UUTTA PUKKAA!!!!

Morooo!!!

Se rupeis käymään vähiin ennekuin loppuu… lorviminen nimittäin. Tuli nääs toimistolta taas ukaasia, että olis aika ihan oikeesti piristyä ja nousta sohvalta. Olisi kuulemma aika ruveta hommiin. Ei auta. Jopa sellaisena viimeisenä takaporttina lorvimisen jatkamiselle ollut yleisölle tarkoitettu ukaasi taitaa olla menetetty valttikortti. Tuossa keväällä esitettiin lärviopuksen pitäjältä noottia, että kesällä ei lavoille nousta, jos sosialisti… aalisessa yhteisöllisyysmediassa ei ole 10000 tyyppiä painanut tykkää-nappulaa. Nyt kuulemma alkaa olla tuokin niin huulilla, että tuotakaan veruketta ei voi käyttää. Tykkäsitte tai tökkäsitte, hommiin on alettava.

Paljon on taas virrannut vettä Tammerkoskessa tässä odotellessa. Pisti sitten toi mollukka pökköä pesään ja lumet suli, kevät tuli. Ei tässä mitään oikeasti odoteltu ole, kaikkea tarpeellista on touhuttu. Esimerkiksi on seurattu aika paljon BBC:n ja Discoveryn Channelin tekemiä dokumentteja. On meinaan hienoja kamera-ajoja niiden luontodokumenteissa. Ei mitään kohisevaa ja heiluvaa kuvamateriaalia, mitä on Youtube täynnä. Niin ja nythän on maassa sitten uusi Idoli ja uutuutena sellainen Voice of Finlandkin. Kaikkea tuo olohuoneidemme alttari suoltaakin maailmalle.

Mitä on mielessä Jarilla???

Nyt kun on ollut aikaa tutustua tuohon alttariin olohuoneen nurkassa, niin sen tarjoamaan tajunnanvirtaan on taas kerran mennyt hermot. Haluankin nyt esittää kysymyksen, vaikkakin sitten retorisen sellaisen. Jos ostan nakkikioskilta höyrymakkaran ja saan paketissa höyrytetyn nakin, onko tavallista höynäytetty? Onko tavallinen tuossa tapauksessa oikeutettu:

a)    Purkamaan kaupan?

b)    Saamaan maksusuorituksensa takaisin?

Miten on sitten tässä televisiomaailmassa. Jos maksaa televisiolupamaksua eikö ole oikeutettu saamaan vastineeksi laadukasta ohjelma tuosta nykyajan alttaritaulusta? Ja asiaa vielä kun monimutkaistaa se, että jos haluaa vastaanottaa vain maksullisia kanavia ja laadukkaita ohjelmia täytyy omistaessaan tuollaisen vastaanottolaitteen maksaa myös siitä mitä ei halua. Eli jos ostaa nakkikioskilta makkaraa onko ranskalaiset perunat otettava myös mukaan, vaikka ei haluaisikaan??

No tuohan nyt sitten tulevaisuudessa muuttuu niin, että televisiolupamaksu tulee verollepantavaksi ja näin kaikki lusmut saadaan suorittamaan osuutensa. Mutta toivottavasti ohjelmatarjonta paranee tulevaisuudessa. Tai mitä me siitä välitämme, tuo tuumissa mitattava alttaritaulu olohuoneen nurkassa jää taas paitsioon lähitulevaisuudessa. Poissa silmistä, poissa mielestä.

Studiossa I

Mutta asiaan. Eli kuulumisiin. Ensinnä uutisia Tampereelta! Pitkän tauon aikana rentoutunut bändi on nyt onnistuttu saamaan takaisin sorvin ääreen. Uuden levyn nauhoitukset ovat käynnissä Headline-studiolla Viitasen Janin toimiessa äänittäjänä ja tuottajana Kangasjärven ja Latomaan ohella. Palaamme astialle kun jotain uutta kerrottavaa ilmenee.

Tekniikan henkilöstön totuttaminen töihin on aloitettu. Ensi varovasti vierailulla Viikate-orkesterin keikalla Pakkahuoneella. Kovassa kunnossa on Kouvostoliiton suurlähettiläät. Uuden hengentuotteen pukkasivat markkinoille tuossa taannoin. Hienosti soi melankolinen särökitara Pakkahuoneen illassa.

Hynysen Jouni soittaa kitaraa
ja laulaa

Seuraavana oli vuorossa orjien virallinen TYKY-päivä. Kevään TYKY-päivää vietettiin tutustumisella Karjalan laulumailta saapuneen Kotiteollisuuden  tarjoamaan audio-visuaaliseen presentaatioon Klubilla. Illan aloitti Monsteriser ryhmä jonka rymistelyn jälkeen lavan valtasi Kotiteollisuus. Puolet Monsteriser bändistä ei ollut unohtunut lavalle, vaan Miitri ”Suomen Zakk Wylde” Aaltonen ja Janne  Hynynen olivat antamassa osuutensa bändin sointiin. Ja nyt täytyy sanoa, että TOP-3 keikka Tampereen klubilla. Todella hieno veto! Kovassa keikka kunnossa on myös Kotiteollisuus.

Sininen Torpedo

Sitten olikin jo aika oikein tarttua kahvaan, sillä Mustat Enkelit tarvitsivat kuskia eräälle keikalle. Lupasimme auttaa ja lainasimme heille kuskia, sillä kiertäähän tuo tanakkaa rock´n´rollia Tampereen sydämestä bändi vanhalla bussilla. Nostalgiaa oli ilmassa kun tuo sininen torpedo kiiti pitkin tietä.   

Ja sitten uutisia ulkomailta, eli Savosta! Viidakkorummunpärinä on kantautunut Bengalin viidakkoon perille tänne Pääkalloluolaamme. Tuttu tum-tum on viestinyt meille uutisen kaukaa. Legendaarinen valtateiden violetti salama, peltipaparazzien ykkösjulkkis, Ronski Gang-jukeboxina tunnetuksi tullut maineikas ”savusauna” on siirtynyt viettämään ansaittuja eläkepäiviään. Näin ilmoitti tuon kyseisen uljaan ratsun entinen omistaja. Suurta iloa huokui ilmoituksesta, että alla on uusi kiesi. Uusi kiuas lämmittää ja kuljettaa arvaamattomilla Suomen teillä. Keskiviivat ja körssinsavut vaan vaihtuvat.

Studiossa II

Kertoi samalla tuossa varsin sekavan oloisessa puhelussa kaivaneensa vanhan pelipaitansa esiin ja käyneen hieman kouluttamassa nuorempiaan jääkiekossa. Nimittäin –Ehe!- pöytälätkässä. Ja toimittajahan siinä teki itsensä tyhmäksi kysymällä kaiken tämän innostuksen keskellä, mistä moinen into. Sitten tuli luurin täydeltä tavaraa. Esitteli noin nanosekunnissa suuresti ihannoimansa Tsekkosloviakkialaisen hyökkäystrion jostain 70-luvulta ja tämän myyttisen trion pelikirjan. Suuresti ihannoimamme ja arvostamamme Juvalaisen Perinnesalaatin taitajan elämästä löytyy myös atleettinen puoli. Tiukalla otteella on hän noudattanut edelleen tuota aiemmin mainittua pelikirjaa ja nöyryyttänyt nuoremmat asianharrastajat totaalisesti.

Ja sitten pieniä kirjallisuusuutisia. Kun tuota aikaa on siunaantunut, on Netin kätköistä löytynyt seuraavanlaisia aarteita. Jos maailmanmatkailu kiinnostaa ja jonkinlaisia vinkkejä haluatte matkailuun turistirysien ja extreme-paikkojen välimaastossa, niin suosittelemme tutustumaan Kangasjärven Mikon raportointeihin maailman ääristä. Niitä löytyy täältä. 

Studiossa III

Jos taas seikkailut puutarhassa, sisutuksessa ja etenkin makujen maailmassa, unohtamatta Tampereen makuaarteita, kiinnostavat sinua tai mikäli ruokasi ei sano ”PLING!” valmistuessaan, painappa tuosta seuraavasta hyperlinkistä.  Eimitäänmikroruokaa. Miten joillakin riittää tuota energiaa??

Ikaalisten suunnasta soitteli ystävämme. Teki pienoisen virheen, sillä Popedan Lapin reissulta ilmoitteli Elvis maaliskuussa, että olisi aika ottaa Horrori kiinni. Hän kun tulee Lapista olisi tuotemyynnin orjien pesun ja kampaamisen aika. Käräytti näet itsensä siinä Horrori. Oli puhelinsoitossa vaan niin intoa piukassa onnellinen ja otettu, kun oli huomannut paikallisessa videovuokraamossa, että hänestä on tehty oma taiteenlaji. Horror-elokuvat.

Pahalta tuntui tietysti edes aloittaa tuollaisen innostuksen murentaminen, mutta pakkohan oli kertoa, että ei se nyt ihan niin mene. Jouduimme sitten melkein rautalangasta vääntää, että ne ovat sellaisia kauhuelokuvia, sellainen taiteenlaji, elokuvataiteen alalaji jossa katsojille tarjotaan elämyksiä ja tunnereaktioita pelon kautta. Ei meinannut millään uskoa. Kerroimme samalla, että Rocky Horror Show ei ole hänestä tehty musikaali. Voi sitä itkua ja parkua mikä siitä lähti. No, hätävaleena pyysimme tulemaan takaisin kaupunkiin, Elviksen pajalle oli kuulemma saapunut erä mustavalkoisia bingopalloja.

Niin ne tunteet sitten heitteli laidasta laitaan. Hirveät olivat riemunkiljahdukset kun tuon kuuli. Rupesi samalla tekemään lähtöä tuolta maalta kaupunkiin ja pakkaamaan tavaroitaan. Yritimme vielä toppuutella, että odottaisi edes aamuun, ennen kuin menee bussipysäkille seisomaan, öiseen aikaan kun busseja siitä ohitse ei kulje. Ei auttanut. Hirveän innoissaan oli seissyt koko yön bussipysäkillä odottaen kuljetusta kaupunkiin; heilutellut ohiajaville autoille naama loistaen kuin hangon keksillä. Meille tuli tietysti hätä käteen lupaamiemme bingopallojen kanssa. Aamusta piti olla jonottamassa jo urheiluliikkeen oven takana ja lunastaa kaikki valkoiset pingispallot omiksi. Kirjakaupasta vielä musta tussi ja sitten numeroimaan kiireellä niitä palloja. Pallot laatikkoon ja kummit soikeana autolla Elviksen pajalle. Jätimme paketin sinne pöydälle Elviksen hieman ihmetellessä että mitäs nyt oikein tapahtuu, mutta emme voineet kommentoida muuta kuin ”Älä kysele - Horrori on tulossa, anna nää hälle, kun ovesta tulee ja homma on bueno!”. Pyörivät nyt nuo pallot kuulemma Kalevassa jossain Bingon takahuoneessa odottamassa pahaa päivää. 

Tämmöisillä terveisillä tällä kertaa. Laitetaan uusia uutisia kun niitä ilmenee. Eli uutta pukkaa studiossa ja keikoilla.

Ai niin... Unohtui vallan. Kokoonnuttiin tuossa huhtikuussa juhlistamaan erään bändin läheisen merkkipäivää. Oikein oli maukasta tarjoilut illan kekkereissä. Vai mitä??? 

JIIHAA!!!! HERKKUKATTAUS!!!

TAAS TÄÄLLÄ TYÖINTO PÄÄLLÄ!!!

Jorinoita vuodelle 2012

Ja kaikille ihan tasapuolisesti terveisiä täältä jostain. Jopa Horrorille, kun hää kuitenkin kyttäilee internexissä kaikkea mahdollista liikkuvaa ikävystymistä vastaan. Sikäli mikäli bingokoneen kammesta malttaa irroittaa.

Pitihän se arvata, että näin loppujen lopuksi käy. Käry kävi. Ei voi muuta. Yritys hyvä kymmenen, lopputulos nolla. Koneen ääreen oli palattava.

Syksyllä kun keikat oli onnellisesti ja porukat jaeltu koteihinsa, onnistui toimittaja tekemään sellaisen katoamistempun. Kaikessa hiljaisuudessa tuli painuttua maan alle piiloon. Tai oikeastaan maalle piiloon. Yhteisömme verkkovastaavan nauttiessa olostaan Panamassa, tuli kerättyä kimpsut ja kampsut ja paineltua maaseudun rauhaan. Pakoon kaupungista, vilskeestä ja vilinästä.

  

Oli sitten kuulemma tämä maalaistuminen aiheuttanut hieman mieliharmia ja ukkoa oli kaipailtu. Laittelivat erilaisia hakuja perään ja kun ukkoa ei löytynyt, ansoja virittelivät. Ryökäleet. Tuli sitten vain mentyä halpaan.

Kaipaili piiskurimme päivityksiä blogiin. Aikani onnistuin piilotella, ennen kuin suurella valheella onnistui toimiston väki saamaan allekirjoittaneen liikahtamaan kaupunkiin. Pistivät viidakkorummun pärisemään, että toimiston seinälle oli kiinnitetty harvinainen Juice Leskinen Grand Slam äänite Deep Sea Diver. Ja sitähän sitten piti lähteä katsomaan. Ovesta kun astui sisään kilahtivat jalkaraudat kiinni ja sitten alkoi sen päiväinen räpätys.

Ei ihan hiihtokelit

Se olisi sitten kevät menossa kovaa vauhtia. Vuosi sitten näihin aikoihin aloiteltiin ensimmäistä Lapin reissua ja kasseihin pakattiin erilaisia talvivarusteita. Oli monoa ja välihousua, villahuppua ja suksivoiteita. Nyt kun sitten on tällainen keikkatauko, eikä pohjoisenreissua edessä, niin tekipä toimittaja jotain todella repäisevää. Katosi toistamiseen. Tai ei se mikään katoamistemppu ollut, kun lähettivät selvittämään asioita. Pakkasin samat kassit mutta eri tavaroilla ja suuntasi etelään. Intian-valtameren aallot murtuvat rantaan rauhalliseen tahtiinsa ja idässä kohoavalla vuorella Big Buddha-patsas valvoo alleen levittäytyvää maataan ja kansaansa. Tulihan sekin nyt sitten nähtyä ja koettua.

Samaiseen paikkaan lähetettiin myös Horrori syksyn rypistyksen jälkeen. Ikään kuin palkinnoksi. Meille. Lähettivät vain takaisin sieltä parin viikon jälkeen, vaikka emme sitä halunneetkaan. Reissulla käytiin myös neuvotteluita seikasta, että olisiko millään mahdollista enää kuitenkaan pyörtää tuota takaisin lähetys päätöstä. Pitivät ehdottoman kannan, että saamme pitää omamme.

Erittäin kätevän oloinen miksauskoppi
ja takahuone samassa

Viimeisimmät havainnot Horrorista on saatu satunnaisilta ohikulkijoilta Ikaalisten suunnasta. Sinne paineli viimeisimmän bingoillan jälkeen. Nämä satunnaiset ohikulkijat olivat joutuneet brutaalin hyökkäyksen kohteeksi aina samalla mekanismilla. Pimeään aikaan olivat pysähtyneet tien sivuun keventämään oloaan. Olivat heittäneet raukkamaisesti myös matkan kuluessa autoihinsa kertyneitä höyrymakkarapapereita luontoon, kun pimeästä metsästä oli jotain hyökännyt kimppuun. Paikalliset asukkaat ovat jo aikoja sitten oppineet siirtymään sisätiloihin auringon laskiessa mailleen ja lukitsemaan ovensa. Ja elintarvikkeet varastoidaan ilmatiiviisiin kuljetuslaatikoihin.

Viranomaisten kanssa päädyttiin menneellä viikolla aloittamaan hyökkäysten ehkäisemiseksi ruokinnan kyseisellä alueella. Päiväaikaan aseistautuneen partiot kylvävät maastoon lenkkimakkaran pätkiä alueella, joka tiedetään Horrorin reviiriksi. Säännöllisellä ruokinnalla nämä arvaamattomat hyökkäykset on onnistuttu ehkäisemään. Mutta jos nyt satutte liikkumaan Ikaalisten pohjoispuolella ja havaitsette maastossa lenkkimakkaran palasia, niin älkää koskeko. Poistukaa paikalta samoja jälkiä pitkin, mitä saavuitte ja muistakaa olla hiljaa. Jos kohtaatte Horrorin, älkää kääntäkö selkäänne ja hyökkäyksen tapahtuessa… nauttikaa elämänne elokuvasta.  

Niin… Viime syksy päätettiin sinne laivalle. Reissailtiin oikein urakalla sitä Suomenlahtea edestakaisin. Päättyivät ne juhlakiertueen keikat aalloille armaan Suomenlahden ja päästiin Joulun viettoon. Kinkut ja muut herkut kun oli saatu varastoitua varastorasvoihin, olikin sitten aika juhlistaa Uutta Vuotta.

Paukut taivaalle ja edessä olivat uudet haasteet. Vuorossa olivatten Presidentin vaalit, väittelyt ja vaalivalvojaiset. Uuden perustuslain mukaan edelliset 12-vuotta linnanjuhlia emännöinyt Halonen ei enää kelpaa televisiokuviin. Kansa jakautui leireihin. Sodassa, rauhassa, rakkaudessa ja näköjään vaaleissa kaikki on sallittua. Suuria viisauksia jaeltiin erilaissa paneeleissa ja mielipiteitä ilmoitettiin. Aiemmin kuopattu Ultra Bra -yhtye kaivettiin jostain esiin nostattamaan Haavistolaista henkeä. Väyrynen maisteli keikkaelämää reissaamalla bussilla maata ristiin rastiin ja myi mukeja. Soinin ”Jytky” lässähti samalla kun Sale matkasi ilmeettömänä kohti voittoa. ”Pöö!!!” ei pelottanut ihmisiä uurnille piirtämään Lipposen numeroa tarpeeksi taajaan. Eikä näiden Paavo-vaalien kuopuskaan onnistunut horjuttamaan valtarakenteita. Ja peränpitäjiksi jäivät näiden vaalien leidit Eva ja Sari.

Kahdet vaalit ja kansa oli puhunut. Hetken oltiin jopa kahdessa leirissä. Kansa oli jakautunut kahtia. Lopulta maahamme on saatu uusi presidentti. Tarja ja Pena muuttivat Mäntyniemestä pois ja Sauli ja Jenni kantoivat ”hagmanninsa” sisään. Sitä tässä on omien toimien ohessa miettinyt, että mahtoiko tasavallan ykkösparien muutot olla samanlaista tuskaa kuin tällaisen tavallisen veronmaksajan. Kyllä tuli pohdittua pitkään omassa askareessa, että onko tässä taas mitään järkeä. Kaikenmaailman aarteita löytyi varastojen uumenista. Mitenköhän Tarjalla ja Penalla.

Muutakin mullistavaa on maassamme keksitty taas päättäjien taholta. Pistivät varuskuntia oikein uralla kiinni. Kaikki ei taas mennyt ihan niin kuin Strömsössä. Meinaan jonkinlainen poliittinen selkkaus syntyi ruotsinkielisten asemasta asevoimissa. Ei ymmärrä. Jag förstå inte, igen.

Samana päivänä lyötiin Salossa myös lappuja porukoitten käteen. Tää kasataan jossain muualla halvemmalla, joten kiitos. Nokialaisia laitetaan ulos taas kerran. Toimii kokonaisuutena kuin Nokian viemäriverkko.

Me jäimme keikkatauolle kevääksi. Nyt oli siis aikaa puuhastella kaikenlaista. Hartwall Areenalla kuvattu DVD julkaistiin tuossa maaliskuun alussa. Sitä saa nyt sitten kaupoista. Olli tekaisi kiertueen jälkeen yhdessä entisen Club for Fiven laulajan Susanna Hietalan kanssa lastenlevyn. No miksei se levy myös aikuisillekin sopisi. Sellaisia rauhoituslauluja sisältää ”Nukku-Matti ja Herra Kuu”. Salmen Vexi oli tehnyt siivousta työhuoneellaan ja löytänyt kuoren jonka päällä oli lukenut tuutulaulut. Oli tarjonnut Ollille kuoren sisältöä. Halosen Kassun sävelin sitten ikuistettiin nuo kappaleet. Yksi sävelistä on  Ollin itse tekemä.

Sävelkynä savuaa Ollilla myös loppukeväästä työstettäväksi aloitettavaa Yö-äänitettä varten. Kohta puoliin sulkeutuvat herrat studioon uutta lättyä väsäämään. Lähtipä kaiken muun lisäksi pomo myös mukaan ”Vanhuus Rokkaa”-tapahtumaan: Ensin piti vain olla tuuraamassa yhdellä keikalla, mutta lähtipä sitten Risikon suojeluksessa kaikkiin tapahtumiin mukaan.

Mr Bonnet

Daffyn kutsumana saatiin maahamme pienelle kierrokselle Ameriikan mantereelta, Los Angelesista, herra Graham Bonnet . Tämä herrasmies, joka aikoinaan Rainbow yhtyeessä kiekaisi tunnetuksi tulleet hitit ”Since you been gone” ja ”All night long”. Myöhemmin Michael ”Scorpions kitaristi Rudolf Schenkerin velipoika” Schenker Group ja Alcatrazz olivat miehen orkestereita.

Kun samaan aikaan Popeda oli aloittelemassa urakkaansa kevään keikkojen osalta lähtivät Lacu ja Iso-Pate hieman lämmittelemään jäseniään tuolle turneelle. Matkassa basson soiton taisi Klaus ”Mini-Me” Wirzenius ja Daffyn kanssa kitaraa suloisesti soitteli Sir-Lampola. Myös Popeda-yhtyeestä, mutta sieltä laatikko-osastolta. Ja taustalauluissa ääninäytteitään antoi meille niin tutun Mikkosen Miinan lisäksi Lehtisen Riikka sekä Lepistön Päivi. Niin Movetronista juurikin tuttu. Ja hillitön hard rock fani.

Tampere-talolla järjestetyn tammikuisen Beatles-tapahtuman mainingeissa kerääntyi myös bändin porukkaa Beatles in my mind konserttiin. Lavalla nähtiin Järvensivun ehdottomasti suurimman Beatlesfanin Kangasjärven Mikon lisäksi Latomaan Jaska ja Toikan Ari. Arin ja Jarin takoessa lyömäsoittimilla muille soittajille tahtia nähtiin lavalla myös laulajan roolissa Juki. Kyseisessä konsertissa Jaska kyllä soitti melkein jokaista soitinta joka lavalle oli tuotu.

Tuon tapahtuman jälkeen Juki lähti kaukoitään lomailemaan. Kreivi Toikka  kaivoi sukset esiin ja aloitti sellaisen suihkinnan laduilla että moro! Niin Lisäksihän Toikan on voinut tavata Tampereen Työväen Teatterissa ja oli mies kiinnitettynä myös tuohon Vanhuus rokkaa tapahtumaan Housebändi hampaattomien patteristina.

Mikko ja Jaska tekaisivat studiolla Ollin levyn ja viihdyttivät kulttuurin nälkäisiä Musiikkiteatteri Palatsin näytännöissä. Nyt työn alla oli Simple the Best musikaali. Tuon touhun tauottua nosti Mikko kytkintä ja suuntaisi nokan kohti--- rummun pärinää--- yllätys yllätys, Englantia. Eikö siitäkin saarivaltiosta voisi irroittaa osan ja peittää sillä vaikka sitten tuon Pirkkalan. Ei tarvitsen Mikon jatkuvasti niin kauas lähteä. Ja Pirkkalahan on… no, joutomaata siinä Tampereen kupeessa.

Että näin ne päivät kuluu näin taukoillessa. Seurataan uutisointia maailmalta päivittäin, että mitä tapahtuu ja koetetaan pysyä ajan hengessä mukana. Aina jotain pientä puuhataan, ettei aivan nivelet ruostu. Kyllä tässä kuitenkin pitäisi aktivoitua ihan lähipäivinä oikeasti touhuilemaan kaikkea konsertoinnin kannalta tarpeellista. Vielä on onneksi aikaa tutustua evoluutio teoriaan Darwinin ja Jerry A. Coynen opastuksella. Mutta ensi nousen Kangasalan kuuluille harjuille, kiipeän puuhun ja koetan saada henkisen yhteyden Zachris Topeliukseen.

AALLOILLE ITÄMEREN, SEN LAHDELLE SUOMEMME NIEMEN

16.12. - 17.12. m/s Baltic Princess YÖ-risteilyt

”On mulle jo kauan laulanut hiljaa Poseidon

ja kutsu on soinut kauneimman merenneidon

on pilviin pois jo linnut lentäneet

on kauan jo velloneet kauan on velloneet veet”

(Leskinen Pauli Matti Juhani )

Akinna

Kyllä vain. Kyllä vain. Pitkään on tunnettu suolaisten pärskeiden tuoksu nenässä. Merille olisi lähtö edessä. Kutsusoittoaan tosin on lähinnä tuo puhelin soinut. Erilaisia tehtäviä on sadellut ja erilaisia hommia siunaantunut. Säädelty vielä kaiken maailman pikkujuttuja tulevien risteilyjen eteen. Juhlien virallinen finaali olisi edessäpäin. Tiukka aikataulukin saatiin, joten hyvissä ajoin piti mennä Telakalla nököttämään ja odottamaan alkavaa meriseikkailua. Kohta on vesille laskun aika.

Käytiin vielä vahvistamassa ne ankkuritatuoinnit, jotka viime vuonna otettiin, että varmasti näkyy. Merikarhuja nääs. Kap Hornin kiertäjät tunnistaa muuten korvarenkaista. Puhuvat papukaijat käytiin hankkimassa ja puujalkojakin sorvailtiin muutamat varastoon valmiiksi. Niin ja koukkuja taiteltiin ja silmälappuja ommeltiin vielä matkaa varten. Ja se piraattilippu. Sitten vain Telakalle ja kohti uutta uljasta seikkailua Poseidonin valtakunnan aalloille.

Porukat bussiin ja menoksi. Pienoista hämminkiä oli vielä loppumetreillä edessä parin henkilön passien kanssa. Eipä se ollutkaan tiedossa kuin yli vuoden, että tuota henkilöllisyyden ja kansalaisuuden osoittavaa matkustusasiakirjaa tarvitaan, kun kerran valtakunnanrajoja ylitetään näillä reissuilla. Vaikka tässä nyt Schengensopimuksen alaisissa maissa ollaankin, niin hyvä olisi, että voimassa olisi Poliisin myöntämä asiakirja jolla henkilöllisyys voidaan todentaa. No, toimiston väen ansiokkaan toiminnan ansiosta Kaartilta saivat asiakirjansa noutaa. Moottoritielle siis. Ja Hyvinkäällä pieni pysähdys, mistä kyytiin napattiin aito ja oikea savolainen kaveri. Loput lompsisivat kyytiin satama-alueelta.

Satamassa oltiinkin hyvissä ajoin katselemassa, kun paatti peruutti laituriin parkkiin. Osa porukastamme oli kyllä jo ollut seilaamassa ennakkoon yhden välin. Ei kuitenkaan rakkaudesta meri-ilmastoon, vaan rakentamassa tulevaa risteilykattausta. Juhlakiertueen kunniaksi ja loppuunmyytyjen laivojen vuoksi hieman extraa oli luvassa ahtaalle yökerhon lavalle. Ja tiukoille aikatauluille. Näin olivat kaikki koottuna kasaan ja meriseikkailu saattoi alkaa. ”Reivatkaa märssypurje! Ruoria paarpuuriin! Kääntäkää kokkaa kohden maininkia!”

Viimein peruutti kapteeni onnistuneesti laivan laituriin. Pyysi vielä, että jos ohjastaminen ja navigointi jätettäisiin kuitenkin heille, ammattilaisille. Ei auttanut vaikka kuinka pyydettiin, että josko vähän saisi kokeilla. Luukut aukesivat ja edellisen risteilyn vieraat saapuivat laivasta. Tiedä sitten muistuttivatko taivasta tunnelmat. Näkemättä jäi myös, ruikuttiko rannalla tiukalla kannalla myös viranomaiset. Vai oliko kenties vuorossa labradorinnoutajan vapaapäivä ja viskaalit rannalla lomailemassa. Se mikä huomattiin, oli kerrankin erään safety carin keula. Kapteeni Mustajärvi komensi porukkansa laivasta ulos. Olivat eilisiltana olleet ilahduttamassa risteilyvieraita. ”Som Moro!” Ja lapa pystyyn. Siis käsi.

Bussi siis parkkiin laivan ruumaan ja popparit pois jaloista pyörimästä. Nyt alkaisi kiireessä tapahtuva rypistys. Tarvittavat roinat äkkiä esiin ja yökerhoon. Paatille oli kuitenkin ohjelmoitu lähtöaika ja matkustajat ruopivat jo malttamattomina terminaalissa. Risteilemään oli päästävä.

Kikostelu kamojen kanssa jatkuikin vielä keikkapaikan puolella, kun portit laivaan avautuivat ja koneille tarjottiin kierroksia. Juhlan kunniaksi kiekaistiin muutama sointu Lemmenlaivan teemaa ilmoille. Kaksitoistaääninen oli tuo kuoro. Kuudesta suusta väärin ajoitetuilla äänillä, eikö siitä silloin tule kaksitoista.

“Love, exciting and new

Come aboard, we're expecting you

Love, life's sweetest reward

Let it flow, it floats back to you”

Nuorimmille lukijoille tiedoksi, että Lemmenlaiva oli 80-luvulla Suomessa pyörinyt televisiosarja. Niin… kyllä. Siihen aikaan kun kanavan televisiossa joutui vielä kääntämään napista television päästä. Ei ollut kaukosäätimiä. Toisin kun nyt. Ja joka laitteelle omansa. Jos ette usko, niin katsokaa internetistä.

Jotta joku roti säilyi risteilyohjelmassa, niin viralliset avajaissanat kävi lausumassa Olli. Toivotteli tervetulleeksi risteilyvieraat ja hieman kertoi kupletin juonesta. Muisti vielä muistuttaa erästä roudaria pukupussistaan, joka oli kyllä tallella, mutta vain väärässä paikassa. Eli ei huolta illan esiintymisasusteesta. Tallella oli.

Illalliskattaukset esiin ja pianisti Andrus Rannaääre pianonsa ääreen. Yritettiin vielä viimemetreillä saada laivan pianistia ja Kangasjärven Mikkoa aloittamaan sellainen hip-hop- ja rap-piireistä tuttu battle.Pianobattle. Eivät suostuneet, vaikka luvattiin kantaa soittimet framille. Olisivat soitelleet kilpaa erilaisia juttuja.  Kertoivat menevänsä mieluummin Elviksen tax free putiikkiin, jossa kiertueen virallisia tuotteita oli myynnissä.

Risteilyohjelman mukainen Yö-anti alkoikin sitten varsinaisesti laivan Iskelmäbaarista. Siellä alkoi Salmen Vexin ja Karppasen väen tuomitsema karaokeskaba. Siellä interneksissä olevassa naamakirjassa oli syksyn aikana ollut jonkinlainen kilipailu, josta parhaimmisto oli valkattu osallistumaan Yö-aiheiseen karaokekilipailuun. Kilipailussa jäniksinä toimivat bändin jäsenet. Vetoapua kilpailijoille tarjosivat vuoroillaan Daffy, Jugi ja Toikan Ari. Erittäin jäätäviä vetoja oli kuulemma olleet nämä esitykset. Varsinkin Ari Toikan esittämä ”Ihmisen poika” sai jopa bändin laulusolistin jalat tutisemaan. Meinaako Arska hivuttautua takaa ohitse ja keulille?

Trubamolli??

Baltic Pubissa vuoronsa sai hieman myöhemmin Hakulisen Jussi duo. Ensin kansaa oli lämmitellyt trubaduuri Samuli Mäkelä. Trubaduurit eli minnelaulajat muuten esittävät iloisia kappaleita. Jos valikoimassa on surullisia kappaleita on muusikko tuolloin trubamolli. Trubaduuri perinnehän onkin varsin vanha. 1000-luvulta saakka. Trubaduuri oli tuolloin kappaleiden sanoittaja, säveltäjä ja esittäjä. Lähinnä ritariromantiikkaa käsitteleviä kappaleita keskiajalla. 1200-luvulla painui tämä taiteen lajin unholaan. Nykyäänhän trubaduuri on lähinnä yksin esiintyvä soittaja ja laulaja. Gummeruksen Suomalaisen Sivistyssanakirjan mukaan nykyaikainen trubaduuri on (lemmen)laulaja, joka säestää itseään kitaralla.

Peltosen Akin kanssa Hakulinen esittää niitä hieman harvinaisempia Hakulisen Jussin kappaleita. Kitarat ja haitari periaatteella. Toki niitä tunnetuimpiakin esitettiin. Jos ja kun nyt arvioitsee illan fasiliteetteja, niin pienoinen hama syntyi siinä, että Jussi Hakulinen Duo oli tuolla Baltic Pubissa esiintymässä. Paikka oli yksinkertaisesti liian pieni niin suurille lauluille.

Vuosien saatossa Jussilta on syntynyt näitä suuria kappaleita. Usein lavaltakin kuulluista spiikeistä on selvinnyt, että mistään iloisista asioista Jussi ei niitä kappaleita välttämättä tee. Nyt kuluneen syksyn aikana tulikin jutusteltua Jussin kanssa useampaankin kertaan hänen tavastaan työstää lauluja. Kertoi jutelleensa joskus Kauko Röyhkän kanssa biisien tekemisestä. Röyhkä oli todennut Jussi metodin olevan hyvinkin työläs. Tiedustellessani asiaa tarkemmin, kertoi Jussi olevansa nimenomaan kvalitatiivinen lauluntekijä. Ei kvantitatiivinen tai toiminnallinen. Nimesimmekin Jussin vuosien saatossa tekemät kappaleet yläkategoriaan ”Hakulisen stoalainen passio saaga”. Niin suuren työn takana ovat nuo kappaleet olleet. Ja varsin kärsimyksellisiä ne suurimmat laulut tahtovat olla. Joskus jos olisi aikaa voisikin tehdä syväluotaavan analyysi matkan Jussin biiseihin.

Hyvä esimerkki työstämisen vaikeudesta on Loisto-levyn levytyksen aikana syntynyt kappale. Sävellys oli olemassa, mutta sanoitusta ei Hakulinen saanut aikaan. Ei vaikka kuinka yritti. Pyysi sitten apua henkilöltä, johon oli juuri tutustunut. Tämä Satakuntalaislähtöinen taiteen monilahjakkuus sitten sanoitti kappaleen. Bändin saadessa tuon kappaleen viimemetreillä studioon tapahtui niin sanottu ketsuppipullo-ilmiö. Kaksi tuntia ja biisi oli valmis. Tulppa ikään kuin aukesi ja loppu olikin silkkaa virtaa.

Ensin kappaleesta muodostui keikkajyrä, sitten radio-hitti ja lopulta Iskelmä-Finlandia voittaja. Nyt tuo kappale on saanut kaikkien työläisten tuntemaan itsensä arvokkaaksi palaseksi koneistoissaan. Jonkinlaisesta työläisten kansallislaulusta voidaan kai puhua. Niin moni siihen pystyy työnsä puolesta samaistumaan. Nyt tuon kappaleen otsikko lukee kiertueen taustakankaassa, se on kiertueen nimi ja se on viimeisimmän kokoelma-levyn nimi.

Ja laiva kallistaa vasemmalle

Tiedä sitten uskoiko Herra Ylppö itsekkään mihin kappaleen sanoitus johti, kun sen Hakuliselle lähetti. Jälkeenpäin on hyvä olla viisas, mutta monta onnellista sattumaa mahtuu tuohonkin tarinaan. Lopputulos oli kuitenkin se että pikkuhiljaa alkoivat risteilyvieraat suunnistamaan kohti laivan yökerhoa jossa Gebardi-yhtye alkoi lämmittelemään tunnelmaa. Laulusolisteinaan heillä häärivät Miina, Annika ja Suvi. Oli aika aloittaa juhlakiertueen huipennus. Täpötäyteen ahdetun fanilaivan keikka. ”Kiitos ja Kunnia – 30 vuotta likaisia legendoja” kiertueen toiseksi viimeinen veto. 

Kun risteilystä aikoinaan sovittiin, pääsi käymään niin, että kysyntä oli ollut suurempaa kuin tarjonta. Kysynnän ja tarjonnan lakien mukaan päättivät järjestää vielä toisen risteilyn juhlan kunniaksi. Näin kaikki halukkaat pääsisivät mukaan ja Itämeren aalloille seilaamaan. Siksi tätä Suomenlahtea ylitellään tässä joulun alla oikein urakalla. Ja ohjelmaa piisasi.

Gebardin pojat pienelle tauolle ja verhot kiinni. JA daamit vaihteiden vaihtoon ja meikin korjaamiseen. Tosin pulinaksi ja kälätykseksi se taas kerran meni. Pienoista säätämistä kulisseissa ja kun kello oli noin ja me vasta näin, oli aika toimia. Eipä muuta kuin keikka käyntiin. Intro pyörimään ja verhot auki. Varsin riehakkaissa merkeissä sitä iltaa sitten vietettiin. Aiemmilla keikoilla tutuksi tulleiden kahden setin sijaan vedettiin kaikki biisit nyt putkeen. Pienoisia muutoksia listaan oli tehty, sillä kaksi tuntia ja vartti on pitkä aika kaikille osapuolille viettää aikaa saunaa muistuttavassa ympäristössä.

Lämpötila meinaan huitaisi heti keikan alkusi tappiin. Olo oli kuin Afrikassa. Kuuma, kostea ja hikinen. Jouduttiinpa siinä hieman järjestelemään ison maailman tyyliin vilvoittelua porukalle. Kylmää vettä ämpäriin ja pyyhe millä jäähdyttää ylikuumenevaa pannua. Siis päätä. Biisit vaihtuivat, samoin askelkuviot ja lanneliikkeet. Tunnelma vaihtui kulloinkin tarjotun kappaleen mukaan. Ne suurimmat kappaleet ilmoille päästettiin taas kerran. Hauskaa oli, mutta niin kuin aina aiemminkin on aika lopettaa ilta ja päästää muut esille.

Palataksemme
korkokeskusteluun...

Virolainen Perinnesalaatti

Riehakkaasti sujuneen parituntisen jälkeen oli aika päästää Gebardin  taas kiitolaukkaan ja valloilleen. Me väistyimme nyt takavasemmalle. Huomenna ohjelma jatkuisi hyvinkin aktiivisesti järjestävällä osapuolella, joten ei oikein pitkään voinut jäädä kiertueen loppumista juhlimaan. Sen aika olisi huomenna, kun huominen päätös keikka on onnellisesti takana päin. Joten hyttiin siis.

Tosin takahuoneeksi valjastetussa kabinetissa oli kuitenkin käytävä nopeasti nokkimassa jotain ravintoainetta. Ja vaihtaa nopeasti kuulumiset keikan jälkeen. Ja sitten maate. Hytin televisiota selaillessa tuli huomattua, että toistivat siellä 20-vuotisjuhlista tehtyä Dvd:tä. Toki muutakin oli tarjolla. Kätevästi hytin televisiosta näkyi myös pieniä otoksia laivan eri ravintoloista. Gebardi soitteli settiään yökerhossa ja diskossa harrastettiin aerobiciä. Muualla oli toiminta jo ehtinyt hiljentyä. Oli siis aika laittaa silmät kiinni ja antaa uneeeeeeeeeeeeeeeeeluwb..

"Arvoisat matkustajat..."

”ARVOISAT RISTEILYVIERAAT!!!! MAIHINNOUSU ON ALKANUT!!!! Cor -niminen elin ponnahti samalla irti rintaontelosta ja pyrki nousemaan henki- ja ruokatorven muodostamasta aukosta ulos. Meinaan pitääkö sen kuulutuksen tulla kolmeasataa desibeliä. Varsinkaan kun aikomuksena ei ole nousta maihin välillä. Laivahan oli jo eilen illalla saapunut satamaan, mutta risteilyvieraiden maihinnousu tapahtuu näin aamuaikaan. Eli ostoksille siis. Ne jotka ennättävät.

Aamukahville oli jouduttava ja sitten olikin ohjelmassa ”Intimissimo”-keikan äänenkoeistus. Mokat naamaan ja mestoille. Aloittivat tuotemyynnissä samalla myös myynnin näin aamutuimaan. 

Yö oli kaikilla mennyt hyvinkin maltillisesti. Tai ei ihan. Eräs yhteisömme jäsen oli nähnyt yöllä Sun-discossa näyn. Savupilven keskellä kirkkaassa valossa hän oli näyssä seissyt. Pukeutuneena valkoiseen pukuun. Valkoisen puvun alla oli ollut kirkkaan punainen kauluspaita, jonka massiiviset kaulukset olivat levittyneet rintamuksille kuin runsaasti virtaavan joen suistomaat. Valkoiset puvun housut olivat ylhäältä tiukat paljastaen kantajansa muodot kuin ylämaiden tunturit. Valtavat lahkeet olivat levittyneet korkeakorkoisten kenkien päälle kuin sirkusteltat. Diskoteekin kaiuttimista oli kutsuvasti jytkyttänyt diskomusiikki kutsuen kaikkia paikalla olijoita tanssilattialle värivalojen loisteeseen… ”A-A-A AA- staying Alive!!!”. Runsaan afrotyylisen kampauksen sisään hiipi tanssimania. Ei ollut epäilystäkään kuka oli illan diskokuningas.

Tänään ei ollutkaan sitten ihan kuningas olo. Kaikilla meinaan. Illan discokuningasta hieman ramaisi vielä, joten Intimissimo-trio typistyi Intimissimo-duoon. Ääntentarkistuksessa. Luvattiin asianomaiselle illalla uudet tanssit. Sillä saatiin häneen liikettä, sillä ohjelma jatkui.

Seuraavana vuorossa oli nimikirjoitus-sessio. Kaikki halukkaat saivat tulla pyytämään bändiltä nimikirjoitukset. Valtaisa oli jono juhlakaluja tapaamaan. Naapurikabinetissa kävi kauppa, ei pimeä sellainen, vaikka myyjät hieman pimeitä olivatkin. Siksi siellä on niitä kohdevaloja tuomassa lisää valoa pimeyden ytimeen.

Kun nimikirjoitukset oli jaettu, antoi laivankapteeni määräyksen irrottaa köydet ja lähteä kohti Helsinkiä. Samalla aloitettiin yökerhossa (joka nyt tietysti ja luonnollisesti on muuttunut päiväkerhoksi) Intimissimo keikka Ollin, Mikon ja Jaskan tähdittämänä. Puoliakustisissa tunnelmissa herkistellen niitä kappaleita, mitä varsinaisilla keikoilla jäi puuttumaan. Intimissimo setissä paikkansa saivat

Taikasanat

Rakkauden vahvistama

Voin luopuu mistä vaan

Kuin sävel oisi hän

Kun saapuu yö

Unohtaa

Olet mun

Yö

Hengissä

Tosin Intimissimo päättyi hieman Jean Pierre Kusela ja Puppe -tyyliseen ilotteluun. Ensin eräs Loiri-cover ja sitten ”Sydämeeni Joulun teet”.

Paluumatkalla oli myös mahdollisuus Yö-aiheiseen karaokeen, pianisti Andrus Rannaäären musisointiin ja Jussi Hakulinen Duon kera viihtymiseen. Viime metrien ohjelmana järjestettiin myös hyväntekeväisyyshuutokauppa. Siinä erilaisia bändin lahjoittamia tuotteita vuosien varrelta laitettiin myyntiin, Vexi Salmen toimiessa meklarina. Tuon huutokaupan tuotto lahjoitettiin lyhentämättömänä Tampereen Yliopistollisen Sairaalan Lastenpsykiatrian klinikalle.

Levy-yhtiön edustajat pitivät vielä pienimuotoisen kabinettitilaisuuden, jossa orkesterille ojennettiin platinalevyt ”Kiitos ja kunnia- 30 v juhlakokoelmasta”. Samassa tilaisuudessa orkesterin jäsenille ojennettiin myös kirjat. Tätä kymmenen kappaleen painosta ei muuten uusita. Kyseessä on se kirja jonka levy-yhtiö Emi Finland Oy / Poko Records keräsivät fanien tervehdyksistä juhliaan viettävälle bändille. Nuo kirjat jaettiin nyt bändin jäsenille. Kiitossanat lausuttiin kuluneesta ajasta ja hieman tulevaisuudestakin puhuttiin maljapuheissa.

Saatiin sitten hieman merenkäyntiäkin siihen paluumatkalle. Oikein mukavasti keinutti paattia jostain kaukaa saksanmaalta puhaltava tuuli. Ei se tuuli muuten sitä laivaa keinuttanut, vaan ne aallot, jotka tuulessa syntyvät. Helsingissä päästiin sentään sataman suojaan. 

Oli aika vaihtaa matkustajat laivaan. Paatti parkkiin ja vanhat matkaajat ulos ja uudet sisään. Ja taas jatkui touhuaminen. Edellisen risteilyn tuomalla kokemuksella näet. Nyt ei tosin tarvinnut purkaa showta ja kasata uudelleen. Laivan siivoustauon aikana oli siis hyvää aikaa sulkea hetkeksi silmät ja levähtää. Tai käydä saunassa.

Väenvaihto

Loppuunmyynti

Koitti nimittäin aika, että portit aukenivat uudelleen ja uusi risteily alkoi. Nyt mukaan oli kutsuttu myös joukko kutsuvieraita. Toki heitä eilisellä keikallakin oli ollut, mutta nyt koitti tavallaan kiertueen ja juhlien loppu, viimeinen puristus ja karonkka. Tuolta akateemisesta maailmasta tutuksi tullut on tämä karonkka -sana. Perinteisesti väitöstilaisuutensa pitänyt tohtori järjestää karonkan ystäville ja väitöskirjaan osallistuneille. Jostain venäjänkielestä on johdettu tuo karonkka -sana. Tarkoittanee kruunajaisia. Oli siis aika viettää juhlallisuuksien kruunajaiset.  Meillähän ei tietysti mitään kunnianimityksiä jaettu, mutta kiitospuheita pidettiin. Lyhyesti ja ytimekkäästi, sillä kello kävi.

Ensi naksautti sormiaan hieman pianisti Andrus ja äänensä avasi myös trubaduuri Mäkelä. Pyöräytettiin käyntiin karaokeskabat ja Hakulinen duo lauteille. Gebardi ja likat lauteille myöskin. Ne joilla oli vielä aikaa tuhlattavana ennen viimeistä rypistystä, ehtivät kierrellä hieman laivan uumenissa olevissa boutiqueissa. Tarjolla oli hajusteita, matkamuistoja ja nautintoaineita. Niin… ja viimeistä kertaa oli auki myös Horrorin ja Santun basaari. Takuuvarmoja kopiotuotteita Elviksen rockshopista siis tarjolla. Mutta ei taatusti alennettuun hintaan.

Yökerhossa tunnelma alkoikin tiivistymään. Oli aika aloittaa illan esiintyminen. Syksyn raskaat askeleet olivat takana päin ja edessä viimeinen puristus. Hilpeät tunnelmat sekoittuivatkin samalla tiettyyn haikeuteen. Tässäkö sitä nyt oltiin?? Takana visio, yli vuoden suunnittelu, harjoitukset ja keikat. Iloisissa ja riehakkaissa tunnelmissa keikka aloitettiin. Kaikkien kasvoilla kiilsi tyytyväinen hymy. Oikein oli mukavaa hieman hullutella viimeisen vedon kunniaksi. Taustalaululeideille kiinnitettiin nimikoidut ilmapallot mikkitelineisiin ja kulisseista erilaisia ilveilyjä harrastettiin.

Riemukasta revittelyä siis juhlan kunniaksi. Tähän iltaan kiteytyy bändin 30 vuoden ura. Tunnelmaa!!! Kaikki kuitenkin muuttui kuin salamaniskusta Olli ja Suvin ”Särkyvää” duetossa. Tai sen loputtua. Tiedossa on ollut, että 13.7.2006 Oulun Rotuaari Pikinikillä lavalle bändin kanssa ensikerran noussut Suvi Teräsniska teki viimeisen keikan yhtyeen taustalaulajana. Nousujohteisen uran aloittanut nuori neiti jatkaa tästä eteenpäin omillaan. Olo oli kuin lintuemolla, joka katselee poikasensa tasapainoilua pesänreunalla ennen ensilentoa. Kyllähän tämä linnunpoikanen lentää osaa, se tiedetään jo. Kuinka pitkälle siivet kantavat, sen näyttää aika. Alku on ainakin lupaava ja nuoren neidin tuntien jalat kyllä pysyvät maassa. Haikeutta oli kuitenkin ilmassa jo kappaleen aikana. Kyyneleet silmissä lauloi Suvi kappaleen joka päättyi pitkään ja kyynelten kostuttamaan halaukseen lavalla. Loppukeikka olikin sitten yhtä nieleskelyä ja kyynelten kuivattelua. Tasaisena virtana sai kantaa nessuja tekniikan väki lavan naisväelle.

Ja pyyhkeitä mikserille. Pitikin nyt sitten sattua, mutta viimeinen keikka, niin joku onnistui kippaamaan puoli tuoppia mallasjuomaa sinne tietokoneen sisälle. Tietäähän sen nyt kuinka siinä käy. Ei se sen jälkeen toimi enää. Tai jos ette usko, niin kaatakaa nyt sinne koneenne sisään neljänneslitra nestettä. Mieluummin jotain hieman sokeripitoista, jotta se tarttuu niihin piirikortteihin paremmin ja saa aikaan oikosulkuja niiden komponenttien välille. Jos laite sen jälkeen toimii normaalisti niin hyvä, jos ei, niin ei voi mitään. No näin kävi sille miksauspöydälle. Tuhoja selvitellään myöhemmin. Ja niiden hintaa. Ääni tuli pöydästä läpi, mutta muuta ei sitten pystynytkään tekemään. Joten se siitä.

Ilta päättyi ”Lumivalkoisen” jälkeen syvään kumarrukseen. Kiitos teille matkustamisesta mukanamme. 30 vuotta on nyt kierrelty maita ja mantuja, toreja ja torppia. Nyt alkaisi pieni tauko ja sitten uudet seikkailut.

Kangasjärvi on kuulemma parempi

Ensin kipitettiin siis takahuoneeseen nostamaan asiaan kuuluvat maljat ja kiittämään yhteistyöstä kaikkia osapuolia. Sitten olikin aika hieman hellittää krakaa ja suunnata ravintolan puolelle nauttimaan baarimestarien tekeleistä. Tarjolla oli nimittäin juhlaan kuuluvia juomia. Tarjolla oli Olli-colaa (Light-cola jäillä), MMM (Mikon Mukava Muki), Jugi-juomaa, Jari-vettä, Arskan omenaenergiaa, Daffyn dislettä ja Topparin Tömäystä. Nyt oli aika juhlia. Taas päästiin yökerhossa ja discossa nauttimaan erilaisista tanssiesityksistä.

Aamusta kokoonnuttiin keräilemään tavarat pois lavalta ja siirrettiin ne bussin perään suojaan. Intissimoa varten vielä jätettiin koskettimia lavalle, mutta muuten tavarat odottamaan aikaa parempaa. Ja huoltoa. Tämä oli nyt tässä sitten tällä kertaa näin.

Paluumatkalla oli vielä mahdollisuus piipahtaa karaokessa laulunäytteensä antamassa tai Jussi Hakulinen Duoa kuuntelemassa. Varsinainen bändin jäsenten tarjoama musiikillinen ilottelu päättyi Ollin, Mikon ja Jaskan Intimissimoon. Herkällä otteella esittivät lauluja. Varsinainen yllätysveto oli kuitenkin se, että kiertueen viimeisen kappaleen esitti Kangasjärven Mikko. Jaskan säestyksellä Mikko soitti pianollaan ja lauloi John Lennonin kappaleen ”Imagine” vuodelta 1971. Tämän huikaisevan herkkupalan jälkeen oli aika kerätä tavarat lavalta, vuorossa olisivat seuraavat esiintyjät. Me palaamme asiaan myöhemmin.

Ostakkee ostakkee

Verhot lavan eteen ja huutokauppa käyntiin. Nyt myynnissä olivat loput artikkelit ja meklarina jälleen Vexi Salmi. Hyvin tekivät tavarat kauppaansa ja kaiken kaikkiaan kahden huutokaupan saldoksi saatiin mahtavat 4650 euroa. Tulevan vuoden alussa tämä summa käydään TAYS:n Lasten psykiatrian klinikalle luovuttamassa. Kiitos kaikille osallistuneille.

Muisto siltä ajalta

Juuri ennen satamaan saapumista pidettiin vielä kiertueen lopputilaisuus. Tilaisuudessa kaikille kiertueen toteutukseen osallistuneille jaettiin muistoksi kiertuetaulut. Vielä viimeiset kiitospuheet ja ässänä hihasta työyhteisön hankkima lahja Ollille. Laineen Timpalta oli pyydetty aiheeseen sopivaa piirustusta, joka valtavien aplodien saattamana ojennettiin juhlien pääsankarille. 30 vuotta ja 3 kuukautta oli kulunut tuolloin Yö-yhtyeen ensimmäisen ja viimeisimmän keikan välillä. Malminpään koululta m/s Baltic Princessille.

Tytöt vielä ojensivat patruunalle oman kiitoksensa. Sitten olikin aika kiiruhtaa kohti autokantta ja bussia. Laiva olisi juuri satamassa ja risteilyt olisi risteilty. Edessä oli kotimatka. Kovin se vielä keikutti kun tuuli osui sillain sopivasti siihen satama-altaaseen, laituriin ajettaessa. Sen verran varovaisesti piti laivan ohjastajien ottaa saapuminen , että aikataulusta myöhässä tultiin maihin. Mutta enää ei ollut kiire. Kotiin päin oltiin matkalla.

Muisteltiin siinä sitten niitä kaiken maailman sattumuksia mitä vuosien varrelle oli mahtunut ja niille naurettiin. Moottoritien tarjoama matka vain loppui kesken, joten osa porukasta päätti jatkaa muisteluaan kaupungin yössä. Sinne heidät jätettiin, torin laitaan.

Laivalla oli myös päässyt sen sorttinen tanssikipinä iskemään porukkaan, että päättivät tänään vuorossa olevan kelttiläisten ja pohjois-amerikkalaisten rivitanssien festivaalin. Näin siis kuulemma oli tapahtunut, sillä 20:34 sunnuntai-iltana voitiin todeta vain ”Kiitos ja kunnia!”. Se oli nyt sitten siinä. Iso diesel pysähtyi ja juhlat oli juhlittu. Takana oli 7416 km maantietä ja 510 km meritietä. Nyt kun kerran ollaan kokeneita merenkävijöitä, niin sehän on siis 275,38 meripeninkulmaa. Niin ja olihan siellä myös raideliikenteessä ja ilmailuliikenteessä matkattuja kilometrejä, mutta mitäpä niistä. Useampi kumpaakin.

Huomenissa alkaisi siivoaminen. Varsinaista juhlapaikkaa kun ei näillä synttäreillä ollut, niin ei voida sillä lailla perinteisesti kokoontua rääppiäisiin sinne luuttuamaan lattioita. Porukka hajaantuu nyt tahoilleen. Edessä on ensin joulu ja sitten uusivuosi. Ja sitten uudet kujeet.

KIITOS JA KUNNIA TEILLE!!!!

J. Karppanen Oy: Karppanen, Emmi ja Veikko – (Mahtavaa työtä!); EMI Finlandin ja Pokon porukoille ( Epe ja Markku varmaan hoitavat terveiset perille); Taija Holm ja ProPromotion Oy (hirveen vaikee sanoa nopeesti toi firman nimi); Elvis Rockpaidat, Satu & Santeri; Kari Lahtinen; Tuotantoyhtiö Legenda Oy: Tommi Lepola; Tikanmäet: Anssi, Maarit, Eemil ja Eljas; Ultimake Oy: Markku ja Markus; Roland Suomi: Ari Hujanen ja Veijo Laine; Premier ja Paiste Soitin-Laine; Tommi Laine; DLX Deluxe music Tampere; Vesa Sytelä; Vesa ”KONDE” Kontiainen; Moving Light Oy: Jykä, Homer, Miia, Panu, Smoju, Pete, Ville, Mäksä; Kumipyörille Suomen Keikkabussit Oy: Einari; Oy Easymiles Ab: Hamid; Valova: Kari, Tommi, Pate,; Oy Pyroman Finland Ltd: Markku, Teppo ja Mika ;YLE : Timo vietkö kuvaustiimille terveiset; TomFloor Production Oy: Tomi Pietilä Matka-Vekka Tiina Hynynen ja kumppanit; Juha Tapio; Aki Peltonen; Gebardi: Visa, Pasi^{potenssiin kaksi, eikun kolme}, Tumppu (mää oon nähnyt sen Bumtsi-Bumissa ), Matti, Veli-Pekka ja Kalle; Tampereen Palolaitoksen sukeltajat ry: J-P

Kaikkien esiintymispaikkojen henkilökunta ja Local-crew:t, järkkärit ja muu henkilökunta….

ENNEN KAIKKEA KIITOS TEILLE KAIKILLE FANEILLE, OLITTE PAIKALLA HALUSTA TAI VAIMON PAKOTTAMINA. TÄMÄ ON OLLUT JOTAIN KÄSITTÄMÄTÖNTÄ JA USKOMATTOMAN HIENOA. 

TAPAAMISIIN KESÄLLÄ 2012.