keskiviikko 4. huhtikuuta 2012

TAAS TÄÄLLÄ TYÖINTO PÄÄLLÄ!!!


Jorinoita vuodelle 2012

Ja kaikille ihan tasapuolisesti terveisiä täältä jostain. Jopa Horrorille, kun hää kuitenkin kyttäilee internexissä kaikkea mahdollista liikkuvaa ikävystymistä vastaan. Sikäli mikäli bingokoneen kammesta malttaa irroittaa.

Pitihän se arvata, että näin loppujen lopuksi käy. Käry kävi. Ei voi muuta. Yritys hyvä kymmenen, lopputulos nolla. Koneen ääreen oli palattava.

Syksyllä kun keikat oli onnellisesti ja porukat jaeltu koteihinsa, onnistui toimittaja tekemään sellaisen katoamistempun. Kaikessa hiljaisuudessa tuli painuttua maan alle piiloon. Tai oikeastaan maalle piiloon. Yhteisömme verkkovastaavan nauttiessa olostaan Panamassa, tuli kerättyä kimpsut ja kampsut ja paineltua maaseudun rauhaan. Pakoon kaupungista, vilskeestä ja vilinästä.
  
Oli sitten kuulemma tämä maalaistuminen aiheuttanut hieman mieliharmia ja ukkoa oli kaipailtu. Laittelivat erilaisia hakuja perään ja kun ukkoa ei löytynyt, ansoja virittelivät. Ryökäleet. Tuli sitten vain mentyä halpaan.

Kaipaili piiskurimme päivityksiä blogiin. Aikani onnistuin piilotella, ennen kuin suurella valheella onnistui toimiston väki saamaan allekirjoittaneen liikahtamaan kaupunkiin. Pistivät viidakkorummun pärisemään, että toimiston seinälle oli kiinnitetty harvinainen Juice Leskinen Grand Slam äänite Deep Sea Diver. Ja sitähän sitten piti lähteä katsomaan. Ovesta kun astui sisään kilahtivat jalkaraudat kiinni ja sitten alkoi sen päiväinen räpätys.

Ei ihan hiihtokelit
Se olisi sitten kevät menossa kovaa vauhtia. Vuosi sitten näihin aikoihin aloiteltiin ensimmäistä Lapin reissua ja kasseihin pakattiin erilaisia talvivarusteita. Oli monoa ja välihousua, villahuppua ja suksivoiteita. Nyt kun sitten on tällainen keikkatauko, eikä pohjoisenreissua edessä, niin tekipä toimittaja jotain todella repäisevää. Katosi toistamiseen. Tai ei se mikään katoamistemppu ollut, kun lähettivät selvittämään asioita. Pakkasin samat kassit mutta eri tavaroilla ja suuntasi etelään. Intian-valtameren aallot murtuvat rantaan rauhalliseen tahtiinsa ja idässä kohoavalla vuorella Big Buddha-patsas valvoo alleen levittäytyvää maataan ja kansaansa. Tulihan sekin nyt sitten nähtyä ja koettua.

Samaiseen paikkaan lähetettiin myös Horrori syksyn rypistyksen jälkeen. Ikään kuin palkinnoksi. Meille. Lähettivät vain takaisin sieltä parin viikon jälkeen, vaikka emme sitä halunneetkaan. Reissulla käytiin myös neuvotteluita seikasta, että olisiko millään mahdollista enää kuitenkaan pyörtää tuota takaisin lähetys päätöstä. Pitivät ehdottoman kannan, että saamme pitää omamme.
Erittäin kätevän oloinen miksauskoppi
ja takahuone samassa

Viimeisimmät havainnot Horrorista on saatu satunnaisilta ohikulkijoilta Ikaalisten suunnasta. Sinne paineli viimeisimmän bingoillan jälkeen. Nämä satunnaiset ohikulkijat olivat joutuneet brutaalin hyökkäyksen kohteeksi aina samalla mekanismilla. Pimeään aikaan olivat pysähtyneet tien sivuun keventämään oloaan. Olivat heittäneet raukkamaisesti myös matkan kuluessa autoihinsa kertyneitä höyrymakkarapapereita luontoon, kun pimeästä metsästä oli jotain hyökännyt kimppuun. Paikalliset asukkaat ovat jo aikoja sitten oppineet siirtymään sisätiloihin auringon laskiessa mailleen ja lukitsemaan ovensa. Ja elintarvikkeet varastoidaan ilmatiiviisiin kuljetuslaatikoihin.

Viranomaisten kanssa päädyttiin menneellä viikolla aloittamaan hyökkäysten ehkäisemiseksi ruokinnan kyseisellä alueella. Päiväaikaan aseistautuneen partiot kylvävät maastoon lenkkimakkaran pätkiä alueella, joka tiedetään Horrorin reviiriksi. Säännöllisellä ruokinnalla nämä arvaamattomat hyökkäykset on onnistuttu ehkäisemään. Mutta jos nyt satutte liikkumaan Ikaalisten pohjoispuolella ja havaitsette maastossa lenkkimakkaran palasia, niin älkää koskeko. Poistukaa paikalta samoja jälkiä pitkin, mitä saavuitte ja muistakaa olla hiljaa. Jos kohtaatte Horrorin, älkää kääntäkö selkäänne ja hyökkäyksen tapahtuessa… nauttikaa elämänne elokuvasta.  

Niin… Viime syksy päätettiin sinne laivalle. Reissailtiin oikein urakalla sitä Suomenlahtea edestakaisin. Päättyivät ne juhlakiertueen keikat aalloille armaan Suomenlahden ja päästiin Joulun viettoon. Kinkut ja muut herkut kun oli saatu varastoitua varastorasvoihin, olikin sitten aika juhlistaa Uutta Vuotta.

Paukut taivaalle ja edessä olivat uudet haasteet. Vuorossa olivatten Presidentin vaalit, väittelyt ja vaalivalvojaiset. Uuden perustuslain mukaan edelliset 12-vuotta linnanjuhlia emännöinyt Halonen ei enää kelpaa televisiokuviin. Kansa jakautui leireihin. Sodassa, rauhassa, rakkaudessa ja näköjään vaaleissa kaikki on sallittua. Suuria viisauksia jaeltiin erilaissa paneeleissa ja mielipiteitä ilmoitettiin. Aiemmin kuopattu Ultra Bra -yhtye kaivettiin jostain esiin nostattamaan Haavistolaista henkeä. Väyrynen maisteli keikkaelämää reissaamalla bussilla maata ristiin rastiin ja myi mukeja. Soinin ”Jytky” lässähti samalla kun Sale matkasi ilmeettömänä kohti voittoa. ”Pöö!!!” ei pelottanut ihmisiä uurnille piirtämään Lipposen numeroa tarpeeksi taajaan. Eikä näiden Paavo-vaalien kuopuskaan onnistunut horjuttamaan valtarakenteita. Ja peränpitäjiksi jäivät näiden vaalien leidit Eva ja Sari.

Kahdet vaalit ja kansa oli puhunut. Hetken oltiin jopa kahdessa leirissä. Kansa oli jakautunut kahtia. Lopulta maahamme on saatu uusi presidentti. Tarja ja Pena muuttivat Mäntyniemestä pois ja Sauli ja Jenni kantoivat ”hagmanninsa” sisään. Sitä tässä on omien toimien ohessa miettinyt, että mahtoiko tasavallan ykkösparien muutot olla samanlaista tuskaa kuin tällaisen tavallisen veronmaksajan. Kyllä tuli pohdittua pitkään omassa askareessa, että onko tässä taas mitään järkeä. Kaikenmaailman aarteita löytyi varastojen uumenista. Mitenköhän Tarjalla ja Penalla.

Muutakin mullistavaa on maassamme keksitty taas päättäjien taholta. Pistivät varuskuntia oikein uralla kiinni. Kaikki ei taas mennyt ihan niin kuin Strömsössä. Meinaan jonkinlainen poliittinen selkkaus syntyi ruotsinkielisten asemasta asevoimissa. Ei ymmärrä. Jag förstå inte, igen.


Samana päivänä lyötiin Salossa myös lappuja porukoitten käteen. Tää kasataan jossain muualla halvemmalla, joten kiitos. Nokialaisia laitetaan ulos taas kerran. Toimii kokonaisuutena kuin Nokian viemäriverkko.

Me jäimme keikkatauolle kevääksi. Nyt oli siis aikaa puuhastella kaikenlaista. Hartwall Areenalla kuvattu DVD julkaistiin tuossa maaliskuun alussa. Sitä saa nyt sitten kaupoista. Olli tekaisi kiertueen jälkeen yhdessä entisen Club for Fiven laulajan Susanna Hietalan kanssa lastenlevyn. No miksei se levy myös aikuisillekin sopisi. Sellaisia rauhoituslauluja sisältää ”Nukku-Matti ja Herra Kuu”. Salmen Vexi oli tehnyt siivousta työhuoneellaan ja löytänyt kuoren jonka päällä oli lukenut tuutulaulut. Oli tarjonnut Ollille kuoren sisältöä. Halosen Kassun sävelin sitten ikuistettiin nuo kappaleet. Yksi sävelistä on  Ollin itse tekemä.

Sävelkynä savuaa Ollilla myös loppukeväästä työstettäväksi aloitettavaa Yö-äänitettä varten. Kohta puoliin sulkeutuvat herrat studioon uutta lättyä väsäämään. Lähtipä kaiken muun lisäksi pomo myös mukaan ”Vanhuus Rokkaa”-tapahtumaan: Ensin piti vain olla tuuraamassa yhdellä keikalla, mutta lähtipä sitten Risikon suojeluksessa kaikkiin tapahtumiin mukaan.

Mr Bonnet
Daffyn kutsumana saatiin maahamme pienelle kierrokselle Ameriikan mantereelta, Los Angelesista, herra Graham Bonnet . Tämä herrasmies, joka aikoinaan Rainbow yhtyeessä kiekaisi tunnetuksi tulleet hitit ”Since you been gone” ja ”All night long”. Myöhemmin Michael ”Scorpions kitaristi Rudolf Schenkerin velipoika” Schenker Group ja Alcatrazz olivat miehen orkestereita.

Kun samaan aikaan Popeda oli aloittelemassa urakkaansa kevään keikkojen osalta lähtivät Lacu ja Iso-Pate hieman lämmittelemään jäseniään tuolle turneelle. Matkassa basson soiton taisi Klaus ”Mini-Me” Wirzenius ja Daffyn kanssa kitaraa suloisesti soitteli Sir-Lampola. Myös Popeda-yhtyeestä, mutta sieltä laatikko-osastolta. Ja taustalauluissa ääninäytteitään antoi meille niin tutun Mikkosen Miinan lisäksi Lehtisen Riikka sekä Lepistön Päivi. Niin Movetronista juurikin tuttu. Ja hillitön hard rock fani.

Tampere-talolla järjestetyn tammikuisen Beatles-tapahtuman mainingeissa kerääntyi myös bändin porukkaa Beatles in my mind konserttiin. Lavalla nähtiin Järvensivun ehdottomasti suurimman Beatlesfanin Kangasjärven Mikon lisäksi Latomaan Jaska ja Toikan Ari. Arin ja Jarin takoessa lyömäsoittimilla muille soittajille tahtia nähtiin lavalla myös laulajan roolissa Juki. Kyseisessä konsertissa Jaska kyllä soitti melkein jokaista soitinta joka lavalle oli tuotu.

Tuon tapahtuman jälkeen Juki lähti kaukoitään lomailemaan. Kreivi Toikka  kaivoi sukset esiin ja aloitti sellaisen suihkinnan laduilla että moro! Niin Lisäksihän Toikan on voinut tavata Tampereen Työväen Teatterissa ja oli mies kiinnitettynä myös tuohon Vanhuus rokkaa tapahtumaan Housebändi hampaattomien patteristina.

Mikko ja Jaska tekaisivat studiolla Ollin levyn ja viihdyttivät kulttuurin nälkäisiä Musiikkiteatteri Palatsin näytännöissä. Nyt työn alla oli Simple the Best musikaali. Tuon touhun tauottua nosti Mikko kytkintä ja suuntaisi nokan kohti--- rummun pärinää--- yllätys yllätys, Englantia. Eikö siitäkin saarivaltiosta voisi irroittaa osan ja peittää sillä vaikka sitten tuon Pirkkalan. Ei tarvitsen Mikon jatkuvasti niin kauas lähteä. Ja Pirkkalahan on… no, joutomaata siinä Tampereen kupeessa.

Että näin ne päivät kuluu näin taukoillessa. Seurataan uutisointia maailmalta päivittäin, että mitä tapahtuu ja koetetaan pysyä ajan hengessä mukana. Aina jotain pientä puuhataan, ettei aivan nivelet ruostu. Kyllä tässä kuitenkin pitäisi aktivoitua ihan lähipäivinä oikeasti touhuilemaan kaikkea konsertoinnin kannalta tarpeellista. Vielä on onneksi aikaa tutustua evoluutio teoriaan Darwinin ja Jerry A. Coynen opastuksella. Mutta ensi nousen Kangasalan kuuluille harjuille, kiipeän puuhun ja koetan saada henkisen yhteyden Zachris Topeliukseen.