sunnuntai 23. lokakuuta 2011

JUVALAINEN PERINNESALAATTI

23.10.2011 Tampereella

No Terve kaikille!!!

Niin kuin ehkä huomattu on, että näissä juhlakiertueen touhuissa on nyt pieni tauko. Mistään dramaattisesta syystä emme nyt kuitenkaan taukoile. Aikataulu vain rakentui tämänkaltaiseksi tällä kertaa. Aina kun on olemassa näissäkin hommissa se meistä riippumaton syy.

Joka tapauksessa pieni hengähdystauko on ohjelmoituna juhlallisuuksien keskelle. Takana ovat nyt Tallinnan avauskekkerit ja pohjoiseen suuntautunut ruskaretki. Nyt sitten pyöritäänkin pääosin täällä eteläisessä Suomessa. Näillä suunnitelmilla mennään siis tästä eteenpäin.

Nyt kun on menossa sitten eräänlainen hengähdystauko, jolloin operatiivisella kentällä ei tapahdu mitään, niin laitetaan jotain kuulumisia ja paljastuksia tänne edes. ”Kiitos ja kunnia” kokoelmalevy 2000-luvun hiteistä on nyt kolmatta viikkoa tuolla virallisella listalla kärkiviisikossa. Edelle ovat kiilanneet  vuoroillaan uusilla albumeillaan Chisu ja Juha Tapio sekä Hevisaurukset – Räyh ja Murr!! Ja viimeisimpänä viime kesältä tuttu Kaija Koo. ”Likaiset legendat - kolmekymmentä vuotta Yötä” kirja on nyt ollut luettavissa kolmen viikon ajan. Huhupuheita liikkuu painoksen ehtymisestä.

Aivan ensimmäiseksi täytyy laittaa viimekertaisiin Rovaniemen seikkailuihin pieni korjaus. Perusteena on bändin kotisivuilta vieraskirjasta löytynyt viesti:

Nimi : 
OLLI YÖ
23. lokakuuta 2011 8:47:09
Viesti : Kiitos Teemu blogistasi mutta korjaus Rovaniemen konsertin jälkeiseen lepoon. Menitte Amarilloon keikyälle,ette nukkumaan. Ei saa antaa disinformaatiota.


Näinhän siinä kävi, mutta ei oltu pitkään ja vain minä ja Pete mentiin. Ja mekin lähdettiin hotellihuoneesta jonne oltiin tultu bussista. Vilpittömänä tarkoituksena oli Hurriganes aiheisen seminaarin jälkeen mennä nukkumaan, mutta päätimme kuitenkin kutsusta piipahtaa. Tämän jälkeen menimmekin porrastetusti takasin huoneeseen seuraamaan Yleisradion teksti-tv:n uutisointia Tampereen Nekalassa riehuneesta tulipalosta. Ja sitten nukkumaan. Eli informaatio oli kuitenkin ollut oikeaa, mutta raportointi loppuikin liian aikaisin.


Paitsi tietysti jos nyt ihan tarkkoja ollaan, niin Keikyä on aiemmin ollut kunta joka kuului Satakuntaan ja vuonna 1981 kuntaliitoksessa Kiikan kanssa aloittivat yhteiselon Äetsän kuntana. Nykyäänhän Keikyä kuulu Sastamalan kaupunkiin.  Keikyällä ei ole Amarilloa ja matka Rovaniemi - Keikyä - Rovaniemi olisi ollut yhteensä 1493 kilometriä ja matkaan olisi mennyt yhteensä 16 tuntia 34 minuuttia. Aamulla kuitenkin oltiin bussiin nousemassa Rovaniemellä. Taksilla tuo matka olisi kustantanut yhteensä 1076,667 €, perusmaksun ollessa 8,60 € ja kahden matkustajan kilometritaksan ollessa 1,43 €. Eli ei oltu Keikyällä, oltiin keikyällä.

Ja mitäs muuta sitten vielä tauon touhuja… Niin, Olli kiirehti katsastamaan Ranskanmaalle Versailles-bändiä ja sitä miten siellä touhutaan tuollaisen tuotannon kanssa. Jaska nappasi taas mukaansa kasan soittimia ja sulkeutui studioon tuotantotehtäviin. Tokaisi vain mennessään, että muistakaa tulla hakemaan pois sitten ennen Lahden vetoa. Arista näkyi vain vilahdus urheilutakin selästä kun lenkkipolut kutsuivat. Ja sieltä teatteriin. Hakulisen Jussi näytti naamaltaan sen verran arvoitukselliselta, että liekö mielessä pyörinyt taas uuden kappaleen idea. Nähtäväksi jää.

Mikko hahmottelee tulevien projektien tuotantokuvioita ja hyppäsi lentokoneeseen. Suuntana tällä kertaa Ljubljana Sloveniassa. Juki on touhuillut erilaisten sävellysprojektien keskellä. Nähtäväksi jää, tai oikeastaan kuultavaksi, minkäslaisia biisejä sitä syntyy ja mihin käyttöön ne parhaiten sopivat. Daffy on nähty viilettävän Länsi-Tampereen katuja upouudella fillarilla. Tämmöisiä täällä nyt sitten puuhaillaan. Ai niin…

Suvi julkaisee 26.10. uuden albuminsa ”Pahalta piilossa”. Samaisena päivänä tyrkätään ulos myös Popedan uusi ”Voitto”-albumi ja Lauri Tähkän uuden ajan ”Polte”. Saa nähdä listasijoitukset, ennustamaan en ala. Sillä mikään ei ole niin vaikeaa kuin ennustaminen, varsinkaan tulevaisuuden ennustaminen. Tauon aikana Suvi on urakoinut omia keikkojaan. Annika Eklund on sulkeutunut studioon valmistelemaan tulevaa albumiaan. Mikkosen Miina on paiskonut keikkoja Kermassa. Vai Kermalla?

Niin ja tekniikan porukka on nyt viimeaikoina keskittynyt pohtimaan Faradayn häkin ja Fermin paradoksin saloja. Syksyn viimeinen moposafarikin pidettiin ja loppuaika onkin sitten keräilty pulloja, että päästään sitten taas lunastamaan tuotemyynnin tyyppien bingokupongit ja Satu ja Santtu töihinsä. Huhupuheiden mukaan palkinnoiksi olisi tällä kertaa ostettu sillipurkkeja ja sukkahousuja. Joten jos keksitte jotain käyttöä niille, niin ilmoittakaa.

Paljon on nyt sitten tullut kyselyitä, jopa mediankin osalta, kiertueittemme polttoaineena toimivan juvalaisen perinnesalaatin reseptistä. Tuon tarkoin varjellun reseptin perään ovat kyselleet niin yleishyödylliset yhteisöt Martta-liitosta Leijoniin kuin jopa Suomen hiihto- ja triathlonmaajoukkueiden huoltojoukot. Puolustusvoimien huoltojoukkojen esikunta on myös tiedustellut tuon energiapommin perään.

Pitkän ja vakaan harkinnan jälkeen aion syyllistyä Juudas Iskariotin tekoon ja paljastaa kaikkein suurimman salaisuuden. En tee sitä hopearahoista, enkä maineesta. Tarkan ja pitkän harkinnan jälkeen päädyin ratkaisuun yksistään siitä syystä, että sisälläni asuu kuitenkin suuri ja humaani sielu. Kaiken tämän teille paljastan vain kansakunnan edun vuoksi. Kaiken tämän paljastan myös siksi, että uskon maailman kaikkien kansojen yhteisymmärryksen löytyvän viimein tämän herkun äärellä.

Kannan teostani koituvat vastuukysymykset ylpeänä ja selkä suorana. Tulen kärsimään sanktioni aikoinani, enkä ajattele tulevaa pahalla. Olen tulevan rangaistukseni ansainnut olkoonkin se kuinka kauhea tahansa.

Ensimmäinen paljastus on, että tuon herkun alkuperäinen nimi oli Jumalainen Perinnesalaatti. Tapahtui vain pieni kirjoitusvirhe, jossa (kaikeksi onneksi) m vaihtui v:hen. Mikä tässä on sitten onnellinen tapahtuma? Tämän herkun syntyhetket vievät meidät Savoon ja Juvalle. Sieltä tämä kaikki on saanut alkunsa.

Tämän herkun voimalla ovat nousseet erilaiset ääni- ja valojärjestelmät tapahtumiin. Tämän herkun voimalla on kuulijoille tarjoiltu kansakunnan muistiin jääviä klassikkokappaleita Popedalta, Yöltä, Kotiteollisuudelta, CMX:ltä, Viikatteelta, Irinalta, Jenni Vartiaiselta, Yölinnulta, Neljän Suoralta, Pensseli Sedältä ja monilta monilta muilta. Tämä herkku ja taiteen polttoaine on Juvalainen Perinnesalaatti.

Juvalainen Perinnesalaatti
(Sisältää tuotemainintoja, mutta ne ovat olennainen osa herkkua. Muiden aineosien käyttö kielletty ehdottomasti)
1.    
Tarvikkeet hankitaan lähimmästä mahdollisesta elintarvikeliikkeestä. Huom. Jos elintarvikeliikkeellä on elitistinen maine niin ei silloin.

2.    Tarvikkeet kuljetetaan nautintapaikalle lujaa kulkevalla, lämmittimet täysillä puhaltavalla kulkuneuvolla joka mieluusti on täynnä körssinsavua. Kuljetuksen ajaksi tarvikkeet varastoidaan elintarvikeliikkeen muovipusseihin.

3.    Nautintapaikalla tarvikkeet piilotetaan hetkeksi ikään kuin piiloon, mutta näkyville kuitenkin. Kaikenlainen esivalmistelu on ehdottomasti kielletty.

4.    Tarvikkeet:
-       Tylsä keittiöveitsi
-       Muurarin apulaisen karaistuneet kädet. Mielellään kolmen tiilen kokoa olevat
-       Ehdottomasti pahvilautasia
-       HK:n Sinistä lenkkiä ( Riittävästi: Eli 500g * nauttija )
-       Valio Oltermanni juustoa  (Ehdottomasti valmisviipalepakkauksista)
-       Kirsikkatomaatteja
-       Kotimaista kurkkua
-       Turun sinappia (sitä mitä nykyään tehdään Puolassa, ehdottomasti)
5.    Valmistus:
-       Otetaan syvä kyykkyasento
-       Leikkuulaudan käyttö ehdottomasti kielletty. HK:n sininen  (ja sitten ei mitään lighti-versiota vaan aitoa ja ehtaa) kuoritaan tylsällä keittiöveitsellä käsissä. Tämän jälkeen HK:n sininen katkaistaan keskeltä poikki ja syntyneet pötköt pilpotaan pituussuunnassa neljään osaan. Missään nimessä eivät saa olla leikkausjäljeltään symmetrisiä.
-       Valio Oltermanni juustopakkaus avataan ja kipataan juustot pahvilautaselle. Tämäkään ei saa olla sitten mitään kevytkamaa ja lautasen tulee olla eri kuin se mihin HK:n Sininen menee.
-       Kirsikkatomaatit huuhtaistaan nopeasti WC:n käsienpesualtaan hanan alla ja kaadetaan pahvilautaselle. Taas eri lautaselle
-       Kurkku huuhdellaan nopeasti samaisen käsienpesualtaan hanan alla. Syvä kyykkyasento ja kurkusta päät poikki. Kurkku keskeltä poikki ja pötköt leikataan käsissä pituussuunnassa kuuteen osaan. Ei symmetrisiin. Ja asetellaan pahvilautaselle, Taas kerran eri lautaselle, kuin muut aineosat.
-       Avataan sinappituubi valmiiksi
-       Asetellaan jollekin tasolle. Pöytäliinat tms. koristeet äkkiä pois. Hyvä taso on esimerkiksi jäähallin pukusuojan penkki.

6.    Nautitaan askeettisissa olosuhteissa. Hyviä paikkoja ovat edellä mainitut jäähallien pukusuojat tms. Urheilutilojen pukusuojat. Huomioitavaa on että tilassa tulisi olla hienoinen, pistävä ja rakenteisiin imeytynyt hien haju. Toinen varsin hyvä paikka herkun nauttimiseen on ravitsemusliikkeiden takahuoneet, joissa orkesterit valmistautuvat esityksiin. Kaikenlainen lämmittäminen on ehdottomasti kielletty. Nautitaan sormin, ei ruokailuvälineitä, ei missään nimessä. Napostellaan mielihalujen mukaan. Voi tehdä kierron kurkku, juusto, tomaatti, HK tai sitten keskittyä vain yhteen osaan kerrallaan. Huuhdellaan alas joko kahvilla tai kivennäisvedellä. Kahvi on erittäin suotava vaihtoehto.

Näillä eväillä jaksaa kyllä rankemmankin reissun. Sisältää nimittäin kaikkea mitä elimistö tarvitsee.

Nyt kun olen paljastanut salaisuuksista suurimman, haluan vielä helpottaakseni tulevaa Salaattigate-esitutkintaa paljastaa valmiiksi, miten tämä salainen resepti hankittiin. Tämä tarkoin varjeltu salaisuus oli taltioituna yhtä tarkoin, kuin Coca-Colan alkuperäinen resepti.

Suurta kavaluutta käyttäen vuosien ajan loin reseptin haltijaan luottamussuhteen. Vuosien saatossa ujuttauduin reseptinhaltijan läheisyyteen vakoilijana, joka onki salaisen reseptin itselleen. Reseptin hankintaa varten taltioitiin vuosien ajan lukematon määrä video- ja äänitallenteita. Väsymättömällä tarkkailulla ongittiin tietoon reseptin ainesosia. Näiden tarkkailutoimien jälkeen tehtiin vielä viimeisenä suuri Operaatio S. Operaation harhautusliikkeenä käytettiin suurta peiteoperaatiota: ilmoitettiin Hurriganesin ennen julkaisemattomia tallenteita löytyvän varkautelaiselta kirpputorilta. Kun onneton uhri nielaisi tuon valheellisen syötin ja lähti matkaan, iskettiin hänen työhuoneeseen. Tämä työhuone oli pitkään ollut tarkkailun alaisena. Täsmäiskulla onnistuttiin löytämään Juvalaisen Perinnesalaatin resepti piilotettuna erään vuoden ´77 Suosikin väliin. Tuo resepti kuvattiin mikrofilmille ja kaikki tavarat palautettiin paikoilleen. Tämän jälkeen suoritettiin vetäytymisliike Lappeenrannan kautta Tampereelle, jossa mikrofilmille tallentuneet tiedot purettiin. Näiden tietojen yhteissummana pystyttiin julkaisemaan edellä mainittu resepti.

Lopuksi haluaisin vedota vielä parilla seikalla ihmisten väliseen hyvään ja lähimmäisten rakkauteen. Ensinnäkin; ne meidän tuotemyynnin tyypit. Jos haluatte voittaa heidän vilpittömän luottamuksen ja välttää kulmahampaiden näyttelyn ja murinan. Jos haluatte välttää teitä kohti esitetyt vihamielisyydet. Voitte ostaa heidän luottamuksen kylmällä lenkkimakkaralla. Niin mekin toimimme. 

Ja vielä ihan lopuksi tältä erää. Suomen luonto elää nyt aikaa, jossa kaikki valmistautuvat edessä olevaan pitkään, pimeään ja kylmään talveen. Luonto ikään kuin seisahtuu työntäyteisen kesän jälkeen hetkeksi ja odottaa. Se odottaa talvea. Kohta tuuli tuo terveisensä jostain kaukaa pohjoisnavalta. Hyinen tuuli pyörittää lunta vasten kulkijan kasvoja. Kalsa tuuli pureutuu luihin ja ytimiin. Kaikki luonnon kauneus peittyy vitivalkoiseen lumeen. Luonto seisahtuu ja jää odottamaan. Eletään armotonta aikaa, josta vain vahvimmat ja parhaiten varustautuneet selviävät. Ei voida muuta kuin odottaa kevättä ja aurinkoa, sen ensimmäisiä säteitä jotka lämmittävät kulkijan mielen taas edessä olevaan kesään ja lämpöön. Edessä on kuitenkin aika jolloin kaikki käpertyvät pesiinsä etsimään lämpöä talven armottomuutta vastaan. Siksi, Kansalaiset! Vetoan teihin!!!


torstai 13. lokakuuta 2011

KAINUUN SALOMAILTA LAPIN LUMOON


7.10. Vuokatti, Holiday Club Katinkulta Areena

Kotiinkin selvittiin ulkomailta. Ja miksi ei oltaisi selvitty. Ei sitä nyt ihan ekaa kertaa maan rajojen ulkopuolella oltu. Kunniallakin vielä saatiin toimitettua kotiovelle asti porukkaa, vaikkakin Tammelantorilla oli kuulemma nähty jonkinlainen Taiteiden yö -tapahtuma. Torin tapahtumat olivat keskittyneet tanssitaiteeseen ja eräänlaiseen performanssitaiteeseen. Kovin kummoinen tarjonta ei tuolla kulttuurinsaralla ollut, mutta sentään jonkinlaista jazz-tanssia oli tapahtumassa esitetty.

Tuliaiset vietiin kotiin ja sitten valmistauduttiin uuteen viikkoon ja uusiin keikkoihin. Tuli siinä sitten viikolla huomattua, että joku on ehtinyt vaihtamaan ulkona väriavaruutta. Kaiketi sitä sitten kulkee kaupunginkatuja niin omissa ajatuksissa, ettei ympäristöään ehdi huomioida. Nyt vain kiinnitti jalkakäytäville kertyneet keltaiset lehdet huomion ja kun rupesi katselemaan tarkemmin ympärilleen, niin… Maisema on muuttunut syvänvihreästä kirkkaankeltaiseksi.
Maapallo on matkalla kohti kiertoratansa läheisintä pistettä Aurinkoomme nähden. Ja vauhdilla. Paradoksaalista on tietysti se, että kun Telluksemme matkaa lähemmäs omaa tähteään ja lämmönlähdettään, elämän perustaa, ilmat täällä pohjolan perukoilla viilenevät. Herää tietysti kysymys, että johtuuko tästä paradoksaalisuudesta kansakuntamme yleisesti tunnustettu melankolinen mielenlaatu. En tiedä. Ja jos tietäisin, niin miten sen uskottavasti kaikille muille kertoisin ja perustelisin että tohtorinhatun saisin? Kun ei aina viitsisi ruveta väittelemään asioista.

Oli miten oli, syksy on saapunut. Puutarhojen ja metsien sadot on nyt toivottavasti kerättynä talteen ja kylmän ja pimeän talven varmuusvarastot on kerättynä. Toinen vaihtoehto on sitten seikkailla talven aikana kauppojen aarrevarastojen uumenissa.

Me kuitenkin pakkasimme itsemme bussiin ja käänsimme nokan kohti pohjoista. Musiikillisen ilosanoman levittäminen tapahtuisi viikonlopun aikana Vuokatissa ja Rovaniemellä. Maileja ja kilometrejä olisi siis edessä, joten mitäs sitä muuta kuin pedaali pohjaan. (Ei oikeasti, sillä länsimaisen demokraattisen yhteiskuntarakenteen hyväksymien normien mukaan tiealueille on määrätty yhteiskunnan lainsäädännössä nopeusrajoituksia joita on noudatettava. Niin ainakin me teimme.)

Matka kun oli tiedossa ja keskimääräinen nopeuskin pystyttiin niistä päättelemään aika joka bussissa tuli viettää. Aikaa siis oli. Ihan suhteellisuusteorian murtamiseen ei kuitenkaan ryhdytty eikä aikasiirtymiä keksimään, mutta matematiikkaa ja fysiikkaa kertailtiin. Nyt aiheena oli sähkö fysikaalisena ilmiönä, sen suureet ja siihen liittyvät matemaattiset ongelmanratkaisuyhtälöt. Kului se aika niinkin.

Muutakin aikaa oli, joten kuluneen viikon uutisista keskusteltiin. Suomalaisen televisioviihteen legenda Teija Sopanen oli kuollut vaikean sairauden murtamana. Vanhemmalle, eli diplomaattisesti ilmaistuna kokeneemmalle, kansalle Teija tuli tutuksi ensin Suomen neitona ja elokuvatähtenä ja myöhemmin televisiokuuluttajana. Meille keski-ikäisille, eli kokeilleille, Teija tuli tutuksi ”Teijan keittiössä”- ohjelmasta, jossa ruuanlaiton yhteydessä ihanne-isoäidin haastateltavina oli julkisuudenhenkilöitä. Kuluneella viikolla myös yksi Apple-yhtiön perustajista ja entinen toimitusjohtaja Steve Jobs menehtyi vaikean sairauden murtamana. 

Kotimaisessa musiikkielämässä kulunut viikko toi myös uutisia. Suurlähettiläät päättivät pistää syksyn keikkojen jälkeen pillit pussiin ja lopettaa bändinsä. Mediassa palstatilaa sai myös Chisun tulevan levyn julkistaminen. Tamperelainen Radio 957 toi myös kuultavaksi Popedalta uusia kappaleita heidän lokakuussa julkaistavalta uudelta Voitto-levyltään. 

Suomalaisten bändien osalta syksy onkin varsin mielenkiintoinen uusien julkaisujen osalta.
Tällaisia pohdittiin ja harrastettiin matkalla Tampereelta Vuokattiin. Johonkin väliin ahdettiin vielä eräiden pakolliset keskustelut Hurriganesista. Itse asiassa siihen hetkeen kun Jyväskylä ohitettiin ja kiertuemanageri Kontiainen bussiin hyppäsi. Mutta näin saavuttiin Sotkamoon ja Vuokattiin. Kylpylähotelli Katinkultaan, jossa järjestettiin Ruskafest-tapahtuma.

Ja kun kerran saavuttiin kohteeseen tarkoitti se sitä että bussi tyhjäksi poppareista ja tavaroista. Popparit ruokailuun ja tavarat lavalle järjestykseen. Nyt kun ollaan konserttikiertueella pidetään normaaleista keikkaperiodien keikoista poiketen aina äänentarkastamistilaisuus. Näin kaikki, myös vierailevat artistit, saavat sanoa mielipiteensä ja mielihalunsa omiin kuunteluihinsa. Kiirekin meinasi tulla, sillä ovet paikkaan aukenivat jo hyvissä ajoin ja illan housebändinä toimiva Kainuu All Stars odotti omaa kasausvuoroaan.

Illan avasikin sitten tämä Antti Matikaisen johtama pumppu. Monenmoista hittiä esittivät kyseisen poppoon porukka lämmitellen yleisön ”Kiitos ja kunnia” - kiertueen ensimmäiselle kotimaan keikalle. 1300 henkeä oli kokoontunut paikalle juhlistamaan fotosynteesin loppumisesta johtuvan lehtivihreän hajoamisen ja muiden väriaineiden aikaansaaman lehtipuiden väriloiston juhlaa.

Ulkona alkoikin bloosata kesän loppumisen kunniaksi sellainen puhuri, että löyhästi puissa roikkuvat lehdet irtoilivat ja lähtivät vetovoimalain vastaisesti liikkeelle vaakasuoraan. Sisällä tuo puhuri ei kuitenkaan haitannut juhlakansaa. Kainuu All Stars olikin verrytellyt illan yleisön jäsen norjiksi, joten bändi lauteille.

Nyt kun ei vielä oltu omilla vehkeillä liikkeellä oli pientä kikostamista saada esityksestä teknisesti kiertueen konseptiin sopiva. Mutta hyvin siitä selvittiin. Ja bändi pani parastaan. Kiertueen hittikimara sykähdytti tässä illassa kainuulaisia juhlijoita. Ja hyvinhän se ensimmäinen kotimaan veto meni. Loppujen lopuksi. Pientä säätöä kuitenkin jäi huomisen varaan.

Nopeasti vain tavarat bussin perään ja nukkumaan. Huominen tulee olemaan pitkä päivä. Kellokin oli jo livahtanut pitkälle sydänyön puolelle. Nukkumatin kanssa vietettävä aika jäisi tänään lyhyeksi.










8.10. Rovaniemi, Lappi Areena

”No, huh huh!” – tuli todettua, kun silmänsä sai auki. Myrskytuuli puhalsi suoraan lännestä Nuasjärven ylitse niin, että tukka lähti päästä. Tämä myrskytuuli oli trooppisen hurrikaanin jälkeisiä ja nyt täällä Kainuun sydänmailla. Tuulen siemen oli ollut hurrikaani Ophelia. Se oli kehittynyt jossain aavalla ulapalla Karibian saariryhmän edustalla Atlantin-valtamerellä.

Tällaisia myrskytuulia syntyy, kun merivesi on tuolla tropiikissa hohkaa lämpöä ylöspäin. Alkavat sitten ilmamassat pyöriä pyörteenä ja tuuli kiihtyy. Enemmän näitä tuulia pelätään tuolla Ameriikan mantereella, jossa täydessä vauhdissa puhaltavat tuulet saavat suuriakin vahinkoja aikaan. Nyt vain Ophelian reitti meni suoraan pohjoiseen valtameren selkää, ennen tiukkaa käännöstä itään. Vahinkoja ei syntynyt siis lännessä vaan täällä idässä. Onneksi suuremmilta tuhoilta säästyttiin. Tuulessa oli siis karibialaisia rytmejä jos oikein tarkkaan kuunteli. Mutta lämpöä ei ollut yhtään, nappasi nimittäin tuuli mukaansa pohjoisnavalta kylmää ilmaa ohi kulkiessaan. Äkkiä siis bussiin suojaan.

Ja matkaan. Suuntana Rovaniemi. Bussissa olikin tällä kertaa oikein koko poppoo, pois lukien tuotemyynnin väki. Ja ahdasta oli. No sopu sijaa antaa sanoivat siat ruuhella. Nyt tosin voisi sanoa, että kyllä sopu sijaa antaa sanoivat popparit bussissa. Rattoisasti matkattiin taas kohden uusia seikkailuja. Kaiken maailman ajanvietettä harrastettiin matematiikasta musiikkiin. Käsitöitä ei tosin tehnyt kukaan. Niin hartaasti siinä harrastettiin kaikkea, että epähuomiossa meni eräs tienviitta ohitse. Huomattiin sitten vasta Utajärvellä, että tuli tällainen kiertotie valittua. Joku oli nimittäin ruuvannut Rovaniemi-kyltin irti Paltamossa, missä piti kääntyä Puolangan, Pudasjärven ja Ranuan suuntaan. Liekö taustalla olleet Meri-Lapin kuntien elinkeinoasiamiehet. Saadaan näin niitä matkailueuroja omiin kuntiin. Nähtäväksi jää mihin tämä kauppapoliittinen sodanjulistus johtaa.

AAAAAA!!!!
Eipä siinä siis mitään. Jätettiin kahvieurot tällä kertaa toisille paikkakunnille, kuin aiemmin oli suunniteltu. Ja oli reittivalinnassa sekin hyöty, että oli jotain nähtävää. Esimerkiksi taas kerran se Oulu. Hieman matkanteko viivästyi kierron takia, joten popparit vain nopeasti autosta ulos hotellilla ja Lappi Areenalle.

Ounasvaaran kupeeseen on onkin kasvanut Lapin Urheiluopiston kylkeen varsinainen liikunnallinen keskittymä. Erilaisia harjoitushalleja on rakennettu vieriviereen. Myös ulkoliikuntapuitteet Ounasvaaralla ovat parhaat mahdolliset. Pihassa tavattiinkin hiihtoporukka rullasuksilla. Aivojen synapseissa syntynyt mielleyhtymä sauvakävelyyn ja siihen ”Hei sukset unohtui” huudahdukseen saikin turpavärkin aukeamaan. Suusta lipsahtanut lausahdus, ” Hei, teiltä on unohtunut lumi”, saikin hieman ristiriitaisen vastaanoton porukassamme. Toikka nimittäin lupasi ruoskia juhlallisesti hiihtämistä harrastuksena arvostelleen roudarin keikan lopuksi. Tapahtuisi kuulemma lavalla yleisön edessä.  Tänään jäähallissa vietettäisiin siis hieman erilaisia juhlia kuin RoKi:n otteluissa.

Aamuvarhaisella olivat paikalle saapuneet laitetoimittajan väki. Kolmesta rekasta oli tyhjätty areenan täydeltä tavaraa ja niistä kasailtu nyt ensimmäisen kerran nähtävissä ollut juhlakattaus. Tallinnaan ja Vuokattiin tuo kattaus ei yksinkertaisesti olisi mahtunut, joten ensi-ilta koettaisiin tänään. Bussin perä tyhjäksi ja soittimet ruotuun oli ohjelmanumerona seuraavaksi.

Tavarat kasaan ja nopeat linjojen tarkistukset ennen soundcheckin alkua. Huttukin ehdittiin heittämään nopeasti huuleen, ennen kuin popparit saatiin lavalle. Taas oli tilaisuus kaikilla päästä vaikuttamaan kuunteluihinsa ennen keikkaa. Toki keikan aikanakin joudutaan namikkaa ruuvaamaan, mutta on sentään jonkinlainen lähtökohta olemassa.

Eikä sitten muuta kuin esiintymiskuteet niskaan ja viimeiset venytykset. Ovet aukenivat sopivasti saliin ja ensimmäiset katsojatkin alkoivat kipittää paikan päälle. Lievää jännitystä oli ilmassa. Kuinkahan tässä käy. Pieniä teknisiä juttuja on ollut aiemmilla keikoilla, mutta niistä on kunnialla selvitty.

Kello 20.00 pyörähti intro käyntiin ja menoksi. Nyt nämä keikat kulkevat kolmenkymmenen vuoden aikana kertyneiden isojen kappaleiden mukaan. Tarkoituksena on että iltaan kuuluu niitä isoja kappaleita vuosien saatosta. Erilaisia ohjelmanumeroita esitetään ja hauskaa pidetään. Palataan niihin biiseihin sitten myöhemmin, jos muistetaan, ettei kaikki jännitys kaikkoa.

Väliajalla haukataan hieman happea ja Juvalaista perinnesalaattia. Ensimmäinen setti kun loppui lähti lavalta kaikki juosten kohti takahuonetta jossa tätä herkkua oli tarjolla. Heikoimmat meinasivat jäädä jalkoihin kun ryntäys kohti catering huonetta alkoi. Siinä Hullujen Päivien ryntäys ei ollut mitään kun porukka ryntäsi kohden kulinarista nautintoa.

Taas kerran kun elimistön tarvitsemat hiilihydraatit, proteiinit, rasvat, hivenaineet, vitamiinit ja muut oli tankattu hipsittiin takaisin esiintymisareenalle. Oikeasti tuon tauon tarkoitus on päästää yleisöä hieman virkistäytymään ja helpottamaan oloaan. Tauko ei niinkään lähde orkesterin tarpeista. Mutta kun nykyään eletään tehokkuutta ja synergiaa vaativassa yhteiskunnassa, niin kannattaa hoitaa nuo asiat samalla kerralla. Virkistää ja vilvoitella sekä yleisöä, että orkesteria samanaikaisesti.

Toinen setti käyntiin kun kaikki on valmiina. Yleisö ja orkesteri. Ja hittikimara jatkukoon. Ensimmäiseen settiin mahtuu noin tunnin verran kimaraa ja toiseen settiin sitten hieman enemmän. Ja yleisö tykkäsi. Lapissa kun oltiin sai raikuvimmat alpoodit yhtyeen oma Lapinnoita, Kolarinkultakurkku ja riivinrautojen nuorikko, nuori neiti Suvi Teräsniska. Huuto hallissa oli nimittäin melko infernaalinen kun neidin nimi mainittiin.

Arviolta 1800 henkeä sai tuon metelin aikaiseksi. Ja kun nyt ollaan suhdanteita ja tuloksia vertailevassa yhteiskunnassa, niin tuo tarkoittaa kasvua edelliseen vierailuun Loistokiertueella oli 12,5%. Taloustiedettä huomaattehan.

Kovin tyytyväinen oli myös Areenan toimitusjohtaja illan antiin. Kertoi seuranneensa ilmastoinnin hiilidioksidipitoisuus mittareista, että väkeä oli ollut. Jos nyt keskivertona lasketaan, että konsertin aikana uloshengitysilmaa tuotettiin n. 1800 henk * 180min * 12 (hengitystaajuus) * 0,35 l  = 1 360800 l = 1360,8 m3. Tästä taas seuraa, että illan uloshengityksen synnyttämää hiilidioksidia oli litroina kuutiossa ilmaa 1000l/m3 * 136,08/100 = 1360,8l/m3. Eli illan uloshengityksen synnyttämää hiilidioksidia oli yhteensä 1360,08m3 * 1360,08l/m3 = 1 851776,64 l. Hiilidioksidin ollessa kaasuna sen omanaispaino 1.98 kg/m3 elikkä illan hiilidioksidi määräksi saadaan 935,240 kg. Täytyy istuttaa puu, sillä hiilidioksidi on kasvihuonekaasu.

Kaukana, ja tavoittamattomissa, on kuitenkin Rovaniemen oman pojan Mr. Lordin yleisöennätys. Euroviisuvoittojuhliin kerääntyi väkeä 4000 henkeä, ja se on paljon. Niin väkenä kuin hiilidioksidi kiloina.

Ja keikkakin kulki. Viimeisten iskujen jälkeen loisti kaikkien kasvoilta ilme joka kertoi kaiken. Nythän tämä sujuu ja kivaa oli. Kaikilla. Yleisö nautti täysin siemauksin sille tarjottua musiikillista iloittelua ja bändi nautti soittamisesta. Hanat olivat ikään kuin auki. Tästä on hyvä jatkaa seuraavissa mittelöissä. Nyt vaan nopeasti kilkkeet kasaan ja levolle.

Nopeasti tavarat bussin perään ja pois alta. Laitetoimittajan rekat jo rouskuttivat vaativasti pihalla. Ne halusivat kuormaa vaunuunsa ja tienpäälle. Kolme tuntia keikan lopusta olivat tavarat rekoissa ja henkilöstö nukkumassa.

Sellaisena pienenä aasinsiltana illan lopusta päivän avaukseen, jossa pohdittiin metereologista ilmiötä nimeltä hurrikaani, englanniksi hurricane, illan seminaariaiheeseen. Aikoinaan Suomessa vaikutti bändi nimeltä Hurriganes. G siihen nimeen tuli koska se oli räleempi sillai. Hurriganesin fanitus on jotain käsittämätöntä. Siitä hyvä esimerkki on bändimme Hurriganes-ryhmä.

Pete, Konde ja Aki jotka ovat nähneet oikean Hurriganesin keikkoilla vuosilta 1971-88 yhteensä 129 kertaa ja siihen lisäksi 30 myöhäisempää vetoa. Töissä, järjestämässä tai roudarina, kaiken kaikkiaan 65 keikalla. Meinaan kun se keskustelu alkaa, niin olo on kuin… Saturnuksenmiehellä savonkielisessä sähkötekniikan seminaarissa. Njet poni maju! Ei ymmärrä! Pakko mennä maate. Huomenna ajeltaisiin kotiinpäin – Äiti - minä vaellan…

torstai 6. lokakuuta 2011

ULKOMAITA MYÖTEN ON REISSUSSA KULJETTAVA

29.9. Matkapäivä Tallinnaan

Jaahas! Se olisi sitten niin kuin hetki jolloin kaiken pitäisi olla valmista. Pari edellistä päivää kontattiin vielä pitkin bussin lattioita rättien kanssa ja tehtiin muitakin viimeisiä säätöjä. Niinhän se tahtoo olla, että se viimehetken paniikki on se paras motivoija.

Kaiken pitäisi kuitenkin olla valmista. Eipä siinä sitten muuta kuin kone käyntiin ja liikkeelle. Tarkoituksena oli matkustaa keikkapaikalle hyvissä ajoin ja alustavissa suunnitelmissa oli
vielä aloittaa ensimmäisen keikan kasaaminen paikan päällä jo illasta, mutta Nokia Kontserdimajan lavalla esiintyi illalla entinen ammattisotilas Englannista, James Blunt. Ei sitten onnistunut se viritys, mutta matkaan lähdettiin kuitenkin hyvissä ajoin.


Taas kiekui kukko aamuvarhaisella, mutta ei nyt sentään hötkyilemään alettu. Tovin olivat työläiset arbeeteissaan veivanneet tulosta bruttokansantuotteen eteen, ennen kuin oli meidän vuoro lähteä liikkeelle ja antaa osamme valtion isoihin lukuihin. Porukka bussiin ja matkaan.
Lehtikatsaus
Suuri oli jälleennäkemisen riemu porukan kokoontuessa bussiin. Juhlakiertueen kunniaksi toi Daffy mukanaan omista oikeista omenoista puristettua, takuutuoretta omenamehua. Sillä sitten skoolattiin porukalla alkavan kiertueen kunniaksi. Puhetta vuoden omenasadosta riittikin ja oikeaoppisen omenanviljelyn saloihin tutustuttiin pienimuotoisessa puutarhanhoitoon viittaavassa seminaarissa.


Hyvinkäällä oli vuorossa pakollinen pysähdys. Kiertuemanageri Kontiainen kun napattiin kyytiin sieltä. Nyt olisi taas joku pitämässä kuria ja järjestystä sekä ohjeistamassa porukkaa miten liikutaan. Eikä muuta kuin terminaaliin odottamaan laivaa.


Nyt ei viipynyt viisumi Tallinnan, ei hukattu lanttumme hallintaa, vähän kyllä taottiin sormia pöytään kuin nuorempi Charlie Watts. Nopealla lauttayhteydellä ylitse Suomenlahden ja oltiinkin ulkomailla. Vitsailtiin siinä sitten Euroopan rundista joka nyt kylläkin typistyi yhteen keikkaan.


Matkamuonaa
Viru-hotelliin majoitukseen koitti reittimme. Nyt eivät oikein perinteiset olot vastaanottaneet matkaajia. Aikas hulppeat olivat näköalat, nääs, huoneista Tallinnan ylle. Peittyi vain kaupunki valitettavasti sumuun, joka ei ollut katsojan pään sisällä vaan Suomenlahden yltä kaupunkiin leviävää utua. No toivottavasti huomenna pääsisi hieman ihastelemaan näkymää paremmin. Nyt jos joskus pystyi maistamaan sitä glamouria, edes kerrankin elämässään. Hienot olivat maisemat, varsinkin vanhankaupungin suuntaan.
Keikkapaikka yöllä...



Tallinnan historia alkaa jostain 1219 vuodelta, jolloin tanskalaiset valtasivat kaupungin ja jonkinlaisen linnoituksen sinne etuvartioasemakseen rakensivat. 1285 kaupunki liittyi kuitenkin Hansaliittoon ja oli Riian kanssa yksi idänkaupan keskuksia tuolloin. 1561 kaupungin valtaansa ottivat ruotsalaiset ja 1721 valta vaihtui jälleen, jolloin komennon kaupungissa otti Venäjän keisarikunta.


Vanhaakaupunkia yöllä...
Viimevuosituhannella alkoi kuitenkin tapahtua Suomenlahden molemmilla puolilla. Venäjän keisarikunnan romahdettua ja maan muuttuessa vallankumouksessa Neuvostoliitoksi, Suomenlahden ympärysvaltioiden itsenäistymispyrkimykset alkoivat tuottaa tulosta. Suomen itsenäistyttyä 1917 myös Viro itsenäistyi 1918 saksalaisten hyökättyä Viron kautta Venäjälle Ensimmäisessä Maailmansodassa. Euroopan myllerryksissä 1939 Viro kuitenkin taipui Neuvostoliiton ukaasiin kiristyvässä Euroopan tilanteessa ja vältti näin Talvisodan kaltaiset tapahtumat. Vuonna 1940 Neuvostoliitto otti vallan maassa ja Viro liitettiin Neuvostoliittoon. Neuvostoliiton romahtaessa 1991 ja Euroopan kahtia jakaneen aatteellisen ajattelun sekoittuessa Viro itsenäistyi jälleen ja Tallinnasta tuli uudelleen maan pääkaupunki.

Eli vanhassa kauppapaikassa ja maan pääkaupungissa oltiin. Kun aikaakin oli, lähdettiin aistimaan vanhan hansakaupungin tunnelmaa Tallinnan vanhaankaupunkiin. Täytyy sanoa, että mahtava paikka kuljeskella ja katsella. Käytiin porukalla sitten syömässä tuolla historiallisella alueella. Kello kävi kuitenkin uhkaavasti ja huomisen tietäen ajoissa piti kipittää maate. Muuten huomisesta tulisi kammottava päivä. Nyt sai jäädä paikalliseen elämään tutustuminen muiden harteille. Täytyy kai tulla joskus paremmalla ajalla katselemaan paikkoja.


Samaan aikaan ei sitten muita nukkumaan menijöitä oikein ollutkaan kuin eläkeläisryhmiä. Näin se menee välillä tämä kulttuurivaihto.


30.9. Tallinna, Nokia Kontserdimaja

Hansakaupunki
Aamusta pitikin ponkaista sitten aikaisin ylös ja liikenteeseen. Nyt ei voinut jäädä petiin loikoilemaan. Hommia oli rutkasti edessä ja tärkeä päivä tiedossa. Samat eläkeläisryhmät joiden kanssa tuli tungettua itsensä hissiin eilen illalla olivat taas siellä hississä. Väkisin tuli mieleen ilkikurinen ajatus, josko he olivat koko yön ajelleet hisseillä ylös alas. Olivat kuitenkin sen verran virkeän oloisia että ajatus palasi nopeasti takaisin reaalimaailmaan. Tulivat vain aamiaiselle samanaikaisesti. Voi mahdoton kuinka kesti se leikkeleiden ja juustojen valitseminen. Meinasi oikein itsekin ikääntyä siinä odotellessa. No koittaa kai se aika joskus, että itsekin pääsee elämään kiireetöntä elämäntahtia.

Eväs vain äkkiä naamariin ja menoksi. Aamuyhdeksältä piti olla nykimässä Kontserdimajan ovea jo auki. Ja aukesihan se. Suoraan kadulta päästiin lavalle, joten tavarat vain nopeasti esiin ja kikostamaan tulevaa ensi-iltaa pystyyn.



James Blunt on poistunut talosta... olkaa hyvät !

Kello siinä sitten päätti ottaa pienoisen spurtin ja ennen kuin huomasikaan tultiin ilmoittamaan, että ruokailu olisi nyt. Ja heti perään lavalle tulisivat soittajat tekemään äänenkoeistusta. Kokeilivat ja säätivät aikansa soittoaan ja kuunteluitaan, kunnes vetäytyivät siistiytymään tulevia juhlallisuuksia varten.

Tästä se lähtee

Paikalla oli kutsuvierastilaisuutena järjestetty uuden ”Kiitos ja Kunnia 30v.” juhlakokoelman ja Rantasen Ipen toimittaman ”Likaiset Legendat – 30 vuotta Yötä” -kirjan julkistamistilaisuudet.Samalla oikein virallisesti juhlittiin Loisto-viinin markkinoille tuloa. Kolminkertaiset juhlat siis. Kutsuvieraita oli kokoontunut Kontserdimajan sisuksiin järjestettyyn pressitilaisuuteen. Kiitossanoja vaihdettiin ja maljoja nosteltiin. Mikko säesti ja Olli lauloi kappaleita. Ollin mikrofonin jalka tosin oli jotenkin tutunoloisessa asennossa ja kun aikansa mietti, löytyi se yhtymäkohta; Mötorheadin Lemmy Kilmisterillä mikkistandi sojottaa muuten aivan samalla tavalla.
Ja tämmönen siitä tuli
Ölly Lindmister


Paikalle oli saapunut myös mediaa kuvaamaan bändin touhuja. MTV3 teki ”45 minuuttia” -ohjelmaansa osuutta juhlallisuuksista, Iskelmäradio raportoi juhlista, Seura-lehti teki juttua… ei siinä oikein pysynyt perässä.


Kun juhlallisuudet olivat ohitse, oli viimeisten venytysten aika. Puoli kahdeksalta aukenivat ovet saliin ja huh-huh sitä yleisöryntäystä. Tasan kahdeksalta pyörähti intro käyntiin ja menoksi.

Soundcheck
Kaikki se hermostuneisuus joka takahuoneessa oli ollut ennen keikkaa purkautui nyt. Onneksi energia purkautui oikean suuntaisesti ja soittamiseen. Energistä soittoa tarjolla hyvät ihmiset !!! Ainoa tilastollinen ja harmillinen tappio saatiin aikaan erään langattoman laitteen ilmoitettua itsensä sairaslomalaiseksi. Nopeasti oli ensimmäinen puoliaika kuokittuna ja pieni tauko oli aiheellinen.


Epe pitää puhetta
Toisen osuuden alkamista saatiinkin sitten hetki odottaa. Tekniikka ja soittajat olivat kyllä valmiina, mutta osa katsojista ei vielä ollut. Kunhan saatiin kaikki paikalle virvokkeiden ääreltä päästiin jatkamaan. Nopeasti ja ilman suurempia konkeloita saatiin taas soitto soimaan. Mitä nyt mikrofonien kanssa sekoiltiin ja niiden jalkojen.

Setit koostuvat nyt niistä isoista lauluista vuosien varrelta. Uskomattoman pitkään tuntui ilta kestävän, mutta tulihan lopulta niiden kumarrusten aika ja kiitosten. Illan lopuksi ojennettiin levy-yhtiön puolesta vielä kokoelmalevyn myynnistä kultalevy. Päivässä oli kyseinen kokoelma myynyt kultalevyyn oikeuttavan määrän. Kyseinen kultalevy jää jonnekin Tallinan Kontserdimajan seinälle roikkumaan kiitokseksi järjestelyistä. Esittipä Olli toiveenkin kiitospuheessaan. Toivoi pään nyt olevan auki ja suomalaisten bändien vierailevan paikassa kuukausittain. Mahtavat ovat ainakin puitteet.

Päiväohjelma

Vuorossa olikin sitten armoton tavaroiden keräily. Takahuoneeseen oli myös roudareille ilmestynyt kangaskassit joissa noita juhlinnanaiheena olevia tuotteita oli. Tavarat vain piiloon bussin perään ja menoksi. Suuntana hotelli.


Faneille omistetun illan päätti Hotelli Virun alakerrassa olevassa yökerhossa nuori neiti Suvi Teräsniska yhtyeineen. Harmi vaan, että olivat ehtineet kerätä soittimensa pois kun viimeiset työläiset paikanpäälle ehtivät. Ei auttanut eturivistä huutelu, ei saatu bändiä saati Suvia enää lavalle.

Täytyi siis mennä nukkumaan. Jotenkin siinä oli päivälle ehtinyt kertyä mittaa jo tarpeeksi. Huomenna olisi edessä kotimatka.