TAYS:in Q-rakennus löytyi kohtuullisen helposti. Auto parkkiin ja tällä kertaa muistimme jopa ruokkia parkkimaksumittaria kourallisella kolikoita, joten kotiinviemisiltä vältyttiin. Sisällä meitä odotti vastaanottokomitea, klinikan Ylihoitaja Mika Virtanen sekä nuorisotyöntekijä Kati Toiviainen. Virtanen toimii myös klinikan lahjoitustoimikunnan puheenjohtajana, eli hänellä oli ajantasaisin tieto lahjoitusvarojen käytöstä.
Aloitimme vierailumme sunnuntain Runebergin päivän kunniaksi kahveilla ja tuoreilla Runebergintortuilla. Tässä on tehty jos jonkinlaista uudenvuodenlupausta ja herkkukieltoa, mutta eihän nyt näin hyvän asian vuoksi tarjottavista herkuista voinut kieltäytyä. Kiitokset TAYS:in kondiittorille, tarjoilut olivat erinomaiset!
Virtanen ja Toiviainen kertoivat meille klinikan toiminnasta sekä lapsista ja perheistä joiden kanssa he työskentelevät. Tiesittekö muuten, että nykyään jo 6% pirkanmaalaisista lapsista on tekemisissä klinikan kanssa tavalla tai toisella? Vuosittain he saavat satoja ja satoja yhteydenottoja, mutta kaikkia ei mitenkään pystytä auttamaan. Siinä sitten yhteisesti tulimme siihen johtopäätökseen, että jos aikuiset olisivat nykyään enemmän kiinnostuneita lapsistaan ja heidän ystävistään, ei ihan kaikkia näitä yhteydenottoja tarvittaisi. Sairaudet ovat sitten asia ihan täysin erikseen, mutta kun välinpitämättömyydestä johtuneista yhteydenotoista päästäisiin eroon, niin pystyttäisiin sairauksien hoitamiseenkin keskittymään ihan eri tavalla! Tehdäänkö niin, että tästä lähtien jokainen kysyy omalta lapseltaan, naapurin lapselta tai vaikka työkaverin lapselta, että mitä kuuluu ja onko kaikki hyvin? Lapsen kasvattamiseen tarvitaan koko kylä, kuten vanha viisaus kuuluu.
Saimme myös kunnian kurkistaa hieman klinikan päivittäiseen toimintaan sekä kuulla niistä asioista, joita lahjoitusvaroilla tehdään. Lahjoitusvarat ohjataan klinikalla erityisesti lasten ja perheiden virkistystoiminnan järjestämiseen. Lahjoitusvaroin klinikka on pystynyt järjestämään esimerkiksi retkiä Heurekaan tai Seitsemisen kansallispuistoon, remontoimaan erityisen musiikkihuoneen ja hankkimaan sinne soittimet, sisustamaan Pehmolan, erityisen majanrakennushuoneen tai aistihuoneen, jossa harjoitellaan toisen koskettamista ja yhdessä olemista.
Musiikkihuone viimeistään sulatti sydämemme. Varsinkin kun Kati kertoi musiikkiesityksistä, joita lapset yhdessä ovat tehneet. Asialla on tietysti myös surullinen kääntöpuolensa - klinikalla ei ole varaa palkata musiikinopettajaa lapsille, joten musiikkiharrastus on aina opettajien omista taidoista ja haluista kiinni. Nyt klinikalla onneksi on siviilipalvelusmies, joka aina välillä opettaa lapsille musiikkia, mutta tilanne voisi olla myös parempi. Pohdiskelimme siinä sitten, että tässähän olisi loistava tapa tehdä hyväntekeväisyyttä esimerkiksi sellaisille bändeille, joilla ei ole varaa lahjoittaa rahaa: lahjoittaa aikaa ja osaamista! Olisiko tässä haasteen paikka? Tamperelaiset bändit, kaivautukaa ulos reeniluolistanne ja antakaa aikaanne lapsille!
Lapset olivat jo lähteneet viikonlopun viettoon kukin tahoilleen, mutta henkilökuntaa pääsimme tapaamaan. Oli ilo huomata, että vaikka he tekevät raskasta työtä, kukaan ei ollut katkera tai vihainen. Kaikki päinvastoin tuntuivat nauttivan työstään ja työyhteisöstään! Kati pahoitteli kuvaa joka lastenpsykiatriasta usein annetaan; tyhjä pihakeinu yksin sateessa. Hän vakuutti ettei tilanne ole niin huono, vaan he pärjäävät hyvin tiukista resursseista huolimatta. Päivääkään ei työstään kuulemma vaihtaisi. Kyllä siinä meni Porin mieskin hiljaiseksi ja silmäkulma kostui.Ennen kuin koko homma meni yhteiseksi itkuhetkeksi, muistutti tytär lypsyhetken päättyneen ja oli aika pakata kimpsut ja kampsut ja päästää myös klinikan henkilökunta viikonloppulaitumille. Luovutimme vielä muistoksi taulun, johon kirjailtiin komea summa 4760,00 euroa sekä keikkabussiin kertyneet pehmoiset lahjat, jotka klinikalta löysivät paremman kodin. Kotimatka sujui mietteliäissä tunnelmissa, ja mikäli yhtään Ollia tunnen, tämä yhteistyö tulee jatkumaan. Sen verran mietteliäältä näyttivät päällikön kasvot..
---
Yö -yhtye juhli 30-vuotista taivaltaan syksyllä 2012. Tällöin järjestettiin myös kaksi juhlaristeilyä, joilla huutokaupattiin Yö -yhtyeen jäsenten henkilökohtaisia tavaroita ja aarteita vuosien varrelta. Uuden kodin saivat mm. Olli Lindholmin housut, Juki Lewiksen nahkaliivi sekä Kiitos ja kunnia -albumin kultalevy. Yhteensä huutokauppojen tuotto oli 4760,00 euroa ja se luovutettiin 3.2.2012 Tampereen Yliopistollisen Sairaalan Lastenpsykiatrian klinikalle.
Lisätiedot:
Emmi Nuorgam
J. Karppanen Oy
emmi(at)karppanen.fi
+358 44 730 7010
www.karppanen.fi
