maanantai 26. syyskuuta 2011

UUSI KIERTUE, UUDET KUJEET


KIITOS JA KUNNIA
30 VUOTTA LIKAISIA LEGENDOJA
Juhlakiertue kuulumisia


21.9. Tampere, Green Golf Areena

No niin… Lomat on lusittu ja aika oli sorvin ääreen paluun. Ei tämä nyt kuitenkaan ihan perus-lomiltapaluu ollut. Sillai kuin loma perinteisesti käsitetään. Ollaan mökillä eikä tehdä mitään, paitsi tietysti mökkeilyyn kuuluvia hommia. Kaiken maailman juttuja sitä tauolla väsäiltiin tulevan kiertueen eteen. Ei siis tuntunut oikein hirveän pahalta palata hommiin.

Se olisi sitten suuret juhlallisuudet edessä. 30 vuotta on nyt sitten maatamme kiertänyt tämän kaltainen poppoo. Porist poja tielle lähti, ukkoi vaihtui mut pyörät rullas. Tampereelle muuttivat miehet ja meno jatkui. Milloin oli myötämaata milloin vastamäkeä. Nyt ollaan tilanteessa, jossa juhlitaan pyöreitä vuosia. Juhlat ovat sen verran suuret, että päätti pomo satsata sitten oikein kunnolla. Tallinnasta lähtee juhlallisuudet käyntiin ja sitten Tallinnan laivalle lopetetaan kiertue. Ei heti paluumatkalla. Käydään kyllä maakunnissakin.

Ja kun kerran kyseessä on isot kemut pyöreiden juhlimikseksi, niin pitää sitten oikein ajatuksella harjoitella. Tavaraa on nyt sitten mukana niin paljon, että kun koko laatikkomäärä on tien päällä, pyörii pyörät bussin lisäksi kolmessa rekassa. Henkilöstöä ei vielä tullut ynnäiltyä, mutta täytyy kaivaa helmitaulu esiin ja räknätä.

Tästä se muotoutuu
Tämmönenki vielä löyty jostain
Päivän epistola olikin seuraavanlainen. Poppareille painotettiin jo hyvissä ajoin, että mitään asiaa pelipaikalle ei ole ennen iltaa. Ilmoitetaan kun saa tulla paikalle. Olisivat turhat hemmot pois jaloista pyörimästä. Aamupäivällä yhdeksältä aukesi rekasta perävaunun ovet ja laatikot alkoivat rullaamaan. Bändin oma tekniikka saapui paikalle hieman myöhemmin. Nyt toimitaan ikään kuin festivaalimeiningillä. Laitetoimittajana oleva Moving Light kasaa lavan, ääni- ja valokaluston. Oma porukka tuo paikalle sitten backlinen ja tiskit ja hoitaa sitten keikan läpiviennin.

Tänään siis kasattiin systeemi ensikerran läjään tehtyjen suunnitelmien pohjalta. Ei muuta kuin piirustukset esiin ja katsomaan minkälainen rakennelma siitä syntyy. Bändin oma tekniikka aloitti tiskiensä ohjelmoinnit hallin toisessa nurkassa. Lavaroudarit sitten odottivat ja keittelivät muille kahvia ja pelailivat golfia.

Sen verran annettiin bändin pojille myöten, että omat tavarat sai tuoda pelipaikalle ja vehkeensä käydä katsomassa läpi, jos jotain ihmeellistä mielessä oli. Viimein illan alkaessa hämärtää oli systeemi pystyssä ja tarvittavat soittimet saatiin asetella paikoilleen. Nopea linjojen tarkistus vielä läpi ja kotia päin kikkaileen. Kello oli jo pyörähtänyt kerran ympäri kun kaikki oli paikoillaan ja valmiina. Huomenna aamusta alkaisi paikalle virrata soittajia ja alkaisi varsinainen soundcheck.


22.9. Tampere, Green Golf Areena

Vireeseen
Aamusta tunne olikin sitten vallan mahtava. Tuntui niin kuin takana olisi se yö jota koskaan ei ollutkaan. Meinaan heti kun sai silmät  eilen illalla kiinni, ilmoitti herätyskello aamun olevan ja sorvin kutsuvan. Moro! Nyt joku on käyttänyt ison kaukosäätimen skip-nappulaa ja hypännyt yön yli.

Eihän siinä sitten muuta kuin eineet naamariin ja takasin harjoituksiin. Tänään tarkoitus olisi tehdä soundcheckit, viimeiset varsinaiset harjoitukset ja läpivientitreenit. Nokka kohti Messukylää siis. Harjoituspaikan maisemissa taisteltiin verissä päin 24. – 25.3.1918 Tampereen taisteluissa. Valkoisten edellä perääntyneet punaiset vetäytyivät käytännössä ilman taisteluja Vilppulasta kohti Tamperetta, kunnes Kangasalla, Vatialassa ja Lempäälässä jouduttiin tulikosketuksiin. Messukylän kirkon luona alkoikin sitten varsinainen taistelu joka päättyi valkoisten miestappioihin ja punaisten vetäytymiseen kohti Tampereen keskustaa Kalevankankaalle ja Hipposradan suuntaan.
Soppari

Nyt oltiinkin sitten hieman toisenlaisella asialla ja rauhanomaisesti liikenteessä. Päivän ensimmäinen tehtävä olikin tirauttaa oikein hyvät kahvit kaikille paikalle saapuville. Ennakkoon oli bändille ilmoitettu mihin aikaan kunkin olisi suotavaa olla paikalla antamassa ja pyytämässä äänet monitorimiksaajalle ja etupäähän. Siis sinne saliääneen
.
Ensimmäisenä vuorossa oli rumpali A Toikka. Uudistettu rumpusetti oli jo eilen kasattu ja viimeiset säädöt kohdilleen. Kyseessä oli sitä pitkänlinjan paukutusta ja säätämistä ja virittelyä. Merkkailtiin samalla uuden setin paikkoja korokkeelle, jotta kasaaminen hieman nopeutuisi. Nyt hieman täytyy kuitenkin hakea uuden patteriston kanssa paikkoja.

Arska kun oli valmis marssi paikalle Juki. Säätöjä kuunteluihin ja etupäähän samoin kuin perästä saapuneelle Daffylle. Tuliaisina toi Daffy tullessaan uuden kitaran. Piti oikein hieraista silmiään, sillä salkusta paljastui melkein samanlainen Gibson kuin keikkakäytössä on totuttu viimeaikoina näkemään.

Pitkällisestä väännöstä huolimatta Jaska ei suostunut seisomaan kiertueella, mutta istuakaan ei annettu, joten päädyttiin sellaisen kompromissiin. Näette sitten kun paikalle saavutte. Koskettimet oikealle korkeudelle ja soundien säädöt kohdilleen.

Mikko tuli katsastamaan uutta soitintaan. Aiemmilla keikoilla tutuksi tullut peli oli tullut eläkeikään kesän aikana. Monet huollot tehnyt elektroniikkavelho oli kesän alussa antanut laitteelle DNR-päätöksen (Do Not Resuscitate). Enää ei tehohoitoja laitteelle kannattaisi antaa ja niinpä Tuuloksen keikan jälkeen pääsi laite Mikolle kotiin ansaitsemilleen eläkepäiville. Olihan tuo piano kiertänyt Suomea ansiokkaasti jo vuodesta 2000. Uudessa laitteessa äänet kohdilleen ja valmiina oli Mikko.

Reenaa reenaa...
Samassa soi puhelin pahaenteisesti. Arvoisa yleisö… Työyhteisömme sisäinen rauha on nyt hetkeksi menetetty. Riivinraudat ovat saapuneet paikkakunnalle. Piti vain hieman neuvoa puhelimitse, kunhan oli ensin pystynyt paikallistamaan kuulemansa perusteella missä arvon leidit seikkailevat: ”Tässä on tällainen harmaa kaksikerroksinen ihana puutalo, jossa on punaiset verhot keittiön ikkunassa ja ihanat pitsityyliset puuleikkaukset siinä ikkunan ympärillä, ja niin tuolla pihassa näyttää olevan aivan siis mielettömän ihana ruusupuska… No nyt pisteli kyllä toimittava henkilö hieman omiaan. Oikeasti se meni niin, että tuli oululainen kysymys ”Missä työ ootta?”  Aikansa kun setvittiin saatiin myös leidit lavalle. Olivat näet lähistöllä sijaitsevan Golfkeskuksen pihassa. Suvi, Miina ja Annika saapuivat kuin tilauksesta paikalle. Siis ajallisesti.

Rauha oli nyt siis ohitse. Niin perusteellinen pulputus oli käynnissä. Saatiin sitten kanavoitua se äänenmuodostus oikeaan suuntaan eli mikrofoniin ja tarvittavat äänenkoeistukset tehtyä.
Riivinraudat
Paikalle kurvasi myös tämän kiertueen suurin juhlakalu. En nyt tarkoita fyysisesti vaan henkisesti. Oli napannut rautatieasemalta mukaansa kiertueella vierailevan ja laulun pari esittävän Hakulisen Jussin. Heiltäkin ääninäytteet miksereihin ja pienimuotoinen palaveri tulevan päivän ja tulevien keikkojen kulusta.

Alkuun harjoittelivat erästä vielä salaisuuden verhon taakse jäävää ohjelmanumeroa. Nyt koko porukka oli kerrankin paikalla. Kaikki soittajat olivat saaneet ennakkoon tarvittavat infot ja ajolinjat tapahtumien kulusta. Kun tuo ohjelmanumero oli otettu haltuun, ravittiin ruumiita. Pieni ruokatauko ja läpivientitreenit.

Kun kaikki olivat saaneet tarvittavat hiilihydraatit, proteiinit, rasvat, hivenaineet ja vitamiinit vatsalaukkuun, jossa jo syljen entsyymien aloittama ruuansulatusprosessi jatkui vatsahappojen sekoittumisella ruokamassaan, saaden aikaan ruokamassaan sitoutuneiden ravintoaineiden liukenemisen ennen sen työntymistä ohutsuoleen, josta liuenneet ravintoaineet pääsevät imeytymään verenkiertoon ja sitä kautta solujen aineenvaihdunnan polttoaineeksi, laitettiin sekuntikello käyntiin ja ensimmäinen biisi ilmoille. Mikä se on… se täytyy tulla itse paikanpäälle katsomaan ja kokemaan kun karavaani kulmillenne pysähtyy.

Ohjelmiston läpikäyntiin käytettiin iltapäivää pitkälle, kunnes todettiin kaiken olevan niin valmista, kuin vain voi kenraalissa olla. Soittaja- ja laulajaryhmä päästettiin kotiin miettimään suhteellisuusteorian mukaista ajan hidastumista voimakkaassa painovoimakentässä. Tekniikan porukka jäi taasen muistelemaan painovoimalain kumoamista hallitusti ja energian säilyvyyden lakeja, keräämällä kimpsut ja kampsut mukaan.

Huomenissa paikalle saapuisivat vielä laitetoimittajan väki keräämään omat tavaransa. Viimeiset voitelut on tehty ja nyt etsimään passia. Sitähän tarvitaan ensi viikolla.








perjantai 23. syyskuuta 2011

LOMAAAAAA!!!!!


HIPULI HEI TAAS!!!!

Anteeks nyt taas kun hieman venahti tämän kesän kuulumisten päivitys tänne, mutta… ( joo, joo selityksen makua)!!!

Tuuloksesta siis kurvattiin kotiin ja aloitettiin loma. Loma tässä tapauksessa tarkoittaa, että ei käyty keikoilla. Muuta kyllä askarreltiin. Jugi teki Oz-yhtyeen kanssa keikkoja niin kotimaassa, kuin ulkomailla. Oli ollut hyvä suksee ja nostalgiaa ilmassa, varsinkin Saksan keikalla.

Ari kuntoili oikein urakalla ja valmistautui samalla tulevan näytöskauden esityksiin teatterin puolella. Ei kyllä näyttele vieläkään, mutta soittelee niitä kannuja siellä. Olipa paukuttanut oikein kunnolla ruotsalaisen Pandoran taustallakin loman aikana.

Pieni muotoinen köpähölä kävi, kun jätettiin Jaska studiolle. Painettiin vahingossa ovi takalukkoon, eikä päässyt ukko ulos. Teki sitten loman ajan studiohommia niin että pää savusi. Huomattiin sitten juuri ennen harjoituksia ( joihin palaamme myöhemmin ), että niinhän siinä kävi. Täytyy hakea ukko ulos, kun vain löytyisi avaimet.

Mikko lähetti terveisiä. Tuli sähköpostilla oikein sellainen tervehdys. Oletettiin pitkään, että mies on kesken kirjoittamisen nukahtanut näppäimistön päälle, tai sitten on kaatunut mukillinen kahvia sinne. Terveiset tulivat nimittäin paikasta nimeltä Llanfairpwllgwyngychgogerychwryndrobwllllantisiliogogogoch. 

Kyllä! Aivan oikein luitte. Mutta lausukaa se! Täytyi oikein tarkastaa, mutta tuollainen paikka on ja näppäimistö on kuiva ja mies hereillä. Suomiko vaikeaa kieltä??? Oli Mikko sitten muuallakin saarivaltiossa hämmästelemässä maailman menoa.

Daffy osti polkupyörän ja viiletteli sillä pitkin Tampereen katuja. Olli taas aloitti tulevan kiertueen ja levyn ja kirjan promootio hommat. Mies oli esillä mediassa asian tiimoilta useassakin formaatissa.

Tuotemyynnin Satulle ja Santulle annettiin oikein lupa lähteä maalle Ikaalisiin. Nyt olisi aikaa roikkua puissa ja mököttää maakellareissa, mutta ei. Horrori järjesti pienen POP-kohtauksen ja ilmoitti, ettei minnekään maalle. Jäi sitten pyörimään kaupunkiin. Ovat kuulemma pyörittäneet Kalevassa bingoa. Satu huutaa numerot ja keksii palkinnot ja Santtu joutuu taaskin raatamaan bingokoneen kammessa kiinni illasta toiseen. Suosio on varsinkin eläkeläisväestön keskuudessa ollut valtava. Kertovat vain, että ison huolintayrityksen rekka olisi tuonut palkinnoksi vanhoja kahvipaketteja tonni tolkulla.

Tekniikan porukka on sitten askarrellut tulevan kiertueen parissa. Kaikkea pientä on puuhattu ja huoltopäivä pidetty. Siitä ei tullut tosin mitään valmista, ei edes vahinkoa saatu aikaan. Sanomista kylläkin. Huvittelemaankin päästiin kun bändi kustansi kaikille mopon omistajille bensat Iidesjärven-ajoihin. Pörräiltiin siinä sitten Iidesmotaria mopoilla ympäri.

Karppanen pisti muuten keväällä mahtikäskyn joka tarkoitti, että porukastamme lähetettiin SM-kisoihin edustus. RockOnki 2011 SM kisat järjestettiin ja menestystäkin porukkaamme tuli. Loput löytää mediasta. Sen verran voidaan kertoa, että kalaakin saatiin, vaikka osalla porukasta on edessä kasvisruokavalion noudattaminen saaliin perusteella.

Että tämmösiä terveisiä vielä ”lomalaisilta”. Anteeksi tosiaan, että viipyi, mutta kaikenlaista kivaa on tauon aikana kehitelty yleisön iloksi. Tahtoo siis loppua tunnit vuorokaudesta. Mutta… KIITOS JA KUNNIA 30 vuotta Likaisia legendoja starttaa virallisesti 7 päivän ja 1 tunnin ja 32 minuutin kuluttua…  



28.7. Valkeakoski, Työväen Musiikkitapahtuma

No niin. Viittä vaille valmis, niin kuin viime viikonlopulla tulikin todettua. Kuluva viikonloppu sukkuloitaisiinkin melkein kokonaan lähimaastossa ja lauantaina pieni eväsretki kaakonkulmaan. Toisaalta edellisten kahden viikon jälkeen tällainen lähimaastossa ajelu onkin hyvää vaihtelua reissaamiselle. Kerrankin tulee oltua ajoissa kotona.

Mediassa kuluneella viikolla palstatilaa saivat Andy McCoyn taulut. Muusikon uran lisäksi kokokansan oma Antti maalailee tauluja, joita nyt on esillä Turussa olevan Down By The Laituri -tapahtuman yhteydessä järjestettävässä näyttelyssä. Valitettavasti aika ei riittänyt nyt taidenäyttelyyn tutustumiseen, joten oli pakko tyytyä lehdissä oleviin kuviin. Mielenkiintoisen oloisia taidepläjäyksiä oli Andy aikaan saanut galleriassaan. Vaikkakin tunnustaudumme enemmän klassisen ja uusromanttisen taiteen ystäviksi.

Vuorossa ensimmäisenä olikin Valkeakoskella järjestettävä Työväen Musiikkitapahtuma. Valkeakoskihan on kaiketi tutuin suurelle yleisölle tehtaistaan. Tikanmäen Anssi sävelsi jo 1981 ”Maisemakuvia Suomesta” -levylleen ”Valkeakosken tehtaanpiiput” -nimisen kappaleen. Kahdesta suuresta tehtaasta on elinvoimaa ajanmittaan imetty Valkeakoskella.

Eipä siinä muuta kuin matkaan. Nyt ei ollut toisaalta kiireen kierää eli suhteellisen myöhään sai lähteä liikenteeseen. Matka ei ollut pitkä, eikä kivinen. Näsinneulasta jos kurkistaa oikeaan kompassisuuntaan, niin sieltä ne Valkeakosken savut nousevatkin. Melkein näköyhteydellä siis ollaan.

Ehti siinä päivän aikana touhuilemaan kaikenlaista ja varsin lomapäivän oloinen muodostuikin päivän kulusta. Valkeakoskella hieman arvottiin oikeaa paikkaa, mutta osuttiin kuitenkin oikeaan laakista. Paperitehtaan kylkeen oli kyhättynä tapahtuma-alue. Myllysaaren museon ja Tervasaaren tehdasmiljöössä pidettiin juhlia nyt toista kertaa. Tapahtuman esiintyjät kahden päivän aikana vaihtelivat laidasta laitaan. Paikalle olivat tulossa Nashvillestä Hayseed Dixie, Arja Saijonmaa, Liljan loisto, Jukka Takalo, Paleface, Suvi Teräsniska ja Jenni Vartiainen. Tällaiset nimet kuuluivat viihdytysjoukkoihin tässä tapahtumassa.

Paikalla piti olla hiljaista ennen porttien aukeamista, joten ripin rapin kamat kasaan. Paikallinen laitetoimittaja teki vielä viimeisiä säätöjä valoihin, mutta ”mikki-manut” lavalla olivat niin kärppiä, että kytkyssä oltiin hyvissä ajoin. Meinasivat herrat jopa vähän kiilata.

Sitten taas kerran odottelemaan. Odotellessa vaihdettiin paikallisten kanssa kuulumisia läheisten vesistöjen juoksutuksista ja kalakannoista, sekä vesistöjen leviintymisistä. Havaittiin siinä samalla, että paikallisen hotellihelpotuksen laarista olivat unohtuneet ne kemikaalit, joten tuoksu oli jotensakin pistävä. Jo näin avajaispäivänä. Ajateltiin siinä tulevia artisteja puristamalla jalat yhteen ja yritettiin vain kestää.

Aikansa kun odottaa, niin kyllä sitä töihinkin pääsee. Julma Isäntä aloitti illan Puu-saliksi nimetyssä teltassa. Pikkuhiljaa alkoi Paperitori täyttyä katsojista. Saatiin popparitkin kasaan ajoissa. Mikon ja Jaskan paikalle ilmestyminen meni vain hieman hilkulle, herrat olivat nauttimassa paikallisen kesäteatterin esityksestä, joka päättyi juuri ennen soittoaikaa. Ei nyt ihan, mutta melkein suoraan kurvasivat herrat lavalle.

Lavan reunalla olevat koristeelliset heinäistutukset vaan heiluivat kun setti polkaistiin käyntiin. Alkunauha ilmoille ja menoksi. Oikein mukavaa oli poppareiden esitellä Paperitorin täydelle yleisölle niitä ikimuistoisia kipaleita vuosien varrelta. Tasaisesti vähän kaikilta vuosikymmeniltä. ”Likaisia legendoja” ja ”Laulua rakkaudelle” kahdeksankymmentäluvulta, ”Ihmisen poikaa” ja kesän aikana aloitus biisiksi muodostunutta ”Vie mut minne vaan” kappaletta yhdeksänkymmentäluvulta ja sitten vielä niitä kaksituhattaluvun biisejä ”Deadline” ja ”Rakkaus on lumivalkoinen”.

Niin ja nythän sitten on avattuna uusi vuosikymmen eli kaksituhattakymmenen ja sen uudet kappaleet. ”Onnen hohteessa” on saanut paljonkin radiosoittoa ja keikoilla se on saanut hyvän vastaanoton. Uudempi julkaisu ”Tällaisina aikoina” on soinut myös keikoilla hyvinkin paljon ja jotenkin se sopi tähän iltaan kuin nenä päähän. Esiintymislavan takana olleesta paperitehtaasta on tuotannollisista ja taloudellisista syistä suljettu paperikoneita. Lähistöllä oleva kuitutehdas on pitkään ollut käynnistysvaikeuksissa. Välillä tuotantoa on ja välillä ei.

Tällaisissa tunnelmissa tällaisina aikoina vietettiin iltaa työväen juhlissa teollisuuskaupungissa. Paikalle saapui myös tuttuja pääkaupunkiseudulta. Helsingin Kalliosta alkuvoimansa saanut Sir Elwoodin Hiljaiset Värit yhtye tuli jatkamaan iltaa. Johan tässä useammallakin lavalla on kesän mittaan keikkoja ollut yhdessä. Kun viimeiset iskut oli isketty, oli vuorossa nopea purku ja tilan raivaaminen seuraavalle esiintyjälle. Nopeasti tuli siinä katsottua heidän settilista läpi ja hieman ehkä harmittikin, kun ei ehtinyt jäädä katsomaan. Siellä oli niitä Elwoodin isoja kappaleita vuosien varrelta kirjoitettuna ylös.

Kotiinpäin oli lähdettävä kikkaileen. Porukalla oli sovittu, että ei jäädä turhaan norkoilemaan mestoille, vaan poistumme takavasemmalle heti kun siihen on mahdollisuus. Kotiin oli kuitenkin niin lyhyt siirtymä. Nyt tarvitsisi oikein ruveta odottamalla odottamaan sitä aamun aviisia postiluukusta.


29.7. Nokia, Eden

Päivä alkoikin sitten hirveän säädön merkeissä. Tarkoituksena oli matkata tänään Putaansillan äärelle juhlistamaan Nokian omaa kulttuuriylpeyttä eli Tapsan Tahteja. Aiemmin kaupungin keskustassa vietetyt juhlat olivat nyt tapahtuman uudelleenjärjestelyn jälkeen siirretty Kylpylähotelli Edenin rantaan.

Eilen paikalla oli vieraillut Kaija Koo joukkoineen ja oli kuulemma ollut hieman hankalaa uittaa bussia lavan taakse. Tästä alkoikin sitten varsinainen soittelurumba. Bussin paikalle pääsyä mietittiin eri puheluissa. Paikalle piti ajaa jalkakäytävän yli ja hieman hankalaa oli Kaijan porukalla ollut. Meinasi jäädä heidän bussi mahastaan kiinni. Sittemmin paikalle oli kuskattu kuormallinen sepeliä, joka poisti ongelman, mutta silti järjestäjillä oli asiasta huoli. Aikansa kun sähläiltiin, niin päästiin jonkinlaiseen ymmärrykseen ja sopimukseen, miten toimitaan ja paikan päälle päästään.

Ajoissa jouduttiin siis lähtemään liikkeelle, jos mahdollisesti ongelmia syntyy. Heittämällä kuitenkin mahduttiin päästiin sisälle. Sitten olikin aikaa odottaa (taas kerran). Illan avausesiintyjänä toimi Mustat Enkelit. Tuttuja miehiä, joille Juki on tehnyt ainakin yhden kappaleen ja laulanut taustoja. Mikko ja Jaska ovat toimineet myös kyseisen bändin tuotantopuolella heidän viime albumillaan. Kuuluupa siellä Latomaan Jaskan esittämiä hanuriosuuksiakin. Tai siis haitariosuus. Ei esiinny Jaska petomaanina kyseisellä levytyksellä. 

Pikkuhiljaa alkoi paikalle valua porukkaa juhlistamaan Pohjois-Pirkkalalais-syntyperäisen Tapio Rautavaaran nimestä johdettua juhlaa. Niin… Nokiallahan ollaan, mutta Nokian kauppala oli vuoteen 1938 saakka Pohjois-Pirkkala. Etelä-Pirkkala on taas nykyään pelkistetysti Pirkkala. Tämä nimiepisodi selventää varmaan kaikille vuoden 1992 helmikuulta Maxwell Gothenburgin elokuvan Viimeiset Pirkkalaiset juonen. Jos tuohon elokuvaan haluaa tutustua, on aika mennä kipin kapin hankkimaan Kummeli-sarjan DVD-elokuvaa kyseiseltä vuodelta.

Rautavaaran nimissä juhlittiin siis kotimaisen kevyen musiikin tapahtumaa. Rautavaara, joka oli merkittävä suomalainen laulaja, urheilija ja elokuvanäyttelijä, on lainannut nimeään tälle tapahtumalle. Näissä juhlissa jaetaan muuten se vuosittainen Iskelmä-Finlandia-palkinto. Tämän porukan nokkamies kävi pokkaamassa kyseisen pystin vuonna 2008. Tänä vuonna tuon kyseisen meriitin nappasi Dannyn, Markku Aron, Meiju Suvaksen ja Mariskan nenän edestä turkulaissyntyinen Pepe Willberg.

Rokki raikui kuitenkin rannassa. Kun Mustat enkelit olivat täryttäneet settinsä ilmoille, astui vuoroon kesän kuluessa tutuksi tullut Veeti Kallio. Pitkän matkan rovaniemeläislähtöinen Kallio on tehnyt laulajan ja näyttelijän urallaan. Hienon roolisuorituksen teki mies Tampereen Työväen Teatterin Peter Pan-näytelmässä Kapteeni Koukkuna. Viimeisin merkittävä maininta oli Tangomarkkinoiden sävellys- ja sanoituskilpailun voitto ”Tango Maria” kappaleella.

Kun Veeti oli vetreyttänyt porukan valmiiksi ja ilta alkoikin sopivasti hämärtää, oli aika marssittaa ensin tavarat ja sitten vielä bändi lavalle. Alkunauha soimaan ja menoksi. ”Vie mut minne vaan” on nyt toiminut kesän kuluessa aloituskappaleena, joten mitä sitä vaihtamaan. Diu-diu---di-di-di-dii—diu-diu---di-di-di-dii-dä-dä-dä-dä vain soimaan.

Vauhdikkaassa ilmeessä jatkettiin illan antia. ”Angelique” ja ”Kuorotyttö” löysivät paikkansa illan ohjelmistossa. Kaikilla oli tasapuolisen hauskaa, kunnes jotain todella pelottavaa tapahtui. Hetken aikaa oltiin varmoja, että seuraavaksi paikalle kurvaa pii-paa-auto paareineen ja ottaa laulusolistin mukaansa.
Kesken musiikillisen ilottelun tempaisi Olli jotain uskomatonta. Meni kontilleen lavalle ja murisi olevansa tiikeri. Esitteli sitten muutkin bändin eläinhahmot. Ainakin karhu, hiiri, pöllö ja ”Klonkku” löytyivät lavalta. Näitä sinä sitten naureskeltiin porukalla ja esittipä Jaska eräänlaisen Disney-elokuvista tutun hiiri-imitaation varsinaisen setin loputtua.

Yleisö kuitenkin halusi eläintarhan vielä kerran lavalle, joten pari kappaletta vielä ja sitten Tapsan Tahtien Rokkia Rannassa olisi tältä illalta kuokittuna. Ei muuta kuin ”Loisto” ja ”Lumivalkoinen” eetteriin ja tavarat kasaan. Onneksi oltiin lähellä kotia. Nyt ei tarvinnut hirveän kauaa kykkiä bussin uumenissa. Olisi ehtinyt oikein hyvin vielä keskustan humuun isolla kirkolla iltaa viettämään, mutta huomenna olisi vielä kuitenkin sarkaa kuokittavana, joten kotiin koppaan maate täytyi suunnistaa. Kutsuja tutuilta kyllä tuli, josko iltaa jatkettaisiin tanssiravintolan puolella, mutta ei. Toisilla on selkärankaa.




30.7. Kotka, Meripäivät

Ja sitten olisi vuorossa kalenterimerkintöjen mukaan Kotka. Ja Meripäivät. Metkan Koripäivät - ee-he-he-hee! Hyvinkin perinteinen ja pitkään jatkunut tapahtuma maamme kaakkoiskulmalla. Joku ehti jo nimeämään tämän viikonlopun keikkamme museokiertueeksi, sen verran perinteisissä tapahtumissa on nyt vierailtu.

Soittoaika tänään oli järjestäjien toimesta vedetty hyvinkin myöhäiseksi, joten ei ollut kiireen kierää lähdön suhteen. Lähtöaikaa oli kyllä puljattu suuntaan jos toiseen viikon aikana, mutta jonkinlainen yhteisymmärrys löytyi teknisen direktoraatin mahtikäskyn jälkeen. Klo 18.00 ja piste.

Hyvin oli siis aikaa pyöriä kaupungilla ja katsella ihmisiä. Käydä muka ostoksilla. Oikeastaan ihan tylsää loppuviimein. Kellon kulkua tuli päivän mittaan useammankin kerran katsottua. Ikään kuin kello olisi huomannut joutenolon ja lähti tarkoituksella hidastamaan kulkuaan. Aikansa kun odottaa niin kyllä se hetki sitten viimein koittaa ja päästiin matkaan. Tosin hieman ihmetellen taas soittoaikaa. Jonkun tosin täytyy olla se viimeinen ja jonkun aloittava näissä tapahtumissa. Pari vuotta sitten aloitettiin kyseisen tapahtuman ilta vähän ennen kuutta ja nyt oltiin lopettajan osassa.

Tänään vietettiin sitten Teuvalla Häjyt-liikkeen peijaisia. Lauri Tähkä & Elonkerjuu porukan sukset menivät sen verran ristiin tuossa keväällä, että kuviot ja kortit päätettiin jakaa uudelleen. Tähkä itse aloittelee uutta uraa ja Elonkerjuu-porukka jäi katselemaan mitä tuleman pitää. Pistivät omistamansa kaupan sitten tänään kiinni erilaisten juhlallisuuksien kera. Aika näyttää sitten mitä mahdollisesti saavat myöhemmin aikaan.
Aikaansaavista porukoista Meripäivä-areenalla esiintyisivät ainakin Popeda, Kaija Koo ja Village People. No mikäpä siinä, tuumittiin kun matkaa tehtiin. Eteenpäin oli mentävä ja nyt suuntana oli Kotka. Näin oli mahtikäsky käynyt.

Kotkastahan ovat lähtöisin muiden muassa Junnu Vainio, Tapani Kansa, Erkki Liikanen ja Kyösti Pietiläinen. Vainio, Kansa ja Liikanen ovat vaikuttaneet musiikin saralla ja Pietiläinen eli Karl Peters taas tuolla Ranskassa. Oli muukalaislegioonassa 28 vuotta palveluksessa. Nyttemmin kirjoittanut kirjoja noilta ajoilta. Mitä onkaan ollut kuri ja järjestys? Elelee käsittääksemme nykyään Etiopiassa tämä eläköitynyt palkkasoturi.

Kotkassa suunnattiin niin lähelle merta kuin mahdollista. Laiturilla jos olisi törttöillyt niin veteen olisi joutunut. Ja vielä meriveteen. Olihan kyseessä Meripäivät. Meripäivä-Areenaa oli viime käynniltä hieman siirretty, mutta hyvin löydettiin paikalle. Pelipaikalle ei tosin päästy heti, kun tien tukkona oli yksi ambulanssi ja Popedan bussi. Aikansa taas kykittiin ja odoteltiin että kiirabi ehti viemään taistelun tiimellyksessä väsyneen tai vammautuneen juhlijan parempaan huostaan. Sitten vain luukulle.

Ja saatiinhan se vesisadekin tälle kesälle. Pienimuotoinen sadekuuro alkoi kastella kuivuuden kiusaamaa maata juuri kun bussinperää avattiin. No, onneksi ollaan teltassa sisällä, niin säilyvät miehet ja kamat kuivina. Ynnäiltiin sitten, että Nivalassa satoi päivällä, Lahdessa ennen keikkaa ja sitten seuraavaksi nyt. Ihan hyvin on mennyt kesä, ilmojen puolesta.

Vaihdeltiin siinä taas kuulumisia tuttujen kanssa ja odoteltiin. Popeda oli esityksensä pitänyt ja lavalle kiiruhti Kaija Koo. Village People vielä väliin ja sitten olisi meitin vuoro. Village People kun ei tuota tavaraa ihan hirveästi mukanaan tuonut, päästiin valmistelemaan hommaa jo hyvissä ajoin. Heidän tarvikkeinaan olivat lähinnä mikrofonit, viisi tuolia ja erilaisia huiskuja.

Ajoissa oltiin siis valmiina ja jäi siinä aikaa katsella oikein ajatuksella tätä ulkomaanelävien esitystä. Pitkän uran ovat tehneet, ainakin osa näistä herroista. Ja niitä kaikille tanssilattialla olleille tuttuja kappaleitahan sieltä tuli. Keikan aikana vierailtiin laivastossa ja nuorten miesten kristillisessä yhteisössä. Ohuesti harmitti, että Joe Cockerin kähinä jäi nyt näkemättä ja kuulematta. Sen verran aikaisessa oli herra lavalla vieraillut.

Tuli sitten aika kerätä ne huiskut ja liput pois lavalta ja komentaa sinne hieman erilaisia kappaleita esitelevä porukka. Vaihto vain meinasi mennä hieman kireäksi. Keski-Suomessa kuvailtiin rallia samana viikonloppuna joten Jyväskylän ralli oli verottanut tekniikastamme yhden miehen pois. No niillä mentiin mitä oli ja valmiina oltiin ajoissa.

Keikan alkaessa huomasi hyvin miten päivän pituus oli vaikuttanut anniskelualueella oleviin ihmisiin. Väsy alkoi painaa ja promilletkin alkoivat olla suhteellisen korkeat. Osa porukasta alkoikin hipsiä kotia kohti keikan alkupuolella. Osa omin jaloin, osa autettuna. Meinaa tämän tyyppisissä tapahtumissa se viimeisen esiintyjän pieti olla hieman surullista touhua. Eipä siinä, joku muu määrää ne aloitusajat.

Tulta päin siis. Vaikka ei siellä nyt mitään pyrotekniikkaa tai tulipaloa ollutkaan. Mutta sillai niinkuin vertauskuvallisesti. Tismalleen oikeaan aikaan tärähti alkunauha soimaan ja bändi marssi lavalle ja ”Vie mut minne vaan” ilmoille. Ei näkynyt myöhäinen ajankohta orkesterin otteissa.

Ne jotka jaksoivat juhlia, juhlivat sitten oikein urakalla. Ja bändi pisti parastaan. ”Kuorotyttö”, ”Onnen hohteessa” ja ”Tie sydämeeni” pomputtivat juhlijoita. Jossain vaiheessa lensi yleisöstä eilisen muistoiksi tiikeripehmolelu lavalle. Bussiin talutettiin tämä olio vahtimaan sohvan nurkkaa. Kunniapaikalle.

Huolimatta sateesta ja myöhäisestä ajankohdasta saivat paikalle jääneet juhlijat bändin puolesta parasta antia. Tuli kuitenkin aika, jolloin melulupa alkoi painaa päälle. Hiljaisuus piti taata lähiympäristön ihmisille. Yleisön pyynnöstä vielä lavalle ”Loisto” ja ”Lumivalkoinen” eetteriin. Nyt jäi aikataulun painaessa päälle esittämättä se Meripäiviltä tuttu Junnu Vainio -laina.

Nopeasti tyhjeni teltta kun soitto oli ohitse. Juhlat oli tältä erää juhlittu ja ensi vuonna jatkettaisiin samoissa merkeissä. Rupesivat samalla järjestäjät keräilemään tavaroita. Sade oli onneksi tauonnut, joten ei kastuttu kunnolla nytkään. Haipakalla vain tavarat kasaan ja Pirkanmaata kohti.

Alkaa pimetä yöaikaan. Tummenevassa yössä kiidettiin kotia kohti. Aamulehti oli tipahtanut luukusta jo aikoja sitten kun kotiin päästiin. Ei tuhrinut tuore painomuste enää sormia. Meni siis päiväuniksi tällä kertaa nukkuminen. Ensi viikon jälkeen olisi taas vuorossa rytminkääntö oikeiden ihmisten aikaan. Kohta loppuu hetkeksi yökyöpelielämä.


5.8. Puumala, Siltakemmakat

No niin. Se olisi kesän viimeinen keikkaviikonloppu. Sitten alkaisi kaivattu ja odotettu loma. Aikaa vähän hengähtää ja tehdä niitä kotiin kertyneitä rästihommia. Kovin nopeasti on taas kesän riennot riennetty ja syksyä kohti oltaisiin menossa.

Matkaan siis. Karppasen toimesta oli ohjelmoitu tälle viikonlopulle kulkusuunnaksi itä. Saimaan rannoille ensin Puumalaan. Sieltä sitten paluumatkalla kesän viimeinen rypistys Tuuloksessa.

Matkalla soitteli mies Juvalta. Kysyttiin halusiko hän osallistua illan rientoihin sillan kupeessa, mutta oli niin kiireinen että kertoi jättävänsä väliin. Kertoi kyllä samalla uutisia Joensuusta. Oli ollut laulaa lurittamassa Joensuun torilla. Sääskänjätkät -niminen poppoo oli esittänyt spektaakkelinsa siellä. Vierailevana solistina Koo Ventiainen. Tiettyä hilpeyttä ja ihmetystä aiheutti tämä uutinen joukossamme, mikä taas sai sydänverellä taidetta tehneen vastapuolen ilmoittamaan, että taas oli blogin toimittaja mokannut. Rangaistus tulisi olemaan hirvittävä kun syksyllä kohdataan.

Matka koitti ensin Mikkeliin ja sieltä kurvailtiin kohti Puumalaa. Aikansa kun sitä rallipolkua ajeltiin tuli vastaan Puumala ja aikamoinen siltarakennelma. Siihen sillan kupeeseen on sitten Kemmakat pystytetty. Eilen paikalla olivat räimineet Petri Nygård ja Popeda. Huomenna lavan valtaisivat Martina, Anna Abreu ja Jenni Vartiainen. Torstain ja lauantain illat olivat ennakkoon loppuunmyytyjä ja nyt sitten pohdittiinkin miten teltta täytyy perjantai-illassa.

Illan kupletti olikin juonitettu niin, että illan avausesiintyjä oli yhdeksänkymmentä luvun puolenvälin tienoilla suosioon noussut Aikakone. Seuraavaksi lavan valtasivat varsinkin naisväen suosioon nousseet Scandinavian Hunks. Tavarat siis säilöön lavan taakse ja odottamaan.

Väkeä alkoi virtaamaan telttaan illan alkaessa hämärtää. Aikakone paukuttikin vuosien saatossa tutuksi tulleita hittejään settinsä läpi. Lämpötila alkoikin nousta teltassa ja viimeistään sitten, kun Esko Eerikäinen komensi poppoonsa lavalle. Nyt oli öljyttyjä miesvartaloita lava pullollaan. Ja notkeita lanteita. Ja voi sitä kiljumisen määrää.

Pohdittiin sitten siinä työntouhun lomassa, että miten saisi bändin puhuttua ympäri samaan esitykseen. Siveltäisiin äijät ruokaöljyllä ja laitettaisiin lavalle. Tosin siinä pohtiessa alkoivat ”otiksen miehet” hommansa ja oli pakko keskittyä johonkin ei niin etovaan ajatukseen. Vaikkapa hemorroidein resectioon. Eiköhän jätetä nuo hommat niille joilla siihen on ulkoiset muodot olemassa. Jotain vastaavaa voi kyllä käydä katsastamassa Youtuben ihmemaailmasta osoitteesta http://www.youtube.com/watch?v=-e7GpFJjyAw Mahtoikohan eilen toistua sama?

Leikittiin kyllä myös ajatuksella, että eräs porukastamme menisi vetäisemään encoreen Hunksien puolesta. Päätettiin kuitenkin ihan ympäristöhygienisistä syistä jättää sekin sitten ajatuksen asteelle.

Kun palomiehet, poliisit ja cowboyt olivat poistuneet lavalta, rykäistiin tavarat kasaan ja oli aika esittää hieman erilaista mieskauneutta ja koreografiaa. Teltta oli täyttynyt ääriään myöten ja ahdasta oli. Mitenköhän eilinen oli mennyt, kun väkeä oli ollut vielä enemmän. Kosteus alkoi nimittäin tiivistymään sekä teltassa että ulkopuolella. Kuuma ja kostea oli ilta. Saatiinhan sitä sadettakin sitten virallisesti tälle keikkaperiodille.

Illan kulkuun kuuluivat enemmän soitossa olleiden viisujen lisäksi ”Kun kohdataan” -kipale. Jotain hienoista hakemista kappaleessa oli. ”Särkynyt enkeli” korjasi kuitenkin syntyneen vahingon. Jukin lauluiksi valikoituivat ”Deadline” ja ”On mennyt yö”.

Paikalle saapuivat vielä suihkussa käyneet Hunksit katsomaan minkälaisia temppuja bändi esittää ”Tia-marian”, ”Loiston” ja ”Lumivalkoisen” aikana. Saa nähdä löytyykö näitä manööverejä sitten tulevaisuudessa heidän esityksestään.

Ilta oli paketissa ja se tarkoitti sitä, että oli aika kerätä omaisuus mukaan ja poistua paikalta. Kekkerit kyllä jäivät jatkumaan, mutta poistuimme paikalta kohti Mikkeliä ja majapaikkaa. Tutuksi on tullut eräs paikallinen majoituspalvelua tarjoava paikka tämän kesän aikana. Useamman kerran on tullut katseltua sitä kirkontornia huoneen ikkunasta. Pitäisiköhän se ikuistaa bittikartalle joskus?

6.8. Tuulos, Kapakanmäki 

Jaaha!! Viimosta vietäis. Ajatus hiipi väkisinkin mieleen, kun avasi silmänsä. Tai aika pitkän prosessin jälkeen sai ne okulaarit auki ja ajatuksen juoksemaan. Tuli siinä katseltua samalla hieman tuoreemmin silmin ympärilleen ja kas. Kaiketi hotellin edustalla saattaa ruuhka-aikoina tapahtua jotain hyvinkin äänekästä, sillä hotelli oli ystävällisesti lahjoittanut korvatulppia majoittujille. Ainakin näihin huoneisiin. Tosin ei kulkijaa ollut oikein mikään häirinnyt, uni tuli hyvinkin nopeasti kun pää tyynyn yöllä kohtasi. Meinaa olla hieman takki tyhjä, mutta loppukiri otetaan siitä huolimatta. Kerran vielä pojat. Tämän kesän sarka olisi kohtapuoliin kuokittuna ja alkaisi loma. Tai miten sen taas kerran ottaa, hommia on kuitenkin jonossa odottamassa lomallakin.

Aikansa kun siinä vetkutteli ja venytteli, niin Mikki Hiiri siirsi käsiään ranteessa liiankin rivakasti. Tuli taas huomattua, että aktiiviset kokit apulaisineen olivat käyneet keräämässä aamiaistarpeet pois. Aikansa kun odotetaan tarjottavien kanssa ja sitten ei kelpaa, niin olkoot ilman. Aikainen lintu madon nappaa tai nopeat syövät hitaat ei. Ja mitä niitä nyt olikaan. Eipä siinä muuta kuin kiertelemään Mikkeliä ja etsimään jotain nokittavaa. Toria ympäri oli mielenkiintoista laukata.

Samaisena päivänä vuonna 1905 kokoonnuttiin myös Helsingissä Senaatintorilla. Tuolloin asiana oli suurmielenosoitus, jolla vaadittiin Helsingin työväestön toimesta ponsien muodossa Suomen suurruhtinaskunnalle rajatonta itsemääräämisoikeutta. Mutta toisin kävi historian kirjojen mukaan. Autonomia menetettiin myöhemmin suurlakkojen myötä ja kuri kiristyi kunnes itänaapurissa valta vaihtui. Saatiin sitten se itsenäisyys myöhemmin. Paljon mahtui muutoksia tuohon aikaan.

Kovin meinaa olla kaupunkikuva muuttunut täälläkin. Ei kaupungin infrastruktuuri (Kuka tuonkin sanahirviön on keksinyt?? Kysyy epätietoinen Hämeestä ja jatkaa vuodatustaan… Häh? Vastatkaa nyt joku, joka niissä palavereissa istuu joissa noita sanahirviöitä keksitään!!!) Ei enää liiku edellisvierailun kaltaista ihmispaljoutta kaduilla. Raviväki, johon viime kerralla täällä tutustuttiin, on kerännyt kamppeensa ja jatkanut matkaa. Nyt siis paikan päällä pyörii aitoja ja oikeita savolaisia. Ei muuta kuin turistimatkalle ottamaan selvää.

Oikeita Mikkeliläisiä liikkuu siis täällä. Saattaa siinä nyt joku turistikin mukana olla, mutta tältä siis näyttävät nuo lupsakat savolaeset immeiset päevänvalossa. Tuli taas kerran marssittua katsomaan sitä kuuluisaa räjähdyspaikkaa Mikkelin torilla. Aina kun ei muista, tuliko viime kerralla paikalla vierailtua. Joskus sitten oikein pinnistämällä voisi yrittää vierailuja niissä muissa kohteissa, Päämaja-museossa ja mitä niitä nyt onkaan. Joka tapauksessa se aitoa ja oikea Mannerheim piti siellä Päämajaansa. 

Tänään tuli muuten kuluneeksi 67 vuotta siitä kun ihmiskunnan ehkä järjettömin keksintö laukaistiin. Lentokapteeninsa äidin mukaan nimensä saanut Boeing B-29 Superfortress pommikone Enola Gay, tiputti Little Boy:ksi nimetyn lastinsa Hiroshiman kaupungin yllä. Paikallista aikaa 8.16 sokaiseva välähdys, 5000 - 6000 asteen kuumuus sekä 4,5 – 6,7 tonnin paine neliömetriä kohti lähti laajenemaan 560 metrin korkeudelta Shiman sairaalan kohdalta. 6.8.1945 klo 2.16 Suomen aikaa maailma oli muuttunut, lopullisesti. Hiroshimassa oli räjäytetty atomipommi.

Mutta eiköhän sodat ole sodittu taas hetkeksi aikaa. Ainakin toivottavasti. Rauhallisin mielin oli siis mahdollisuus siirtyä hotellilta meille myönnetyn jatkoajan jälkeen bussiin. Matkaan oli taas kulkijan aika suoriutua. Matkaa ja aikaa oli tällä kertaa taas jaettuna epäsuhtaisesti. Lyhyt siirtymä Päijät-Hämeen ja Pirkanmaan rajamaille Tuulokseen.

Paikka olikin jo entuudestaan tuttu Kapakanmäki. Oikein mukava tanssilava perinteisessä mielessä. SemiHevi-niminen poppoo jo virittelikin kamojaan paikan päällä. Pojilla olikin oikein omatuotantotyyliin kaikki tarvittava mukana. Varsinaisen lavan viereen oli rakennettu pienempi lava ja pieni supportti. Siis sellainen alumiinihässäkkä, mitä noilla keikoilla nyt on. Valot ja äänikamat matkassa ja valmiina. Viimeisiä testailivat kun saavuimme paikalle.
Paikan päällä oli käynyt myös televisiosta tuttu ”Kesäillan valssi” tuotantoryhmä nauhoittamassa perjantai-iltojen viihdettä. Olivat samalla rakentaneet lavaan hieman jatkoa, joka sopi kyllä meille. Eli kiitos heille!

Tavarat kasaan ja äänet läpi vielä kerran. Sitten koittaisi loma. Säädeltiin siinä vielä pitkään kameroita, kun piti saada kuva myöhemmin syksyllä julkaistavaan julkaisuun. Makaronilaatikko (erittäin maistuva sellainen toim. huom.) naamaan ja odottelemaan.
Odotellessa sitten vielä hieman säätöä ja miettimistä tauon aikana tapahtuvista toimista, ja siitä kuka tarvitsee mitäkin kamoja minnekin. SemiHevi aloitti illan musiikillisen tarjonnan soittamalla kattaustaan tutuista kappaleista. Eli sellaisia ”peittokappaleita” Suomeksi sanottuna. Viimein alkoivat popparitkin saapua paikalle ja valmistautua illan koitokseen. Vaihdeltiin siinä ne kuulumiset ja tauon ajan ajolinjat, kuka tekee mitäkin.

Odottava kun odottaa, niin tulee lopulta hetki tehdä jotain. Nyt oli aika aloittaa illan varsinainen puhdetoiminta. Pientä säätöä vielä viime metreille asti ja alkunauha soimaan. ”Vie mut minne vaan” ilmoille ja menoksi. Loppukirin vuoro.

Ilta kului tutuissa merkeissä. Kaikilla tuntui olevan tasapuolisen hauskaa. Railakas meno sai aikaan illan kuluessa jopa dynaamiseksi. Ainakin äänentoiston osalta. ”Kiitos ja kunnia”, ”Deadline” ja ”Likaiset legendat” tyyppiset jorailubiisit saivat kaiutinniput pyörimään paikoillaan. Menoa ja meininkiä loppuun saakka.

Illan muuta musiikkillista antia olivat hieman rauhallisempi ”Kuin sävel oisi hän” ja taas yleisön pomppimaan saaneet ”Mustat päivät jäädä saa” ja ”Kuuhullu”. Tällaisilla kipaleilla viihdytettiin illan juhlakansaa vielä kerran.

”Loisto” ja ”Rakkaus on lumivalkoinen” päättivät illan. Paukutettiin sitten niitä tilattuja kuvia vielä lopussa oikein porukalla. Kesän arbeeti olisi melkein kuokittuna. Tavarat kasaan ja kotiin. Nyt alkoi loma! Matkalta vielä viimeiset kiitokset kuluneesta kesästä asianosaisille. Nyt olisi aika levätä ja kerätä voimia tulevan syksyn rypistykseen.







tiistai 6. syyskuuta 2011

VÄHIIN KÄY ENNENKUIN LOPPUU!!!

20.7. Leppävirta, Tulenliekki

Jaahas!!! Uusi viikko edessä ja uudet kuviot. Naistenviikko samalla. Keskiajalla alkunsa saanut viikko, jolloin almanakan mukaan nimipäiviään viettävät vain fröökkynät. Tai lopulliseen muotoon tuo viikko pääsi vasta 1929 kun viimeinenkin päivä täytettiin naisen nimellä. Miehet saivat väistyä kun mimmit rulaavat. Pitää kai oikein onnitella niitä kaikkia, jotka kakkukahvit tällä viikolla tarjoavat. Tosin yksillekään ei kutsua kuulunut, mutta onnea vaan nyt kaikille jotka almanakassa mainitaan kyseisenä ajanjaksona.
 
Kuumaa ja kosteaa oli taas kerran. Ei oikeastaan eroa viime vuoteen ja viime vuoden vierailuun Savon sydänmailla. Hiki meinaa tulla pelkästään kun jolkottelee muutaman askeleen. Kämpästä on kuitenkin pakko lähteä reissun päälle. Tosin, on tämä nyt huomattavasti miellyttävämpää kuin ne vuoden alkupään keikat hirveässä pakkasessa. Ihminen kun kuitenkin on trooppinen eläin. Afrikan savanneilla kelteisillään kulkemaan luotu tai kehittynyt, miten kukin kehityshistorian haluaa käsittää. Mikä sitten on aikoinaan ajanut esi-isämme tänne pohjolan perukoille. Se jää varmaan ikuiseksi arvoitukseksi. Jos ihminen olisi tähän ilmastoon luotu elämään, olisi sillä luonnostaan tiheämpi karvapeite, mutta ei. No riistaa ja kalavesiä täällä on riittänyt, joten kai siihen muuttovirtaan joku järkevä syy on ollut, mutta kuitenkin. Jos ei muu niin nälkä on pistänyt jalkaa toisen eteen ja pohjoiseen mars.
 
Pohjoiseen suuntasimme mekin, ainakin melkein. Ei ihan otettu kompassisuuntaa, mutta kohti napaseutua täytyi suunnistaa. Matka koitti siis kohti Leppävirtaa ja Tulenliekkiä. Perinteistä naistenviikon esiintymispaikkaa. Ihan siinä Varkaus – Joensuu tien varressa sijaitsee tämä huvittelupaikka. Matkaa oli siis kiitettävästi taivallettavana, joten reissuun veljet. Kalsarit ja sukat kassissa oli vaihdettu puhtaaseen valikoimaan edellisellä varikkopysähdyksellä.

Paikanpäällä meitä odottivatkin jo paikallinen viikon housebändi. No melkein viikon oikeasti, mutta viiden päivän kiinnityksellä kuitenkin oli kuusihenkinen uuden iskelmämusiikin edustaja KinoJake. Pienimuotoisen palaverin jälkeen sovittiin illan kulku, Tulenliekin ei niin suurella lavalla, jolle kaksi bändiä oli tarkoitus ahtaa. Kamat esiin ja kasaan. Katsottiin vielä KinoJaken porukalle tarvittavat kanavat ja sähköt esille ja sitten olikin taas aikaa odotella illan esiintymistä.

Siinä sitä sitten hypittiin vauhditonta pituutta ja kolmiloikkaa odotellessa. Tuloskunto ei vain kasva. Saunakin lämpeni takahuoneessa ja kävipä joku esittelemässä uintitaitoaan paikan uima-altaassa. Tuotemyynnin porukoilta löytyi oiva hellehattu jota kanssa soviteltiin päähän, mutta todettiin että antaa olla. Tyhmästä tulee vielä tyhmemmän näköinen tuollainen kapistus päässä.

Kun KinoJake oli viihdyttänyt kansaa osuutensa, suoritettiin nopea vaihto ja bändi lavalle. Olivat saapuneet pelipaikalle taas hyvissä ajoin vaihtamaan kuulumisia. Luurit korviin ja menoksi. Tosin porrasaskelma lavalle oli tehty hieman haastavaksi, joten mitään yltiöpäisen hienoa sisäänmenoa ei voinut suorittaa. Oli enemmänkin sellainen Iwo Jima tyylinen lavalle nousu.

Keikan aikana tuli huomattua, että aiempiin vierailuihin nähden kovin hintsusti oli saapunut väkeä viettämään iltaa naistenviikon keskellä. Heinäkuun helteet lienevät vieneen voimat juhlijoilta, vaikka kesäkuista iltaa lavalta jossain välissä toivotettiinkin. No meneehän nämä välillä sekaisin jauhot ja akanat muutenkin. Tosin huomasikohan sitä kovinkaan moni. Tärkeintä että kaikilla näytti olevan hauskaa.

”Vie mut minne vaan”, "Vain varjot häntä seuraa” ja ”Sua muistoistani pois en saa” saivat jatkokseen harvemmin soitetuista kappaleista ”Taikasanat” ja yllätysvetona ”En rakasta sua enää”. Viimein tuli aika päättää illan ilakointi ”Kiitokseen ja kunniaan” sekä siihen ”Lumivalkoiseen”. Kamat kasaan ja menoksi. Taas kerran oli illan puhde takana ja nyt olisi aikaa raapia hyttysten puremia. Yöpyminen Varkaudessa jo tutuksi muodostuneesta Oscarissa. Huomenna olisi taas edessä pitkä päivä uusin haastein. Unta kuulaan siis.


21.7. Orimattila, Kantrit

Aamulla kuumuus pakotti ylös sängystä. Pakko oli aamiainenkin nokkia ulkona terassin puolella. Meinaan alkoi olemaan aikas painostava olo. Huoneessa ei juuri pystynyt enää aamuauringossa oleilemaan, kun se pläkötti suoraan ikkunasta sisään. Jotenkin pystyi kuvittelemaan miltä Pappillonista tuntui eristysrangaistus aaltopeltikopissa Royalen saarella.

Aamutuimaan oli myös ohjelmaa järjestettynä. Osa porukasta nimittäin jännitti Nasa:n viimeistä sukkulaoperaatiota. Hienosti onnistuneen laskun jälkeen voitiin todeta, että avaruussukkuloiden aika oli ohitse. Avaruussukkula Atlantis oli saatu onnistuneesti maahan ja voidaan siis museoida samoin kuin johtokeskuksena toiminut Dallasin lennonjohtokeskus museoituu. Pitihän sitä sitten ”meillä Nasassa juhlia”.

Jos Nasan porukka sai sukkulansa onnistuneesti maahan ja ilman ongelmia, ilmeni ongelmia meillä maanpäällä. Ensimmäinen risteys ja vilkunviiksi alkaa työntää ratin välistä savua. Pienoisen hämmennyksen jälkeen päästiin kuitenkin matkaan, mutta ilman vilkkuja. Huomenissa Lahteen saataisiin toimiva viiksi. Kaiken maailman virityksiä kyllä kokeiltiin, mutta lopputuloksena tahtoi olla aina savunmuodostus jostain ratin sisuksista.

Suru-uutisia saatiin matkalle maailmaltakin. Entinen hyvinkin legendaarinen uutistoimittaja Erkki Toivanen oli nukkunut pois pitkäaikaisen sairauden murtamana. Iltauutisista tuttu ääni oli vaiennut ja läheisensä vieressä oli Erkki aloittanut matkan kohti suurta tuntematonta. Matka ja elämä kuitenkin jatkuvat ja eteenpäin on mentävä. Askel kerrallaan.

Savossa kun oltiin ja Juvan läpi kulussa, tiedusteltiin paikalliselta suuruudelta halukkuutta kunnioittaa läsnäolollaan matkalaisten kahvihetkeä. ”Jo vain se passaa” tokaisi Kontiainen uutisen kuullessaan ja Mondeo olikin saapunut kumit soikeana paikalliselle huoltamolle odottamaan matkalaisia. Kuulumisia ja muitakin tarpeita vaihdeltiin. Olihan viime kerrasta kulunut jo melkein viikko. Mukavaa oli höpötellä hetki mokan ääressä ja jatkaa matkaa. Matka tosin meinasi loppua hyvinkin lyhyeen.

Onnea vaan sitten sille mustan Audi Quattron kuljettajalle. Juuri näin toimitaan liikenteessä. Onneksi bussin jarrut olivat kunnossa. Kuumenivat hieman jarrurummut, kun joutui keskimmäistä poljinta survaisemaan tämän Audin kuljettajan törttöillessä eteen. Tietokoneet lentelivät pöydiltä kun negatiivista kiihtyvyyttä haettiin maksimiin. Arvoitukseksi jäi mitä miehen mielessä liikkui, mutta tietyöalueella oli pakko tämän kuljettajan tempoa entisaikojen elimen jatke hirveään vauhtiin, kiilata eteen ja survaista jarrut nokan alla kiinni edessä ajavien autoilijoiden vuoksi. Kuumana kävi bussissa muutama muukin paikka, varsinkin sen jälkeen kun tuota ”koppilyöjää” asiasta hieman hallintalaitteilla huomautettiin. Päätti tämä Mäntyharjun Emerson Fittipaldi veivata sivuikkunasta keskisormensa ulos osoittaakseen kansainvälisyyttään. No, onneksi kyseinen henkilö ei sattunut pysähtymään sillä se keskisormi olisi voinut lähteä irti ja bussin matkassa eteenpäin. Ja vinkkinä vielä… Se koriste putkenpätkä siellä pakoputkessa… ei se tee siitä autosta yhtään tehokkaampaa, ehkä huvittavamman.

Näistä pienistä episodeista huolimatta saavutettiin kuitenkin vilkuttomalla, mutta jarruisella bussilla viimein Orimattila. Karppasen päiväkäskyssä oli merkittynä paikalliset Kantri-festivaalit. Aikansa kun haettiin oikeaa reittiä löytyi myös kulku lavan taakse niin kutsutulle backstage-alueelle. Ja niin kuin päivässä ei olisi ollut tarpeeksi nahnistusta…

Juuri kun bussi saatiin pysäytettyä hyökkäsi jostain puskasta hirveässä raivossa ollut vanhempi rouvashenkilö. Huuto ja mekastus oli valtava… ja se raivo.” Ei sitä bussia voi siihen jättää noin päin ja ette te tänne voi leiriintyä jos ette ole Sf-karavaanareiden jäseniä….” Seisoimme suut auki kuin ruokaileva ryhävalasparvi ja tuijotimme tätä ilmestystä. Yritys selostaa mitä olimme tekemässä ja miksi, mutta ei saatu minkäänlaista reaktiota aikaa, oikeastaan emme saaneet edes suunvuoroa, ennekuin mieskuoro Huutajien tapaan viisiäänisesti huusimme kuin yhdestä suusta vasta-argumentin tälle purkaukselle: ”Turpa kii!!!” Ilmoitimme saatuamme suun vuoron, että lähtisimme ilomielin paikalta vaikka heti jos tämä karavaanaripoliisi nousisi lavalle soittoaikamme koittaessa ja ilmoittaisi paikalle saapuneille ihmisille, miksi tämä bändi ei esiinnyt täällä tänään. Hieman mutistuaan kääntyi rintamasuunta 180 astetta ja hän poistui samaan puskaan mistä oli tullutkin.
 
Kyseessä olivatkin sitten hyvinkin vanhanliiton festivaalit. Vaikka ulkoiset puitteet eivät olleet välttämättä parhaat mahdolliset oli tapahtumassa jotain maanläheistä ja lämmintä. Suoraan lavan takana oli parkissa karavaanareita, jotka illan kuluessa siirtelivätkin retkipöytiään ja tuolejaan lähemmäs ja lähemmäs lavaa. Järjestelyt toimivat ja hauskaa oli. Kaikilla tasapuolisesti. Ostelivat porukat niitä stetsoneitakin illan tiimellyksessä. Ainoa mikä jäi ihmetyttämään oli kuitenkin vanhan kehräämön takapihalle järjestetyn tapahtuman nimi. Kantrit? No olihan kai illan esiintyjissä sen verran kantria. Lavalla olivat Yökkösten lisäksi Raaka-aine Lahdesta ja The Coveralls. Pirkanmaalainen The Coveralls toimi ikäänkuin muuten tapahtuman housebändinä.

Vautia ja vaarallisia tilanteitakin nähtiin. Nyt tosin suljetussa rautapallossa. Kaksi hurjapäätä, jotka eivät kuulu meidän porukkaan, ahtautuivat moottoripyörinensä surmanajopalloon ja sitten vilisikin silmissä. Yritettiin kyllä haastaa, josko joku meistä lähtisi kokeilemaan, mutta mutta... tekemättä jäi. Miksiköhän???

Illan ehdoton kohokohta oli kun Orimattilan oma Riitta Väisänen kurvasi lavan taakse. Toimi tapahtumassa jonkinlaisena kantrityttönä ja juontajana. Tuttu hahmo menneiltä vuosilta Pasasen Speden kehittelemässä Kymppitonnissa. Aivan mahtavaa! Vielä kun tapaisi Lasse Pöystin, niin melkein kaikki lapsuuden sankarit olisivat nähtyinä. Tai ei nyt ihan kaikki ja ei Riittakaan välttämättä ihan sankari ollut, mutta Tv:sta tuttu jo lapsuusvuosilta. Siinä bitit järjestyivät uuteen kuosiin kameroiden kennoilla, kun yhteiskuvia napsittiin.

Valokuvaussessio oli vain pakko keskeyttää ja komentaa kaikki paikoilleen, valmiina ja Hep! ”Vie mut minne vaan”, ”Niin paljon me teihin luotettiin” ja ”Yötä vastaanottamaan” räväkkänä alkukiihdytyksenä iltaan. Illanaikana sitten myös hieman taktisesti hidasteltiin ja haukattiin happea ”Yö”, ”Karheaa ja kaunista” ja ”Satukirjan sankari” kappaleiden aikana. Hauskaa kun on niin aika kuluu vääjäämättä eteenpäin kuin itsestään ja huvilupa alkoi painaa päälle. Loppuun vielä LL kappaleet eli ”Loisto” ja ”Lumivalkoinen” ja ilta oli kuokittuna.

Ohjelmaosuus oli ohitse ja viimein oli Kantrit paketissa ja rivitanssit tanssittuina. Oli aika lähteä koisimaan. Olihan päivällä jo hyvinkin paljon mittaa. Ei muuta kuin nokka kohti Lahtea. Tosin ensin raavittiin nokalla ja perällä karavaanareiden sisääntuloliuskaa. Ilmeisesti päivällä tutustumaamme rouvashenkilöön oli iskenyt jonkinlainen katumuskohtaus, sillä hyvinkin auliisti oli hän avustamassa Möykkäriä ulos ahtaasta portista. Ei jäänyt paha maku kumpaisellekaan ja hymyssä suin toivottelimme kesän jatkot.

Ikään kuin kaikki päivän aikana kokemamme ei olisi riittänyt. Lahdessa havaittiin, että bussissa oli taas vikaa. Nyt niin kutsuttu apukardaani oli lähtemässä kiertoradalle. Aikamme kun parkkipaikalla bussin alla maattiin, todettiin että makoilu vuokratussa sängyssä on varmaan mukavampaa tähän aikaan yöstä. Hajonnutta osaa ei kuitenkaan nyt yöllä pystytä vaihtamaan, jos sellaista edes jostain löydetään. Nujerrettuna oli aika marssia majoitukseen, pestä pois hiki ja konerasva ja antaa unen tulla. Miettiä samalla miten huominen sarka niitetään kunnialla loppuun kun vikatteesta meinaa tylstyä terä.


22.7. Jyväskylä, RadioSuomiPop-festivaali

Uni piti huolta kulkijasta niinkin pitkälle, että olivat ehtineet aamuvirkut kerätä aamiaisen pois tarjolta. Mitäpä nukkuu. Tarjottu on, mutta jos ei kelpaa niin kerätään pois. Näin se menee. Aikaa kun kuitenkin ruhtinaallisesti oli ennen matkaan lähtöä, täytyi ottaa jalat alle ja lähetä taivaltamaan Lahden kaduille etsimään jotain nokittavaa. Reitti suuntautui jotenkin Lahden torille, missä viime viikolla juhlittiin Lahden Öitä. Nyt oli kuitenkin aamupäivä, joten torikahville. Kovin oli maisema muuttunut viikossa seesteisempään suuntaan.

Bussin kanssa temuamaan oli hälytetty huoltomies merkkihuollosta. Oli käynyt aamutuimaan katsastamassa tilanteen ja haalinut ympäri Etelä-Suomea tarvittavat osat. Kun asialla on ammattimies tapahtuu kunnostuskin alta aikayksikön. Taas kelpaisi lähteä baanalle. Vilkkua kun mulauttaa joko vasempaan tai oikeaan, niin johan vilkuttaa. Enää ei täristä eikä savuta bussi ja pysyy virrat ja perä ylhäällä. Matkaan siis. Kertoi vielä huoltomies päivän olleen tällainen keikkabussipäivä. Nygårdin Petrin bussi oireili myös ja sitä ihmettelemään koitti reitti. Työkalupakinkin aikoi mies siivota, oli unohtanut kiinnittää sen lähtiessään liikkeelle ja kalut olivat huoltoauton lattialla epämääräisessä järjestyksessä. Että kun kulkee, niin silloin kulkee. Kaikilla tasapuolisesti.

Päivästä muodostui taas kuuma, kostea ja hikinen. Aurinko antoi parastaan koko päivän ajan. Jäähdyttimet huusivat hoosiannaa ja jäätelö maistui. Samoin neste. Ihme homma, kun sitä vissyä kaatoi kitusiinsa oikein urakalla, mutta pissihätää ei oikein tullut. No… Tätä on taas kiva muistella tammikuussa kun kieli on kiinni lipputangossa.

Paikanpäällä Jyväskylässä oltiin lyhyestä siirtymästä ja pitkästä päivästä johtuen hyvissä ajoin. Radio Suomi Pop juhlisti veturitalleilla omia festivaalejaan. Tänne oli Karppasen mahtikäsky myös ohjeistanut meidät saapumaan. Lauteilla letkeää reggae musisointiaan leyhytteli Jukka Poika. Stella oli juuri poistunut pelipaikalta, joten ohjelmassa oli pienimuotoinen bussi-tetris. Se menee joskus hieman mielenkiintoiseksi, kun ne palikat ovat yli kymmenmetrisiä ja painoakin on siunaantunut. Palikat kuitenkin löysivät reikänsä ja kun lavan taakse tuli tilaa voitiin bussi parkkeerata ja tyhjätä. Lavalla ilakoi Happoradio hittejään, joten nopeasti huttu huuleen ja kamat kasaan. Tarkoitus oli käydä laskemassa kotona mukulat keikan jälkeen. Huomenna olisivat uudet murheet edessä.

Tiukalla aikataululla tehdyn vaihdon jälkeen marssivat hieman vauhkoontumaan päässeet popparit lavalle tiukan ohjeistuksen mukaan. ”Pettävällä jäällä” kappale omistettiin tällä kertaa vastapäisen kerrostalon ikkunoista roikkuneille ja keikkaa katselleille ihmisille. Pieniltä ranskalaisilta parvekkeilta olisi ollut huima pudotus alas. Ei kai se pudotus toisaalta mitään, mutta se äkkipysäys. Varsinkin jos sattuisi putoamaan ikkunasta ulkopuolelle.

”Kiitosta ja Kunniaa” jaettiin myös Jyväskylään ja samalla mainittiin syksyn juhlakiertueesta joka saapuu paikkakunnalle marraskuun lopulla. Lavan takana olevilla kerrostaloasukkailla oli hauskaa omasta takaa. Olihan parvekkeelta suora näköyhteys tapahtuman backstage-alueelle. Hattua (sitä hellehattua, mitä ei ulkonäöllisistä syistä voi pitää päässä) pitää nostaa sille nuorelle herralle joka oli koko festivaalin ajan joraillut hikipäässä parvekkeellaan. Hän nautti musiikista täysillä.

Aikansa kutakin ja mitäkin totesi pässi kun päätä leikattiin. Tuli myös aika lopettaa ylenpalttinen meluaminen ja mölinä Veturitalleilla ja päästää lähitienoo nukkumaan. Kamat kasaan ja menoksi siis.

Kotimatkalla vielä käytiin lävitse nopeasti uutiskatsausta. Pitkin päivää Norjasta oli tihkunut tietoja jostain käsittämättömästä, mutta vielä ei tajunta suostunut ottamaan vastaan sitä kaikkea, mitä Norjassa oli tapahtunut. Todettiin vain, että jollain on ollut hyvinkin paha olla ja ammuskellut ympäriinsä. Lisäksi vielä uutisissa oli jo päivällä aiemmin mainittu, että Oslon keskustassa oli räjähtänyt pommi. Jotenkin aivot keskittyivät vain keskiviivan tuijottamiseen ja ajatukseen omasta sängystä.


23.7. Kouvola, Tykkimäki

Kun sitten aamunkajo viimein salli myös ajatuksen kulkemisen ja kahvin piristävät ainesosat saivat sähköimpulssit kulkemaan omille paikoilleen aivoissa, alkoi herääminen todellisuuteen. Kauan piti tuijottaa tekstiä edessään, jonka kyllä näki ja osasi lukea, mutta ei pystynyt sisäistämään. Suurta pahaa oli Norjassa tapahtunut. Kuolonuhreja arvioitiin olevan kaikkiaan 91 Oslon pommiräjähdyksen ja Utöyan-saaren ammuskeluissa. Tekijä oli kuitenkin saatu kiinni tuolta saarelta, missä hän oli tulittanut nuorisojoukkoa silmittömästi. Ihmiskunnan historian pahimpia yksittäisiä verilöylyjä. Nyt ei voi puhua enää mistään muusta kuin silmittömästä teurastuksesta.

Hetken aikaa siinä joutui tosiaankin yhdistelemään palasia siitä, mitä silmät näkivät ja aivot käsittivät. Behring Breivik oli kirjoittanut nimensä historiaan lopullisesti ja lähtemättömästi. Mitä ihmisen päässä liikkuu jotta tuollaisiin tekoihin syyllistyy, siihen ei pysty varmaankaan vastaamaan viisainkaan guru vuorenhuipulta. Suurta pahaa ovat ajatukset täynnä. Jälkipyykkiä asiasta pestään varmasti pitkään ja lopullista varmuutta… selviääkö se koskaan… jää nähtäväksi. Tapahtunut on nyt kuitenkin tapahtunut ja sitä ei tekemättömäksi saada. Syvin osanottomme Norjan kansalle.

Matka koitti kohden Kouvolaa ja Tykkimäkeä. Kouvolassa viikonlopun aikana oli käynnissä pesäpalloilijoiden Itä-Länsi tapahtuma. Eli siis pesäpalloilijoiden vuoden The Tapahtuma finaalien lisäksi. Tykkimäen huvipuiston iltaohjelmaan oli varattuna konsertti joten matkaan. Eikä se helle ole yhtään helpottanut. Matkalla oikein ruvettiin aprikoimaan ja miettimään, että onko tämän kesän keikoilla satanut ollenkaan. Eikä ole. Eipä oikeastaan, Lahdessa nyt hieman ripotteli, mutta olimme silloin suojassa höyryävien mokkakuppien edessä. Varsinainen keikka säilyttiin kuivana.

Pelipaikalle kun saavuttiin, olikin pienen aivojumpan vuoro. Erilaisten huvilaitteiden ja huvittelijoiden lävitse olisi pitänyt peruutella lavalle. Kun vielä annettu roudausmatka askelparimittauksella piteni ennakoidusta hieman jouduttiin erilaisten matemaattisten yhtälöiden ja laskutoimitusten jälkeen dilemman eteen. Helpoimmalla päästiin kun otettiin pienellä välijumpalla tavarat bussin perästä nyt ja siirretään tavarat pakettiautolla lavan taakse. Sitten vain odottelemaan koska vuoromme askarrella on. Lavalla settiään heittivät hassuihin pukuihin pukeutuneet ja vuodesta 1963 viihdyttäneet Five Cometsin herrat. Tai ainoa orginaalijäsen porukassa oli orkesterin basisti, mutta pitkän rupeaman tehnyt porukka kuitenkin. Kun heidän iloittelunsa oli ohitse, koitti nopea kamojen kasaus ja virittelevät toimenpiteet. Nyt eniten aikaa vaati äänentoistolaitteiston oikeaan vireeseen saaminen ja valokattauksen uudelleenjärjestely. Hyvissä ajoin oltiin kuitenkin valmiina ja samassa alkoi paikan päälle virrata myös väkeä eri laitteista.

Itse emme noihin laitteisiin lähteneet, vaikka aikaakin olisi ollut ja uhoa. Kaikki siinä hieman huutelivat, että kuka uskaltaa ja mitä, mutta kun haasteena heitettiin kolmen cokislitran ja viiden hattaran jälkeinen kieputus, päädyttiin vain musiikilliseen huvitteluun kuumassa ja kosteassa lauantai-illassa. Bändi valmiiksi. Juuri ennen keikan alkua huvipuiston väki kuitenkin pyysi vielä vartin viivästämistä. Porteille oli alkanut tulla lisää väkeä, joka haluttiin sisään. No eihän siinä. Bändi piti odotellessaan pienen nimmari- ja valokuvaussession innokkaiden fanien suosiollisella avustuksella.

Viimein koitti aika pamauttaa alkunauha ilmoille ja ”Vie mut minne vaan” kipale jatkoksi. Illan yleisö koostui pääosin lapsiperheistä, joten varsin nuorta oli osa kuulijakunnasta. Onneksi olivat pääsääntöisesti varustautuneet leikkaamaan suurimmat äänenpaineet korvakäytävistä pois. Järjestäjän mukaan ”naksu” kertoi paikalle saapuneen 1500 henkeä plus aiemmin sisällä olleet. Hienosti oli huvitteluun saapunut kansaa.

Kesken keikan saatiin uutisia maailmalta. Englantilainen Amy Winehouse oli kuollut 27-vuoden ikäisenä. Amyn lyhyttä uraa leimasivat erilaiset ongelmat päihteiden kanssa. Stupid-club kutsui siis jälleen kerran yhden uuden artistin joukkoihinsa. Aiemmin tuohon kerhoon ovat päässeet Rolling Stonesin Brian Jones, omalla nimellään esiintyneet Janis Joplin ja Jimi Hendrix, The Doorsin Jim Morrison ja Nirvanan Kurt Cobain. Kaikki ovat siirtyneet ajasta iäisyyteen 27 vuoden ikäisinä. Toinen yhdistävä tekijä on ollut erilaisten päihteiden kanssa touhuilu ja nyt ei puhuta mistään homeopaattisista ainemääristä. Näiden päihdyttävien aineiden vaikutuksen alaisena ovat rock-ikonit nukahtaneet ikiuneensa. Jotenkin sitten ynnäillessä informaation osasia aivoissaan Amy Winehousesta ei uutinen ollut edes yllättävä. Ainakin neiti on ollut julkisuudessa enemmän esillä törttöilyistään kuin musiikillisista meriiteistään, jotka nekään eivät ole huonoja.
 
Ilta jatkui kuitenkin Tykkimäen huvittelukeskuksessa. ”Pettävällä jäällä” kappaleeseen valittiin yleisöstä nuorien neitien kuoro hoitamaan taustalauluja, josko heistä olisi sitten tulevaisuudessa paikkaajia kiertueille saatavissa. ”Kuorotytöllä” huudatettiin hieman yleisöä ja loppuun vielä miesväkeäkin herkistävä ”Ihmisen Poika”. Ennen kappaleita yleisön pyynnöstä soviteltiin hieman taikurin takkia Latomaan Jarin päälle, josko huvipuistoteemalla irtoaisi hieman lisäesityksiä, mutta turhaan. Mies päätti itsepintaisesti pitää taikatemput vain keikkabussin sisällä esitettävinä.
 
”Lumivalkoisen” päättäessä illan keräiltiin kimpsut ja kampsut nopeasti kasaan ja pakettiautolla bussin perää kohti. Eipä muuta kuin kotia päin kikkaileen. Kahden viikon puristus alkoi tuntua kropassa, varsinkin näillä helteillä. Neljätoista päivää ja kahdeksan keikkaa. Matkalla tuli sitten katsottua keikkakalenteria hieman tarkemmin ja tuli siinä huomattua, että tämä rypistys oli napannut aika liudan keikkapaikkoja siitä listasta. Kesä olisi viittä vaille valmis.