tiistai 15. marraskuuta 2011

PYÖRÄT NE LAULOIVAT: "KUOPIJOON KÄY TIE!"

KUOPIO 11.11.2011

Jaahas!!??
Kas niin, Konde se täällä taas pölisee. Toimittajan käsi kun kramppasi ja jätkä alkoi ulvoa lomastaan kirjoittamisen suhteen, päätin kirjoittaa muisteloitamme Kuopion keikasta. Katsokoon pulipää nyt rauhassa kaikki Pelastajat-sarjan dvd-boxit ja pitäköön kättään jääkylmässä pesuvadissa joka on täytetty Pirkanmaan sammutusvedellä.

Kiertue on sujunut tähän asti erinomaisesti. Yleisöä on ollut paljon, homma on pelittänyt ja orkesteri on ollut upeassa iskussa. No mikä ettei. Ei se väärin ole.

Suvi ja HIFK-sukat
Perjantaiaamuna Mondeo pärähti käyntiin, raideriostokset paikallisesta kaupasta ja matka Kuopioon alkoi klo. 11.00. Allekirjoittaneelle tämä keikka oli ns. kotikeikka, mikä tarkoitti että yöpymisiä hotellissa ei tarvita. Vanha viisaus kuuluu: oma koti kullan kallis,hotellihuone se vasta perhanan kallis onkin.

Kuopioon ajaminen vaatii tarkkaavaisuutta, sillä Juva-Kuopio- väli on tykitetty täyteen tutkatolppia. Ja kysehän on puhtaasti liikenneturvallisuudesta, ei mistään rahastamisesta. Uskoo ken tahtoo. Jos liikenneturvallisuudesta olisi kysymys, niin miksi sitten moottoriteillä ei ole tutkatolppia, sillä siellähän sitä ajetaan vauhdikkaammin.  Alkuviikosta Pirkanmaan Poliisilaitos muisti Kondea 100 euron rikesakkolapulla. Tuli ajettua 70 km alueella 86 kilsaa. Kiitosta vaan postista. Rahat eivät tule tilille tämän vuoden puolella, joten pikkujoulurahasto ei kartu tältä vuodelta. Voitte odottaa saamisianne vasta ulosoton kautta, sillä yhtään sakkoa en tule maksamaan eräpäivään mennessä, en ikinä!
Porilainen nuorisokuoro hekumoi

Matkalla muistelin edellistä viikonloppua, joka oli mieletön monella muotoa. Oltiin Lappeenrannassa, jossa oli sumua kuin nakkikioskilla aamuyöllä olevalla viiden promillen puistokemistillä. Tietystihän sitä ajettiin yöllä Tampereelle. Totta kai vaan kelkkomaan yötä vasten kuolemaa halveksuen. Huolestuneena seurasin keliä ja  onneksi se sumu haihtui, kuin vanhan pojat haaveet naistentansseissa. Vaan kommelluksitta matka ei sujunut. Ei tietenkään. Kyydissäni tuli Vajaakosken Valojumala Aksu sekä Turun lahja maailmalle Pete. Pystytäänköhän meidän autossa kuuntelemaan kunnon musaa? Iha hyvi pystyy, sillä Mondeossa kuunneltiin vain parasta A1-luokkaa olevaa musaa, esim. The Ronski Gangia (The Elevens ja 2 cd:n tuplakokoelmaa), Hurriganesia, Peer Guntia jne. Jokaisella päät nytkyi ja välillä oli nyrkki pystyssä, kun Ronski Gangin uutta levyä diggailtiin.Tunnelma oli katossa, ja meikäläisen pää oli myös kiinni auton katossa. Sen verran matalia nää Ford Mondeo-merkkiset urheiluautot on. Matkalla möykäri ohitti meidät kuin ohjus. Päätin pysyä kannassa,jotta voisi itsekin ajaa vähän reippaammin. 
Evästä ennen esitystä

Pysähdyttiin Hollolan St 1:lle tauolle. Möykärihän meni menojaan Tampereelle. Otin höyrymakkaran perunasalaatilla ja kahvia, aijai, komiaa settiä. Oikea kasvisruokailijan painajainen. Oli nälkä ja tuli otettua aivan liian suuri pala suuhun ja perskules, nielasin pureksimatta makkaranpalan. Makkara jäi kurkkuun kiinni. Yritin niellä sitä, mutta ei liiku makkara mihinkään, eikä tule myöskään ulos. Alkoi happi loppua ja tuli hemmetinmoinen hätä. Vauhdilla vessaan ja elämäni pisimmät 15-20 sekuntia. Sormet kurkkuun ja onneksi sain makkaran pois kolmannella yrittämällä. Tukehtuminen oli lähellä. Olin kuin hauki kuivalla maalla. Onneksi vessaan ei tullut tavallisia taunoja, sillä varmasti niillä olisi mennyt paskat housuun, kun Savon poika haki ilmaa. Takaisin pöytään, jossa kaksi päivänsädettä katsoivat lasittuneena eteensä. Ei siinä jätkien maailma paljoa hetkahtanut. Ford Mondeon sisälämpötila oli tehnyt tehtävänsä ja jätkät oli kuin puulla päähän lyötyjä. Tuskin herrat edes huomasivat mitään, mitä oli tapahtua. Itsellä silmät valui vettä ja vieläkin yskitti. Mutta makkaran söin loppuun ja join kahvin, kerran oli maksettu. Ihan varmuuden vuoksi niin kuin vanhalla piialla on tissit. Lopulta Aksu totesi: Sinä poltat ihan liikaa. Pete ei sanonut mitään, oli vaan viluisen näköinen ja tuijotti seuraavaa pöytää. Jumalauta, meinasin tukehtua makkaranpalaan, siitä tämä yskiminen ja silmien vuotaminen. Siinäpä keskustelumme. Matka jatkui ja empaattisuus saavutti automme, kun Aksu kysyi kymmenen kilometrin jälkeen, et kai sä vaan kuole? No en, totesin ja laitettiin Peer Gunt soimaan.

Knden keittiön vieraat
Ja mitä muuta jäi edellisestä viikonlopusta muuten mieleen. Upeat, loppuunmyydyt  Tampere-talon keikat, jossa kaikki toimi. Tampere-talo on upea paikka, missä on loistava henkilökunta; Stenari, Sidi ja kumppanit. Mieleen jäi myös Kalervo Kummola, Puntti Valtonen(joka oli d-sisäänkäynnissä sunnuntaina pelkkä Tappara-pyyhe päällään ja toivotti tervetuloa ja Armian Joppe, joka on todella mukava nuori mies. Oli ilo tutustua häneen. Lisäksi paikalla Heleniuksen Epe ja Kiven Karri. Hienoja miehiä molemmat!


Näinpä se matka Kuopioon meni hujauksessa, kun itsekseni nauroin ja mesosin. Vain navigaattorinainen välillä pulputti vaaran paikoista. Opasti Kondea painamaan jarrua, ettei vaan taas räpsähdä. Tällä rundilla saa räpsähtää vain huikeat valot lavalla. Se passaa, muu ei.

Kylymä!!
Kuopion Jäähalli eli Niiralan monttu on yksi Suomen kylmimmistä jäähalleista. Paikka toimii KalPan kotiluolana, josta pisteitä ei niin vain viedä. Ei muuta kuin auto monttuun ja tavaran purkuun. Onneksi reitti oli lyhyt. Paikalla olikin Moving Lightin aina uuraat ja ahkerat hemmot työssään. Rekkoja oli rivissä kuin yöhuoltamon pihassa. Meidän möykäri saapuu vasta klo. 14.15. Tässähän on aikaa ruhtinaallisesti, joten nou hätä.

Pihalla vastaan tulee Olli ja vaihdamme viikon kuulumiset. Olli, Hakulisen Jussi ja kiertueen tuotantopäällikkö Vesa Sytelä olivat tulleet paikan päälle jo torstai-iltana. Kuopion jäähalli on selkeäkulkuinen ja Sytelä on laputtanut reitin hyvin selväksi. Ei tarvii hortoilla.

Paikalle saapui myös tuotemyynnin porukka eli Satu ja Santeri. Toivat tullessaan meille tilaamamme ” Iha hyvi pystyy”- t-paidat. Lisäksi olin laittanut kuriirin asialle. Tuolle Vajaakosken miehelle piti hommata semmoinen velhon hattu, sillä on se meidän Aksu sellainen velho noiden valojen kanssa, ettei voi kuin ihastella. Suomen paras ja piste! Ja jätkän velhomaiset taidot sain huomata, kun mies nostelee käsiä ja johan alkaa välähdellä. Valojen herra! Aksu ilahtui saamastaan hatusta ja lupasi pitää sitä päässään, kun matkaamme taas kohti uusia keikkapaikkoja. Tiedusteli, mahtuuko Mondeossa olemaan asianmukainen velhon hattu päässä. Mahtuu, kaadetaan selkänojaa vaikka alemmas, mutta mahtuu.

Bussi saapuu ja alkaa armoton roudaus. Siinä sitä laatikko saa kyytiä. Ja tuntuu kuin laatikot pistävät itseensä vauhtia ilman, että niitä tarvitsee työntää. Syynä on se, että Teemu saa Popstars-kohtauksen ja alkaa ” laulamaan”, ilman että kukaan pyytää. Mitään niin hirveää en ole koskaan kuullut. Tästä jätkästä ei voi tulla levylaulajaa. Aikoinaan oli Laulava Talonmies Sepi Kumpulainen, onko tää meidän Teemu sitten Laulava Palonmies, heh heh. Aloin jopa kaipaamaan Johanna Tukiaisen ja Matti Nykäsen tuotantoa, sillä heidän tulkinnat alkaa kuulostaa tähän verrattuna salonkikelpoiselta tavaralta. Katselen hieman kulmien alta Teemua. Onkohan se katsellut viikolla sitä Pelastajat- tv-sarjaa dvd:ltä jopa liikaa? Pakko, ei tuota voi muuten selittää. Näin ne korvat sai taas 150 desibelin vuosihuollon aikaan. Ja kerrottakoon, että kappale jonka hän tulkitsi, ei ollut Kylän suurin kypärä ja letku letkeä, eli Junnu Vainion Tulta päin vaan jotain käsittämätöntä japania, tana.

Bändi ruokailuun klo. 16.30, samoin roudarit jonka jälkeen olikin vuorossa soundcheck, joka on yleensä 5 laulun mittainen. Paikalle saapuu myös Hakulisen Jussi. Suvi sen sijaan ei ehdi soundcheckiin. Hän tulee myöhemmin paikoille. Kaikki muut on mestoilla.

Ovet aukeaa perinteiseen areenakeikka- malliin klo. 18.30. Tänään onkin luvassa ryhmää niin että riittää, lähes 3500 maksanutta saapuu paikan päälle ihastelemaan Yön showta.

Ennen keikkaa istutaan ja ihmetellään, ja odotetaan. Tytöt valmistautuu keikkaan omassa pukuhuoneessa, mistä kuuluu välillä kikatusta. Ripsivärin laittaminen öögaan on iloinen asia. Popparit ovat omassa kopissa ja Yön crew omassa. Tosin catering on tässä kopissa, joten poppareita käy nauttimassa kahvia ja sen sellaista. Tässä vaiheessa iltaa ei vielä tarjoilla juvalaista perinnesalaattia. Vasta ensimmäisellä tauolla ja keikan jälkeen. Käytävän varrella on punttisali, suoraan popparien pukuhuonetta vasta päätä. Ainakin Olli kävi puntilla.

Välillä Kuopion jäähallissa pärähtää palohälyttimet soimaan. Näen sieluni silmin, kuinka Teemu tarkkailee tilannetta. Aha, mies tuumii ja ottaa pitkiä askeleita, katse pälyilee ja mies tekee mielessään evakuointisuunnitelmaa, mutta hälytys on turha.

Ennen keikkaa käytävälle tulee mies, jota en tunne ensihätään. Puhelee parista Vip-tilaisuudessa, minne Olde tulee. Joo, näin on. Ai niin, minä olen Pasi Kuivalainen esittelee mies itsensä, legendaarinen maalivahti ja hyvä sellainen.  Ai perhana, sorry etten heti hokannut. Sen verran hidasta on tuo järjenjuoksu maalaispojalla. Ei se mitään, nauraa Pasi. Jos oisin laittanut maskin päähän, oisit varmaan tuntenut. Kyllä. Nolostun ja punastun. Siinä on maalaispojan pää taas punaisena kuin Japanin lippu. Minun taas kannattaisi laittaa maski naamalle, ettei kukaan tunne.

Kaksi Vip-tilaisuutta menee mukavasti. Pasi haastattelee Ollia ja jengi kuuntelee tarkkaavaisesti. Tunnelma on leppoisa ja Olli saa lahjaksi KalPan historiikin, mikä onkin paras seurahistoriikki, mitä on julkaistu.

Ollin ääni on paremmassa kunnossa ja mies on siitä iloinen. Illan keikka alkaa klo. 20.00. Luvassa on ensin tunnin setti ja viittä vaille kahdeksan lähdemme marssimaan kohti lavaa. Siellä Timo Alfonso jo meitä odottaakin. Päiväkäsky Sytelältä, kättä lippaan, perinteiset kättelyt ja intro alkaa pyörimään. Ensimmäinen kappale "Likaiset legendat" vedetään  ja kakkosbiisin, "Särkynyt enkeli", alussa rämähtää kera kunnon valopläjäyksen eli se on taas FLÄSH!!

Yleisö on jakautunut aika jännästi. Molempien sivujen istumakatsomot ovat täynnä, samoin pääty, mutta permannolle mahtuisi väkeä reippaasti enemmänkin. Setti toimii kuin junan vessa. Ja hyvä setti se onkin. Yleisö pitää näkemästään ja kuulemastaan. Ykkössetti kestää tunnin ja 2 minuuttia päälle.

Tauko on 30 minuuttia ja bändi on hyvällä tuulella. Mikäs on ollessa. Asiat kulkee, soitto toimii, valot ovat megahyvät ja yleisö on hyvin mukana. Soittajat tekee työnsä mainiosti ja Olli on takuuvarmasti hyvä. Tytöt ihastuttavat miespuolista yleisöä, ja varmasti myös naaraspuolisiakin. Mietin, onkohan Mikko ja Jaska soittaneet koskaan väärin. Ei varmastikaan ikinä. Toikka on tarkin rumpali, mitä tiedän. Loistava soittaja, yksi Suomen parhaimmista rumpaleista. Daffy tuikkaa kitarallaan soolot hienosti ja Juki on itsevarmuus ja aina tyylikäs jätkä niin lavalla kuin siviilissäkin. Kyllä tämä orkesteri on huikean hyvä, siitä ei kahta sanaa.

Kakkossetti alkaa klo. 21.40. Encoreina tulee Kiitos ja kunnia sekä Rakkaus on lumivalkoinen. Kestää 1 tunnin ja 12 minuuttia, siis encoreineen. Illan keikka oli siinä. Mitä jäi mieleen? Hyvä ilta, ammattitaidolla tehtyä työtä, upeita lauluja, fiksusti laadittu keikkasetti ja hieno yleisö. Tuntuu hyvältä Yön puolesta, ovat ansainneet tämän ja samoin yleisö. Ei tällaista showta ole Suomessa nähty. Tähän on nähty niin paljon aikaa ja vaivaa,että äkkinäinen ei uskoisi. 

Hyvillä mielin pakkasin tavaroita autoon. Matka kohti Varkautta alkoi klo. 23.45 ja möykäri starttasi kymmenen minuuttia myöhemmin. Varkauteen Z-1:een olin buukannut keikalle Lappeenrantalaisen Kotiteollisuus- yhtyeen, jonka keulakuva on kuulemma valittu joskus sexsymboliksi. Tuo vuoden 1968 Mr.Finland(ainakin siltä se näyttää), Hynynen, on laihtunut niin rajusti, että epäilen Järvi-Suomen Portin repivän lihat Hynysestä tähän Kotiteollisuus-makkaraan. Iloinen jälleennäkeminen,sillä morjestan jätkiä takahuoneessa keikan jälkeen. Ja KT:n takahuoneessa jos näkee naisia, voi olla varma että unta näkee. No woman, no cry! Ja unta näkee Vesakin, kun saapuu Juvalle klo.04.00. Ai, jumalauta, kun on ihmisen ruoto vähän kipeä. No, viikko aikaa laittaa keho kuntoon. Matkamme jatkuu perjantaina kohti Kokkolaa, ja siitä kirjoittaakin se lomalainen lisää.


”Muista aina liikenteessä, tutkatolppa onpi eessä. Silti reipas aina mieli, kohtiKokkolaa mennessä on”.

Vesa Konde Kontiainen









perjantai 11. marraskuuta 2011

KARJALASTA KAJAHTAA JA SORSAPUISTO SOI!!!

4.11. Lappeenranta, Jäähalli

Jaaha jaaha, se olisi taas paluu sorvin ääreen. Ei auta muu kuin pyöräyttää kone käyntiin ja laittaa lastu lentämään. Karjalan kunnaille koittaisi tiemme. Saimaan rannoille, Lappeenrantaan. Näin on tänään ohjelmoitu gregoriaaniseen allakkaamme. Tämä ajanlaskumenetelmä on muuten ollut kansallamme käytössä jo vuodesta 1753. Ruotsi-Suomen aikoihin käyttöön otettu allakka. Eli aika pitkään ollaan oltu jo samassa kalenterikierrossa. Ei ole tarvinnut etsiä luonnonmerkeistä kulloinkin elettävää aikaa.

Se on sitten lämmin syksy tehnyt pienet kepposet. Keli ei meinaa jäähtyä normaaliin tapaan ollenkaan vaikka tuo kalenteri käänteleekin sivujaan niin, että suhina käy. Kepposet ovat kelit tehneet ainakin Lapin hiihtokeskuksille. Ei ole ollut tarpeeksi pakkasta, itse asiassa ei ollut varmaan pakkasta lainkaan, puhumattakaan lumesta Lapin lumossa. Ehkä suurimman yksittäisen tappion joutuu kärsimään Levi. Kun ei saatu sitä lunta taivaalta, eikä tykeistäkään. Jouduttiin sitten mutkamäen MM-sarjan osakilpailu Levillä perumaan. Lehdistön mukaan puhutaan jostain noin miljoonan euron tappiosta syyssäiden vuoksi.

Tuli sitten julki se viime kerralla aprikoitu musiikin tuottajien virallinen lista. Meinaan männä viikolla pukkasivat Tähkän Lauri, Popeda ja taustalaulajana tällä turneella touhuava Teräsniska uudet hengentuotteensa kaiken kansan kuultavaksi. Tuli sitten aprikoitua listan kärkipaikkaa Lahden keikan resuamisen yhteydessä. Ja pieleen meni niin että soi. Ei ollut toimittaja tehnyt kunnon taustatyötä jorinoidensa eteen, sillä kärkipaikan valloitti loppukesästä ajasta iäisyyteen siirtynyt Sorsakosken Topi. Tästä nuhteet toimittajalle, joka tietysti puolustautuu vetoamalla kiireisiin. Höpöhöpö!!!

???
Turhaa olisi ollut jättää Veikkaukselle määräraha-anomusta. Tuli jätettyä kuitenkin ja niinhän siinä kävi, että meni pieleen sekä viikon lottorivi kuin hiljaa mielessä hahmoteltu Virallisen Listan kärki. Topi siis kiilasi kärkeen imussaan turkulaistunut Teuvanmies Lauri Tähkä. Suvi oli sitten heti kolmantena ja ilman palkintosijaa jäi tällä kertaa Popeda Voitto-albumillaan.
Virallisenlistan kärkikymmenikön ulkopuolelle jäi tällä kertaa marraskuun alussa platinarajan ylittänyt Kiitos ja Kunnia-kokoelmalevy. Edelle kiilasi Valtosen Lassin ensilevytys. Idols-formaatissa pyörähtänyt Lassi päätti aikanaan jossain vaiheessa nostaa hommasta kytkintä ja aloittaa oman uransa. Ei ole siis korrektia puhua Idols-Lassista vaan Valtosen Lassista. Kannukset ovat kuitenkin tuossa levyssä. Eiväthän kaikki Vatikaanissakaan käyneet tai siellä asuvat ole Paaveja. Listalle ilmestyi myös Kotiteollisuuden Kotiteollisuus (Kalevan Miekka-painos). Neljällä aiemmin julkaisemattomalla kappaleella ja viidellä elävästä esityksestä taltioidulla kappaleella maustettu tuotos Kotiteollisuus-levystä. Tuolta levyltä löytyy kappale ”Pappi puhuu” josta trio julkaisi myös videon. Tuo Konnunsuon vankilassa kuvattu video on nähtävissä ainakin KT-vision kautta.

Mutta huolimatta suurista pohdinnoista oli aika kipittää bussille ja lähteä liikkeelle. Porukka kyytiin ja kohti Kotiteollisuuden kotikenttää. Meinasi vain käydä sellainen pieni köpähölä lähtiessä, että Porist matkannu Jussi meinas jääd rannal ruikuttaa. Oli ollut vaihteeksi bussi myöhässä Porista päin. Ei siinä sitten kukaan huomannut oikein ottaa lukua ja kun kello näytti sata, nytkähti kiertueajoneuvo liikkeelle. Huomattuaan tämän päästi Jussi sisäisen Haile Gebreselassiensa irti ja juosta kipitti bussin kiinni. Melkoinen kirivaihde oli kuulemma ollut miehellä hetken päällä. Että näin.

Matkaan siis päästiin kuitenkin kunnialla. Eikä muuta kuin usvaa putkeen ja kohti Karjalaa. Matkaa ja aikaa taas oli siunaantunut molempia hyvinkin kiitettävästi. Aikaa oli siis vaikka mihin. Pohdittiin siinä matkalla sitten ääneen helleenien rahahuolia. Kreikassa on nimittäin oikein varsinainen sekametelisoppa käynnissä. Tai pitäisikö puhua oliivikeitosta? Ei meinaa oikein talousasiat onnistua entiseltä maailmanmahdilta. Muun Euroopan hermot alkaa olla kovin kireällä kun zorbasta tanssitaan ja ouzoa naukkaillaan, mutta ei lähde kansantalous nousuun. Verot vaan jätetään maksamatta ja polttopulloja viritellään. Pääministeri Papandreous venkoilee viimeisillä voimillaan pallillaan ja huonolta näyttää.

Ja samaan aikaan naapurissa vanha irstailija ja kulinaristien kulinaristi Berlusconi mamma-miattelee kun valtionvelka vaan kasvaa. Huhujen mukaan ovat keränneet italiaanot velkaa nuppia kohti 40000 €. Suomessa vastaava nuppia kohti oleva velka on pauttia rallaa 16 000 €. Eihän tuo nyt paha ero ole – paitsi että Italiassa väkeä on siinnyt rontin viiden miljoonan sijaan rapiat 60 miljoonaa. Siinä on eroa. Puhutaankin jo 2320 miljardin erosta veloissa. Moro!!!

Eli pieniä on vielä vipit meillä – toistaiseksi! Saa nähdä kuinka käy Brysselissä kun taas vääntävät ja kääntävät valtioita kuriin ja ruotuun. Hommansa kullakin. Ei muuta kuin bussin perä tyhjäksi ja roinat ruotuun, perille päästiin. Moving Lightin porukka olikin tehnyt hommansa melkein valmiiksi, joten sekaan vaan. Ravattiin siinä käytävällä roininemme samaan aikaan erilaisia virvokkeita tuovan kuljettajaparin kanssa. Hämmästeltiin siinä toistemme touhuja ja kuulumisia vaihdeltiin. Mietittiin kumman homma on loppujen lopuksi tärkeämpää, mutta päädyttiin tulokseen, että jonkinlaisessa symbioosissa näissäkin hommissa eletään.

Tuli siinä huomattua samalla että onpa hallissa holotna. Ihan piti kaivaa pipa päähän ja varoa kompuroimasta rotvallin reunoihin. Tippa meinasi väkisinkin muodostua nenän päähän siinä askarrellessa. Jäänpinta hohkasi sen verran hyvin kylmää peittolevyistä huolimatta. Samalla jäällä ovat aikoinaan kurvailleet muuten myös Lalli Partinen, Petri Skriko ja Heikki Mälkiä. Tai kyllä se nyt välillä on sulatettu, mutta sillai kuvainnollisesti. Toivottavasti meno on ollut liukkaampaa kuin meidän laahustus tönköksi jäätyneillä jaloilla.

Ja sitten vaan odottamaan kun roinat olivat kytkyssä. Ensin tosin ruokailuun - mars! Sputnikkien keittiöemännät olivatkin laittaneet parastaan peliin. Siis ruokaan. Tuli siinä samalla katseltua, että Sputnikkien fani-kaupassa oli Saipa-tuotteiden lisäksi myynnissä Kotiteollisuuden nimikkokiekkoja. Hetken tuli emmittyä, mutta kun mitään oikeaa käyttötarkoitusta ei lötälle keksinyt, niin jäi ostos tekemättä. Samalla painoi äänenpaineentarkastus kyllä niskaan, että kiirekin meinasi tulla.

Paikallisena yhteistyökumppanina toimi muuten tämä vuonna 1948 perustettu Saimaan Pallo. Olivat järjestäneet jokaiselle lahjaksi ja kotiin viemisiksi vielä ”Idän ihmeen” tuotteet pukuhuoneisiin. Saipa – pyyhkeet odottivat siellä ottajaansa. Anteeksi nyt heti tässä vaiheessa, mutta siinä kiireessä tuo lahjus jäi nappaamatta mukaan kun sitten kotimatka koitti. Ihan oikeasti se unohtui. Toisin oli niillä meidän porukan Ilves-kannattajilla jotka eivät jostain syystä sitä voineet ottaa mukaan.

Ja kun kello näytti ensimmäisen erän peliajan täyttyneen pyörähti intro käyntiin. Eikun menoksi. Taas oli menoa ja meininkiä. Siinä rytäkässä ja soittamisen riemussa meinasi nimittäin laulusolisteista Ollilta tipahtaa housut jalasta. Mies on nimittäin aloittanut sellaisen kuntokuurin, että meinaa ja loppuukin vyöstä reiät. Kiloja on karissut kiitettävästi ja niinhän siinä kävi, että meinasi olla liian suuret housut täytettäväksi, kun vyö lipsahti auki. Siinähän sitä olisi ollut retosteltavaa sitten.

Poutpourre
Ilta sujui muuten hyvinkin suunnitellusti. Niitä suuria lauluja rakkaudesta, kuolemasta, yksinjäämisestä ja muista mukavista asioista kuului illan antiin. Laulajia lavalla nähtiin viisi ja tunnelma vaihteli haikeasta balladista riehakkaaseen rytkeeseen. Joku siinä mainitsi, että meno olisi yleisössä ollut vaisu, mutta kun asiaa tarkasteltiin siitä näkökulmasta, että takana oli kuitenkin hurmokseen yltänyt Porin keikka, sai asia oikean mittasuhteen. Bändi nimittäin nautti soittamisesta ja yleisö viihtyi. Eli täysin väärä oli havainto se.

Ainoa pieni tilastollinen haitta oli Jukin bassolaitteissa ilmennyt pätkiminen keikan alkupuolella. Menoa se ei haitannut, mutta vikaa ei heti löytynyt vaan vaihdettiin ”langalliseksi” tuo laitteisto. Ja meno vaan parani. Viimein tuli hetki kiittää paikalle saapunutta yleisöä ”syvällä” ja ”ryhdikkäällä” kumarruksella. Tavarat kasaan ja kotiin päin nokka nopsaan. Huomenna olisi edessä kokoontuminen Tampere-talon lehtereille ja viihdyttää sinne saapuvia katsojia. Syvä kumarrus Lappeenrannan vapaalle kansalle, jota paikan päälle oli kertynyt jotakuinkin 2500 henkilöä. Eli hieman enemmän oli juhlijoita näissä 30-vuotisjuhlissa kuin kaupungin omien poikien 20-vuotisjuhlissa viime keväänä. Mutta eiköhän se Kotiteollisuus omissa kolmekymppisissään sitten tuosta mene ohitse, niin että heilahtaa.

Pitkä ja pimeä oli matka kotiin. Sen suuremmitta kommelluksitta päästiin taas kotipahnoille makoilemaan loppuyöksi. Toisin oli taas kuulemma mennyt matka tuossa kuuluisassa ”savusaunassa”. Miten se nyt yksinkertaisesti on mahdollista, että kun se trio, joka sinne liikennevälineeseen sulloutui, jossain liikkuu niin aina sattuu ja tapahtuu?? Taas kerran jouduin pyytämään Kondelta kirjallisen raportin illan tapahtumista, kun ei siitä savonkielisestä selostuksesta oikein saanut koko kuvaa.
   

5.11. Tampere, Tampere-talo

!
”Nyt on sitten teillä pojat hommat isolla” oli ensimmäinen lausahdus kun Tampere-talon oven avasi. Paikan tutuksi muodostuneista hemmoista totesi yksi nimittäin näin. Oli kuulemma talon ison salin näyttämöaukko kuusimetriä liian pieni tähäntouhuun. Ansiokkaasti olivat aamusta aikaisin ahertaneet laitetoimittajan työläiset kuitenkin kahden rekan sisältämät tarvikkeet lavalle kasanneet. Viimeisiä laittelivat kasaan kun bussia luukulle soviteltiin.

Meinasi vain olla pihamaalla ahdasta kun viides keikkabussi peruutteli paikoilleen. Tampere-talon käyttöaste oli nimittäin kohdillaan kyseisenä lauantai-iltana. Tämä ryhmä valtasi ison salin, pienessä salissa oli menossa NääsNääsNews-revyy tähtinään Puntti Valtonen, Aku Sajakorpi, Antti Majanlahti ja Helena Rängman. Ja ihan niin kuin siinä ei olisi ollut kaikki, oli Sorsapuisto-salissa tarjolla musiikkia hieman raskaammasta päästä Machine Headin, Bring Me The Horizonin, Devil Driverin ja Darkest Hourin tahdissa. Siksi tämä keikkabussien invaasio kyseisellä alueella.
No just!!!

Käytiin sitten vuoroin vierailuilla, ainakin tekniikanväen kesken, katsomassa hieman miten ameriikanpoijaat ja suomentyypit hommiansa hoitavat. Ihmeteltävää siinä oli kummallakin vuoroillaan. No, ei ollut ihan oikeasti. Morjesteltiin nyt vaan puolin ja toisin.

Eikä siinä auttanut muu kuin nykäistä tavarat paikoilleen ja laittaa kytkyyn. Kello kävi jääväämättömästi kohden sitä hetkeä, jolloin salin ovet aukeavat ja yleisö pääsee sisälle. Nopea ruokailu vielä ennen äänien tarkisteluja. Sitten oli taas aikaa odottaa. Teputeltiin siinä edestakaisin ja potkittiin niitä näkymättömiä kiviä ajankuluksi. Höpöteltiin niitä näitä ja jotkut hieman lähtivät ulkoilemaankin. Niin kuin yksi taustalaulajistamme. Kylmä viima tosin pakotti aiottua aiemmin pois Sorsapuiston kävelytieltä. Onneksi. Oli nimittäin sitten käsittänyt väärin konsertin alkamisajankohdan ja saapui varttia ennen alkua paikalle lenkiltään. Eikä millään meinannut uskoa että viisitoista minuuttia ja alkaa. Kun sitten viimein uskoi kollegaansa tulikin niinsanotusti kiire. Mutta hyvin ehti…

Porukka lavalle ja menoksi, sanoi Annie Lennoxi. Siitä jatkettiin mihin eilen jäätiin. Ja yleisö eli ja jännitti matkassa, tunnelmaa oli taas vaikka muille jakaa. Lauluja vuosien varrelta jotka ovat jääneet elämään ihmisten mieliin. Perinteiseen tapaan ensimmäinen setti kesti noin tunnin. Vuorossa oli seuraavaksi virvoitteluun ja vilvoitteluun käytettävä väliaika. Tuolloin oli hyvä tilaisuus maistaa pieni palanen Sascher-kakkua ja nauttia kupponen mokkaa. Meinaisi vain taas hieman mennä ensimmäinen setti poskelleen, kun taas oli ongelmia housujen kanssa. Nyt Hakulisella. Ei ollut vyötä ja joutui pitämään housuistaan kiinni esiintymisensä ajan. Sanoi vain myöhemmin, että hieman haittasi keskittymistä. No sattuuhan sitä, mutta pitäisikö hommata soittajille kurahousut huomiseksi, niin ei tule ”läheltä piti” -tilanteita. Tai sitten pitää pistää Elvis asialle kehittelemään bändin nimeä kantavat henkselit, josko niillä pysyisi pöksyt paremmin ylhäällä.

Hienossa illassa kello kävi vääjäämättä. Ilta alkoi hämärtymään ja esiintymisaika loppumaan. Päävokalistilla on nyt muodostunut tavaksi lausua jotain kaunista ja koskettavaa Annika Eklundille heidän duetoidessaan. Tänään kysymykseksi asettui, halusiko Annika kuulla tamperelaisen rakkaudentunnustuksen. Kyseessä on enemmän Länsi-Tampereelta tuleva ilmaisu, kuin se kuuluisa hervantalainen versio. Annikan vastattua myöntävästi saikin koko juhlakansa kuulla runon.

”Kuka sukseni vei?

Porkat myös yksintein?

Hei, mis on mun pipo,
sekä tupakit?

Eihän mul oo mittää!
Kuka verkkarit vei?



Olen kovin onneton.

Miltei syyntakeeton.

Kyllä mua nyt pännii,
koko juttu tää.

Kaalissa polttaa.

Kohta se räjähtää”

Kaunista, niin kaunista. Ja perään porilainen rakkaudentunnustus, missä neito kaapattiin syliin ja kannettiin paikalleen samaan tyyliin kuin Kikan aikoinaan esittämässä kappaleessa Apinamies.

Perinteitä täynnä ovat muuten nämä Tampere-talon vierailut. Perinteisiin kuuluvat niin sanotut ”Vetolaatikkovierailut” ja ”Mäyräkoirien ulkoilutukset”. Mitä nämä manööverit sitten ovat, ne jääkööt suljetun piirin sisään. Ilta sai kuitenkin manöövereistä huolimatta arvoisensa päätöksen ja seisaaltaan suosiota osoittavalle yleisölle oli poppareiden hieno kumartaa.
Huomenna jatkuisi elävän musiikin esittäminen samaisessa paikassa, joten virrat pois laitteista ja oli aika hengähtää. Nyt ei ollut kiirettä mihinkään.

Huomattiin siinä samalla, että kalenteriimme oli merkittynä tälle päivälle pyhäpäivä. Kyseessä oli siis Pyhäinpäivä. Kristillisten pyhimysten, marttyyrien ja vainajien muistopäivä. Kalevankankaan hautausmaalla ainakin oli jo tulessa sellaista kynttiläliikehdintää, kun siitä ohitse kulki. Ihmiset veivät kynttilöitä haudoille. Päivä sekoitetaan usein myös Halloweenin, jota tuolla ison meren takana juhlitaan pukeutumalla kauhuasusteisiin ja lapset kiertelevät ”karkki vai kepponen” -sloganin kanssa. Halloween on itse asiassa Pyhäinpäivän aattona oleva juhla. Päivän juhlinta on alunperin ollut muinaisten kelttiläisten maiden sadonkorjuujuhla ja talven alkamisen päivä jolloin vainajien henkien uskottiin liikkuvan.

Eli puurot ja vellit olivat taas hieman sekaisin. Ainakin osalla. Kaupungilla hiihteli nimittäin kyseisen juhlan teemaasuihin pukeutuneita juhlijoita. Eli väärä päivä tai sitten juhlinta oli alkanut jo eilen ja kotiin ei ollut ehtinyt vaihtamaan vaatetustaan. Toisaalta, meiltäkin jäivät Halloweenit juhlimatta eilisen Lappeenrannan reissun johdosta. Päätettiin siis lähteä pistäytymään paikallisessa parilla. Ja perinteistä yksi oli vielä jäljellä. ”Ja onko mikään muuttunut??” kuvasarja tarvitsi jatkoa. Kyseessä on erään tamperelaisen ravitsemusliikkeen eräässä pöydässä otettu kuva. Siitä ehkä joskus toisten, jossain muussa yhteydessä.


6.11. Tampere, Tampere-talo

Ja sama ralli jatkuu. Ei muuta kuin kipin kapin Tampere-talolle. Edessä olisi uusi ilta ja uusi yleisö. Tosin oli joukossa kuulemma niitäkin jotka hankkivat lipun kaikille kolmelle illalle ja nauttivat musiikillisesta annista täysillä.

Voittaja!!
Virrat päälle aparaatteihin ja odottelemaan, että alkaisi soundcheck. Vaihdeltiin kuulumisia siinä samassa. Hyvin olivat menneet illan Halloween-juhlat. Tuotemyynnistä sillä Horrorilla jopa niin hyvin, että oli voittanut jossain paikassa paraspukukisan, vaikkei ollut tehnyt mitään. Kävellyt vain suoraan siitä tiskiltä illan rientoihin. Sitä sitten porukalla hämmästeltiin, että miten se oli mahdollista. Sitä siis sattuu ja tapahtuu kun aikansa touhutaan.

Porukka kokoontui äänentarkastuksiin hyvissä ajoin. Ongelmaksi muodostui nyt vain se, että jonkinlainen pöpön pirulainen oli pesiytynyt Ollin kurkun perille joka tarkoittaa sitä että ääni ei tahdo riittää. Ongelmaksi muodostui varsinkin ”Tällaisina aikoina” kappaleen tietyt osat. Kun hätä on suuri on apukin lähellä. Taustalaulajista Miina kaivettiin jo toistamiseen pelastamaan tilanne. Skädämin kappale, jota Frogley siinä bändissä laulajana ollessaan ja sitten Yöhön liityttyään lauloi keikoilla, kaivettiin muistista esiin ja eetteriin. Solistina nyt Miina Mikkonen. Lady Yöksikin kutsuttu porilainen.

Pohtivat siinä bändissä aikansa, että mistä tää lähtee. Onko kyseessä Bb, Am vai joku muu. Katsoivat sitten ihmeissään kun tekniikanpuolelta ilmoitettiin että se lähtee H:sta. ”Hän sinuun katsoo…”. Ei se mistään Big Brotherista lähde, eikä ennen keskipäivää 12-tuntisessa kellossa. Nythän on jo iltapäivä.

Muutakin pohdittavaa saatiin kuulla. Erään soittajan poika 5 v. oli todennut ennen eilistä keikkaa, että ette te edes osaa soittaa. Paitsi Kangasjärven Mikko osaa. Viiltävä analyysi jatkui myös keikan aikana tämän nuoren herran tiedusteltua äidiltään, että miksi isä soittaa roskapönttö päässä? Aika viiltävää kritiikkiä on siis esitetty.

No siitäkin selvittiin jotenkin, eli huttu huuleen ja odottelemaan. Illan esiintymiseen oli vielä hyvin aikaa, joten kolmiloikkakisat pystyyn. Eikä parane tulokset ei. Täytyy varmaan unohtaa koko laji. Onneksi kello kuitenkin kävi ja taas saatiin komentaa popparit lavalle. Ensimmäinen setti käyntiin ja menoksi. Sunnuntaipäivä, mutta ei se menoa haitannut. Ainakaan yleisössä. Hyvin ottivat vastaan tarjoillut hittikipaleet. Ensimmäinen puoliaika meni ihan kuin siivillä ja taas oli aika Sascher-kakun ja kahvin.

Itse kurvasimme takahuoneeseen hörppäämään kupposet kuumaa. Tarjoiluvaunua katsellessa tuli kiinnitettyä huomiota siihen, että myös täällä oli tarjolla Juvalaista Perinnesalaattia, mutta mutta… Ei ollut kelvannut samaan tapaan kuin aiemmin. Se oli sellainen gourmet-kokin tekemä. Körssin- ja hienaromit puuttuivat ja leikkaussuunta ja -jälki olivat väärät. Ja tarjoilulämpötila oli liian viileä. Ei oltu siis tutustuttu reseptiin huolella. Yritys-hyvä-kymmenen kuitenkin.

Ja kotio päin
Toinen setti käyntiin ja menoksi. Tällä kiertueella ensiesitys ”Katujen kuningattarelle”, muuten biisilista samana. Tänään sen toisen dueton yhteydessä kuultiinkin pätkä Ollin ja Mikon esittämänä Juice Leskinen Slam-yhtyeen levyltä ”Ajan henki” Ila Louerannan tulkitseman ”Syys”-kappaleen tunnelmia. Oli kuulemma tullut Ollilla mieleen kävelylenkillä Sorsapuistossa.

Kun kello sitten taas koitti sata, oli aika kumartaa syvään paikalle saapuneille ja kiittää hienon illan kulusta. Huomenna jatkuisi toiminta vielä kerran tällä estradilla. Eipä siinä muuta kuin hieman arkisempaa päälle ja esiintymismeikit pois ja kotiin kikkaileen. Olipas taas päivä. Jotenkin tuntuu, että tässä ihan ikääntyy samalla.


7.11. Tampere, Tampere-talo

Hyvin nukutun yön jälkeen oli taas aika kammeta itsensä ylös, ulos, muttei lenkille. Meni meinaan sen verran myöhään herääminen. Loinalaukkaa piti kiirehtää verstaalle arbeetin ääreen. Tuli siinä sitten mietittyä samalla oikein ääneenkin, että miksei nää kaikki keikat voisi olla vaikkapa täällä samassa paikassa peräkkäisinä iltoina. Pääsis niin pal helpomal. Aikansa kun sitä siinä pohti päätyi kuitenkin tulokseen, että on se parempi kun maisema välillä vaihtuu.

Ja sitten taas virrat vehkeisiin ja katsastus että kaikki on kunnossa. Hyvältä näytti ja kaikki toimi, vaikka paikalla olikin vieraillut esivaltaa turvaamistoimissaan. Päättäjiä oli nimittäin kuulemma vieraillut talossa, olipa Horrori tehnyt erään kanssa kaupatkin. Eli nyt sitten bongailemaan kuka kulkee näissä vermeissä.

Päivällä oli Olli ilmoittanut bändin naisväelle, että vartti aikaa ja kaikki rivissä hotellin respaan. Toimitti leidit siitä paikalliselle kosmologille ajatuksella että piikki on auki. (Eikun kosmetologille. Pienen sanakirja tarkastelun jälkeen tuli huomattua, että ei kosmologille eikä kosmonautille vaan kosmetologille.) Huuto ja mekastus oli kuulemma ollut hetken aivan kamala kun hoitoja oli valittu. Ei tosin sellaista perinteistä huutoa, että eikö naama kelpaa muuten. Olivat kuulemma olleet hirveän otettuja tästä huomion osoituksesta.

Naamat loistivat leideillä kuin se kuuluisa Naantalin aurinko, kun porukka saapui soundcheckiin. Tarkistus-varmistus-tyyliin mentiin tällä kertaa tämä koeistus. Tampere-talon tekniikan puolelta tuli nimittäin ukaasi, että kuudelta piti olla hiljaista Emmerdalen vuoksi. Eli ruokailuun mars!

Laulukoe
Ruokailun jälkeen olikin sitten taas aikaa odottaa. Siinä odotellessa päättä kapellimestari Kangasjärvi pitää taustalaulajille laulukokeet. Pianon kansi auki ja kukin vuorollaan esittämään kappale. Oikein vanhanliiton kansakoulumeiningillä. Pääsivät sitten kaikki kyllä läpi tuosta yksinlaulukokeesta, joten kuorotyttö, kuorotäti ja kuoro… hmmm… ”mummo” saivat luvan vetää esiintymisvermeet niskaansa ja luvan laittaa lanteet liikkeelle.

Ja taas kerran lavalle. Ensimmäisen setin aikana jännitettiin hieman miten se Ollin ääni kestää pienen pöpön kurimuksessa. Itse asiassa hyvin kesti ja äänentuottaminen hieman paranikin illan kuluessa. Joten ei kun eteenpäin esityksessä. Poutpourren jälkeen taas pieni virkistävä ja vilvoitteleva tauko kahvin ja Sascher kaakun parissa. Ja toiseen settiin mars!

Meno salissa taas kerran yltyi maanantai-illasta huolimatta oikein hyväksi. Ei tullut tästä illasta mitään maanantaimatineaa, vaan aikas rento ja menevä rypistys ikimuistoisten parissa. Vuorollaan lauloivat Olli, Jussi, Juki, Suvi, Miina ja Annika lavalla kappaleita vuosien varrelta. Ja aivan yllättäen seisoivat pop-henkilöt taas rivissä lavan etureunalla kumartamassa illan yleisölle. Ilta oli taas kerran saatu päätökseen. Nyt olikin sitten aika kerätä releet kasaan ja pakata kuljetuskalustoon odottamaan ensiviikon Savon retkeä.

Takana oli nyt sitten kolme loppuunmyytyä iltaa Tampere-talossa. 1800 henkeä oli kertynyt joka illalle seuramaan esityksiä. Eli nopealla päässälaskutoimituksella saadaan katsojamääräksi yhteensä pauttiarallaa 5400. Eikös näin ole?? Joka tapauksessa kolme loppuunmyytyä iltaa oli takana. Perjantaina olisi kuitenkin uudet seikkailut edessä.

Tämmöisiä tällä kertaa. Nyt on kuitenkin Yleisen Virkaehtosopimuksen mukaisen loman vuoro. Ei kun aurinkorannoille mars! Nimittäin tästä kirjoittelusta. Kauhean väännön ja melkeinpä vanhan ajan Tupo-neuvotteluja muistuttaneiden keskustelujen jälkeen saatiin ratkaisu aikaan. Piti siinä hieman uhata jo työtaistelutoimillakin ennekuin päätettiin porukalla, että hankitaan seuraavalle viikonlopulle vuosilomansijainen kirjoittelemaan näitä raportteja tänne. Kukapa muukaan siitä runsaslukuisesta hakijajoukosta vs. blogistiksi valittiinkaan kuin Konde. Minä poistun nyt tietokoneen ääreltä VES:n mukaiselle vuosilomalla ja Konde raportoi sitten tuolta Kuopiosta tapahtumia ja sattumia.






perjantai 4. marraskuuta 2011

IHA HYVI PYSTYY!!!!

28.10. Lahti, Lahti Areena

”Hip hei ja taas mennään!” totesi Eino-setä kun veneestä putosi. Anteeksi nyt sitten heti alkuun, että tämä raportointi hieman kesti. Juvalaisen Perinnesalaatin taitaja ja tekijä nimittäin taitteli allekirjoittaneen sormet sellaisiin kolmoisschlutzeihin että moro. Aristaa hieman nimittäin näpytellessä näitä näppäimiä. Syynä ei ollut se, että paljastin Juvalaisen Perinnesalaatin syvimmän olemuksen, vaan se että erheytin miehen turhalle Varkauden reissulle Hurriganes-äänitteistä kehitetyllä valheella. Olipa nyt sentään päässyt käymään Severi Suhosella kahvilla ja nähnyt taas kerran tehtaan piiput, jotka suoltavat savua korkeuksiin. Siinä oli ollut Juvan miehellä taas ihmettelemistä. Onneksi molekyylibiologit ovat kehitelleet lääketeollisuudelle sellaiset yhdisteet että taittuu pahin kolotus nakeista. Joten tässä hieman raporttia menneen viikonlopun tapahtumista.

Pari viikkoa on nyt hypitty porukalla vauhditonta pituutta ja kolmiloikkaa eikä tuloskunto nouse. Nyt täytyy ruveta miettimään kiellettyjen lisäaineiden käyttämistä lajitreenien ohella tai sitten lopettaa koko homma. Onneksi tämä pieni mietintätauko on ohitse ja Lahteen käy tie. Takaisin sorvin ääreen olisi taas paluu. Se olisi sitten tänään tarjolla Päijät-Hämettä. Tai ei me siitä nyt niin ehditä nauttimaan, vaan enemmänkin tarjoillaan kulttuurin puolta sitä janoaville. Musiikillisen esityksen parissa. Vai pitäisikö nyt puhua audio-visuaalisesta presentaatiosta kokonaisuutena. Sen verran on tavaraa nyt mukana noilla keikoilla.

Aamusta aikaisin oli alkanut rakentaminen Lahti Areenalla. Laitetoimittajana toimivan Moving light Oy:n kaverit olivat aamusta aikaisin jo nykimässä hallin ovia auki ja purkamassa rekkoja, kun bändin porukka vielä eli poissa pahasta maailmasta ja unten mailla. Tai ainakin melkein kaikki. Osa porukasta kun ei ole aamu-unisia vaan kuuluu siihen kukkoa herättelevään porukkaan. Aamusta on kuitenkin hyvää aikaa tehdä vielä viime hetken valmistelut ennen liikkeelle lähtöä.

Yhden aikoihin suunnattiin sitten nokka kohti Päijät-Hämettä ja Lahtea. Täytyi oikein muistella vielä tarkkaan, että tulihan kaikki mukaan. Lähinnä meinaan niitä tavaroita joita annettiin lainaan eri käyttötarkoituksiin. Kaiketi se henkilöstö paikalle osaa ilman holhousta. Tai sitten ei.

Viikon uutisaiheena on nyt sitten ollut Libyan johtajan Muammar bin Mohammad bin Abdussalam bi Humayd bin Abu Manyar bin Humayd bin Nayil al Fuhsi Gaddafin eli tuttummin Muammar Gaddafin kuolema. Naapurimaasta Tunisiasta saivat alkunsa tapahtumat, jotka johtivat yhden aikamme despootin kuolemaan. Nimittävät näitä tapahtumia Arabikevääksi tai Jasmiinivallankumoukseksi. Tunisialainen nuori vihanneskauppias näet tuskastui poliisien mielivaltaan ja korruptioon. Nämä kun takavarikoivat miehen velaksi ostamat vihannekset. Joulukuussa 2010 teki Mohamed Bouazizi polttoitsemurhan Sidi Bouzidin kaupungissa. Tästä alkoi kansannousu, joka ensin kaatoi Tunisian hallituksen, myöhemmin valta vaihtui Egyptissä ja Libyassa alkoi sisällissota. Myös Syyriassa, Jemenissä, Saudi Arabiassa ja Bahrainissa on ollut väkivaltaisia levottomuuksia. Tämän sisällissodan seurauksena kapinalliset kaappasivat vallan Libyassa ja onnistuivat löytämään pakomatkalla olleen Muamar Gaddafin piiloutuneena viemäriputkeen. Vallankaappaajalta oli nyt kaapattu valta ja siinä tohinassa lähti sitten myös henki. Paljon kiistelty ja monessa mukana ollut johtaja on poissa. Gaddafi onkin saanut varsin kaksijakoisen maineen urallaan. Milloin hän on ollut terrorismin rahoittajan maineessa, milloin liennytyksen tuojana. Joka tapauksessa Natolla oli myös osansa tässä kahakassa ilmatoiminnan myötä.

Niin ne sitten kaatuvat mahtavimmatkin despootit. Gaddafi löydettiin piiloutuneena viemäriin, Saddam Hussein taasen maakuopasta piilosta aikoinaan. Niin katoaa maallinen mammona ja kulta sitten kun valtaa vaihdetaan isojen poikien leikeissä. Ja isojen poikien ja isojen tyttöjen leikkejä leikitään myös Euroopassa. Kreikka on nyt hieman niin sanotusti elänyt yli varojensa ja konkurssi kolkuttelee ovella. Muut euromaat yrittävät pelastaa mitä pelastettavissa on ja sanelevat siinä samassa hieman ehtoja miten hommaa siellä Sorbas-maassa pitäisi hoitaa ettei kaikilta mene luottotiedot. No eihän se sitten taas sovi kreikkalaisille yhtään että joku muu sanelee. Saa nähdä miten tässä nyt sitten käy kun naapurimaa Italia on kanssa hieman holtittomasti hoitanut valtionkassaansa.

Meillä oli toisenlaiset leikit edessä, eikä niissä kuvioissa ihan kyllä maailmanhistoriaa kirjoiteta. Lava, äänikalusto ja valot olivat valmiina kun paikalle päästiin. Kiipparit ja Jaska muistettiin hakea studiolta matkaan ja Daffyn kanssa he valtasivat bussin poppariosaston. Arikin löytyi lenkkipolulta matkaan mukaan ja Mikko oli saapunut sopivasti Sloveniasta matkoiltaan. Riivinraudoista Annika ja Miina olivat paikalla ajallaan, mutta Suvi ilmoitti hieman myöhästyvän. Kertoi kyllä saapuvansa Lahteen juuri silloin kun sovittu soundcheck alkaisi, mutta olisi tuolloin vasta paikallisella rautatieasemalla. Jos VR suo. Olli ja Jukikin ilmeistyivät hyvissä ajoin paikalle joten kööri oli kasassa.

Konden keittiö
Konden keittiö oli myös iskussa ja kiertueen tuotantopäällikkö katseli myhäillen  miten hommat järjestyvät. Ei muuta kuin bussin perä tyhjäksi ja tavarat paikoilleen. Popparitkin alkoivat valua paikanpäälle sopivasti. Konde komensi soittajaporukan vielä ruokailuun, ennen kuin päästettiin heitä lavalle sekoittelemaan valmistuvia systeemejä. Ja kun lupa annettiin juoksivat popparit lavalle kuin vasikat kevätlaitumelle. Soittamisen into oli taasen kova. Ei kun kuoroharjoitukset pystyyn ja äänenkoeistuksia hoitamaan.

Kun sitten saatiin houkuteltua popparit takaisin takahuoneeseen lupaamalla, että saavat kyllä vallata lavan takaisin hieman myöhemmin. Olisi aika vaihtaa hieman esiintymiskuteita niskaan ja ruokkia myös roudarit. Ja käydä katsastamassa Konden keittiön antimet. Juvalaista Perinnesalaattia ei vielä näkynyt, mutta mokkaa sentään sai. Ja ei kun odottelemaan.

Naapurihallissa paikalliset pelikaanit pelailivat kiekkoa pääkaupungin narripaitoja vastaan. Hieman mietittiin mahtaako tuo peli vaikuttaa illan yleisömäärään, mutta kun kello koitti sata ja oli aika aloittaa, oli Lahti Areenalle saapunut noin 2400 illan viettäjää. Eipä siinä muuta kuin intro soimaan ja popparit paikoilleen.

Tekstiili
Soitannon tuoksinnassa tarvittiin oikein järjestysmiestäkin. Nyt tosin kuljettamaan yleisössä ollut Olli-lakana johtajan toiveesta lavalle. Ja ”alpoodit” olivat taas mahtavat. Olivat jotkut nähneet hieman vaivaa ja askarrelleet sellaisen Lindholm aiheisen… jonkun kankaan palasen, ei se ollut pyyhe, eikä lakana mutta joku se oli. Hienon näköinenkin se oli täytyy myöntää. Ensimmäisen setin loppuun vielä se riivinrautojen sävelsalaatti ja välitunnin aika.

Meni siinä hieman aikaa, eikä virkistystauolle ehtinyt ajoissa. Viisi minuuttia riitti ja Juvalainen Perinnesalaatti oli hävinnyt. Ei ollut lautasilla muuta kuin murut jäljellä. Muikeat oli ilmeet kafeteeriasta poistuvilla henkilöillä ja suupielestä pilkotti vielä eväiden rippeet. No mokkamuki mukaan ja takaisin arbeetin ääreen. Biisilistassa oli tapahtunut yhden kipaleen muutos, mutta jätetään se biisilista vieläkin rauhaan. Palaamme siihen myöhemmin. Toinen setti käyntiin ja menoksi.

Yllättävän hyvin kaikki meni pienen tauon jälkeen. Ei vaikuttanut soittajan sormiin pieni lomailu juurikaan. Oikein oli viihdyttävä ilta joka päättyi sitten aikoinaan siihen 2000-luvun suureen kappaleeseen. Loppuun vielä kumarrukset ja outro esille. Tavarat kasaan ja Lahden yö oli osaltamme ohitse. Nokka käännettiin kohti kotia. Kaikki uni mitä olisi saatavilla olisi käytettävä hyväkseen. Huomenna on kuitenkin edessä paluu juurille ja huhujen mukaan väkeä olisi tulossa oikeinkin paljon.

Paluumatkalla ihmeteltiin sitten taas kerran lyhyttä ohikiitävää hetkeä. Tumma hahmo sujahti ohitse hirveän savupilven saattelemana. Melkein jo otettiin yhteyttä hälyytyskeskukseen ajoneuvopalosta, ennen kuin tajuttiin, että Kondehan se siinä pamautti ohitsemme savusaunallaan. Jonomuodossa siis majoitukseen, niin kuin köyhän talon porsaat.

 






29.10. Pori, Karhuhalli

Aamulla taas pyyhittiin Nukkumatin jätökset pois silmäkulmista ja alkoi ajatusten kohdentaminen Poriin ja Karhuhalliin. Ensin tosin pakolliset aamunavaustoimet. Kolme kuppia kahvia, ”aamusami” ja uutiskatsaus. Tampereella oli ollut hieman toimintaa palokunnan pojilla kun auto oli palanut maanalaisessa autosuojassa eli parkkihallissa. Aikansa kun siinä ynnäili informaatiota, tuli huomattua, että tuo parkkihalli sijaitsee suoraan sen hotellin alla, mihin meidän porukkaa oli yöksi majoittuneena. Siis niitä pitkänmatkalaisia. Siis viidakkolinjalaisia. He jotka eivät päässeet kotiin yöksi aikataulujen vuoksi.

Nopea puhelintarkistus, että miten yö oli mennyt. Olivat kuulemma viettäneet osan yöstä pihalla katselemassa kuinka palosotilaat taistelevat tulikukkoa vastaan Mansessa. Konden vuorokausi oli muutenkin onnistuneen oloinen, kun mies tapahtumistaan savonkielellä vaahtosi. Päädyin pyytämään kirjallisen raportin viimeisen kahdentoista tunnin tapahtumista, jotta jonkinlaisen kokonaiskuvan niistä pystyisimme muodostamaan. Tässä se nyt sitten on:

Lahdesta lähdettiin ajamaan puolenyön aikoja kohti Tampesteria. Niin polkaisi Vesa-poika Mondeon iloiseen hyrinään, aijai, komiaa settiä. Kyydissä tulivat Vajaakosken Valojumala Aki ja mies Turuust´, ”Iha hyvi pystyy” Pete. Matkamusana meillä tässä lotjassa on vain kaikkein parasta tarjolla, eli kuunneltiin uutta Popedaa. Niin sitä taas kelkottiin pitkin yötä kuolemaa halveksuen kohti majapaikkaa. Jokaisen tutkatolpan kohdalla tuli painettua jarrua niin, että Peten pää ilmestyi takapenkiltä Aksun ja minun väliin vaikka muu keho istui penkissä, ja Peten jakaus oli kerta laakista sekaisin. Musiikki soi tietysti lujaa ja pohdittiin Aksun kanssa, että huomenna kyllä käydään Epesiltä ostamassa uusin Ronski Gangin levy ”The Elevens”. Sitä sitten kuunneltaisiin seuraavana yönä niin, että tuntuu. Välillä Aksu huomauttaa, jumalauta miten kuuma täällä autossa on, tännehän sulaa. Pöh, sopiva lämpötila, sillä on vaan alkanut miesten vaihdevuodet, hymähdän. Kun Pete valittaa samaa, alan funtsia että nää jätkät on edellisessä elämässään olleet eskimoita. Näille pitää olla kylmää ja pakkasta.

Vähän ennen Tampesteria se sitten taas tapahtui, niin kuin vanhalle piialle. Huomio herpaantui ja viimeinen tutkatolppa välähti. Oltiin 70 km alueella ja mittarissa oli vajaat 90 kilsaa. Hieman ennen tolppaa Aki nosti kätensä, kun vanhat hallitsijat ja sanoi fläshhhh. Ja mitä tapahtui? Tolppa välähti ja kirosanojen määrä omalta osalta oli luokkaa riittävä, sillä sakko on tulossa postissa. Aloin epäillä tuota Vajaakosken Valomiehen velhomaisuutta. Kun hän ajattelee ja nostaa kätensä niin valot alkaa toimia myös katulampuissa ja tutkatolpissa. Aionkin tarkkailla tuota miestä sivusilmällä hieman enemmän tämän kiertueen ajan. Tää jätkä on saatava johonkin Harry Potteriin tai Taru Sormusten Herraan velhoksi. Kaikki valot tottelee tuota shamaania. Ei muuta kuin kartiomainen hattu päähän niin vot.

Saavuttiin Sokos Hotel Villaan pihaan. Paikoitusalue oli todella ”edullinen”. Toimii koko yön, joka tarkoitti ettei seuraavana päivänä tarvinnut pajatsoa pelata sillä kaikki kolikot hupenivat parkkimittariin meiltä kaikilta. Jumalauta, että on kallista pysäköintiä. Nopeat körssit ja eikun hotellihuoneeseen. Kahdelta Vesa-poika möyhi tyynyn, laittoi unimyssyn päähänsä, kävi sikiöasentoon peukalo suussa ja alkoi lutkuttaa. Nyt väsyttää Savon poikaa ja mä putoan uniin kauheimpiin. Mikään ei piristä pientä mieltä niin hyvin kuin pikku painajaiset. Eikä niin pientä hommaa, etteikö sitä vituiksi saa menemään, sillä tunnin syvän unen jälkeen, heräsin jumalattoman kovaan kuulutukseen: ”Huomio huomio, tämä on palohälytys. Hissienkäyttö on kielletty, tiedotamme asiasta lisää”. Sama englanniksi ja ruotsiksi, kiitos. Ja tämä kuulutus toistui varmaan sata kertaa. Hyvästi yöunet. Oloasuhousut jalkaan ja olin yhtä äkäinen kuin Zed Poliisiopisto –elokuvissa. Tiedättehän sen pienen mylvivän jengipomon, josta tuli poliisi. Samalla soundilla tuli Vesa-pojan suusta mölinää ja karjuntaa. Sitten soittaa Aksu. ”Mitä kuppaat? Etkö ymmärrä, se on palohälytys nyt. Tule alas, täällä on paikoitusalue täynnä paloautoja ja miehiä, jopa ambulanssikin on paikalla”. Rappusia pitkin matkaan alas, ja ensimmäinen ajatus on, onko meidän ”missä palaa” Teemu siellä paikalla letku käsissä, kypärä päässä ja maskit naamalla antamassa ohjeita, kuinka meidän täytyisi toimia. Ja todentotta, siellähän oli varsinaiset markkinat meneillään. Ulkona Aksun kanssa ihmeteltiin meininkiä ja porukkaa oli tullut huoneista alakertaan ja ulos körssille. Vain yksi puuttui. Missä on ”iha hyvi pystyy” Pete. Aksu soittamaan hänelle. Miten helevetissä sinä voit nukkua siellä vaikka on palohälytys?, kummastelee Aksu. Vastaus oli: ”Iha hyvi pystyy”. No, lopulta myös Pete saapuu alas. Siinä sitä meni puolitoista tuntia iloisesti ulkona. Lopulta joku henkilökunnasta tuli ilmoittamaan, että siellä olisi tarjolla kahvia ja mehua. No, lähetään ottamaan vähän kahvia sisälle,ehdotin johon Aksu totesi: ”Vitut, minulla on lonkero ja tupakkia”. No, eihän siinä sitten mitään.

Ilmeni, että parkkihallin alimmassa kerroksessa on auto/autoja tulessa. Jälkeenpäin saatiin kuulla, että yksi auto paloi ja muutama auto kärsi kosmeettisia haittoja, sekä savuhaittoja. Savua tuli pihalle ilmastointihormista niin että riitti. Lopulta hälytys meni ohi ja käytiin sisällä ottamassa evästä. Ja kun huoneisiin päästiin takaisin, niin eihän sitä nyt saanut millään unenpäästä kiinni. Ei tietenkään, johan tämä yö menisi muuten makoiluksi.

Aamulla olikin aamupalalla kaksi päivänsädettä, eli Aksu ja Konde. Tästä se on mukava käynnistää päivä. Onneksi Epesiltä löytyi tuo Ronski Gangin levy. Siitä saatiin lisää virtaa. Ja on muuten loistava rokkilevy. Matka Poriin alkoi klo.11.00.

Vesa Konde Kontiainen

Eli aina sattuu ja tapahtuu kun Konden kanssa touhuaa. Lähdettiin sitten loppuporukka kelkkomaan paria tuntia myöhemmin perästä. Suuntana siis länsi rannikko ja Pori. Paikka mistä tämän porukan tarina on alkanut kolmekymmentä vuotta sitten. Tuulinen rannikkokaupunki joka tunnetaan… ööö… Jazzeista, Ässistä, Rosenlewistä, Dingosta, Yöstä ja täysin valjastamattomasta voimasta, porilaisuudesta. Niin totta kuin se onkin. Jos ovessa lukee vedä, se työnnetään auki ja mieluummin vielä saranapuolelta. Jos jossain on aita, on se porilaiselle vain tilapäinen hidaste hänen kulkureitillään jonka yli tarvitsee vain kiivetä matkallaan.

Lasketeltiin sitten Hämeestä Satakuntaan leppeässä syyssäässä. Ei meinaa oikein ilmat jäähtyä. Olo on kuin Englannissa. Kosteaa ja sumuista. Mutta kaiketi se talvi sieltä taas tulee ja syksyn selän taittaa. Ihan varmasti. Ihmeteltävää vain riittää kun apilat kukkii ja pajunkissat tunkee ilmoille. Kärpäset pörrää edelleen pyrkien kylläkin sisälle hieman lämmittelemään. Haistavat ilmeisesti lähestyvän talven.

Karhuhalli pönötti omalla paikallaan, ei ollut oikein mikään muuttunut. Paitsi nyt taas kerran se roudausovi. Pyörittiin sitten hieman ympyrää ennekuin oikia uksi löytyi. Kontiainen seisoi vastassa lapa pystyssä. Ja sen päiväinen ripitys viimeisen vuorokauden tapahtumista. Korvat punaisena kuunneltiin siinä hetki ja tavarat sisään. Sisäänroudaus ei ollut mitenkään helpoimpia suorittaa. Baana oli kyllä suora, mutta sillä oli mittaa sitten jonnin verran. Tuli siinä sitten lenkkeiltyä oikein urakalla. Onneksi oltiin kuitenkin sen verran ajoissa että ehdittiin.
Supermarkettia kasailtiin samaan aikaan hallin vastakkaiselle seinustalle. Paitamyyjistä se horrorin kaveri vietti muuten merkkipäiviään. Salassa oli keräilty pientä pesämunaa miehelle tulevaisuutta varten.

Tavarat taas kerran kasaan ja valmistautumaan soundcheckiin. Popparit valuivat kukin vuoroillaan ruokailusta joten päästiin hirveän nälän saattelemana aloittamaan äänen paineiden tarkistukset. Paikalla alkoi kuitenkin yksityistilaisuus, joten tuo homma jouduttiin keskeyttämään ennenaikaisesti hiljaisuuden vuoksi. Ei muuta kuin ovet auki ja yleisö sisään, kaikki oli valmiina.

Naapurissa hikoilivat patapaidat kalakukon purijoita vastaan. ( Hö-Höö!!! Nyt tarkkuutta!!!! Ei ollup Kalapa vastasa vua JYPPI. Ja pataan tuli Patapaidoille 0-2. Hieman sitten kriittisyyttä näihin juttuihin. kirj.huom. 8.11.2011). Ennakkoon oli ilmoitettu, että ovimyyntiin ei juuri ollut jäänyt lippuja. Ennakkomyynti oli ollut niin massiivista, että paikka täyttyisi. Vain muutama lippu oli jäänyt ovimyyntiä varten ja hyvinkin aikaisessa vaiheessa sai tuotantopäällikkö viedä Loppuunmyyty laput ovelle. Eli katto ja seinät tulivat vastaan tällä kertaa. Eihän siinä sitten mitään. Täysi tupa ja kotikenttä-keikka.

Ja niinhän siinä sitten kävi, että kun soiton aika läheni ruuhkautui samalla myös yleisön sisääntulo. Jono vain venyi ja venyi. Opastivat sitten hitaaksi hämäläiseksi muuttunutta pohjalaista, että Ässien peli oli juuri vasta loppunut. Väkeä oli tulossa sieltä vaikka kuinka ja paljon. Eihän siinä mitään. Tuotannossa tehtiin päätös, että aloitusta on pakko viivästyttää, jotta väki olisi sisällä. 38 minuuttia ennakkoon ilmoitetusta pyörähti sitten show käyntiin. NYT teksti esiin ja neljännellä liikkeelle. Olli sitten vielä kohteliaasti pyyteli anteeksi ja pyysi yleisöä taputtamaan itselleen, ja varsinkin heille jotka olivat tulleet paikalle ajoissa ja jaksoivat odottaa. Ja hirveä riemuhan siitä syntyi. Ei ollut etelänmaiden kuumaverisyydestä tietoakaan.

Sama ilmiö on muuten nähty kerran aiemminkin. Ja Porissa. Sonisphere-konsertissa 2010 iski paikallinen sääilmiö eli trombi festivaalin alueelle. Valitettavassa tapauksessa menehtyi yksi ihminen sitten myöhemmin sairaalassa. Loukkaantuneitakin tuli useampi. Ongelmaksi tuon tapahtuman osalta muodostui vain se, että yksi lavarakennelma nitkahti, jolloin se jouduttiin laittamaan käyttökieltoon. Myrskysade kasteli myös Mötley Cruen ja Alice Cooperin backlinit käyttökelvottomiksi. Erilaisten säätöjen jälkeen Mötley Crue joutui tuolloin perumaan keikkansa, mutta Alice Cooperin porukka sai tarvittavat laitteet lainaan Slayerilta ja pääsivät vetämään keikkansa kasi tuntia myöhässä. Tapahtuma myöhästyi tuolloin kaksi tuntia, mutta kiltisti suomalaiset jaksoivat odottaa epätietoisessa odotuksessa joudutaanko koko tapahtuma perumaan. Kiitos näistä kuulu kaikille yleisössä olleille. Niin Sonisphere tapahtumassa, kuin Karhuhallissa. Kiitos teille. Illasta muodostui siis ikimuistoinen ja hyvä ilta.

Lahja
Menoa ja meininkiä riitti. Hakulinen toi illan esiintymiseen ekstravieraaksi tyttärensä Ellinooran laulamaan sopraanoa ”Parrasvalot” kappaleeseen. Kylmäpäinen veto nuorelta neidiltä nousta lavalle melkein kylmiltään, kun 4500 katsojaa kannustaa.
Lavan taakse saapui myös delegaatio Ässien kiekkoporukasta. Ojensivat Ollille Ässien pelipaidan johon oli juhlan kunniaksi laitettu nimeksi Yö ja numeroksi 30. Illan viimeiseen kappaleeseen Olli vetäisikin paidan päälleen ja ilta sai arvoisensa lopun.

Ilta oli ohitse, joten tavarat kasaan ja kotiin päin. Tuli siinä matkalla mietittyä, että miltä mahtoi tuntua illan juhlakalusta tulla 30 vuoden jälkeen esiintymään ”kotiin” täpötäyden Karhuhallin yleisölle, kun tehoste paljasti viimein yleisön. Vastaukseksi tuli yksinkertaisesti tekstiviestitiedustelun jälkeen viesti ”Arvaa, meinasin hajota”.