maanantai 21. helmikuuta 2011

10.2.
Pori, BarKino

No niin.  Sitten päästiin viimeinkin asiaan, eli keikkoihin.

Ensimmäinen varsinainen keikka oli Porissa, BarKino- nimisessä paikassa. Jos nyt joku ihmettelee, miten niin ensimmäinen varsinainen keikka, saavuimme näet Poriin laivalta. M/s Silja Symphonylla orkesteri viihdytti yksityistilaisuudessa risteilyvieraita edellisenä iltana. Se oli siis sellainen Ollinkin mainitsema salakeikka. Tilaisuudessa esiintyi myös Laura Voutilainen yhtyeineen samoissa puuhissa. Oli tilaisuuden järjestänyt yritys panostanut ohjelmaan tällä kertaa näin. Ja mikä ettei, yleisölle ainakin kelpasi.

Laivavierailun aikana totuteltiin ryhmää muun riemun lisäksi soittamisen riemuun. Yllättävän hyvin koko porukka orientoitui, sillä edessä on taas työntäyteinen kevät ja esiintymistilaisuuksia on edessä vaikka kuinka paljon. 

Keikka itsessään oli oikeastaan ihan peruskauraa muutamalla ohranjyvällä höystettynä. Sitä perus –Yötä, orkesterin tuotantoa kolmelta eri vuosikymmeneltä. Kappaleita, joista kaikilla tuntuu olevan mielipide, joko puolesta tai vastaan. Yleisö niistä ainakin näyttää tykkäävän. 

Orkesteri venytteli kevättä varten soittamalla läpi keikkasettiin kuuluneita biisejä. Onnen hohteessa koki tulikasteensa live -soitossa. Keikan ainoa tilastollinen tappio koettiin Jukin bassovahvistimen kanssa. Sähkölaitteesta tuli savu ulos ja lopetti sitten samalla vahvistamisen ja haisi pahalle kuin keikkabussi hellekelissä. No, konstit on monet ja näppärät orjaosastolaiset keksivät tuohonkin ongelmaan väliaikaisen ratkaisun, joten keikka hoidettiin tällä ratkaisulla.

Kun laivasta viimein päästiin ulos torstaina aamupäivästä, otettiin suunta kohti Poria. Kohteena siis orkesterin syntysijat. Pori-rock oli aikoinaan käsite, kunnes se muutti
Tampereelle ja loppui. Näin kertovat aikalaiset.

Porissa kupletin juoni olikin sitten seuraava. Vuorossa oli kevään ensimmäinen varsinainen keikka. Hyvänä harjoituksena alla ollut laivakeikka olikin jo verryttänyt soittajien niveliä ja jäseniä. Ei muuta kun uutta matoa koukkuun ja koukku likoamaan Kokemäenjokeen.

Alustavasti oli sovittu Hakulisen Jussin vierailevan lavalla, kun kerran kotikaupungissa oltiin. Jussi kävikin tekniikan poikien tekemän linecheckin aikana kokeilemassa luurikuuntelua ja sen toimivuutta. Sujuvasti kuuntelikin ja toimivuuttakin oli. Nykyään kun Yö -yhtyeessä kaikilla soittajilla on luurit päässä, eikä lavalla ole enää kulmamonitoreja mölyämässä.


Jotenkin Jussikin niihin sopeutui sen verran, että lupasi illalla tulla laulun tai pari
lurauttamaan.

Keikka itsessään olikin sitten sitä itseään. Jos nyt joku ajattelee, että silkkaa kuraa, niin se hänelle suotakoon. Mielipiteensä kullakin ja kustakin. Porilaisyleisö sai kuitenkin vastinetta ostamilleen lipuilleen. Tai ainakin tuntui siltä. Välillä kun nuo lauloivat äänentoistoa lujemmin.
Setin aikana Olli lupasi yleisölle yllätyksen, täsmentäen kuitenkin samalla, että kun Yö- yhtyeestä on kyse, tarkoittaa yllätys joko Jussi Hakulista tai Suvi Teräsniskaa. Jussi kiskaisikin sitten aivan kuin ohimennen setissä Yhden illan varieteen ja Joutsenlaulun.

Olli ei vain tiennyt, että viime hetkellä lisättiin vieraslistaan Suvin nimi ja neiti nousikin lavalle Loiston -kipaleen taustalauluihin. Pääsi yllättämään orkesterin pomon ikään kuin takaoikealta.

Eli kahdella vierailijalla illan antia maustettiin ja Yö- nimistä soppaa tarjoiltiin. Hyvin tuntui sen iltainen keitos porukalle maistuvan.


11.2.
Helsinki, Pressa

Ja sitten vuorossa oli maamme pääkaupunki Helsinki ja siellä Pressa niminen paikka Hotelli Presidentin alakerrassa. Ihan siinä Tsadin eikun Stadin -keskustassa. Matkalla kerrattiin tärkeimpiä sanontoja Suomi – Helsinki - Suomi sanakirjasta, jotta emme esimerkiksi nääntyisi nälkään vierailun aikana.


"Iloksemme" ( ??? ) saatoimme huomata, että pakkanen oli palannut maahamme risteilyn aikana. Porissa jo paleltiin ulkoilmassa, mutta oletimme sen johtuvan täysin raittiinilmanmyrkytyksestä. Oltiinhan kaksi edellistä vuorokautta vietetty Silja Linen selleissä pois pahasta maailmasta.

Nooh, mitäpä sitä aina valittamaan, vaikka vaatteiden kanssa joutuukin puljaamaan. Merkurius -planeetalla lämpötilan vaihtelu on jossain -173°C - +467 °C välillä. Siellä olisi huomattavasti hankalampaa löytää oikea vaateparsi sekä sisä- että ulkotiloihin. Pientähän loppujen lopuksi -28°C ulkona on, kun siirrytään samaan plus lukemaan sisätiloissa.

Pressan viihdevastaavaa viihdytettiin toimittamalla hänelle Mustaa, sitä Tapolaa itteensä, Tammmpereelta nääs!! Hän kun kovin kyseli tuon mainion elintarvikkeen perään. Onneksi tuotemyynnin SS – joukot ( Satu ja Santtu ) olivat lähteneet Porista yöllä kotiin, joten mahtikäsky kävi.Tammmelan torillle ja kilo Mustaa!” Oli hyvinkin otettu tuosta lahjuksesta tämä kyseinen henkilö.

Väkeäkin keikalla oli ja hyvin näyttivät viihtyvän. Ainakin keikan aikana oli huomattavissa selkeää lämpötilan nousua ravintolan tiloissa. Hikinorot valuivat selkää pitkin, orkesterin räimiessä eteenpäin settiään. Settiin kuuluvat tietenkin ne biisit jotka on tietyllä tavalla pakko soittaa. Muita biisejä sitten orkesteri vaihtelee. Ei niitä kannata oikeastaan erotella, ja toivomuksia yleisö saa aina esittää. Bändi sitten soittaa niitä mahdollisuuksien mukaan.

Keikan jälkeen sitten suoritettiin ”Anteex - Sori - Viittikkö millään – Anteeks” - roudaus yleisö läpi. Reissussa oli oltu jo tiistai aamusta lähtien ja kassin pohjalta alkoivat puhtaat kalsarit ja sukat loppua. Olisi hienoa päästä välillä käymään kotona ja nähdä millä mallilla Manse makaa. Niin, ja vaihtaa puhtaita päälle. Ei siinä muuta kuin tavarat  ja popparit kyytiin ja sitten öiselle valtatielle.


12.2.
Jämsä, Himos Areena
Tampereelta lähdettiin taas kohti Jämsää. Jämsän Himos Areena oli ohjelmassa pakkasen hyydyttämässä lauantai-illassa. Mikäs siinä, todettiin. Himos Areena on mukava paikka tehdä keikkoja. Iso lava, helppo roudaus sekä valot että äänentoisto talonpuolesta.

Keikalla tuntui, että väkeä oli paikalle saapunut yllättävän hyvin kirpeästä pakkasesta huolimatta. Menoa ja meininkiä riitti. Bändin soitosta oli karissut viimeisetkin kankeudet pois.


Keikalla orkesteri vaihdatti taas muutamia biisejä settiin. Näin se menee kun biisilistaa ei ole olemassa. Olli päättää mitä soitetaan ja bändihän soittaa. Keikkaperiodin alkuvaiheessa on hyvä muistella erilaisia kappaleita mitä vuosien aikana on kertynyt ja soiteltu.
Sateenkaaren pää kuulostaa kyllä todella hyvältä Jukin laulamana. Onnen hohteessa, tuo uusi kipale taas vaatii hiomista, ennen kuin se hioutuu lopulliseen muotoonsa. Jotenkin kappaleen punainen lanka hukkui viikon aikana. Maanantaina orkesteri sulkeutui Viitasen studioon sitä hiomaan. Saa nähdä millaiseksi se sitten loppujen lopuksi muodostuu.

Kotimatkalla sitten saimme kuulla uutisen. Rukalla sijaitseva keikkapaikka Ski Bistro oli tulessa. Mediatiedotteen mukaan paikka tulisi tuhoutumaan täysin. Tätä tietoa päissämme ( siis ei humalassa, vaan sillai niinku päidemme sisällä ) pyöritellen matkasimme sitten kotiin. 

Uusi aamu ja uusi viikko toisi kyllä tietoon, mitä tuon keikan osalta tapahtuu. Sunnuntaipäivän aikana mediasta löytyneet kuvat kyllä kertoivat, että Ski Bistrossa ei esiinny tänä keväänä kukaan muu kuin kaivinkone esittäen yksitoikkoista koreografiaa kuorma-autojen kanssa. ”Puuha-Pete! Kaiken korjaa!!!! ”



maanantai 14. helmikuuta 2011





Helmikuussa 2011

Viime kerralla kerroimme suurin piirtein siitä, mitä keikkataukojen aikana tapahtuu. Nyt olemmekin aloittamassa uutta keikkaperiodia. Varsinaisina kiertueina näitä keikkaperiodeja ei oikein voi pitää, on vain ajanjaksoja jolloin tehdään keikkoja ja jaksoja jolloin niitä ei tehdä, eli taukoja.

Tammikuun loppupuolella musiikkimogulit Karppanen ja Helenius kaipasivat orkesteria toimiinsa. Keikkoja oli myytynä ja studioaikaakin varattuna. Herroilta lähti käsky tauon aikana villiintyneen orkesterin sopeuttamisesta keikkoihin sekä alkavaan studiotyöskentelyyn

Orkesterin johtaja ja laulusolisti tavoitettiin hikoilemasta Suomensaaren saunalta. Olli kun tykkää tuosta kidutuksesta. Tekee kuulemma hyvää.


Orkesterin pianisti tavoitetiin erään tamperelaisen puiston reunamilta. Houkuttimena käytettiin uudenveroisiksi ja harvinaisiksi mainittuja Beatles - äänitteitä. Samalla kyllä valitettavasti häiriintyi läheisessä kongressi- ja konserttikeskuksessa ollut Tampere Beatles Happening. Tietynlaista hysteriaa oli havaittavissa.


Samanlaista hysteriaa ei ollut havaittavissa kun Daffy haettiin kotoaan. Sopimusneuvottelut jääkiekkoseurojen kanssa olivat menneet niin umpisolmuun, että mies päätti ripustaa hokkarit naulaan takaisin. Keskittyy jatkossa maahockey uraan.

Mikon hyvä kaveri ja orkesterin urkuri löytyi Tohlopin TV-studiolta. Oli tukemassa Hintsasen
Samia Euroviisu hommissa. Saatiin kuitenkin mies houkuteltua mukaan lupaamalla pari   euron kolikkoa taskurahaksi. Tällä Euro-kikkailulla sekoitettiin Jaskaa sen verran, että mies pyysi kaivamaan urkunsa jälleen esiin.

Vyörytysoperaatio Akun Tehtaalla sijaitsevaan äänitysstudioon tuotti saaliikseen orkesteri basistin. Juki oli nauhoittamassa heviä. OZ –yhtyeen jo aiemmin mainitut rumpunauhoitukset olivat käynnissä Ylöjärvellä.

Erään hiihtomajan läheisyydestä tavoitettiin hiihtelevä rumpali. Ari saatiin suostuteltua ladulta pois, edes hetkeksi. Mainittakoon että samalla onnistuttiin tavoittamaan myös läheisestä maastosta Suomen antidopingtoimikunta ry:n kadonneet testaajat. Heidät toimitettiin Lahteen Salpausselän kisamonttuun odottamaan tulevia kisoja sekä toipumaan koettelemuksistaan. Palaamme heidän toipumiseen myöhemmin kevään aikana - tai sitten emme.

Muusikot laitteineen toimitettiin Viitasen Janin studiolle, jossa aloitettiin sopeuttamisohjelma tuleviin esiintymistilaisuuksiin ja levytykseen. Kun orkesteri  kammattu ja kahvitettu, päästiin aloittamaan varsinainen harjoittelu.

Harjoituksissa keskityttiin kahteen uuteen biisiin, jotka ovat tulossa keikkaohjelmistoon. Ensin tietysti piti lämmitellä käymällä läpi pari sinne jo aiemmin kuulunutta biisiä. Ihan vain muistuttamaan lihaksistoa soittamisen riemusta. Lämmittelyn jälkeen harjoiteltiin uutta sinkkubiisiä nimeltään Onnen hohteessa. Kleemolan Antin ja Karjalaisen Mikon tekemä kappale. Kappale julkaistaan sinkkuna myöhemmin keväällä.

Jukin laulettavaksi orkesteri harjoitteli Petanderin Markun säveltämän ja Leskisen Juicen sanoittaman Sateenkaaren pää -kappaleen. Pirstaleet levyltä löytyy kyseinen kappale.









Kun harjoitukset viimein olivat ohitse kaivettiin bussi lumihangesta ja pakattiin.  Näin oltiin valmiina kevään koitoksiin.








T

maanantai 7. helmikuuta 2011

Keikkatauon touhuja

Arvoisa lukija!

Nyt kuluvan keikkatauon aikana, on Yö-yhtyeen sisällä herännyt ajatus, eräänlaisen orkesterin kuulumisia julkaisevan blogin avaamisesta täällä kotisivuilla. Blogin tarkoituksena on kertoa tapahtumia ja sattumuksia säännöllisin väliajoin (tai ainakin melkein säännöllisin).Juttuja turuilta ja toreilta, missä nyt ikinä liikutaankin. Blogi jatkaa osittain siitä, mihin Kontiaisen Vesan Loisto 2009 kiertueen kiertuepäiväkirja päättyi. Onhan tuosta ponnistuksesta jo kulunut vuosi aikaa ja siihen on mahtunut jos jonkinlaista. Näillä ”kuulumisilla” haluamme valaista hieman sitä, mitä orkesterille kuuluu milloinkin. Tätä blogia ei kuitenkaan kirjoita syväluotaava Juvalaisen Perinnesalaatin taitaja, eikä myöskään hulvattomasti kirjoittava ja suomalaisen miehen tuntoja tulkitseva Jouni Hynynen.


Tätä kirjoitettaessa Tampereella päivä on jo pidentynyt niin, että miltei kolmannes vuorokaudesta on valoisaa aikaa. Tämä on huomattavasti miellyttävämpää, kuin esimerkiksi joulukuun alun Levin keikkojen kahden ja puolentunnin valoisa aika. No, tälle emme mahda mitään, ellemme muuta maapallon kiertorataa auringon ympäri ja siinä samalla oikaise pallomme pyörimisakselia niin, että se ei enää olekaan kallistuneessa tilassa, niin kuin nyt. Tai ehkä mahtaisimme, mutta emme viitsi aloittaa sellaista projektia.

Tästä johtuen ulkona paukkuu nyt reipas pakkanen ja lunta on joka paikka pullollaan. Tämä tuntuu olevan puheenaihe nyt kaduilla ja kahviloissa. Koskaan ei tunnu olevan säiden puolesta hyvä. Kesällä 2010 vierailtaessa Leppävirran Tulenliekissä oli lämpötila reippaat +28 astetta ja kosteusprosentti lähenteli sataa. Tämäkään ei ollut siedettävä olotila. Pelkät alushousutkin olivat liikaa, mutta siveellisyys syistä emme niitäkään poistaneet. Nyt valitetaan kylmää ja lunta. Näköjään sitä aina valittaa asioista, joille kukaan ei mahda mitään. Mikä meitä ihmisiä oikein vaivaa??

Päivän piteneminen on kuitenkin lupaus jostain, lupaus uudesta keväästä ja sitä seuraavasta kesästä. Lupaus lämmöstä ja valosta, Suomen keväästä ja kesästä, joka tarkoittaa suomalaisessa musiikkibisneksessä sitä, että orkesterit aktivoituvat ja rokkarit nousevat kivenkoloistaan metelöimään.

Jotta nämä terveisemme eivät olisi vain planeettamme ilmiöiden selostamista, täytyy palata kuulumisien pääasiaan. Kun Helsingissä Virgin Oilin edessä Joulun alla, laatikko-osaston pojat sulkivat bussin takaovet syksyn periodin loputtua, oli tuolloin takana 28 esiintymistilaisuutta Kittilän ja Tallinnan välisellä alueella. Syksyn 2010 keikkaperiodi oli onnellisesti ohi. Orkesterin jäsenet suuntasivat ansaitulle lomalle, kuka minnekin. Osa sinne missä palmupuut on puita vaan, osa metropolien melskeeseen. Loput eivät sitten lähteneet edes maailmanympärimatkalle, vaan Tampereelle.

Takahuoneesta napattiin matkaan yleisöstä tulleet muistamiset – kiitos teille niistä - ja renkaat soiden kohti joulua. Joulunahan tulee se punanuttuinen ukko, joka jakaa kilteille lahjoja. Kaiketi pukki tavoitti myös kaikki orkesterimme jäsenet, ainakaan kukaan ei ole ilmoittanut, että kuluneen vuoden aikana olisi rekisteriin kertynyt merkintöjä niin paljon, että pukki olisi rankaisut ankarimman mukaan. Nautimme siis erilaisia herkkuja omista ja ystävien paketeista.

Uusivuosi otettiin vastaan perinteisesti: raketit taivaalle, tinat kulhoon sekä annettiin lupaukset, jotka eivät kuitenkaan tule pitämään. Uudenvuodenaattona joku jopa uskaltautui Pakkahuoneelle katsomaan kansalliseepoksellista Amorphista. Näyttävän näköinen ja hyvältä kuulostava bändi. Kannattaa katsastaa, jos vähänkin vain kiinnostaa.


Uudenvuoden jälkeen koitti taas arki, joka tarkoitti orkesterille ja sen jäsenille paluuta sorvin ääreen. Vaikka orkesteri onkin keikkatauolla, ei se tarkoita sitä,  ettei mitään tapahdu. Pesukoneet pyörittävät keikkajakson pyykkikuormia, sävelkynät sauhuavat, sanoituksia sorvataan ja kaikki vielä sovitetaan yhteen. Aikatauluja ja muita asioita sovitaan, täytettä kalenterin sivuille tarvitaan. Saatiinpa ne kertyneet kuvatkin käsiteltyä ja galleriaan laitettua, viimeinkin.

Tekniikka aloittaa huoltotyöt, eli tavarat suojaan ja mitäs pitikään tehdä??? – ai niin… Kolvi käteen ja tinaamaan, bussi huoltoon, imuroi pölyt, päivitä tiskit, onko sitä - entä tätä…





Mikko ja Jaska hautautuivat studioon työstämään projektejaan, joista mainittakoon vaikka Palatsi teatterissa helmikuussa alkava Queen musikaali. Tuottavat siihen musiikkia.

Olli ja Mikko taas aloittivat uusien biisien kanssa painimisen. Valitsivat demoista tänä vuonna ilmestyvälle kokoelmalevylle tulevia uusia biisejä. Tällä kokoelmalevyllä on tarkoitus vetää yhteen 2000-luvun parhaita paloja ja lisätä mukaan muutama uusi kipale kuunneltavaksi. Ollikin ehti kuin ehtikin ulkomaan matkansa jälkeen duetoimaan Teräsniskan Suvin kanssa Särkyvää kappaleen, tämän Rakkaus päällemme sataa platinapainoslevylle.

Juki väkertää OZ - yhtyeen kimpussa palattuaan kuukauden Thaimaan reissusta. Pienen kalenteri hässäkän vuoksi Jaska tuurasi Jukia Virgin Oilin keikalla. Perinteisen auringonpalvonnan lisäksi oli Juki ehtinyt joutua melkoiseen merihätäänkin reissullaan, mutta onnellisesti oli saatu seurue sataman suojaan ja kotimaahankin.

Daffy luki paikallisesta Aamulehdestä joulun jälkeen Tampereen Ilveksen kärsivän kroonisesta puolustaja pulasta. Mies kävi sitten ostamassa luistimet, oli ajatuksena liittyä Ilveksen takalinjoille tauon ajaksi. Jonkinlainen sekaannus kuitenkin tapahtui, kun miestä ei siellä nähtykään, mutta huhupuheiden mukaan  oululainen kokoelmajoukkue olisi lähestynyt Lielahden Kipinän kasvattia.

Tampereen hiihtoladuilla on nähty tuulispäänä etenevä hiihtäjä. Vauhti on ollut sitä luokkaa, että viranomaiset hakevat nyt metsistä kuutta Suomen antidopingtoimikunta ry:n jäsentä, ovat raukat eksyneet yrittäessään jäljittää tätä henkilöä. Viranomaisten saamien tietojen pohjalta, kyseessä olevaa henkilöä on turha etsiä Tampereen Työväen Teatterin esitysten aikana. Toimituksen saamien tietojen mukaan kyseinen himohiihtäjä olisi teatterin orkesterimontussa istuva ”kreivi”. Ari kannuttaa Tampereen Työväen Teatterissa Chicago ja Vuonna 85 remix esityksissä.

Että tämmösiä, uutta keikkaperiodia odotellessa. Siitähän se alkaa, että ohjelmatoimistosta Karppanen lähettää sähköpostia: ” Hyvät herrat, ohessa tulevat keikat.”