16.12. - 17.12. m/s Baltic Princess YÖ-risteilyt
”On mulle jo kauan laulanut hiljaa Poseidon
ja kutsu on soinut kauneimman merenneidon
on pilviin pois jo linnut lentäneet
on kauan jo velloneet kauan on velloneet veet”
(Leskinen Pauli Matti Juhani )
 |
| Akinna |
Kyllä vain. Kyllä vain. Pitkään on tunnettu suolaisten pärskeiden tuoksu nenässä. Merille olisi lähtö edessä. Kutsusoittoaan tosin on lähinnä tuo puhelin soinut. Erilaisia tehtäviä on sadellut ja erilaisia hommia siunaantunut. Säädelty vielä kaiken maailman pikkujuttuja tulevien risteilyjen eteen. Juhlien virallinen finaali olisi edessäpäin. Tiukka aikataulukin saatiin, joten hyvissä ajoin piti mennä Telakalla nököttämään ja odottamaan alkavaa meriseikkailua. Kohta on vesille laskun aika.
Käytiin vielä vahvistamassa ne ankkuritatuoinnit, jotka viime vuonna otettiin, että varmasti näkyy. Merikarhuja nääs. Kap Hornin kiertäjät tunnistaa muuten korvarenkaista. Puhuvat papukaijat käytiin hankkimassa ja puujalkojakin sorvailtiin muutamat varastoon valmiiksi. Niin ja koukkuja taiteltiin ja silmälappuja ommeltiin vielä matkaa varten. Ja se piraattilippu. Sitten vain Telakalle ja kohti uutta uljasta seikkailua Poseidonin valtakunnan aalloille.
Porukat bussiin ja menoksi. Pienoista hämminkiä oli vielä loppumetreillä edessä parin henkilön passien kanssa. Eipä se ollutkaan tiedossa kuin yli vuoden, että tuota henkilöllisyyden ja kansalaisuuden osoittavaa matkustusasiakirjaa tarvitaan, kun kerran valtakunnanrajoja ylitetään näillä reissuilla. Vaikka tässä nyt Schengensopimuksen alaisissa maissa ollaankin, niin hyvä olisi, että voimassa olisi Poliisin myöntämä asiakirja jolla henkilöllisyys voidaan todentaa. No, toimiston väen ansiokkaan toiminnan ansiosta Kaartilta saivat asiakirjansa noutaa. Moottoritielle siis. Ja Hyvinkäällä pieni pysähdys, mistä kyytiin napattiin aito ja oikea savolainen kaveri. Loput lompsisivat kyytiin satama-alueelta.
Satamassa oltiinkin hyvissä ajoin katselemassa, kun paatti peruutti laituriin parkkiin. Osa porukastamme oli kyllä jo ollut seilaamassa ennakkoon yhden välin. Ei kuitenkaan rakkaudesta meri-ilmastoon, vaan rakentamassa tulevaa risteilykattausta. Juhlakiertueen kunniaksi ja loppuunmyytyjen laivojen vuoksi hieman extraa oli luvassa ahtaalle yökerhon lavalle. Ja tiukoille aikatauluille. Näin olivat kaikki koottuna kasaan ja meriseikkailu saattoi alkaa. ”Reivatkaa märssypurje! Ruoria paarpuuriin! Kääntäkää kokkaa kohden maininkia!” Viimein peruutti kapteeni onnistuneesti laivan laituriin. Pyysi vielä, että jos ohjastaminen ja navigointi jätettäisiin kuitenkin heille, ammattilaisille. Ei auttanut vaikka kuinka pyydettiin, että josko vähän saisi kokeilla. Luukut aukesivat ja edellisen risteilyn vieraat saapuivat laivasta. Tiedä sitten muistuttivatko taivasta tunnelmat. Näkemättä jäi myös, ruikuttiko rannalla tiukalla kannalla myös viranomaiset. Vai oliko kenties vuorossa labradorinnoutajan vapaapäivä ja viskaalit rannalla lomailemassa. Se mikä huomattiin, oli kerrankin erään safety carin keula. Kapteeni Mustajärvi komensi porukkansa laivasta ulos. Olivat eilisiltana olleet ilahduttamassa risteilyvieraita. ”Som Moro!” Ja lapa pystyyn. Siis käsi.
Bussi siis parkkiin laivan ruumaan ja popparit pois jaloista pyörimästä. Nyt alkaisi kiireessä tapahtuva rypistys. Tarvittavat roinat äkkiä esiin ja yökerhoon. Paatille oli kuitenkin ohjelmoitu lähtöaika ja matkustajat ruopivat jo malttamattomina terminaalissa. Risteilemään oli päästävä.
Kikostelu kamojen kanssa jatkuikin vielä keikkapaikan puolella, kun portit laivaan avautuivat ja koneille tarjottiin kierroksia. Juhlan kunniaksi kiekaistiin muutama sointu Lemmenlaivan teemaa ilmoille. Kaksitoistaääninen oli tuo kuoro. Kuudesta suusta väärin ajoitetuilla äänillä, eikö siitä silloin tule kaksitoista.
“Love, exciting and new
Come aboard, we're expecting you
Love, life's sweetest reward
Let it flow, it floats back to you”
Nuorimmille lukijoille tiedoksi, että Lemmenlaiva oli 80-luvulla Suomessa pyörinyt televisiosarja. Niin… kyllä. Siihen aikaan kun kanavan televisiossa joutui vielä kääntämään napista television päästä. Ei ollut kaukosäätimiä. Toisin kun nyt. Ja joka laitteelle omansa. Jos ette usko, niin katsokaa internetistä.
Jotta joku roti säilyi risteilyohjelmassa, niin viralliset avajaissanat kävi lausumassa Olli. Toivotteli tervetulleeksi risteilyvieraat ja hieman kertoi kupletin juonesta. Muisti vielä muistuttaa erästä roudaria pukupussistaan, joka oli kyllä tallella, mutta vain väärässä paikassa. Eli ei huolta illan esiintymisasusteesta. Tallella oli.
Illalliskattaukset esiin ja pianisti Andrus Rannaääre pianonsa ääreen. Yritettiin vielä viimemetreillä saada laivan pianistia ja Kangasjärven Mikkoa aloittamaan sellainen hip-hop- ja rap-piireistä tuttu battle.Pianobattle. Eivät suostuneet, vaikka luvattiin kantaa soittimet framille. Olisivat soitelleet kilpaa erilaisia juttuja. Kertoivat menevänsä mieluummin Elviksen tax free putiikkiin, jossa kiertueen virallisia tuotteita oli myynnissä.Risteilyohjelman mukainen Yö-anti alkoikin sitten varsinaisesti laivan Iskelmäbaarista. Siellä alkoi Salmen Vexin ja Karppasen väen tuomitsema karaokeskaba. Siellä interneksissä olevassa naamakirjassa oli syksyn aikana ollut jonkinlainen kilipailu, josta parhaimmisto oli valkattu osallistumaan Yö-aiheiseen karaokekilipailuun. Kilipailussa jäniksinä toimivat bändin jäsenet. Vetoapua kilpailijoille tarjosivat vuoroillaan Daffy, Jugi ja Toikan Ari. Erittäin jäätäviä vetoja oli kuulemma olleet nämä esitykset. Varsinkin Ari Toikan esittämä ”Ihmisen poika” sai jopa bändin laulusolistin jalat tutisemaan. Meinaako Arska hivuttautua takaa ohitse ja keulille?
 |
| Trubamolli?? |
Baltic Pubissa vuoronsa sai hieman myöhemmin Hakulisen Jussi duo. Ensin kansaa oli lämmitellyt trubaduuri Samuli Mäkelä. Trubaduurit eli minnelaulajat muuten esittävät iloisia kappaleita. Jos valikoimassa on surullisia kappaleita on muusikko tuolloin trubamolli. Trubaduuri perinnehän onkin varsin vanha. 1000-luvulta saakka. Trubaduuri oli tuolloin kappaleiden sanoittaja, säveltäjä ja esittäjä. Lähinnä ritariromantiikkaa käsitteleviä kappaleita keskiajalla. 1200-luvulla painui tämä taiteen lajin unholaan. Nykyäänhän trubaduuri on lähinnä yksin esiintyvä soittaja ja laulaja. Gummeruksen Suomalaisen Sivistyssanakirjan mukaan nykyaikainen trubaduuri on (lemmen)laulaja, joka säestää itseään kitaralla.
Peltosen Akin kanssa Hakulinen esittää niitä hieman harvinaisempia Hakulisen Jussin kappaleita. Kitarat ja haitari periaatteella. Toki niitä tunnetuimpiakin esitettiin. Jos ja kun nyt arvioitsee illan fasiliteetteja, niin pienoinen hama syntyi siinä, että Jussi Hakulinen Duo oli tuolla Baltic Pubissa esiintymässä. Paikka oli yksinkertaisesti liian pieni niin suurille lauluille.
Vuosien saatossa Jussilta on syntynyt näitä suuria kappaleita. Usein lavaltakin kuulluista spiikeistä on selvinnyt, että mistään iloisista asioista Jussi ei niitä kappaleita välttämättä tee. Nyt kuluneen syksyn aikana tulikin jutusteltua Jussin kanssa useampaankin kertaan hänen tavastaan työstää lauluja. Kertoi jutelleensa joskus Kauko Röyhkän kanssa biisien tekemisestä. Röyhkä oli todennut Jussi metodin olevan hyvinkin työläs. Tiedustellessani asiaa tarkemmin, kertoi Jussi olevansa nimenomaan kvalitatiivinen lauluntekijä. Ei kvantitatiivinen tai toiminnallinen. Nimesimmekin Jussin vuosien saatossa tekemät kappaleet yläkategoriaan ”Hakulisen stoalainen passio saaga”. Niin suuren työn takana ovat nuo kappaleet olleet. Ja varsin kärsimyksellisiä ne suurimmat laulut tahtovat olla. Joskus jos olisi aikaa voisikin tehdä syväluotaavan analyysi matkan Jussin biiseihin.
Hyvä esimerkki työstämisen vaikeudesta on Loisto-levyn levytyksen aikana syntynyt kappale. Sävellys oli olemassa, mutta sanoitusta ei Hakulinen saanut aikaan. Ei vaikka kuinka yritti. Pyysi sitten apua henkilöltä, johon oli juuri tutustunut. Tämä Satakuntalaislähtöinen taiteen monilahjakkuus sitten sanoitti kappaleen. Bändin saadessa tuon kappaleen viimemetreillä studioon tapahtui niin sanottu ketsuppipullo-ilmiö. Kaksi tuntia ja biisi oli valmis. Tulppa ikään kuin aukesi ja loppu olikin silkkaa virtaa.
Ensin kappaleesta muodostui keikkajyrä, sitten radio-hitti ja lopulta Iskelmä-Finlandia voittaja. Nyt tuo kappale on saanut kaikkien työläisten tuntemaan itsensä arvokkaaksi palaseksi koneistoissaan. Jonkinlaisesta työläisten kansallislaulusta voidaan kai puhua. Niin moni siihen pystyy työnsä puolesta samaistumaan. Nyt tuon kappaleen otsikko lukee kiertueen taustakankaassa, se on kiertueen nimi ja se on viimeisimmän kokoelma-levyn nimi.
 |
| Ja laiva kallistaa vasemmalle |
Kun risteilystä aikoinaan sovittiin, pääsi käymään niin, että kysyntä oli ollut suurempaa kuin tarjonta. Kysynnän ja tarjonnan lakien mukaan päättivät järjestää vielä toisen risteilyn juhlan kunniaksi. Näin kaikki halukkaat pääsisivät mukaan ja Itämeren aalloille seilaamaan. Siksi tätä Suomenlahtea ylitellään tässä joulun alla oikein urakalla. Ja ohjelmaa piisasi.
Gebardin pojat pienelle tauolle ja verhot kiinni. JA daamit vaihteiden vaihtoon ja meikin korjaamiseen. Tosin pulinaksi ja kälätykseksi se taas kerran meni. Pienoista säätämistä kulisseissa ja kun kello oli noin ja me vasta näin, oli aika toimia. Eipä muuta kuin keikka käyntiin. Intro pyörimään ja verhot auki. Varsin riehakkaissa merkeissä sitä iltaa sitten vietettiin. Aiemmilla keikoilla tutuksi tulleiden kahden setin sijaan vedettiin kaikki biisit nyt putkeen. Pienoisia muutoksia listaan oli tehty, sillä kaksi tuntia ja vartti on pitkä aika kaikille osapuolille viettää aikaa saunaa muistuttavassa ympäristössä.
Lämpötila meinaan huitaisi heti keikan alkusi tappiin. Olo oli kuin Afrikassa. Kuuma, kostea ja hikinen. Jouduttiinpa siinä hieman järjestelemään ison maailman tyyliin vilvoittelua porukalle. Kylmää vettä ämpäriin ja pyyhe millä jäähdyttää ylikuumenevaa pannua. Siis päätä. Biisit vaihtuivat, samoin askelkuviot ja lanneliikkeet. Tunnelma vaihtui kulloinkin tarjotun kappaleen mukaan. Ne suurimmat kappaleet ilmoille päästettiin taas kerran. Hauskaa oli, mutta niin kuin aina aiemminkin on aika lopettaa ilta ja päästää muut esille.
 |
| Palataksemme korkokeskusteluun... |
 |
| Virolainen Perinnesalaatti |
Tosin takahuoneeksi valjastetussa kabinetissa oli kuitenkin käytävä nopeasti nokkimassa jotain ravintoainetta. Ja vaihtaa nopeasti kuulumiset keikan jälkeen. Ja sitten maate. Hytin televisiota selaillessa tuli huomattua, että toistivat siellä 20-vuotisjuhlista tehtyä Dvd:tä. Toki muutakin oli tarjolla. Kätevästi hytin televisiosta näkyi myös pieniä otoksia laivan eri ravintoloista. Gebardi soitteli settiään yökerhossa ja diskossa harrastettiin aerobiciä. Muualla oli toiminta jo ehtinyt hiljentyä. Oli siis aika laittaa silmät kiinni ja antaa uneeeeeeeeeeeeeeeeeluwb..
 |
| "Arvoisat matkustajat..." |
”ARVOISAT RISTEILYVIERAAT!!!! MAIHINNOUSU ON ALKANUT!!!! Cor -niminen elin ponnahti samalla irti rintaontelosta ja pyrki nousemaan henki- ja ruokatorven muodostamasta aukosta ulos. Meinaan pitääkö sen kuulutuksen tulla kolmeasataa desibeliä. Varsinkaan kun aikomuksena ei ole nousta maihin välillä. Laivahan oli jo eilen illalla saapunut satamaan, mutta risteilyvieraiden maihinnousu tapahtuu näin aamuaikaan. Eli ostoksille siis. Ne jotka ennättävät.
Aamukahville oli jouduttava ja sitten olikin ohjelmassa ”Intimissimo”-keikan äänenkoeistus. Mokat naamaan ja mestoille. Aloittivat tuotemyynnissä samalla myös myynnin näin aamutuimaan.
Yö oli kaikilla mennyt hyvinkin maltillisesti. Tai ei ihan. Eräs yhteisömme jäsen oli nähnyt yöllä Sun-discossa näyn. Savupilven keskellä kirkkaassa valossa hän oli näyssä seissyt. Pukeutuneena valkoiseen pukuun. Valkoisen puvun alla oli ollut kirkkaan punainen kauluspaita, jonka massiiviset kaulukset olivat levittyneet rintamuksille kuin runsaasti virtaavan joen suistomaat. Valkoiset puvun housut olivat ylhäältä tiukat paljastaen kantajansa muodot kuin ylämaiden tunturit. Valtavat lahkeet olivat levittyneet korkeakorkoisten kenkien päälle kuin sirkusteltat. Diskoteekin kaiuttimista oli kutsuvasti jytkyttänyt diskomusiikki kutsuen kaikkia paikalla olijoita tanssilattialle värivalojen loisteeseen… ”A-A-A AA- staying Alive!!!”. Runsaan afrotyylisen kampauksen sisään hiipi tanssimania. Ei ollut epäilystäkään kuka oli illan diskokuningas.
Tänään ei ollutkaan sitten ihan kuningas olo. Kaikilla meinaan. Illan discokuningasta hieman ramaisi vielä, joten Intimissimo-trio typistyi Intimissimo-duoon. Ääntentarkistuksessa. Luvattiin asianomaiselle illalla uudet tanssit. Sillä saatiin häneen liikettä, sillä ohjelma jatkui.
Seuraavana vuorossa oli nimikirjoitus-sessio. Kaikki halukkaat saivat tulla pyytämään bändiltä nimikirjoitukset. Valtaisa oli jono juhlakaluja tapaamaan. Naapurikabinetissa kävi kauppa, ei pimeä sellainen, vaikka myyjät hieman pimeitä olivatkin. Siksi siellä on niitä kohdevaloja tuomassa lisää valoa pimeyden ytimeen.
Kun nimikirjoitukset oli jaettu, antoi laivankapteeni määräyksen irrottaa köydet ja lähteä kohti Helsinkiä. Samalla aloitettiin yökerhossa (joka nyt tietysti ja luonnollisesti on muuttunut päiväkerhoksi) Intimissimo keikka Ollin, Mikon ja Jaskan tähdittämänä. Puoliakustisissa tunnelmissa herkistellen niitä kappaleita, mitä varsinaisilla keikoilla jäi puuttumaan. Intimissimo setissä paikkansa saivat
Taikasanat
Rakkauden vahvistama
Voin luopuu mistä vaan
Kuin sävel oisi hän
Kun saapuu yö
Unohtaa
Olet mun
Yö
Hengissä
Tosin Intimissimo päättyi hieman Jean Pierre Kusela ja Puppe -tyyliseen ilotteluun. Ensin eräs Loiri-cover ja sitten ”Sydämeeni Joulun teet”.
Paluumatkalla oli myös mahdollisuus Yö-aiheiseen karaokeen, pianisti Andrus Rannaäären musisointiin ja Jussi Hakulinen Duon kera viihtymiseen. Viime metrien ohjelmana järjestettiin myös hyväntekeväisyyshuutokauppa. Siinä erilaisia bändin lahjoittamia tuotteita vuosien varrelta laitettiin myyntiin, Vexi Salmen toimiessa meklarina. Tuon huutokaupan tuotto lahjoitettiin lyhentämättömänä Tampereen Yliopistollisen Sairaalan Lastenpsykiatrian klinikalle.
Levy-yhtiön edustajat pitivät vielä pienimuotoisen kabinettitilaisuuden, jossa orkesterille ojennettiin platinalevyt ”Kiitos ja kunnia- 30 v juhlakokoelmasta”. Samassa tilaisuudessa orkesterin jäsenille ojennettiin myös kirjat. Tätä kymmenen kappaleen painosta ei muuten uusita. Kyseessä on se kirja jonka levy-yhtiö Emi Finland Oy / Poko Records keräsivät fanien tervehdyksistä juhliaan viettävälle bändille. Nuo kirjat jaettiin nyt bändin jäsenille. Kiitossanat lausuttiin kuluneesta ajasta ja hieman tulevaisuudestakin puhuttiin maljapuheissa.
Saatiin sitten hieman merenkäyntiäkin siihen paluumatkalle. Oikein mukavasti keinutti paattia jostain kaukaa saksanmaalta puhaltava tuuli. Ei se tuuli muuten sitä laivaa keinuttanut, vaan ne aallot, jotka tuulessa syntyvät. Helsingissä päästiin sentään sataman suojaan.
Oli aika vaihtaa matkustajat laivaan. Paatti parkkiin ja vanhat matkaajat ulos ja uudet sisään. Ja taas jatkui touhuaminen. Edellisen risteilyn tuomalla kokemuksella näet. Nyt ei tosin tarvinnut purkaa showta ja kasata uudelleen. Laivan siivoustauon aikana oli siis hyvää aikaa sulkea hetkeksi silmät ja levähtää. Tai käydä saunassa.
 |
| Väenvaihto |
 |
| Loppuunmyynti |
Koitti nimittäin aika, että portit aukenivat uudelleen ja uusi risteily alkoi. Nyt mukaan oli kutsuttu myös joukko kutsuvieraita. Toki heitä eilisellä keikallakin oli ollut, mutta nyt koitti tavallaan kiertueen ja juhlien loppu, viimeinen puristus ja karonkka. Tuolta akateemisesta maailmasta tutuksi tullut on tämä karonkka -sana. Perinteisesti väitöstilaisuutensa pitänyt tohtori järjestää karonkan ystäville ja väitöskirjaan osallistuneille. Jostain venäjänkielestä on johdettu tuo karonkka -sana. Tarkoittanee kruunajaisia. Oli siis aika viettää juhlallisuuksien kruunajaiset. Meillähän ei tietysti mitään kunnianimityksiä jaettu, mutta kiitospuheita pidettiin. Lyhyesti ja ytimekkäästi, sillä kello kävi.
Ensi naksautti sormiaan hieman pianisti Andrus ja äänensä avasi myös trubaduuri Mäkelä. Pyöräytettiin käyntiin karaokeskabat ja Hakulinen duo lauteille. Gebardi ja likat lauteille myöskin. Ne joilla oli vielä aikaa tuhlattavana ennen viimeistä rypistystä, ehtivät kierrellä hieman laivan uumenissa olevissa boutiqueissa. Tarjolla oli hajusteita, matkamuistoja ja nautintoaineita. Niin… ja viimeistä kertaa oli auki myös Horrorin ja Santun basaari. Takuuvarmoja kopiotuotteita Elviksen rockshopista siis tarjolla. Mutta ei taatusti alennettuun hintaan.
Yökerhossa tunnelma alkoikin tiivistymään. Oli aika aloittaa illan esiintyminen. Syksyn raskaat askeleet olivat takana päin ja edessä viimeinen puristus. Hilpeät tunnelmat sekoittuivatkin samalla tiettyyn haikeuteen. Tässäkö sitä nyt oltiin?? Takana visio, yli vuoden suunnittelu, harjoitukset ja keikat. Iloisissa ja riehakkaissa tunnelmissa keikka aloitettiin. Kaikkien kasvoilla kiilsi tyytyväinen hymy. Oikein oli mukavaa hieman hullutella viimeisen vedon kunniaksi. Taustalaululeideille kiinnitettiin nimikoidut ilmapallot mikkitelineisiin ja kulisseista erilaisia ilveilyjä harrastettiin.
Riemukasta revittelyä siis juhlan kunniaksi. Tähän iltaan kiteytyy bändin 30 vuoden ura. Tunnelmaa!!! Kaikki kuitenkin muuttui kuin salamaniskusta Olli ja Suvin ”Särkyvää” duetossa. Tai sen loputtua. Tiedossa on ollut, että 13.7.2006 Oulun Rotuaari Pikinikillä lavalle bändin kanssa ensikerran noussut Suvi Teräsniska teki viimeisen keikan yhtyeen taustalaulajana. Nousujohteisen uran aloittanut nuori neiti jatkaa tästä eteenpäin omillaan. Olo oli kuin lintuemolla, joka katselee poikasensa tasapainoilua pesänreunalla ennen ensilentoa. Kyllähän tämä linnunpoikanen lentää osaa, se tiedetään jo. Kuinka pitkälle siivet kantavat, sen näyttää aika. Alku on ainakin lupaava ja nuoren neidin tuntien jalat kyllä pysyvät maassa. Haikeutta oli kuitenkin ilmassa jo kappaleen aikana. Kyyneleet silmissä lauloi Suvi kappaleen joka päättyi pitkään ja kyynelten kostuttamaan halaukseen lavalla. Loppukeikka olikin sitten yhtä nieleskelyä ja kyynelten kuivattelua. Tasaisena virtana sai kantaa nessuja tekniikan väki lavan naisväelle.
Ja pyyhkeitä mikserille. Pitikin nyt sitten sattua, mutta viimeinen keikka, niin joku onnistui kippaamaan puoli tuoppia mallasjuomaa sinne tietokoneen sisälle. Tietäähän sen nyt kuinka siinä käy. Ei se sen jälkeen toimi enää. Tai jos ette usko, niin kaatakaa nyt sinne koneenne sisään neljänneslitra nestettä. Mieluummin jotain hieman sokeripitoista, jotta se tarttuu niihin piirikortteihin paremmin ja saa aikaan oikosulkuja niiden komponenttien välille. Jos laite sen jälkeen toimii normaalisti niin hyvä, jos ei, niin ei voi mitään. No näin kävi sille miksauspöydälle. Tuhoja selvitellään myöhemmin. Ja niiden hintaa. Ääni tuli pöydästä läpi, mutta muuta ei sitten pystynytkään tekemään. Joten se siitä.
Ilta päättyi ”Lumivalkoisen” jälkeen syvään kumarrukseen. Kiitos teille matkustamisesta mukanamme. 30 vuotta on nyt kierrelty maita ja mantuja, toreja ja torppia. Nyt alkaisi pieni tauko ja sitten uudet seikkailut.
 |
| Kangasjärvi on kuulemma parempi |
Ensin kipitettiin siis takahuoneeseen nostamaan asiaan kuuluvat maljat ja kiittämään yhteistyöstä kaikkia osapuolia. Sitten olikin aika hieman hellittää krakaa ja suunnata ravintolan puolelle nauttimaan baarimestarien tekeleistä. Tarjolla oli nimittäin juhlaan kuuluvia juomia. Tarjolla oli Olli-colaa (Light-cola jäillä), MMM (Mikon Mukava Muki), Jugi-juomaa, Jari-vettä, Arskan omenaenergiaa, Daffyn dislettä ja Topparin Tömäystä. Nyt oli aika juhlia. Taas päästiin yökerhossa ja discossa nauttimaan erilaisista tanssiesityksistä.
Aamusta kokoonnuttiin keräilemään tavarat pois lavalta ja siirrettiin ne bussin perään suojaan. Intissimoa varten vielä jätettiin koskettimia lavalle, mutta muuten tavarat odottamaan aikaa parempaa. Ja huoltoa. Tämä oli nyt tässä sitten tällä kertaa näin.
Paluumatkalla oli vielä mahdollisuus piipahtaa karaokessa laulunäytteensä antamassa tai Jussi Hakulinen Duoa kuuntelemassa. Varsinainen bändin jäsenten tarjoama musiikillinen ilottelu päättyi Ollin, Mikon ja Jaskan Intimissimoon. Herkällä otteella esittivät lauluja. Varsinainen yllätysveto oli kuitenkin se, että kiertueen viimeisen kappaleen esitti Kangasjärven Mikko. Jaskan säestyksellä Mikko soitti pianollaan ja lauloi John Lennonin kappaleen ”Imagine” vuodelta 1971. Tämän huikaisevan herkkupalan jälkeen oli aika kerätä tavarat lavalta, vuorossa olisivat seuraavat esiintyjät. Me palaamme asiaan myöhemmin.
 |
| Ostakkee ostakkee |
Verhot lavan eteen ja huutokauppa käyntiin. Nyt myynnissä olivat loput artikkelit ja meklarina jälleen Vexi Salmi. Hyvin tekivät tavarat kauppaansa ja kaiken kaikkiaan kahden huutokaupan saldoksi saatiin mahtavat 4650 euroa. Tulevan vuoden alussa tämä summa käydään TAYS:n Lasten psykiatrian klinikalle luovuttamassa. Kiitos kaikille osallistuneille.
 |
| Muisto siltä ajalta |
Juuri ennen satamaan saapumista pidettiin vielä kiertueen lopputilaisuus. Tilaisuudessa kaikille kiertueen toteutukseen osallistuneille jaettiin muistoksi kiertuetaulut. Vielä viimeiset kiitospuheet ja ässänä hihasta työyhteisön hankkima lahja Ollille. Laineen Timpalta oli pyydetty aiheeseen sopivaa piirustusta, joka valtavien aplodien saattamana ojennettiin juhlien pääsankarille. 30 vuotta ja 3 kuukautta oli kulunut tuolloin Yö-yhtyeen ensimmäisen ja viimeisimmän keikan välillä. Malminpään koululta m/s Baltic Princessille.
Tytöt vielä ojensivat patruunalle oman kiitoksensa. Sitten olikin aika kiiruhtaa kohti autokantta ja bussia. Laiva olisi juuri satamassa ja risteilyt olisi risteilty. Edessä oli kotimatka. Kovin se vielä keikutti kun tuuli osui sillain sopivasti siihen satama-altaaseen, laituriin ajettaessa. Sen verran varovaisesti piti laivan ohjastajien ottaa saapuminen , että aikataulusta myöhässä tultiin maihin. Mutta enää ei ollut kiire. Kotiin päin oltiin matkalla.
Muisteltiin siinä sitten niitä kaiken maailman sattumuksia mitä vuosien varrelle oli mahtunut ja niille naurettiin. Moottoritien tarjoama matka vain loppui kesken, joten osa porukasta päätti jatkaa muisteluaan kaupungin yössä. Sinne heidät jätettiin, torin laitaan.
Laivalla oli myös päässyt sen sorttinen tanssikipinä iskemään porukkaan, että päättivät tänään vuorossa olevan kelttiläisten ja pohjois-amerikkalaisten rivitanssien festivaalin. Näin siis kuulemma oli tapahtunut, sillä 20:34 sunnuntai-iltana voitiin todeta vain ”Kiitos ja kunnia!”. Se oli nyt sitten siinä. Iso diesel pysähtyi ja juhlat oli juhlittu. Takana oli 7416 km maantietä ja 510 km meritietä. Nyt kun kerran ollaan kokeneita merenkävijöitä, niin sehän on siis 275,38 meripeninkulmaa. Niin ja olihan siellä myös raideliikenteessä ja ilmailuliikenteessä matkattuja kilometrejä, mutta mitäpä niistä. Useampi kumpaakin.
Huomenissa alkaisi siivoaminen. Varsinaista juhlapaikkaa kun ei näillä synttäreillä ollut, niin ei voida sillä lailla perinteisesti kokoontua rääppiäisiin sinne luuttuamaan lattioita. Porukka hajaantuu nyt tahoilleen. Edessä on ensin joulu ja sitten uusivuosi. Ja sitten uudet kujeet.
KIITOS JA KUNNIA TEILLE!!!!
J. Karppanen Oy: Karppanen, Emmi ja Veikko – (Mahtavaa työtä!); EMI Finlandin ja Pokon porukoille ( Epe ja Markku varmaan hoitavat terveiset perille); Taija Holm ja ProPromotion Oy (hirveen vaikee sanoa nopeesti toi firman nimi); Elvis Rockpaidat, Satu & Santeri; Kari Lahtinen; Tuotantoyhtiö Legenda Oy: Tommi Lepola; Tikanmäet: Anssi, Maarit, Eemil ja Eljas; Ultimake Oy: Markku ja Markus; Roland Suomi: Ari Hujanen ja Veijo Laine; Premier ja Paiste Soitin-Laine; Tommi Laine; DLX Deluxe music Tampere; Vesa Sytelä; Vesa ”KONDE” Kontiainen; Moving Light Oy: Jykä, Homer, Miia, Panu, Smoju, Pete, Ville, Mäksä; Kumipyörille Suomen Keikkabussit Oy: Einari; Oy Easymiles Ab: Hamid; Valova: Kari, Tommi, Pate,; Oy Pyroman Finland Ltd: Markku, Teppo ja Mika ;YLE : Timo vietkö kuvaustiimille terveiset; TomFloor Production Oy: Tomi Pietilä Matka-Vekka Tiina Hynynen ja kumppanit; Juha Tapio; Aki Peltonen; Gebardi: Visa, Pasipotenssiin kaksi, eikun kolme, Tumppu (mää oon nähnyt sen Bumtsi-Bumissa ), Matti, Veli-Pekka ja Kalle; Tampereen Palolaitoksen sukeltajat ry: J-P
Kaikkien esiintymispaikkojen henkilökunta ja Local-crew:t, järkkärit ja muu henkilökunta….
ENNEN KAIKKEA KIITOS TEILLE KAIKILLE FANEILLE, OLITTE PAIKALLA HALUSTA TAI VAIMON PAKOTTAMINA. TÄMÄ ON OLLUT JOTAIN KÄSITTÄMÄTÖNTÄ JA USKOMATTOMAN HIENOA.
TAPAAMISIIN KESÄLLÄ 2012.
