lauantai 31. joulukuuta 2011

KANSALAISET! MEDBÖRJÄRE! UUDENVUODEN EXTRA

Tampereella 31.12.2011

HJULAPATAA!!!! KAIKKI ÄIDIN PIKKU RAKETINRÄJÄYTTÄJÄT!!!!

Jos nyt hieman saa plagioida tuota Ikurin turbiinia tähän alkuun. Ja vaikka ei saisikaan, niin tein sen jo, että se siitä. Valitukset asiasta voi osoittaa Juvan Shellin nurkkapöytään nimimerkillä ”Rikoomies Rantasalmelta”. Se olisi sitten vuoden viimeinen päivä menossa. Tämä vuosi olisi sitten taputeltu kohta puoliin ja voidaan siirtää sinne muistojenlaatikkoon.

Huomenna eletään jo uutta vuotta, joka tarkoittaa sitä, että kaikkiin kaavakkeisiin pitää oppia rustaan vuosiluvuksi 2012. Mutta se on huomisen murheita se. Eletään nyt ensi kunnialla tämä vuosi loppuun, ennekuin aletaan kiilaamaan ensivuoden puolelle.

Se olisi sitten 2011 melkein valmis. Ei toteutuneet ne uhkakuvat, joita Neljä Ruusua orkesteri maalaili vuonna 1992 Haloo albumillaan olleella ”2011” kappaleella. Ei tarvittu kaasunaamareita kaupungilla, eikä happikaappeja sisäiseen gameettien luovuttamiseen ja uimaankin päästiin. Niin… ja Aurinkokin oli paikoillaan. Valitettavasti vain joidenkin lasten asema vähän tahtoo olla niin ja näin. Aina ei sitä parasta turvaa tosiaankaan löydy muualta kuin sieltä keräyslippaasta, joten jos nyt ensi vuotta ajatellen sovittaisiin jotain muuta linjaa porukalla? Käykö?

Heitti sitten muuten pienoisen myterin tuossa vuoden loppusuoralla. Puita kaatui ja kellään ei ollut kivaa. Sitä makaa 120 miljoonan euron edestä puutavaraa pitkin ja poikin Suomen maata. Ja aika usein juuri sähkölinjoilla. Meni meinaan sähköt monesta paikkaa, eikä niitä kaikkia ole vieläkään saatu toimitettua takaisin. Ja mediassa keskustellaan ja osoitellaan nyt syyttävällä sormella porukalla toisiaan ja mietitään, että miten tämä on mahdollista.

No… Jossain tuolla Pohjois-Atlantilla syntyi syvä matalapaineen keskus, joka liikkui itään. Norjassa tuon Dagmar-myrskyn arvioidaan olevan kolmanneksi pahin viimeisen viidenkymmenen vuoden aikana. Ruotsin yli yhä itään liikkunut matalapaineenkeskus iski maahamme Tapaninpäivänä aamusella keskituulen ollessa yli 20 m/s eli 1200 m/min eli 72 km/h. Melko lujaa vai mitä? Korkein mitattu tuulenpuuska oli ollut 31,5 m/s. Ja Kaskisissa keskituuli myrskyssä oli ollut 28,5 m/s. Ei oo ihme ettei puut pysy pystyssä. Ja ne sähkölinjat kun nyt edelleen on ilmajohtoja, niin paukkuuhan niitä, kun tukkipuuta lentää päälle.

Ongelmaksi on muodostunut vain yhteiskuntamme tämänhetkinen sähköriippuvuus. Pakasteet sulaa ja pirtit kylmenee. Ja viihde-elektroniikkahan ei myöskään toimi, eikä puhelimet. Joutuu siis ihan oikeasti viettämään aikaa ihmisten kanssa. Saas nyt vaan nähdä käykö niin, kuin tuolla ameriikan mantereella tarinan mukaan. Siellä kun meni eräästä kaupungista sähköt päivänä eräänä, oli seurauksena kymmenen kuukauden päästä synnytyslaitoksella ruuhkaa. Se nähdään nyt sitten tuolla syys - lokakuun korvilla.

Niin, se on taas aika keksiä niitä lupauksia tulevalle vuodelle. On sitten meinaan vedetty taas kaiken maailman herkkua tässä menneellä viikolla. Ruuansulatuskanava on ihmeissään sen kaiken höystön edessä mitä sinne on tungettu. Ja kaikkea kun ei kuitenkaan käytetä, on se kätevää varastoida elimistöön. Läskiksi. Näin toimii aito ja ehta luomuelimistö. Varastoi energiaa hyvinä aikoina huonoja aikoja varten. Valitettavasti se nyt ei vain sovi tähän tämän päivän terveysihanteeseen, joten niistä varastoista on päästävä eroon. Siinä yksi lupaus, joka kuitenkin jää suorittamatta.

Ja sitten ne väkijuomat… juu… niin juuri… ja tammikuu kun on ohitse, niin narks ja hörps kiirii ympäri fennoskandiaa taas. Ja körssistä luopujat. Just joo… Eiköhän taas kerran ole parempi, että kaikki me lupaamme vain olla lupaamatta mitään, mitä ei voida pitää.

Sitten onkin aika sulattaa hieman tinaa ja kipata se vesiämpäriin. Ohi siitä menee kuitenkin osa osuen kalusteisiin ja iholle. Eikä satu yhtään. Siitä osasta, joka nyt sitten sattui osumaan sinne vesiämpäriin, voidaan heijastaa varjo seinälle ja ennustaa tulevaa vuotta. Toimii ihan varmasti. Meinaan sitä valuuttaa on useampana vuonna luvannut, mutta ei ole tilille asti löytänyt ne tinataalat.

Sitten onkin aika, kaikista silmälääkäreiden, kirurgien, poliisien ja turvatekniikankeskuksen varoitteluista huolimatta, lähteä pienessä tinassa ammuskelemaan niitä raketteja. Ja luonnollisesti ilman suojalaseja. Palaa nimittäin pikkusen rahaa taivaan tuuliin niissä pommeissa. Ja muutama kämppä samalla siinä touhussa. Ilta kuudelta alkaa virallisesti ensin varovainen häirintätulitus, joka puolen yön aikana kiihtyy varsinaiseksi tykistökeskitykseksi. Ja lemmikit painavat hännät koipien välissä ja mahat kuralla sänkyjen alle piiloon. Lähtee siinä paukutuksessa illan aikana muutama sormi ja silmäkin. Käsikirurgit ja silmälääkärit kiittävät ja taas Kela korvaa.

Huomenissa sitten heräillään tukanjuuri kipeänä kuuntelemaan Mäntyniemen emännän puhetta. Paitsi tietysti ne uutterat, jotka juhlakansaa ovat holhonneet ja huoltaneet eri tavoin viimeisten tuntien aikana. Tätä sorttia uransa viimeisen televisiopuheen pitää Tarja. Kiittelee kaiketi kamalasti kuluneesta ja kaivaa joitain epäkohtia esiin yhteiskunnastamme. Ei ne kuitenkaan mihinkään muutu. Paitsi vuoden päästä sen ”Med smörgåssare” sanoo joku muu. Se mikä on kanssa on varmaa, niin huomenna kaikki on kalliimpaa. Verottaja tulee, verottaja nappaa, verottaja ei muuten kuuntele Abbaa.

Mutta niin kuin tuli todettua, ne on huomisen murheita ne. Tässä pitäisi nyt jotenkin vetää yhteen tuo kulunut vuosi. Jaahas…

Näitä aikoja se oli kun tämän blogin pitämisestä alettiin puhua. Ei toimittaja muista, mutta näihin aikoihin. Paljon on mahtunut asiaa vuoteen. Japanissa järisi maa ja Euroopassa talous. Oli kylmää ja kuumaa keliä, ei meinattu saada ”Jytkyn” jälkeen hallitusta kasaan, oli vuotoa ja skandaalia, bändejä perustettiin ja hajotettiin, levyjä julkaistiin ja kiertueita tehtiin… Kuka niitä nyt enää oikein muistaa. Jos nyt kiinnostaa, niin lukekaa historiikeista.

Tällä porukalla keikkoja oli reilut 80 viime vuonna. Kuluneen vuoden aikana reissattiin Saariselkä – Tallinna välillä ja kansaa viihdytettiin. Varovainen arvio on, että katsoja määrä on jossain 100 000 kieppeillä. Tarkkaa väkimäärää ei pysty sanomaan, kun ei sen naksun kanssa tullut oltua kaikkia vastassa.  Kolmekymppisiä vietettiin ison kiertueen merkeissä, joka kahteen laivaan lopetettiin. Uusia biisejä tuli ulos neljä sillä kokoelmalevyllä ja sen sellaista.
Ensi vuosi tuo uudet hommat eteen, eli bändi painetaan studioon ja keikoillekin saavutaan sitten kesällä. Syksyllä on luvassa jotain… hmmm… no näette sitten. Että, tuota ja joo… Ei kai tässä nyt sitten muuta.

PAITSI TIETYSTI ETTÄ

Älkää hölmöilkö tänäänkään ratissa, ravintolassa tai missään! 
Mekään emme hölmöile, varsinkaan ilotulitteiden kanssa. Annamme ammattilaisten hoitaa asian.  Siis sen ilotulituksen, ei hölmöilyä. Oy Pyroman Finland Ltd hoitaa homman turvallisesti ja näyttävästi.



HALUAMME TOIVOTTAA HYVÄÄ, ONNELLISTA, ILOISTA JA MENESTYKSELLISTÄ UUTTAVUOTTA 2012 KAIKILLE SÄÄDYILLE!!!





lauantai 24. joulukuuta 2011

EXTRA JOULUBLOGI

24.12.2011 Tampereella

Hei kaikki Joulupukin pikku apulaiset!!!

On taas se aika vuodesta. Parin tunnin kuluttua Suomen Turussa yks jeppe kiipee parvekkeelle julistamaan Joulurauhan. Sitä sitten tuijotetaan televisiosta, mutta ei se rauha siitä ala. Perheen äidit painaa päämärkänä ohimosuonet pullottaen Jouluherkkuja pöytiin. Muutama tiukka sana pääsee, kun hermo palaa ja uuneissa vähän muutakin.

Keikkarintamalla bussit ovat suunnistaneet kotiin lepäämään jakaen soittajat ja roudarit koteihinsa pukkia odottamaan. Kaikille ei kuitenkaan koita juhlapyhiä, joten Kiitos ja Kunnia niille, jotka töissään pyhät viettävät. Tämä koskee nyt sitten kaikkia ammattiryhmiä, emme ala erittelemään. Mutta töissä on porukka näinäkin pyhinä.

Viime viikot on nyt sitten painettu selkä vääränä erilaisia kauppoja lävitse kauheassa ruuhkassa. Herkkuja on kannettu kotiin ja imuri on huutanut hoosiannaa. Ei sitä Daavidin poika laulua, mutta moottori punaisena on saanut painaa hooveri. Kuusimettälläkin on rämmitty ja taas on ilmaston muutosta vauhditettu, kun niitä puita on katkottu ja sisälle kannettu.

Soitteli juuri äsken bändin pomo Olli tuolta kaukoidästä lomamatkaltaan. Pyysi välittämään Jouluterveiset kaikille tasapuolisesti. Pyysi samalla hakemaan Mikon ja Jaskan studiolta pois Joulun viettoon. Ovat työstämässä siellä keväällä julkaistavaa DVD:tä. Daffy pakeni maaseudun rauhaan Jouluksi ja lähetti sieltä Postiautolla terveiset. Noudamme ne matkahuollosta heti seuraavana arkena.

Se ei sitten tullut valkoista Joulua. No tämä helpotti sen verran haravointityötämme, ettei Toikan Aria tarvinnut etsiä maastosta hiihtoladuilta. Saatiin nimittäin tehdä haravointi mukavasti autolla ajellen ja lenkkipolkuja kierrellen. Ei meinaan tykkää oikein nuo hiihtäjät, jos siinä latu-uralla autolla ajelee. Lähetti kanssa kovasti kaikille terveisiä, kun Joulusaunaa ruvettiin puhumaan.

Porista saapui myös puhelu. Jos siitä murteesta nyt jotain ymmärsi, niin oli puhelimen toisessa päässä Hakulisen Jussi, joka omal taval sen Joulun toivotti. Ihmeteltiin siinä miksi se pukki roikkuu taas naru kaulassa kuusessa.

Tyttäristä Suvi käänsi keulan kohti pohjoista ja "Hei mummoa". Molemmat mummot on esitelty, mutta en kirveelläkään muista kumpi on kumpi. Terveiset molemmille täältä etelästä. Kun kerran sieltä niitä terveisiä tänne pyydettiin lähettämään. Samoin lähettivät Miina Porist ja Annika Sibbosta Jouluterveiset.

Juki taasen valmisteli lomalle lähtöä. Soitti tuolta lentokentältä ja pyysi siinä terveisensä kertomaan. Juvalta saapui myös puhelu. Siellä malttamattomana istui mies uuninluukun edessä ja tuijotti siellä muhivaa kinkkua. Kertoi ohjelman olevan hieman yksitoikkoinen, mutta kiinnostava. Kerrottiin sitten että parempia ruokaohjelmia tulee televisiosta, sieltä olohuoneesta.

Tekniikan pojille olikin sitten varattu ohjelmaan hieman teknistäavunantoa. Keli kun on mikä on, soitteli tuolta Sallasta sellainen ukko ja pyysi apua. Reki ei kuulemma kulje, kun ei ole lunta. Järjestettiin sitten erilaisia pyörä virityksiä hälle.

Pyysi vielä yhtä palvelusta. Kiire painaa päälle kuulemma ja viime Joulusta oli jäänyt hieman ikävä maku, kun eräs hyvin tuntemamme oli päässyt puraisemaan. Vuosi olikin mennyt antibioottikuurilla. Kädessä ollutta tulehdusta oli hoidettu pois. Lupasimme auttaa ja toimitimmekin Horrorin lahjan perille. Paketti sisälsi muuten kolme pakettia Sinistä-lenkkiä, paketin näkkileipää ja konjamiini pullon. Sellaisen pienen, minibaari kokoisen. Hieman murisi annettaessa mutta leppyi kyllä kun sai käteensä. Ja tulihan sieltä lopulta myös hymy ja kiitos.

Näin ikään...



Haluammekin kiittää kaikkia kuluneesta vuodesta ja toivottaa hyvää ja rauhallista Joulua!!!

perjantai 16. joulukuuta 2011

JYSKÄSTÄ ULKOSATAMAAN

25.11. Jyväskylä, Paviljonki Areena


Henkisesti raskaan, jopa traumaattisen kotimatkan jälkeen onkin viikko mennyt lähinnä sängyn alla piilossa. Loppuviikosta sentään uskaltautui sieltä pois, sillä tien päälle oli lähdettävä. Keski-Suomessa olisi illan ilakoinnit tiedossa. Painajaisiin ei enää ilmestynyt klovnimeikein varustettu Horrori hokemaan mantramaista ”Siitäs sait… Ha!” hokemaansa, joka aina päättyi infernaaliseen nauruun. Edellisen yön oli jopa pystynyt nukkumaan kokonaan. Olipas kokemus.

Riittääkö nää nyt ihan varmasti??
Siispä… tukka ojennukseen ja antiperspirantti kainaloon ja urille mars! Tosin tuo raikastautuminen on loppuviimein ihan turhaa hommaa. Meinaan pukkaa taas kohta hiki, kun alkaa kamojen kanssa resuaminen. On sentään kuitenkin yritetty ja se riittäköön.

Matkaa ei tälle viikonlopulle pääse kertymään ihan hirveästi, eli sellaisia pikku pistoja vain nämä esiintymiset. Siispä uutiskatsaus nopeasti käyntiin ennenkuin alkaa varsinainen askartelu. Menneellä viikolla mediaa ja kansaa ovat puhuttaneet valelääkärit. Eli plasebolisenssiaatit. Näitä lääketieteellisessä ”opiskelleita” on nyt löytynyt niin Helsingistä, kuin Tampereeltakin.

Arman Alizad, tiedättehän tämän vaatturin ja mediapersoonan? Viimeaikoina kiertänyt maailmaa tutustumassa erilaisiin taistelulajeihin ja siinä samassa otellut ammattilaisia vastaan. Hän jossain radiohaastattelussa kertoi kokemuksia tuolla itärajan takana tapahtuneesta kuvausmatkasta. Venäjä on kuulemma maa, jossa mikään ei toimi, mutta kaikki järjestyy. Näin tässäkin tapauksessa.


Nämä valelääkärit ovat tilailleet niitä tutkintotodistuksia tuolta Venäjältä. Hintahaitari on pyörinyt käsittääksemme jossain 500 – 10 000 euron välillä. Ongelmalliseksi tämänkertaisen jupakan tekee se, että terveydenhuollon ammattilaisia valvova viranomainen Valvira on nyt töpeksinyt oikein urakalla. Heidän rekistereihinsä lähetettyjen tutkintotodistusten aitoutta ei ole tarkistettu, joten nämä henkilöt ovat ikään kuin olleet virallisia ammatinharjoittajia väärin perustein. Että näin… Kuka valvoisi valvojaa??


Safety Car
No matkamittari keräsi kilometrejä ja baana aukeni edessä. Kunnes taas kerran eteemme ilmestyi tulppa. Nyt ei kyseessä ollut kuitenkaan sellainen virallinen safetycar vaan pauttiarallaa 15 metrinen harmaa pötkö. Popeda se siinä taivalsi keikkamatkallaan Kuopioon. Veljellisesti tietysti soitimme heti etummaiseen bussin että voisivatko herrat ystävällisesti siirtyä syrjään edestämme, että pääsisimme ajoissa perille. Lupasivat avata autossa nitro-hanan tai vaihtoehtoisesti painaa Ritari Ässästä tuttua Turbobuust-nappulaa, etteivät olisi jaloissa. Sompailtiin sitten porukalla Patalahden vanhalle Essolle tauolle ja vaihtelemaan kuulumisia. Voi sitä jälleennäkemisen riemua.
Illan yleisö
Aikataulu painoi kyllä sen verran päälle, että jätimme Popedan poijjaat noutopöydän ääreen ihmettelemään tarjontaa ja jatkoimme matkaa. Hommahan menisi muuten pelkäksi seurusteluksi. Paviljonkiin oli kiirehdittävä.

Hieman hankalan peruutusoperaation jälkeen päästiin töihin. Aiemmin käytössä ollut oviaukko nimittäin ei ollut enää käytössä. Paikanpäälle oli tulossa niin paljon väkeä, että lavarakennelmaa oltiin jouduttu peruuttamaan aiemmin totutusta. Tehy ja Jyväskylän Sote (ilmeisesti sosiaali – ja terveystoimi) nimittäin järjestivät pikkujoulunsa keikan yhteydessä. Eipä muuta kuin tervetuloa Hermannin-nuorisoseuralle.

Tavarat kasaan ja odottelemaan. Kaikki valmiina illan koitosta varten. Huttu huuleen… mitäs… Nuori neiti Teräsniska istui pöydän päässä ja osoitteli LED-taskulampulla yhtä ruokailijaa. Tarkemmin katsottaessa kyseessä olikin toinen seuraajaheitinmies. Täytyi oikein mennä varmistamaan oliko Suvi päättänyt kostaa valopallomiehelle keikkojen aikaisen kirkkaan valon sohottamalla nyt ruokailevaa roudaria suoraan silmiin. Ei ollut. Taustalaulajan toimenkuvaa oli laajennettu niin että valaisi tämän roudarin ruokailua. Salaatissa oli nimittäin niitä ”kitkerään makuusia marjoja joota reikkalaaset laittaa joka ruokahan. Niitäkin on joku joskus maistanut ja nyt niitä on joka paikassa.”

Sovittuna oli myös, että Olli vierailee Tehyn tilaisuudessa sanomassa muutaman sanan. Suvi halusi liittyä mukaan, sillä neitihän haaveilee työskentelevänsä terveydenhuoltoalalla myös. Suvin äiti on nimittäin kyseisen alan ammattilainen ja verenperintö vetää myös neitiä alalle. Poistuivat siitä ohjattuna sanansa sanomaan, eikä mennytkään pitkään, kun jostain hallin perukoilta kuului järjetön huuto. Olivat ilmeisen tyytyväisiä vieraisiinsa nämä Tehyläiset. 
Pientä huolta ja murhetta siinä odotellessa aiheutti Hakulisen saapuminen paikalle. Mies taivalsi läpi tuulen ja tuiskun, mutta kun herra Murphy laittaa sormensa peliin niin tietäähän kuinka siinä käy. Mies oli Porissa unohtunut ajatuksiinsa niin, että lähdön hetki meni hieman kintaalle niin sanotusti. Eikä matkan tekokaan sitten sujunut ihan oppikirjan mukaan. Onneksi mies ilmestyi paikalle ajoissa ja taas kerran oltiin yhes koos, joten…

Introduction käyntiin ja kaikki paikoilleen. Tämän kiertueen areenakeikoilla, missä vaan tilaa on, on bändi aloittanut sellaisen verhon takaa. Tälle verholle on heijastettu kuvakollaasia bändissä nyt soittavista jäsenistä. Lähtevät lapsuudesta ja päättyvät Ollin kuviin. Taustalla soi Tikanmäen Anssin sovittama intro- eli alkusoittonauha, jossa on Yön kappaleita vuosien takaa. Anssi on antanut introssa uuden ilmeen kappaleille ”Häät”, ”Laulu meille kahdelle”, ”En saanut sua pilviin”, ”Pilvenpiirtäjät”, ”Satelliitit” ja ”Joutsenlaulu”.

Intron pyöriessä kankaan takana bändi asettuu paikoilleen ja neljännellä käyntiin. YY-KAA-KOO ja menoksi. Samalla etummainen kangas tipahtaa ja bändi jää soittamaan harson taakse. Yleisön reaktiot ovat olleet mielenkiintoista katsottavaa. Ensimmäisen kankaan tipahdettua yleisö reagoi välittömästi keikan alkuun. Koukku on kuitenkin siinä, että on olemassa toinenkin kangas, jonka takaa ensimmäinen kappale kiskaistaan ilmoille. Harson takana ja paikoillaan seisovat soittajat painavat menemään. Toisen biisin alussa tämä läpinäkyvä harso tipahtaa, ja katso, keikalla onkin taas uusi alku.

Jaa... tulihan sitä väkee
Kun se toinen harso oli tipahtanut, aukeni eteen varsinainen yleisömeri. Piti oikein käydä kysäisemässä tuotannosta väkimäärää. Sellanen viis tonnia oli vastaus. Eivät menneet hukkaan paikalle järjestetyt viivelinjat. Saatiin ääni kantamaan hallin perille saakka. Normistäkillä olisi jäänyt kuulematta takariviltä illan anti. Paviljongilla kun ei tuota korkeutta niin hirveästi ole että sitä äänentoistoa saisi tarpeeksi korkealle roikkumaan. 

Väki ja bändi viihtyi. Mikäs siinä paiskoessa kiivaimmassa pikkujouluajassa settiä menemään, tuumivat bändiläiset ja soitto maistui. Aika kuitenkin riensi ilakoinnin mukana, joten tuli aika lopettaa ja kumartaa illan yleisölle. Ja outro soimaan.

Hiljaisuuteen johtava loppusoitto siis tämä outro. Saarivaltakunnan anglikaanisesta kielestä johdettu termi, missä aiemmin esillä ollut intro ja out yhdistetään noin näppärästi. Tämän kiertueen outrossa Tikanmäen sovituksen ovat saaneet ”Rakkaus on lumivalkoinen”, ”Vieraskirja”, ”Pettävällä jäällä” ja ”Parrasvalot”. Ja taas hieman kuvia vuosien varrelta. Näin päättyi ilta Jyväskylässä. Oli aika kerätä tavarat ja suunnata Suomen Turkuun. Nyt tosin kiertäen lähtöruudun kautta, eli Tampereelle unille.

Kotiin matkattiin läpi öisen pohjoishämäläisen maiseman. Kiertueen puoliväli oli ohitettu viimeviikonloppuna jossain Kokkolan ja Seinäjoen välillä. Oikein mukavasti on mennyt touhut tällä turneella. Tätä pohtiessa tulikin mieleen miten vaivatonta homma on nyt ollut. Ainoa suuri mysteeri on, että mikä on paukkupissa???











26.11. Turku, HK Areena

Uusi aamu ja uusi epistola edessä. Ennen puoltapäivää luomet auki, vaikka hieman väkisin, ja bussi liikkeelle. Turussa nimittäin odottaisivat uuden yleisön immeiset. Eli hehkutulpat kuumaksi ja kone käyntiin. Eteenpäin olisi jouduttava. Ei saa jäädä sänkyyn makaamaan.

Kokoontuminen taas kerran Telakalle. Paradoksaalista eikö?? Yleensä kun bändi menee telakalle ei tapahdu mitään. Tässä poppoossa kun mennään Telakalle, lähdetään keikalle. Selvennyksen vuoksi, niin tuo Telakka on ravintola Tampereella, jonka edestä tavataan lähteä liikkeelle. Ei siis sieltä Telakalta vaan siitä edestä. Vähän niin kuin helpoin paikka kaikille halukkaille saapua paikan päälle ja könytä Möykkärin uumeniin.

Kovin olivat uupuneen näköisiä paikalle saapuneet. Varsinkin hotellimajoituksessa olleet. Epäiltiin muulla porukalla tietysti, että nyt se kuuluisa Joro olisi vaatinut jäljilleen Tampereen yöhön. Väärin meni. Vaikka porukkaa oli piipahtanut kylällä, oli väsymyksen takana vähän arkisempi asia.


Poppoo oli näet majoitettu läheiseen Villa-hotelliin. Sisustuksen yhteydessä joku asiansa osaava oli tähän vanhaan viljamakasiiniin tehtyyn hotelliin sitten kiinnittänyt huoneen seinälle lampaan kuvan. Jotenkin liittyy kuulemma siihen Villa-teemaan. Anyway, sanois amerikkalainen tähän väliin. Tuo lammas oli sitten tuijotellut lepäävää ensin sillai tarkkaillen, sitten tuijottaen ja lopulta psykopaattisesti toljottaen. Oli kuulemma ruvennut vaivaamaan porukkaa siihen malliin, että yöllä oli taulua yritetty peittää peitoilla ja muilla, jotta pystyisivät valvovan silmän alla nukkumaan väsyneet matkaajat.


No, ei sentään häirinnyt valoisuus nukkumista. Muut olivat syyt. Eipä häiritse tuolla Utsjoellakaan valoisuus enää yöpuulle kävijää. Se painui sitten aurinko mailleen tänään samoihin aikoihin kuin me lähdimme matkaan. Nousee seuraavan kerran ensivuonna. Tammikuun 17. Kello 11.57.
”Aurinko kun päätti retken,
siskoistaan jäi jälkeen hetken
päivänsäde viimeinen.
Hämärä jo mailleen hiipi,
päivänsäde kultasiipi
aikoi juuri lentää eestä sen…”

Se on siis yö Utsjoella. Kaamos on hiipinyt jostain pohjoisesta ja taittanut päivän selän. Hiipi vielä hetken etelää kohden, ennenkuin Telluksemme saavuttaa elliptisen kiertoratansa käännöspaikan singahtaen samantien uudelle kierrokselle. Ja kas.. myös kaamos väistyy taas vuodeksi. Tai ainakin aiemmin on näin tapahtunut. Arviolta 4,5 miljardia kertaa.

Miina Magia
Että jos nyt jostakusta tuntuu oma työ hieman yksitoikkoiselta, niin miettikääpä tuota maapallon hommaa. Vuodesta toiseen kiertää Aurinkoa ympäri ja siinä samassa oman akselinsa ympäri. Kun nyt on arvioitu viisaiden kesken, että Maalle on ikää kertynyt tuo 4 500 000 000 vuotta. Ja siihen päälle 365 kierrosta itsensä ympäri vuodessa, voidaan arvioida että niitä kierroksia on kaiken kaikkiaan kertynyt sitten sellaiset 164 250 000 000 kappaletta. Ei ihme jos hieman huippaa. Sopii nimittäin kokeilla tuollaista pyörimistä. Samaan aikaan sitten heitellään kivillä, erikokoisilla sellaisilla ja lujaa. Ole siinä sitten, kun vielä pinnoitetaan populaatiolla joka repii, raastaa ja raiskaa pintaa.
Kakkonen

Ja matka jatkui. Tylsää kun taas kerran oli, pidettiin eräänlaiset hattukestit bussin uumenissa. Erilaisilla päähineillä kisailtiin paras hattu ja rooli kisassa. Voitto meni tuonne taustalaulajaosastolle. Onneksi vanha pääkaupunki avautui kuitenkin eteemme ja niin myös sen ylpeys HK-areena. Päästiin tuollaisista roolileikeistä. TPS:n kotikaukalo. Monta mestaruutta nähnyt kiekkopyhättö. Sen uumeniin sukelsimme tällä kertaa. Siellä niitä mestaruusviirejä roikkui rivissä.

Meidän rauhassa kikostellessa esitystämme pystyyn oli Lahden jäähallissa hieman erilainen tunnelma. Lämpöä oli päässyt syntymään Pelicansin ja Hifk:n välisessä ottelussa oikein kunnolla. Ja penalttia oli jaettu ennätysmäärät. Piti oikein tarkastaa tietolähteistä, että mikä on jääkiekon tarkoitus, tavoite ja tehtävät. Ilmeisesti olivat nyt menneet puurot ja vellit taas kerran oikein kunnolla sekaisin. Jääkiekon tarkoitus kun on toimittaa kiekko vastustajan maaliviivan ylitse niin, ettei vastustaja pysty samaan suoritukseen omassa päässä. Tavoitteena on tehdä niitä maaleja enemmän kuin vastustaja ja voittaa näin ne pelit. Jääkiekon tehtävä onkin sitten liikunnanriemun kautta luoda yhteisöllisiä ja kansallisia onnistumisentunteita seurakannattajien ja kansojen keskuudessa. Nuo Lahden tapahtumat olivat jotain aivan muuta. Käsityksemme mukaan nyrkkitappelut eivät kuulu jääkiekkoon. Jos nyrkkeillä haluaa, kannattaa ostaa hanskat, riisua paita ja mennä kehään. Siellä saa nyrkkeillä.


pyrotekniikkaharjoitukset. Tarkoituksena ei mitenkään ollut aiheuttaa HK-areenalle materiaalista haittaa pommittamalla tai aikaansaada mitään viranomaisoperaatiota räjähdysaineiden suhteen. Sellaisia pikku paukkuja vain ruuvailtiin tehosteiksi lavarakenteisiin.Lämpöä oli meillekin luvassa illan kuluessa. Keikan yhteydessä pidettiin tulevaa Hartwall-areenan keikkaa varten pommitreenit. Siis sellaiset 



Pommipalaveri
Iänenkoeituksessa vielä hieman hinkattiin kapellimestarin johdolla stemmoja ja sitten alkoi pyrovalmennus. Nauhoitettiin pommimiehelle muutama video niistä paikoista joihin iskeä ja sitten esiteltiin bändille hieman minkälaisia paukkuja on tulossa. Myöhemmin käytiin sitten takahuoneessa vielä pommipalaverissa ne paikat läpi, missä jotain tapahtuu. Näin olisivat kaikki tietoisia ettei kurkista mikään ylimääräinen kalsariin kesken keikan.

Pohdittiin sitten ruokailussa porukalla viisaat päät yhteen lyötyinä, että mitenköhän on, mahtaako Turku palaa taas tänään noista meidän pommeista. Kuuluisa on nimittäin se legendaarinen Turun palo. Neljäntenä päiwänä syyscuuta 1827 kävit näet niin, että kauppias Carl Gustav Hellmanin talossa pääsi tulikukko irti. Kauppias Hellmannin ollessa matkoilla Tukholmassa syttyi hänen nawettansa palamaan. Syytettynä tulen huolimattomasta käsittelystä oli ensin palvelijatar Maria Vass. Myöhemmin voitiin kuitenkin todeta walkean päässeen syttymään Hellmannin naapuritalon sawupiipusta tulleista kipinöistä.

Turun tuomiokirkon kellot soittivat walkean päässeen irti, mutta kaupungin porvariston ollessa markkinoilla Tampereella (no joku järki on sentään ollut jo tuolloin turkulaisilla) ja Turun ylioppilaiden ollessa lomalla, jäi venäläisten sotilaiden avun varaan kaupunki. Komennus tulikukon taltuttamiseksi meni kuitenkin enemmänkin ryöstelyksi joten niin pääsi walkea lewiämään hallitsemattomaksi. Aiemmin olivat turkulaiset onnistuneet polttamaan kaupunkinsa jo 30 kertaa. Nyt kuitenkin tuli tuhosi 11 000 turkulaisen kodin talven tehdessä tuloaan. Henkensä menetti 27 ihmistä ja parisataa sai vammoja 4.- 5.9.1827 riehuneessa palossa. Sittemmin kaupunki on tulikukolta säästynyt.

Näitä ynnäillessä Mikki Hiiri osoitti taas kerran, että oli aika marssittaa popparit lavalle. Väkeä oli kertynyt kuin pipoa lehtereille. Tuotantoporras ilmoitti summittaiseksi luvuksi 5600 katsojaa illan esitykselle. No niin… Viikonlopun saldoksi saadaan sen kuuluisan Ojalan laskuopin mukaan sitten 10 600 katsojaa. (Luvut eivät ole tarkkoja toim. huom.) Intro siis pyörimään, soitto kulkemaan ja pommit paukkumaan.

Ilman suurempia murheita kulki illan anti. Perinteisesti duetoidessaan Suvin kanssa on Olli tavannut esitellä neidin ja toivonut pääsevänsä edes vierailemaan taustalaulajaksi nuoren neidin omalle juhlakiertueelle kymmenen vuoden kuluttua. Annikan kanssa esitetyssä duetossa on Ollilla taas ollut tapana sanoa tai laulaa jotain Annikalle. Tänään kuulimme pätkän Elton Johnin ja Bernie Taupinin säveltämästä ja sanoittamasta 1970 ilmestyneestä ”Your Songista”. Leskisen Juice siihen käännöstekstin teki ja kyseinen kappale löytyy ainakin Mustajärven Paten Lago Nero soololevyltä vuodelta 1988. ”Sinun laulusi” soi illassa pienoisena ekstrana. Kaunis laulu, joten laitetaanpa Ikurin Ukkometson esittämään versioon Youtube-linkki tähän perään.

Samaisen kappaleen on levyttänyt myös ainakin Alwari Tuohitorvi vuonna 1972 singlenä. Tosin ei Leskisen sanoittamana. Ähtäristä alkunsa saaneen Alwari Tuohitorven lannanlevittäjät säesti muuten Jukka Kuoppamäkeä ennen oman uransa alkamista. Tätäkin bändiä tuottanut Sundqvistin Mika on muuten bassotellut tuossa bändissä. Ja Seppo ”Kala” Alajoki ja Seppo Tammilehto ovat sen riveissä esiintyneet.


Loppuun vielä paikallinen keikkajärjestäjä ja tilaisuuden promoottori ojensi Ollille Kultalevyn tehdyistä keikoista kuluvan juhlakiertueen kunniaksi. Niin päättyi ilta Turussa, joten oli aika pakata tavarat kiireen vilkkaa ja kiirehtää takaisin Tampereelle nyt kun Myllysiltakin on tamperelaisvoimin rakennettu uudelleen. Ettei vain pääsisi tarttumaan se kuuluisa Turun tauti. 

perjantai 9. joulukuuta 2011

MISS' LAAJA AUKEE POHJANMAA


Tampereella 9.12.2011

NO HIP HEI TAAS!!!

Ja anteeksi taas kerran, että kesti päivitykset. Syitä on monia joten ne niistä. Ei jäädä selittelemään urheiluruutuun miksi näin kävi, vaan leuka rintaan ja kohti uusia vastoinkäymisiä. 

Kaikista uhkailuista huolimatta saatiin sentään jotain kuvia tästä reissusta tänne. Laatu vain ei ole kovin hyvä. Ei tietenkään, kun ensin piirrettiin lyijykynällä muistin varasta luonnokset ja sitten erilaisilla kuvankäsittely- ja kaappausohjelmilla niitä rakenneltiin. Että tämmösiä tällä kertaa... 

Ja sitten vain Pohjanmaan suuntaan kerronnallisessa muodossa. Luvassa ei kuitenkaan ole mitään Antti Tuurin tasoista kerrontaa päivistä Pohjanmaalta.



18.11. Kokkola, Jäähalli

No ni!! Lomat olisi sitten tältä erää lusittu. Eli koneen ääreen jälleen. Lomamatkaa ei kuitenkaan ehtinyt pitämään, eikä aurinkorannoista nauttimaan, vaan kyllä se aika pääsorvin ääressä kului. Ja niin kuin Konden raportista huomaa, Kuopiossa työmatkalla käytiin. Kesti vain hieman orientoitua takaisin näyttöpäätetyöskentelyyn ja siksi tässä taas hieman laahataan. Kuopion reissun jälkeen vietettiin nimittäin taas sitä päivää jolloin perheenpäätä muistettiin edes vartin verran aamulla. Paasilinnan Arton sairastuttua jäi vuosittainen Paasilinna-päivitys saamatta, mutta onneksi maamme kaakkoiskulmalla syntymän ihmeen kokenut pseudonyymi Ilkka Remes oli julkaissut uuden jännitysteoksen. ”Teräsleijonan” ääreen uppoutuessa meinasi muu maailma unohtua. Joten tässä vaiheessa pakko hieman mainostaa. Suosittelemme sekä Arto Paasilinnan sekä Ilkka Remeksen tuotantoon tutustumista. Syväluotaavana analyysina vain yksikertaisesti siitä syystä, että ovat niin hyviä.

Pyydän nyt kuitenkin huomioimaan Konden esittämän piikittelyn tuolta Kuopion reissusta erästä nutipäätä kohtaan. Ja varsinkin siihen laulelmaan, joka kuultiin bussin perää tyhjennettäessä. Ei se niin kauhea ollut kuin Konde antaa ymmärtää. Tosin myönnetään samalla, ettei se myöskään mikään kaunis esitys ollut. Huomaa kyllä, että ”savusaunassa” vietetty aika on syövyttänyt savonmiehen aivoihin vain Ronski Gangin, Hurriganesin ja Peer Güntin sointukulkuja. Tietysti on ymmärrettävää, että ylipainehoito se tuossakin toimii. Katalyyttinä toimii kaiketi nikotiini. Tai sitten kielimuuri on vain niin syvä, koska Konde ei tunnistanut Juha Tapion tuotannosta lainattua ”Ohikiitävää” kipaletta. Sanat nyt kyllä hieman muuttuivat, koska kipale pölähti esittäjänsä päähän emeritusroudarin valitettua hiekan tarttumista jalkoihin juuri rampin kohdalla. Mutta se siitä…

Tai ei sittenkään… Levylaulajaa ei tosiaankaan tuosta tyypistä saa. Toisin kuin eräästä savolaisesta. Onneksi tuo ilmoille päästetty esitys ei kantautunut kappaleen alkuperäisesti esittävän ja luovuutensa siihen laittaneen Juha Tapion korviin. Esitys olisi nimittäin varmasti murentanut hänen maailmansa. Sama jos kävisi hitleröimässä vaikkapa Mona Lisan Louvressa. Sen sorttinen häväistys kaikessa vilpittömyydessään tuo esitys kuitenkin oli, että kotimatkan ajaksi sidottiin syytetty kollektiivipäätöksellä bussin kardaaniakseliin kiinni. Sai sitten sanktiona pyöriä siinä muutaman tuhat kierrosta kotimatkalla. Eli hieman tarkemmin räknättäessä matkan kestäessä Kuopio – Tampere välillä noin neljä tuntia eli 240 minuuttia ja kierrosluvun ollessa keskimäärin noin 1500 rpm tulee tuosta arvioiduksi kierrosmääräksi 360 000 kierrosta asianomaiselle pyöriä akseliinsa sidottuna.

Mutta, mutta… kalenterissa ja kiertuepaidassa oli kirjoitettuna tälle päivälle matka Kokkolaan. Kokkolan Jäähalli olisi esiintymisareenana illan kemmakoissa. Ja sitten matkaan. Viime viikonlopun kollektiivisesta rangaistuksesta aiheutunut sisäkorvan tasapainoelimen häiriö ja vertigo olikin sopivasti loppunut joten dieselkone käyntiin, porukka kyytiin ja menoksi.

Matkaa oli taas edessä, joten ajantappohommiin. Päädyttiin siinä sitten joutessamme pitämään yhteiskuntatieteiden alaista seminaaria aiheesta maahanmuuttajien kohtelu skandinavisessa lastenkirjallisuudessa ja terveen työläisjärjen käyttö asioiden suhteutuksessa. Iltalehti nimittäin uutisoi taannoin saksalaisesta tutkimuksesta, jossa on todettu Astrid Lindgrenin Peppi Pitkätossu-kirjojen olevan näkyvästi rasistisia. Itse Peppi Pitkätossu ei tutkijan mielestä ole rasistinen, mutta tarinat sisältävät rasistisia viittauksia. Esimerkkinä mainitaan Pepin isän n……kuninkuus. Että näin! Pitäisiköhän nyt kuitenkin muistaa, että Peppi Pitkätossu-kirjat julkaistiin 1946–1948 välisenä aikana. Tai siis kolme Peppi-romaania ilmestyi tuolloin, useita kuvakirjoja onkin sitten ilmestynyt myöhempinä aikoina. Emme kyllä itse ole olleet paikan päällä katsomassa maailman menoa maailmansodan jälkeisessä yhteiskunnassa, mutta jos saamme olettaa, niin maailma ja ihmisten maailmankuva on tuolloin ollut hyvinkin erilainen. Yhteiskunnan normit ja tiedostavuus on ollut kerta kaikkiaan toista maata. Samoin normit. Olihan 50-luvulla eräässä länsimaassa vallalla erittäinkin voimakas kommunismin pelko ja voimakas rotuerotteluajattelu, omine lieveilmiöineen. Tai 30-luvun oppikirjat, miten niissä asiat ilmaistaankaan. Jos nyt kuitenkin olemme väärässä, niin anteeksi että olemme kasvaneet yhteiskunnassa jossa Tarzan, Peppi Pitkätossu ja Mustanaamio olivat lasten suosikkihahmoja ja herkkuina nautittiin L…-Pekkaa, N……suukkoja ja samalla kun luettiin Tintin seikkailuista Kongosta. Rasistisen leiman ovat nämä kaikki saaneet nyky-yhteiskunnassa. Seminaarin loppulauselmaksi kirjattiinkin sitten kannanotto ettei historiaa kannata muuttaa, kun ei sitä pysty, mutta oppikaamme siitä.

Ja vielä ennen kuin kukaan tuomitsee meitä rasistisiksi, haluamme kiistää sen ehdottomasti. Sen verran täytyy nyt jokaisen muistella historiaa taaksepäin, että ihmisen kehitys on alkanut jostain Saharan eteläpuolisesta Afrikasta. Oletettavasti populaation kasvusta johtuva migraatio ruuanhankinnan perässä on saanut kansat tänne pohjolaankin vaeltamaan. Hyvin oletettavaa on myös vaalean ihonvärimme olevan geneettisen mutaation aikaan saamaa. Tosin täytyy taas kerran talven kynnyksellä todeta, että jotain on esi-isiemme ajattelussa ollut pahasti vialla, kun ovat tänne suunnanneet. Ihminen eli Homo Sapiens on kuitenkin trooppinen eläin. Luotu kulkemaan tasaisemmissa ja lämpimimmissä ilmastoissa. Tasalämpöisiä kun olemme ja ilman tuuheaa karvapeitettä varustettuna.

Tekninen palaveri
Näitä pohtiessa tulikin sitten hetki, jolloin bussi parkkeerasi Kokkolan jäähallin pihaan. Kaikki olikin taas kerran valmiina, joten bussin perä tyhjäksi ja romut lavalle. Popparit oli jätetty hetkeksi hotellille pyörimästä jaloista, joten hyvissä ajoin oltiin valmiina. Ainakin melkein. Hienoinen hurina oli pesiytynyt kamoihin ja ongelmaa ratkottaessa menikin tovi, mutta saatiinpas ne mehiläiset laitteista ajoissa pois. Nopea äänenpaineen tarkistus ja ruokailuun mars.

Tällä pätkällä onkin päässyt tutustumaan suomalaisen jääkiekkoilun eri joukkueiden historioihin. Onhan suurin osa esiintymisistä ollut jäähalleissa. Tänään ihailtiin Kokkolan Hermeksen pelaajakavalkadia. Hermeshän pelailee kiekkoa tuolla Suomi-sarjassa ja onkin siinä ollut monen kiekkoilijan farmikomennuspaikkana ennen liigaan nousua ja ulkomaan komennuksia. Ehkä ei niin kiekko-orientoituneille ihmisille tutuin heistä lienee Jukka Hentunen joka tuolla jäällä on kurvaillut. Onhan siellä monia muitakin, mutta kasvattiseurahan Hermes on monelle kiekko tähdelle ollut. Tuli siinä ruokailun yhteydessä katseltua josko Jukka ”Mano” Alkulan nimi tai kuva olisi jossain vilahtanut, mutta ei. Tuttu mies nääs. Paikalle pyyhälsi kasseineen myös Lapinnoita Suvi Teräsniska. Hieman puuskutti nuori neiti, kun oven avasi. Totesi matkanneensa Oulusta paikalle VR:n kalustolla ja jotenkin yllättävää oli, ettei kaikki ollut taas mennyt ihan putkeen. Ehti kuitenkin ja kaikki olivat siis yhes koos.

Huttu oli huulessa joten odottelemaan. Halli alkoikin täyttymään ja H-hetki läheni. Ennen showta lojuttiin takahuoneessa, jossa huomattiin, että tuotantoportaassa oli lisättynä esimies vahtimaan meidän toimia. Tämä taas tarkoitti sitä että porukka istui penkeillään kuin Kiven Seitsemän veljestä lukkarin kuulustelussa. Korvantakuset ja kämmenet hikoilivat. Ja kukaan ei uskaltanut puhua pukahtaa ilman että mitään kysyttiin. Paikalla oli kuri ja järjestys.
Tasan 20.02 alkoi illan esitys. Kaksi minuuttia myöhässä, mistä vilpitön anteeksipyyntö kaikille. Ei aina voi voittaa, mutta kun tulis edes joskus toiseksi. Show liikkeelle ja menoksi. Paikalle oli saapunut innokas joukko seuraamaan illan musiikillista iloittelua. Harmi vaan, että kuvaaja-urpåmme oli kaiken kiireen keskellä unohtanut kameran laturinsa Tampereelle, joten niiden tunnelmien tallentaminen sitten jäi tällä kertaa. Huomenissa asian tiimoilta käytäisiin käräjät jossa asian omaiselle jaettaisiin ansaitsemansa sanktio. 

Kuvausmahdollisuuden puute ei kyllä sitten haitannut bändiä yhtään. Jotain vapauttavaa oli viikon aikana tapahtunut sillä soitto soi entistä rennommin.

Ensimmäinen setti kuokittiin onnellisesti läpi ja oli aika vilvoittaa ja virvoittaa paikalle kokoontuneita ihmisiä. Hirveä kiire ja kipitys oli taas lavan suunnasta takahuoneeseen Juvalaisen Perinnesalaatin ääreen. Soittajat pyyhivät suupieliään ja vaihtelivat esiintymisvaatteitaan, kun tekniikan porukka ehti paikan päälle työehtosopimuksen mukaiselle kahvitauolle. Eipä muuta kuin takaisin tonteille ja toiseen settiin.

Meno jatkui lavalla ja salissa. Voisi jopa sanoa että ehkä kiihtyikin hieman. Positiivisessa mielessä, ainakin pääpiirteittäin. Kello kävi ja biisit vaihtuivat. Samoin solistit. Taas kerran koitti aika kiittää paikalle tulleita ja kumartaa syvään. Illan anti oli tarjoiltu ja juhlakiertue paikalla vieraillut. Kokkolaan palataan uudelleen; missä merkeissä ja millä aikataululla, se jää nähtäväksi. Kevät kun on nyt sovittuna lomailuajaksi ja kesällä sitten jatketaan soitantohommia.

Juhlat oli taas tältä erää juhlittu, joten tavarat kasaan huomista varten ja karavaani liikkeelle. Tässä tapauksessa se tarkoittaa sitä, että bändin tekniikka yrittää ehtiä alta pois kun Moving Lightin porukka alkaa purkamaan kalustoa. Bändin vehkeet bussin perään ja äkkiä luukulta pois, sillä pihassa rouskuttaa vaativasti jo rekkoja, odottaen kuormaa kärryynsä. Rekat haluavat liikkeelle, sillä rekat tykkää, että niillä ajetaan. Ja karavaani kulkee yön yli kohti seuraavaa paikkaa jossa jo malttamattomasti odottavat että uusi kasaus alkaa.

Me väistimme suosiolla sivuun ja jäimme yöpymään Kokkolaan. Kirjautuminen hotelliin ja sitten olikin vuorossa akateeminen väitöstilaisuus paikallisen Amarillon loosissa. Kielitieteellinen väitöstilaisuus järjestettiin aiheesta subjektiivinen vai objektiivinen kerronta suomenkielisessä raportoinnissa yhteisön toiminnasta. Taas kerran jäi se kuuluisa hattu saamatta (toim. huom.)

Varsin vilkas oli ohjelmatarjonta myös konsertin jälkeen. Nähtiinpä paikalla myös toiminnallinen pro gradu-työn palautus teatterikorkeakoulun tanssitaiteen linjalle. Tosin väitöstilaisuuteen osallistui kuitenkin huomattavasti enemmän väkeä ja mikäpä siinä. Harvoin kai niitä hylättyjä tuossa vaiheessa enää tulee. Ilman hattua siis kohti majapaikkaa miettimään unohtaako koko väikkärin vai parantaako sitä myöhemmin esitettäväksi. Tuo gradu esitys oli kuulemma mennyt paremmin ja hyväksytty kiitettävin arvosanoin. No, huomenna päivä uusi.


19.11. Seinäjoki, Areena

Aamusta sitten kömmittiin aamupalalle, kuka mihinkin tahtiin. Ensimmäiset kolkuttelivat ovia jo puoli kahdeksalta, viimeisten kiiruhtaessa paikan päälle juuri ennen sulkemista. Osa porukasta kulki hyvinkin ryhdikkäästi, toisten ollessa kumarassa eilisen Pro Gradu-esityksen jäljiltä. Mutta mitäpä siitä. Matkaan piti lähteä kuitenkin ryhdistä huolimatta.

Hämmästeltiin siinä matkalla Pedersöressä, nyt jo toistamiseen eilisen Kokkolaan saapumisen lisäksi, Anders Wiklöf Areenaa. Tai lähinnä sitä, että kuka on Anders Wiklöf. No tietokilpailu pystyyn ja veikkaukset vetämään. Kun kupongit oli tehty kaivettiin oikea vastaus esiin internetistä. Anders Wiklöf on sukujuuriltaan Pohjanmaalta kotoisin oleva, mutta Ahvenanmaalla syntynyt taloustieteiden tohtori, joka on luonut omaisuutensa käytännössä tyhjästä. Ålandsbankenin ja monen muun toiminnassa mukana oleva herra. On sitten tukenut liikuntaa ja kulttuuria huomattavilla summilla. Sukujuurilleen rakennutti tuon jäähallin. Siitähän se lähti visailubuumi.

Ja kun tuo ongelma oli saatu ratkaistua oli vuorossa seuraava tietokilpailu. Nyt kulkusuunnassamme tien oikealle puolelle jäi teollisuuslaitos jonka seinään on kirjoitettu Mirka. Kaikilla oli asiasta mielestään varma tieto joten arvaukset ilmoille ja faktat taas esiin netistä. Hirveä kalapaliikki kuka tiesi eniten kyseisestä tuotemerkistä. Pisteidenlaskijan painajainen. Oy KWH Mirka Ltd on 1943 Onni Aulon perustama tuotemerkki joka myöhemmin on fuusioitunut tuohon KWH-yhtymään. Yhtiö on tunnettu hiomavälineistään, mutta yllätyksenä taitaa tulla se, että suurin osa myynnistä tapahtuu ulkomailla.
Tietokilvan ylituomari

Ja seuraavana tietokilpailukohteena olikin Alahärmässä Lillbackan Jorman luoma imperiumi. Löytyy oma karting-rata, huvipuisto ja erilaisia teollisuustiloja. Viimeisenä kulkusuunnassamme kantatien varressa nökötti lentokenttää muistuttava rekkaterminaali. Melkoinen imperiumi on konepajasta kasvanut vuosien saatossa.

Niin se matka sujui erilaisten Kuka-Mitä-Hä?-kilpailujen parissa ja aivan yllättäen Seinäjoki avautuikin eteemme. Tuttu paikka aiemmilta konserttikiertueilta tämä areena, joten ovi auki ja bussi sisään. On meinaan Pohjanmaalla hieman suuremmalla hommat. Niitä harvoja keikkapaikkoja joissa auton saa sisään ja ihan lavan välittömään läheisyyteen. Perä tyhjäksi ja laitteisto pystyyn.

Sitten taas odottelemaan. Samalla kokoontui tulevia käräjiä varten syyttäjän ryhmä miettimään tulevaa sanktiota kameransa laturin unohtaneelle syytetylle. Väliajalla nuijittaisiin tuomio. Yleensä nämä syyttäjien rangaistusvaatimukset ovat menneet kerrasta läpi.

Siinä odotellessa järjestettiin samalla myös eräänlainen tehoetsintä, sellainen CSI-sarjasta tuttu rikospaikkatutkinta. Tuotemyynnin Horrorin sellainen pieni pussukka oli mystisesti kadonnut. Pussukassa tietysti tärkeimmät eli mobiilitelefooni ja eurovaluutat, mutta myöskin Horrorin körssit. Pienoinen paniikki siinä oli jo syntyä kun laskeva nikotiinitaso sai aikaan aggressiivista käyttäytymistä. Ehti nimittäin puraisemaan taas kerran yhtä kiertuehenkilökuntaan kuuluvaa. Nyt jalkaan. Saatiin kyllä Horrori liekaan hetkeksi kiinni ja onneksi sitten ennen ovien avaamista rauhoitettua hänet kylmillä Käriste-makkaroilla. Niitä kun viskoi aikansa tuotemyynti tiskin taakse, niin loppui se murina viimein.

Tuo kyseinen pussukka löytyi sitten muuten Keski-Pohjanmaalta myöhemmin illan kuluessa. Älkää kysykö miten ja miksi se sinne oli hukkunut, mutta sieltä se löytyi. Me olimme kuitenkin suunnistaneet koko ajan poispäin.

Mieleen tuli myös tämän työn pienoinen ongelmakohta. Stratovarius olisi ollut keikalla Tampereella, mutta me olimme täällä lakeudella. Kotipelto joukkoineen viettävät nyt Jörg Michaelin jäähyväiskiertuetta. Saksalainen rummuttaja jättää nyt kiertämisen muille ja siirtyy muihin töihin musiikkibisneksessä. No näkemättä jäi sekin show. Meillä olisi edessä omamme.

Kello osoitti taas aikaa jolloin oli aika pamauttaa intro käyntiin. Heti alussa huomattiin, että lavan on vallannut hyvinkin energinen Olli. Todellista irroittelua nähtiin pomon otteissa. Kertoi vain että on niin hieno esiintyä kun kaikki toimii. Mies hyppi ja pomppi kuin nuorempi kollega esityksessään.

Niin… homma toimii nyt niin kuin munuainen. Eli hommat on pohkeessa. Ei mitään turhia säätöjä vaan hommat kasaan ja menoksi. Bändi on iskussa ja tekniikka toimii. Niin no… joo
Totta kai samalla siellä Ollin kurkussa on joku pöpö joka hieman rajoittaa laulamista. Pienen pohdinnan jälkeen tuli ilmoitus, että toisessa setissä Mikkosen Miina esittää Katujen Kuningattaren. ”Tällaisina aikoina” -kappaleessa ei kaikkiin ääniin päästä. Ja ollaanhan sillä seudulla, missä Rockheart ja Frogley tuon kappaleen synnyttivät ja kauhajokelainen Skädäm levytti. Myöhemmin kipales otettiin mukaan myös Yö-yhtyeen repertuaariin. Luonnollisesti siksi, että Frogley rumpujen takana bändissä aikansa oli.

Ensimmäinen setti oli ohitse ja oli aika virvoittaa mieltä ja ruumista. Kaikilla hyvä mieli. Paitsi tietysti syytetyllä, joka katse maahan taittuneena taivalsi kohti takahuonetta. Hartiat kumarassa, voimattoman koputuksen saa aikaan raskaan oven pintaan. Oven takaa viimeistä tuomiota enteilevä ääni ”SYYTETTY ASTUKOON SISÄÄN!!!”.

Pukuhuoneen ovesta katsottaessa vasemmalla seisoi käräjien syyttäjä. Syyttäjänä tänään toimi nuori nainen. Suoraan ovea vastapäätä istui tuomaristo. Kolme pitkänlinjan vaikuttajaa. Pukuhuoneen oikealle seinustalle oli kokoontunut valamiehistö, kolmen naisen ja kahdeksan miehen sanaton joukko. Katseet kaikilla valmiina naulitsemaan syytetyn seinälle roikkumaan alastomana ja ylösalasin käännettynä. Päätuomarina toiminut harjateräksen oloinen mies pyysi astumaan tuomariston eteen. Tuo Via Dolorosa oli asteltava vaikka syytetty tunsi ettei sydän enää toiminutkaan. Yhtään ainutta supistusliikettä ei tuo elin suostunut tekemään. Kaikkien paikallaolijoiden katseet olivat nauliintuneet syytettyyn, joka vapisevin jaloin asteli matkansa. Uskaltamatta katsoa silmiin ketään huoneessa olevaa, syytetty saavutti Golgatansa, pysähtyi ja katsoi entistä syvemmälle varpaisiinsa.
Syyttäjä

Tuomari pyysi syyttäjää lukemaan syytekohdat ja esittämään rangaistusvaatimuksensa. Tummaan mekkoon, nahkasaappaisiin ja muodikkaisiin silmälaseihin verhoutunut nuori nainen aloitti puheensa. ”… unohtanut törkeällä tavalla kameransa laturin kotiin… vailla minkäänlaista vastuuntuntoa ja katumusta… aiheuttaen yhteisölle mittavat taiteelliset ja viihteelliset vahingot…” Syyttäjänä toimineen nuoren naisen sanat kaikuivat syytetyn päässä. Syytetty tiesi ettei tämä päättyisi hyvin. Kaikista mahdollisista syyttäjistä ennalta tiukimmaksi tunnettu nuori nainen jatkoi syytekohtien lukemista.  ”Vaadin yhteisön minulle antamin valtuuksin syytetylle rangaistukseksi 15 000 euron sakkorangaistusta ja 6 kuukauden eristyksissä matkustamista tuleville keikoille bussin peräosassa. Vaihtoehtoisesti edellä mainitsemani rangaistusvaatimus voidaan muuntorangaistuksina suorittaa joko loppukiertueen ajan matkustamisella juvalaisen Ford Mondeon takakontissa juomakorien seassa taikka vaihtoehtoisesti kovennettuna rangaistuksena kotimatkaan tuotemyynnin autossa Horrorin kanssa.”

Tuomaristo esitti vielä yhteenvetona syyttäjän esittämät syytekohdat ja rangaistusvaatimukset valamiehistölle ja pyysi heitä harkitsemaan rangaistusta huolellisesti. Valamiehistö nousi seisomaan ja puheenjohtajansa kautta viestitti ratkaisun olevan selvä. Oikeuden palvelijana toiminut paikallinen järjestysmies toimitti suljetun kirjekuoren tuomaristolle.

Kylmän nihkeä hiki virtasi pitkin syytetyn harmaata ihoa. Tuomariston nyökkäillessä yhtenäisesti kaikkien muiden paitsi syytetyn kasvoille nousi infernaalinen hymy. ”Syytetty tuomitaan menettämään vapautensa ja matkustamaan kotiin tuotemyynnin autossa Horrorin seurassa. Tästä tuomiosta ei voi valittaa ja se pannaan täytäntöön välittömästi konsertin loputtua. Istunto on päättynyt, kiitos kaikille.”

Tuomion luvun aikana syytetyn jalat olivat pettäneet ja hän jäi lattialle makaamaan. Jalat eivät enää kantaneet tulevan sanktion taakkaa. Muiden paikalla olleiden kätellessä toisiaan ja kehuessaan oikeaa ratkaisua, syytetty makasi lattialla kyeten tuskin hengittämään. Kyyneleet eivät suostuneet valumaan silmistä eikä tajunta sammumaan. Syytetty toivoi vain joko heräävänsä jostain kauheasta unesta, tai sitten kaiken sammuttavaa tajuttomuutta. Syytetyn tietoisuus ei kuitenkaan sammunut. Valamiehistön, syyttäjän ja tuomariston kävellessä tuomitun ylitse, korvissa kaikui vain iloinen nauru ja ilo toiseen settiin suuntaavien ihmisten elämästä.

Tuomitun päässä ei pyörinyt kuin ajatus siitä, että miksi kaikista rangasitusvaihtoehdoista juuri tuo oli haluttu nuijia pöytään. Viimein huoneeseen laskeutui hiljaisuus. Voimaton tuomittu uskalsi viimein avata silmänsä. Horrorin diabolisesti hymyilevä naama loisti takahuoneen ovesta. ”Siitäs sait… Ha!”

”EEEEEIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIII!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!”