TERVEISIÄ SDATISTA...TSADIS...STADISTA! (Täällä junatkin kulkee teillä)

10.12. Helsinki, Hartwall-areena

Se olisi sitten taas uusi keikkaviikonloppu edessä. Pääkaupunkiin koittaisi matka. Onneksi takana on tiukan viikonlopun jälkeen hyvin levätty viikko. Ja jännitetty. Tälle viikolle kun keikkoja ei ole kuin yksi..

Jonkinlaisena kiertueen The Keikkanakin pidetty Harwall Areena. Saas nähdä kuinka äijäin käy. Niin ja likkojen. Hjallis Harkimon ideoima areena, jonka seinällä on komeillut Victor Hartwallin perustaman juomajätin nimi. Lajinsa suurin on kuitenkin tämä Keski-Pasilan komistus. Ja sinne ronuaisimme nyt me. Maailmantähtien keikkapaikalle.

Se oli sitten muuten Itsenäisyyspäivä taas menneellä viikolla. Hyvinkin perinteisesti sitä sai vastaanottaa. Ensin jännitettiin vuosi postiluukun ääressä odottaen, että jokohan sieltä nyt kilahtaisi sellainen kutsu kekkereihin. Ei tullut tänäkään vuonna. Ei oltu harvojen ja valittujen joukossa. Ei auttanut muu kuin jäädä rannalle ruikuttamaan. Ei tullut Tarjasta ja Penasta niin tuttuja menneinä vuosina, että olisivat muistaneet.

Ääniaaltovarasto

Tammikuussa kun on sitten ne seuraavat vaalit, jossa isäntää tai emäntää sinne valitaan, niin pyytäisin ehdokkaita pistämään nimen ja naaman muistiin. On meinaan tuo veliverottaja käynyt sen verran ahkerasti kukkarolla. Tässä kun on kuitenkin ansiotyössä jo tovi painettu. Niistä saaduista tuloista pitää maksaa taas veroja. Ja sitten sillä jäljelle jääneellä osalla ostellaan kaikenmaailman ei-niin-tarpeellisia tavaroita, joista pitää taas maksaa veroja. On meinaan veroa veron perään, mitä tässä valtion kassaan kumotaan.

Kohtuulliselta siis tuntuisi, että kutsu tulisi. Eikä tarvittaisi muuta trahteeria kuin pari kuppia mustaa kahvia. Niillä pärjäisi komeasti. Voin vaikka maksaa kyseiset antimet sellaiseen kulhoon siinä pöydällä. Eikä tarvitse edes selostaa sisääntuloa, saati kuvata. Kuitenkin kun kyseessä on televisioiden ääreen kansakunnan pysäyttävä tapahtuma.

Näiden ”edustuskotibileiden” jälkeen medialla menikin sitten loppuviikko pohtiessa kunkin asuvalintaa ja kuka oli illan kuningatar. Käsittääkseni tilaisuudessa ei ollut osallisena kuninkaallisia, että se siitä. Kuka teki ja sanoi mitä ja kuinka joku hölmöili jossain.

Tietynlainen saturaatiopiste tuli kuitenkin ylitettyä heti televisiolähetyksen alusta saakka. ”Pitäkää tunkkinne!!!”, tuli huudettua nanosekunnin jälkeen ja kaivettua esiin Darwinin Lajien kehitys. Meinaan kun mitään muuta ei mistään tullut, kuin tuota kättelysaagaa. Sitä juhlintaa ja päivittelyä olisi sitten pitänyt katsella. Ensin tietysti tuli ronuttua pitkään laatikoilla etsien sopivaa viihdettä dvd-elokuvien muodossa. Mutta kun sellaista ei löytynyt, niin tulipa sitten tutustuttua herra Darwinin ajatuksiin.

Ei ollut nimi myöskään reservin ylennettävien listalla. Ei löytynyt vaikka kuinka haki. Jäi siis natsatkin saamatta. Täytyy varmaan soittaa ja kysyä, onko nimi poistettu ”Tornifirman” listoilta vai onko paperi jäänyt alimmaiseksi kasassa. Ei meinaa oikein sotilasura edetä. Täytyi siis tyytyä kohtaloonsa ja hiljentyä ensin perinteisesti Edvin Laineen ohjaaman Tuntemattoman sotilaan ääreen. Perinteeksi on muodostunut tämä Väinö Linnan romaaniin perustuva filmatisointi näin juhlapäivänä. Ja sitten kaivetaan varaston periltä TJ-kypärä päähän. Jos ei ole ollut ylioppilaslakki ahkerassa käytössä sen suuren päivän jälkeen, niin vastaavasti armeijan harmaista kotiutumisen yhteydessä askarreltu ”Tänään jäljellä 0 aamua” päähine on. Se päässä on otettava Itsenäisyyspäivän paraatia vastaan kotona olohuoneessa.

Varajärjestelmä

Mutta juhlat on juhlittu. Nyt olisi aika jatkaa askartelua. Hieman hakusessa oli vain maaseudun miehiltä ajoreitti tuonne Hjalliksen luomukseen. Löytyihän se, vaikka paikallisilla rekkakuskeilla olikin hauskaa. No… Stadissa junatkin kulkee keskellä katuja, niin ei sitä aina ihan osu.

Se oli sitten Hjallis järjestänyt kenttämiehille hieman pientä hommapuuhaa. Pari päivää sitten areenan valloitti Deep Purple, tänään olisi vuorossa Yö. Huomenna kentällä viilettäisivät Jokerit ja Saipa SM-liiga ottelussa ja ylihuomenna paikalle saapuisi itse Sir Paul McCartney. Niin juuri… Se Beatles-hemmo. On meinaan Kangasjärven Mikolla ollut hieman jäsentämistä ajatuksissa. Hän ja Paul samalla lavalla. Tosin eri aikaan, mutta kuitenkin.

Eli sellaiset pienet kaukalosulkeiset oli pojilla tiedossa. Tavaraa vaihtuu päivittäin. Tänään paikalle saapui myös YLE. He vetävät keikan niin sanotusti narulle eli talteen. Sekä kuvaa että ääntä. Myöhemmin päästään sitten oikein televisioon. Ja Dvd-julkaisu tuosta tulee myös. Käsittääksemme. Eipä muuta kuin tavarat äkkiä paikoilleen. Soundcheck ja kameraharjoitus pitää kuitenkin pitää ajoissa. Ettei tuu kiire.

Isolla lavalla isoilla kamoilla

Äkkiä siis tavarat bussin perästä esiin ja lavan suuntaan. Hämmästys oli suuri ja pisti maaseudunmiehen oikein pysähtymään. Nyt on hommat isolla, nyt on. Oli meinaan lavarakennelma sitä kokoluokkaa, että jos meinaa lavan läpi kävellä, niin täytyy ottaa matkaan eväät. Ja passi. Meinaan toisen reunan on pakko olla jo vieraan vallan alaisuudessa. Mopohan tänne pitää hankkia, millä pikku asioita saa hoitaa.

Siinä sitä sitten taivasteltiin aikamme ja kello kävi. Aikeissa oli laittaa Ollille viesti, että nyt on hommat isolla, mutta samassa mies kurvasikin pelipaikalle. Ja roudarit puhutteluun. Supisi jotain salamyhkäistä näille ja porukka nyökytteli ympärillä kuin lauma käkikellon käkiä. Ja eikun hommiin.

Nakke Nakuttaja

Kiire meinaisi kuitenkin tulla. Ainakin Miinalla joka juoksi suoraan äänenkoeistukseen. Tuli suoraan nimittäin hääkeikalta. Hyvin ehti kuitenkin. Tuli ikään kuin etusuoralla rinnalle ja ohitse. Oli muuten käynyt kampaajalla hankkimassa itselleen hieman sellaisen postpunkin kampauksen.

Hieman kiireellä paikalle kurvasi myös Juha Tapio, tällä keikalla vierailevana laulajana oleva laulaja-lauluntekijä. Nopeasti vain äänet kaikilta ulos ja kaikkien korviin, sillä Ylen kameraharjoitus painoi päälle. Kyllä ne nyt oikeasti osaa niitä käyttää, ettei se kameraharjoitus sitä tarkoita. Enemmänkin se on sellainen tapahtuma, jossa kaikki synkronisoidaan keskenään ja katsovat hieman niitä viimeisiä ajolinjoja. Eli harjoitus käyntiin ja sitten porukka nopeasti maskiin.

H-hetki

Yritettiin saada tiukan maskeerausaikataulun lomaan uitettua bändin roudareillekin jonkinlaiset ajat ilmeen ehostamiseen. Hieman maansa myyneen näköisenä otti maskeeraaja kädestä kiinni ja talutti Areenan puusepänverstaalle. Kysyi puukittiä pakkelointiin ja tasohöylää. Miksiköhän.

Vastaan käveli myös Horrori. Vieno hymy kasvoillaan. Oli tulossa myös tuolta puusepänverstaalta. Hieman siinä hämmästeltiin muuttunutta ulkomuotoa, mutta ei oikein keksitty syytä. Pirkko Liinamaan harmaa sävy on ollut hiuksissa jo aiemminkin. Kakkulat on samat, juu… jotain tässä nyt on mitä ei huomata… ”hetkinen sulla on uudet sukat!!! ... Jess!! … Onneksi olkoon - voi kun ne pukee hyvin.”

Mitäs tässä oikein lukee 

Pienoine episodi syntyikin sitten tyttöjen pukuhuoneessa. Tarkkaan ei ole tiedossa, kumpi kyllästyi osaansa, silitysrauta vai Suvin esiintymisasuste. Eivät tykänneet toisistaan, sillä tuloksena oli reikä esiintymisasusteessa ja sulanutta töhnää silitysraudan pohjassa. Vakuuttelivat kovin, että oli sulanut sekunnissa, kun porukan miesväki hieman epäili, että oliko silitysrauta unohtunut siihen päälle. Ensin kuultiin kunniamme ja sitten salamana hävisivät nuori neiti Teräsniska ja kokeneempi neiti Mikkonen jonnekin. Puolen tunnin kuluttua palasivat mukanaan uusi esiintymisasuste. 

 

Kaikki oli siis kunnossa. Ovet saliin voitiin aukaista. Ennakkoon ilmoitettu noin 9000 henkilöä konkretisoitui vasta kun meni ulos katsomaan minkälaista liikehdintää siellä tapahtuu. Väkeä lappasi tulemaan kokoajan vain lisää. Tuo väkimäärä on melko pitkä jonona meinaan. Tappituntumalla jos laitetaan kaikki seisomaan yhteen jonoon ja varataan itse kullekin tilaa sellaiset 40 cm, jolloin ei ole ihan edessä olevassa kiinni, tulee jonolle mittaa 360 km.

Ja mitäs tässä tapahtuu??

Ei muuta kuin kaikki paikoilleen ja menoksi. Suuri yllätys oli katsoa tippuvan verhon takaa sitä väkimäärää mikä paikalle oli kerääntynyt. Niitä ihmisiä vain oli ja oli. No mitäpä siitä tätä on haluttu ja tätä saatu. Pommit paukkuivat, musiikki soi ja kansa viihtyi. Odotetusti hieman venyneen ensimmäisen setin jälkeen oli hyvä hieman haukata happea ennen illan jatkumista. 

Ensimmäisessä setissä sai illan vieras Juha Tapio vuoronsa tulla duetoimaan Ollin kanssa kappaleensa ”Ohikiitävää” ja vastavuoroisesti soolona lurauttaa kappaleen ”Kuin sävel oisi hän”. Täynnä iloisia yllätyksiä oli siis ilta tänään, täällä ja nyt.

Väkee!!!

Illan suurimman yllätyksen koki kuitenkin taustalaulajista Mikkosen Miina. Ennen keikan alkua kuiskutti Olli tekniikan väen korviin, että tänään Miina saa elämänsä tilaisuuden. Miinalle ja bändille ei saanut kertoa, että Miinan bravuuri, ”Katujen kuningatar” oli lisätty settiin. 

Toisessa setissä alkoikin yllättäen Olli  duetoituaan Suvin kanssa ”Särkyvää”, spiikata seuraavaa kappaletta kehiin. Ensimmäisenä Ollin spiikin ymmärsi Suvi, joka alkoi suputtaa Miinan korvaan jotain. Mikkimanuna toiminut roudari löi Miinalle soolomikin käteen ja saatesanoiksi ”Ole hyvä, sinun vuorosi”.

Lady Yö

Hyvin pitkän, rauhallisen ja syvän sisäänhengityksen jälkeen, kasvoillaan ilme, joka kertoi täydellisestä keskittymisestä sekä hirvittävästä ajatustyöstä, asteli Miina parrasvaloihin ja aloitti numeronsa. ”Hän sinuun katsoo läpi karvaiden kyynelten, tuntematta tuskaa…”

Aivan täydellinen suoritus. Ja niin kylmäpäinen suoritus kuin vain voi olla 9000 hengen edessä. Loppuun vielä Miinalta Jussi Hakulisen esittelevä spiikki ja takaisin paikoilleen. Näin toimii todellinen ammattilainen.

Taustalaulajien korokkeelle astelikin sitten Miina, joka näytti kuin olisi hypännyt ensimmäisen kerran benji-hypyn. Tai laskuvarjolla. Hirveän tunnemyrskyn ja onnistumisen tunteen kokenut ”Lady Yö”. Oikeasti meinasivat polvet pettää ja suusta pääsikin lause ”Jumalaut minkä teki”. 

Tunteikas ilta Hartwall-areenalla sai arvoisensa päätöksen kun ”Rakkaus on lumivalkoinen” päätti illan. Silloin lähti myös täydeltä laidalta pommiryhmän tekeleitä. Ilta oli saanut arvoisensa päätöksen. Äkkiä vain tekniikan väki hommiin, sillä huomenna vuoroaan odottivat narripaidat ja sputnikit. Tavarat kasaan ja autoihin. Kiitokset vielä kaikille ja… Huh huh!!

Porukkaa jäi Helsinkiin juhlistamaan hyvin onnistunutta iltaa. Bussissa oli siis tilaa matkata. Nähtiinpä heti alkumatkasta myös ilmestys jossa eräs rock´n´roll fani hieman kyseenalaisesti roikkui ohiajavasta autosta eväspullonsa kanssa. Taisi olla miehellä hieman ”Tsugu Way” käynnissä.

Hieman oli omituinen olo kun bussi oli pakattu ja kotiin päin kurvailtiin lähes suoralla moottoritiellä. Ilta oli kaikin puolin onnistunut rutistus. Liekö nappiin mennyt ilta ennätysyleisön edessä vai kiertueen kolmanneksi viimeinen veto aiheuttanut lievää haikeutta. Jossain syvällä torson alueella tuntui käsittämätön paineen tunne, jota ei osannut selittää.

Ähäkutti… muistui sitten mieleen, että nythän on menossa Kuun pimennys. Sehän tässä kuuhullua hieman vaivaa. Näille leveyksille olisi nyt nähtävää tiedossa. Harmi vaan, että vettä sataa kaatamalla taivaan täydeltä. Eli ei näy tuo ihmeellisyys.

Ollaan siis tilanteessa, missä Telluksemme kiertorata osuu suoraan Aurinkomme ja Kuun väliin. Auringon valoa heijastava Kuu pimenee, kun Maapallon varjoon joutuu. Tai ei se nyt ihan kokonaan pimene, kun ilmakehä taittaa spektrin pisimmät aallonpituudet punaisen ja oranssin kuitenkin Kuuhun. Väri muuttuu tumman punaiseksi. Pilvessä on kuitenkin Kuu, joten ei pääse havainnoimaan Danjonin asteikolla Kuun kirkkautta pimennyksen aikaan. Täytyy siis satsata seuraavaan maassamme näkyvään pimennykseen 28.8.2015. Ja jatkaa matkaa kotiin.

MINÄ LÄHDEN POHJOIS-KARJALAAN... JA OULUUN, VAIHDAN SULAKKEET MITTARITAULUUN

2.12. Joensuu, Joensuu Areena

Aamusta taas kerran piti hieman ihmetellä sijaintiaan tällä telluksella. Oli nimittäin hieman outo ympäristö katsella kun herätyskello vaatimalla vaati orientoitumaan aikaan ja paikkaan. Miksi kello kilkatti puoli seitsemältä ja missä oltiin??

Kello soitti siksi, että aamupalalle on hyvä suunnistaa heti kuumien kulhojen ääreen, jolloin ruuhkat olivat pienemmät. Ja Joensuu oli paikka jossa oltiin. Näinhän se meni, kuten aiemmin sovittiin. Kuteet siis päälle ja puuron perään. Eivät oikein tykkää kyttyrää jos lähtee aataminasusteessa aamiaiselle.

Taktisesti päissämme oli nimittäin ajateltu, että Joensuuhun kannattaa lähteä jo illalla. Näin tulevan viikonlopun kilometrikaaoksesta selvitään kunnialla. Päivistä olisi tullut yksinkertaisesti liian pitkiä muutoin. Joten eilen oli startattu illalla liikkeelle ja yö vietetty hotellin pahnoilla maaten.

Tunnel of ... eikun to körssi

Se on sitten talvi tulossa. Viimeinkin. Ja mistä sen tietää? Siitä nolosta tilanteesta mihin eilen aamusta tuli jouduttua. Ei… ei yllättänyt talvi autoilijaa, kuten joka vuosi median mukaan tapahtuu. Kyllä ne keliolosuhteet osaa katsoa kalenterista jos vain haluaa. Vai mitä Pasanen???

http://www.youtube.com/watch?v=2x_eoM8AnEQ

No kuitenkin. Miettikääpä tilannetta, jossa astelette lähellänne olevaan automarkettiin ja tuulikaapissa konttii perse pystyssä joku jamppa tuijotellen taskulampulla jonnekin liukuoven rakoon. No näin kävi toimittajalle.

Meinaan kun nälkä on sellainen vaiva, että se sanoo tappavansa jollei syö. Painelin sitten eilisaamuna tällaiseen kaikkea myyvään elintarvikeliikkeeseen ostoksille. Siinä käytävällä teputellessa kipitti myyrä pitkin lattiaa. Nopean tilanne arvion jälkeen tulin tulokseen, että talvi tulee, kun myyrät ja hiiret tunkevat rakennuksiin lämmön perässä. Toinen johtopäätös oli, että yleisen hygieniatason vuoksi tuo myyrä tulee toimittaa ulos. Ja kolmanneksi mielessä, että se täytyy tehdä hellävaraisesti. Pyysin läheisen palvelutiskin asiakaspalvelijalta roskista, mihin vangita tämän metsänelävän. Katsoi sitten hieman kummeksuen kulkijaa käytävällä. Perusteltuani asianlaidan, roskis työnnettiin käteeni ilman karsastusta. Paineli vain tämä pikku pötikkä hirveällä kiireellä sinne liukuoven alle piiloon ja tavoittamattomiin. No, ukko nelikontin ja tiirailemaan josko se veijari siellä jossain luurailisi. Ei löytynyt, mutta kun noin parikymmentä aamun asiakasta olivat ihmetelleet siinä ohi kulkiessaan tätä suurta nöyryyttä jota maalainen osoitti automaattisesti toimiville oville, tuli mieleen vain, että onko tässäkään nyt mitään järkeä. Konttia nyt tässä tuulikaapissa. Sinne jäi myyrä jonnekin rakenteisiin talven viimaa pakoon. Talvi tulee, oletteko valmiina?

Eilistä matkaa väritti totaalisen nöyryytyksen lisäksi myös Radio Suomen Hurriganes-ilta. Eräiden vannoutuneiden vaatimuksesta bussiin järjestettiin kuuntelumahdollisuudet tätä iltapuhdetta varten. Täysi kahden tunnin hiljaisuus vallitsi näiden valittujen keskuudessa. Ainoat kommentit olivat vain käskevät ”Rätisee!!!” huudot. No anteeksi… Ihan noihin maastonmuotoihin ja niistä johtuviin radion kantoaallon heikkenemiin ei pystytä vaikuttamaan. Tai pystytään, mutta tuo ohjelma ehtii loppua ennen sitä. Eteenpäin bussin oli sentään yritettävä, muuten lepoaikatavoitteista joudutaan luopumaan. Varsinkin jos jäädään tienposkeen ohjelmaa kuuntelemaan.    

Ajoissa oltiin sittenkin Joensuussa (in Joe´s Mouth på engelska), joten vaaka-asentoon oli hyvä kellistää itsensä. Onneksi matkan aikana ei alkanut minkäänlainen Hurriganes-herätysilta, jossa väkisin käännytettäisiin väkeä tuohon religioon. Melkomoinen instituutio on tästä triosta muodostunut. No, Hurriganesissa on puolensa, olivathan he oikeasti ensimmäisiä suomalaisia tuossa touhussa. Ja suksee on ollut järjetön. Päättivät poijaat illan kuluessa perustaa muuten sellaisen tribuuttibändin kyseessä olevalle orkesterille. Nimeltään tämä pumppu on sitten Jurriganes. Seuratkaa paikallista ilmoittelua. Saattavat oikein aktivoitua keikkailemaankin.

Iltapuhdetta oikolukijalle

Itä-Suomen ja miksei koko maan ylpeys Nightwish julkaisi muuten männäviikolla uuden levyn. Imaginarium-nimeä kantava tuotos on nyt sitten saatavilla kauppojen levyhyllyiltä. Jonkinlaisesta hysteriasta voidaan kai puhua, kun tuo eepos julkaistiin, sillä bändi järjesti levyn julkaisun jakamalla nimikirjoituksia siihen vuorokauden vaihtuessa. Innokkaimmat fanit jonottivat mediatietojen mukaan tilaisuuteen säätä uhmaten kellon ympäri. Sen verran täytyy nyt sanoa; menee toimittajan saamattomuuden piikkiin, että minkäänlaista levyarvostelua ei voida tehdä. Ei ole nimittäin tullut hankittua kyseistä tuotosta. Mutta jos nyt yhtään osaa Holopaisen ja kumppaneiden tuotantoa arvuutella, niin jotain mahtipontista ja täyteläistä tuotantoa on julkaistu. 

Meidän oli kuitenkin aika juosta pakolliset asiat ennen keikkaa. Bussissa on nimittäin ollut hieman sähköinen tunnelma viime reissuilla. Eilen onnistuttiin paikallistamaan tuo sähköisyyden aiheuttaja. Näet kun sähkölaitteet toimivat oikeasti savulla. Ja kun se savu sieltä laitteesta tulee ulos niin enää ei toimi. Eri laitteet sitten sisältävät tätä savua erilaisia määriä riippuen tietenkin laitteen koosta. Joskus sitä savua tulee näkyviä määriä, joskus vain hajuna. Näin oli käynyt bussimme eräälle audiolaitteelle. Kipitettiin sitten kaupungin katuja etsien tarvittavia osia vian korjaamiseen. Ei löydetty. Ei ollut Joensuun ostosmahdollisuuksissa tarvitsemiamme tarvikkeita. Täytyy siis siirtää huolto myöhempään ajankohtaan.

Ettäs kehtaavat

Joten Areenalle mars, illan viihdytyspaketti odotti. Joensuun areena onkin aiemmilta kiertueilta tuttu paikka. Suurta hauskuutta on aina sisään mennessä kohdistaa katse kattoon, jossa komeilee varmaankin maailman suurin räävitön ilmiö. Suunnitteluvaiheessa on kattopalkkeihin piirretty sellainen kirkkoveneeksikin kutsuttu kuvio, joita piirrellään joka paikkaan. Tuolla ilmestyksellä on vain mittaa 15 m. Jos saan veikata on kaiken tämän takana lähistöllä majaileva Kotiteollisuus-basisti Janne Hongisto.

Ilmestystä ei voinut kuitenkaan jäädä ihastelemaan pidempään vaan hommiin oli alettava. Tosin ensin kurvasimme Konden keittiöön, josta kutsuvasti leijaili tuoreen mokan tuoksu. Kuppi kuumaa naamassa olevasta aukosta sisään ja menoksi. Alustavan tiedon mukaan noin 3500 pohjois-karjalaista saapuisi paikalle illan viettoon. Ei siis saanut jäädä maiskuttamaan Konden keittiön nurkkaan sinne varattuja herkkuja.

Supermarket

Perinteiset koeistukset ja huttu huuleen, kun kikostaminen oli saatu siihen malliin. Kurvattiin ruokailuun, mutta huomattiin matkan varrella Horrorin ja Santun pystyttämä Elvis Rockshop. Sinne siis vierailemaan, varsinkin kun näytti olevan avoimet ovet. Yllättäen olivat jo nykimässä ruokalan ovea auki hirveällä raivolla. Me sitten porukalla hieman hauskuutimme itseämme sillä taululla jossa pystyi kuvaamaan itsensä Yö-yhtyeen kanssa.

Niin… kuten paikanpäällä olleet ehkä huomasivatkin, siinä supermarketin nurkalla oli sellainen valtava plakaati, jossa saattoi ikuistaa itsensä yhtyeen kera. Hakulisen hahmolla oli kasvojen kohdalla oli aukko. Siitä sai sitten työntää oman päänsä läpi ja ikuistaa itsensä.

Todellinen syy miksi juuri Jussi kasvot puuttuivat oli ihan oikeasti tietokonevirus. Valokuvia printtaavan firman koneella majaili näet sellainen mato, että täysin sattumanvaraisesti se vaihtoi koneen sisällä prosessoitavissa kuvissa jonkun kasvot Horrorin vastaaviin. Oli näet nimittäin ajatellut hän printtaavansa muutamia kuvia itsestään ja toimittanut tuohon liikkeeseen. Tulivat sitten ilman kasvoja takaisin nämä tilatut tuotteet. Sellainen valkoinen läntti oli pään kohdalla. Näitä, tietoteknisesti ajateltuna, irtopäitä vaeltelee nyt sitten sillä koneella, joka noita tulosteita tekee. Iskee sitten sisuksistaan niitä naamoja vähän minne sattuu.

Juoruja

Tämä meidän tuloste kun saapui ennen kiertuetta ja paketti avattiin, niin hämmennys oli suuri joukossamme. Oltiin jo heittämässä koko mainosta roskiin, mutta onneksi Jaska ja Mikko muistivat nähneensä reissuillaan jossain huvipuistossa sellaisen kuvan jossa sai esiintyä voimamiehenä. Siispä sakset käteen ja hommiin. Leikattiin tuo kohta irti ja toimitettiin Särkänniemeen Kummitusjunaan sellaiseksi pelotteeksi. Kuulemma siellä ei enää uskalla huoltomiehetkään liikkua.   

Kun sitten aikansa oli pelleilty siirryttiin varsinaiseen asiaan ja konsertin toteuttamiseen. Eli kitarat vireeseen ja kaikki paikoilleen, oli aika aloittaa Kiitoksen ja Kunnian jako Pohjois-Karjalaan.

Kovin oli energinen show bändiltä. Siinä mentiin eikä meinattu. Ja yleisö viihtyi. Tosin välillä illan kuorotytöt hieman tirauttivat suolaista tunnetta silmäkulmasta soitannon herkillä hetkillä. Soitannon tuoksinnassa huomasi Olli yleisössä nuoren neidin joka oli askarrellut sellaisen plakaatin jolla halusi kertoa mielipiteensä bändistä. Välillä tahtoi vain tuo teksti olla ylösalaisin juhlinnan ohessa. Olli sitten pyytämään tuota upeaa plakaatia itselleen. Ei olisi nuori fani halunnut luopua siitä, mutta antoi kuitenkin. Hieman jopa pahoitti mieltään. No mieli parani huomattavasti kun eräs roudareista passitettiin viemään vaihtokaupaksi neidille Toikan Arin rumpukapulat. Niillä oli sitten mukava naputella soitannon ohessa tahtia. Ja tuo taideteos on muuten sitten tallella. Ei tarvitse surra.

Ja hieman oli hämminkiä myös Hakulisen Jussin lauluäänen kanssa. Ei oikein meinannut aueta oikeisiin oktaaveihin aluksi. Mies myös hieman valitteli kurkun kipeyttä. Se on taas se aika, kun pöpöt jyllää elimistöissä. Jussi kertoi muuten olleensa hieman hämmentynyt erään suomalaisen tanssibändin levyttämästä Joutsenlaulusta. Ei oikein kuulemma iskenyt kappaleen tekijään. Harmissaan oli mies tästä.

Niin, nyt kun turnee alkaa olla niin sanotusti melkein loppuun taputeltu, niin laitetaanpa tähän kiertueen biisilista. Tällaisilla kipaleilla yleisöä on viihdytelty mailla ja mannuilla, turuilla ja toreilla.

Ensimmäinen osuus

1.Intro

2. Likaiset legendat

3. Särkynyt enkeli

4. Kuorotyttö

5. Laulu rakkaudelle

6. Tia-Maria

7. Sunnuntaisin kuolee kuninkaat ( Jussi )

8. Joutsenlaulu ( Jussi )

9. Oikee enkeli ( Juki )

10. Onnen hohteessa

11. Ihmisen Poika

12. Potpourré ( Likat ja Olli )

- Tuhat kilometriä luotasi

- Lasisilmä

- Kuuhullu

-Kiertolainen

- Satelliitit

-En rakasta sua enää

 -Laulu meille kahdelle

Hieman happea, kahvia, Sascher kaakkua ja Juvalaista Perinnesalaattia

Toinen osuus

1. Vie mut minne vaan

2. Niin paljon me teihin luotettiin

3. Tie sydämeeni

4. Tällaisina aikoina  ( Tarvittaessa Katujenkuningatar ( Miina ))

5. Särkyvää  ( Duetto feat. Suvi Teräsniska )

6. Hän tanssi kanssa enkeleiden ( Jussi )

7. Parrasvalot ( Jussi )

8. Deadline ( Juki )

9. Yötä vastaanottamaan

10. Pettävällä jäällä ( Duetto feat. Annika Eklund )

11. Loisto

Encore eli Da capo eli En gang till eli We want more eli ”Soita Paranoid”-kappaleet

Kiitos ja kunnia

Rakkaus on lumivalkoinen

Mikäs tää villitys nyt on

Keikan jälkeen kävikin sitten pienoinen suhina. Likat oli nimittäin buukattu läheiseen Hotelli Kimmeliin keikalle. Teräsniskan Suvin bändi toimi taustabändinä tässä esityksessä. Kiireen vilkkaa toimitettiin tyttäret paikalle konsertoimaan. Perässä loinivat myös muutamat bändiläiset katsastamaan tuota esitystä. Ja orjien kohtalo oli mitä oli. Tavarat oli toimitettava nopeasti laatikoihinsa sillä valtatie kutsui ja huominen Oulun kasaus. 

Laitetoimittajan jäädessä vielä keräilemään tavaroita suunnisti bändin oma tekninen henkilöstö suuntansa eilen lämmitetyille pahnoille maaten. Tosin Hotellin baarin kautta. Tämä myös bändin pomolle tiedoksi. Yhteisellä sopimuksella otettiin sivistyneet oluet unilääkkeeksi. ”Ja poika maksaa”. Alkoi muuten sitten työyhteisön sisällä se pojittelukin viimein. Sivistyneet huurteiset kitusiin ja maate. Huomenna pitäisi kuitenkin herättää ensin itsensä ja sitten bändi ja lopuksi kukko kiekumaan. 

3.12. Oulu, Ouluhalli

On kaksi asiaa jotka ovat kyllä armottomia. Ne ovat herätyskello ja WC:n peili aamulla. Ne kertovat korutonta kieltään ikääntymisestä. Toinen soi aina päivä päivältä aiemmin ja toinen ilmoittaa taakse jätettyjen päivien määrän. Mutta eipä ollut aikaa kauhistella itseään peilistä vaan eteenpäin oli suunnattava. Ensin tietysti kylmään suihkuun (aamulla kaikki vesi mikä suihkusta tulee on kylmää) ja sitten syömään.

Alaan perehtyneet kertovat, että aamiainen on päivän tärkein ateria. Eli aamun ravintoaineet naamaan. Proteiinit, hiilihydraatit, rasvat, vitamiinit, kivennäisaineet ja hivenaineet ruoansulatuskanavaan, karkea hienonnus hampailla ja syljen entsyymit sekaan ja sitten imeytymään. Tielle sydämeen pitää kuulemma syödä hyvin äitien tekemää ruokaa että jaksaa.

Aamulla tulikin sitten huonoja uutisia Hakulisen Jussin mukana huoneesta. Ääni oli siinä kunnossa, ettei laulaminen tänään onnistuisi. Jollei nyt mitään ihmeellistä parantumista tapahdu. Tilannetta jäätiin seuraamaan jännittyneinä, että mitenköhän tässä oikein käy loppu viimein. Miinan ääni oli myöskin vähän niin ja näin, eli kuumaa juomaa ja troppeja tarvittaisiin.

Matkaan siis. Suuntana Pohjois-Pohjanmaa ja Oulu. Arvoisat matkustajat: ”Täällä puhuu koneen valekapteeni. Tervetuloa lennolle.” Tarvittavat paperit ja lentolupakirjat on hankittu Pietarilaiselta torilta sopuhintaan, lentokokemus olematon. Sää matkalla käsittääksemme kuiva, mutta pilvinen. Hienoista töyssähtelyä saattaa olla luvassa. Kiinnittäkääpä ne istuinvyöt, niin katsotaan mistä tämä vehje lähtee käyntiin. OHO!!

No onneksi ei kuitenkaan. Onneksi ollaan tukevasti maan pinnalla. Ei muuta kuin nielemään maantietä. Samaan aikaan joensuulaiset vielä vetelivät hirsiä oikein urakalla. Matkaa oli edessä vaikka kuinka ja paljon. Edeltä käsin oli startannut eräs hyvin tunnettu kulkuväline kahden hengen miehistöllä, ikäänkuin tiedustelemaan matkan varrella olevia keliolosuhteita. Ilmeisesti tällä duolla oli autossaan hieman tylsää kaiken Ronski Gangin ja Hurriganesin kuuntelun ohessa, sillä aivan arvaamatta pamahti toimittajan puhelimeen multimediaviesti.

Piti oikein huolestua kun sen avasi. Sain nimittäin lauletun joulutervehdyksen tuosta violetista salamasta. Oliko nyt kuitenkin käynyt niin, että herrojen maailmankuva ei enää kuulunut yhteisön normaalin piiriin? Olivatko riivaajat saaneet otteen tästä kaksikosta? Ei-niin-kauniita lauluesityksiä kauneimmista joululauluista saapui multimediaviesteinä jatkuvalla syötöllä. Ei… älkää pelätkö. Niitä ei koskaan julkaista, eikä tuota Sisä-Suomen Mattia ja Teppoa pyydetä studioon tekemään ”Joulun Ilosanomaa” -levytystä. Pettyneenä luulin Joulun illuusioiden loppuvan sen punanutun tarinan paljastumiseen, mutta nyt…. Kaikki se tulevan juhlan kauneus mureni noihin bitteihin.

(Niin anteeksi kaikille tämän tekstin viipyminen. Nuo saamani laulelmat olivat niin traumaattinen kokemus, että menetin työkykyni hetkellisesti. Ne aiheuttivat täydellisen Tabula Rasa-ilmiön. Voin vain vedota raportoinnissani täydelliseen hetkelliseen työkyvyttömyyteen. Ja sitten takaisin tuonne Valtatielle 22 ja Paltamoon.)

Paltamossa päätettiin sitten juoda oikein kunnon kahvit. Tarjontaa kun ei ihan hirveästi tällä välillä ole. Bussikin vaati menovettä, joten poikettiin paikalliselle huoltoasemalle jossa ystävällinen henkilökunta olikin jo suhauttanut p… eikun pihauttanut sumpit matkalaisille. Samaan aikaan kurvasivat paikalle myös virkavallan edustajat. Poliisi siinä katselivat hetken bussiamme ja tiedustelivat onko kyseessä keikkabussi. Kun vastasimme asian näin olevan tiedusteli hän että minkä yhtyeen. Kerrottuamme että kyseessä on Yö-yhtye, kertoi mies vaimonsa olleen eilisellä keikalla ja tykänneen kovasti. Ei siinä sen kummallisempaa dramatiikkaa siis ollut. Ansaitulle kahvitauolle tuo pari poikkesi. Poliisihaalarinkin sisällä on ihmisruumis joka tarvitsee ruokaa ja juomaa pärjätäkseen. Ja kupin kahvia silloin tällöin piristykseksi. Juotiin siinä sitten porukalla kahvit ja turistiin niitä näitä. Ei meillä kaikilla ole Poliisia kohtaan antipatiaa.

Matkaan oli kuitenkin käytävä pienoisen tauon jälkeen. Aikataulu painoi tiukasti päälle. Matkalla sitten taas pohdittiin kiertolaisen kohtaloa. Kotona Tampereella astelisi Pakkahuoneen lavalle viime kesänä comebackin tehnyt Sielun Veljet. Vastaanotto Ilosaarirockissa oli ollut niin mahtava, että päättivät sitten tässä syksyllä puhdistaa telakalla pölyttyneet soittimensa oikein kunnolla ja järjestää kiertueen. Julkaisivat uuden biisinkin ja kokoelmalevyn. No näkemättä jäi sekin nyt sitten taas, tuli vain tuumailtua. Ennakkotietojen mukaan tuvantäydeltä oululaisia olisi illalla tulossa viihdyttämään itseään pimeän syksyn keskellä Pikkujoulu Piknikkiin. Sinne siis. Tehtävämme ja määrämme oli olla siellä. Näin oli sovittu.

Kaupungin ylpeys

Tämän illan epistola olisikin sitten seuraavanlainen. Illassa esiintyisi muitakin artisteja kuin tämä poppoo. Illan aloittaisi Henry Ojutkankaan trio kepeällä bluesmusiikillaan. Sitten lavan valtasi kaupungin vahvistuksemme Suvi Teräsniska. Sitten ohjelmassa olisi tämän porukan esitys ja illan päättäisi Popeda.

Eihän siinä mitään muuta kuin lämä tiskiin ja mestoille. Tosin tien päällä huomasi, että se tamperelainen myyrä torstaiaamuna oli ollut oikeassa. Täällä jossain oli jo lunta.

Rakennettavaa Oulussa oli yllin ja kyllin tiedossa, joten mitään lumienkeleitä ei voinut jäädä tien viereen kuitenkaan tekemään. Popparit pistettiin perillä artistikuljetuksella hotelliin pyörimästä jaloista ja apinamiehen raivolla aloittivat tekniikan tyypit kasauksen. Suvin bändin piti päästä kasaamaan myös tavaransa ja koeistamaan äänet.

Jossain vaiheessa sitten siunaantui hetki jolloin voitiin nopeasti heittää päivällinen naamariin. Tosin täytyy sanoa että se ruokailu jouduttiin juoksemaan läpi siihen tahtiin että Michelin-kokit olisivat masentuneet. Niin ei ruokailla. Ruuan makua pääsi aistimaan vasta myöhemmin röyhtäilyn yhteydessä. Nopean ruokailun aiheuttama haitta, ei moukkamaisuutta. Ja silloin oli jo myöhäistä kiittää kokkia maistuvasta ateriasta. Olivat ehtineet poistua talosta.

Suvi Teräsniska yhtyeineen

Ilta alkoi VIP-tilaisuudella johon Henry Ojutkankaan trio järjesti taustamusiikkia soitannollaan. Täytyy sanoa että herkällä kädellä ja hienolla soundilla vetivät settinsä läpi. Ja tavarat nopeasti vaihtoon sillä seuraavaksi lavan valtasi Kolarin kultakurkku Suvi Teräsniska. Johan rupesi yleisökin lämpenemään.

Suvin setin aikana selvisi myös ettei Hakulisen Jussi pysty tänään esiintymään äänensä kanssa. Settilista esiin ja muutokset pohdintaan. Tarvittavat muutokset tehtiin ja kun kyseessä on nyt yhden setin esitys, niin Olli otti esittääkseen kaksi Jussin biiseistä. Jukille listaan lisättiin yksi kappale ja Miina… Niin taas kerran katsottiin takaoikealle ja esiin kaivettiin Miina ja ”Katujen kuningatar”. Luottopakki ikään kuin hän on. Ei aina ajoissa paikalla mutta kuitenkin. Hommansa hoitaa niin A1-luokassa, että ei ole tosi.

Siinä Suvin soitellessa bändeineen saapui paikalle myös Popeda. Olihan siitä jo viikko kun viimeksi oli tavattu, mutta voi sitä jälleennäkemisen riemua. Popedan bussissa saapui myös itse Elvis ja pisti Yön tuotemyynnin viereen kasaan Popedan vastaavanlaisen putiikin. Siinä oli oikein varsinainen supermarket. Riemu tosin loppui lyhyeen kun oli aika komentaa bändi lavalle. Ja taas mentiin. Jussin poissaolo näkyi setissä niin, että Olli lauloi ”Sunnuntaisin kuolee kuninkaat” kappaleen alkusetissä ja lopuksi ”Joutsenlaulun”.

Keikan aikana jännitettiin Helsingissä käynnissä olevaa Robert Heleniuksen nyrkkeilyottelua. Pistevoitto kehässä tuli, mutta eriäviä mielipiteitä asiasta on kyllä esitetty hyvinkin paljon myöhemmin. Jonkinlaista showta oli jo punnitustilaisuudessa ollut. Pitäisiköhän tuossakin lajissa palata antiikin aikaisiin sääntöihin jossa nyrkkeillään niin kauan kunnes vastustaja luovuttaa tai on kykenemätön jatkamaan. Silloin olisi kyseessä reilu peli.

Illan kovimmat aplodit keräsi muuten Ollin ja Suvin duetto ”Särkyvää” kappaleessa. Ne eivät meinanneet loppua millään. Ja samaan aikaan nämä kokeneemmat taustatytöt vetistelivät. Miina kääntyi katsomaan erästä roudaria ja kertoi ettei voi ollenkaan katsoa koska muuten tulee itku. Eli tästä voidaan vetää johtopäätös, että tuo roudari on pelle. Pelle kun tuo ihmisille iloa jolloin hymyillään. Surua ilmaistaan itkemällä.

No mutta... Oma laatikko 

Piti sitten oikein selvittää varsinaisen setin jälkeen, että mitä siellä tavataan vetistellä. On kuulemma niin hieno ja herkistävä hetki se Ollin ja Suvin duetto, tuli vastaus. Paikalle saapuneet noin kuusituhatta ihmistä halusivat kuitenkin nähdä bändin vielä kerran. Joten encore. ”Kiitos ja Kunnia” ilmoille ja perään se lumivalkoinen. Aikataulu oli tiukka, joten äkkiä komennettiin bändi pois lauteilta ja purkuhommiin. Popeda ruopi jo innoissaan soittamaan.

Illan päätti siis Ukkometso porukoineen. Harmi vain, että keikka jäi osalta porukasta näkemättä, kun niitä kamoja piti pakata bussin perään. Viimeiset tavarat saatiin pois vasta kun Popeda oli päättänyt illan. Sitten olikin aika nukkumaanmenon. Onneksi hotellin televisio suolsi nonstoppina Ice Age 3 -elokuvaa. Todella sopivaa viihdettä nukkumaan mentäessä. Huomenissa olisi tarkoitus matkata kotiin ja uusiin seikkailuihin.

KANSALAISET! MEDBÖRJÄRE! UUDENVUODEN EXTRA

Tampereella 31.12.2011

HJULAPATAA!!!! KAIKKI ÄIDIN PIKKU RAKETINRÄJÄYTTÄJÄT!!!!

Jos nyt hieman saa plagioida tuota Ikurin turbiinia tähän alkuun. Ja vaikka ei saisikaan, niin tein sen jo, että se siitä. Valitukset asiasta voi osoittaa Juvan Shellin nurkkapöytään nimimerkillä ”Rikoomies Rantasalmelta”. Se olisi sitten vuoden viimeinen päivä menossa. Tämä vuosi olisi sitten taputeltu kohta puoliin ja voidaan siirtää sinne muistojenlaatikkoon.

Huomenna eletään jo uutta vuotta, joka tarkoittaa sitä, että kaikkiin kaavakkeisiin pitää oppia rustaan vuosiluvuksi 2012. Mutta se on huomisen murheita se. Eletään nyt ensi kunnialla tämä vuosi loppuun, ennekuin aletaan kiilaamaan ensivuoden puolelle.

Se olisi sitten 2011 melkein valmis. Ei toteutuneet ne uhkakuvat, joita Neljä Ruusua orkesteri maalaili vuonna 1992 Haloo albumillaan olleella ”2011” kappaleella. Ei tarvittu kaasunaamareita kaupungilla, eikä happikaappeja sisäiseen gameettien luovuttamiseen ja uimaankin päästiin. Niin… ja Aurinkokin oli paikoillaan. Valitettavasti vain joidenkin lasten asema vähän tahtoo olla niin ja näin. Aina ei sitä parasta turvaa tosiaankaan löydy muualta kuin sieltä keräyslippaasta, joten jos nyt ensi vuotta ajatellen sovittaisiin jotain muuta linjaa porukalla? Käykö?

Heitti sitten muuten pienoisen myterin tuossa vuoden loppusuoralla. Puita kaatui ja kellään ei ollut kivaa. Sitä makaa 120 miljoonan euron edestä puutavaraa pitkin ja poikin Suomen maata. Ja aika usein juuri sähkölinjoilla. Meni meinaan sähköt monesta paikkaa, eikä niitä kaikkia ole vieläkään saatu toimitettua takaisin. Ja mediassa keskustellaan ja osoitellaan nyt syyttävällä sormella porukalla toisiaan ja mietitään, että miten tämä on mahdollista.

No… Jossain tuolla Pohjois-Atlantilla syntyi syvä matalapaineen keskus, joka liikkui itään. Norjassa tuon Dagmar-myrskyn arvioidaan olevan kolmanneksi pahin viimeisen viidenkymmenen vuoden aikana. Ruotsin yli yhä itään liikkunut matalapaineenkeskus iski maahamme Tapaninpäivänä aamusella keskituulen ollessa yli 20 m/s eli 1200 m/min eli 72 km/h. Melko lujaa vai mitä? Korkein mitattu tuulenpuuska oli ollut 31,5 m/s. Ja Kaskisissa keskituuli myrskyssä oli ollut 28,5 m/s. Ei oo ihme ettei puut pysy pystyssä. Ja ne sähkölinjat kun nyt edelleen on ilmajohtoja, niin paukkuuhan niitä, kun tukkipuuta lentää päälle.

Ongelmaksi on muodostunut vain yhteiskuntamme tämänhetkinen sähköriippuvuus. Pakasteet sulaa ja pirtit kylmenee. Ja viihde-elektroniikkahan ei myöskään toimi, eikä puhelimet. Joutuu siis ihan oikeasti viettämään aikaa ihmisten kanssa. Saas nyt vaan nähdä käykö niin, kuin tuolla ameriikan mantereella tarinan mukaan. Siellä kun meni eräästä kaupungista sähköt päivänä eräänä, oli seurauksena kymmenen kuukauden päästä synnytyslaitoksella ruuhkaa. Se nähdään nyt sitten tuolla syys - lokakuun korvilla.

Niin, se on taas aika keksiä niitä lupauksia tulevalle vuodelle. On sitten meinaan vedetty taas kaiken maailman herkkua tässä menneellä viikolla. Ruuansulatuskanava on ihmeissään sen kaiken höystön edessä mitä sinne on tungettu. Ja kaikkea kun ei kuitenkaan käytetä, on se kätevää varastoida elimistöön. Läskiksi. Näin toimii aito ja ehta luomuelimistö. Varastoi energiaa hyvinä aikoina huonoja aikoja varten. Valitettavasti se nyt ei vain sovi tähän tämän päivän terveysihanteeseen, joten niistä varastoista on päästävä eroon. Siinä yksi lupaus, joka kuitenkin jää suorittamatta.

Ja sitten ne väkijuomat… juu… niin juuri… ja tammikuu kun on ohitse, niin narks ja hörps kiirii ympäri fennoskandiaa taas. Ja körssistä luopujat. Just joo… Eiköhän taas kerran ole parempi, että kaikki me lupaamme vain olla lupaamatta mitään, mitä ei voida pitää.

Sitten onkin aika sulattaa hieman tinaa ja kipata se vesiämpäriin. Ohi siitä menee kuitenkin osa osuen kalusteisiin ja iholle. Eikä satu yhtään. Siitä osasta, joka nyt sitten sattui osumaan sinne vesiämpäriin, voidaan heijastaa varjo seinälle ja ennustaa tulevaa vuotta. Toimii ihan varmasti. Meinaan sitä valuuttaa on useampana vuonna luvannut, mutta ei ole tilille asti löytänyt ne tinataalat.

Sitten onkin aika, kaikista silmälääkäreiden, kirurgien, poliisien ja turvatekniikankeskuksen varoitteluista huolimatta, lähteä pienessä tinassa ammuskelemaan niitä raketteja. Ja luonnollisesti ilman suojalaseja. Palaa nimittäin pikkusen rahaa taivaan tuuliin niissä pommeissa. Ja muutama kämppä samalla siinä touhussa. Ilta kuudelta alkaa virallisesti ensin varovainen häirintätulitus, joka puolen yön aikana kiihtyy varsinaiseksi tykistökeskitykseksi. Ja lemmikit painavat hännät koipien välissä ja mahat kuralla sänkyjen alle piiloon. Lähtee siinä paukutuksessa illan aikana muutama sormi ja silmäkin. Käsikirurgit ja silmälääkärit kiittävät ja taas Kela korvaa.

Huomenissa sitten heräillään tukanjuuri kipeänä kuuntelemaan Mäntyniemen emännän puhetta. Paitsi tietysti ne uutterat, jotka juhlakansaa ovat holhonneet ja huoltaneet eri tavoin viimeisten tuntien aikana. Tätä sorttia uransa viimeisen televisiopuheen pitää Tarja. Kiittelee kaiketi kamalasti kuluneesta ja kaivaa joitain epäkohtia esiin yhteiskunnastamme. Ei ne kuitenkaan mihinkään muutu. Paitsi vuoden päästä sen ”Med smörgåssare” sanoo joku muu. Se mikä on kanssa on varmaa, niin huomenna kaikki on kalliimpaa. Verottaja tulee, verottaja nappaa, verottaja ei muuten kuuntele Abbaa.

Mutta niin kuin tuli todettua, ne on huomisen murheita ne. Tässä pitäisi nyt jotenkin vetää yhteen tuo kulunut vuosi. Jaahas…

Näitä aikoja se oli kun tämän blogin pitämisestä alettiin puhua. Ei toimittaja muista, mutta näihin aikoihin. Paljon on mahtunut asiaa vuoteen. Japanissa järisi maa ja Euroopassa talous. Oli kylmää ja kuumaa keliä, ei meinattu saada ”Jytkyn” jälkeen hallitusta kasaan, oli vuotoa ja skandaalia, bändejä perustettiin ja hajotettiin, levyjä julkaistiin ja kiertueita tehtiin… Kuka niitä nyt enää oikein muistaa. Jos nyt kiinnostaa, niin lukekaa historiikeista.

Tällä porukalla keikkoja oli reilut 80 viime vuonna. Kuluneen vuoden aikana reissattiin Saariselkä – Tallinna välillä ja kansaa viihdytettiin. Varovainen arvio on, että katsoja määrä on jossain 100 000 kieppeillä. Tarkkaa väkimäärää ei pysty sanomaan, kun ei sen naksun kanssa tullut oltua kaikkia vastassa.  Kolmekymppisiä vietettiin ison kiertueen merkeissä, joka kahteen laivaan lopetettiin. Uusia biisejä tuli ulos neljä sillä kokoelmalevyllä ja sen sellaista.

Ensi vuosi tuo uudet hommat eteen, eli bändi painetaan studioon ja keikoillekin saavutaan sitten kesällä. Syksyllä on luvassa jotain… hmmm… no näette sitten. Että, tuota ja joo… Ei kai tässä nyt sitten muuta.

PAITSI TIETYSTI ETTÄ

Älkää hölmöilkö tänäänkään ratissa, ravintolassa tai missään! 

Mekään emme hölmöile, varsinkaan ilotulitteiden kanssa. Annamme ammattilaisten hoitaa asian.  Siis sen ilotulituksen, ei hölmöilyä. Oy Pyroman Finland Ltd hoitaa homman turvallisesti ja näyttävästi.

http://www.youtube.com/watch?v=UUJIMd7ssds

HALUAMME TOIVOTTAA HYVÄÄ, ONNELLISTA, ILOISTA JA MENESTYKSELLISTÄ UUTTAVUOTTA 2012 KAIKILLE SÄÄDYILLE!!!