torstai 2. helmikuuta 2012

TERVEISIÄ SDATISTA...TSADIS...STADISTA! (Täällä junatkin kulkee teillä)

10.12. Helsinki, Hartwall-areena

Se olisi sitten taas uusi keikkaviikonloppu edessä. Pääkaupunkiin koittaisi matka. Onneksi takana on tiukan viikonlopun jälkeen hyvin levätty viikko. Ja jännitetty. Tälle viikolle kun keikkoja ei ole kuin yksi..

Jonkinlaisena kiertueen The Keikkanakin pidetty Harwall Areena. Saas nähdä kuinka äijäin käy. Niin ja likkojen. Hjallis Harkimon ideoima areena, jonka seinällä on komeillut Victor Hartwallin perustaman juomajätin nimi. Lajinsa suurin on kuitenkin tämä Keski-Pasilan komistus. Ja sinne ronuaisimme nyt me. Maailmantähtien keikkapaikalle.

Se oli sitten muuten Itsenäisyyspäivä taas menneellä viikolla. Hyvinkin perinteisesti sitä sai vastaanottaa. Ensin jännitettiin vuosi postiluukun ääressä odottaen, että jokohan sieltä nyt kilahtaisi sellainen kutsu kekkereihin. Ei tullut tänäkään vuonna. Ei oltu harvojen ja valittujen joukossa. Ei auttanut muu kuin jäädä rannalle ruikuttamaan. Ei tullut Tarjasta ja Penasta niin tuttuja menneinä vuosina, että olisivat muistaneet.

Ääniaaltovarasto
Tammikuussa kun on sitten ne seuraavat vaalit, jossa isäntää tai emäntää sinne valitaan, niin pyytäisin ehdokkaita pistämään nimen ja naaman muistiin. On meinaan tuo veliverottaja käynyt sen verran ahkerasti kukkarolla. Tässä kun on kuitenkin ansiotyössä jo tovi painettu. Niistä saaduista tuloista pitää maksaa taas veroja. Ja sitten sillä jäljelle jääneellä osalla ostellaan kaikenmaailman ei-niin-tarpeellisia tavaroita, joista pitää taas maksaa veroja. On meinaan veroa veron perään, mitä tässä valtion kassaan kumotaan.

Kohtuulliselta siis tuntuisi, että kutsu tulisi. Eikä tarvittaisi muuta trahteeria kuin pari kuppia mustaa kahvia. Niillä pärjäisi komeasti. Voin vaikka maksaa kyseiset antimet sellaiseen kulhoon siinä pöydällä. Eikä tarvitse edes selostaa sisääntuloa, saati kuvata. Kuitenkin kun kyseessä on televisioiden ääreen kansakunnan pysäyttävä tapahtuma.

Näiden ”edustuskotibileiden” jälkeen medialla menikin sitten loppuviikko pohtiessa kunkin asuvalintaa ja kuka oli illan kuningatar. Käsittääkseni tilaisuudessa ei ollut osallisena kuninkaallisia, että se siitä. Kuka teki ja sanoi mitä ja kuinka joku hölmöili jossain.

Tietynlainen saturaatiopiste tuli kuitenkin ylitettyä heti televisiolähetyksen alusta saakka. ”Pitäkää tunkkinne!!!”, tuli huudettua nanosekunnin jälkeen ja kaivettua esiin Darwinin Lajien kehitys. Meinaan kun mitään muuta ei mistään tullut, kuin tuota kättelysaagaa. Sitä juhlintaa ja päivittelyä olisi sitten pitänyt katsella. Ensin tietysti tuli ronuttua pitkään laatikoilla etsien sopivaa viihdettä dvd-elokuvien muodossa. Mutta kun sellaista ei löytynyt, niin tulipa sitten tutustuttua herra Darwinin ajatuksiin.

Ei ollut nimi myöskään reservin ylennettävien listalla. Ei löytynyt vaikka kuinka haki. Jäi siis natsatkin saamatta. Täytyy varmaan soittaa ja kysyä, onko nimi poistettu ”Tornifirman” listoilta vai onko paperi jäänyt alimmaiseksi kasassa. Ei meinaa oikein sotilasura edetä. Täytyi siis tyytyä kohtaloonsa ja hiljentyä ensin perinteisesti Edvin Laineen ohjaaman Tuntemattoman sotilaan ääreen. Perinteeksi on muodostunut tämä Väinö Linnan romaaniin perustuva filmatisointi näin juhlapäivänä. Ja sitten kaivetaan varaston periltä TJ-kypärä päähän. Jos ei ole ollut ylioppilaslakki ahkerassa käytössä sen suuren päivän jälkeen, niin vastaavasti armeijan harmaista kotiutumisen yhteydessä askarreltu ”Tänään jäljellä 0 aamua” päähine on. Se päässä on otettava Itsenäisyyspäivän paraatia vastaan kotona olohuoneessa.

Varajärjestelmä
Mutta juhlat on juhlittu. Nyt olisi aika jatkaa askartelua. Hieman hakusessa oli vain maaseudun miehiltä ajoreitti tuonne Hjalliksen luomukseen. Löytyihän se, vaikka paikallisilla rekkakuskeilla olikin hauskaa. No… Stadissa junatkin kulkee keskellä katuja, niin ei sitä aina ihan osu.

Se oli sitten Hjallis järjestänyt kenttämiehille hieman pientä hommapuuhaa. Pari päivää sitten areenan valloitti Deep Purple, tänään olisi vuorossa Yö. Huomenna kentällä viilettäisivät Jokerit ja Saipa SM-liiga ottelussa ja ylihuomenna paikalle saapuisi itse Sir Paul McCartney. Niin juuri… Se Beatles-hemmo. On meinaan Kangasjärven Mikolla ollut hieman jäsentämistä ajatuksissa. Hän ja Paul samalla lavalla. Tosin eri aikaan, mutta kuitenkin.

Eli sellaiset pienet kaukalosulkeiset oli pojilla tiedossa. Tavaraa vaihtuu päivittäin. Tänään paikalle saapui myös YLE. He vetävät keikan niin sanotusti narulle eli talteen. Sekä kuvaa että ääntä. Myöhemmin päästään sitten oikein televisioon. Ja Dvd-julkaisu tuosta tulee myös. Käsittääksemme. Eipä muuta kuin tavarat äkkiä paikoilleen. Soundcheck ja kameraharjoitus pitää kuitenkin pitää ajoissa. Ettei tuu kiire.

Isolla lavalla isoilla kamoilla
Äkkiä siis tavarat bussin perästä esiin ja lavan suuntaan. Hämmästys oli suuri ja pisti maaseudunmiehen oikein pysähtymään. Nyt on hommat isolla, nyt on. Oli meinaan lavarakennelma sitä kokoluokkaa, että jos meinaa lavan läpi kävellä, niin täytyy ottaa matkaan eväät. Ja passi. Meinaan toisen reunan on pakko olla jo vieraan vallan alaisuudessa. Mopohan tänne pitää hankkia, millä pikku asioita saa hoitaa.

Siinä sitä sitten taivasteltiin aikamme ja kello kävi. Aikeissa oli laittaa Ollille viesti, että nyt on hommat isolla, mutta samassa mies kurvasikin pelipaikalle. Ja roudarit puhutteluun. Supisi jotain salamyhkäistä näille ja porukka nyökytteli ympärillä kuin lauma käkikellon käkiä. Ja eikun hommiin.

Nakke Nakuttaja
Kiire meinaisi kuitenkin tulla. Ainakin Miinalla joka juoksi suoraan äänenkoeistukseen. Tuli suoraan nimittäin hääkeikalta. Hyvin ehti kuitenkin. Tuli ikään kuin etusuoralla rinnalle ja ohitse. Oli muuten käynyt kampaajalla hankkimassa itselleen hieman sellaisen postpunkin kampauksen.


Hieman kiireellä paikalle kurvasi myös Juha Tapio, tällä keikalla vierailevana laulajana oleva laulaja-lauluntekijä. Nopeasti vain äänet kaikilta ulos ja kaikkien korviin, sillä Ylen kameraharjoitus painoi päälle. Kyllä ne nyt oikeasti osaa niitä käyttää, ettei se kameraharjoitus sitä tarkoita. Enemmänkin se on sellainen tapahtuma, jossa kaikki synkronisoidaan keskenään ja katsovat hieman niitä viimeisiä ajolinjoja. Eli harjoitus käyntiin ja sitten porukka nopeasti maskiin.

H-hetki
Yritettiin saada tiukan maskeerausaikataulun lomaan uitettua bändin roudareillekin jonkinlaiset ajat ilmeen ehostamiseen. Hieman maansa myyneen näköisenä otti maskeeraaja kädestä kiinni ja talutti Areenan puusepänverstaalle. Kysyi puukittiä pakkelointiin ja tasohöylää. Miksiköhän.

Vastaan käveli myös Horrori. Vieno hymy kasvoillaan. Oli tulossa myös tuolta puusepänverstaalta. Hieman siinä hämmästeltiin muuttunutta ulkomuotoa, mutta ei oikein keksitty syytä. Pirkko Liinamaan harmaa sävy on ollut hiuksissa jo aiemminkin. Kakkulat on samat, juu… jotain tässä nyt on mitä ei huomata… ”hetkinen sulla on uudet sukat!!! ... Jess!! … Onneksi olkoon - voi kun ne pukee hyvin.”
Mitäs tässä oikein lukee 

Pienoine episodi syntyikin sitten tyttöjen pukuhuoneessa. Tarkkaan ei ole tiedossa, kumpi kyllästyi osaansa, silitysrauta vai Suvin esiintymisasuste. Eivät tykänneet toisistaan, sillä tuloksena oli reikä esiintymisasusteessa ja sulanutta töhnää silitysraudan pohjassa. Vakuuttelivat kovin, että oli sulanut sekunnissa, kun porukan miesväki hieman epäili, että oliko silitysrauta unohtunut siihen päälle. Ensin kuultiin kunniamme ja sitten salamana hävisivät nuori neiti Teräsniska ja kokeneempi neiti Mikkonen jonnekin. Puolen tunnin kuluttua palasivat mukanaan uusi esiintymisasuste. 
 
Kaikki oli siis kunnossa. Ovet saliin voitiin aukaista. Ennakkoon ilmoitettu noin 9000 henkilöä konkretisoitui vasta kun meni ulos katsomaan minkälaista liikehdintää siellä tapahtuu. Väkeä lappasi tulemaan kokoajan vain lisää. Tuo väkimäärä on melko pitkä jonona meinaan. Tappituntumalla jos laitetaan kaikki seisomaan yhteen jonoon ja varataan itse kullekin tilaa sellaiset 40 cm, jolloin ei ole ihan edessä olevassa kiinni, tulee jonolle mittaa 360 km.
Ja mitäs tässä tapahtuu??

Ei muuta kuin kaikki paikoilleen ja menoksi. Suuri yllätys oli katsoa tippuvan verhon takaa sitä väkimäärää mikä paikalle oli kerääntynyt. Niitä ihmisiä vain oli ja oli. No mitäpä siitä tätä on haluttu ja tätä saatu. Pommit paukkuivat, musiikki soi ja kansa viihtyi. Odotetusti hieman venyneen ensimmäisen setin jälkeen oli hyvä hieman haukata happea ennen illan jatkumista. 

Ensimmäisessä setissä sai illan vieras Juha Tapio vuoronsa tulla duetoimaan Ollin kanssa kappaleensa ”Ohikiitävää” ja vastavuoroisesti soolona lurauttaa kappaleen ”Kuin sävel oisi hän”. Täynnä iloisia yllätyksiä oli siis ilta tänään, täällä ja nyt.
Väkee!!!

Illan suurimman yllätyksen koki kuitenkin taustalaulajista Mikkosen Miina. Ennen keikan alkua kuiskutti Olli tekniikan väen korviin, että tänään Miina saa elämänsä tilaisuuden. Miinalle ja bändille ei saanut kertoa, että Miinan bravuuri, ”Katujen kuningatar” oli lisätty settiin. 

Toisessa setissä alkoikin yllättäen Olli  duetoituaan Suvin kanssa ”Särkyvää”, spiikata seuraavaa kappaletta kehiin. Ensimmäisenä Ollin spiikin ymmärsi Suvi, joka alkoi suputtaa Miinan korvaan jotain. Mikkimanuna toiminut roudari löi Miinalle soolomikin käteen ja saatesanoiksi ”Ole hyvä, sinun vuorosi”.

Lady Yö
Hyvin pitkän, rauhallisen ja syvän sisäänhengityksen jälkeen, kasvoillaan ilme, joka kertoi täydellisestä keskittymisestä sekä hirvittävästä ajatustyöstä, asteli Miina parrasvaloihin ja aloitti numeronsa. ”Hän sinuun katsoo läpi karvaiden kyynelten, tuntematta tuskaa…”
Aivan täydellinen suoritus. Ja niin kylmäpäinen suoritus kuin vain voi olla 9000 hengen edessä. Loppuun vielä Miinalta Jussi Hakulisen esittelevä spiikki ja takaisin paikoilleen. Näin toimii todellinen ammattilainen.

Taustalaulajien korokkeelle astelikin sitten Miina, joka näytti kuin olisi hypännyt ensimmäisen kerran benji-hypyn. Tai laskuvarjolla. Hirveän tunnemyrskyn ja onnistumisen tunteen kokenut ”Lady Yö”. Oikeasti meinasivat polvet pettää ja suusta pääsikin lause ”Jumalaut minkä teki”. 

Tunteikas ilta Hartwall-areenalla sai arvoisensa päätöksen kun ”Rakkaus on lumivalkoinen” päätti illan. Silloin lähti myös täydeltä laidalta pommiryhmän tekeleitä. Ilta oli saanut arvoisensa päätöksen. Äkkiä vain tekniikan väki hommiin, sillä huomenna vuoroaan odottivat narripaidat ja sputnikit. Tavarat kasaan ja autoihin. Kiitokset vielä kaikille ja… Huh huh!!

Porukkaa jäi Helsinkiin juhlistamaan hyvin onnistunutta iltaa. Bussissa oli siis tilaa matkata. Nähtiinpä heti alkumatkasta myös ilmestys jossa eräs rock´n´roll fani hieman kyseenalaisesti roikkui ohiajavasta autosta eväspullonsa kanssa. Taisi olla miehellä hieman ”Tsugu Way” käynnissä.

Hieman oli omituinen olo kun bussi oli pakattu ja kotiin päin kurvailtiin lähes suoralla moottoritiellä. Ilta oli kaikin puolin onnistunut rutistus. Liekö nappiin mennyt ilta ennätysyleisön edessä vai kiertueen kolmanneksi viimeinen veto aiheuttanut lievää haikeutta. Jossain syvällä torson alueella tuntui käsittämätön paineen tunne, jota ei osannut selittää.

Ähäkutti… muistui sitten mieleen, että nythän on menossa Kuun pimennys. Sehän tässä kuuhullua hieman vaivaa. Näille leveyksille olisi nyt nähtävää tiedossa. Harmi vaan, että vettä sataa kaatamalla taivaan täydeltä. Eli ei näy tuo ihmeellisyys.

Ollaan siis tilanteessa, missä Telluksemme kiertorata osuu suoraan Aurinkomme ja Kuun väliin. Auringon valoa heijastava Kuu pimenee, kun Maapallon varjoon joutuu. Tai ei se nyt ihan kokonaan pimene, kun ilmakehä taittaa spektrin pisimmät aallonpituudet punaisen ja oranssin kuitenkin Kuuhun. Väri muuttuu tumman punaiseksi. Pilvessä on kuitenkin Kuu, joten ei pääse havainnoimaan Danjonin asteikolla Kuun kirkkautta pimennyksen aikaan. Täytyy siis satsata seuraavaan maassamme näkyvään pimennykseen 28.8.2015. Ja jatkaa matkaa kotiin.




Ei kommentteja: