Yhden Yön tarina

Keikkatauon touhuja

Arvoisa lukija!

Nyt kuluvan keikkatauon aikana, on Yö-yhtyeen sisällä herännyt ajatus, eräänlaisen orkesterin kuulumisia julkaisevan blogin avaamisesta täällä kotisivuilla. Blogin tarkoituksena on kertoa tapahtumia ja sattumuksia säännöllisin väliajoin (tai ainakin melkein säännöllisin).Juttuja turuilta ja toreilta, missä nyt ikinä liikutaankin. Blogi jatkaa osittain siitä, mihin Kontiaisen Vesan Loisto 2009 kiertueen kiertuepäiväkirja päättyi. Onhan tuosta ponnistuksesta jo kulunut vuosi aikaa ja siihen on mahtunut jos jonkinlaista. Näillä ”kuulumisilla” haluamme valaista hieman sitä, mitä orkesterille kuuluu milloinkin. Tätä blogia ei kuitenkaan kirjoita syväluotaava Juvalaisen Perinnesalaatin taitaja, eikä myöskään hulvattomasti kirjoittava ja suomalaisen miehen tuntoja tulkitseva Jouni Hynynen.

Tätä kirjoitettaessa Tampereella päivä on jo pidentynyt niin, että miltei kolmannes vuorokaudesta on valoisaa aikaa. Tämä on huomattavasti miellyttävämpää, kuin esimerkiksi joulukuun alun Levin keikkojen kahden ja puolentunnin valoisa aika. No, tälle emme mahda mitään, ellemme muuta maapallon kiertorataa auringon ympäri ja siinä samalla oikaise pallomme pyörimisakselia niin, että se ei enää olekaan kallistuneessa tilassa, niin kuin nyt. Tai ehkä mahtaisimme, mutta emme viitsi aloittaa sellaista projektia.

Tästä johtuen ulkona paukkuu nyt reipas pakkanen ja lunta on joka paikka pullollaan. Tämä tuntuu olevan puheenaihe nyt kaduilla ja kahviloissa. Koskaan ei tunnu olevan säiden puolesta hyvä. Kesällä 2010 vierailtaessa Leppävirran Tulenliekissä oli lämpötila reippaat +28 astetta ja kosteusprosentti lähenteli sataa. Tämäkään ei ollut siedettävä olotila. Pelkät alushousutkin olivat liikaa, mutta siveellisyys syistä emme niitäkään poistaneet. Nyt valitetaan kylmää ja lunta. Näköjään sitä aina valittaa asioista, joille kukaan ei mahda mitään. Mikä meitä ihmisiä oikein vaivaa??

Päivän piteneminen on kuitenkin lupaus jostain, lupaus uudesta keväästä ja sitä seuraavasta kesästä. Lupaus lämmöstä ja valosta, Suomen keväästä ja kesästä, joka tarkoittaa suomalaisessa musiikkibisneksessä sitä, että orkesterit aktivoituvat ja rokkarit nousevat kivenkoloistaan metelöimään.

Jotta nämä terveisemme eivät olisi vain planeettamme ilmiöiden selostamista, täytyy palata kuulumisien pääasiaan. Kun Helsingissä Virgin Oilin edessä Joulun alla, laatikko-osaston pojat sulkivat bussin takaovet syksyn periodin loputtua, oli tuolloin takana 28 esiintymistilaisuutta Kittilän ja Tallinnan välisellä alueella. Syksyn 2010 keikkaperiodi oli onnellisesti ohi. Orkesterin jäsenet suuntasivat ansaitulle lomalle, kuka minnekin. Osa sinne missä palmupuut on puita vaan, osa metropolien melskeeseen. Loput eivät sitten lähteneet edes maailmanympärimatkalle, vaan Tampereelle.

Takahuoneesta napattiin matkaan yleisöstä tulleet muistamiset – kiitos teille niistä - ja renkaat soiden kohti joulua. Joulunahan tulee se punanuttuinen ukko, joka jakaa kilteille lahjoja. Kaiketi pukki tavoitti myös kaikki orkesterimme jäsenet, ainakaan kukaan ei ole ilmoittanut, että kuluneen vuoden aikana olisi rekisteriin kertynyt merkintöjä niin paljon, että pukki olisi rankaisut ankarimman mukaan. Nautimme siis erilaisia herkkuja omista ja ystävien paketeista.

Uusivuosi otettiin vastaan perinteisesti: raketit taivaalle, tinat kulhoon sekä annettiin lupaukset, jotka eivät kuitenkaan tule pitämään. Uudenvuodenaattona joku jopa uskaltautui Pakkahuoneelle katsomaan kansalliseepoksellista Amorphista. Näyttävän näköinen ja hyvältä kuulostava bändi. Kannattaa katsastaa, jos vähänkin vain kiinnostaa.

Uudenvuoden jälkeen koitti taas arki, joka tarkoitti orkesterille ja sen jäsenille paluuta sorvin ääreen. Vaikka orkesteri onkin keikkatauolla, ei se tarkoita sitä,  ettei mitään tapahdu. Pesukoneet pyörittävät keikkajakson pyykkikuormia, sävelkynät sauhuavat, sanoituksia sorvataan ja kaikki vielä sovitetaan yhteen. Aikatauluja ja muita asioita sovitaan, täytettä kalenterin sivuille tarvitaan. Saatiinpa ne kertyneet kuvatkin käsiteltyä ja galleriaan laitettua, viimeinkin.

Tekniikka aloittaa huoltotyöt, eli tavarat suojaan ja mitäs pitikään tehdä??? – ai niin… Kolvi käteen ja tinaamaan, bussi huoltoon, imuroi pölyt, päivitä tiskit, onko sitä - entä tätä…

Mikko ja Jaska hautautuivat studioon työstämään projektejaan, joista mainittakoon vaikka Palatsi teatterissa helmikuussa alkava Queen musikaali. Tuottavat siihen musiikkia.

Olli ja Mikko taas aloittivat uusien biisien kanssa painimisen. Valitsivat demoista tänä vuonna ilmestyvälle kokoelmalevylle tulevia uusia biisejä. Tällä kokoelmalevyllä on tarkoitus vetää yhteen 2000-luvun parhaita paloja ja lisätä mukaan muutama uusi kipale kuunneltavaksi. Ollikin ehti kuin ehtikin ulkomaan matkansa jälkeen duetoimaan Teräsniskan Suvin kanssa Särkyvää kappaleen, tämän Rakkaus päällemme sataa platinapainoslevylle.

Juki väkertää OZ - yhtyeen kimpussa palattuaan kuukauden Thaimaan reissusta. Pienen kalenteri hässäkän vuoksi Jaska tuurasi Jukia Virgin Oilin keikalla. Perinteisen auringonpalvonnan lisäksi oli Juki ehtinyt joutua melkoiseen merihätäänkin reissullaan, mutta onnellisesti oli saatu seurue sataman suojaan ja kotimaahankin.

Daffy luki paikallisesta Aamulehdestä joulun jälkeen Tampereen Ilveksen kärsivän kroonisesta puolustaja pulasta. Mies kävi sitten ostamassa luistimet, oli ajatuksena liittyä Ilveksen takalinjoille tauon ajaksi. Jonkinlainen sekaannus kuitenkin tapahtui, kun miestä ei siellä nähtykään, mutta huhupuheiden mukaan  oululainen kokoelmajoukkue olisi lähestynyt Lielahden Kipinän kasvattia.

Tampereen hiihtoladuilla on nähty tuulispäänä etenevä hiihtäjä. Vauhti on ollut sitä luokkaa, että viranomaiset hakevat nyt metsistä kuutta Suomen antidopingtoimikunta ry:n jäsentä, ovat raukat eksyneet yrittäessään jäljittää tätä henkilöä. Viranomaisten saamien tietojen pohjalta, kyseessä olevaa henkilöä on turha etsiä Tampereen Työväen Teatterin esitysten aikana. Toimituksen saamien tietojen mukaan kyseinen himohiihtäjä olisi teatterin orkesterimontussa istuva ”kreivi”. Ari kannuttaa Tampereen Työväen Teatterissa Chicago ja Vuonna 85 remix esityksissä.

Että tämmösiä, uutta keikkaperiodia odotellessa. Siitähän se alkaa, että ohjelmatoimistosta Karppanen lähettää sähköpostia: ” Hyvät herrat, ohessa tulevat keikat.”