Yhden Yön tarina

10.2.
Pori, BarKino
No niin.  Sitten päästiin viimeinkin asiaan, eli keikkoihin.

Ensimmäinen varsinainen keikka oli Porissa, BarKino- nimisessä paikassa. Jos nyt joku ihmettelee, miten niin ensimmäinen varsinainen keikka, saavuimme näet Poriin laivalta. M/s Silja Symphonylla orkesteri viihdytti yksityistilaisuudessa risteilyvieraita edellisenä iltana. Se oli siis sellainen Ollinkin mainitsema salakeikka. Tilaisuudessa esiintyi myös Laura Voutilainen yhtyeineen samoissa puuhissa. Oli tilaisuuden järjestänyt yritys panostanut ohjelmaan tällä kertaa näin. Ja mikä ettei, yleisölle ainakin kelpasi.

Laivavierailun aikana totuteltiin ryhmää muun riemun lisäksi soittamisen riemuun. Yllättävän hyvin koko porukka orientoitui, sillä edessä on taas työntäyteinen kevät ja esiintymistilaisuuksia on edessä vaikka kuinka paljon. 

Keikka itsessään oli oikeastaan ihan peruskauraa muutamalla ohranjyvällä höystettynä. Sitä perus –Yötä, orkesterin tuotantoa kolmelta eri vuosikymmeneltä. Kappaleita, joista kaikilla tuntuu olevan mielipide, joko puolesta tai vastaan. Yleisö niistä ainakin näyttää tykkäävän. 

Orkesteri venytteli kevättä varten soittamalla läpi keikkasettiin kuuluneita biisejä. Onnen hohteessa koki tulikasteensa live -soitossa. Keikan ainoa tilastollinen tappio koettiin Jukin bassovahvistimen kanssa. Sähkölaitteesta tuli savu ulos ja lopetti sitten samalla vahvistamisen ja haisi pahalle kuin keikkabussi hellekelissä. No, konstit on monet ja näppärät orjaosastolaiset keksivät tuohonkin ongelmaan väliaikaisen ratkaisun, joten keikka hoidettiin tällä ratkaisulla.

Kun laivasta viimein päästiin ulos torstaina aamupäivästä, otettiin suunta kohti Poria. Kohteena siis orkesterin syntysijat. Pori-rock oli aikoinaan käsite, kunnes se muutti
Tampereelle ja loppui. Näin kertovat aikalaiset.

Porissa kupletin juoni olikin sitten seuraava. Vuorossa oli kevään ensimmäinen varsinainen keikka. Hyvänä harjoituksena alla ollut laivakeikka olikin jo verryttänyt soittajien niveliä ja jäseniä. Ei muuta kun uutta matoa koukkuun ja koukku likoamaan Kokemäenjokeen.

Alustavasti oli sovittu Hakulisen Jussin vierailevan lavalla, kun kerran kotikaupungissa oltiin. Jussi kävikin tekniikan poikien tekemän linecheckin aikana kokeilemassa luurikuuntelua ja sen toimivuutta. Sujuvasti kuuntelikin ja toimivuuttakin oli. Nykyään kun Yö -yhtyeessä kaikilla soittajilla on luurit päässä, eikä lavalla ole enää kulmamonitoreja mölyämässä.

Jotenkin Jussikin niihin sopeutui sen verran, että lupasi illalla tulla laulun tai pari
lurauttamaan.

Keikka itsessään olikin sitten sitä itseään. Jos nyt joku ajattelee, että silkkaa kuraa, niin se hänelle suotakoon. Mielipiteensä kullakin ja kustakin. Porilaisyleisö sai kuitenkin vastinetta ostamilleen lipuilleen. Tai ainakin tuntui siltä. Välillä kun nuo lauloivat äänentoistoa lujemmin.
Setin aikana Olli lupasi yleisölle yllätyksen, täsmentäen kuitenkin samalla, että kun Yö- yhtyeestä on kyse, tarkoittaa yllätys joko Jussi Hakulista tai Suvi Teräsniskaa. Jussi kiskaisikin sitten aivan kuin ohimennen setissä Yhden illan varieteen ja Joutsenlaulun.

Olli ei vain tiennyt, että viime hetkellä lisättiin vieraslistaan Suvin nimi ja neiti nousikin lavalle Loiston -kipaleen taustalauluihin. Pääsi yllättämään orkesterin pomon ikään kuin takaoikealta.

Eli kahdella vierailijalla illan antia maustettiin ja Yö- nimistä soppaa tarjoiltiin. Hyvin tuntui sen iltainen keitos porukalle maistuvan.


11.2.
Helsinki, Pressa
Ja sitten vuorossa oli maamme pääkaupunki Helsinki ja siellä Pressa niminen paikka Hotelli Presidentin alakerrassa. Ihan siinä Tsadin eikun Stadin -keskustassa. Matkalla kerrattiin tärkeimpiä sanontoja Suomi – Helsinki - Suomi sanakirjasta, jotta emme esimerkiksi nääntyisi nälkään vierailun aikana.

"Iloksemme" ( ??? ) saatoimme huomata, että pakkanen oli palannut maahamme risteilyn aikana. Porissa jo paleltiin ulkoilmassa, mutta oletimme sen johtuvan täysin raittiinilmanmyrkytyksestä. Oltiinhan kaksi edellistä vuorokautta vietetty Silja Linen selleissä pois pahasta maailmasta.

Nooh, mitäpä sitä aina valittamaan, vaikka vaatteiden kanssa joutuukin puljaamaan. Merkurius -planeetalla lämpötilan vaihtelu on jossain -173°C - +467 °C välillä. Siellä olisi huomattavasti hankalampaa löytää oikea vaateparsi sekä sisä- että ulkotiloihin. Pientähän loppujen lopuksi -28°C ulkona on, kun siirrytään samaan plus lukemaan sisätiloissa.

Pressan viihdevastaavaa viihdytettiin toimittamalla hänelle Mustaa, sitä Tapolaa itteensä, Tammmpereelta nääs!! Hän kun kovin kyseli tuon mainion elintarvikkeen perään. Onneksi tuotemyynnin SS – joukot ( Satu ja Santtu ) olivat lähteneet Porista yöllä kotiin, joten mahtikäsky kävi. ”Tammmelan torillle ja kilo Mustaa!” Oli hyvinkin otettu tuosta lahjuksesta tämä kyseinen henkilö.

Väkeäkin keikalla oli ja hyvin näyttivät viihtyvän. Ainakin keikan aikana oli huomattavissa selkeää lämpötilan nousua ravintolan tiloissa. Hikinorot valuivat selkää pitkin, orkesterin räimiessä eteenpäin settiään. Settiin kuuluvat tietenkin ne biisit jotka on tietyllä tavalla pakko soittaa. Muita biisejä sitten orkesteri vaihtelee. Ei niitä kannata oikeastaan erotella, ja toivomuksia yleisö saa aina esittää. Bändi sitten soittaa niitä mahdollisuuksien mukaan.

Keikan jälkeen sitten suoritettiin ”Anteex - Sori - Viittikkö millään – Anteeks” - roudaus yleisö läpi. Reissussa oli oltu jo tiistai aamusta lähtien ja kassin pohjalta alkoivat puhtaat kalsarit ja sukat loppua. Olisi hienoa päästä välillä käymään kotona ja nähdä millä mallilla Manse makaa. Niin, ja vaihtaa puhtaita päälle. Ei siinä muuta kuin tavarat  ja popparit kyytiin ja sitten öiselle valtatielle.


12.2.
Jämsä, Himos Areena
Tampereelta lähdettiin taas kohti Jämsää. Jämsän Himos Areena oli ohjelmassa pakkasen hyydyttämässä lauantai-illassa. Mikäs siinä, todettiin. Himos Areena on mukava paikka tehdä keikkoja. Iso lava, helppo roudaus sekä valot että äänentoisto talonpuolesta.

Keikalla tuntui, että väkeä oli paikalle saapunut yllättävän hyvin kirpeästä pakkasesta huolimatta. Menoa ja meininkiä riitti. Bändin soitosta oli karissut viimeisetkin kankeudet pois.

Keikalla orkesteri vaihdatti taas muutamia biisejä settiin. Näin se menee kun biisilistaa ei ole olemassa. Olli päättää mitä soitetaan ja bändihän soittaa. Keikkaperiodin alkuvaiheessa on hyvä muistella erilaisia kappaleita mitä vuosien aikana on kertynyt ja soiteltu.
Sateenkaaren pää kuulostaa kyllä todella hyvältä Jukin laulamana. Onnen hohteessa, tuo uusi kipale taas vaatii hiomista, ennen kuin se hioutuu lopulliseen muotoonsa. Jotenkin kappaleen punainen lanka hukkui viikon aikana. Maanantaina orkesteri sulkeutui Viitasen studioon sitä hiomaan. Saa nähdä millaiseksi se sitten loppujen lopuksi muodostuu.

Kotimatkalla sitten saimme kuulla uutisen. Rukalla sijaitseva keikkapaikka Ski Bistro oli tulessa. Mediatiedotteen mukaan paikka tulisi tuhoutumaan täysin. Tätä tietoa päissämme ( siis ei humalassa, vaan sillai niinku päidemme sisällä ) pyöritellen matkasimme sitten kotiin. 

Uusi aamu ja uusi viikko toisi kyllä tietoon, mitä tuon keikan osalta tapahtuu. Sunnuntaipäivän aikana mediasta löytyneet kuvat kyllä kertoivat, että Ski Bistrossa ei esiinny tänä keväänä kukaan muu kuin kaivinkone esittäen yksitoikkoista koreografiaa kuorma-autojen kanssa. ”Puuha-Pete! Kaiken korjaa!!!! ”