 |
| Laulutreenit käynnissä |
Jaa jaa, se taisi olla huhtikuuta kun Konden puhelin pärähti soimaan,
soittoäänenä Hurriganesin Tallahassee Lassie. Puhelimen toisessa
päässä oli entinen Vajaakosken Valojumala, nykyinen Palokan Polttimo,
Aki Rantala, joka tiedusteli lähdetkö syksyllä kiertueelle mukaan. Jaa
jaa, ettekö sitten ole oppineet mitään niistä viidestä edellisestä
kiertueesta joilla olin mukana. Ja vielä tällaisia kyselette. No,
jäihän se Hyvässä ja pahassa-kiertue toki väliin, mutta nyt oltiin
perimmäisen kysymyksen äärellä. Onneksi kysely tapahtui puhelimessa,
eikä pimeässä huoneessa kädet sidottuna selän taakse. Palokan Polttimo
olisi varsin kysynyt kirkkaan lampun valaistessa silmiäni saman
kysymyksen hyvin pontevasti, voimasanojen säestämänä. Mikäli vastaus
ei olisi ollut mieluinen, hän olisi laittanut vielä stroboja
vilkkumaan silmieni edessä viideksi tunniksi, laittanut tulitikun
pystyyn molempiin silmiini ja soittanut kympin volyymilla Mamban ja
Suurlähettiläiden tuotannon.
Lähe nyt vaan, sanoi Palokan suurmies, tuo entinen hiihtäjä
Saarijärveltä jolloin hän hiihti kotitaloon kahvilusikoita niin
paljon, että pystyi perustamaan kirpputorin niille lusikoille and
kauppa kävi. Siinä sitä Matti Pitkäset, Pertti Teurajärvet ja Arto
Koivistot katsoi, että mikäs jätkä se siinä sivakoi heiltä pokaalit ja
lusikat veks. On voinut ukkoja alkaa nyppimään, kun Palokan Polttimo
on vetänyt perinteisellä tyylillä sellaista vauhtia, etteivät
moottorikelkatkaan ehtineet mukaan. No, valotaide, roudaushommat ja
rockmusiikki pelasti Palokan Polttimon joutumasta olympiavoittajaksi.
Hieman myöhemmin sieltä ja täältä alkoi tulla kyselyjä, että kais
lähdet. Toukokuussa kasattiin Kangasjärven Mikon kanssa Yön kuuden
cd:n boxia Aikamatka 1981- 2016 ja tein haastiksia sille Tampereen
suunnalla boxin booklettia varten. Haastiksissa kävi
Kangasjärven Mikko, Latomaan Jaska, Terävän Daffy, Lewiksen Juki, Mäkisen Antti ja
Lindholmin Olli. Jälkimmäisen haastiksen päätteeksi Porin Harjateräs
tiedusteli, onks se kiertuehomma ookoo. Joo, eiköhän tuo liene,
vastasin. Selvää oli, että luvan kysyin Miralta onko tämä jees (ilman
muuta, vastasi hän), ja ilmoitin myös sen, että on neljä keikkaa minne
en pääse tulemaan koska olen luvannut duunata Osuuskauppa Suur-Savon
100 v- tapahtumia neljä kappaletta Mikkeliin, Savonlinnaan ja
Pieksämäelle.
Aprikoin asiaa vielä jonkun aikaa. Olin ajatellut jättää moiset hommat
nuoremmille kesäheinille ja vanhuutemme tukikepeille, mutta
kiinnostihan se toki. Ensiksikin, Yön jätkät on hemmetin mukavia
tyyppejä ja tämän lauseen jälkeen alkaakin melko varmasti vittuilu
Kondelle. No, se on Mortti kelloon, jos näin käy. Toiseksi, minua on
aina kiinnostanut tämä ala, se on myös ammattini, ollut kohta jo 20
vuotta. Mukavaa on se, että tämä kiertuemanagerin homma on
toisenlaista kuin normaaliduunini. Nyt ollaan tien päällä, jossa on
muuttuvia tekijöitä koko ajan. Vittumaista on pitkät ajomatkat ja
talvikelit yleensäkin. Pimeällä ajaminen ei ole vahvuuksiani, sillä se
jos mikä on paskamaista.
 |
| Syksyn askareet |
Miettikkääs vähän. Mukana on oikea legenda, Timo Toppari, joka on
keksinyt länsimaisen populaarikulttuurin, keikkapaikat, kappaleet,
sävelet ja sanoitukset. Mutta kuka ne sovitti? Veljeni Timo Alfonso on
niin hieno ukko, ettei ole toista. Ja sitä paitsi, haluan kuulla vielä
paljon tarinoita Leskisen Juicen ajoilta. Timo Alfonso on nähnyt ja
kokenut suomalaisessa pop-ja rock-kulttuurissa todella paljon alkaen
jo 70-luvulta. Häneen verrattuna me kaikki muut olemme tissiposkia ja
pullamössöpoikia.
Palokan Polttimo on myös alansa legenda. Mies joka anastaa kaikki
maailman värit ja valot omaan valotaiteeseensa eikä varmasti ole
mihinkään tekemäänsä valoihin tyytyväinen. Vaikka hän valaisisi mustan
aukon tai avaruuden, niin varmasti kuuluisi, että ei se saatanan saatana ollut hyvä, kun Saturnuksen kohdalla oli varjostumia. Mies,
jolla on musiikkimaku kohdallaan. Hän on Hurriganes-kerhon yksi
kolmesta jäsenestä, tämä Aki Rantala. Toinen olen minä, Vesakon
Tiainen. Kerhon kolmas jäsen on varsinainen mies Varsinais-Suomesta,
kuu Kiurusta kesään, pääskysestä ei päivääkään eli Petri Kiuru. Onhan
sitä nyt tiedettävä tänä syksynä, tuikkiiko hampaaseen, onko verkot
tötteröille ja iha hyvin pystyy, vai pystyykö? Vai ollaanko me kaikki
vaikeuksissa? Liikoja ei pidä ruveta vitsailemaan, sillä se on mortti
kelloon Kondelle, kysymättä ja pyytämättä.
Pasi Ristolainen on äänipöydän takana ja hän on maailman kovin jätkä
kaikilla richterin asteikoilla. Äärimmäisen hyvä ukko miksaamaan.
Tekee ja loihtii hyvät soundit, vaikkei pelit soisikaan. On se
mestari. Vaan laitapa äkkinäinen asialle niin ei tule hittojakaan,
mutta Pasi pystyy. Viides tekniikan mies on kotoisin Saksasta, Teemu
Adolf Lehtimäki, ei vaan kyllä hän Kangasalalta. Olen nähnyt
maanteillä Lehtimäen Liikenne busseja vaikka kuinka paljon ja yleensä
olen pyyhkinyt niistä heti ohitse, että hui hai vaan. Yhdessä
vaiheessa luulin, että Lehtimäen Liikenne Oy kuljettaa turisteja
Kehlsteinhausiin eli Kotkanpesään ja takaisin, mutta se on kuulemma
eri bisnes. Ja tässä bussifirma ei ole kuulemma hänen. No, ei se
mitään, ei se meitä haittaa. Tällä miehellä ei mene yöllä tukka
sekaisin nukkuessaan eikä kampaa tarvita. Helevetin huonosti se muuten
imitoi savolaisia ja varsinkin meikäläistä. Stand Up-tähdeksi hänestä
siis ei ole, mutta ripeä vipeltäjä hän on. Askeleet ovat ripeitä ja ne
 |
| Kreivitär Horror |
kulkevat nahkasaappaiden marssirytmissä. Kulkee kuin Saksan armeija
marssiessaan Lappia polttamaan aikoinaan. Vaan hyvä ukkohan Teemukin
on.
Taustalaulajina kiertueella toimivat Jennie Storbacka, Elna Romberg ja
Mitra Matouf. Heistä en aiemmin tuntenut ketään, mutta tiesin että
kysymyksessä on mitä ilmeisimmin naishenkilöitä. Eiköhän he
loppuvuoden aikana tutuiksi tule. Ovat olleet televisiossa Voice of
Finlandissa, missä pääpoppari on ollut tuomarina/ valmentajana ja mitä
niitä titteleitä nyt on. Olen silloin tällöin katsonut tuota ohjelmaa.
Olen minäkin ollut Voice of Juva-kisassa. Olin ainoa osallistujia ja
voitin. Kisat pidettiin kotonani pimeydessä ja nukkuessani.
Tuotemyyjinä on totutusti Murasen Satu ja Parviaisen Pipsa. Minähän
tunnen heidät. He myyvät Yön tuotteita niin paljon kuin kullakin vaan
kärpäslätkä kestää. On kuulemma paljon uutuuksia, mm. Yö-parkkikiekko.
Jaa, jäin miettimään, voiko sitä päivänvalossa käyttää. On paitoja,
huppareita, niitä maatuskanukkeja, levyjä and paljon muuta. Mutta
kahvipurkkeja en ole nähnyt. Marraskuun alussa pitäisi olla myynnissä
myös massiivinen kuuden cd:n Yö-boxi. Ja huom. kaksi levyä, eli levyt
5 ja 6 sisältää paljon ennen julkaisematonta matskua. On paljon
livebiisejä, studiobiisejä, on arkistojen aarteita, mm. Likaiset
legendat- biisistä erilainen kitaraintro (mikä hyllytettiin
aikoinaan), on Raaputtamalla rakkautta. Oijoi, on vaikka mitä, komiaa
settiä. Lisäksi boxi sisältää 36-sivuisen bookletin, missä on
tiivistetty Yö-historiikki sekä biisitarinat kaikista kappaleista.
Biisejä boxilla 107 kappaletta. Tämä boxi kannattaa ostaa, siinä on
Yön 35-vuotinen ura ja se on ollut aikamoinen. No, palataan tähän
aiheeseen myöhemmin.
Mukana on myös Markus Vilkka, joka kuljettaa pääpopparia paikasta a
paikkaan b ja kertoo sille missä nyt ollaan. En ole eläissäni nähnyt
ketään ennen Markusta joka syö aamiaisella 20 kananmunaa (ei
kuitenkaan kuorineen), muutaman kokonaisen vesimelonin ja kilon
appelsiineja. Mutta hemmetin kiva ukko on kyseessä.
Soittajathan me tiedämmekin: Mikko Kangasjärvi (kanttori), Jukka Lewis
(neljän kielen taitaja), Ari Toikka (kannuttaja joka on ymmärtänyt
että rummut ovat lyömäsoitin), Daffy Terävä (kuuden kielen taitaja),
Jari Latomaa (mustat ja valkoiset palikat sekä akustinen kitara) ja
pääpopparina Olli Lindholm. Eli kiertävä porukka on a 1-ryhmää.
Elokuussa alkoi meikän hommat kiertueen tiimoilta. Rantalan Aksu on
asian tiimoilta touhunnut paljon pitempääkin. Pidettiin elokuun
puolivälissä palaveri Palokan ABC:llä, minne kokoontuivat Aksu, Teemu
Adolf ja meikä. Oltiin viisaan näköisiä (vähän pitää liioitella,
ulkopuolisista oltiin varmaan kaikkea muuta kuin viisaan näköisiä) ja
käytiin kiertuetta paperilla läpi. Voi, se oli helppoa. Sitä en tiedä
kuinka asiat on sitten käytännössä. Tai kyllä sen tietää, moni asia
muuttuu matkalla radikaalisti. No, mennessä näkee.
Yön ohjelmatoimistohan on Piikkikasvi ja sen takaa löytyy Kari Pössi,
mies joka myy mm. Yötä, Popeda, Neljää Ruusua, Tuomari Nurmiota, Sir
Elwoodia jne. Hän on agentti, joka tietysti saa mieleeni porilaisen
Visa Mäkisen ja hänen elokuvansa Agentti 000 ja kuoleman kurvit. Kun
Pössi ajaa fillarilla keskellä Helsinkiä, siitä saa nopeasti ainekset
suomalaiseen reality- tv- ohjelmaan. Kirstun vartijana toimii Lassilan
Juha. Käytännön asioissa toimin paljon myös Toivasen Hiksun kanssa. He
pitävät huolen, ettei mopo turhaan ala keulimaan.
Syyskuussa alkoi kiertueen aikatauluttaminen, majoitus ja
vieraslippuasiat, safkojen tilaaminen, takahuone raiderien koostaminen
sekä kaikki muu mahdollinen säätö. Boxi saatiin painoon 10.9.
Syyskuu meni todella nopeasti, yhtä nopeasti kuin meikäläisen tili. Se
oli pthyi vaan ja lokakuun alku koitti. Tokihan käytiin
tuotantopalaverissa Espoossa Metro- areenan keikkoja ajatellen.
Paikalla olivat miehet tummissa eli Aksu ja meikä sekä Piikkikasvin
puolelta Pössi ja Lassilan Juha. Mukana oli myös Nelonen Median Riikka
ja Espoon Metro-areenan tuotantovastaava Nea Liimatainen. Katsoin Neaa
pitkään, että hemmetti kun on tutun näköinen nainen. Ei, en ollut
häntä tanssittanut naistentansseissa takavuosina. Mietin ja pähkäilin,
kunnes tiukkaamisen jälkeen Nea paljasti, että käytiinhän me useasti
Juvalla sun bileissä bändimme kanssa. Voi hyvänen aika, Tiktakin
Neahan se. Tämä palaveri oli tärkeä, sillä etukäteen nämä areenakeikat
vaativat duunia eniten ja oli hyvä että saatiin asioita eteenpäin.
Homman määrä ei yllättänyt, sillä tiesin mihin pensaaseen pääni
pistin. Oma vaikeutensa oli vaan ehtiä hoitamaan oma siviilityö. No,
kaikki ajallaan, sanoi ajanottaja suomalaiselle kestävyysjuoksijalle
joka saavutti maalin seuraavana päivänä. Eka viikonloppuna olisi
edessä Leppävirta ja Turku. Ei kai siinä, mennään sit. Paljon
kysymyksiä, paljon mietittävää mutta ei auta. Maantie kutsuu taas.
Vesa Konde Kontiainen
 |
| Kiertuemanageri työssään. Pidetään heti alusta kuri ja nuhde. |
