KESÄÄ JA KÄRPÄSIÄ!!!

 17.6. Kangasniemi, Syvälahti

Viimeinkin hallitusneuvotteluissa edistytty ja jonkinlainen salkkujako on tehty. Nyt sitten sopiikin käydä Naantalissa kumartamassa  ja painua kesälomille. Hallitusneuvottelijat kertoivat tekemästään salkkujaosta puolueiden kesken. Nyt sitten jää nähtäväksi kuka mitäkin salkkua puolueensa päätöksellä saa kantaa seuraavan kauden.

Eli töitä oli tehty Säätytalolla. Meillä oli ohjelmassa hieman erilaiset työt ja neuvottelut, eikä suuria jakoja tehty, ei jaettu edes rukkasia. Matkaan lähdettiin jonnekin Keski-Suomen ja Savon rajamaille. Kartasta piti varmistaa oikea maakunta. Etelä-Savoon siis. Kangasniemi ja Syvälahden lava olivat osoitteena kesäkuisessa perjantai-illassa.

Kuluneella viikolla Helsingin Sanomat uutisoi paljon puhutuista radiosoittolistoista. Tai oikeastaan radiosoittolistoilla menestyneistä artisteista. Eppu Normaali oli soinut tiuhaan sekä valtakunnallisissa, että kaupallisissa radioissa.

Kaupallisten radioiden listalta löytyi tämäkin bändi, sillä karvan alta 13000 kertaa oli orkesterin kappale soinut radiokanavilla viime vuonna. Kotimaisista radiosoittoa listan mukaan olivat saaneet eniten Eput, Jenni Vartiainen, Yö, Juice ja Irina.

Kovia nimiä oli ulkomailta mukana. Lady Gagan, Madonnan, Michael Jacksonin, Bon Jovin ja Bruce Springsteenin kaltaisten megatähtien kappaleita oli listan mukaan kiitettävästi hinkattu radiosoitossa tässäkin Telluksen kolkassa.

Oletteko koskaan muuten miettineet, miten rajoittunutta on englanninkielisten musiikin kuuntelu? Eiväthän he oikein voi kuunnella kuin omaa ”suomipoppiaan”. Siis kun meillä on Suomenkielinen osasto ja sitten nämä englanninkieltä ääntävät artistit vaihtoehtoina pääsuuntauksista.

Tänään oli orkesterin historian ensimmäinen esiintyminen Kangasniemen Syvälahden tanssilavalla. Paikkaa 35 vuotta pyörittänyt herrasmies tämän kertoi. Oli toiminut paikassa aiemmin myös tiskijukkana, kun Hurriganes tyyppisiä Rock-iltoja järjestettiin. Monenlaisia esiintyjiä oli vuosien varrelle paikassa vieraillut, mutta ensimmäisen kerran saapui tämä porukka Syvälahden poukamaan. Eli kokemusta ei siis ollut, mutta onneksi paikkaa oli siunattu hyvillä olosuhteilla kasailla illasta esitettävää ohjelmistoa varten laitteita.

Pikku hiljaa alkoi parkkipaikalle kerääntyä autoja ja hyttysiä. Tai olihan niitä hyttysiä siellä jo valmiina jossain metsän kätköissä ja paljon. Tulivat vain heti esiin, kun haistoivat uloshengityksen hiilidioksidin. Tuntui olevan enemmän kuin kiinalaisia näitä inisiöitä. Mutta minkä sitä aineenvaihdunnalleen mahtaa ja ei henkeäkään viitsi pidätellä kovin pitkään. Jokin tehtävä niillä hyttysilläkin on, se ei vain illan aikana selvinnyt mikä.

Paikalle saapui myös mies Juvalta. Lupasi ensimmäisenä repiä blogin kirjoittajalta kynnet irti yksitellen. Tämän jälkeen siirryttäisiin hampaisiin ja lopulta lähtisi pää. Juurineen ruuvattaisiin irti ja potkaistaisiin Syvälahden aaltoihin. Kun bussi ympäri oli juostu pakomatkaa 56 kierrosta vastapäivään ja 36 kierrosta myötäpäivään, selvisi suivaantumisen syy. Savusaunaksi nimitetyn kulkuvälineen katsastus oli mennyt kerrasta läpi, kehuilla ja ilman lahjuksia. Leppyi Konde lopulta, kun mieliharmin aiheuttanut kirjoittaja lupasi imuroida ja vahata tuon kulkuvälineen. Sitten puhuttiinkin taas sulassa sovussa muista asioista.

Mikkeli Soikoon tapahtuma oli mennyt todella loistavasti. Väkeä oli ollut oikein mainiosti. Tänään Kontiainen kurvaisi vielä naapuriin Mikkeliin, jossa paikallisen Wilhelm-ravintelin ohjelmasta mies vastaa. Illalla olisi luvassa kiekkohuumaa Finnish Hockey Mafian ja ”Taivas varjele” kipaleen kera.

Järjestäjä oli ilmoittanut ennakkomarkkinoinnissa esiintymisen alkavan kello 23.00. Tämä taas sai aikaan sen, että porukkaa alkoi paikalle saapua oikeastaan vasta tuolloin. Keikanalkua oli siis järkevämpää siirtää hieman, että kaikki halukkaat pääsivät sisään. Jälleen kerran, ennakkoon ilmoitetusta poiketen, myöhästyneenä alkamaan päässyt keikka ei johtunut bändistä.

Kun järjestäjän puolesta katsottiin että oli otollinen aika aloittaa illan elävänmusiikinesitys, marssi bändi lavalle. ”Vie mut minne vaan” tärähti ilmoille niin, että katossa akustointilevyinä olleista Styrox-levyistä leijaili silppua. Ei kuitenkaan niin lujaa soitettu, että ne olisivat hajonneet. Äänenpaineen vaihtelu sai levyjen sahauksessa irronneet irtomurut leijailemaan kuin talven ensimmäiset lumenhiput. Hitaasti leijuen ja laskeutuen maahan.

Illan kuluessa hetken soitosta pois olleista kappaleista saivat vuoronsa ”Täältä tulee yö” ja se Popedan ”Yö”. Hikiseksi muodostui tämäkin iltapuhde ja hyttysiä riitti. Onneksi vain salin ulkopuolella. Pienoisena yllätyksenä tuli Mikolle ja Jaskalle illan viimeisenä esitetty ”Enkelille”. Nyt ei ollut nuori neiti Teräsniska paikalla, vaan vokaaliosuuksista vastasi alkuperäinen laulaja.

Näin oli tämäkin paikka kokenut ensikosketuksensa näille soinnuille ja sooloille, mitä tämä bändi soittelee. Tavarat kasaan ja kotiin päin. Puulaveden rannat vaihtuvat huomenissa Pyhäjärven vastaaviin. Siis sen Pyhäjärven, jonka naapurijärven jäällä legendan mukaan Lalli ojensi piispa Henrikkiä aikoinaan uskonasioissa. Meillä oli vielä katseltavana välillä sen toisen Pyhäjärven rantoja kotikonnuilla.

18.6. Eura, Sieravuori

Aamulehden Valo-liite uutisoi viime viikolla, kun sen aamukahvilla viimein käteeni sain, kesän ahkerimmat festivaaliesiintyjät. Tämän kesän ehdoton festivaalituttu on Paleface, jonka löytää 30:stä kesätapahtumasta. Listalla kärkeen kiilaa myös Apulanta sekä Petri Nygård yli kahdellakymmenellä vedolla.

Listaa tutkiessa tuli huomioitua, että monenlaista kesätapahtumaa on tiedossa taas Suomineidon kupeilla. Suomalaiseen kesään kuuluu entisten lavatanssien sijaan nykyään enenevissä määrin pystyttää teltta ja tarjota keskikaljaa sekä kuseskelumahdollisuus.

Aina ei tosin tarvita niitä Bajamajoja, vaan puistojen istutukset saavat kyllä oman osuutensa ravinne-aineista. Tieteen Kuvalehti kirjoitti taannoin artikkelin hieman erilaisesta arkeologiasta. Tutkivat nykyihmisten aikaansaannoksia ja tapahtumia maakerroksissa muutamalta viime vuosikymmeneltä. Lähihistorian kartoitusta siis. Tekivät havainnon Roskilden festivaalialueelta, että paikallisesti löytyi korkeampia fosfaattipitoisuuksia, kuin suursikaloiden ympäriltä. Että näin, syyn voitte arvata miksi.

Harvinaisinta herkkua taas kotimaan kamaralla tarjoavat esiintymisten suhteen ulkomailla leivänpäällisiään tienaavat Children of Bodom, Sunrise Avenue sekä Disco Ensamble. Vain yhtä tai kahta esiintymistä tarjoillaan näiltä porukoilta tämän kesän aikana kotimaassa.

Karppasen keväällä toimittamassa listassa oli tälle ryhmälle tehtävänä 29 esiintymistilaisuutta kesäkaudella. Muutama kapakkakeikka, 19 kesätapahtumaa ja loput erilaisia tanssilavoja. Hieman vaihtelua siis baarien nurkissa pyörimiseen. Ja näkee niitä tuttuja naamoja ja kuulee kuulumisia. On taas aika, kun muusikot liikkuvat ja käyvät soittimiin. Ja muusikoiden perässä parveilevat aina roudarit odotellen armopaloja ja tähteitä muusikoiden ruuista.

Matkamme koitti Euraan kohti Sieravuoren lomakeskusta. Tuttu paikka aiemmilta vuosilta. Täällä Räsäsen Riku loi pohjan RMJ-tapahtumalle. Tänä kesänä perinteinen RMJ-vierailu jää tekemättä, sillä tapahtumaa ei järjestetä. Unajalla kuitenkin tapahtuu Unajan Juhannus-kekkereissä. Tavarat siis kasaan, kun pelipaikalle saavuttiin ja huttu huuleen. Jostain syystä oltiin vain paikalla niin kovin ajoissa .

Aikaa kun taas kerran oli siunaantunut, kulutettiin sitä orjaporukalla bussissa. Ihmeteltiin erästä painovoimalait kumoavaa ilmestystä. Kun yhteisymmärrystä ilmiön syistä ei saatu aikaan, aloitettiin uskonnollistieteellinen seminaari synnistä. Ja heti, ennekuin tulee minkäänlaisia väärinkäsityksiä kenellekään, nuo kaksi yllä mainittua asiaa eivät liittyneet mitenkään toisiinsa.

Kuolemansynneistä käytiin asiallista ja faktatietoon perustuvaa keskustelua, kunnes soittajat ilmestyivät paikalle. Filosofinen keskustelu oli syytä unohtaa ja keskittyä töihin. Kun Mikki Hiiri viimein suostui nostamaan molemmat kädet ranteessa suoraan ylös, ohjattiin bändi lavalle.

Hikinen tuli tämänkin illan musiikkituokiosta. Sunnuntaille kääntyneessä illassa saivat ”Lasisilmä” ja ”Viivy aamukuuteen” vuoronsa tulla ääniksi aistittuina. Loppuun vielä ”Lumivalkoisen” lisäksi ”Pettävällä jäällä” tunnelmointipalana. Takahuoneena toiminut tila oli sen verran ahtaan oloinen, että tällainen portaittainen poistuminen oli aiheellinen tapa lopettaa illan musisointi. Urkuri tosin ajatteli auttaa laatikko-osastoa ja kurvasi suoraan sähkökeskukselle. Tai sitten ei ollut mies tyytyväinen soittimensa saamaan siniaaltoon ja kävi kurkkaamassa vaiheet.

Tyytyväisen oloista porukkaa marssi salista ulos. Tavarat kasaan ja menoksi oli ajatuksena. Tosin samalla alkoi paikan karaoke. Jotain käsittämätöntä saatiin kuulla heti alkuun. Jopa niin hämmentävää kuultavaa oli esitetty ”Jerry Cotton”, että osa soittajista palasi takahuoneesta katsomaan tätä… hmmm… miten tämän nyt ilmaisisi… korrektisti… musiikillista, jos sanoisin hyvinkin uudet ulottuvuudet tarjonnutta esitystä. Tämän esityksen kuultuaan ei voi muuta kuin todeta, että eikö THL ( Terveyden ja Hyvinvoinnin Laitos ) voisi millään kieltää karaokea ympäristölle vaarallisena ja haitallisena. Tavarat siis rip rap kasaan ja kotiin toipumaan koettelemuksesta.

24.6. Kalajoki, Kalajoen Juhannus

Jaaha! On se aika vuodesta, kun päivä on pisimmillään. Syksyä kohti ollaan  menossa. Sateet ja viimat odottavat. Pimeys laskeutuu haudaten luonnon tumman viittansa alle. Tosin ei nyt ihan vielä. Vielä on aikaa ”Mambailla”, mutta kuitenkin. Päivä lyhenee, ilma viilenee.

Alkuviikosta tuli suru-uutisia tuolta ison meren takaa oikein urakalla. Ensin ajasta iäisyyteen siirtyi Clarence Clemons. Bruce Springsteen & E-street Bandin saksofonisti. Yleisön suosikkiesiintyjä tuossa legendaarisessa orkesterissa. Järjettömät olivat muuten suosionosoitukset Olympiastadionilla, kun kyseinen pumppu esiintyi ja Clarence esiteltiin. Monista yhteyksistä tunnettu puhaltaja. Viimeksi oli mukana Lady Gagan levyllä.

Heti perää Jackass-ryhmästä tuttu Ryan Dunn oli siirtynyt myös taivaalliseen esiintyjäporukkaan. Vauhtia oli ollut huomattavasti yli suositusten ja ajokuntokaan ei sopiva, kun Porchella liikkeelle lähti. Jälki oli sitten uutiskuvissa sen näköistä, kuin vain voi olla. Koskahan se viimein opitaan, että kännissä ei kannata rattiin tarttua. Ja se, että vauhti tappaa, ei matka.

Mediaan pääsi myös uutinen Japanista. Siellä oli luotu fiktiivinen pop-tähti. Yhtyeen muiden jäsenten kasvonpiirteitä oli imuroitu tietokoneelle ja kuvankäsittelyohjelmalla luotu orkesteriin uusi jäsen. Onnistuuhan ne hommat niinkin. Huhujen mukaan samalla saarella suuressa suosiossa on myös täysin virtuaalinen artisti, jonka hologrammiesiintymiset ovat hyvinkin suosittuja.

Tässä porukassa ei viruaalihahmoja bussiin noussut, kun keskikesän juhlaa aloitettiin työstämään. Matka koitti kohti Kalajokea ja Kalajoen Juhannus -tapahtumaa. Kyllä olivat oikeaa lihaa ja verta kaikki bussiin nousseet. Vaihteeksi koko porukka mukana. Tänä juhannuksena eivät voi Kalajoki tai Himos mainostaa Yöttömän Yön juhlaa.

Matkaa tehtiin leppoisissa merkeissä. Jopa niin leppoisissa, että ensimmäiseltä kahvipaikalta piti oikein varta vasten hakea soittajia autoon, oli kuitenkin keikka heitettävänä. Porukka istui kahvilla kaikessa rauhassa kuin sunnuntaipäivää viettäen.

Kauhavalla katseltiin ikkunasta paikallisen Lentäjien Juhannus -juhlaan kuulunutta lentonäytöstä. Melko liki toisiaan ajelivat poijjaat niillä valtion vempeleillä. Härmässä poikettiin sitten kahville paikalliselle huoltamolle ja pihassa huomattiin pienimuotoinen ongelma. Bussi perhana tiputti öljyä. Siinä sitä sitten hämmästeltiin porukalla, että mistä tämä vuoto tulee ja onko vuotava öljy moottoriöljyä vai hydrauliikkaöljyä. Eikä aikaa kulu kuin kaksikymmentä sekuntia, niin paikalle kurvaa mies Mersulla ja kysyy tarvitaanko apua. Tällaista ei välttämättä koe ruuhka-Suomessa.

Matkaa oli kuitenkin pakko jatkaa, sillä keikka oli hoidettavana. Lisää öljyä säiliöön ja menoksi. Viimein saavuttiin juhannusrientoihin. Mieltä ylentävää oli huomata, että lavalle tapahtuva liikenne kulkee suoraan yleisön läpi. No, jotenkin siitäkin selvittiin ja pelipaikalle päästiin. Ruotsinmaalta oli lavalle saapunut Pandora, joka heitti keikkaansa kun saavuimme. Jouduttiin illan aikana oikein ojentamaan auttava käsi tälle Pandoralle. Ei olisi muuten päässyt sieltä lavalta pois, kun oli kengissä 15 cm korot.

Jotenkin siinä hiipi epäily puseroon, kun katseli illan esiintyjäkaartia, että mitäköhän tämä orkesteri tekee näissä juhlissa. Petri Nygårdin hemmojen kiivetessä lavalle, oli aika työntää omat tavarat perässä. Siinä sitä sitten kamppeita kasatessa oli mahdollisuus seurata paljon puhutun Petri Nygårdin esitystä.

Täytyy sanoa, että se esitys oli mykistävä. Siis… nyt ei kyllä osaa sanoa yhtään oliko se hyvä vai huono, mutta spektaakkeli se oli ainakin. Myöhemmin lehdistössä mainittiinkin tanssityttöjen yläruumiin paljastelusta ja preservatiiviin pukeutuneesta aataminasusteista mieshenkilöstä. Kaikkea sattui ja tapahtui tuon tunnin aikana.

Kun tavarat oli saatu kasaan ja aikaakin oli vielä hetki Nygårdin paiskoessa settiään, painuttiin taas kahville. Catering-alueella odottikin yllätys. Konserttikiertueiden taustalaulaja Miina Mikkonen oli myös saapunut paikalle. Korvat punaisena kuunteli kansankynttilä Nygårdin esitystä. Sai kuitenkin parempaa tekemistä kun huomasi tuttuja. Otti korvasta kiinni ja talutti lavuaarille. Kädet oli pesemättä ja kynsien alla likaa. Ja nenääkin näki jonkun kaivavan. Siinä sitä sitten oltiin taas arestissa koko porukka.

Ja syksyllä sama kurimus jatkuu, kun juhlakiertue aloitetaan. Riivinrautoja on vielä tulossa kolme. Annika Eklund, Miina Mikkonen ja Suvi Teräsniska aloittavat sen päiväisen räpätyksen ja kurinpalautuksen.

Nygårdin lopetettua vaahtobileensä oli aika vaihtaa esiintyjää. Moppia tarvittiin oikein urakalla. Nopea vaihto ja bändi valmiiksi. Tunti oli aikaa näillä festivaaleilla soitella. Paleface aloittaisi läheisessä teltassa heti kun tämä lava hiljenee.

Hämmästys oli suuri, kun aiemmin epäiltiin bändin kuulumista näihin juhliin. Porukkaa oli hyvinkin kiitettävästi lavan eteen kertynyt ja nuoresta iästä huolimatta osasivat vielä laulujen sanat. ”Vie mut minne vaan”, ”Tia-Maria” ja uusin ”Onnen hohteessa” kyllä taittuivat yleisöltä kuin tyhjää vaan. Tämän vuoksi ei siis menestytä Lotossa. Errare humanum est.

Nopeasti vierähti sekin tunti kylmässä Perämeren viimassa. Oli aika antaa vuoro Palefacelle teltassa, neljä minuuttia myöhässä, mistä vilpitön anteeksipyyntö sinne. Kolme vuosikymmentä on hankalaa puristaa tuntiin. Tavarat kasaan ja kotimatkalle.

Kotiin päästiin siis hyvissä ajoin. Ensimmäiset aamuvuorolaiset olivat olleet jo tovin sorvinsa ääressä kun viimein tuttu ja turvallinen ovi sulkeutui kulkijan takana. Nopea uutiskatsaus vielä ennen nukkumattia. Suru-uutiset rapakon takaa eivät loppuneet. Nyt Columbona tuttu Peter Falk oli siirtynyt pohtimaan rikkeitä autuaammille rikospaikoille.

25.6. Jämsä, HimosJuhannus

Kun nukkumatin heittämästä tökötistä oli viimein loppunut vaikuttava aine ja unen verho raotti otteensa herättäen nukkujan armottomaan todellisuuteen, oli aika taas aloittaa askartelu ja hämmästellä maailman menoa.

Vuorossa olisi HimosJuhannus Jämsässä. Ja kokolailla festivaalin epäkiitollisin esiintymisaika. Kolme päivää ovat juhlat jatkuneet ja kolmisenkymmentä esiintyjää lavalle noussut. Meidän vuoro olisi vartin yli yksi yöllä, eli koko festivaalin päätös. Taas kerran mieleen hiipi ajatus josko paikalla on enää ketään, kun lavalle bändi nousee. Jaksaako juhlakansa vielä? Ja vettäkin luvattiin säätiedostuksissa niin että soi.

Paitamyynnistä Horrori lahjoi lähtemään, lupasi 20 euroa jos paikalle saavutaan. Joten pakko oli kammeta itsensä pystyyn ja valmistautua lähtöön, joka tänään taas olisi harvinaisen myöhäinen ajankohta. Tosin myöhään tultiin kotiin eilen, joten samapa tuo. Saamatta jäivät kuitenkin nekin rahat jotka luvattiin.

Päälavalla olisi soitantohommat siinä mallissa, että Nygårdin Petri oli tuonut shownsa myös Himokselle. Kun lava oli siivottu vaahdosta, johdattaisi lauteille porukkansa Ikurin Turpiini. Popedan pläjäyksen jälkeen vuorossa oli kiekkohuumaa Pojun merkeissä, jonka lyhyen esiintymisen jälkeen oli vuorossa kuluneen vuoden komeetta Jenni Vartiainen.

Paikalle päästyämme huomattiin, että juhannuksen viettoon Himokselle oli saapunut väkeä ihan simona. Jo valtatielle näki, että porukkaa oli tosiaankin siunaantunut näille juhlille. Ja sateen uhkakin oli ikäänkuin väistymässä.

Kotiteollisuuden Ukonhaudaksi nimetty bussi oli tehnyt sopivasti stopin lavan taakse. Vaihdelaatikko tai ohjaustehostin oli sanonut sopimuksensa irti Lappeenrannan miesten kanssa. Huoltoliike oli kuulemma tulossa hakemaan bussia pois, kun ehtisivät. Eräänlaista bussi-tetristä siinä jouduttiin harrastamaan viisitoistametrisillä palikoilla, että kamoja saadaan lavalle ja sieltä pois. Yritettiin hoputtaa Popedan aina niin ripeää tekniikkaryhmää jaloista pois. Ei oikein ottanut tulta. Veljellistä ilkkumista enemmänkin.

Huolta ja murhetta oli omankin bussin kanssa. Vaihteistosta löytyi klappia ja laatikko avattaisiin ensi viikolla. Tulevan viikon keikat täytyy hoitaa, joten vuokra-auto alle ja toivotaan, että asiansa osaavat huoltohemmot saavat laatikon kuosiin. Pakettiautohommia siis luvassa.

Siinä makasivat kaksi vaivaista peräkkäin. Pimenevässä illassa. Oli Ruotsin maalla aikoinaan sorvailtu sellaiset rattaat vaihteistoihin, että suomalaisessa rock-liikehdinnässä ei meinaa pinnat pysyä matkassa. Mutta soittohommiin oli tarkoitus alkaa.

Taas kerran tavarat kasaan ja kuppi kahvia. Bändikin alkoi kokoontumaan pelipaikalle. Sitten vaan odottelemaan vaihtoa. Samalla oli aikaa katsastaa Jennin esiintymistä. Vaihtoaikaa orkesterien välillä oli hyvinkin ruhtinaallisesti sillä festivaalin ohjelma oli aikataulutettu sopivasti päälavan ja rantalavan välillä nonstop-tyyliin, jolloin soitto soi ja bändejä pystyi katsastamaan koko ajan.

Romut siis vaihtoon, kun Jenni settinsä lopetti ja nopea kytky sekä linjojen koeistus. Tarkalleen ajallaan lähti alkunauha pyörimään. Aiemmin ilmassa ollut pelko katsojien paikalla pysymisestä oli turhaa. Lavan edusta oli täynnä juhannusjuhlijoita. ”Vie mut minne vaan” ilmoille ja kansalla oli hauskaa. Niin lavalla kuin yleisössä. Ja sitten vaan niitä vuosien saatossa kertyneitä lauluja ilmoille.

Nopeasti vierähti taas aika soittamisen riemussa. Keikan aikana huomattiin kyllä yksi megaluokan moka tekniikan toiminnassa. Ruhtinaallisesta vaihtoajasta huolimatta unohtui laulusolistille tarkoitetut neljä vesipulloa toimittaa oikealle paikalleen, siihen rumpuraiserin kulmalle.

Syyllinen kaivettiin esiin ja huutoäänestyksen jälkeen asianomainen kiinnitettiin Sinuhe Egyptiläisen hengessä alastomana riippumaan lavan takaseinään, jossa ohikulkijat saivat kivittää ja sylkeä kyseisen rikkeen tehnyttä. Näin toimii oikeus ja sanktiot tässä yhteisössä. Asianomainen vapautettaisiin ensi viikolla piinastaan. Jos muistetaan.

MUUMIMAAN MUSISOINTIA

24.6.2011 Tampere - Kalajoki - Tampere välillä


Lisäiltiin tämmönen tänne ajankuluksi. Siis kun tätä aikaa tässä taas on, niin tämä tekstintynkä. Hyvää Juhannusta vaan kaikille. Muistakaa pitää sepalus kiinni, kännissä ei rattiin, ei tapella eikä uunoilla muutenkaan niin että päädytte iltapäivälehtiin. Nauttikaa keskikesän yöttömästä yöstä!!!


T: Pojat bussista

10.6. Naantali, Kaivohuone

Ihmeiden aika ei ole ohitse!! Vai oliko se nyt ihme, muuttuihan Kaanaassakin vesi viiniksi, mutta perjantaiaamuna valtasi epäusko pienen janoisen ihmisen. Oliko nukutun yön aikana tapahtunut sukupolvien välillä vallanvaihto? Oliko pepsi-maxi-sukupolvi vallannut maailman ja kaapanneet sen yhteiskuntarakenteet? Vesihanasta tuli nimittäin colajuomaa.

Tarkempi analyysi kuitenkin osoitti, että tuo hanasta valuva neste ei haissut, eikä maistunut colalta. Joko vesiputki oli pamahtanut poikki, palokunta pumppaa järjettömästi vettä jossain tulipaloon, tai sitten on tapahtunut Nokiat. Pienen mediatiedustelun jälkeen ilmeni, että paikallinen runkovesijohto oli irtisanonut sopimuksensa omistajansa kanssa. Maassa siis rauha ja ihmisillä hyvä tahto edelleen. Pisuille ja pesuille jonnekin muualle, kirkkaisiin vesiin. Kotoisen kaakelikomeron sai nyt unohtaa.

Ei meinaa löytyä hallitusta maahan, ei sitten millään. Näyttää olevan käynnissä se vaihe kasvussa ja kehityksessä, että kuka saa leikkiä kenenkin kanssa. Kaverit vaihtuvat hiekkalaatikolla päivästä riippuen ja santa lentää. Samaan aikaan eduskunnassa vastavalitut edustajat hyppivät vauhditonta pituutta ja kolmiloikkaa koettaen saada aikansa kulumaan.

Meillä ei ollut ongelmia ajankäytön suhteen. Bussissa oli rutiinihuollossa havaittu eräs suurempi ongelma, joka huonolla tuurilla olisi saattanut katkaista perjantain siirtymisen keikkapaikalle. Bussi tehohoidossa ja meillä kelloon tuijottelua ja odotusta, että miten käy? Saivat kuitenkin Ristinarkun ihmeukot bussin sovittuun aikaan ajokuntoon, eikä tarvinnut aloittaa suunnitelmaa B. Matkaan siis.

Kalenterissa luki Naantali ja konsertoimistilana paikallinen Kaivohuone. Merenrannassa sijaitseva 1800-luvun lopun baalipaikka. Kustavilaisuutta ja rokokoota yhdistelevä huvittelupaikka jokaisen äänimiehen unelmalla, eli kivisillä seinillä.

Merenlahden toisella puolella kesämökkeilyä harrastaa muuten Tasavallan Presidentti. Ei ollut Tarja mökillään nyt, huomenissa oli kuulemma tulossa mökkikautensa avaamaan ja grilliin tulet virittelemään. Lähellä sijaitsi myös toinen nähtävyys eli Muumimaailma. Toivottavasti eivät sekoa keskenään.

Alkuun pientä päänvaivaa aiheutti soittokamojen sisään saaminen. Se annettakoon kuitenkin anteeksi paikan suunnitelleille, sillä tuskin rakennusvaiheessa 1868 osattiin ajatella, että paikan musiikki-ilottelusta tulevaisuudessa vastaavat orkesterit liikkuvat lähes 15-metrisillä linjamobiileilla.

Eivätkä nykyiset paikalliset vossikkakuskitkaan sitä näemmä ole huomanneet. Sen kaltainen oli erään tolppa-apinan pop-kohtaus kyseisen kulkuvälineen nähdessään.

Onneksi paikalle oli saapunut myös mies Maskusta, joka saa kädet taskusta. Porrasroudauksesta huolimatta saatiin tavarat tonteilleen ja toimimaan ripeästi. Päälle painoi taas kerran järjestäjän antama aikataulu, oli kuulemma tulossa ranskalaisia ruokailemaan. Hikinen puhde piti siis suorittaa ajallaan ja kainalot märkinä, ympäristöolosuhteita huomioon ottamatta.

Siinä sitä sitten oli aikaa taas odotella ja ihmetellä. Paettiin hellettä ja hikoilua bussiin, jonka Afrikkaa muistuttanut ilmasto ei kyllä helpottanut oloa yhtään. Luonnollisesti sähköihin autoa ei saanut kytkettyä, eikä sitä käynnissäkään voinut pitää. Takahuoneena toiminut siivouskomeron kokoinen huone rupesi nanosekunnissa muistuttamaan turkkilaista höyrysaunaa, joten oli vain kärvisteltävä ja hikoiltava jossain.

Tänään eivät turkulaiset puksuttaneet paikalle höyrylaivoillaan nauttimaan päänsäryn, horkan ja luuvalon parantavaa terveysvettä, kuten entisaikoina oli tapana. Porukalla tahtoi olla toisenlaiset terveysvedet laseissa, jotka ainakin aiheuttavat päänsärkyä, jos ei muuta. Illan musiikki- ja viihdetarjonnasta ei vastannut entisaikojen suositut ”Maskun musiikki” -orkesteri, eikä herra Fichelbergin saksalaisorkesteri. Tänään salin seinät kuulisivat hieman erilaisia suosikkilaulelmia.

Saapuivat soittajat ajoissa tähänkin maan kolkkaan, Juki suoraan länsinaapurista. Oz oli esiintynyt päivällä aiemmin Sweden Rockissa. Hyvä oli kuulemma ollut meininki. Viimein ilta antoi merkkejään siihen suuntaan, että olisi aika päästää illan DJ kahville ja pistää orkesteri töihinsä. Tarvittavat varmistukset, että kaikki ovat valmiina ja paikalla, alkunauha soimaan ja soittajat tienaamaan soppaansa.

Tuttuja lauluja vuosien varrelta ja ne kaksi uutuutta. Lauluja rakastamisen vaikeudesta ja yksinjäämisen tuskasta, pettymyksestä ja pelosta. Oikein kivoja laulun aiheita kesäillassa. No, oli setissä myös ”Tie sydämeeni” sellaisena positiivisena ja iloa tuottavana yllätyksenä.

Kesken konsertin havaittiin ikkunasta pihamaalla varsin viranomaispitoista toimintaa. Paikallisia kiirabeja syöksyi pimenevästä illasta paikalle. Oli paloautoa ja poliisimaijaa erilaisten terveystoimen sanitääripirssien seassa. Saapui oikein vispilälekurikin, tosin autolla. Oli kuulemma joku yrittänyt pummilla sisään ja tippunut suoraan henkilökunnan taukotilaan. Kirurgi kiittää ja fracturaa yhteen liittää. Onnea vaan ja menestystä. Seuraava koppilyöjä mailanvarteen, kiitos.

Loppuun vielä ”Lumivalkoinen” ja ”Pettävällä jäällä” ja oli aika pienten jälkihikien. Ihan kuin keikan aikana ei olisi tarpeeksi tullut sitä eritettä luovutettua. Laulusolisti tosin paleli keikan aikana ja kyseenalaisti lavalle laitetut tuulettimet. Pakkasilma tuli kuitenkin talon ilmastointilaitteesta, joka yllättäen heräsi toimimaan kesken keikan.

Viimein tavarat oli pakattu ja kotimatka saattoi alkaa. Tuli siinä hieman nuuhkittua itseään ja mietittyä että miten ihminen voi tuoksua tältä. Kotiin kun pääsisi olisi edessä yösuihku. Niin, tai aamusuihku. Ensimmäiset työläiset silloin jo heräilevät askareisiinsa, kun kotiovensa kulkija aukaisee.

11.6. Ikaalinen, IskelmäParatiisi

Elvis soitti hätääntyneenä aamusta ja herätti. Oli unohtanut vallan, että tuotemyynnin tyypit saattavat villiintyä päästessään Ikaalisten suuntaan. Oli antanut heille luvan majoittua ranchilleen. Tiesihän mitä siitä seurasi. Tällä kertaa eivät olleet kiivenneet puuhun, vaan löytyivät maakellarista. Luulivat olevansa ovelia vaihtamalla piilopaikkaansa. Mökkikompleksin pihassa esiin nostettu banaaniterttu sai heidät kuitenkin paljastamaan piilopaikkansa. Hommiin siis.

Vuorossa oli kuluvan kesän ensimmäinen festivaaliesiintyminen. Ikaalisten kylpylän yhteyteen oli kasailtu IskelmäParatiisi-tapahtuma. Soitanto tapahtuisi kylpylän takapihalla olevassa teltassa. Onneksi oli taas välistä hieman tuota hellettä ilmassa. Hikinen olisi siis urakka tänäänkin edessä.

Tapahtuman järjestäjät olivat varanneet esiintymisaikaa tunnin verran. Samassa teltassa esiintyivät myös Juha Tapio ja Laura Voutilainen yhtyeineen. Juha Tapio siellä esitti settiään saapuessamme pelipaikalle. Kovin oli hikistä porukkaa kun lavalta astelivat. Juha Tapio on muuten tulossa syksyn kiertueelle vierailemaan Hartwall Areenan kinkereihin.

 

On tehnyt myös biisejä tälle pumpulle Juha. Jonkinlaiseksi ihailijaksi tunnustautuu ja niitä kappaleita pöytälaatikossa oli jo valmiina, kun Olli Kuolematon-levyä varten asiaa tiedusteli. Vaatimattomana miehenä Juha lupasi jotain yrittää, eikä heti kertonut että esim. ”Pettävällä jäällä” siellä laatikossa odottaa. Pisti sitten myöhemmin tulemaan, että ”tämmösiä sain aikaan”.

Voutilaisen Laura toimii kesän keikkojensa ohella Tampereella Musiikkiteatteri Palatsissa Blues Brothers-musikaalissa. Varsin kiireinen on hänen kalenterinsa kun sitä tuolta kotisivuilta katsoo. Keikkoja ja näytöksiä on ihan kiitettävästi sinne laitettu.

Kun sitten Voutilaiset olivat lavalla ja Tapion auto pakattuna oli aika siirtää bussi luukulle ja kaivaa tarvittavat kilkkeet esiin. Lavan sivussa alustava kasaus ja kahville. Tuttuja olikin kertynyt takahuoneena toimineeseen mökkiin. Bändi oli myös viimein saapunut paikalle. Olli nyppäistiin johonkin Ylen haastatteluun ja muu porukka haastatteli toisiaan, että mitä vajaan vuorokauden aikana oli ehtinyt tapahtumaan. 

Sitten olikin kiire vaihtoon. Puolessa tunnissa lopullinen kasaus ja linja-check. Luurit pojille korviin ja menoksi. Bändille teroitettiin vielä, että kyseessä on tunnin setti, eli heti täysillä. Ikään kuin pikamatka tällä kertaa. Ja olihan sitä energiaa vielä tämänkin ikäisen porukan esiintymisessä. Kyytiä saivat uudet ja vanhat kappaleet. Vanhojen tuttujen sekaan ujuttivat herrat nämä uutuudet ”Onnen hohteessa” ja ”Tällaisina aikoina”.

Hyvinhän se tunti sitten vierähtikin näiden rallien kanssa. Juki vielä ilahdutti väkeä kiskaisemalla ”Deadlinen” ja ”Oikeen enkelin”. Hieman ylikin meni soittoaika, mutta onneksi loppupäässä oli hieman varanttia varattuna. Loppuun vielä ”Lumivalkoinen”  ja vuoden 2011 IskelmäParatiisi-tapahtuma oli saanut päätöksensä.

Järjestäjän mukaan oli paikalle saapunut odotuksiin nähden hyvinkin runsaslukuinen yleisö. Olihan tapahtuma kolmena päivänä tarjonnut esiintyjinä Varjokuvaa, Mikko Mäkeläistä Myrskylyhtyineen, Mattilan Annelia, Unelmavävyjä, Teräsniskan Suvia, Mattia ja Teppoa, Kaija Koota, Antti Raiskia, In The Moodia, Juha Tapiota, Voutilaisen Lauraa ja sitten tätä poppoota.

Tavarat taas kerran kasaan ja kotia päin kikkaileen. Tapahtumakesä oli tältä vuodelta avattuna tällä kertaa näissä kinkereissä. Kerrankin olisi ajoissa kotona, siis ennen Aamulehteä.

MATKAAN VAMOS!!!

1.6. Turku, Kooma

Saatiin ne paitamyynnin tyypitkin puhuttua alas puusta. Käytettiin siinä kyllä houkuttimena myös lautaselle jätettyä Mustaamakkaraa ja silakoita. Suostuivat tällä keinolla laskeutumaan alas ruokailuun, jolloin kiinniotto onnistui ilman suurempia haavereita. ”Horrori” kyllä pääsi puraisemaan yhtä meistä, mutta vesikauhurokotteella siitä selviää (toivottavasti).

Matkaan siis Vamos! Eilinen päivä kului vielä viimeisiä huoltohommia tehdessä. Puhalleltiin lamppuja puhtaaksi ja luututtiin bussia. Petaushommia ja sen sellaista. Kaikki oli siis valmiina tai ainakin melkein. Tavarat kyytiin ja menoksi.

Onnistuttiin saamaan se keväinen pikkuriesakin pois, eli savukoneesta tullut palaneenkäry. Taika-aineena toimi metaanikarboksyylihappo ( C₂ H₄O₂ ). Ei mitään hirveän vaarallista ainetta veteen sekoitettuna. Jokaisen perheenäidin yleispuhdistus- ja säilöntäaine eli etikka hoiti homman.

Matkamme koitti taasen kohti Turkua. Näin oli Karppanen päättänyt. Ei nyt tosin itse, sillä olihan auttavana elimenä ollut myös paikallisen ravitsemusliikkeen ohjelmavastaava, joka orkesterin oli tilannut esiintymään. Turkuhan on Tampereen läntisenä satama-alueena tunnettu väestökeskittymä Varsinais-Suomessa. Paikkakunta toimii tänä vuonna Euroopan kulttuuripääkaupunkina yhdessä Tallinnan kanssa.

Näinhän se sitten menee, kun kulttuuri saapuu kaupunkiin. Ensimmäinen ihmishahmo, joka Turun kaupungin rajojen sisällä havaittiin, kantoi mäyräkoiraa mukanaan, toinen nojaili flegmaattisen oloisena bussikatokseen ja kolmas laski vesiään tien vieressä. Kulttuuritapahtumaa kerrakseen. Emme jääneet ottamaan selvää, olivatko kyseiset näytökset performanssitaiteellisia ohjelmanumeroita jossain kesätapahtumassa vai kesätapahtumaan matkaavia kulttuurinnälkäisiä kansalaisia. Samapa tuo.

Esiintymisareenana toimi tuttu ja turvallinen Kooma. Tällä kertaa yläkerrassa ei ollut orkesteria tanssittamassa, niin kuin aiemmilla kerroilla tapana on ollut. Kertoivat paikanpäällä henkilökunta, että niin sanottu humppapuoli on mennyt nykyään aika hiljaiseksi.

Tavarat ja miehet olivat siis kunnossa, joten bussin perä tyhjäksi ja roinat kasaan. Hetki siinä meni muistellessa, että miten nämä kilkkeet kuuluikaan laittaa. Onnistui kuitenkin. Eivät olleet ihan jääneet ajatukset lomille.

Kun kaikki oli paikallaan, oli aikaa taas odottaa. Eräs paikallinen tuttava lähti lomansa kunniaksi ystävällisesti oppaaksi, kun heräsi ajatus käydä katsomassa Mäen Reijoa ja Valtaojan Eskoa paikallisessa Uudessa Apteekissa. Kirjallisuudesta tuttu paikka nimittäin. Eivät olleet paikalla, joten jäivät nekin turkulaisihmeet näkemättä. Tosin molemmat herrat ovat kyllä syntymänihmeen kokeneet muualla. (Onnekseen!! Voiko olla pahempaa ihmiskohtaloa kuin huomata olevansa syntyperäinen turkulainen??)

Hyvissä ajoin alkoivat myös popparit kerääntymään takahuoneeseen. Kertoivat tekniikan porukalle terveisensä Lissabonin reissulta. Mitä kaikkea oli nähty ja koettu reissussa. Miten oli kuvaussessio onnistunut ja sitä rataa. Pyysivät vielä samalla varaamaan kalenteriin yhden lisäpäivän syksyn juhlakiertueelle. Olivat päättäneet tehdä toisen risteilykeikan kun ensimmäinen oli myyty loppuun. Aikoivat samalla tehdä hieman lisätienistiä pestautumalla kansimiehiksi laivaan kyseisen risteilyn ajaksi. Mikko ja Jaska olivat jo varanneet ajan tatuointiliikkeeseen, sillä pitäähän kunnon merikarhulla ankkuritatuointi olla.

Tekniikan porukka taas kertoi terveisensä omalta lomaretkeltään. Bändi muuten palkitsi orjaosastoa hyvin menneestä keväästä lomamatkalla. Ostivat kullekin kertalipun Tampereen liikennelaitoksen busseihin. Matkalahjakortit käytettiin orjien keskuudessa rantalomailuun. Ajeltiin linjalla 23 Hervantaan ja käytiin Suolijärven rannassa. Meinasi tulla vain kiire, että ehditään tunnin voimassaoloajan aikana kiertämään kaikki paikalliset nähtävyydet ja ehditään vielä paluubussiin.

Puoliltaöin oli sitten aika komentaa POP-henkilöstö lavalle ja katsoa miten soitto soi loman jälkeen. Siitä se lähti mihin Vapun aattona Riihimäellä jäätiin. ”Vie mut minne vaan” aloitti illan musiikillisen ilottelun lämpenevässä Koomassa. ”Yötä vastaanottamaan” jatkoi illan antia. Eipä paljon lomailu näkynyt orkesterin otteissa. Tosin olivathan herrat pari viikkoa studiossa, joten lihasmuisti ei ollut päässyt heikentymään.

Niin, paitsi… Yhtyeen laulusolistin alaselkään oli pesiytynyt sellainen jumi. Ei tupajumi vaan lihaskramppi. Se taas ilmoitti itsestään säteilemällä alas jalkaan, eli Iskias-vaivahan se Ollilla oli. Jalka välillä meinaa pettää alta, samalla kun joku työntää puukkoa  persposkeen. Liekö Jaska löytänyt Lissabonista sellaisen voodoo-kaupan. Tökkii naulalla soiton aikana Ollin-nuken kankkuun järjettömällä neulalla.

Hikihän siinä taas kerran tuli kaikilla osallisilla. Lämpötila nousi tasaisesti ja hauskaa näytti olevan kaikilla osapuolilla. Varsinaisen setin päättivät ”Loisto” ja ”Lumivalkoinen rakkaus”. Yleisön pyynnöstä vielä ne ”Da Capo!” kappaleet. Orkesterin ilakointi lavalla päättyi ”Likaisiin legendoihin” ja ”Ihmisen poikaan”.

 

Keikan jälkeen taas laitteisto nippuun ja bussin perään. Yöksi siirryttiin Lahteen. Huomenissa olisi ohjelmoituna kalenteriin Rantasalmella tapahtuva esiintyminen, joten puolitettiin edessä olevaa matkaa hieman tällä yösiirtymällä.

Matkalla bussissa pidettiin ajanvietteeksi kansainvälistä politiikka, Euroopan historiaa sekä kansallisia konflikteja käsittelevä seminaari. Seminaarin aiheena oli Irlannin itsenäistymis- ja yhdistymisprosessi Euroopan kansallisissa konflikteissa. 

 

2.6. Rantasalmi, Jäähalli

Tuli sitten huomattua taas kerran tämä Telluksemme elliptinen kiertorata ja akselikallistuma. Ruvetaan olemaan kauimmaisessa pisteessä kiertoradallamme Auringosta ja kesä on viimeinkin saapunut Pohjolan perukoille.

Yöaikaan kun saapui hotelliin, oli ulkona valoisaa kuin keskipäivällä. Eli nyt ei tule sitä yötä ollenkaan. Joulukuussa taasen yö on jatkuva, kuten Levillä puoli vuotta sitten huomattiin. Ja nyt aina kun on hereillä tai yrittää mennä nukkumaan, on valoisaa. Joulukuussa taas aina on pimeää, oli hereillä tai ei. Yrittäkää tässä nyt sitten elää tasapainoista ja seesteistä elämää.

No, kuitenkin. Hotelliimme oli ystävällisesti varattu hieman yöpalaa matkamiehille. Sämpylät nopeasti naamaan ja nukkumaan. Heräteltiin siinä samassa se kuuluisa kukko hommiinsa.

Nopea uutiskatsaus kertoi, että maamme parlamenttivaalien jälkeiset hallitusneuvottelut eivät oikein meinaa ottaa tulta. Mahtaakohan Juhannuksena maassa olla hallitusta? Virkamiehiä nyt kuitenkin kulkee ministeriöissä pelaamassa pasianssia, kun ei oikein meinaa olla hommapuuhaa.

Puolenpäivän jälkeen oli taas edessä valtatie. Matkalla pohdittiin äidinkielemme kieliopin vaativuutta. Erilaisia kieliopillisia näkemyksiä vaihdeltiin ja kertailtiin mielessämme, että miten ne ”tiivit” nyt menivätkään. Hämmästeltiin samalla, että miten jotkin oikeinkirjoitusasut voivat olla mahdollisia.

Matkalla sitten nähtiin suoranainen liikkuva ihme. Juvalla nimittäin vastaan tuli liikkuva savusauna. Ja satavarmasti maailman nopein sellainen. Mitähän paikalliset katsastusviranomaiset ovat saaneet lahjuksiksi, että tuollainen keksintö tiellä saa liikkua?

Tutun tumman hahmon savun seasta hahmotettuaan, päätti savusaunankuljettaja tervehtiä tuttuja miehiä. Kontiaisen Vesahan se siinä roikkui vastaantulevan Mondeon ikkunasta puoliksi ulkona. Tai oikeastaan kolme metriä pitkä käsi, johon on liitetty lumilapion kokoinen kämmen tuli samalla kaistalla vastaan. Ei muuta kuin puhelimet kuumaksi ja sopimaan tapaamista illan kuluessa, naapurissa kun oltiin keikalla.

Konde oli ollut inventoimassa kylttivarastoaan. On järjestämässä Mikkelissä Mikkeli Soikoon -tapahtumaa seuraavana viikonloppuna. Järjestelyt olivat loppusuoralla ja H-hetki koittamassa. Aikamoiset kinkerit kuulemma luvassa.

Tapahtumapaikkana Rantasalmella oli paikallinen jäähalli. Suur-Savohalli oikealta nimeltään, jos nyt oikein käsitettiin. Paikalle oli odotettavissa järjestäjän mukaan noin tuhat henkeä illanviettoon. Tapahtuma oli Rantasalmella vuosittain järjestettävä konserttitilaisuus. Aiempina vuosina esiintyjänä ovat olleet ainakin Agents ja Yölintu. Nyt vuorossa oli yhdeksäs konsertti.

Paikalle oli jo tilaajan toimesta Gaia Musicin porukka toimittanut laitteiston. Kyseessä oli siis backline-keikka. Puoli perää tyhjäksi tavaroista ja paikoilleen. Tunti oli aikaa, sillä bändi halusi pitää paikalla iänenkoijeistuksen eli tämän bändin osalta harjoitukset.

Porukka harjoitteli uusia ”Yhteinen elokuu” ja ”Tällaisina aikoina” kappaleita. Totesivat herrat samalla että kokeilevat kiskaista keikalla ”Tällaisina aikoina” kappaleen. Sen verran hyvin harjoitus onnistui. Muistelivat samalla miten Jukin laulama ”On mennyt yö” kappale on säilynyt lihasmuistissa. Eräs fysioterapiaa hallitseva henkilö tuli kampeamaan Ollin kankkujumia pois. Hiki päässä siinä väännettiin porilaista harjaterästä erilaisiin asentoihin. Auttoikin hieman.

Keikka alkoikin illalla hyvin aikaisessa ajankohdassa. Oikeastaan oikein hyvään aikaan, kun puhteeseen päästiin jo iltakahdeksalta. Tilaisuus oli istumakonsertti, joten keikka päätettiin aloittaa hieman tunnustellen äänenpaineita ”Laulu rakkaudelle” -tyylisellä iloittelulla. 

Joku oli tosin toivonut, että bändi räjäyttäisi paikat jäähallissa, mutta päättivät pojat kuitenkin asian eettisten, moraalisten sekä taloudellisten haittojen vuoksi jättää ne räjäytyshommat muille. Tarpeellinen pytinki kuitenkin se jäähalli on. Keikka kuitenkin lähti pienimuotoisen tunnustelun jälkeen lentoon ja sellaista musiikillista hekumaa jakaen.

”Tällaisina aikoina” sai nyt sitten sen ensiesityksensä julkisesti. Single kappaleesta julkaistaan myöhemmin ilmoitettavana ajankohtana. Eiköhän tuo kesän kuluessa soitossa ole muutenkin, joten jos ennakkokuuntelua haluaa, niin keikalle kuulostelemaan että mahtuuko settiin. Monien tuttujen ja turvallisten sekaan Juki lauloi edelliseltä ”Loisto”-levyltä tutun ja aiemmin kerratun ”On mennyt yö” kappaleen.

Tämäkin ilta alkoi päättymään ajallaan ja lopuksi bändi tuuttasikin niihin Gaia Musicin kaiuttimiin ”Rakkaus on lumivalkoisen”. Sinne se jäi nyt muhimaan ja odottamaan, että ne kaiuttimet pakataan Kotiteollisuuden bussiin. Voivat siellä vertailla ”Lumivalkoinen” ja Kotiteollisuuden ”Iankaikkinen”, että ovatko ne sointukierrot kertosäkeissä samoja. On siinä kaiuttimien sielunelämä koetuksella.

Kun bussi oli pakattu, hurautettiin nopeasti hotellille. Siinä pihamaalla pidettiin vielä pienimuotoinen seminaari bussissa. Seminaarissa käsiteltiin suomalaista yhteiskuntarakennetta vuoden 1918 tapahtumien jälkeen. Kun seminaarimme, ”Suomi sodassa ja rauhassa”, yhteiskunnan muutos itsenäisyydenajan Suomessa kansallisenkonfliktin seurauksena, oli käsitelty oli aika siirtyä majoitukseen.

Hotellin ravintolassa musiikkiesitystä piti Taurus -niminen porukka. Osa joukoistamme katsastikin bändin toimissaan. Sitten olikin kipin kapin kiire huoneeseen katsomaan televisiosta alkanutta Blade Runner-elokuvaa. Ongelmaksi muodostui vain se, että kun tuollaista elokuvaa yrittää seurata postikortin kokoisesta televisiosta ja silmälasit ovat hukassa, niin väkisin siinä siristellessä meni silmät kiinni. Ei päästy tälläkään kertaa elokuvan loppuun.

3.6. Isokyrö, Kalliojärvi

Puolilta päivin sitten taas liikenteeseen. Matkaan kohti Pohjanmaata ja Isokyröä. Hotellin pihassa havaittiin vielä kivelle kiivennyt hahmo, joka muistutti erästä tekniikan nestoria. Yritettiin puhua kivenpäältä pois ja bussiin, ennen kuin tajuttiin, että turha tässä on puupäälle puhua. Kirjaimellisesti. Kyseessä oli nimittäin puuveistos. Tästä yhdennäköisyydestä johtuen päätettiin lakittaa kyseinen veistos ansaitsemallaan kunnia-arvolla.

Matka koitti halki Suomen, nyt poikittaissuunnassa. Oli taas sitä aikaa odottaa. Tuli siinä sitten matkan ratoksi väkästeltyä viime kevään kuvien kanssa, josko niistä saisi taas aikaan jonkinlaista galleriaa firman sivuille.

Suolahdella matkamme katkaisi yllättäen tiellä poikittain ollut juna. Oli ottanut kyytiinsä paikalliselta tehtaalta muutaman Valtion Metallin jälkeläisen. Matkalla olivat jonnekin, pelloille pörräämään. Tosin vielä oli aika matkustaa junassa. Hetki siinä hämmästeltiin, että vaihteet ovat oikeassa asennossa ja juna suvaitsee liikkua pois tieltä.

Maisema vaihtui pikkuhiljaa alavampaan ja alavampaan. Viimein saavuttiin aakeelle laakeelle ja sinne Isoohonkyrööhön. Tuurin Antti on näitä maisemia ja ihmisiä ansioituneesti kuvannut kirjoissaan. Täytyisi varmaan kerrata ne tärkeimmät teokset jälleen kerran.

Vuosi sitten vapunaattoa juhlittiin samaisessa paikassa, eli Kalliojärven camping-alueella. Paikka siis tuttu. Ja tuttuja oli vastassa sisälläkin, sillä samalla lavalla esiintyisi Parkanon keikalta tuttu Rytmimania.

Kovin meinasi mennä ahtaaksi paikat taas, mutta pienen pähkäilyn jälkeen saatiin tavarat sovitettua lavalle. Ihmeteltiin vain että miten Rytmimanian yli puolet isompi artistiporukka mahtuu lavanpuoliskolleen, kun kuuden soittajan ahtaminen jo meinasi käydä työstä ja kävikin.

Keikan alkua odotellessa, kävi orkesterin bussin tehnyt Teuvan mies Ukkonen morjestamassa porukkaa ja kyselemässä kuulumisia. Mikäs tässä, todettiin. Bussi toimii kuin munuainen. Pientä vaivaa välillä, mutta pääsääntöisesti hyvin.

Aikanaan tuli aika vaihtaa soittajat lavalla ja sähköt. Paikassa oli tuota sähköä kahdelle bändille vähän turhan hintsusti, joten vaihdeltiin pistoketta keskenämme siinä vuorojen vaihtuessa. Ja ei kun alkunauha pyörimään ja orkesteri lavalle.

Illan avasi viimeaikainen avausralli ”Vie mut minne vaan”. Niin oli iltapuhde käynnissä bändin osalta. Orkesteri jakoi musiikillista ilottelua soittamalla ”Kuorotytön” ja hetken soittamatta olleen ”Angeliquen”. Tällaisilla eväillä musiikin nälkäisiä ravittiin Kalliojärven lämpimässä ja hikisessä illassa.

Vaikka kyseinen ilta on huomisten valmistujaisjuhlien vuoksi varmasti yksi vuoden epäkiitollisimmista järjestää minkään sortin kekkereitä, oli paikalle saapunut ihmeen runsas lukuinen pohjalaisjoukko illanviettoon. Loppuun vielä ”Likaiset legendat” ja ”Ihmisen poika” ja Rytmimania pääsi jatkamaan illan musiikkitarjontaa.

Kun soitot oli osaltamme soiteltu ja tavarat pakattu, lähdettiin jouten matkaan. Suuntana jo tässä vaiheessa Nivala. Huomenna olisi esiintymistilaisuus paikallisessa Puustelli-ravintolassa. Siinä sitä sitten ajeltiin läpi öisen Pohjanmaan. Usvakiehkuroita nousi vähäisten vesistöjen pinnoilta, jota matkalla nähtiin. Aamuaurinko nousi kuitenkin ajoissa ja tappoi usvan. Päätti sitten vielä oikein häikäistäkin. Pohjanmaan lakeutta parhaimmillaan.

Kahtena edellisenä päivänä olleet suhteellisen raskaat seminaariluennot vaihtuivat perjantain kunniaksi kevyempää viihdykkeeseen. Viihdyttäjänä toimi Youtubesta löydetty Frederikin ”Aino ja Reino” -video.

Viimein koitti hetki, jolloin päästiin majoitukseen ja sai painaa päänsä tyynyyn sekä unohtaa kavalan maailman. Samaan aikaan paikalliset viljelijät aloittivat kuitenkin jo työskentelynsä traktoreillaan. Niin ne menee, aamujen ja iltojen virkut ja torkut ristiin toimissaan.

4.6. Nivala, Puustelli

Päivä oli ehtinyt jo puoleen ja aamuvuorolaisten työpäivä alkoi olla lopuillaan, kun unenverho antoi viimein periksi yötyöläisiltä. Päivästä olisi taas kerran odotettavissa kykkimistä ja kahvittelua.

Koitti se aika viimein, että lounaspöytiä voitiin siirtää syrjään ja kasata illan musiikkiantiin tarvittava laitteisto niille varattuun tilaan. Taas siinä hieman jouduttiin kikostelemaan ja hahmottelemaan, että miten tämä tästä sujuu ja porukka lauteille mahtuu, mutta loppujen lopuksi kaikki sinne saatiin.

Ja taas oli aikaa odottaa. Sauna lämpimäksi ja hikoilemaan, kun ei muuten ollut kuuma. Pelkkä ajatustoiminta sai aikaan hillittömän hikoilun. Maatamme on viimepäivinä hellitty puuduttavalla hellejaksolla. Toisaalta saivatpa kaikki valmistujaisjuhliaan viettävät oikein hienon päivän juhlilleen. Pienoinen sadekuuro tosin raikasti oloa mukavasti iltapäivällä Nivalassa.

Niin, onnea vaan kaikille valmistuneille. Vietettiin taas kerran päivää jolloin uusia ylioppilaita saatiin lauma maahamme. ”Lunta paskahuussin katolla” toteaisivat ilkeämieliset. Samoin eri alojen ammattilaisia valmistui työvoimavajetta paikkaamaan. Toivottavasti löytyy itse kullekin se oikea paikka aloittaa valtion verokassan kartuttaminen.

Viimein oli tehdaskävelyt käveltynä ja tuli aika johdattaa Pop-henkilöstö vuosien saatossa tutuksi tulleelle Puustellin lavalle. Illan kuluessa ”Lasisilmä” ja ”Kuuhullut” saivat vuoronsa tulla esitetyksi niistä kappaleista, joita keikkojen aikana vaihtuu. Yleisöstä esitetyt toiveet ”Kulkuripojasta” ja ”Sinisestä planeetasta”  eivät soitossa ole hetkiin olleet, joten ne toiveet jäivät toteuttamatta. Ei löydy lihasmuistista näitä kipaleita.

Jälleen kerran iltapuhde alkoi loppumaan ajallaan. Oli aika kiittää ja kumartaa paikalle saapuneita kuulijoita ja ne ”En gång till” -kappaleet ilmoille. ”Onnen hohteessa” ja ”Lumivalkoinen” kehiin orkesterin toimesta ja kilut ja kalut kasaan.

Keikan jälkeen tehtiin taas kerran tietynlainen ennätys, kun tavarat olivat kolmessa vartissa kasassa ja bussin perässä. Meinasi vain käydä pieni köpähölä ja yksi soittajista meinasi unohtua Nivalaan. Alustavassa tiedustelussa oli roudausajaksi arvioitu tunti ja vartti, mutta jotenkin sitä vanhatkin vielä jaksoivat. Kotimatka saattoi alkaa pienen sakkailun jälkeen.

Tarkoitus oli siis ajaa yöllä kotiin ja niin siinä toimittiinkin. Ihmisten ollessa aamutoimissaan saatiin bussi Tampereella parkkiin ja ensimmäinen koitos oli ohitse. Hieman reilut 1600 kilometriä oli taas pyöritetty bussin mittariin. Eli ei mikään varovainen aloitus, vaan heti täysillä toimeen.

Sunnuntaipäivä kului hieman horteessa. Jotenkin tekniikan viikonloppua vaivannut  asioiden unohtelu pakotti heräämään jo aikaisin iltapäivällä. Jukille piti kaivaa bussinperästä basso, jota mies tarvitsi tulevalla viikolla Tukholmassa OZ-kuvioissa.

Siinä bussin perää tyhjätessä hieman ihmetystä herätti, kun poliiseja pyörii nurkissa niin maan paljon. Olikohan Tasavallan Presidentti tulossa vierailulle vai mikä on. Selvisi sitten se syykin illan mittaan. Kotinurkissa oli tehty veritekoja reissumme aikana ja uhri oli osina paikallisissa roskiksissa. Että näin meillä alkoi tämä kesä.