JUHANNUKSESTA SELVINNEENÄ

7.8.2011

Hip Hei vaan!!!

Ja anteeksi tällainen viivytys näissä kuvioissa. Kokolailla paljon ollut noita konsertointeja tässä heinäkuussa ja kun syksyllä ilmestyy vielä Rantasen Ipen toimittama kirja bändistä niin ollut hieman tuo aika kortilla. Mutta eiköhän nämä tänne paikkansa löydä, nämä jutut. Anteeksi vielä vaan. Toisaalta onhan heinäkuu ikään kuin lomakuukausikin… ( Ainakin toisilla ).

30.6. Jämsä, IskelmäHimos

Kalenteriin oli tälle päivälle ohjelmoituna Karppasen käskystä Jämsä ja IskelmäHimos. Hetkinen?? Kyllä!! Sinnehän se juhannus päättyi. Tutut paikat ja tutut hemmot vastassa. Ei kun hommiin.

”Loisto-risteilijä” oli toimitettu viikolla huoltoon Valkeakosken suuntaan, jossa ne, jotka jostain jotain ymmärtävät, eli tässä tapauksessa linja-autojen vaihdelaatikoista, olivat töissään. Tekniikalla oli käytössä vuokrattu pakettiauto, jonka tavaratilaa oli oikein mittaamalla mitattu, että mahtuuko backline kyytiin. Pakettiautohommia siis luvassa. Ei ylellisyyksiä, karvalakki mallilla. Popparit omiin autoihin ja keikalle.

Matkaan siis. Nyt oli kyseessä kyseisen festivaalin avausilta ja sen päättävä esiintyminen. Se, että mitenköhän torstai-iltaan oli saapunut juhlijoita jäisi nähtäväksi. Pelipaikalla taas pikaiset kuulumisten vaihdot talon hemmojen kanssa. Jopa tässä ehti vierähtää kokonaista puoli viikkoa, joten paljon oli asioita käytävänä läpi. Ja sitten kasauspuuhiin. Olisikohan ollut järkevää jättää kaikki valmiiksi lavalle, kysyy epätietoinen Hämeestä. Voisiko joku konsultti hieman ohjeistaa ja tehostaa toimintaa??

Katseltiin samalla, kun Vartiaisen Jennin tekniikka teki töitään. Kaikki sujui juuri niin hyvin kuin vain voi… Kunnes, juuri viime metreillä. Ikään kuin kalkkiviivoilla iski herra Murphyn laki. Monitorimikseri teki totaalisen stopin. Ei eteen eikä taakse. Sinänsä tärkeä vempele, että on soittajien korviin menevän informaation hermokeskus. Ei ääntäkään ulospäin.

Keikan alkuun oli kolme minuuttia, kun ilmoittivat, että ei onnistu. Tiski vaihtoon. Nopea palaveri järjestäjien ja bändin kesken: ”Saako myöhästyä 25 minuuttia?”.

Eikun menoks!

Kun päätöksiä tarvitsee tehdä, ne tehdään nopeasti. Järjestäjä ilmoitti, että tilanne huomioon ottaen saa myöhästyttää. Sitten alkoi hirveä vipinä. Tilaisuuden juontaja laitettiin siksi kuuluisaksi viestin tuojaksi ja ilmoittamaan, että nyt on pieni tekninen ongelma.

Tarjottiin apua sen minkä voimme. Siellä etupäässä, eli missä yleisön kuulokuva muodostetaan, kolme miestä teki töitä samanaikaisesti, eikä tosiaan missään helpossa tilanteessa. Nykyään tapana on, että bändien miksaajat vievät omat mikserinsä tapahtumaan kuin tapahtumaan. Nyt Vartiaisen miksaaja antoi mikserinsä monitorimiksaajan käyttöön ja miksaa itse keikan talon tarjoamalla mikserillä. Lähti ukko nollasta liikenteeseen. Apukädet töihin ja yleisön läpi nopea mikserin kanto lavalle.

Väärin meni

Kaikki apu mitä osattiin tarjota yritettiin antaa. Paikallinen järjestysmies komennettiin hommiin, kun pakettiin kuulunutta räkkiä piti nostaa portaita pitkin lavalle. ”Kahvoista kiinni ja muista pitää kiinni, nyt mennään!!” Ei auttanut miehen vastaan sanominen kun paineltiin portaat ylös juosten. Totesi vaan lopuksi, että ei olisi uskonut. ”Onhan sulla tossa hihassa sen verran paukkua, että yks räkki nousee, kun on tarvis” todettiin epäuskoiselle miehelle. Pyöritteli päätään poistuessaan, että kaikkeen sitä joutuu.

Kolmetoista minuuttia myöhemmin oli kaikki valmista ja Vartiaisen Jenni pääsi aloittamaan shownsa. ”Koko setti!” ilmoitti järjestäjä. Eli vaihtoaikaa meidän ja  Vartiaisen välille jäi vartti. Tiedusteltiin siinä sitten paikalliselta lavamanagerilta, että mitä hän suostuu maksamaan, jos kurotaan aikataulun kiinni ja bändi vaihtuu vartissa. Ei uskaltanut mies antaa hintaa, joten sovittiin aloitusajaksi tasan kaksitoista. Aloitus siis myöhästyisi meidänkin osalta, eikä meistä riippuvista syistä.

Nopeasti ilmoitus bändille uudesta aloitusajasta ja sitten odottelemaan. Taas katseltiin Vartiaisen Jennin keikkaa. Jennihän on jäämässä kesän jälkeen pitkälle tauolle, joten jos haluatte nähdä kyseisen artistin, niin kipin kapin lippukauppaan ja ostamaan liput leidin keikalle. Kannattaa!!

Viimein tuli aika suorittaa vaihto, jolle tänään oli siis huomattavasti lyhyempi aika varattuna kuin viimeksi. Hikihän siinä tuli, ja kun lavamanagerin huuto ”Neljä minuuttia!!!” kajahti ilmoille voitiin todeta vastapalloon ”Valmis!”. Taas kerran venyttiin se mikä oli mahdollista. Aika haipakkaa nämä festarivedot välillä.

Bändi siis lavalle, ei ajoissa, vaan sorvatussa ajassa. Alkunauha soimaan ja menoksi. Nyt olivat ne vedetkin paikoillaan. Muistona edellisestä viikonlopusta vain arpeutuvat ruoskan jäljet selässä. ”Vie mut minne vaan” ilmoille ja keikka oli käynnissä.

Jukin laulamina kappaleina on kesän kuluessa kuultu nyt ”Deadlinea” ja ”Oikeeta enkeliä”. Jotenkin deja-vu tunnelmissa keikkaa kuokittiin eteenpäin. Sama lava, samat kilkkeet. Yleisö oli vain eri. Ei aikaakaan kun illan askare oli siinä mallissa, että oli tullut niiden toivottujen vuoro. Bändi takaisin lavalle ja  ”Tie sydämeeni” sekä ”Rakkaus on lumivalkoinen” ilmoille. Ilta oli päättynyt, edessä oli kotimatka ja huomenna uudet kujeet.

1.7. Tampere, Sillalla

Uudet kujeet tosiaankin. Edessä oli hyvinkin pitkä ja rasittava matka kotiovelta Tampereen Keskustorille. Tammerkosken Sillalla -tapahtuma viihdyttää monipuolisella ohjelmatarjonnallaan yli viikon Tammmpereen vapaata kansaa. Sitä siinä tuli pohdittua, että miksi tapahtuman nimi on Tammerkosken Sillalla, kun ei se ole siinä sillalla vaan Keskustorilla. Hämeenkatu poikki vaan ja kinkerit Tammerkosken virran ylle.

Kuuma oli taas kuin Afrikassa. Hikinen iltapuhde siis odotettavissa. Paikalle päästyämme huomasimme, että teltassahan tapahtuu kokoajan. Senaattori Alatalo laulatti kansaa yhdessä Korisevan Arjan kanssa. Aina niin iloinen ja positiivinen Korisevan Arja heläyttää hymyn ja nauraa päälle tervehtiessään. Suomen positiivisin henkilö, pakko sanoa. Alatalon tultua lavalta huomaa hän porukassamme tutun, lyö tätä olkapäälle ja ojentaa miehelle vanhojen aikojen kunniaksi juuri julkaistun triplalevyn.

Seuraan tilannetta monttu auki kuin sillivalas ruokailussa. Jos tuon kollegan vie Vatikaaninaukiolle, niin kai sieltä paavi huutaa parvekkeelta ja käskee poikkeamaan kahville. Ihme mies, kaikki sen tuntee.

Jaska ja terveysruoka

Kun häkeltymisestä selvittiin oli aika aloittaa illan valmistelut. Saunassa. Tai ainakin teltan lämpötila lähenteli sitä. Äkkiä vaan laitteistot kasaan ja ulos. Sitten pitikin miettiä mistä saisi kuivat ja puhtaat vaatteet. Ja suihkun. Kolmannen kyseiselle päivälle. Ei muuta kuin kaupungille etsimään vaatteita ja pesupaikkaa. Matkatyöläisen arkea. Vaikka kotikaupungissa oltiinkin. Kotona käyminen olisi houkutellut kuitenkin jäämään pidemmäksi aikaa ja keikka oli kuitenkin hoidettavana.

Samoissa kinkereissä esiintyi myös Tuure Kilpeläinen ja Kaihon Karavaani. Olivat tulossa suoraan Jämsästä, jossa olivat jo heittäneet yhden keikan tälle päivälle.

Ei muuta kuin ovet auki ja ystävät sekä kylänmiehet sisään. Oli aika aloittaa illan ja Tammerkosken sillalla -tapahtuman ilottelut. Porukkaa alkoi pikkuhiljaa valumaan paikalle ja puheensorina alkoi voimistumaan. Kilpeläinen esitti settiään ja tunnelma alkoi nousta. Kun oltiin kerran kotikentällä, keikalla oli mukavaa vaihtaa tuttujen kanssa kuulumisia.

Tuli lopulta myös se aika, että bändi marssitettiin lavalle. ”Vie mut minne vaan”, ”Pieni ihminen suuressa maailmassa” ja ”Yötä vastaanottamaan” ilmoille ja ilta oli avattu. Hauskaa oli. Kaikilla tasapuolisesti. Soittajat hikoilivat lavalla ja yleisö permannolla. Vettä kului, hiki virtasi, mutta hauskaa oli.

Teltan täydeltä väkeä oli saapunut nauttimaan heinäkuisesta perjantai-illasta. Hieman alta 1500 henkeä oli telttailemassa telttailun urbaanissa muodossa. Nopeasti kului ilta ja ilman sen suurempia kommelluksia.

Kun soitto oli saatu päätökseen oli trubaduurin aika aloittaa illan jatkaminen. Lavalle marssi mies kitaran kanssa, esitti niitä Suomi-musiikin helmiä. Samalla tosin kun lavaa tyhjennettiin tavaroista. Tarvittavat kilut ja kalut pakuun ja kotia päin kikkaileen. Huomisesta tulisi pitkä päivä.

2.7. Kokkola, Mustakari

Lauantaipäivä edessä ja pistokeikka Kokkolaan. Eihän siinä mitään. Tie vie miestä ja joku muu määrää paikat, mutta mies tahdin. Pakettiauto tulille ja matkaan. Reilu kolmesataa kilometriä matkaa, mutta onhan tässä aikaa, kun sitä riittävästi vain varaa. Ei matka tapa vaan vauhti.

Matka sujui mukavissa merkeissä. Kuuma kuin Afrikassa ja perseen alla vuotava pakoputki. Humina kajuutassa, sekä matkustamossa että päässä oli järjetön, mutta kilometri kilometriltä Kokkola lähestyi.

Tuuli sieltä jostain

Viikon uutisissa mainittiin, että rap-artisti Cheek ilmoitti jäävänsä tauolle. Kotimainen hip hop-kenttä pursuaa tällä hetkellä artisteja ja keikkailijoita. Ala on uutisen mukaan nyt hieman ylikuumentunut, joten Cheek ajatteli hieman lomailla ja vetää henkeä, luova tauko olisi kyseessä. Keikkojahan mies porukoineen on tehnyt hyvinkin kiitettäviä määriä viime aikoina.

Viimein koitti kuitenkin aika, että matkamittariin oli kerätty tarpeeksi kilometrejä ja Kokkolan kauppalan kadut avautuivat eteemme. Pieni kaupunkikierros ja Mustakarille odottelemaan. Epäreilu evoluutio -niminen poppoo lämmitteli aikaisessa vaiheessa paikalle saapuneita katsojia soitollaan. Heidän lopetettua lavalle astuivat Pispalan-pojat eli Hauli Bros.

Terveisensä pääkaupunkiseudulta illan antiin toivat Veeti Kallio Band ja Sir Elwoodin Hiljaiset Värit. Veetin tapauksessa voidaan vahvistaa yksi vanha sananlasku. ”Poikkeus vahvistaa säännön”. Jos nimittäin sanonta ”Suutari pysyköön lestissään” pitäisi paikkaansa niin…

Illan kuluessa Mustakari alkoi täyttyä viihdykettä haluavasta kansasta. 2700 henkeä saapui paikalle nauttimaan kesäillan kulusta. Ainoa haitta oli suoraan jostain Pohjoisnavan suunnasta puhaltanut tuuli, joka vielä otti Perämeren hyisten aaltojen yllä loppukirin, iskien suoraan ahavansa Mustakariin. Tampereella päivällä lämpötila oli hiponut kolmeakymmentä ja vaikka täällä nyt ilman lämpötila olikin karvan alta kaksikymmentä, tuli ihmisen pojan holotna.

Tuulta paettiin paikalla olleeseen takahuoneeseen joka oli varattuna kullekin bändille erikseen. Tilaisuuden juontaja missi Susanna Laine istuskeli takahuoneessa, pyysi anteeksi ja kertoi, että kun on niin kylmä. Myöntelimme, että näin on ja kerroimme että ei haittaa. Kerrankin takahuoneen kauneusprosentti nousee. Kunnes paikalle saapuivat myös popparit. Alkoi taas kerran alamäki indeksissä.

Pakko oli paeta takahuoneen tarjoamaa tuulensuojaa ja lämpöä ulos viimaan ja viileyteen kun Sir Elwoodin hiljaiset värit aloittivat osuutensa. Tavarat tuli kasata valmiiksi vaihtoon. Keskiolutjatsia paiskovan SEHV:n heittäessä settiään kasailtiin kamoja sormet kohmeessa ja touhutippa nenän päässä.

 

Onneksi tiukkaan aikataulutetussa vaihdossa sentään tuli lämmin edes hetkeksi. Ja bändi lavalle. Hyvässä hurmoksessa ollut yleisö sai mitä olivat tulleet katsomaan. Kelpasi siinä orkesterin paiskoa niitä vuosien saatossa kertyneitä helmiä. Soittaa ne uudet kappaleet sekaan ja mainostaa samalla Kokkolan Jäähallin keikkaa 18.11. Eli jos siinä lähimailla majailette tai muuten kuljeskelette, niin paikalle siis. Jotain isoa on tulossa.

Tuulisessa mutta muuten mukavassa illassa saivat soittovuoronsa ”Lasisilmä” ja Jukin laulama ”Karheaa ja kaunista”. Illan kuluessa todettiin, että huviluvan vaatima hiljaisuus alkoi painaa päälle, joten ”Lumivalkoisen rakkauden” lopetettua musiikki-iloittelu oli aika pakata tavarat ja lähetä palaamaan omia jälkiään takaisin päin. Samaa latua. 

Siinä katsellessa Pohjanmaan lakeuksia jotka peittyivät öiseen kesäusvaan tuli mietittyä, että pitkä on matka jonnekin ja takaisin. Keskiviiva vain vilkkuu kun matkaa tehdään. Nyt Aamulehden jakaja olisi jo kotona nukkumassa, kun kulkijat palaavat reissultaan.

  

6.7. Vehmaa, Vehmassalmi

Uusi viikko ja uudet kuviot. Tänään ohjelmassa olisi perinteinen tanssilavakeikka Vehmaalla Vehmassalmen lavalla. Monet esiintyjät vuosien saatossa nähnyt paikka. Viime vuonna vierailtiin samalla lavalla, joten jotain tuttua oli odotettavissa.

Jotenkin tuli sitten orientoiduttua alkuviikolla taas aikaan ja paikkaan niin, että tuli tiistai-iltana avattua televisio. Tarkoituksena oli saada vastinetta Telehallintokeskuksen säännöllisesti lähettämälle lupamaksulle, mutta nopea kanavasurffaus sai ensin pettymään ja sitten painamaan sitä txt-nappulaa. Pienoinen hämmennys valtasi mielen, kun tuijottaa valtion rahoittaman televisiokanavan tekstitelevision etusivua, jossa kirkkaan keltaisella uutisoidaan suuria uutisia.

Hiihtäjä Mika Myllylä oli löydetty kuolleena. Aikansa siinä joutui sisäistämään lukemaansa, mutta uskottava se oli. Olisipa taas iltapäivälehdillä uutisoitavaa ja ihmettelemistä. Hiihtäjäsuuruuden poismeno yllätti vaikka tiedossa on ollut, että Myllylän elämä ei ole viimeaikoina ihan Strömsön tapaista. Lahden tapahtumista alkunsa saanut elämänvirta oli katkennut. Voimme vain painaa päämme alas ja muistaa poisnukkunutta. Voimia omaisille, elämä jatkuu kuitenkin edelleen.

Kauppalehti otsikoi taas kerran suomalaisen orkesterin talousasioista. Keikalle lähtiessä tuli nopeasti katsastettua päivän uutiset, nääs. Nyt palstatilaa sai vuorostaan Eppu Normaali. Eppu Normaali Oy ja Akun Tehdas eli Aku´s Factory olivat tahkonneet mukavan liikevaihdon kuluneella tilikaudella. Tytäryhtiönä Eppu Normaali Oy:lle toimiva Akun Tehdas takoi kuluvan festivaalikauden aikana enemmän liikevaihtoa suurista investoinneista huolimatta kuin emoyhtiö. Tuo suuri investointi on ollut lavarakennelma. Kyseinen kapistus on ollut ihailtavissa monilla festivaaleilla kuluvan kesän aikana. Akun Tehdas on toimittanut laitevastaavana ainakin Provinssirockissa, Ruisrockissa ja Sauna Open Air festivaaleilla. Huomattavasti aktiivisemmin kiertää siis tytäryhtiön kamat maatamme kuin emoyhtiön muusikot.

Mutta mitäpä me siitä. Tarkoitus oli lähteä Varsinais-Suomeen haistelemaan hieman meri-ilmastoa. Olihan keikkapaikka ihan merenlahden poukamassa. Unehtui vain ottaa haukipyydykset mukaan, olisi voinut koittaa onneaan samalla.

Bussissa tuli ihmeteltyä runsasta hiekan määrää lattialla. Sitä kuuluisaa ja polttavaa Kalajoen hiekkaa se edelleen oli, vaikka lattioita yritettiinkin Juhannuksen perästä hieman siistiä. Emmekä me olleet paikalla kuin muutaman hassun tunnin. Paljonkohan sitä hiesua on kuljetettu festivaalivieraiden mukana pois. Niiden jotka jaksoivat juhlia paikalla pidempään.

Aikanaan saavuttiin paikalle ja tuttujen kuvioiden mukaan alkoi työskentely. Matkalta poimittiin mukaan mies Maskusta. Alta aikayksikön olivat tavarat paikoillaan ja oli aika odotella illan aloitusta. Matkalla kuultiin, että Hakulisen Jussin oli ollut tarkoitus esiintyä myös paikalla, mutta oli joutunut jättämään illan sairastapauksen vuoksi väliin.

Ilta oli jo hyvää vauhtia alkamassa, kun huomattiin että tuotemyynnin leidit olivat hukassa. Puhelinsoitolla selvisi, että olivat kyllä hengissä ja tulossakin, maakellarin ovi Ikaalisissa oli vain mennyt takalukkoon ja lähtö oli viivästynyt. Syöksymällä sisään saapuivat Elviksen orjat paikalle.

Hämmästys oli suuri kun Horrori oli korvattu viikon aikana Pirkko Liinamaalla, takavuosien Levyraadin vakiojäsenellä. Tarkempi hämmästely osoitti kuitenkin, että kyllä Horrori oli Horrori edelleen. Jotain vain oli tapahtunut. Huomattiin sitten viimein, että oli värjännyt hiuksiaan ja muistutti tuota Pirkko Liinamaata. Ojensi kyllä sitten miesväkeä, että onhan tuo väri hiuksissa ollut pidempään. No, ei kaikkea voi huomata. Tiedoksi nyt kaikelle naisväelle, ei noin vaikeita juttuja ja älkää vain kysykö sitä huomaatko mitään uutta kysymystä. Ei sitä vain huomaa.

Mukavaa illassa oli, että illan musiikki-ilakointi alkoi jo ilta kahdeksalta. Tai piti alkaa, mutta taas kerran sitä jouduttiin myöhästyttämään kun paikalle alkoi väkeä virtaamaan juuri tuona ajankohtana. Täytyi taas kerran järjestäjän toivomuksesta viivästyttää vartti.

 

Paikalle oli saapunut hyvinkin paljon lapsiperheitä katsomaan illan esiintymistä. Faneja siis toisessa sukupolvessa, ehkä jopa kolmannessa. Tai sitten olivat lapsiraukat pakotettuja paikan päälle uhkauksella, että joulupukki ei enää saavu tai jäätelöä ei enää koskaan saa jollei lähde keikalle. Tiedä häntä. Mukavahko porukkamäärä oli saapunut ilakointia lavalla seuraamaan.

Illan kuluessa saivat soittovuoronsa ”Karheaa ja kaunista”, ”On mennyt yö” Jukin laulamana. Harvemmin soitetuista kappaleista eetteriin pääsivät ”Satukirjan sankari” ja ”Särkyvää”.  Illan varsinaisena spektaakkelina voidaan pitää pitkään harjoiteltua kuviota ”Tia Maria”- kappaleessa. Tuo koreografia löydettiin orkesterin käyttöön Sauna Open Air-festivaalin esiintyjiltä ja pitkän ja hartaan harjoittelun saattamana, se otettiin mukaan bändin raivoisaan lavaliikehdintään. Pitkäkestoisen ja intensiivisen harjoittelun haittavaikutuksena on jouduttu turvautumaan jopa liikuntalääketieteen asiantuntijan lääketieteelliseen apuun. Kyseisen manööverin voi käydä tarkastamassa keikalla.

Aikainen aloitus, aikainen lopetus. Riprap tavarata kasaan ja kyytiin ja kotiin oli illan lopetuksen jälkeen ohjelmana. Huomenna olisi vapaapäivä, koska nyt kyseessä oli päivän kestävä pistokeikka. Perjantaina jatkettaisiin matkaa.

8.7. Iisalmi, Oluset

Jaaha!!! Ja matka jatkuu. Eilen olikin vapaapäivä, jota sitten viettämään kokoonnuttiin Tammerkosken Sillalla-tapahtuman juhlatelttaan Keskustorille. Tapahtumaa ei viikon aikana ollut siirretty sille Hämeensillalle, vaan sama meno jatkui edelleen. Yksi kesän pisimmistä tapahtumista on tämä Sillalla-tapahtuma.

Syy siihen, että miksi porukalla sinne kokoonnuttiin, oli eräs iskelmälaulaja. Tuo iskelmätaivaan tähti tuli tutuksi porukallemme kesällä 2006 Oulun Rotuaari Piknik-lavalla. Myöhemmin monessa muussa yhteydessä tutuksi tullut nuori neiti Suvi Teräsniska oli tuonut yhtyeensä Tampereelle ja kutsu kävi. Siellähän sitä sitten oltiin nauttimassa Hänen ja Menneisyyden Vankien musiikillisesta iloittelusta.

Pitkään ja hartaasti ei kuitenkaan voinut juhlistaa vapaapäivää, sillä pitkä oli matka edessä helteisessä perjantaissa. Karppasen antaman päiväkäskyn mukaan bussin nokka suunnattiin kohti Iisalmea ja paikallisia Olusia, erään paikallisen virvoitusjuomia valmistavan yrityksen järjestämää kesätapahtumaa. Koska mainontaa ja varsinkin piilomainontaa pitää kaikessa mahdollisessa muodossa nykyään välttää, jätämmekin lukijalle vastuun ja tiedonhankkimisen riemun tämän asian varmistamisesta.

Samalla lavalla esiintyi myös Laura Vuotilainen yhtyeineen. Hikisen matkan jälkeen odotti vielä hikisempi puhde tavaroiden kikostelussa. Kuulumisia vaihdeltiin Lauran porukan kanssa; johan tässä olikin taas noin kuukausi kulunut kun viimeksi tavattiin. ”Onko perheenlisäyksiä tullut?”, tai muuta udeltiin puolin ja toisin. Kuukausikin on pitkä aika joissain asioissa.

Lauran lopetettua settinsä alkoi järjetön riehuminen. Tavaroita oli tosin jo esikasattu hieman joten vaihto sujui suhteellisen hyvin. Ennakolta oli kasattu myös eräänlainen rumpukorokeviritys, jonka kestämistä sitten porukalla koko esiintymisen ajan jännitettiin. Arska kuitenkin onnistui melkein potkimaan tuota viritelmää soittamisen lomassa metrillä eteenpäin. Totesin vaan että hienoa vaikka tuo viritelmä huojuikin kuin riippusilta tuulessa.

 

Kuuma oli kuin auringossa. Eli lämpötila alkoi lähestymään 5780 Kelvin astetta. Eli tutummin ilmaistuna Kelvin asteeseen lisätään absoluuttisen nollapisteen käänteisarvo. Tai ainakin tuntui siltä.

 

Soitto soi ja kansa viihtyi. Orkesterikin näytti viihtyvän lavalla vaikka tuo aurinkokuntamme keskus ja maapalloa lähin tähti loikin paisteensa suoraan lavalle. Aurinkolaseilla ja siristelyllä siitä selvittiin. ”Onnen hohteessa” -kappale on saanut hyvin radiosoittoa ja yleisökin alkaa tuon kappaleen hyvin tunnistamaan. Illan kuluessa saivat vuoronsa myös ”Rakkautta vain” ja ”Kuorotyttö”.

Ilta alkoi päättymään aikanaan ja ainakin järjestäjien ilmeitä seuratessa tuli huomattua, että ilta oli onnistunut sellainen. Räpsivät oikein urakalla kuvia ja muistikortin täydeltä videotallennetta. Yleisökin halusi soitantaa lisää, joten popparit käännytettiin takaisin lavalle ja ”Tia-Maria” ja ”Lumivalkoinen” eetteriin. Huvilupa oli täyttymässä, joten ilta oli ohitse.

Seuraavana toimenpiteenä oli nopea tavaroiden kasaus ja bussin pakkaaminen. Hotellille mars. Saatiin juuri bussi liikkeelle, kun huomattiin että Voutilaisen bändin porukka teki myös vielä lähtöä paikalta majoitukseen. Auto seis ja ukot kyytiin. Bussilla hotellille, jossa komennettiin popparit ulos autosta ja aloitettiin virallinen teknisen henkilökunnan bussipalaveri. Näiden palaverien tarkoituksena on aina haukkua poissa olevat ja kehua paikalla olevat.

Kauaa ei kuitenkaan jaksanut kukkua joten oli aika työntyä yökerhon jonon läpi majoitukseen. Onneksi huoneessa ei ollut lainkaan kuuma. Vain noin 70-asteinen hotellihuone odotti matkaajaa. Onneksi huoneisiin oli kuitenkin järjestetty myös tuulettimet joita sitten osa porukasta korjaili ruuvarilla puoli kuudelta aamulla. Lähti se ropelli irti, nääs…   

9.7. Lohja, Rantajamit

Hikisen yön jälkeen aamulla unen verhoa raotti puhelin. Tuotemyynnin tyttärillä oli ongelma, jota ratkomaan tarvittiin mies väkeä. Kumi oli puhjennut. Autosta. Sen toisen kumin puhkeamiseen tarvitaan kuitenkin aina oppinut henkilö joka sanelee asiansa sairaalassa lehdelle, jossa lukee GYN.

Yöllä oli tuskaista oloa tullut helpotettua viileällä suihkulla. Tosin ensin piti odottaa puoli tuntia, että hotellin suihku suostui sitä antamaan. Turhaksi osoittautui tämäkin toimenpide kun siinä kadun varressa sitten askarteli sen renkaan kanssa. Saatiin likat matkaan kohti Lohjaa, jonne lähdettäisiin perässä sitten ajelemaan.

Aamutoimien jälkeen sitten kone käyntiin ja menoksi. Taas riitti tiellä mittaa. Lohja ja perinteiset Rantajamit odottivat. Matkaan siis. Hiki virtasi ja hautovaa ilmaa riitti. Päästiinpä kesän ensimmäiseen ukkosmyrskyynkin. Onneksi vain lievään sellaiseen, sillä päivän lehdistö kertoi juttua hieman etäämmältä aurinkokunnastamme. Saturnuksessa nuo ukkosmyrkyt saattavat olla nimittäin hieman rajumpia. Koko maapallon peittävä myrskyrintama joka kestää seitsemän kuukautta. 10 000 kertaa voimakkaammat salamat jotka iskevät 10 kertaa sekunnissa. Eiköhän nämä Telluksen myrskyt kuitenkin ole aika lempeitä vielä. Tosin naisia ja ukkosmyrskyjä yhdistää kuitenkin samat asiat. Ovat lämpöisiä ja lempeitä tullessaan, mutta kaatavat puut ja vievät autot ja talot mennessään.

Uutisissa mainittiin myös tuulen tekemät tepposet ensi viikolla olevalla keikkapaikalla. Remontin takia Oulun Rotuaari Piknik-areena oli siirretty Kauppatorille, mutta tuuli oli temponut rakennelman suojauksia irti. Paikallinen palokunta oli sitten ollut ensihätään auttamassa vahinkojen torjunnassa. Saa nähdä miten käy, torstaina olisi kalenterissa tuo Oulu.

Kauppalehti taasen uutisoi yritysten tuloksista. Nyt uutiskynnyksen olivat ylittäneet hölmöily ja extremehommista tutut Duudsonit ja hieman erilainen matkaohjelma Madventures. Duudsonit olivat takoneet tuotantoyhtiölleen Rabbit Filmseille mahtitulosta, mutta Madventures oli taukonsa takia tehnyt miinusta. Eiköhän se näköjään aina niin mene, että kun ollaan aktiivisia, tulee tulosta ja tauolla sinne kassaan ei euro kilahda.

Matkalla ilmoitti tuotemyynnin porukka tekstiviestillä menevänsä ”JÄRVEEN!!!” Pyysimmekin heitä pysymään siellä, mutta ei. Nousivat juuri viime hetkillä ylös vedestä ja jatkoivat matkaa, sillä ohitettuamme paikan oli tuolla uimarannalla täysi härdelli päällä. Paikalla oli kuulemma nähty Loch Nessin sukuisia merihirviöitä, joita poliisien ja puolustusvoimien kanssa jahdattiin. Emme viitsineet kuitenkaan kertoa asian todellista laitaa, koska sisäasiainministeriö oli määrännyt tapahtumasta totaalisen mediakiellon. Ohi kirjanpidon voidaan nyt kertoa jotain joka selittää paljon. Ruokolahden leijonahavainnoilla vuodelta 1992 onkin olemassa luonnollinen selitys. Se ei ollut leijona, vaan…

Lohjalla odottivatkin sitten Rantajamit teltta. Sisäänpääsy tuollaisella 15 metrin bussilla tahtoi olla vain hieman hankalaa. Piti uittaa auto sellaisen shikaanin läpi. Siitä onnistuttiin ajamaan ensin ohitse ja kun bussia sitten siirreltiin pahoitti joku paikallinen nuori mies Corollassaan tästä tien tukkona olemisesta ja liikenteen katkaisusta mielensä niin, että esitteli ensin keskisormensa kynsinauhan onnistunutta manikyyriä ja pyysi vielä erään henkilökunnastamme asettamaan feminiinisen genitaalialueen päähänsä. Näin oli nuoren miehen päivä pelastettu ja pakoputkiviritteisen Corollan omistaja olikin onnensa kukkuloilla. Oli oikein osoittanut suurta uskallusta ja lähes Lönnrotin tapaista kielellistä neroutta. Tosin jouduimme murentamaan miehen itsetunnon ja hetken huuman ilmoittamalla sen mielellämme tekevämme jos hän pyytäisi vieressään istunutta nuorta seuralaistaan ja daamiaan tuomaan tämän genitaalialueen esille. Eipä sitten paljon enää kuulunutkaan kuin räpisevä putkenpätkän röpinä, kun kyseinen ajoneuvo paikalta lähti. Eikä juuri katsonut kohti enää tämä nuori herra.

Lavalla settiään veti Suvi Teräsniska yhtyeineen. Hyvin oli paikalle kerääntynyt kansaa iltaa juhlistamaan. Suvin jälkeen lauteille nousi vielä SMG eli Scandinavian Music Group letkeitä laulelmiaan esittämään. Hienosti vetivätkin ja taas oli aika kiireisen vaihdon.

Nopeasti tavarat kasaan ja linjat läpi ja popparit lavalle. Hikihän siinä sitten tuli taas kerran. Oli teltan lämpötila meinaan sitä luokkaa, että moro. Pakko oli käydä välillä hieman ulkona haukkaamassa raittiimpaa ilmaa. Illan musiikilliseen iloitteluun kuului nyt ”Pettävällä jäällä” –duetto. Vierailevana solistina kukapa muukaan, kuin… ei Annika Eklund.. Suvi Teräsniska. Oikein hempeää oli ilmaisu. ”Laulu rakkaudelle” -kappaleessa taas annettiin Suvin bändille hieman kuittailua heidän ROLV-manööveri imitaatiostaan. Eturivin miehet istahtivat rumpukorokkeelle kappaleen alkuun samaan tapaan kuin Suvin porukan erään biisin manööverissä.

 

Keikan loppupuolella tuli sitten pieniä teknisiä huolia. Ensin onnistui Daffy katkaisemaan kielen kitarasta, jota vaihdettaessa potki Mikko taasen pianonsa virtalähteen irti. Pitikö ne nyt tehdä kaikki samaan aikaan nuo temput siinä järjettömän riehumisen yhteydessä. Kova oli lavashow kerta kaikkiaan. Onneksi muilta vahingoilta säästyttiin siinä touhuamisessa. Tavarat kasaan ja menoksi. Kotia päin kikkaileen ja rauhoittumaan.

KESÄÄ JA KÄRPÄSIÄ!!!

 17.6. Kangasniemi, Syvälahti

Viimeinkin hallitusneuvotteluissa edistytty ja jonkinlainen salkkujako on tehty. Nyt sitten sopiikin käydä Naantalissa kumartamassa  ja painua kesälomille. Hallitusneuvottelijat kertoivat tekemästään salkkujaosta puolueiden kesken. Nyt sitten jää nähtäväksi kuka mitäkin salkkua puolueensa päätöksellä saa kantaa seuraavan kauden.

Eli töitä oli tehty Säätytalolla. Meillä oli ohjelmassa hieman erilaiset työt ja neuvottelut, eikä suuria jakoja tehty, ei jaettu edes rukkasia. Matkaan lähdettiin jonnekin Keski-Suomen ja Savon rajamaille. Kartasta piti varmistaa oikea maakunta. Etelä-Savoon siis. Kangasniemi ja Syvälahden lava olivat osoitteena kesäkuisessa perjantai-illassa.

Kuluneella viikolla Helsingin Sanomat uutisoi paljon puhutuista radiosoittolistoista. Tai oikeastaan radiosoittolistoilla menestyneistä artisteista. Eppu Normaali oli soinut tiuhaan sekä valtakunnallisissa, että kaupallisissa radioissa.

Kaupallisten radioiden listalta löytyi tämäkin bändi, sillä karvan alta 13000 kertaa oli orkesterin kappale soinut radiokanavilla viime vuonna. Kotimaisista radiosoittoa listan mukaan olivat saaneet eniten Eput, Jenni Vartiainen, Yö, Juice ja Irina.

Kovia nimiä oli ulkomailta mukana. Lady Gagan, Madonnan, Michael Jacksonin, Bon Jovin ja Bruce Springsteenin kaltaisten megatähtien kappaleita oli listan mukaan kiitettävästi hinkattu radiosoitossa tässäkin Telluksen kolkassa.

Oletteko koskaan muuten miettineet, miten rajoittunutta on englanninkielisten musiikin kuuntelu? Eiväthän he oikein voi kuunnella kuin omaa ”suomipoppiaan”. Siis kun meillä on Suomenkielinen osasto ja sitten nämä englanninkieltä ääntävät artistit vaihtoehtoina pääsuuntauksista.

Tänään oli orkesterin historian ensimmäinen esiintyminen Kangasniemen Syvälahden tanssilavalla. Paikkaa 35 vuotta pyörittänyt herrasmies tämän kertoi. Oli toiminut paikassa aiemmin myös tiskijukkana, kun Hurriganes tyyppisiä Rock-iltoja järjestettiin. Monenlaisia esiintyjiä oli vuosien varrelle paikassa vieraillut, mutta ensimmäisen kerran saapui tämä porukka Syvälahden poukamaan. Eli kokemusta ei siis ollut, mutta onneksi paikkaa oli siunattu hyvillä olosuhteilla kasailla illasta esitettävää ohjelmistoa varten laitteita.

Pikku hiljaa alkoi parkkipaikalle kerääntyä autoja ja hyttysiä. Tai olihan niitä hyttysiä siellä jo valmiina jossain metsän kätköissä ja paljon. Tulivat vain heti esiin, kun haistoivat uloshengityksen hiilidioksidin. Tuntui olevan enemmän kuin kiinalaisia näitä inisiöitä. Mutta minkä sitä aineenvaihdunnalleen mahtaa ja ei henkeäkään viitsi pidätellä kovin pitkään. Jokin tehtävä niillä hyttysilläkin on, se ei vain illan aikana selvinnyt mikä.

Paikalle saapui myös mies Juvalta. Lupasi ensimmäisenä repiä blogin kirjoittajalta kynnet irti yksitellen. Tämän jälkeen siirryttäisiin hampaisiin ja lopulta lähtisi pää. Juurineen ruuvattaisiin irti ja potkaistaisiin Syvälahden aaltoihin. Kun bussi ympäri oli juostu pakomatkaa 56 kierrosta vastapäivään ja 36 kierrosta myötäpäivään, selvisi suivaantumisen syy. Savusaunaksi nimitetyn kulkuvälineen katsastus oli mennyt kerrasta läpi, kehuilla ja ilman lahjuksia. Leppyi Konde lopulta, kun mieliharmin aiheuttanut kirjoittaja lupasi imuroida ja vahata tuon kulkuvälineen. Sitten puhuttiinkin taas sulassa sovussa muista asioista.

Mikkeli Soikoon tapahtuma oli mennyt todella loistavasti. Väkeä oli ollut oikein mainiosti. Tänään Kontiainen kurvaisi vielä naapuriin Mikkeliin, jossa paikallisen Wilhelm-ravintelin ohjelmasta mies vastaa. Illalla olisi luvassa kiekkohuumaa Finnish Hockey Mafian ja ”Taivas varjele” kipaleen kera.

Järjestäjä oli ilmoittanut ennakkomarkkinoinnissa esiintymisen alkavan kello 23.00. Tämä taas sai aikaan sen, että porukkaa alkoi paikalle saapua oikeastaan vasta tuolloin. Keikanalkua oli siis järkevämpää siirtää hieman, että kaikki halukkaat pääsivät sisään. Jälleen kerran, ennakkoon ilmoitetusta poiketen, myöhästyneenä alkamaan päässyt keikka ei johtunut bändistä.

Kun järjestäjän puolesta katsottiin että oli otollinen aika aloittaa illan elävänmusiikinesitys, marssi bändi lavalle. ”Vie mut minne vaan” tärähti ilmoille niin, että katossa akustointilevyinä olleista Styrox-levyistä leijaili silppua. Ei kuitenkaan niin lujaa soitettu, että ne olisivat hajonneet. Äänenpaineen vaihtelu sai levyjen sahauksessa irronneet irtomurut leijailemaan kuin talven ensimmäiset lumenhiput. Hitaasti leijuen ja laskeutuen maahan.

Illan kuluessa hetken soitosta pois olleista kappaleista saivat vuoronsa ”Täältä tulee yö” ja se Popedan ”Yö”. Hikiseksi muodostui tämäkin iltapuhde ja hyttysiä riitti. Onneksi vain salin ulkopuolella. Pienoisena yllätyksenä tuli Mikolle ja Jaskalle illan viimeisenä esitetty ”Enkelille”. Nyt ei ollut nuori neiti Teräsniska paikalla, vaan vokaaliosuuksista vastasi alkuperäinen laulaja.

Näin oli tämäkin paikka kokenut ensikosketuksensa näille soinnuille ja sooloille, mitä tämä bändi soittelee. Tavarat kasaan ja kotiin päin. Puulaveden rannat vaihtuvat huomenissa Pyhäjärven vastaaviin. Siis sen Pyhäjärven, jonka naapurijärven jäällä legendan mukaan Lalli ojensi piispa Henrikkiä aikoinaan uskonasioissa. Meillä oli vielä katseltavana välillä sen toisen Pyhäjärven rantoja kotikonnuilla.

18.6. Eura, Sieravuori

Aamulehden Valo-liite uutisoi viime viikolla, kun sen aamukahvilla viimein käteeni sain, kesän ahkerimmat festivaaliesiintyjät. Tämän kesän ehdoton festivaalituttu on Paleface, jonka löytää 30:stä kesätapahtumasta. Listalla kärkeen kiilaa myös Apulanta sekä Petri Nygård yli kahdellakymmenellä vedolla.

Listaa tutkiessa tuli huomioitua, että monenlaista kesätapahtumaa on tiedossa taas Suomineidon kupeilla. Suomalaiseen kesään kuuluu entisten lavatanssien sijaan nykyään enenevissä määrin pystyttää teltta ja tarjota keskikaljaa sekä kuseskelumahdollisuus.

Aina ei tosin tarvita niitä Bajamajoja, vaan puistojen istutukset saavat kyllä oman osuutensa ravinne-aineista. Tieteen Kuvalehti kirjoitti taannoin artikkelin hieman erilaisesta arkeologiasta. Tutkivat nykyihmisten aikaansaannoksia ja tapahtumia maakerroksissa muutamalta viime vuosikymmeneltä. Lähihistorian kartoitusta siis. Tekivät havainnon Roskilden festivaalialueelta, että paikallisesti löytyi korkeampia fosfaattipitoisuuksia, kuin suursikaloiden ympäriltä. Että näin, syyn voitte arvata miksi.

Harvinaisinta herkkua taas kotimaan kamaralla tarjoavat esiintymisten suhteen ulkomailla leivänpäällisiään tienaavat Children of Bodom, Sunrise Avenue sekä Disco Ensamble. Vain yhtä tai kahta esiintymistä tarjoillaan näiltä porukoilta tämän kesän aikana kotimaassa.

Karppasen keväällä toimittamassa listassa oli tälle ryhmälle tehtävänä 29 esiintymistilaisuutta kesäkaudella. Muutama kapakkakeikka, 19 kesätapahtumaa ja loput erilaisia tanssilavoja. Hieman vaihtelua siis baarien nurkissa pyörimiseen. Ja näkee niitä tuttuja naamoja ja kuulee kuulumisia. On taas aika, kun muusikot liikkuvat ja käyvät soittimiin. Ja muusikoiden perässä parveilevat aina roudarit odotellen armopaloja ja tähteitä muusikoiden ruuista.

Matkamme koitti Euraan kohti Sieravuoren lomakeskusta. Tuttu paikka aiemmilta vuosilta. Täällä Räsäsen Riku loi pohjan RMJ-tapahtumalle. Tänä kesänä perinteinen RMJ-vierailu jää tekemättä, sillä tapahtumaa ei järjestetä. Unajalla kuitenkin tapahtuu Unajan Juhannus-kekkereissä. Tavarat siis kasaan, kun pelipaikalle saavuttiin ja huttu huuleen. Jostain syystä oltiin vain paikalla niin kovin ajoissa .

Aikaa kun taas kerran oli siunaantunut, kulutettiin sitä orjaporukalla bussissa. Ihmeteltiin erästä painovoimalait kumoavaa ilmestystä. Kun yhteisymmärrystä ilmiön syistä ei saatu aikaan, aloitettiin uskonnollistieteellinen seminaari synnistä. Ja heti, ennekuin tulee minkäänlaisia väärinkäsityksiä kenellekään, nuo kaksi yllä mainittua asiaa eivät liittyneet mitenkään toisiinsa.

Kuolemansynneistä käytiin asiallista ja faktatietoon perustuvaa keskustelua, kunnes soittajat ilmestyivät paikalle. Filosofinen keskustelu oli syytä unohtaa ja keskittyä töihin. Kun Mikki Hiiri viimein suostui nostamaan molemmat kädet ranteessa suoraan ylös, ohjattiin bändi lavalle.

Hikinen tuli tämänkin illan musiikkituokiosta. Sunnuntaille kääntyneessä illassa saivat ”Lasisilmä” ja ”Viivy aamukuuteen” vuoronsa tulla ääniksi aistittuina. Loppuun vielä ”Lumivalkoisen” lisäksi ”Pettävällä jäällä” tunnelmointipalana. Takahuoneena toiminut tila oli sen verran ahtaan oloinen, että tällainen portaittainen poistuminen oli aiheellinen tapa lopettaa illan musisointi. Urkuri tosin ajatteli auttaa laatikko-osastoa ja kurvasi suoraan sähkökeskukselle. Tai sitten ei ollut mies tyytyväinen soittimensa saamaan siniaaltoon ja kävi kurkkaamassa vaiheet.

Tyytyväisen oloista porukkaa marssi salista ulos. Tavarat kasaan ja menoksi oli ajatuksena. Tosin samalla alkoi paikan karaoke. Jotain käsittämätöntä saatiin kuulla heti alkuun. Jopa niin hämmentävää kuultavaa oli esitetty ”Jerry Cotton”, että osa soittajista palasi takahuoneesta katsomaan tätä… hmmm… miten tämän nyt ilmaisisi… korrektisti… musiikillista, jos sanoisin hyvinkin uudet ulottuvuudet tarjonnutta esitystä. Tämän esityksen kuultuaan ei voi muuta kuin todeta, että eikö THL ( Terveyden ja Hyvinvoinnin Laitos ) voisi millään kieltää karaokea ympäristölle vaarallisena ja haitallisena. Tavarat siis rip rap kasaan ja kotiin toipumaan koettelemuksesta.

24.6. Kalajoki, Kalajoen Juhannus

Jaaha! On se aika vuodesta, kun päivä on pisimmillään. Syksyä kohti ollaan  menossa. Sateet ja viimat odottavat. Pimeys laskeutuu haudaten luonnon tumman viittansa alle. Tosin ei nyt ihan vielä. Vielä on aikaa ”Mambailla”, mutta kuitenkin. Päivä lyhenee, ilma viilenee.

Alkuviikosta tuli suru-uutisia tuolta ison meren takaa oikein urakalla. Ensin ajasta iäisyyteen siirtyi Clarence Clemons. Bruce Springsteen & E-street Bandin saksofonisti. Yleisön suosikkiesiintyjä tuossa legendaarisessa orkesterissa. Järjettömät olivat muuten suosionosoitukset Olympiastadionilla, kun kyseinen pumppu esiintyi ja Clarence esiteltiin. Monista yhteyksistä tunnettu puhaltaja. Viimeksi oli mukana Lady Gagan levyllä.

Heti perää Jackass-ryhmästä tuttu Ryan Dunn oli siirtynyt myös taivaalliseen esiintyjäporukkaan. Vauhtia oli ollut huomattavasti yli suositusten ja ajokuntokaan ei sopiva, kun Porchella liikkeelle lähti. Jälki oli sitten uutiskuvissa sen näköistä, kuin vain voi olla. Koskahan se viimein opitaan, että kännissä ei kannata rattiin tarttua. Ja se, että vauhti tappaa, ei matka.

Mediaan pääsi myös uutinen Japanista. Siellä oli luotu fiktiivinen pop-tähti. Yhtyeen muiden jäsenten kasvonpiirteitä oli imuroitu tietokoneelle ja kuvankäsittelyohjelmalla luotu orkesteriin uusi jäsen. Onnistuuhan ne hommat niinkin. Huhujen mukaan samalla saarella suuressa suosiossa on myös täysin virtuaalinen artisti, jonka hologrammiesiintymiset ovat hyvinkin suosittuja.

Tässä porukassa ei viruaalihahmoja bussiin noussut, kun keskikesän juhlaa aloitettiin työstämään. Matka koitti kohti Kalajokea ja Kalajoen Juhannus -tapahtumaa. Kyllä olivat oikeaa lihaa ja verta kaikki bussiin nousseet. Vaihteeksi koko porukka mukana. Tänä juhannuksena eivät voi Kalajoki tai Himos mainostaa Yöttömän Yön juhlaa.

Matkaa tehtiin leppoisissa merkeissä. Jopa niin leppoisissa, että ensimmäiseltä kahvipaikalta piti oikein varta vasten hakea soittajia autoon, oli kuitenkin keikka heitettävänä. Porukka istui kahvilla kaikessa rauhassa kuin sunnuntaipäivää viettäen.

Kauhavalla katseltiin ikkunasta paikallisen Lentäjien Juhannus -juhlaan kuulunutta lentonäytöstä. Melko liki toisiaan ajelivat poijjaat niillä valtion vempeleillä. Härmässä poikettiin sitten kahville paikalliselle huoltamolle ja pihassa huomattiin pienimuotoinen ongelma. Bussi perhana tiputti öljyä. Siinä sitä sitten hämmästeltiin porukalla, että mistä tämä vuoto tulee ja onko vuotava öljy moottoriöljyä vai hydrauliikkaöljyä. Eikä aikaa kulu kuin kaksikymmentä sekuntia, niin paikalle kurvaa mies Mersulla ja kysyy tarvitaanko apua. Tällaista ei välttämättä koe ruuhka-Suomessa.

Matkaa oli kuitenkin pakko jatkaa, sillä keikka oli hoidettavana. Lisää öljyä säiliöön ja menoksi. Viimein saavuttiin juhannusrientoihin. Mieltä ylentävää oli huomata, että lavalle tapahtuva liikenne kulkee suoraan yleisön läpi. No, jotenkin siitäkin selvittiin ja pelipaikalle päästiin. Ruotsinmaalta oli lavalle saapunut Pandora, joka heitti keikkaansa kun saavuimme. Jouduttiin illan aikana oikein ojentamaan auttava käsi tälle Pandoralle. Ei olisi muuten päässyt sieltä lavalta pois, kun oli kengissä 15 cm korot.

Jotenkin siinä hiipi epäily puseroon, kun katseli illan esiintyjäkaartia, että mitäköhän tämä orkesteri tekee näissä juhlissa. Petri Nygårdin hemmojen kiivetessä lavalle, oli aika työntää omat tavarat perässä. Siinä sitä sitten kamppeita kasatessa oli mahdollisuus seurata paljon puhutun Petri Nygårdin esitystä.

Täytyy sanoa, että se esitys oli mykistävä. Siis… nyt ei kyllä osaa sanoa yhtään oliko se hyvä vai huono, mutta spektaakkeli se oli ainakin. Myöhemmin lehdistössä mainittiinkin tanssityttöjen yläruumiin paljastelusta ja preservatiiviin pukeutuneesta aataminasusteista mieshenkilöstä. Kaikkea sattui ja tapahtui tuon tunnin aikana.

Kun tavarat oli saatu kasaan ja aikaakin oli vielä hetki Nygårdin paiskoessa settiään, painuttiin taas kahville. Catering-alueella odottikin yllätys. Konserttikiertueiden taustalaulaja Miina Mikkonen oli myös saapunut paikalle. Korvat punaisena kuunteli kansankynttilä Nygårdin esitystä. Sai kuitenkin parempaa tekemistä kun huomasi tuttuja. Otti korvasta kiinni ja talutti lavuaarille. Kädet oli pesemättä ja kynsien alla likaa. Ja nenääkin näki jonkun kaivavan. Siinä sitä sitten oltiin taas arestissa koko porukka.

Ja syksyllä sama kurimus jatkuu, kun juhlakiertue aloitetaan. Riivinrautoja on vielä tulossa kolme. Annika Eklund, Miina Mikkonen ja Suvi Teräsniska aloittavat sen päiväisen räpätyksen ja kurinpalautuksen.

Nygårdin lopetettua vaahtobileensä oli aika vaihtaa esiintyjää. Moppia tarvittiin oikein urakalla. Nopea vaihto ja bändi valmiiksi. Tunti oli aikaa näillä festivaaleilla soitella. Paleface aloittaisi läheisessä teltassa heti kun tämä lava hiljenee.

Hämmästys oli suuri, kun aiemmin epäiltiin bändin kuulumista näihin juhliin. Porukkaa oli hyvinkin kiitettävästi lavan eteen kertynyt ja nuoresta iästä huolimatta osasivat vielä laulujen sanat. ”Vie mut minne vaan”, ”Tia-Maria” ja uusin ”Onnen hohteessa” kyllä taittuivat yleisöltä kuin tyhjää vaan. Tämän vuoksi ei siis menestytä Lotossa. Errare humanum est.

Nopeasti vierähti sekin tunti kylmässä Perämeren viimassa. Oli aika antaa vuoro Palefacelle teltassa, neljä minuuttia myöhässä, mistä vilpitön anteeksipyyntö sinne. Kolme vuosikymmentä on hankalaa puristaa tuntiin. Tavarat kasaan ja kotimatkalle.

Kotiin päästiin siis hyvissä ajoin. Ensimmäiset aamuvuorolaiset olivat olleet jo tovin sorvinsa ääressä kun viimein tuttu ja turvallinen ovi sulkeutui kulkijan takana. Nopea uutiskatsaus vielä ennen nukkumattia. Suru-uutiset rapakon takaa eivät loppuneet. Nyt Columbona tuttu Peter Falk oli siirtynyt pohtimaan rikkeitä autuaammille rikospaikoille.

25.6. Jämsä, HimosJuhannus

Kun nukkumatin heittämästä tökötistä oli viimein loppunut vaikuttava aine ja unen verho raotti otteensa herättäen nukkujan armottomaan todellisuuteen, oli aika taas aloittaa askartelu ja hämmästellä maailman menoa.

Vuorossa olisi HimosJuhannus Jämsässä. Ja kokolailla festivaalin epäkiitollisin esiintymisaika. Kolme päivää ovat juhlat jatkuneet ja kolmisenkymmentä esiintyjää lavalle noussut. Meidän vuoro olisi vartin yli yksi yöllä, eli koko festivaalin päätös. Taas kerran mieleen hiipi ajatus josko paikalla on enää ketään, kun lavalle bändi nousee. Jaksaako juhlakansa vielä? Ja vettäkin luvattiin säätiedostuksissa niin että soi.

Paitamyynnistä Horrori lahjoi lähtemään, lupasi 20 euroa jos paikalle saavutaan. Joten pakko oli kammeta itsensä pystyyn ja valmistautua lähtöön, joka tänään taas olisi harvinaisen myöhäinen ajankohta. Tosin myöhään tultiin kotiin eilen, joten samapa tuo. Saamatta jäivät kuitenkin nekin rahat jotka luvattiin.

Päälavalla olisi soitantohommat siinä mallissa, että Nygårdin Petri oli tuonut shownsa myös Himokselle. Kun lava oli siivottu vaahdosta, johdattaisi lauteille porukkansa Ikurin Turpiini. Popedan pläjäyksen jälkeen vuorossa oli kiekkohuumaa Pojun merkeissä, jonka lyhyen esiintymisen jälkeen oli vuorossa kuluneen vuoden komeetta Jenni Vartiainen.

Paikalle päästyämme huomattiin, että juhannuksen viettoon Himokselle oli saapunut väkeä ihan simona. Jo valtatielle näki, että porukkaa oli tosiaankin siunaantunut näille juhlille. Ja sateen uhkakin oli ikäänkuin väistymässä.

Kotiteollisuuden Ukonhaudaksi nimetty bussi oli tehnyt sopivasti stopin lavan taakse. Vaihdelaatikko tai ohjaustehostin oli sanonut sopimuksensa irti Lappeenrannan miesten kanssa. Huoltoliike oli kuulemma tulossa hakemaan bussia pois, kun ehtisivät. Eräänlaista bussi-tetristä siinä jouduttiin harrastamaan viisitoistametrisillä palikoilla, että kamoja saadaan lavalle ja sieltä pois. Yritettiin hoputtaa Popedan aina niin ripeää tekniikkaryhmää jaloista pois. Ei oikein ottanut tulta. Veljellistä ilkkumista enemmänkin.

Huolta ja murhetta oli omankin bussin kanssa. Vaihteistosta löytyi klappia ja laatikko avattaisiin ensi viikolla. Tulevan viikon keikat täytyy hoitaa, joten vuokra-auto alle ja toivotaan, että asiansa osaavat huoltohemmot saavat laatikon kuosiin. Pakettiautohommia siis luvassa.

Siinä makasivat kaksi vaivaista peräkkäin. Pimenevässä illassa. Oli Ruotsin maalla aikoinaan sorvailtu sellaiset rattaat vaihteistoihin, että suomalaisessa rock-liikehdinnässä ei meinaa pinnat pysyä matkassa. Mutta soittohommiin oli tarkoitus alkaa.

Taas kerran tavarat kasaan ja kuppi kahvia. Bändikin alkoi kokoontumaan pelipaikalle. Sitten vaan odottelemaan vaihtoa. Samalla oli aikaa katsastaa Jennin esiintymistä. Vaihtoaikaa orkesterien välillä oli hyvinkin ruhtinaallisesti sillä festivaalin ohjelma oli aikataulutettu sopivasti päälavan ja rantalavan välillä nonstop-tyyliin, jolloin soitto soi ja bändejä pystyi katsastamaan koko ajan.

Romut siis vaihtoon, kun Jenni settinsä lopetti ja nopea kytky sekä linjojen koeistus. Tarkalleen ajallaan lähti alkunauha pyörimään. Aiemmin ilmassa ollut pelko katsojien paikalla pysymisestä oli turhaa. Lavan edusta oli täynnä juhannusjuhlijoita. ”Vie mut minne vaan” ilmoille ja kansalla oli hauskaa. Niin lavalla kuin yleisössä. Ja sitten vaan niitä vuosien saatossa kertyneitä lauluja ilmoille.

Nopeasti vierähti taas aika soittamisen riemussa. Keikan aikana huomattiin kyllä yksi megaluokan moka tekniikan toiminnassa. Ruhtinaallisesta vaihtoajasta huolimatta unohtui laulusolistille tarkoitetut neljä vesipulloa toimittaa oikealle paikalleen, siihen rumpuraiserin kulmalle.

Syyllinen kaivettiin esiin ja huutoäänestyksen jälkeen asianomainen kiinnitettiin Sinuhe Egyptiläisen hengessä alastomana riippumaan lavan takaseinään, jossa ohikulkijat saivat kivittää ja sylkeä kyseisen rikkeen tehnyttä. Näin toimii oikeus ja sanktiot tässä yhteisössä. Asianomainen vapautettaisiin ensi viikolla piinastaan. Jos muistetaan.