29.3. Levi, Hullu Poro Areena

No, hei vaan!!! Taas oltiin Levillä. Tekniikka oli matkustanut bussilla edellisen päivän pohjoisiin ja bändi lensi pelipaikalle perässä. Esiintymispaikkana, mikäpä muu kuin, Hullu Poro Areena. Maanantai-iltana esiintyi samalla lavalla machojen macho, Frederik. Biisejä ja pikkuhousuja neljältä vuosikymmeneltä.

Junttidiscon tai Suomidiscon kuninkaaksi kutsutaan tätä Reetua. Mausteensa iltaan toi vieraileva artisti, pianovirtuoosi ja jazz-muusikko Iiro Rantala. Iiro irti – ohjelman kuvaukset olivat käynnissä Areenalla. Iiro oli nyt tutustumassa ohjelmassaan Frederikiin ja iskelmien klassikoiden iltaan. Ohjelman uumoillaan tulevan ulos heinäkuun lopulla.

Piti oikein paikanpäällä käydä hommaa ihmettelemässä. Frederik pumppuineen (Dynamite) ja vieraineen esitti ohjelmistoaan suhteellisen mukavalle maanantai-yleisölle. Hyvin näytti kuitenkin uppoavan bilekansaan tämä show ja hauskaa näytti olevan.

Käsittämätön juttu, mutta pelkästään tuttuja lauluja, vanhempiemme omistamilta kasari-Finnhits-levyiltä. Lauluja, joiden sanat osasi väkisinkin ulkoa. Frederikin uusin levy, ”Kolmen promillen kännissä” julkaistaan muuten huhtikuun aikana.

Bändi saapui perinteisesti vasta keikkapäivänä Lapin hangille. Olli valitti saavuttuaan kipeää kurkkuaan. Ääni oli menossa ja se ei tietenkään ollut hyvä juttu, ajatellen edessä olevaa viikkoa. No, keikkoja ei kuitenkaan ajateltukaan perua, vaan niillä mentiin mitä oli annettu. Illalla katsottaisiin kuinka käy.

Ennen esiintymistilaisuutta kokoonnuttiin ajoissa takahuoneeseen ja laitettiin ovi kiinni. Paikalla pidettiin pienimuotoinen TPD-kokous eli bändipalaveri.

Illan keikkaa olikin sitten saapunut katsomaan ihmeen runsaslukuinen yleisö verrattuna eiliseen. Etelä-Suomen hyvä lumitilanne näkyi oikeasti Lapissa. Varsinkin laskettelijoita on jäänyt etelään, paikalliset tiesivät kertoa. Tämän talven voittajia hiihtokeskuksissa ovat etelän paikat, kuulemma. 

  

”Vie mut minne vaan”, ”Tie sydämeeni” ja  ”Laulu rakkaudelle” oli illan avauskolmikko. Hyvin tuntui ääni kestävän, vaikka Ollilla nieleminen sattui. Sen näki jo ulospäin. Olli päätti pyytää huomenissa puhelinreseptillä lekurilta jotain troppia vaivaan.

Ilta päättyi kuitenkin onnellisesti. Nyt oli taas harvinaislaatuinen tilaisuus. Kaksi keikkaa samalla lavalla, peräkkäisinä päivinä. Virrat vain pois laitteista. Huomenna jatkettaisiin siitä mihin nyt jäätiin. Tekniikka ei viitsinyt Ollin yllytyksestä huolimatta purkaa laitteita autoon ja sieltä huomenna takaisin lavalle.

30.3. Levi, Hullu Poro Areena

Ja sitten oli vuorossa toinen keikka Hullu Poro Areenalla. Edessä oli siis pitkä päivä kulutettavaksi. Jotenkin täytyi siis aktivoitua. Päivän mittaan porukkaa nähtiinkin sitten kaikenlaisissa aktiviteeteissä.

Osa porukasta päästi sisäisen Gunde Svaninsa irti ja suunnistivat Levin laduille. Toikan Ari heti ensimmäisenä. Olikohan aurinko vielä kunnolla noussut kun mies suuntasi ladulle. Mikäpä siinä oli sivakoidessa komeassa kevätkelissä. Hanget hohtivat vitivalkoisina ja aurinko paistoi. Ei ollut hiihtäjillä kiirettä. Ei hiihdettävänä karhua, eikä ahmaa kiinni. Ei ollut perässä vihollisen hiihtopartio huohottamassa niskaan. Leppoisaa suksittelua tunturin kupeessa.

Jos ei osaa kiinnostanut hiihtäminen suuntasivat he kulkunsa laskettelurinteeseen. Ja katso, rinteessä suihkivat menemään pitkätukat kuin Ingemar Stenmark aikoinaan. Laskettelun riemua ja erilaisia temppuja näytettiin. Kävipä orkesterin urkuri puolipiipussa näyttämässä nuoremmille vähän etu-viisi-seitsemän mallia. Totesi vain mennessään, että ” Kaikki pitää näköjään tehdä itte.”

Aikaa oli myös järjestää erilaisia luentoja mm. musiikinhistorian ja politiikan alalta. Youtubesta näitä historiallisia tapahtumia nuoremmille esiteltiin.

Illasta sitten taas kokoonnuttiin Areenalle, virrat päälle ja kitarat vireeseen. Vielä varmistettiin, että eiliset signaalit kulkevat piuhoissa ja verhot auki. Show oli valmis alkamaan.

”Vie mut minne vaan” ja ”Niin paljon me teihin luotettiin” aloittivat keskiviikkoillan. Illan aikana bändi pyrki vaihtamaan biisejä setissä, kahdestakin syystä. Ensinnäkin yleisössä oli paljon jo eilen paikalla olleita. Toiseksi viikon keikkoja äänitettiin syksyn 30 v.- juhlakiertuetta varten. Tuolle kiertueelle tuleville taustalaulajille tehtäviin sovituksiin tarvittiin jonkinlaista pohjaa, että miten nämä biisit livenä oikein menee.

Illan päättivät sitten ”Kuorotyttö” ja ”Lumivalkoinen”. Nyt pakattiin kiristyvässä pakkaskelissä tavarat bussiin. Huomenna olisi lähtö ”naapuriin” eli Ylläkselle.

Hitaampikin meistä on nyt sitten varmaan huomannut, että tämän hetken se ”The Biisi” on Petri Nygårdin ”Selvä päivä” feat. Lord Est. Se kun kaiuttimista tärähtää, niin johan on tanssilattialla tunkua. Ja porukka laulaa. Suomalaiset näköjään tarvitsevat juomalaulunsa. Kunakin aikana. Ja varmaankin anniskelupaikoissa tällä hetkellä eniten kuultu huuto on ”Missä sää oot - Mää oon kännissä”. Näin ne ajat muuttuu. Muutama vuosi sitten varsinainen baarislogan oli Kummeleista tuttu ”Normipäivä”.

Mielenkiintoinen ilmiö tämä Suomi-rap. Viimeaikoina varsinkin hyviä ja isoja kappaleita on puskettu eetteriin. Aiempina vuosina on isona biisinä ollut Fintelligensin ”Mikä boogie”, Elastisen ”Anna sen soida” ja Cheekin ”Jippikayjei”.

 Yöllä sitten istuttiin pikkuporukalla alas ja tutustuttiin internetin ihmeelliseen maailmaan. Kohteena ja palaverin aiheena oli tällä kertaa Wikipedia. Tehtiinpä pieni Wikipedia-päivityskin. Ei tosin mikään Wikileaks tasoinen uutispommi.

31.3. Ylläs, Taiga-Jim

Puolilta päivin taas porukka bussiin ja matkaan. Kohteena naapuritunturi ( Ei Naapurivaara) Ylläs. Tai kyllä siinä välissä käsittääkseni niitä muitakin on, mutta sillai niin kuin hiihtokeskus ajatuksella naapuritunturi. Matkaa taasen ruhtinaalliset 50 km. Matkusti koko porukka pitkästä aikaa samassa autossa. Meinasi tulla oikein ahdasta.

Lyhyen siirtymämatkan aikana ihasteltiin Jukin paikalle tuomia OZ-yhtyeen promosinglejä. Varsinainen albumi, oli Jukin mukaan viimeisiä nauhoituksia vaille ja miksaus oli edessä. Singlellä oleva ”Dominator” kappale on myös katsastettavissa videona Youtubesta. Mukana häärivät Petanderin Markku ja Costello Hautamäki.

Nyt tiedettiin jo etukäteen miten illan keikkapaikassa kannattaa toimia, joten popparit hotelliin pois tekniikan jaloista ja kamat kasaan. Sitten oli taas aikaa ihmetellä ja odotella.

Pieni iskuryhmä lähti tutkimaan Yllästunturin päältä maisemia. Matkustivat jollain, oliko nyt kondomi- vai gondolihissi. Hienot olivat olleet maisemat - mennessä ja tullessa.

Kirjoittaja yritti esittää viisaampaa kuin oikeasti on ja perehtyi Esko Valtaojan "Kotona maailmankaikkeudessa" kirjaan. Jos olette joskus katsoneet yöllä tähtitaivaalle ja miettineet, että onko tuolla elämää tai jos olette joskus miettineet miten meistä on tullut meitä, suosittelen tätä teosta. Valtaoja osaa selvittää ja perustella hyvinkin kansankielellä monia asioita, jotka muuten menevät yli hilseen. Tähtitiedettä kansantajuisesti.

Paikan henkilökunnan kanssa keskusteltiin väkimääristä. Yllästä oli tänä talvena kiusannut laskettelijoiden vähyys. Perinteisen tai vapaantyylin hiihtäjiä paikalla kuulemma on hyvinkin, mutta laskettelijat olivat jääneet etelään. Tämä näkyy kuulemma myös siinä väkimäärässä, joka käy sitten aktiivisemmin katsomassa bändejä.

Ennen illan esiintymistä takahuoneessa pohdittiin taas kerran tulevaa juhlakiertuetta. Bändin asemointia lavalla ja sinne tulevia soittimia mietittiin. Erääksi mietittäväksi asiaksi nousi, pitäisikö Latomaan Jaskan seistä keikan aikana. Jaska ei jotenkin lämpene ajatukselle, onhan kaksituntinen seisten aikas kova ponnistus. Jaskalle pyrittiin perustelemaan asiaa myös niin, että Rammstein-yhtyeen kosketinsoittaja Christian Lorenz, käyttää Rammsteinin kiertueella juoksumattoa kosketikioskinsa sisällä. Juoksumatto pyörii aina tarvittavan soittimen kohdalle ja Lorenzin vauhti matolla riippuu kappaleen temmosta. Latomaa vastaavasti haluaisi lavalle Hästens moottorisängyn.

Kyseisen Rammstein-esityksen nähneenä helmikuussa 2010 Hartwall-areenalla ei voi todeta muuta kuin, MORO!!! Siinä oli hommat isolla ja kyseessä oli todellinen show.  Pommit paukkuivat ja koko ajan tapahtui. Varsinainen audio-visuaalinen spektaakkeli.

Ylläksellä oli vuorossa toisenlainen audiovisuaalinen presentaatio. Paikalle oli saapunut väkeä huomattavasti enemmän kuin viime visiitillä, mutta ei Taiga-Jim täyteen tullut. Taas oli katsojilla tilaa jammailuun. Sopuisissa merkeissä kului ilta soitannon puuhissa.

Lavan pienuudesta johtuen valokalustoa jätettiin taas kerran bussiin. Ja kun lavalla ei ollut kiilavaloa, ei tarvittu savua. Siitä taas seurasi se, että Ollin äänen kanssa ei ollutkaan ongelmaa. Käyttämämme savukoneen ja -nesteen pitäisi olla täysin ärsyttämätöntä, mutta jotain hämärää ko. laitteessa on. Ainakin alkukäytössä kone tuppaa haisemaan hysteerisesti palaneelta ja sitä vikaa on etsitty. Jossain teatterissa on kuulemma samaa oiretta vastaavan laitteen kanssa. Eli jos olette alkukeikasta huomanneet palaneen hajua keikoilla, on se johtunut savukoneestamme, vaikka näin ei pitäisi olla. Mystinen vehje.

Setissä bändi soitti vähemmälle soitolle jääneet ”Kun Kohdataan” ja ”Sunnuntaisin kuolee kuninkaat”. Pientä hakemista oli taas havaittavissa ”Kun Kohdataan” kappaleen rakenteessa. Ollin ja Mikon yhteistyössä syntynyt laulu. Taitaa olla muuten se viimeinen kappale, johon Olli on tehnyt sanoituksen. Kertoi jättäneensä homman sittemmin sen paremmin osaaville.

Ilta päättyi taas aikanaan ja paikalle saapunut juhlakansa jatkoi juhlimistaan, samalla kun tavarat kerättiin talteen ja bussin perään. Huomenna olisi päivä uusi ja uudet kujeet tunturin toisella puolella.

1.4. Äkäslompolo, Äkäshotelli

Ja sitten vuorossa oli Äkäslompolo ja Äkäshotelli. Tunnettu myös nimellä Pirtukirkko. Nimitys juontaa juurensa siitä, että paikka oli aikoinaan Kolarissa ensimmäinen anniskeluoikeuksin varusteltu ravitsemusliike. Kun paikan katon muoto vielä muistutti Kolarin kirkkoa, tuli paikasta kansan suussa Pirtukirkko. Samaisen paikan yksi perustajista on ollut muuten Äkäsjokisuun satakielen, Teräsniskan Suvin vaari, mummojensa toimiessa paikassa siistijänä ja lipunmyyjänä.

Paikkana Pirtukirkko tuo mieleen muistoja menneeltä ajalta. Ainakin sellainen voimakas mielleyhtymä tulee menneisiin 70- ja 80 lukuihin. Jos ympärille ei olisi rakennettu niin paljon uutta, paikka muistuttaisi vielä Hohto-elokuvan erämaahotellia. Aivan mahtava. Palanen mennyttä aikaa oikeassa elämässä ja nykyisessä ajassa. 

Päivän mittaan pyöri Äkäslompolossa poliiseja kuin pipoa ja Rajavartiolaitoksen AB 412 helikopteri. Syynä tähän operaatioon oli edellisenä iltana tunturiin hukkunut hiihtelijä. Paikallisilla ilmoitustauluilla kyseistä henkilöä kaivattiin myös. Tuntui käsittämättömältä, että paikalla oli todella paljon hiihtäjiä, mutta yhdestä ei ollut havaintokaan. Liekö kaira niellyt suksittelijan.

Päivän muuhun uutisantiin tutustuttiin samalla, kun seurattiin viranomaisten ponnisteluja etsinnöissä. Parhaimmillaan se tarkoitti sitä, että neljä henkeä istuivat tietokoneittensa ääressä, saman pöydän ympärillä ja katselivat samoja uutisia. Keskustelivat sitten niistä. Varsinainen lehdistökatsaus.

Japanissa ei oikein Fukushiman ydinvoimalaitoksessa ei oikein näyttäneet hommat menevän pohkeeseen. Suomessa oli käynnissä parlamenttivaalien vaalityö. Huomattiin samalla, että kuukausi on vaihtunut. Mihin se maaliskuu oikein hävisi?? Kuukausi oli vaihtunut ja aprillipäivä. Mitään jäyniä ei kuitenkaan ruvettu toisillemme tekemään, naureskeltiin vain lehdistön jutuille. Jotkut olivat rahdanneet ulkoministeri Alexander Stubbin työhuoneen täyteen pahvilaatikoita, joissa luki Paavo Väyrysen nimi päällä.

Yksi elämää suurempi mysteerio tuli nähtyä sitten taas kerran. Se on monotanssit. Ne ei kyllä oikein taivu kirjoittajan älyyn. Sinne nyt tosin ei taivu moni muukaan juttu, kuten eukonkanto ja suopotkupallo, mutta ihan oikeesti.

Tai mikä minä olen mitään sanomaan, tärkeintä että porukalla oli hauskaa. Hirveä yleisöryntäys tuli paikalle, kun klo 14 alkoivat Pirtukirkon monotanssit. Porukka tuli suoraan hikisinä hiihtoladulta monot jalassa ja hiihtoasusteet päällä tanssahtelemaan parketille. Ottivat sentään sukset jalasta ja sauvat kädestä. Toisin kuin  se yks mies sodasta tultuaan. Se oli vasta se kolmas homma se.

Takahuoneessa bändin miehistö kävi keskustelua tulevalle kokoelmalevylle tulevista uusista biiseistä. Olivat kuunnelleet kukin tahoillaan demoja niistä joita nyt oli tullut. Miettivät sitten miten ja mitä niistä saisi aikaan. Aika näyttää mitä tulee tapahtumaan, kun bändi sulkeutuu studioon.

Illan aloitti tanssiyhtye Dreams. Huomattavaa oli, että nyt oltiin puritaanisista puritaanisimmassa tanssipaikassa. Kun tanssimusiikki loppui, lähti osa yleisöstä samalla hetkellä majoituksiin keräämään voimia huomisiin hiihtoihin ja tansseihin. Jos siis pidätte murtomaahiihdosta ja tanssimisesta, Äkäshotelli on teidän paikka. Suosittelen.

Illan esiintymisessä esittivät muusikkomme pitkästä aikaa ”Pettävällä jäällä” kappaleen orkesteriversiona. Ilta päättyi taas kerran päätöksen arvoisiin kappaleisiin. ”Rakkaus on lumivalkoinen” ja ”Parrasvalot” päättivät illan.

 Kilpailuluonteinen ulosroudaus vielä tanssibändin kanssa, joka päättyi Dreams -orkesterille 6-0. Parastaan yrittivät tekniikanpojat laittaa, mutta viimeviikolla kipeytynyt takareisi ja huonosti onnistunut tankkaus ja viimeistely leirillä sairastettu nuhakuume veivät parhaan terän, mutta siitä huolimatta ollaan kyllä tyytyväisiä tähän 34. sijaan.. 

Tulipa sitten näiden vuosien mittaan nähtyä sellainenkin ihme, että atomikellon tarkkuudella soittava Toikan Ari teki pienoisen virheen. Tai ei se nyt soittoon mitenkään vaikuttanut, mutta löi rumpalimme viimeisen kappaleen aikana itseltään kapulan kädestä. Salamana oli kuitenkin uusi kapula kädessä ja soitto jatkui, kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Samassa iski katumus aiemmin ostetusta lottokupongista. Suuremmalla todennäköisyydellä olisi se 7,5 miljoonaa euroa nassahtanut tilille, kun nähdä Arin lyövän itseltään kapulan kädestä. No, huominen sen näyttäisi…

2.4. Rovaniemi, Pohjanhovi

Puolilta päivin pakattiin taas popparipopulaatiomme bussiin ja jatkettiin matkaa. Oltiin melkein kuin kotimatkalla. Matka Äkäslompolosta oli Rovaniemelle ja sieltä suuntaisimme kotio päin. Illalla oli vuorossa vielä kuitenkin esiintyminen Rovaniemellä, Hotelli Pohjanhovissa.

Matkalla huomattiin, että tässä ollaan lähes maailmanmatkaajia. Nähtiin näet Ruåtsi. Siellä se Torniojoen toisella rannalla oli. Oikein ulkomaan lippu liehui. Monista urheilutapahtumista tuttu, lähes negatiivikuva Suomen lipusta. Monta katkeraa kalkkia olivat tuon lipun liehuttajat Suomen urheilukansalle juottaneet.

Sitä näkyä ihmetellessä todettiin samalla, että täällähän eletään kuin Pellossa. Mikäs Pellossa on asuessa, jos kotiosoite on siellä. Juotiin sen kunniaksi oikein munkkikahvit, kun kerran tällaiseen olotilaan oli päästy. Samaisella kahvipaikalla nähtiin Sillanpään Jarin taustalla soittava Men in Black poppoo matkalla Äkäslompoloon illan vetoon. Ei ne oikeesti mustissa olleet, niin kuin mainoksessa valheellisesti luvattiin. Taas tavallista höynäytettiin..

Illan esiintymispaikkana toimi Hotelli Pohjanhovi. Legendaarinen funkkistyyppinen hotelliravintola, jonka tosin saksalaiset onnistuivat polttamaan, monen muun kohteen lisäksi, poistettaessa maasta vuosina 1944 - 1945. Legendaariseksi paikan tekee se, että siellä ovat aikaansa viettäneet niin Nätti Jussi kuin Urho Kaleva Kekkonen.

Ennen keikan alkua Daffy kävi paikallisessa ruokaravintolassa ihmettelemässä nähtävyyksiä. Kyseessä oli paikkakunnan oman pojan eli Lordin baari. Lordi’s Rocktaurant on tämä ruokaravintolan nimi. Rovaniemeläisen KISS-fanin unelmasta oli kasvanut euroviisuvoittoon johtanut Lordi-instituutio. Unelmaansa uskonut Mr. Lordi oli perustamaansa ravintolaan haalinut sisustukseksi erilasia rockhistoriaan kuuluvia muistoja. Paikasta löytyi kuuleman mukaan KISS-kitaristi Paul Stanleyn kitarahihna ja Accept-vokalisti Udo Dirkschneiderin housut, monien muiden muistojen mukana.

Illan esiintymispaikka asetti omat haasteensa esityksen tekniselle toteuttamiselle. Esiintymispaikalla kun oli tuota leveyttä enemmän kuin syvyyttä, orkesterin näkökannasta katsottuna. Viimesyksyisellä vierailulla paikalla ei ollut tanssibändiä, joten etupään hemmot tiskeineen oli silloin sijoitettu tanssibändilavalle. Nyt tätä mahdollisuutta ei ollut, vaan etupäänmiehet muuttuivat lavansivumiehiksi. Siinä sitä sitten oltiin koko porukka lavassa kiinni. Lava kun oli edelleen ahdas ja matala, päätettiin jättää taas valoja suosiolla bussiin.

Ei napannut kenellekään porukastamme sitä jättipottia. Ainakin kaikki kokoontuivat illan esiintymistä varten takahuoneeseen. Kenenkään ei nähty poistuvan paikalta helikopterikyydillä. Ei muuta kuin hommiin koko porukka. Espoossa alkoi jollakulla kissanpäivät.

Illan settiin, monien muiden mukavien mukaan, orkka otti taasen ”Lasisilmä” kipaleen. Jukin lauluihin lisättiin hetken soittamatta ollut ”Ikävöin sinua”. Alun perin tarkoitus oli, että Juki helpottaa osaltaan Ollin keuhkoputkentulehduksesta johtuvaa ääniongelmaa, laulamalla neljä kappaletta setissä. Ääni kesti kuitenkin taas hyvin, kun se savukone ei elänyt omaa mystistä elämäänsä lavalla. Jotain hämärää siinä laitteessa todellakin on.

Kun illan sarka oli kuokittu, pakattiin joukkue tavaroineen bussiin ja valtatielle. Yön yli matkattiin melkein halki koko rakkaan kotimaamme niemen. Maisema ja kuskit vaihtuivat omaan rauhalliseen tahtiinsa. Viimein koitti kuitenkin hetki, jolloin kyltissä luki Tampere. Saavuttiin kotiin. Ei muuta kuin pyykkikoneet pyörimään ja kauppaan ihmettelemään sitä syömisen puolta. Joku oli tehnyt poissa ollessamme urakalla lumitöitä ja vienyt melkein kaiken mennessään.

Myöhemmin sunnuntaina tuli julkisuuteen tieto, että Topi Sorsakoskea vaivanneet keuhko-ongelmat olivat osoittautuneet keuhkosyöväksi. Sorsakosken syöpähoidot oli tarkoitus aloittaa välittömästi. Edessä tulee olemaan pitkä ja raskas taistelu. Voimia!!! 

7.4. Tahko, Piazza

Viikolla oli Iltalehti uutisoinut , että Leavings-orkesteri lähtee keikalle. Kyseessä ei ollut Leevi and The Leavings coverbändi Leewings, vaan aitoa ja oikea The Leavings. Gösta Sundqvistin aikoinaan luotsaama orkestraatio oli lupautunut esiintymään Tavastialla toukokuussa. Samalla uutisoitiin, että yhtyeeltä julkaistaan uusi levy. Yhtyeen edellisestä julkisesta esiintymisestä olikin ehtinyt vierähtää tovi. Euroviisukarsinnat vuonna 1981 olivat sellaiset juhlat, jossa yhtye nähtiin, vaikka huhujen mukaan kesäfestivaaleilta tarjottiin jopa miljoonaa markkaa kuudesta esitetystä kappaleesta.

Toinen viikon uutispommi oli sitten seuraavana päivänä tiedossa. Maija Vilkkumaa ilmoitti lopettavansa esiintymiset yhtyeensä kanssa kesän keikkaperiodin jälkeen. Vilkkumaa ei vielä osannut sanoa, että miten ja milloin jatkaa musiikin tekemistä, mutta uusien suuntien aika oli nyt. Maija ilmoitti mediassa jäävänsä määrittelemättömän pituiselle tauolle ja samalla nykyisen yhtyeen kanssa eletty aika on ohitse. Että näin…

Piazzaan saatiin sitten taas uutinen, että Japanissa järisi jälleen. Nyt paukkui samalla alueella 7,9 Richterin asteikolla. Pelättyä tsunamia ei tällä kertaa tullut ja Fukushiman ydinvoimalan jäähdytystyöt saattoivat jatkua. Liekö kyseessä ollut jo aiemmin ennustettu voimakas jälkijäristys joita alueella on ollut jo tuhatkunta. Suuret on voimat, kun mannerlaatat liikkuu.

Porukassamme vellova flunssa on mitä ilmeisimmin leviämässä. Toipilaita on porukasta tällä hetkellä noin puolet. Nessuja kuluu ja takahuone kuulostaa välillä keuhkoparantolalta porukan yskiessä. Eteenpäin on vain yritettävä mennä ja keikat hoitaa. Mykoplasma-bakteeriakin aiheuttajaksi on veikkailtu.

Matkalla Nilsiään poimi laulusolisti Olli Siilinjärven rautatieasemalta vapaapäivää viettävän iskelmätaitelija Teräsniskan. Nuoren neidin keikkamatkalle osui vapaapäivä ja Tahkovuoren Piazza samanaikaisesti. Mikäpä siinä, tervetuloa joukkoon köhivään toivoteltiin.

”Vie mut minne vaan”, ”Pieni ihminen suuressa maailmassa” ja ”Onnen hohteessa” olivat illan avausrallit. Yleisölle tarjoiltiin myös eräänlainen enkelitrilogia. Tai olisiko sittenkin ollut quatrologia. ”Hän tanssi kanssa enkeleiden”, ”Särkynyt enkeli”, ”Enkelille” ja ”Oikee enkeli” sisällytettiin settiin peräkanaa, kuin köyhän talon porsaat. Laulusolisti vaihtui vain lennosta. Ollin kiskaistessa ensimmäiset pari viisua, heitettiin lauteille Suvi ja suoraan jatkoksi Juki. On niistä enkeleistä loppujen lopuksi moneksi.

Hieman reilut 700 henkeä olivat saapuneet paikalle nauttimaan illan annista. Hieman arvelutti ennalta arki-iltana tapahtuva esiintyminen Tahkovuoren kaltaisessa hiihtokeskuksessa. Ei ollut paikalle tultaessa ruuhkaa rinteissä. Illalla väkeä kuitenkin riitti ja tilaakin jäi porukalle jammailuun esitetyn musisoinnin tahdissa. Oikein sopiva iltasessio.

”Särkyvää” ja ”Rakkaus on lumivalkoinen” -kipaleilla lopeteltiin perjantaiksi kääntynyt päivä Tahkovuoren kupeessa. Kimpsut ja kampsut kasaan oli seuraava ohjelma numero, jonka jälkeen mentiin maate. Huomenissa jatkuisi joukkueemme marssi.

8.4. Pieksamäki, Savonsolmu

Puolilta päivin porukka taas kasaan ja liikenteeseen. Matka koitti Savon sydänmaille, Pieksamäelle. Hotelli Savosolmuun.

Paikalle päästyämme huomioitiin heti muutos. Paikallinen laitosmies oli rakentamassa lavaan jatko-osaa. Nythän tilaa oli siunaantunut heti huomattavasti lisää. Bändin ahtaminen lavalle ei olisikaan mikään ongelma. Ehkä seuraavalla kerralla paikkaa on myös korotettu, jotta yleisön näkyväisyys lavalle paranee.

Hyvissä ajoin kun oltiin paikalla, ei mennyt hommat hosumiseksi. Kimpsut ja kampsut taas kerran kasaan ja odottamaan illan esiintymistä. Hetken aikaa ihmeteltiin vielä Daffyn kitaravehkeitä ja sitä, että miksi laitteisto lähtee kiertämään väärään ääneen, kun kitaraa kierrättää. Ei löydetty oikeaa vastausta ongelmaan omassa porukassa, joten alkuviikosta täytyy ottaa yhteys erääseen huoltoukkoon.

Pistettiin ruuat poskeen ja odottamaan keikkaa. Aikaa oli hyvin, vaikka soitto alkoikin jo klo 23.00. Aiemmin oli tullut oikein ukaasi sähköpostilla, että tuolloin pitää aloittaa. Sehän sopi vallan mainiosti. Odotellessa oli hyvä hieman tutustua Pieksamäen infrastruktuuriin ja kävellä ympäriinsä.

Soiteltiin siinä odotellessa myös naapuriin eli Juvalle. Savon ET tämä Kontiaisen Vesa vastasikin puheluun. Ei soittanut ET nyt, vaan ET:lle soitettiin. Lähetteli terveisiä kaikille, oli matkalla Mikkeliin Wilhelmiin, jonne järjestää ohjelmaa. Kaija Koo oli illan esiintyjä. Tiedusteltiin samalla oliko mies malttanut luopua postitse saamistaan Hynysen keikkahousuista, vai olivatko ne jääneet Etelä-Savon Musiikinkeräilijät ry:n puheenjohtajan hoteisiin. Pesemättöminä. Ei kertonut.

Vaikka moneen kertaan oli vakuutettu ja painotettu, että soitto alkaa jo klo 23.00, tapahtui sitten sekin harvinaisuus, että siitä myöhästyttiin. Tosin vain 4 minuuttia ja 28 sekuntia. Ja syyttävällä sormella ei voi oikein osoittaa ketään. Mikään ei oikein tuntunut menevän niin kuin piti. Kuten tervassa olisi yrittänyt edetä. Ainoa mikä kiirehti eteenpäin oli kello.

Illan esiintyminen sisälsikin sitten monia paitsiossa olleita kappaleita. Soitanto alkoi nyt aloitusbiisiksi muodostuneella ”Vie mut minne vaan” kipaleella. Jatkuen sitten pommina tulleella ”Viivy aamukuuteen” kappaleella. Enemmän soitettujen kappaleiden lisäksi bändi muisteli ”Unta polttavaa” kappaletta, jonka lähdössä tapahtui pieni klikki. Juki lauloi omassa osuudessaan ”Ikävöin sinua” ja ”Oikee enkeli”. ”Unohtaa” -kipale Valtakunta-levyltä kuului myös illan antiin.

Keikan aikana Olli halusi tietää myös yleisön mielipiteen tulevan juhlakiertueen tämän hetken polttavimpaan ongelmaan. Yleisöltä kysyttiin suoraan heidän mielipidettään siihen, tuleeko Jaskan seistä soitintensa takana. Minkäänlaista oikeaa vastausta ei saatu selville nytkään. Helpompaa taitaa olla ratkaista maailman energiaongelmat kuin tämä kysymys.

Jos oli ennen keikkaa pientä mieliharmia saada soitto soimaan katkesi Daffyltä vielä kaiken lisäksi ”Loistossa” kitarasta kieli. Melko harvinainen tapahtuma tämäkin nykyään. Uusi oli kieli kitarassa, eikä yhtään soitettu, kun Daffy päätti soittaa pitkästä aikaa setin Les Paulilla Explorerin sijaan. Mutta niin lähti kieli kuin sika metrisestä liejusta. Tuli niin sanotusti tunnit täyteen.

Kun soitot oli soiteltu, teki tekninen henkilökunta harvinaislaatuisen ratkaisun. Tavarat pakattiin valmiiksi, mutta bussi pakattaisiin vasta huomenissa. Porukassa vellova flunssa-aalto vei voimia niin paljon, että harvinaiseen aamuroudaukseen päätettiin siirtyä.

Keikan jälkeen takahuoneessa keskusteltiin päivän polttavista asioista. Nythän se tarkoitti tietysti lähestyviä eduskuntavaaleja. Käynnissä oli siis pienimuotoinen vaalipaneeli. Ei kyllä mitään valtakunnanverkko-materiaalia. Mielipiteitä vaihdettiin, mutta ei niillä ajatuksilla kyllä mitään parlamenttia kasata. Parempi jättää sekin homma paremmin osaaville, todettiin.

Huomenissa olisi vielä yksi yksityistilaisuus, jonka jälkeen koittaisi kotimatka. Täytyi siis mennä maate, että jaksaa vielä huomisen heilua.

 

12.3. Lahti, Salpausselän kisat

Sitten oli vuorossa esiintymistilaisuus Lahdessa, Salpausselän kisojen AfterSki -juhlissa. Ennakolta tiedettiin, että esiintymisen ajankohta tulisi olemaan niinkin myöhäinen kuin 00.30. Ja se oli järjestäjän päätös, ei bändin. Yrittivät sitäkin sitten viivästyttää. Varsinainen pieni yö soitto siis.

Matkaan Tampereelta lähdettiin siis myöhään. Ilta seitsemältä itse asiassa. Ehti kerrankin käydä ihmettelemässä kauppojen lauantai ruuhkaa. Oltiin melkein kuin kotopuolessa keikalla. Matkaa oli vaivaiset 120 kilometriä.

Tapahtuma oli niihin Salpausselän kisoihin liittyvä iltatapahtuma. Mäkimontussa palelleille katsojille tarjottiin lämmikettä sisätiloissa kisatapahtumien jälkeen. Edellisenä iltana katsojia oli lämmitelleet Varjotarha, Teräsbetoni, Mokoma ja Kotiteollisuus. Varsin raskaan puoleista esitystä. Eikä se ole väärin. Tänään olisi meininki hieman erilainen.

Paikalle tultuamme aloitimme välittömästi etsimään alkuvuodesta kohtaamaamme Suomen Antidopingtoimikunnan delegaatiota. Mukavasti olivat kisamontussa kopissa lämmenneet. Pieniä henkisiä traumoja oli edelleen havaittavissa. Liekö Hervannan takametsissä liikkuvat punkkarit saaneet sen aikaan.

Samalla yritettiin etsiä eilisiltana Kotiteollisuuden Hynyseltä lähteneitä partakarvoja. Mies piti sanansa ja parta lähti, kun suomalainen mieshiihto nousi alhostaan. Maailmanmestari Matti Heikkinen oli toiminut parturina. Olisimme laittaneet partakarvat myyntiin E-bayssä ja tienanneet hieman bingo rahaa. Ei vain löytynyt mitään myytävää. Olivat kuulemma matkalla Mikkelin suuntaan.

Illan aloitti mäkihyppytornista lavalle siirtynyt Nykäsen Matti Samurai -yhtyeineen. Kovin oli kovakuntoisen oloinen tämä urheiluikoni edelleen. Näytti hieman pomppimisen mallia lavalla. Mies oli kuin kumipallo. Heitti sitten niitä mäkimies lauluja siinä samalla. Paiskasi lähtiessään vielä kättä ja kiitteli.

Seuraavaksi yleisölle antoi parastaan Turun Bee Gees. Vai pitäisikö sanoa, että Australian Matti ja Teppo tämä Bee Gees. Veljekset olivat tulleet orkestereineen paikalle Suomen Turuust. Tulivat esittämään niitä kaikkien tuntemia laulelmiaan. Niitä samoja, joita kahdeksankymmentä luvun lopulla Sleepy Sleeppers –orkesteri coveroi Sings Matti ja Teppo levyllään. Antoivat veljekset hittipotpurillaan oikein kokorahan edestä. Finnhitsiä.

Illan aikana ilmestyi lavalle yleisöstä Suomen lippu. Sellainen keskikokoinen, joita nyt urheilukilpailuissa heilutellaan patrioottisessa huumassa. Suomipaidat päällä liikkuvalla väestöllä niitä näkee erilaisissa urheilukisakatsomoissa. Ensin lippu liehui Nykäsen setissä, siirtyen siitä Matille ja Tepolle ja viimein Latomaan Jaskalle.

Jaska kun pyysi lippua, jota heilutella, kun hyppäisi Lahden suurmäestä. Oli kuulemma ollut pitkäaikainen haave päästä leiskauttamaan oikein kunnon loikka mäkisuksilla. Ja kun Nykäsen Matti oli siirtynyt mäkitornista lavalle, ajatteli Jaska ikään kuin vastavuoroisesti toimia toisinpäin.

Keikan aikana Olli esitti omaa Daffy -imitaatiotaan. Tiedä sitten, mistä keksi tämän imitaation, koska Daffy itse sanoi manööverin tulleen ikään kuin huomaamatta. Jos nyt tuli ollenkaan siinä esityksen tiimellyksessä. Kyseessä on temppu, missä juostaan kitaran kanssa lavan halki samoin kuin Chuck Berry.

Pientä mieliharmia esiintymisen aikana aiheutti radiotaajuuksilla ollut ruuhka. Tämä ilmeni pienenä pätkimisenä soittajien korvissa. Heidän kuulemansa kun kulkee nykyään radioaaltona. Pätkimisestä huolimatta ei sortunut orkesteri sakkailuun. Keikka kulki uskomattomalla intensiteetillä, myöhäisestä ajankohdasta huolimatta.

Niinpä orkesterin kelpasi esittää omaa hittijytkettään paikalle saapuneille, Mattien ja Tepon lämmittämälle yleisölle. Ilta päättyi aikanaan ja juhlaväen siirtyessä Lahden yöhön aloitti orkesteri kotimatkansa. Juuri kun oli tultu Lapista, oli tällainen ikään kuin loppuverryttely paikoillaan tähän viikonloppuun. Ensi viikonloppuna olisi uudet paikat ja uudet kujeet.

18.3. Ikaalinen, Violetta

Illalla matka johti joukkueemme Ikaalisiin. Ikaalisten kylpylään, paikkaan missä tehdään uusia ihmisiä. Ainakin mainoksen mukaan. Tiedä nyt sitten mitä tuolla tarkoitetaan, kaiketi kuitenkin sitä sisäistä uudistumista ihmisessä. Terve ihminen terveessä ruumiissa, tiedättehän…

Vaikka tuossa Lahden jälkeen tulikin todettua uusista paikoista, oli tämäkin paikka entuudestaan tuttu näissä soitantohommissa.

Varsinainen viikon jymyuutinen tipahti sitten mediasta ulos tiistai aamusta. Lauri Tähkä & Elonkerjuu oli laittanut pillit pussiin. Lauri oli laittanut edellisellä viikolla sähköpostilla viestiä, että nyt riitti resuaminen. Takki oli tyhjentynyt niin, ettei pitkälle tauolle jääneelle revohkalle näyttänyt olevan jatkumoa. Tietämättä muuta kuin mediassa esiintulleet asiat, täytyy todeta, että harmi. Kölövien puolesta. Taitavat nyt taittaa Timotein siitä pitkän pellon lairasta ja lähtiä kävelylle jokirantaan päin.

Illan Ikaalisissa aloitti Antti Vanninen & Jamset niminen tanssipoppoo, Tampereen suunnasta – nääs! Viihdyttivät herrat tanssin haluisia alkuillasta. Tyylikkäästi vetikin tämä pumppu. Soittonsa jälkeen pakkasivat tavaransa ja lavansa vartissa. Suit – sait ja pois. Pro hommaa.

Taukonsa aikana kyselivät Jamsetin uroot kuulumisia Porista. Ei osattu ihan tuoreita kertoa, kun yli kuukausi sitten siellä käytiin. Kumma juttu, miten voimakkaasti Yö edelleen liitetään Poriin. Porista bändin tarina aikoinaan lähti. Muutti sitten Tampereelle. Neljännesvuosisataa on Tammerkoskessa virrannut Näsijärveä Pyhäjärveen, siitä kun bändi tamperelaistui. Eikä porukasta muut kuin Olli, ole… Tua noi nii – PORIST!! No, mitäpä tuosta, sattuuhan noita.

Vannisen pumpun taas tanssittaessa kansaa salissa, käytiin takahuoneessa jutustelua yleisellä tasolla. Taaskaan ei tehty väitöskirjaa. Höpöteltiin niitä ja näitä, Tähkän ja Elonkerjuun lopettamisesta, säistä ja muista. Valomies toi näytille ensimmäisen version syksyn juhlakiertueen valo- ja lavasuunnitelmasta. Aika massiivisen oloinen rakennelma on tulossa syksyksi.

Sitten olikin aika illan esiintymisen. Ei siinä muuta kuin bändi lauteille ja menoksi. Violetan lava onkin aikas mielenkiintoinen rakennelma taas kerran. Eipä tuo kahdessa kerroksessa esiintyminen näyttänyt poppareita haittaavan. Taas mentiin eikä meinattu.

”Kiitos ja Kunnia”, ”Sua syliini kaipaan”, ”Ihmisen poika” ja ”Likaiset Legendat”. Siinä niitä esimerkkejä illan tarjonnasta. Tai itse asiassa ”Likaiset legendat” ja ”Ihmisen poika” on jo pitkään päättänyt illan. Tai sen varsinaisen setin. Sitten tulee niitä encore kappaleita jos porukka on niin halunnut. ”Loisto” kipaletta hivutettiin nyt setissä aiemmaksi.

Vuorokausi ehti vaihtua soitannon tiimellyksessä. Tämä tarkoitti sitä, että päästiin juhlistamaan orkesterin johtajan syntymäpäivää. Ennen encoreitten alkua orkesterin palatessa lavalle aloitti yleisö yhteislaulun ”Hyvää syntymäpäivää” päivänsankarille. Kovin oli otettu Olli tuosta muistamisesta.

Ilta päättyi sitten ”Lumivalkoiseen rakkauteen” ja ”Parrasvaloihin”. Karvan alta tuhat henkeä oli saapunut illan annista nauttimaan. Hyvin näytti Sata-Hämeeseenkin kelpaavan .

19.3. Sappee, Huippu

Ikaalisista oltiin pamautettu sitten yöllä kotiin. Olihan kotimatkaa ruhtinaalliset puolen sataa kilometriä. Ja lauantai päivälle oli järjestetty ohjelmaakin.

Bändin sisällä niitä synttäreitä vietettiin eräässä Tampereella sijaitsevassa Mc-merkin omaavassa pikaruokaravintolassa. Porukalle oli varattu huisin mahtava juhlatilaisuus. Kaikille oli varattuna oma valomiekka ja synttäreitä vietettiin Tähtien Sota-teemalla, samalla kun mutusteltiin sitä iloista ateriaa. Kaikki saivat vielä kotiin vietäväksi sellaiset synttärihatut.

No, saatte itse päätellä pitikö tuo paikkaansa. Vai miten sitä syntymäpäivää vietettiin???

Syksyllä tulevan juhlakiertueen suunnittelu on jo täydessä vauhdissa. Valomiehen suunnitelmat tuotiin esiin eilen. Tänään äänipuolen hemmot aloittivat karvojen laskemisen. Tai oikeastaan kyseessä on tarvittavien kanavien laskenta. Kuinka paljon tulee inputteja ja kuinka paljon tarvitaan outputteja. Riittääkö rännit ja tiskeissä reiät ,on kysymys.

Perjantaisessa Aamulehden Valo – liitteessä oli Mikko Husan kirjoitus Sunrise Avenue yhtyeen laulajasta Samu Haberista. Kirjoituksessa pohdiskeltiin Haberin asemaa ykkösinhokkina suomalaisessa musiikki kentässä. Mies oli toiminut aikoinaan Espanjassa lomaosakemyyjänä. Oli jonkinlaisen tuomionkin saanut hommasta. Aiheesta tai ei, asioilla on aina kaksi puolta. Sittemmin pystyi ankaralla myyntityöllä järjestämään bändilleen mahdollisuuden. Esiintymisiä on ollut nykyään pääosin tuolla Euroopan ytimessä. Isojakin tapahtumia.

No nyt ei kuitenkaan oltu isolla areenalla. Lavalla olisi kuitenkin hyvin tilaa rakennella tulevaa audio-visuaalista presentaatiota. Sappee on laskettelukeskus itäisellä Pirkanmaalla. Sellainen sopivan kokoinen rinnekeskittymä Pälkäneellä. Ei välttämättä tarvitse lähteä Lappiin, jos mäkeen haluaa. Kuulemma hyvät mahdollisuudet nauttia vauhdista.

Rinneravintolassa järjestetään sitten iltaohjelmaa aina viikonloppuisin. Näytti olevan tulossa Kotiteollisuutta ja Jenni Vartiaista vielä kevään mittaan. No, nyt oli kuitenkin tämän poppoon vuoro esittää osaamistaan.

Karvan alta kahdeksansataa kuulijaa oli tullut kuulemaan Huippu-ravintolaan illan esiintyjää. Positiivinen asia kaikkien puolesta oli se, että illan esiintyminen alkoi aikaisin. Alustavasti piti täräyttää esiintyminen käyntiin kello 22.00, mutta jotta kaikki halukkaat pääsivät sisään, myöhästytettiin aloitusta parikymmentä minuuttia.

Illan antia tuli myös katsastamaan Sillanpään Hessu. Tuttu mies sellaisesta kokoonpanosta kuin Horsepower. Hessu ja Toikan Ari toimivat 90-luvun alussa tuossa bändissä. Tosin on Horsepower edelleen olemassa, esiintymisiä nykyään on vain harvemmin. Totesi tämä kitaravelho keikan jälkeen, että ” Täähän on heviä.”

Poppareille oli pinottu tavarat taas kerran. Ei muuta kuin ukot lauteille. Aiemmin aloitusbiisinä ollut ”Yötä vastaanottamaan” oli saanut nyt väistyä ”Vie mut minne vaan” kipaleen tilalta. ”Tie sydämeeni” jatkoi sitten illan kulkua. Näin lähdettiin Sappeessa liikenteeseen. Illan kulku oli muuten tuttu ja turvallinen. Kappaleita sieltä matkan varrelta, mukavasti vaihdellen.

Mikäs siinä soitellessa tuumittiin. Väkeä oli, valot vilkkuivat ja ääni kuului. Kaikilla tuntui olevan kivaa iltapuhteessaan. Kun soitannot oli paiskottu ilmoille, kerättiin tavarat taas kerran ja hujautettiin kotiin koppaan maate.

25.3. Loimaa, Seurahuone

No niin, taas eletään vuodesta sitä aikaa, kun kuvittelee talvenselän jo taittuneen. Mitä vielä… Joka vuosi lumipyryt palauttavat talven kevään päälle. ”Uusi lumi, vanhan surma.” Tapaa vanhakansa kuitenkin todeta. Näinhän se menee. Nyt tuota ilmiötä on kuitenkin tehostanut jatkuva viima.

Pekka Pouta selosti asian jotenkin niin, että nyt voimassa oleva sääilmiö on kuin suora putki pohjoisnavalta maahamme. Siltä se kyllä tuntuukin. Voi morjens, että on holotna välillä. Ja lumi tuiskuaa. Välillä katosi valtatie näkyvistä siinä tuiskussa.

Lehdistössä musiikkialaa oli taas viikolla käsitelty kiitettävästi. Hesarissa oli artikkeli jossa käsiteltiin paikallisradioiden soittolistoja. Miten jotkut kappaleet pääsevät tehosoittoon ja toisten on mahdotonta päästä eetteriin. Artikkeli kyllä totesi, että jotain niissä maagisissa soittolistoissa ja formaattiradioissa on oltava, koska niitä suosivat paikallisradiot ovat kasvattaneet kuulijakuntaansa.

Kauppalehti uutisoi taas Kotiteollisuuden tehneen viime vuonna huomattavaa tappiota. Ihmekkös tuo, jos bändi ei ole keikkaillut, vaan ollut siinä luovassa vaiheessa. Tekivät uutta levyään. Him -yhtyeen positiivinen tulos oli saanut myös palstatilaa kyseisessä aviisissa. Näin se maailma muuttuu, talouslehdistö seuraa orkestereiden touhuja ja tuloksista uutisoidaan. Miten oli ennen??

Keikkapaikka Loimaalla oli Seurahuone. Vanha idyllinen rakennus, joka kätki sisäänsä ruokaravintolan ja yökerhon. Taas kerran kaivettiin muistin lokeroista geometrian alkeet. Miten mahdutetaan bändi laitteineen lavalle. Valokalustoa jätettiin pienen pohdinnan jälkeen suosiolla auton perään ja sitten sovittelemaan.

Pythagoraan lausettakin tarvittiin ja puhelinta. Piti soittaa Jaskalle ja varmistaa miehen pituus. Sitten soviteltiin Jaska lampun alle millintarkasti niin, että pää ja lamppu eivät kohtaa. Samalla varmistettiin Toikalta käsivarren pituus, kapulalla ja ilman. Saatiin sitten takariviin vähän valokalustoa ja kolme soittajaa. Onneksi on aikoinaan opiskeltu geometriaa innolla.   

Illan esiintymistä oli saapunut paikalle seuraamaan erittäin runsaslukuinen väkimäärä. Väkeä oli ihan hysteerisesti huomattiin, kun keikkaa aloiteltiin. Iltapuhteesta tulisi siis hikinen homma.

Puolilta öin soitto soimaan ja puntit vipattamaan. Kangasjärven Mikko jouduttiin johdattamaan lavalle paikan sähkökeskuksen läpi. Niin ahtaaksi oli lava laitteistoineen muodostunut, ettei oikein muuta pääsyä pianolle ollut. Kuten arvata saattoi, nousi lämpötila salissa heti saunalukemiin. Hikihän siinä tuli bändillä ja yleisöllä. Soiton aikana tilaa yritettiin viilentää aukomalla ovia ravintolasta.

Urheasti bändi pisteli kuitenkin menemään esitystään. Yleisölle tarjoiltiin sitä mitä kuulemaan oli tultu. Tai olettaisin että he olivat tulleet paikalle katsomaan illan orkesteria. Sen verran tiiviisti saliin pakkautui yleisö, ettei läpikulku mahdollisuutta oikein löytynyt. Miten lie sitten ollut jammailun laita, saattoi olla ahdasta.

Osa tekniikan väestä joutui suosiosta jäämään takakäytävään ja tarkkailemaan lavan tapahtumia ikään kuin korvakuulolta. Suuremmilta vältyttiin, vain yksi etuvaloista piti vaihtaa lennosta. Vanha kun ajatteli lopettaa toimintansa juuri keikan aikana.

Paukahti sitten armeija termein se puoliväli tätä keikkaperiodia. Puolet esiintymisistä oli takana kun setti ehti puoleen väliin. Mitään intti aikojen tapaisia puolivälijuhlia ei kuitenkaan järjestetty. Huomattiin asia ikään kuin vasta jälkikäteen. Liekö sitten se etuvalo kuitenkin huomannut asian.

”Onnen hohteessa” kipale on nyt oikeastaan saanut sen oikean muotonsa. Sen verran hyvin se on saumoistaan hioutunut tämä kappale soitossa. Viimeisinä kipaleina esitti orkesteri nyt sen perinteisen ”Rakkaus on Lumivalkoinen” kappaleen ja kokeiluna siihen perään ”Kiitos ja Kunnia”.

Ilta päättyi aikanaan ja rivakan purkuoperaation jälkeen lähdettiin kotimatkalle. Kun juhlakansa vielä tanssahteli parketilla, poistui orkesteri yöhön.

26.3. Kaarina, Old Texas

Ja samoja jälkiä takaisin. Aiemmin oli jo todettu, että yöpyminen Varsinais-Suomessa ja siellä käkkiminen päivän ajan, olisi ihmisoikeuksien vastaista. Ei kun Tampereelle välillä. Johan se Aurajoki menisi tukkoon siitä hiekoitussepelistä, mitä sinne päivän aikana potkittaisiin. Nousisi tulva Hämeessä, jos jokiuoma tukittaisiin. Vaikkei se Aurajoki Loimaan kautta virtaakaan.

Kaarinaan kuitenkin johti reittimme. Old Texas oli paikan nimi. Ahtaaksi meinasi mennä taas kerran lavakamojen kanssa. Valoja jätettiin suosiolla bussin perään. Samoin äänilaitteiden kasaaminen vaati erilaisia mittauksia. SI-järjestelmän mukaisia pituusmittayksiköitä kertailtiin. Hämmästeltiin samalla, miten se Michael Monroe bändeineen oli tänne mahtunut edellisenä viikonloppuna.

Keikkaa odotellessa katseltiin sitten massiivisen takahuoneen televisiosta dokumenttia Matti Pellonpäästä. Joukossamme on eräs, joka miehen tunsi hyvinkin. Kertoi tarinoita näyttelijästä samalla. Esimerkiksi sen, että Pellonpää oli virtuoosi puhumaan kieliä. Ei vain osannut oikeasti, mutta osasi näytellä. Venäjä oli kuulemma miehen bravuuri.

Illan konsertista tulikin sitten hyvinkin tiivistunnelmainen. Väkeä oli kuin pipoa. Ja juomia loiskui. Valui siinä yhden tekniikkahenkilön persvakoa pitkin lonkeroa. Jäillä. Ei mikään miellyttävä kokemus. Ja mustelmiakin tuli. Olisi kuitenkin pitänyt nähdä jotain lavallekin ja hoitaa työtään, jos nyt jotain sattuu tapahtumaan. Sanomista siitäkin kuitenkin tuli.

Soitto soi ja kansa viihtyi. Lämpötilakin nousi taas kerran oikein mukavin lukemiin. Muiden mukana  ”Kuuhullut” täräytettiin ilmoille. Loimaan keikalla Jukin esittämän ”Sateenkaaren pää” kipaleen tekstirakenteesta oli ollut erimielisyyksiä, joten kaivettiin varmuuden vuoksi luntti esiin. Biisi vaihtui kuitenkin lennosta ”Sua syliini kaipaan” kappaleeseen.

Jukille sopivia biisejä on vuosien mittaan kertynyt aikamoinen liuta. ”Oikee enkeli”, ”Karheaa ja kaunista”, ”Deadline”, ”Pudonneet”, ”On mennyt yö”, ”Viereeni jää”, ”Sateenkaaren pää” ja ”Sua syliini kaipaan”. Näitä kappaleita Juki on lauluvoimallaan yleisölle esittänyt.

Illan aikana nähtiin paikalla myös DJ Gismo. Tuttu mies Bomfunk MC´s orkesterista. Toikan Arin entinen bändikaveri hänkin.

Niin kuin aina aiemmin päättyi myöskin tämä ilta. Ilta lopeteltiin, kuinkas muuten, kuin siihen suureen. ”Rakkaus on lumivalkoinen” päätti illan. Olli ja kosketinkaksikko tunnelmoivat vielä päälle ”Pettävällä jäällä” kipaleen. Kappaleen aikana Olli ojensi yhtä roudaria napauttamalla tätä isällisesti pullolla päähän. Nyt tämä naureskeli Jaskan kanssa, viime kerralla irvailivat Suvin kanssa Saariselällä lavalle.  

Kotimatkalla tuhraantui sitten tunti enemmän aikaa kuin normaalisti. Yöllä siirryttiin kesäaikaan. Kelloja siirrettiin tunnilla eteenpäin, kohti kesää. Siitä tämä hukkaan mennyt aika johtui. William Willettin 1907 ehdottama ja Ensimmäisen Maailmansodan aikana Saksassa ensikertaan käyttöönotettu työajan tehostamiskeino on tämä kellojen siirto. Siirretään valoisaa aikaa niihin hetkiin, kun ihmiset ovat aktiivisia. Ei vain tunnu oikein orkesteri hommissa valoisaa riittävän. Aina tuntuu olevan pimeää kun liikutaan.

Mikäs sen mukavampaa, kuin tulla tuntia myöhemmin kotiin ja katsella kaupunkikierroksen aikana auringon nousua Näsijärven jääpeitteen ylle. Jostain sieltä, Teiskon takaa, se uusipäivä aloitti nousemisensa.

28.3. Sieltä jostain, kirjoittajalta

Tai ei tässä nyt olla siellä jossain, kun tämä bussi liikkuu kokoajan. Ollaan oltu aika monessa paikassa tässä päivän mittaan. Jos nyt mietitään esimerkiksi niin, että tämä bussi liikkuu kulkusuunnassaan eteenpäin vaikka 80 km/h ja samaan aikaan maapallo pyörii akselinsa ympäri noin 1670 km/h, samoin kuin Auringon ympäri kiertoradallaan keskimäärin 107 280 km/h ja vielä kun aurinkokuntamme pyörii galaksimme kierteishaarassa vinhaa vauhtiaan( n. 718 200 km/h ), niin aika monessa paikassa sitä tulee lyhyellä aikaa oltua. Että sillai, sano nyt sitten, että missä sitä ollaan oltu kulloinkin…

Taas kerran viimeistelen tätä tekstiä ja tuo Oulu on taas tuossa vasurilla. Ihme hommaa… Aina tuntuu olevan sama juttu. Eikö tuota Oulua voisi siirtää, edes hetkeksi… pliis!!! Pyydän!

Ollaan taas matkalla Lappiin. Jos huomenna sais tämän julkaistua… Nyt on se surullisen kuuluisa piuhan pätkäkin matkassa.

Bussissa 28.3.

T