PYÖRÄT NE LAULOIVAT: "KUOPIJOON KÄY TIE!"

KUOPIO 11.11.2011

Jaahas!!??

Kas niin, Konde se täällä taas pölisee. Toimittajan käsi kun kramppasi ja jätkä alkoi ulvoa lomastaan kirjoittamisen suhteen, päätin kirjoittaa muisteloitamme Kuopion keikasta. Katsokoon pulipää nyt rauhassa kaikki Pelastajat-sarjan dvd-boxit ja pitäköön kättään jääkylmässä pesuvadissa joka on täytetty Pirkanmaan sammutusvedellä.

Kiertue on sujunut tähän asti erinomaisesti. Yleisöä on ollut paljon, homma on pelittänyt ja orkesteri on ollut upeassa iskussa. No mikä ettei. Ei se väärin ole.

Suvi ja HIFK-sukat

Perjantaiaamuna Mondeo pärähti käyntiin, raideriostokset paikallisesta kaupasta ja matka Kuopioon alkoi klo. 11.00. Allekirjoittaneelle tämä keikka oli ns. kotikeikka, mikä tarkoitti että yöpymisiä hotellissa ei tarvita. Vanha viisaus kuuluu: oma koti kullan kallis,hotellihuone se vasta perhanan kallis onkin.

Kuopioon ajaminen vaatii tarkkaavaisuutta, sillä Juva-Kuopio- väli on tykitetty täyteen tutkatolppia. Ja kysehän on puhtaasti liikenneturvallisuudesta, ei mistään rahastamisesta. Uskoo ken tahtoo. Jos liikenneturvallisuudesta olisi kysymys, niin miksi sitten moottoriteillä ei ole tutkatolppia, sillä siellähän sitä ajetaan vauhdikkaammin.  Alkuviikosta Pirkanmaan Poliisilaitos muisti Kondea 100 euron rikesakkolapulla. Tuli ajettua 70 km alueella 86 kilsaa. Kiitosta vaan postista. Rahat eivät tule tilille tämän vuoden puolella, joten pikkujoulurahasto ei kartu tältä vuodelta. Voitte odottaa saamisianne vasta ulosoton kautta, sillä yhtään sakkoa en tule maksamaan eräpäivään mennessä, en ikinä!

Porilainen nuorisokuoro hekumoi

Matkalla muistelin edellistä viikonloppua, joka oli mieletön monella muotoa. Oltiin Lappeenrannassa, jossa oli sumua kuin nakkikioskilla aamuyöllä olevalla viiden promillen puistokemistillä. Tietystihän sitä ajettiin yöllä Tampereelle. Totta kai vaan kelkkomaan yötä vasten kuolemaa halveksuen. Huolestuneena seurasin keliä ja  onneksi se sumu haihtui, kuin vanhan pojat haaveet naistentansseissa. Vaan kommelluksitta matka ei sujunut. Ei tietenkään. Kyydissäni tuli Vajaakosken Valojumala Aksu sekä Turun lahja maailmalle Pete. Pystytäänköhän meidän autossa kuuntelemaan kunnon musaa? Iha hyvi pystyy, sillä Mondeossa kuunneltiin vain parasta A1-luokkaa olevaa musaa, esim. The Ronski Gangia (The Elevens ja 2 cd:n tuplakokoelmaa), Hurriganesia, Peer Guntia jne. Jokaisella päät nytkyi ja välillä oli nyrkki pystyssä, kun Ronski Gangin uutta levyä diggailtiin.Tunnelma oli katossa, ja meikäläisen pää oli myös kiinni auton katossa. Sen verran matalia nää Ford Mondeo-merkkiset urheiluautot on. Matkalla möykäri ohitti meidät kuin ohjus. Päätin pysyä kannassa,jotta voisi itsekin ajaa vähän reippaammin. 

Evästä ennen esitystä

Pysähdyttiin Hollolan St 1:lle tauolle. Möykärihän meni menojaan Tampereelle. Otin höyrymakkaran perunasalaatilla ja kahvia, aijai, komiaa settiä. Oikea kasvisruokailijan painajainen. Oli nälkä ja tuli otettua aivan liian suuri pala suuhun ja perskules, nielasin pureksimatta makkaranpalan. Makkara jäi kurkkuun kiinni. Yritin niellä sitä, mutta ei liiku makkara mihinkään, eikä tule myöskään ulos. Alkoi happi loppua ja tuli hemmetinmoinen hätä. Vauhdilla vessaan ja elämäni pisimmät 15-20 sekuntia. Sormet kurkkuun ja onneksi sain makkaran pois kolmannella yrittämällä. Tukehtuminen oli lähellä. Olin kuin hauki kuivalla maalla. Onneksi vessaan ei tullut tavallisia taunoja, sillä varmasti niillä olisi mennyt paskat housuun, kun Savon poika haki ilmaa. Takaisin pöytään, jossa kaksi päivänsädettä katsoivat lasittuneena eteensä. Ei siinä jätkien maailma paljoa hetkahtanut. Ford Mondeon sisälämpötila oli tehnyt tehtävänsä ja jätkät oli kuin puulla päähän lyötyjä. Tuskin herrat edes huomasivat mitään, mitä oli tapahtua. Itsellä silmät valui vettä ja vieläkin yskitti. Mutta makkaran söin loppuun ja join kahvin, kerran oli maksettu. Ihan varmuuden vuoksi niin kuin vanhalla piialla on tissit. Lopulta Aksu totesi: Sinä poltat ihan liikaa. Pete ei sanonut mitään, oli vaan viluisen näköinen ja tuijotti seuraavaa pöytää. Jumalauta, meinasin tukehtua makkaranpalaan, siitä tämä yskiminen ja silmien vuotaminen. Siinäpä keskustelumme. Matka jatkui ja empaattisuus saavutti automme, kun Aksu kysyi kymmenen kilometrin jälkeen, et kai sä vaan kuole? No en, totesin ja laitettiin Peer Gunt soimaan.

Knden keittiön vieraat

Ja mitä muuta jäi edellisestä viikonlopusta muuten mieleen. Upeat, loppuunmyydyt  Tampere-talon keikat, jossa kaikki toimi. Tampere-talo on upea paikka, missä on loistava henkilökunta; Stenari, Sidi ja kumppanit. Mieleen jäi myös Kalervo Kummola, Puntti Valtonen(joka oli d-sisäänkäynnissä sunnuntaina pelkkä Tappara-pyyhe päällään ja toivotti tervetuloa ja Armian Joppe, joka on todella mukava nuori mies. Oli ilo tutustua häneen. Lisäksi paikalla Heleniuksen Epe ja Kiven Karri. Hienoja miehiä molemmat!

Näinpä se matka Kuopioon meni hujauksessa, kun itsekseni nauroin ja mesosin. Vain navigaattorinainen välillä pulputti vaaran paikoista. Opasti Kondea painamaan jarrua, ettei vaan taas räpsähdä. Tällä rundilla saa räpsähtää vain huikeat valot lavalla. Se passaa, muu ei.

Kylymä!!

Kuopion Jäähalli eli Niiralan monttu on yksi Suomen kylmimmistä jäähalleista. Paikka toimii KalPan kotiluolana, josta pisteitä ei niin vain viedä. Ei muuta kuin auto monttuun ja tavaran purkuun. Onneksi reitti oli lyhyt. Paikalla olikin Moving Lightin aina uuraat ja ahkerat hemmot työssään. Rekkoja oli rivissä kuin yöhuoltamon pihassa. Meidän möykäri saapuu vasta klo. 14.15. Tässähän on aikaa ruhtinaallisesti, joten nou hätä.

Pihalla vastaan tulee Olli ja vaihdamme viikon kuulumiset. Olli, Hakulisen Jussi ja kiertueen tuotantopäällikkö Vesa Sytelä olivat tulleet paikan päälle jo torstai-iltana. Kuopion jäähalli on selkeäkulkuinen ja Sytelä on laputtanut reitin hyvin selväksi. Ei tarvii hortoilla.

Paikalle saapui myös tuotemyynnin porukka eli Satu ja Santeri. Toivat tullessaan meille tilaamamme ” Iha hyvi pystyy”- t-paidat. Lisäksi olin laittanut kuriirin asialle. Tuolle Vajaakosken miehelle piti hommata semmoinen velhon hattu, sillä on se meidän Aksu sellainen velho noiden valojen kanssa, ettei voi kuin ihastella. Suomen paras ja piste! Ja jätkän velhomaiset taidot sain huomata, kun mies nostelee käsiä ja johan alkaa välähdellä. Valojen herra! Aksu ilahtui saamastaan hatusta ja lupasi pitää sitä päässään, kun matkaamme taas kohti uusia keikkapaikkoja. Tiedusteli, mahtuuko Mondeossa olemaan asianmukainen velhon hattu päässä. Mahtuu, kaadetaan selkänojaa vaikka alemmas, mutta mahtuu.

Bussi saapuu ja alkaa armoton roudaus. Siinä sitä laatikko saa kyytiä. Ja tuntuu kuin laatikot pistävät itseensä vauhtia ilman, että niitä tarvitsee työntää. Syynä on se, että Teemu saa Popstars-kohtauksen ja alkaa ” laulamaan”, ilman että kukaan pyytää. Mitään niin hirveää en ole koskaan kuullut. Tästä jätkästä ei voi tulla levylaulajaa. Aikoinaan oli Laulava Talonmies Sepi Kumpulainen, onko tää meidän Teemu sitten Laulava Palonmies, heh heh. Aloin jopa kaipaamaan Johanna Tukiaisen ja Matti Nykäsen tuotantoa, sillä heidän tulkinnat alkaa kuulostaa tähän verrattuna salonkikelpoiselta tavaralta. Katselen hieman kulmien alta Teemua. Onkohan se katsellut viikolla sitä Pelastajat- tv-sarjaa dvd:ltä jopa liikaa? Pakko, ei tuota voi muuten selittää. Näin ne korvat sai taas 150 desibelin vuosihuollon aikaan. Ja kerrottakoon, että kappale jonka hän tulkitsi, ei ollut Kylän suurin kypärä ja letku letkeä, eli Junnu Vainion Tulta päin vaan jotain käsittämätöntä japania, tana.

Bändi ruokailuun klo. 16.30, samoin roudarit jonka jälkeen olikin vuorossa soundcheck, joka on yleensä 5 laulun mittainen. Paikalle saapuu myös Hakulisen Jussi. Suvi sen sijaan ei ehdi soundcheckiin. Hän tulee myöhemmin paikoille. Kaikki muut on mestoilla.

Ovet aukeaa perinteiseen areenakeikka- malliin klo. 18.30. Tänään onkin luvassa ryhmää niin että riittää, lähes 3500 maksanutta saapuu paikan päälle ihastelemaan Yön showta.

Ennen keikkaa istutaan ja ihmetellään, ja odotetaan. Tytöt valmistautuu keikkaan omassa pukuhuoneessa, mistä kuuluu välillä kikatusta. Ripsivärin laittaminen öögaan on iloinen asia. Popparit ovat omassa kopissa ja Yön crew omassa. Tosin catering on tässä kopissa, joten poppareita käy nauttimassa kahvia ja sen sellaista. Tässä vaiheessa iltaa ei vielä tarjoilla juvalaista perinnesalaattia. Vasta ensimmäisellä tauolla ja keikan jälkeen. Käytävän varrella on punttisali, suoraan popparien pukuhuonetta vasta päätä. Ainakin Olli kävi puntilla.

Välillä Kuopion jäähallissa pärähtää palohälyttimet soimaan. Näen sieluni silmin, kuinka Teemu tarkkailee tilannetta. Aha, mies tuumii ja ottaa pitkiä askeleita, katse pälyilee ja mies tekee mielessään evakuointisuunnitelmaa, mutta hälytys on turha.

Ennen keikkaa käytävälle tulee mies, jota en tunne ensihätään. Puhelee parista Vip-tilaisuudessa, minne Olde tulee. Joo, näin on. Ai niin, minä olen Pasi Kuivalainen esittelee mies itsensä, legendaarinen maalivahti ja hyvä sellainen.  Ai perhana, sorry etten heti hokannut. Sen verran hidasta on tuo järjenjuoksu maalaispojalla. Ei se mitään, nauraa Pasi. Jos oisin laittanut maskin päähän, oisit varmaan tuntenut. Kyllä. Nolostun ja punastun. Siinä on maalaispojan pää taas punaisena kuin Japanin lippu. Minun taas kannattaisi laittaa maski naamalle, ettei kukaan tunne.

Kaksi Vip-tilaisuutta menee mukavasti. Pasi haastattelee Ollia ja jengi kuuntelee tarkkaavaisesti. Tunnelma on leppoisa ja Olli saa lahjaksi KalPan historiikin, mikä onkin paras seurahistoriikki, mitä on julkaistu.

Ollin ääni on paremmassa kunnossa ja mies on siitä iloinen. Illan keikka alkaa klo. 20.00. Luvassa on ensin tunnin setti ja viittä vaille kahdeksan lähdemme marssimaan kohti lavaa. Siellä Timo Alfonso jo meitä odottaakin. Päiväkäsky Sytelältä, kättä lippaan, perinteiset kättelyt ja intro alkaa pyörimään. Ensimmäinen kappale "Likaiset legendat" vedetään  ja kakkosbiisin, "Särkynyt enkeli", alussa rämähtää kera kunnon valopläjäyksen eli se on taas FLÄSH!!

Yleisö on jakautunut aika jännästi. Molempien sivujen istumakatsomot ovat täynnä, samoin pääty, mutta permannolle mahtuisi väkeä reippaasti enemmänkin. Setti toimii kuin junan vessa. Ja hyvä setti se onkin. Yleisö pitää näkemästään ja kuulemastaan. Ykkössetti kestää tunnin ja 2 minuuttia päälle.

Tauko on 30 minuuttia ja bändi on hyvällä tuulella. Mikäs on ollessa. Asiat kulkee, soitto toimii, valot ovat megahyvät ja yleisö on hyvin mukana. Soittajat tekee työnsä mainiosti ja Olli on takuuvarmasti hyvä. Tytöt ihastuttavat miespuolista yleisöä, ja varmasti myös naaraspuolisiakin. Mietin, onkohan Mikko ja Jaska soittaneet koskaan väärin. Ei varmastikaan ikinä. Toikka on tarkin rumpali, mitä tiedän. Loistava soittaja, yksi Suomen parhaimmista rumpaleista. Daffy tuikkaa kitarallaan soolot hienosti ja Juki on itsevarmuus ja aina tyylikäs jätkä niin lavalla kuin siviilissäkin. Kyllä tämä orkesteri on huikean hyvä, siitä ei kahta sanaa.

Kakkossetti alkaa klo. 21.40. Encoreina tulee Kiitos ja kunnia sekä Rakkaus on lumivalkoinen. Kestää 1 tunnin ja 12 minuuttia, siis encoreineen. Illan keikka oli siinä. Mitä jäi mieleen? Hyvä ilta, ammattitaidolla tehtyä työtä, upeita lauluja, fiksusti laadittu keikkasetti ja hieno yleisö. Tuntuu hyvältä Yön puolesta, ovat ansainneet tämän ja samoin yleisö. Ei tällaista showta ole Suomessa nähty. Tähän on nähty niin paljon aikaa ja vaivaa,että äkkinäinen ei uskoisi. 

Hyvillä mielin pakkasin tavaroita autoon. Matka kohti Varkautta alkoi klo. 23.45 ja möykäri starttasi kymmenen minuuttia myöhemmin. Varkauteen Z-1:een olin buukannut keikalle Lappeenrantalaisen Kotiteollisuus- yhtyeen, jonka keulakuva on kuulemma valittu joskus sexsymboliksi. Tuo vuoden 1968 Mr.Finland(ainakin siltä se näyttää), Hynynen, on laihtunut niin rajusti, että epäilen Järvi-Suomen Portin repivän lihat Hynysestä tähän Kotiteollisuus-makkaraan. Iloinen jälleennäkeminen,sillä morjestan jätkiä takahuoneessa keikan jälkeen. Ja KT:n takahuoneessa jos näkee naisia, voi olla varma että unta näkee. No woman, no cry! Ja unta näkee Vesakin, kun saapuu Juvalle klo.04.00. Ai, jumalauta, kun on ihmisen ruoto vähän kipeä. No, viikko aikaa laittaa keho kuntoon. Matkamme jatkuu perjantaina kohti Kokkolaa, ja siitä kirjoittaakin se lomalainen lisää.

”Muista aina liikenteessä, tutkatolppa onpi eessä. Silti reipas aina mieli, kohtiKokkolaa mennessä on”.

Vesa Konde Kontiainen