LOMILLE LOMPS!!!

29.4. Vantaa, Tulisuudelma

Alkuviikosta yritettiin sitten ottaa kiinni edellisen viikon ja kevään aikana kertynyttä univelkaa. Yhtäkkiä sitä sitten huomaakin, että tämä kevät on mennyt menojaan. Keikkojen osalta nimittäin. Tai on se kevään kuluminenkin siinä samassa mennyt melkein ohitse, eikä sellaiseen huovismaiseen luonnon tarkkailuun ole oikein ollut aikaa. Jonnekin nyt taas hävisi kolme kuukautta.

Kun näitä bändin kuulumisia aloitettiin ylös kirjaamaan, oli maassa melkein metri lunta ja pakkasta enemmän kuin pakkaslokerossa. Nyt aurinko porottaa niin pirusti ikkunasta silmään, että oikein päätä särkee. Ja puut ovat työntäneet ensimmäiset uudet lehdet esiin. Toissa viikolla vielä harkittiin Lapissa sitä hiihtämisen hommaa. Kesähän tässä on tulossa ihan käsiin. Ja sukset saa unohtaa taas hetkeksi.

Perjantaipäivään tuli kuitenkin herättyä jotenkin ja huomattua, että keikkoja olisi vielä pari kappaletta jäljellä. Nämä vielä kun jaksaa puristaa, niin sitten saa huilata.

Kuninkaalliset häät tuolla Englannissa ovat sekoittaneet median täällä Pohjolan perilläkin. Joka paikasta tahtoo tuupata erään nuorenparin alttarille marssimista. Kauhea on spekulaatio eri asioista ja suurin mielenkiinto tuntuu olevan morsiamen tulevasta puvusta. No, tämä pari nyt sitten purjehtii avioliiton auvoiseen satamaan, tai sitten ottavat sen ensimmäisen askeleen kohti avioeroa. Tiedä häntä.

Samaan aikaan kun William ja nuorikkonsa juhlivat vieraiden kanssa ja Pippa Middletonin habitusta ihailtiin, käännettiin Tampereella bussin nokka kohti etelää ja Vantaata. Onnea vaan hääparille (… ja sulhaselle vielä huomautus: ÄLÄ anna morsiamen syödä hääkakkua, sisältää kuulemma jotain, joka vie halut) !!!!!

Moottoritietä pitkin oli mukava lasketella sinne kuuluisalle Kehä kolmoselle ja sitä itään. Oltiin siis melkein Tsadissa, missä junatkin kulkee teitä pitkin. Tulisuudelma oli keikkapaikkana hyvinkin tutuksi muodostunut vuosien saatossa. Tavarat vain toiseen kerrokseen ja kasaan. Vanhalla rutiinilla.

Sitten odottelemaan illan esiintymistä. Tulisuudelma, myös Cinderella – simulaattorina aikoinaan tunnettu Sokos Hotel Vantaa, on toiminut vuosien saatossa melkoisena viihdekeskuksena pääkaupunkiseudulla. Sittemmin läheisyyteen rakennettu Flamingo on kaapannut osaltaan tuota mainetta.

Tuntia ennen keikkaa alettiin kokoontumaan taas takahuoneeseen vaihtamaan kuulumisia. Elviksen orjista, orjan orja, oli joutunut Tampereella paikallisen kirurgin käsittelyyn, joten ”Horrori” oli ottanut viime kesältä tutun kaverinsa matkaan. Paranemisia vaan sinne sisar-hento-valkoisten sekaan. Kyllä ne terveyssisaret korjaavat kevään aikana syntyneet traumat.

Pohdittiin siinä odotellessa, kun soittoaika myöhästyi ravintolan toimesta, syksyn juhlakiertueen visuaalista ilmettä, taas kerran. Eräänlaista visiota pohdittiin porukalla, saa nähdä toteutuuko tuo suunnitelma ja miten. Lopulta tuli taas aika komentaa porukka lavalle. ”JONOSSA PERÄSSÄ MARS!!! EI RÖTVÄILLÄ SIELLÄ! LIIKKUU, LIIKKUU!!!

Oikein mukavasti oli kokoontunut porukkaa iltaa viettämään ja vapun juhlintaa aloittamaan Tulisuudelman parketille. Paikan DJ:n aloittaessa kahvitaukonsa, pyörähti alkunauha soimaan ja bändi marssitettiin lavalle. Illan soittoon bändi kaiveli muisteistaan hetken soittamatta olleista kappaleista ”Kaksintaistelun”, ”Sua muistoistani pois en saa” sekä ”Kiviset kadut”. Soitannon lähestyessä loppuaan, yleisöstä alkoi kuulua voimakasta ”Parrasvalot” toivetta. Niinpä loppu setissä sitten ”Lumivalkoinen” aikaistui ja iltapuhteen päättivät ”Loisto” ja toivottu ”Parrasvalot”.

Näin oli sekin iltapuhde saanut päätöksensä ja tiskijukan vuoro oli jatkaa. Tanssilattia vain puhtaaksi paikan siistijöiden toimesta ja lanteet liikkeelle. Siis juhlakansalla… Älkää pelätkö, että meillä. Vaikka kevään aikana olikin viritteillä veto, jossa käymisprosessilla valmistetusta omenajuomasta ja sen kevytversiosta olisi luovuttu eliniäksi diskoteekin tanssilattialla tapahtunutta esiintymistä vastaan. Tämä juoma tunnetaan myös tshiu-tshiu-hih-hih-tshiu-thsiu juoman nimellä. No kumpaakaan ei sitten tapahtunut.

Keikan päätteeksi keräiltiin taas kerran tavaroita vähän siistinpään kasaan. Nyt ne jäivät vielä sisälle. Tulisuudelma on niitä paikkoja, joissa ulosroudaus kannattaa suorittaa vasta seuraavana päivänä, jollei ihan välttämätöntä pakkoa ole lähteä eteenpäin. Tanssilattian läpi roudaaminen vaikkapa ”Pokerfacen” tapaisen hittikappaleen aikana on kuin yrittäisi pois Hullujen Päivien ruuhkasta. Ei tuu kesää.

Bussi pakattaisiin vasta huomenissa, joten suunta kohti kakkoskotia, eli hotellihuonetta ja silmät kiinni. Huomenna olisi vielä keikka Riihimäellä ja sitten koittaisi loma.

30.4. Riihimäki, Riutanharju

Kun hotellivieraat olivat saaneet talon tarjoaman aamiaisena nokittua, pistettiin tavarat bussiin ja taas odottamaan. Siinä sitä sitten mietittiin, että miten käyttää neljä tuntia aikaa 60 kilometrin siirtymään. No jotenkin se aika kului, hotelli kun lupasi ystävällisesti jatkoaikaa huoneille jonkin verran ja televisiosta tuli muun muassa mielenkiintoinen dokumentti puutiaisaivokuumeesta. Sivistystä!

Hyvissä ajoin oltiin kuitenkin Riutanharjun tanssilavan parkkipaikalla odottelemassa, että joku tulisi avaamaan ovet. Illalla samalla lavalla esiintyi myös Varjokuva-niminen poppoo.

Siinä sitten mietittiin porukalla tovi, että miten ilta kulku on parasta rakentaa, jotta jonkinlainen logiikka lavalla säilyisi. Kurkittiin verkkoaidan raoista lavan suuntaan ja mietittiin. Näky oli varmaan kuin vankileirillä. Tosin ruotsalaisella, kun vangit olivat leirin ulkopuolella ja kaipailivat sisälle. Päädyttiin sitten jonkinlaiseen ratkaisuun ja eikun hommiin, kun se ”Sesam” aukeni.

Jos nyt joku sitten ihmetteli illan kuluessa, että oliko rumpalimme Toikan Ari jonkinlaisen sanktiotoimenpiteen johdosta ahdistettu lavan nurkkaan häpeämään, niin vastaus on, että ei. Eikä myöskään Latomaan Jaska ollut saanut yhdessä yössä minkäänlaista organisaation sisäistä arvonnousua pönöttämällä keskellä lavaa. Kysymys oli yksinkertaisesti taas kerran tilan käyttö. Kun bändien vaihdossa uloskulku oli lavan takaa ja keskeltä, oli Jaska kioskia helpompi siirrellä kuin Arskan patteristoa. Tilanne tulee kesän aikana normalisoitumaan aivan varmasti ja Toikka pääsee omalle paikalleen, ellei sitten Jaska syyllisty korruptioon ja lahjo tekniikka.

Varjokuvan keikalla oli vierailevana pianistina mr. Breathless, joten kiireellä alta pois, jotta he pääsivät vielä kasaamaan laitteensa ja pitämän tarvitsemansa harjoittelu session. Piti poikien käydä biisit vielä yhdessä lävitse.

Sitten oli taas sitä aikaa odottaa…

ja odottaa…

ja odottaa…

ja odottaa…

ja odottaa. Ilmakin muuttui sopivan koleaksi vappuaaton sääksi, joten pipo päähän ja toppatakki päälle. Taisi se hieman sitä luntakin tuiskaista. Ihan muutaman hiutaleen verran. Mahtaa huomenissa olla teekkareilla mukavaa kylpeä Tammerkoskessa, jos ilma tästä nyt vielä kylmenee.

Viimein koitti kuitenkin aika, jolloin Varjokuva feat. Mr. Breathless oli tanssittanut rock´n´roll-musiikillaan paikalle saapuneita juhlijoita ja oli aika nopean vaihdon. Bändille taas luurit korviin ja menoksi.

Verhojen välistä sujahtivat popparit lavalle ja ”Vie mut minne vaan” käyntiin. Hämärtyvässä ja yhä vaan viilenevässä illassa, bändi esitti ”Lasisilmän”, Popedan lainakappaleen ”Yö”, ”Ikävöin sinua” ja ”Hän tanssi kanssa enkeleiden” niistä lauluista joita ei eilen soitettu.

Keikan aikana soittopaikan takaosassa havaitut Darth Vaderin oloiset henkilöt osoittautuivat tarkemmin katsottuina Elviksen orjiksi, jotka lämpimikseen olivat anastaneet myyntitiskiltä ympärilleen niitä Yö- fleecepeittoja. Jos tapaatte heitä tauon aikana niin ruokkia voi, mutta älkää syöttäkö kädestä, sillä se saatetaan purra samassa poikki.

Ilta päättyi Riutanharjulla aikanaan, kun paikan valomerkki rupesi puskemaan päälle. ”Kiitos ja kunnia” ja ”Rakkaus on lumivalkoinen” päättivät kevään keikkaperiodin. Tavarat kasaan vielä kerran ja kohti Pirkanmaata. ”KIITS JA  MORS!!!” Keväästä kaikille yhteisesti.

Kun sitten bussi tuli pysäytettyä ja ajopäiväkirjaan merkittyä ne reissun loppukilometrit, oli pieni yhteen laskun paikka.

Takana oli 35 esiintymistilaisuutta ympäri Suomea, kolmen kuukauden aikana. Oli käyty muuten Ruotsinkin puolella. Bussin matkamittariin oli kevään aikana kertynyt 12397 kilometriä lisää, eli 293,8 marathonjuoksua. Nopeasti laskettuna aikaa bussissa tuli kevään aikana vietettyä 6,8 vuorokautta eli noin viikko yhtäjaksoisesti liikkeellä. Ja jos keskimäärin joka kolmas tunti tuli juotua kuppi kahvia, meni kevään aikana kitusista alas noin 16 litraa mokkatuotteita. Että näin…  

Nyt alkaisi kuitenkin loma. Tai ei tätä oikeana lomana voi pitää, onhan tuossa noita hommia taas tauon ajaksi tiedossa. Bändi menee seuraavalla viikolla studioon tekemään tulevalle kokoelmalevylle kolmea uutta biisiä, joten bussin perästä pitää kaivaa tavaroita mitä siellä tarvitaan.

Bussi pitäisi toimittaa huoltoon, siivota ja pyykätä. Osa laitteista pitää toimittaa huoltoon ja sellaista. Kaiken maailman hommaa olis. Nyt on kuitenkin aikaa myös ruveta kuuntelemaan niitä levyjä, joita kevään aikana on tullut haalittua. Ja lukea kirjoja, joita samalla tavalla on tuohon kertynyt odottamaan.

12.5.2011 TAMPEREELLA

Taas kerran anteeksi kaikille, että tämä on viipynyt, mutta puolustuksekseni voi vain todeta, että Guns´n´Roses teki Chinese Democracy levyä 14 vuotta. Jotenkin se flow loppui samalla kun Valtaojan Eskon, Jokisen Sepon ja Joensuun Matti Yrjänän hengentuotteet ja sohvalla makoilu yhdistyivät.

Pomo kuitenkin aktivoitsi kirjoittajan rypistämään viimeiset sanat ja pilkut paikoilleen ja tässä sitä ollaan.

Tuli siinä hieman otettua niitä univelkoja kiinni. Porukasta osa palkitsi itseään loman kunniaksi etelän matkalla. Joku lähti Portugaliin, toinen Espanjaan ja kolmas Hervantaan. Etelässä kaikki, riippuu vaan siitä paikasta mistä katsoo.

Kaikenlaista on taas tapahtunut maailmalla. Ameriikan Yhdysvallat saivat viimeinkin haluamansa ja vapun jälkeisellä viikolla herättiinkin uutiseen, että Obama voitti Osaman. Nyt sitten herää kysymys, että mihin tässä yksinkertainen ja tavallinen työläinen voi sitten enää luottaa. Neuvostoliitto romahti, Berliinin muuri kaatui, Paavi Johannes Paavali II kuoli, Castro ei enää johda Kuubaa, Osama Bin Laden löydettiin… Kai tässä on pakko ruveta uskomaan, että instituutiot, jotka aiemmin vain olivat ja takasivat jonkinlaisen tasapainon maailmassa, murenevat. Seuraavaksi Koreat varmaan yhdistyvät, Pori ja Rauma liittyvät toisiinsa, Turku ei enää ole Tampereen esikaupunki ja satama-alue ja Raimo Helminen liittyy Tapparan valmennustiimiin….

Niin… bändi on nyt studiossa Viitasen Janin äänittäessä. Tekevät siellä Kleemolan Antin ja Mikko Karjalaisen biisiä ”Tällaisina aikoina”, Hakulisen Jussin ”Kun nuoruus katoaa” -eeposta ja Lindholm–Hanhiniemi parin kappaletta ”Yhteinen elokuu”. Ilmestyvät sitten syksyn kokoelmalevyllä. Ensiviikolla pojat lähtevät pönöttämään kammattuina ja suittuina kameran eteen promokuvauksiin. Syksyllä sitten nähdään miten pojat patsastelevat tällä kertaa. Jossain tuolla etelässä filmiä palaa. Tai nykyään pitää kaiketi sanoa, että bittejä järjestyy paikoilleen.

Pihakoivut puskevat tuota lehtään siihen malliin ulos, että kesä on tulossa ja kesäkeikkaperiodi. Muuttuvat nuo keikkapaikatkin samalla. On teltta-, festivaali- ja tanssilavakeikkaa tulossa. Saa nähdä mikä on tänä kesänä se porukka jonka kanssa törmäillään tämän tästä. Viime kesänä se oli Viikate, jonka kanssa ajeltiin Suomessa peräkkäin.

Lomaa on kuitenkin vielä jäljellä, joten nyt sitten lähden kalaan…

T