Huh-Huh-Huhtikuun puolessa

15.4. Hämeenlinna, Sirkus

Selvittiin sitten viime viikonlopustakin. Hieno oli tilaisuus Savon sydänmailla. Onnea vielä sankarillekin näin jälkikäteen.

Näinhän siinä sitten on käynyt, että talven selkä on lopullisesti taipunut. Toivottavasti ainakin. Tai ainakin nyt tältä vuodelta näyttää siltä. Uusi talvi tulee kuitenkin taas kun kalenterissa alkavat sivut loppumaan.

Neiti kevät on kuitenkin ja viimeinkin saapunut seuraamme. Aiemmin kun sitä mieliharmia ja kiukkua ihmisille aiheutti pakkaset, nyt vastaavaan marinaa aiheuttaa katupöly. Meinaan pölisee pikkusen paikat ulkona. Olo on kuin beduiinilla hiekkamyrskyssä Saharassa. Suu ja silmät on täynnä hiekoitusmateriaalia. Ja räkää tulee ihan hysteerisesti. Sitä talven aikana ajettua liukkaudenestoa on röörit täynnä.

Edeltänyt viikko olikin orkesterin näkökulmasta varsin hektinen. Paljon mahtui tapahtumia yhdelle viikolle.

13.4. julkaistiin sitten uusi single. ”Onnen hohteessa” kipale on nyt ostettavissa tai ladattavissa levykaupoista. Keikoilla tuotemyyntitiskiltä singleä voi kysellä myös siltä ”Horrorilta”.

Singlellä on Kleemolan Antin ja Karjalaisen Mikon yhteistyössä synnyttämä kappale. Bändin, biisin tekijöiden ja Viitasen Janin sovittaman version lisäksi löytyy myös Kleemolan ja Karjalaisen demoversio kappaleesta. Siitä voi nyt sitten itse kukin kuulostella raakileversion ja bändin sovittaman ja tuotetun version välistä eroa.

Kansikuvassa porukka sitten patsasteli tamperelaisen museon portailla. Niin kuin jotkut ovat huomanneet Latomaan Jarikin oli nyt sitten kuvassa. Jaska kun on nykyään bändin vakijäsen. Tai tapahtui tämä vakinaistaminen jo vuosi sitten, mutta nyt vasta uskallettiin julkistaa miehen kuva virallisesti. Seitsemän vuoden koeaika on mennyt sen verran hyvin, että Jaska sai kuin saikin himoitsemansa vakipaikan. Saa nähdä koska urut uskalletaan kytkeä lopulta myös äänijärjestelmään ja kanavat avata, eikä Jaska ole enää pelkkä koriste lavalla.

Jaskan osalta huomattavaa kehitystä on tapahtunut vakinaistamisen myötä sen verran, että aiemman yhden sormen soittotekniikan sijaan hän soittaa urkuaan jo kolmella sormella. Koittakaapa itse parantaa työsuoritustanne 200% vuodessa. Jaska on siihen kyennyt.

Samana päivänä julkaistiin syksyn juhlakiertue. Molemmissa iltapäivälehdissä oli kokosivun mainokset tulevasta. Karppasen sivuilta löytyy myös kyseiset tiedot, jos mainokset menivät ohitse. Päivämäärät ja paikat ovat nyt selvillä, joten jos tulevan kiertueen näkeminen ja kuuleminen kiinnostaa, niin sitten vain lippukauppaan. Kiertuehan toteutetaan isoilla areenoilla Rovaniemen ja Tallinnan välisessä maastossa. Audio-visuaalinen presentaatio on luvassa.

Kaiken muun lisäksi julkaistiin tieto myös Loisto-viinin myyntiin tulemisesta. Alkoista kyseistä tuotetta saa sitten kysellä, mutta muistakaa sitten, että sen aineen kanssa ei lutrata. Viini on jumalten juoma, kertoo muinainen sananlasku. Joten nauttikaa siitä, kuin ne antiikin Kreikan jumalat. Viisaasti ja hitaasti.

Mutta vielä oli jäljellä paljon perustyötä ennen suuria juhlia. Matkamme koitti iltapäivästä Hämeenlinnaan. Soittopaikkana Sirkus. Ilmeisesti entiseen pankkisaliin tehty soitantapaikka. Kun aikoinaan maassamme tehtiin niitä isojakin kupruja, on näitä kuprutiloja otettu sittemmin hyötykäyttöön. Iso sali ja iso lava. Ei muuta kuin bussin perä tyhjäksi ja rakennus puuhiin. Koko kalusto käyttöön.

Takahuoneessa ihasteltiin, taas kerran, paikan keräämien keikkajulisteiden määrää ja jonkun taiteilijasielun suorittamaa parroittamista. Onko sitten kyseessä ollut aito ja oikea kansallissosialismin kannattaja, vaiko suureksi humoristiksi itsensä tuntenut pikkupicasso, ei tiedossa, mutta ”hitleröintiä” on harrastettu. Löytyy sitten kyllä afrotyyliäkin. Siinä on ollut taas kerran luovuus huipussaan kun niitä viiksiä on piirrelty. Ja kaikille. Omansa ovat saaneet lähes kaikki.

Oikein mukava yleisömäärä kerääntyi perjantai-illan viettoon Sirkuksen saliin. Kelpasi siinä bändin potkaista keikka käyntiin. Samalla kun aloitus lähestyi, alkoivat myös ongelmat. Lähestyvän kevään kunniaksi oli langattomien laitteiden maailmaan päässyt mehiläinen. Ja vihainen sellainen. Kova oli pörinä porukan luureissa ja vikaa ei oikein tahtonut löytyä mistään. Tai mitään selvää syytä ei löytynyt, eikä sitä mehiläistä. Joten vikaoletus kääntyi paikan sähköjen puoleen. Käsittääksemme muillakin on paikassa ollut jotain hämminkiä. Kunnialla kuitenkin keikka pystyttiin hoitamaan, kun aikansa sählättiin.

Tapahtuneesta sähläilystä huolimatta bändin soitti keikan olosuhteisiin nähden kiitettävän hyvin. Illan antiin kuului sitten niitä kysytyimpiä kappaleita. ”Tia-Maria” ja ”Likaiset legendat” sekä ”Ihmisen poika”.

Onnea voittajille!! ”Kiitos ja kunnia” kipale pyydettiin yleisöstä jollekin kipolle tai sitten sen voittaneelle porukalle. Lavan sivuun ei oikein selvästi kuulunut, että kuka, tai ketkä, olivat voittaneet ja mitä, mutta siihen johtopäätökseen tultiin, että jotkut juhlat olivat käynnissä, kun salissa kiersi tällainen urheilujuhlista tuttu ”poika”  ja porukkaa mitalit kaulassa. Pokaali eli kippo eli poika vieraili myös lavalla keikan aikana. Vai pitäisikö sanoa ”tyttö” siitä pokaalista tässä tapauksessa, kun olivat naisia nämä juhlijat.

Kun sitten ilta päättyi aikanaan, lähtivät soittajat kasseineen kohti Mansea ja tekniikka jäi purkamaan kamansa. Nopeasti vain tavarat paikoilleen ja bussin perään. Muutama sana vielä paikan henkilökunnan kanssa illan kulusta ja kotia kohti. Huomenissa olisi taas kerran päivä uusi ja uudet kinkerit.

16.4. Parkano, Käenkoski

Tämä viikonloppu vietettiinkin Finnair-teemalla eli ”Illaksi kotiin”. Tai soittohommissa pitäisi tietysti sanoa ”Aamuksi kotiin”, mutta kuitenkin. Kilpajuoksua Aamulehden kanssa. Tällä kertaa oltasiin aviisia nopeampia, molempina iltoina.

Päivän aikana ehti toimittelemaan arkisia asioita ja pyörittämään pyykkikonetta tulevaa Lapin pätkää ajatellen. Lähdön hetki oli varsin myöhäinen, kun matkustettiin saman maakunnan alueella. Parkanoon johti reitti ja Käenkoskelle lavalle.

Paikka oli entuudestaan tuttu, joten suit-sait tavarat paikoilleen ja kytkyyn. Äänet läpi kanavista ja odottamaan. Illan avasi Pohjanmaan suunnasta saapunut Rytmimania. Rytmikästä ja tanssittavaa musiikkia esittävä 13 henkinen orkesteri. Oli ikään kuin sellainen vastakkain asettelu illan bändien kesken, kun lavat joista soitettiin olivat vastakkaisilla seinillä.

Siinä jäiden polttelun eli odottelun ohessa saapui paikalle myös mies Yön ja Popedan historiasta. Petanderin Markku päätti tulla tervehtimään tuttuja, kun kotikulmille oli poppoo saapunut. Mies linkutti keppien kanssa paikalle, oli isolla kirkolla eli Tampereella laitettu jalkaan kipsi. Joku luu oli sanonut poks ja kirurgin veitsi oli viiltänyt tämän jälkeen.

Paikan pikkuisessa esiintyjälämpiössä eli takahuoneessa vaihdeltiin kuulumisia. Oikeastaan paikassa on muuten kaksi takahuonetta.

Kun Rytmimania oli heittänyt osuutensa, komennettiin bändi lauteille. Eilen Hämeenlinnassa laitteisiin lentänyt mehiläinen löytyi, nyt Jukin bassolaitteista. Tai basson langattomasta lähettimestä. Nopea vaihto piuhaan ja menoksi. Siis bändin osalta. Lavan sivussa yritettiin purkaa varovasti sitä lähetintä ja päästää sitä mehiläistä pois, mutta ei onnistuttu. Saa ammattimies katsoa sitten alkuviikosta.

Kun kerran oltiin Petskun kotikentällä ja mies oli yleisössä, päätti bändi esittää Jukin laulamana Petskun biisit ”Sateenkaaren pää” ja ”Sua syliini kaipaan”, niin kuin lisänä niille Markun säveltämille isoille biiseille.

 ”Tie sydämeeni” ja ”Laulu rakkaudelle” olivat illan antia muiden musisointien mukana. ”Laulu rakkaudelle” soolo-osuus kuultiin yleisöäänestyksen perusteella ”Petsamon Piiparisen” esittämänä. Hienostihan Jaska sen luuti menemään. Löi samalla omat mausteet takahuoneissa käytyihin keskusteluihin ensi syksyn juhlakiertuetta ajatellen. Seisooko Jaska vai ei??? Lavalle vaiko verhojen taakse soittamaan?? Siinä vasta kysymykset…

Taas kerran kun soitot oli soiteltu, alkoi apinanraivolla tehtävä ulosroudaus. Kamat kasaan ja kotia. Käsittämättömästi on muuttunut maisema viimeviikkoina. Kun sitä kelloakin vielä rukattiin, niin kotiin ajellessa aamun ensi kajo esittäytyy jo Teiskon takaa, vaikka kello näyttää vasta sydänyötä. Kesä on siis tulossa.