NO HIP HEI TAAS!!!
Ja anteeksi taas kerran, että kesti päivitykset. Syitä on monia joten ne niistä. Ei jäädä selittelemään urheiluruutuun miksi näin kävi, vaan leuka rintaan ja kohti uusia vastoinkäymisiä.
Kaikista uhkailuista huolimatta saatiin sentään jotain kuvia tästä reissusta tänne. Laatu vain ei ole kovin hyvä. Ei tietenkään, kun ensin piirrettiin lyijykynällä muistin varasta luonnokset ja sitten erilaisilla kuvankäsittely- ja kaappausohjelmilla niitä rakenneltiin. Että tämmösiä tällä kertaa...
Ja sitten vain Pohjanmaan suuntaan kerronnallisessa muodossa. Luvassa ei kuitenkaan ole mitään Antti Tuurin tasoista kerrontaa päivistä Pohjanmaalta.
18.11. Kokkola, Jäähalli
No ni!! Lomat olisi sitten tältä erää lusittu. Eli koneen ääreen jälleen. Lomamatkaa ei kuitenkaan ehtinyt pitämään, eikä aurinkorannoista nauttimaan, vaan kyllä se aika pääsorvin ääressä kului. Ja niin kuin Konden raportista huomaa, Kuopiossa työmatkalla käytiin. Kesti vain hieman orientoitua takaisin näyttöpäätetyöskentelyyn ja siksi tässä taas hieman laahataan. Kuopion reissun jälkeen vietettiin nimittäin taas sitä päivää jolloin perheenpäätä muistettiin edes vartin verran aamulla. Paasilinnan Arton sairastuttua jäi vuosittainen Paasilinna-päivitys saamatta, mutta onneksi maamme kaakkoiskulmalla syntymän ihmeen kokenut pseudonyymi Ilkka Remes oli julkaissut uuden jännitysteoksen. ”Teräsleijonan” ääreen uppoutuessa meinasi muu maailma unohtua. Joten tässä vaiheessa pakko hieman mainostaa. Suosittelemme sekä Arto Paasilinnan sekä Ilkka Remeksen tuotantoon tutustumista. Syväluotaavana analyysina vain yksikertaisesti siitä syystä, että ovat niin hyviä.
Pyydän nyt kuitenkin huomioimaan Konden esittämän piikittelyn tuolta Kuopion reissusta erästä nutipäätä kohtaan. Ja varsinkin siihen laulelmaan, joka kuultiin bussin perää tyhjennettäessä. Ei se niin kauhea ollut kuin Konde antaa ymmärtää. Tosin myönnetään samalla, ettei se myöskään mikään kaunis esitys ollut. Huomaa kyllä, että ”savusaunassa” vietetty aika on syövyttänyt savonmiehen aivoihin vain Ronski Gangin, Hurriganesin ja Peer Güntin sointukulkuja. Tietysti on ymmärrettävää, että ylipainehoito se tuossakin toimii. Katalyyttinä toimii kaiketi nikotiini. Tai sitten kielimuuri on vain niin syvä, koska Konde ei tunnistanut Juha Tapion tuotannosta lainattua ”Ohikiitävää” kipaletta. Sanat nyt kyllä hieman muuttuivat, koska kipale pölähti esittäjänsä päähän emeritusroudarin valitettua hiekan tarttumista jalkoihin juuri rampin kohdalla. Mutta se siitä…
Tai ei sittenkään… Levylaulajaa ei tosiaankaan tuosta tyypistä saa. Toisin kuin eräästä savolaisesta. Onneksi tuo ilmoille päästetty esitys ei kantautunut kappaleen alkuperäisesti esittävän ja luovuutensa siihen laittaneen Juha Tapion korviin. Esitys olisi nimittäin varmasti murentanut hänen maailmansa. Sama jos kävisi hitleröimässä vaikkapa Mona Lisan Louvressa. Sen sorttinen häväistys kaikessa vilpittömyydessään tuo esitys kuitenkin oli, että kotimatkan ajaksi sidottiin syytetty kollektiivipäätöksellä bussin kardaaniakseliin kiinni. Sai sitten sanktiona pyöriä siinä muutaman tuhat kierrosta kotimatkalla. Eli hieman tarkemmin räknättäessä matkan kestäessä Kuopio – Tampere välillä noin neljä tuntia eli 240 minuuttia ja kierrosluvun ollessa keskimäärin noin 1500 rpm tulee tuosta arvioiduksi kierrosmääräksi 360 000 kierrosta asianomaiselle pyöriä akseliinsa sidottuna.
Mutta, mutta… kalenterissa ja kiertuepaidassa oli kirjoitettuna tälle päivälle matka Kokkolaan. Kokkolan Jäähalli olisi esiintymisareenana illan kemmakoissa. Ja sitten matkaan. Viime viikonlopun kollektiivisesta rangaistuksesta aiheutunut sisäkorvan tasapainoelimen häiriö ja vertigo olikin sopivasti loppunut joten dieselkone käyntiin, porukka kyytiin ja menoksi.Matkaa oli taas edessä, joten ajantappohommiin. Päädyttiin siinä sitten joutessamme pitämään yhteiskuntatieteiden alaista seminaaria aiheesta maahanmuuttajien kohtelu skandinavisessa lastenkirjallisuudessa ja terveen työläisjärjen käyttö asioiden suhteutuksessa. Iltalehti nimittäin uutisoi taannoin saksalaisesta tutkimuksesta, jossa on todettu Astrid Lindgrenin Peppi Pitkätossu-kirjojen olevan näkyvästi rasistisia. Itse Peppi Pitkätossu ei tutkijan mielestä ole rasistinen, mutta tarinat sisältävät rasistisia viittauksia. Esimerkkinä mainitaan Pepin isän n……kuninkuus. Että näin! Pitäisiköhän nyt kuitenkin muistaa, että Peppi Pitkätossu-kirjat julkaistiin 1946–1948 välisenä aikana. Tai siis kolme Peppi-romaania ilmestyi tuolloin, useita kuvakirjoja onkin sitten ilmestynyt myöhempinä aikoina. Emme kyllä itse ole olleet paikan päällä katsomassa maailman menoa maailmansodan jälkeisessä yhteiskunnassa, mutta jos saamme olettaa, niin maailma ja ihmisten maailmankuva on tuolloin ollut hyvinkin erilainen. Yhteiskunnan normit ja tiedostavuus on ollut kerta kaikkiaan toista maata. Samoin normit. Olihan 50-luvulla eräässä länsimaassa vallalla erittäinkin voimakas kommunismin pelko ja voimakas rotuerotteluajattelu, omine lieveilmiöineen. Tai 30-luvun oppikirjat, miten niissä asiat ilmaistaankaan. Jos nyt kuitenkin olemme väärässä, niin anteeksi että olemme kasvaneet yhteiskunnassa jossa Tarzan, Peppi Pitkätossu ja Mustanaamio olivat lasten suosikkihahmoja ja herkkuina nautittiin L…-Pekkaa, N……suukkoja ja samalla kun luettiin Tintin seikkailuista Kongosta. Rasistisen leiman ovat nämä kaikki saaneet nyky-yhteiskunnassa. Seminaarin loppulauselmaksi kirjattiinkin sitten kannanotto ettei historiaa kannata muuttaa, kun ei sitä pysty, mutta oppikaamme siitä.
Ja vielä ennen kuin kukaan tuomitsee meitä rasistisiksi, haluamme kiistää sen ehdottomasti. Sen verran täytyy nyt jokaisen muistella historiaa taaksepäin, että ihmisen kehitys on alkanut jostain Saharan eteläpuolisesta Afrikasta. Oletettavasti populaation kasvusta johtuva migraatio ruuanhankinnan perässä on saanut kansat tänne pohjolaankin vaeltamaan. Hyvin oletettavaa on myös vaalean ihonvärimme olevan geneettisen mutaation aikaan saamaa. Tosin täytyy taas kerran talven kynnyksellä todeta, että jotain on esi-isiemme ajattelussa ollut pahasti vialla, kun ovat tänne suunnanneet. Ihminen eli Homo Sapiens on kuitenkin trooppinen eläin. Luotu kulkemaan tasaisemmissa ja lämpimimmissä ilmastoissa. Tasalämpöisiä kun olemme ja ilman tuuheaa karvapeitettä varustettuna.
 |
| Tekninen palaveri |
Tällä pätkällä onkin päässyt tutustumaan suomalaisen jääkiekkoilun eri joukkueiden historioihin. Onhan suurin osa esiintymisistä ollut jäähalleissa. Tänään ihailtiin Kokkolan Hermeksen pelaajakavalkadia. Hermeshän pelailee kiekkoa tuolla Suomi-sarjassa ja onkin siinä ollut monen kiekkoilijan farmikomennuspaikkana ennen liigaan nousua ja ulkomaan komennuksia. Ehkä ei niin kiekko-orientoituneille ihmisille tutuin heistä lienee Jukka Hentunen joka tuolla jäällä on kurvaillut. Onhan siellä monia muitakin, mutta kasvattiseurahan Hermes on monelle kiekko tähdelle ollut. Tuli siinä ruokailun yhteydessä katseltua josko Jukka ”Mano” Alkulan nimi tai kuva olisi jossain vilahtanut, mutta ei. Tuttu mies nääs. Paikalle pyyhälsi kasseineen myös Lapinnoita Suvi Teräsniska. Hieman puuskutti nuori neiti, kun oven avasi. Totesi matkanneensa Oulusta paikalle VR:n kalustolla ja jotenkin yllättävää oli, ettei kaikki ollut taas mennyt ihan putkeen. Ehti kuitenkin ja kaikki olivat siis yhes koos.
Huttu oli huulessa joten odottelemaan. Halli alkoikin täyttymään ja H-hetki läheni. Ennen showta lojuttiin takahuoneessa, jossa huomattiin, että tuotantoportaassa oli lisättynä esimies vahtimaan meidän toimia. Tämä taas tarkoitti sitä että porukka istui penkeillään kuin Kiven Seitsemän veljestä lukkarin kuulustelussa. Korvantakuset ja kämmenet hikoilivat. Ja kukaan ei uskaltanut puhua pukahtaa ilman että mitään kysyttiin. Paikalla oli kuri ja järjestys.
Tasan 20.02 alkoi illan esitys. Kaksi minuuttia myöhässä, mistä vilpitön anteeksipyyntö kaikille. Ei aina voi voittaa, mutta kun tulis edes joskus toiseksi. Show liikkeelle ja menoksi. Paikalle oli saapunut innokas joukko seuraamaan illan musiikillista iloittelua. Harmi vaan, että kuvaaja-urpåmme oli kaiken kiireen keskellä unohtanut kameran laturinsa Tampereelle, joten niiden tunnelmien tallentaminen sitten jäi tällä kertaa. Huomenissa asian tiimoilta käytäisiin käräjät jossa asian omaiselle jaettaisiin ansaitsemansa sanktio.
Kuvausmahdollisuuden puute ei kyllä sitten haitannut bändiä yhtään. Jotain vapauttavaa oli viikon aikana tapahtunut sillä soitto soi entistä rennommin.
Ensimmäinen setti kuokittiin onnellisesti läpi ja oli aika vilvoittaa ja virvoittaa paikalle kokoontuneita ihmisiä. Hirveä kiire ja kipitys oli taas lavan suunnasta takahuoneeseen Juvalaisen Perinnesalaatin ääreen. Soittajat pyyhivät suupieliään ja vaihtelivat esiintymisvaatteitaan, kun tekniikan porukka ehti paikan päälle työehtosopimuksen mukaiselle kahvitauolle. Eipä muuta kuin takaisin tonteille ja toiseen settiin.
Meno jatkui lavalla ja salissa. Voisi jopa sanoa että ehkä kiihtyikin hieman. Positiivisessa mielessä, ainakin pääpiirteittäin. Kello kävi ja biisit vaihtuivat. Samoin solistit. Taas kerran koitti aika kiittää paikalle tulleita ja kumartaa syvään. Illan anti oli tarjoiltu ja juhlakiertue paikalla vieraillut. Kokkolaan palataan uudelleen; missä merkeissä ja millä aikataululla, se jää nähtäväksi. Kevät kun on nyt sovittuna lomailuajaksi ja kesällä sitten jatketaan soitantohommia.
Juhlat oli taas tältä erää juhlittu, joten tavarat kasaan huomista varten ja karavaani liikkeelle. Tässä tapauksessa se tarkoittaa sitä, että bändin tekniikka yrittää ehtiä alta pois kun Moving Lightin porukka alkaa purkamaan kalustoa. Bändin vehkeet bussin perään ja äkkiä luukulta pois, sillä pihassa rouskuttaa vaativasti jo rekkoja, odottaen kuormaa kärryynsä. Rekat haluavat liikkeelle, sillä rekat tykkää, että niillä ajetaan. Ja karavaani kulkee yön yli kohti seuraavaa paikkaa jossa jo malttamattomasti odottavat että uusi kasaus alkaa. Me väistimme suosiolla sivuun ja jäimme yöpymään Kokkolaan. Kirjautuminen hotelliin ja sitten olikin vuorossa akateeminen väitöstilaisuus paikallisen Amarillon loosissa. Kielitieteellinen väitöstilaisuus järjestettiin aiheesta subjektiivinen vai objektiivinen kerronta suomenkielisessä raportoinnissa yhteisön toiminnasta. Taas kerran jäi se kuuluisa hattu saamatta (toim. huom.)
Varsin vilkas oli ohjelmatarjonta myös konsertin jälkeen. Nähtiinpä paikalla myös toiminnallinen pro gradu-työn palautus teatterikorkeakoulun tanssitaiteen linjalle. Tosin väitöstilaisuuteen osallistui kuitenkin huomattavasti enemmän väkeä ja mikäpä siinä. Harvoin kai niitä hylättyjä tuossa vaiheessa enää tulee. Ilman hattua siis kohti majapaikkaa miettimään unohtaako koko väikkärin vai parantaako sitä myöhemmin esitettäväksi. Tuo gradu esitys oli kuulemma mennyt paremmin ja hyväksytty kiitettävin arvosanoin. No, huomenna päivä uusi.
19.11. Seinäjoki, Areena
Aamusta sitten kömmittiin aamupalalle, kuka mihinkin tahtiin. Ensimmäiset kolkuttelivat ovia jo puoli kahdeksalta, viimeisten kiiruhtaessa paikan päälle juuri ennen sulkemista. Osa porukasta kulki hyvinkin ryhdikkäästi, toisten ollessa kumarassa eilisen Pro Gradu-esityksen jäljiltä. Mutta mitäpä siitä. Matkaan piti lähteä kuitenkin ryhdistä huolimatta.
Hämmästeltiin siinä matkalla Pedersöressä, nyt jo toistamiseen eilisen Kokkolaan saapumisen lisäksi, Anders Wiklöf Areenaa. Tai lähinnä sitä, että kuka on Anders Wiklöf. No tietokilpailu pystyyn ja veikkaukset vetämään. Kun kupongit oli tehty kaivettiin oikea vastaus esiin internetistä. Anders Wiklöf on sukujuuriltaan Pohjanmaalta kotoisin oleva, mutta Ahvenanmaalla syntynyt taloustieteiden tohtori, joka on luonut omaisuutensa käytännössä tyhjästä. Ålandsbankenin ja monen muun toiminnassa mukana oleva herra. On sitten tukenut liikuntaa ja kulttuuria huomattavilla summilla. Sukujuurilleen rakennutti tuon jäähallin. Siitähän se lähti visailubuumi.
Ja kun tuo ongelma oli saatu ratkaistua oli vuorossa seuraava tietokilpailu. Nyt kulkusuunnassamme tien oikealle puolelle jäi teollisuuslaitos jonka seinään on kirjoitettu Mirka. Kaikilla oli asiasta mielestään varma tieto joten arvaukset ilmoille ja faktat taas esiin netistä. Hirveä kalapaliikki kuka tiesi eniten kyseisestä tuotemerkistä. Pisteidenlaskijan painajainen. Oy KWH Mirka Ltd on 1943 Onni Aulon perustama tuotemerkki joka myöhemmin on fuusioitunut tuohon KWH-yhtymään. Yhtiö on tunnettu hiomavälineistään, mutta yllätyksenä taitaa tulla se, että suurin osa myynnistä tapahtuu ulkomailla.
 |
| Tietokilvan ylituomari |
Ja seuraavana tietokilpailukohteena olikin Alahärmässä Lillbackan Jorman luoma imperiumi. Löytyy oma karting-rata, huvipuisto ja erilaisia teollisuustiloja. Viimeisenä kulkusuunnassamme kantatien varressa nökötti lentokenttää muistuttava rekkaterminaali. Melkoinen imperiumi on konepajasta kasvanut vuosien saatossa.
Niin se matka sujui erilaisten Kuka-Mitä-Hä?-kilpailujen parissa ja aivan yllättäen Seinäjoki avautuikin eteemme. Tuttu paikka aiemmilta konserttikiertueilta tämä areena, joten ovi auki ja bussi sisään. On meinaan Pohjanmaalla hieman suuremmalla hommat. Niitä harvoja keikkapaikkoja joissa auton saa sisään ja ihan lavan välittömään läheisyyteen. Perä tyhjäksi ja laitteisto pystyyn.
Sitten taas odottelemaan. Samalla kokoontui tulevia käräjiä varten syyttäjän ryhmä miettimään tulevaa sanktiota kameransa laturin unohtaneelle syytetylle. Väliajalla nuijittaisiin tuomio. Yleensä nämä syyttäjien rangaistusvaatimukset ovat menneet kerrasta läpi.Siinä odotellessa järjestettiin samalla myös eräänlainen tehoetsintä, sellainen CSI-sarjasta tuttu rikospaikkatutkinta. Tuotemyynnin Horrorin sellainen pieni pussukka oli mystisesti kadonnut. Pussukassa tietysti tärkeimmät eli mobiilitelefooni ja eurovaluutat, mutta myöskin Horrorin körssit. Pienoinen paniikki siinä oli jo syntyä kun laskeva nikotiinitaso sai aikaan aggressiivista käyttäytymistä. Ehti nimittäin puraisemaan taas kerran yhtä kiertuehenkilökuntaan kuuluvaa. Nyt jalkaan. Saatiin kyllä Horrori liekaan hetkeksi kiinni ja onneksi sitten ennen ovien avaamista rauhoitettua hänet kylmillä Käriste-makkaroilla. Niitä kun viskoi aikansa tuotemyynti tiskin taakse, niin loppui se murina viimein.
Tuo kyseinen pussukka löytyi sitten muuten Keski-Pohjanmaalta myöhemmin illan kuluessa. Älkää kysykö miten ja miksi se sinne oli hukkunut, mutta sieltä se löytyi. Me olimme kuitenkin suunnistaneet koko ajan poispäin.
Mieleen tuli myös tämän työn pienoinen ongelmakohta. Stratovarius olisi ollut keikalla Tampereella, mutta me olimme täällä lakeudella. Kotipelto joukkoineen viettävät nyt Jörg Michaelin jäähyväiskiertuetta. Saksalainen rummuttaja jättää nyt kiertämisen muille ja siirtyy muihin töihin musiikkibisneksessä. No näkemättä jäi sekin show. Meillä olisi edessä omamme.
Kello osoitti taas aikaa jolloin oli aika pamauttaa intro käyntiin. Heti alussa huomattiin, että lavan on vallannut hyvinkin energinen Olli. Todellista irroittelua nähtiin pomon otteissa. Kertoi vain että on niin hieno esiintyä kun kaikki toimii. Mies hyppi ja pomppi kuin nuorempi kollega esityksessään.
Niin… homma toimii nyt niin kuin munuainen. Eli hommat on pohkeessa. Ei mitään turhia säätöjä vaan hommat kasaan ja menoksi. Bändi on iskussa ja tekniikka toimii. Niin no… jooTotta kai samalla siellä Ollin kurkussa on joku pöpö joka hieman rajoittaa laulamista. Pienen pohdinnan jälkeen tuli ilmoitus, että toisessa setissä Mikkosen Miina esittää Katujen Kuningattaren. ”Tällaisina aikoina” -kappaleessa ei kaikkiin ääniin päästä. Ja ollaanhan sillä seudulla, missä Rockheart ja Frogley tuon kappaleen synnyttivät ja kauhajokelainen Skädäm levytti. Myöhemmin kipales otettiin mukaan myös Yö-yhtyeen repertuaariin. Luonnollisesti siksi, että Frogley rumpujen takana bändissä aikansa oli.
Ensimmäinen setti oli ohitse ja oli aika virvoittaa mieltä ja ruumista. Kaikilla hyvä mieli. Paitsi tietysti syytetyllä, joka katse maahan taittuneena taivalsi kohti takahuonetta. Hartiat kumarassa, voimattoman koputuksen saa aikaan raskaan oven pintaan. Oven takaa viimeistä tuomiota enteilevä ääni ”SYYTETTY ASTUKOON SISÄÄN!!!”.
Pukuhuoneen ovesta katsottaessa vasemmalla seisoi käräjien syyttäjä. Syyttäjänä tänään toimi nuori nainen. Suoraan ovea vastapäätä istui tuomaristo. Kolme pitkänlinjan vaikuttajaa. Pukuhuoneen oikealle seinustalle oli kokoontunut valamiehistö, kolmen naisen ja kahdeksan miehen sanaton joukko. Katseet kaikilla valmiina naulitsemaan syytetyn seinälle roikkumaan alastomana ja ylösalasin käännettynä. Päätuomarina toiminut harjateräksen oloinen mies pyysi astumaan tuomariston eteen. Tuo Via Dolorosa oli asteltava vaikka syytetty tunsi ettei sydän enää toiminutkaan. Yhtään ainutta supistusliikettä ei tuo elin suostunut tekemään. Kaikkien paikallaolijoiden katseet olivat nauliintuneet syytettyyn, joka vapisevin jaloin asteli matkansa. Uskaltamatta katsoa silmiin ketään huoneessa olevaa, syytetty saavutti Golgatansa, pysähtyi ja katsoi entistä syvemmälle varpaisiinsa. |
| Syyttäjä |
Tuomari pyysi syyttäjää lukemaan syytekohdat ja esittämään rangaistusvaatimuksensa. Tummaan mekkoon, nahkasaappaisiin ja muodikkaisiin silmälaseihin verhoutunut nuori nainen aloitti puheensa. ”… unohtanut törkeällä tavalla kameransa laturin kotiin… vailla minkäänlaista vastuuntuntoa ja katumusta… aiheuttaen yhteisölle mittavat taiteelliset ja viihteelliset vahingot…” Syyttäjänä toimineen nuoren naisen sanat kaikuivat syytetyn päässä. Syytetty tiesi ettei tämä päättyisi hyvin. Kaikista mahdollisista syyttäjistä ennalta tiukimmaksi tunnettu nuori nainen jatkoi syytekohtien lukemista. ”Vaadin yhteisön minulle antamin valtuuksin syytetylle rangaistukseksi 15 000 euron sakkorangaistusta ja 6 kuukauden eristyksissä matkustamista tuleville keikoille bussin peräosassa. Vaihtoehtoisesti edellä mainitsemani rangaistusvaatimus voidaan muuntorangaistuksina suorittaa joko loppukiertueen ajan matkustamisella juvalaisen Ford Mondeon takakontissa juomakorien seassa taikka vaihtoehtoisesti kovennettuna rangaistuksena kotimatkaan tuotemyynnin autossa Horrorin kanssa.”
Tuomaristo esitti vielä yhteenvetona syyttäjän esittämät syytekohdat ja rangaistusvaatimukset valamiehistölle ja pyysi heitä harkitsemaan rangaistusta huolellisesti. Valamiehistö nousi seisomaan ja puheenjohtajansa kautta viestitti ratkaisun olevan selvä. Oikeuden palvelijana toiminut paikallinen järjestysmies toimitti suljetun kirjekuoren tuomaristolle.
Kylmän nihkeä hiki virtasi pitkin syytetyn harmaata ihoa. Tuomariston nyökkäillessä yhtenäisesti kaikkien muiden paitsi syytetyn kasvoille nousi infernaalinen hymy. ”Syytetty tuomitaan menettämään vapautensa ja matkustamaan kotiin tuotemyynnin autossa Horrorin seurassa. Tästä tuomiosta ei voi valittaa ja se pannaan täytäntöön välittömästi konsertin loputtua. Istunto on päättynyt, kiitos kaikille.”Tuomion luvun aikana syytetyn jalat olivat pettäneet ja hän jäi lattialle makaamaan. Jalat eivät enää kantaneet tulevan sanktion taakkaa. Muiden paikalla olleiden kätellessä toisiaan ja kehuessaan oikeaa ratkaisua, syytetty makasi lattialla kyeten tuskin hengittämään. Kyyneleet eivät suostuneet valumaan silmistä eikä tajunta sammumaan. Syytetty toivoi vain joko heräävänsä jostain kauheasta unesta, tai sitten kaiken sammuttavaa tajuttomuutta. Syytetyn tietoisuus ei kuitenkaan sammunut. Valamiehistön, syyttäjän ja tuomariston kävellessä tuomitun ylitse, korvissa kaikui vain iloinen nauru ja ilo toiseen settiin suuntaavien ihmisten elämästä.
Tuomitun päässä ei pyörinyt kuin ajatus siitä, että miksi kaikista rangasitusvaihtoehdoista juuri tuo oli haluttu nuijia pöytään. Viimein huoneeseen laskeutui hiljaisuus. Voimaton tuomittu uskalsi viimein avata silmänsä. Horrorin diabolisesti hymyilevä naama loisti takahuoneen ovesta. ”Siitäs sait… Ha!”
”EEEEEIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIII!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti