JYSKÄSTÄ ULKOSATAMAAN

25.11. Jyväskylä, Paviljonki Areena

Henkisesti raskaan, jopa traumaattisen kotimatkan jälkeen onkin viikko mennyt lähinnä sängyn alla piilossa. Loppuviikosta sentään uskaltautui sieltä pois, sillä tien päälle oli lähdettävä. Keski-Suomessa olisi illan ilakoinnit tiedossa. Painajaisiin ei enää ilmestynyt klovnimeikein varustettu Horrori hokemaan mantramaista ”Siitäs sait… Ha!” hokemaansa, joka aina päättyi infernaaliseen nauruun. Edellisen yön oli jopa pystynyt nukkumaan kokonaan. Olipas kokemus.

Riittääkö nää nyt ihan varmasti??

Siispä… tukka ojennukseen ja antiperspirantti kainaloon ja urille mars! Tosin tuo raikastautuminen on loppuviimein ihan turhaa hommaa. Meinaan pukkaa taas kohta hiki, kun alkaa kamojen kanssa resuaminen. On sentään kuitenkin yritetty ja se riittäköön.

Matkaa ei tälle viikonlopulle pääse kertymään ihan hirveästi, eli sellaisia pikku pistoja vain nämä esiintymiset. Siispä uutiskatsaus nopeasti käyntiin ennenkuin alkaa varsinainen askartelu. Menneellä viikolla mediaa ja kansaa ovat puhuttaneet valelääkärit. Eli plasebolisenssiaatit. Näitä lääketieteellisessä ”opiskelleita” on nyt löytynyt niin Helsingistä, kuin Tampereeltakin.

Arman Alizad, tiedättehän tämän vaatturin ja mediapersoonan? Viimeaikoina kiertänyt maailmaa tutustumassa erilaisiin taistelulajeihin ja siinä samassa otellut ammattilaisia vastaan. Hän jossain radiohaastattelussa kertoi kokemuksia tuolla itärajan takana tapahtuneesta kuvausmatkasta. Venäjä on kuulemma maa, jossa mikään ei toimi, mutta kaikki järjestyy. Näin tässäkin tapauksessa.

Nämä valelääkärit ovat tilailleet niitä tutkintotodistuksia tuolta Venäjältä. Hintahaitari on pyörinyt käsittääksemme jossain 500 – 10 000 euron välillä. Ongelmalliseksi tämänkertaisen jupakan tekee se, että terveydenhuollon ammattilaisia valvova viranomainen Valvira on nyt töpeksinyt oikein urakalla. Heidän rekistereihinsä lähetettyjen tutkintotodistusten aitoutta ei ole tarkistettu, joten nämä henkilöt ovat ikään kuin olleet virallisia ammatinharjoittajia väärin perustein. Että näin… Kuka valvoisi valvojaa??

Safety Car

No matkamittari keräsi kilometrejä ja baana aukeni edessä. Kunnes taas kerran eteemme ilmestyi tulppa. Nyt ei kyseessä ollut kuitenkaan sellainen virallinen safetycar vaan pauttiarallaa 15 metrinen harmaa pötkö. Popeda se siinä taivalsi keikkamatkallaan Kuopioon. Veljellisesti tietysti soitimme heti etummaiseen bussin että voisivatko herrat ystävällisesti siirtyä syrjään edestämme, että pääsisimme ajoissa perille. Lupasivat avata autossa nitro-hanan tai vaihtoehtoisesti painaa Ritari Ässästä tuttua Turbobuust-nappulaa, etteivät olisi jaloissa. Sompailtiin sitten porukalla Patalahden vanhalle Essolle tauolle ja vaihtelemaan kuulumisia. Voi sitä jälleennäkemisen riemua.

Illan yleisö

Aikataulu painoi kyllä sen verran päälle, että jätimme Popedan poijjaat noutopöydän ääreen ihmettelemään tarjontaa ja jatkoimme matkaa. Hommahan menisi muuten pelkäksi seurusteluksi. Paviljonkiin oli kiirehdittävä.

Hieman hankalan peruutusoperaation jälkeen päästiin töihin. Aiemmin käytössä ollut oviaukko nimittäin ei ollut enää käytössä. Paikanpäälle oli tulossa niin paljon väkeä, että lavarakennelmaa oltiin jouduttu peruuttamaan aiemmin totutusta. Tehy ja Jyväskylän Sote (ilmeisesti sosiaali – ja terveystoimi) nimittäin järjestivät pikkujoulunsa keikan yhteydessä. Eipä muuta kuin tervetuloa Hermannin-nuorisoseuralle.

Tavarat kasaan ja odottelemaan. Kaikki valmiina illan koitosta varten. Huttu huuleen… mitäs… Nuori neiti Teräsniska istui pöydän päässä ja osoitteli LED-taskulampulla yhtä ruokailijaa. Tarkemmin katsottaessa kyseessä olikin toinen seuraajaheitinmies. Täytyi oikein mennä varmistamaan oliko Suvi päättänyt kostaa valopallomiehelle keikkojen aikaisen kirkkaan valon sohottamalla nyt ruokailevaa roudaria suoraan silmiin. Ei ollut. Taustalaulajan toimenkuvaa oli laajennettu niin että valaisi tämän roudarin ruokailua. Salaatissa oli nimittäin niitä ”kitkerään makuusia marjoja joota reikkalaaset laittaa joka ruokahan. Niitäkin on joku joskus maistanut ja nyt niitä on joka paikassa.”

Sovittuna oli myös, että Olli vierailee Tehyn tilaisuudessa sanomassa muutaman sanan. Suvi halusi liittyä mukaan, sillä neitihän haaveilee työskentelevänsä terveydenhuoltoalalla myös. Suvin äiti on nimittäin kyseisen alan ammattilainen ja verenperintö vetää myös neitiä alalle. Poistuivat siitä ohjattuna sanansa sanomaan, eikä mennytkään pitkään, kun jostain hallin perukoilta kuului järjetön huuto. Olivat ilmeisen tyytyväisiä vieraisiinsa nämä Tehyläiset. 

Pientä huolta ja murhetta siinä odotellessa aiheutti Hakulisen saapuminen paikalle. Mies taivalsi läpi tuulen ja tuiskun, mutta kun herra Murphy laittaa sormensa peliin niin tietäähän kuinka siinä käy. Mies oli Porissa unohtunut ajatuksiinsa niin, että lähdön hetki meni hieman kintaalle niin sanotusti. Eikä matkan tekokaan sitten sujunut ihan oppikirjan mukaan. Onneksi mies ilmestyi paikalle ajoissa ja taas kerran oltiin yhes koos, joten…

Introduction käyntiin ja kaikki paikoilleen. Tämän kiertueen areenakeikoilla, missä vaan tilaa on, on bändi aloittanut sellaisen verhon takaa. Tälle verholle on heijastettu kuvakollaasia bändissä nyt soittavista jäsenistä. Lähtevät lapsuudesta ja päättyvät Ollin kuviin. Taustalla soi Tikanmäen Anssin sovittama intro- eli alkusoittonauha, jossa on Yön kappaleita vuosien takaa. Anssi on antanut introssa uuden ilmeen kappaleille ”Häät”, ”Laulu meille kahdelle”, ”En saanut sua pilviin”, ”Pilvenpiirtäjät”, ”Satelliitit” ja ”Joutsenlaulu”.

Intron pyöriessä kankaan takana bändi asettuu paikoilleen ja neljännellä käyntiin. YY-KAA-KOO ja menoksi. Samalla etummainen kangas tipahtaa ja bändi jää soittamaan harson taakse. Yleisön reaktiot ovat olleet mielenkiintoista katsottavaa. Ensimmäisen kankaan tipahdettua yleisö reagoi välittömästi keikan alkuun. Koukku on kuitenkin siinä, että on olemassa toinenkin kangas, jonka takaa ensimmäinen kappale kiskaistaan ilmoille. Harson takana ja paikoillaan seisovat soittajat painavat menemään. Toisen biisin alussa tämä läpinäkyvä harso tipahtaa, ja katso, keikalla onkin taas uusi alku.

Jaa... tulihan sitä väkee

Kun se toinen harso oli tipahtanut, aukeni eteen varsinainen yleisömeri. Piti oikein käydä kysäisemässä tuotannosta väkimäärää. Sellanen viis tonnia oli vastaus. Eivät menneet hukkaan paikalle järjestetyt viivelinjat. Saatiin ääni kantamaan hallin perille saakka. Normistäkillä olisi jäänyt kuulematta takariviltä illan anti. Paviljongilla kun ei tuota korkeutta niin hirveästi ole että sitä äänentoistoa saisi tarpeeksi korkealle roikkumaan. 

Väki ja bändi viihtyi. Mikäs siinä paiskoessa kiivaimmassa pikkujouluajassa settiä menemään, tuumivat bändiläiset ja soitto maistui. Aika kuitenkin riensi ilakoinnin mukana, joten tuli aika lopettaa ja kumartaa illan yleisölle. Ja outro soimaan.

Hiljaisuuteen johtava loppusoitto siis tämä outro. Saarivaltakunnan anglikaanisesta kielestä johdettu termi, missä aiemmin esillä ollut intro ja out yhdistetään noin näppärästi. Tämän kiertueen outrossa Tikanmäen sovituksen ovat saaneet ”Rakkaus on lumivalkoinen”, ”Vieraskirja”, ”Pettävällä jäällä” ja ”Parrasvalot”. Ja taas hieman kuvia vuosien varrelta. Näin päättyi ilta Jyväskylässä. Oli aika kerätä tavarat ja suunnata Suomen Turkuun. Nyt tosin kiertäen lähtöruudun kautta, eli Tampereelle unille.

Kotiin matkattiin läpi öisen pohjoishämäläisen maiseman. Kiertueen puoliväli oli ohitettu viimeviikonloppuna jossain Kokkolan ja Seinäjoen välillä. Oikein mukavasti on mennyt touhut tällä turneella. Tätä pohtiessa tulikin mieleen miten vaivatonta homma on nyt ollut. Ainoa suuri mysteeri on, että mikä on paukkupissa???

26.11. Turku, HK Areena

Uusi aamu ja uusi epistola edessä. Ennen puoltapäivää luomet auki, vaikka hieman väkisin, ja bussi liikkeelle. Turussa nimittäin odottaisivat uuden yleisön immeiset. Eli hehkutulpat kuumaksi ja kone käyntiin. Eteenpäin olisi jouduttava. Ei saa jäädä sänkyyn makaamaan.

Kokoontuminen taas kerran Telakalle. Paradoksaalista eikö?? Yleensä kun bändi menee telakalle ei tapahdu mitään. Tässä poppoossa kun mennään Telakalle, lähdetään keikalle. Selvennyksen vuoksi, niin tuo Telakka on ravintola Tampereella, jonka edestä tavataan lähteä liikkeelle. Ei siis sieltä Telakalta vaan siitä edestä. Vähän niin kuin helpoin paikka kaikille halukkaille saapua paikan päälle ja könytä Möykkärin uumeniin.

Kovin olivat uupuneen näköisiä paikalle saapuneet. Varsinkin hotellimajoituksessa olleet. Epäiltiin muulla porukalla tietysti, että nyt se kuuluisa Joro olisi vaatinut jäljilleen Tampereen yöhön. Väärin meni. Vaikka porukkaa oli piipahtanut kylällä, oli väsymyksen takana vähän arkisempi asia.

Poppoo oli näet majoitettu läheiseen Villa-hotelliin. Sisustuksen yhteydessä joku asiansa osaava oli tähän vanhaan viljamakasiiniin tehtyyn hotelliin sitten kiinnittänyt huoneen seinälle lampaan kuvan. Jotenkin liittyy kuulemma siihen Villa-teemaan. Anyway, sanois amerikkalainen tähän väliin. Tuo lammas oli sitten tuijotellut lepäävää ensin sillai tarkkaillen, sitten tuijottaen ja lopulta psykopaattisesti toljottaen. Oli kuulemma ruvennut vaivaamaan porukkaa siihen malliin, että yöllä oli taulua yritetty peittää peitoilla ja muilla, jotta pystyisivät valvovan silmän alla nukkumaan väsyneet matkaajat.

No, ei sentään häirinnyt valoisuus nukkumista. Muut olivat syyt. Eipä häiritse tuolla Utsjoellakaan valoisuus enää yöpuulle kävijää. Se painui sitten aurinko mailleen tänään samoihin aikoihin kuin me lähdimme matkaan. Nousee seuraavan kerran ensivuonna. Tammikuun 17. Kello 11.57.

”Aurinko kun päätti retken,

siskoistaan jäi jälkeen hetken

päivänsäde viimeinen.

Hämärä jo mailleen hiipi,

päivänsäde kultasiipi

aikoi juuri lentää eestä sen…”

Se on siis yö Utsjoella. Kaamos on hiipinyt jostain pohjoisesta ja taittanut päivän selän. Hiipi vielä hetken etelää kohden, ennenkuin Telluksemme saavuttaa elliptisen kiertoratansa käännöspaikan singahtaen samantien uudelle kierrokselle. Ja kas.. myös kaamos väistyy taas vuodeksi. Tai ainakin aiemmin on näin tapahtunut. Arviolta 4,5 miljardia kertaa.

Miina Magia

Että jos nyt jostakusta tuntuu oma työ hieman yksitoikkoiselta, niin miettikääpä tuota maapallon hommaa. Vuodesta toiseen kiertää Aurinkoa ympäri ja siinä samassa oman akselinsa ympäri. Kun nyt on arvioitu viisaiden kesken, että Maalle on ikää kertynyt tuo 4 500 000 000 vuotta. Ja siihen päälle 365 kierrosta itsensä ympäri vuodessa, voidaan arvioida että niitä kierroksia on kaiken kaikkiaan kertynyt sitten sellaiset 164 250 000 000 kappaletta. Ei ihme jos hieman huippaa. Sopii nimittäin kokeilla tuollaista pyörimistä. Samaan aikaan sitten heitellään kivillä, erikokoisilla sellaisilla ja lujaa. Ole siinä sitten, kun vielä pinnoitetaan populaatiolla joka repii, raastaa ja raiskaa pintaa.

Kakkonen

Ja matka jatkui. Tylsää kun taas kerran oli, pidettiin eräänlaiset hattukestit bussin uumenissa. Erilaisilla päähineillä kisailtiin paras hattu ja rooli kisassa. Voitto meni tuonne taustalaulajaosastolle. Onneksi vanha pääkaupunki avautui kuitenkin eteemme ja niin myös sen ylpeys HK-areena. Päästiin tuollaisista roolileikeistä. TPS:n kotikaukalo. Monta mestaruutta nähnyt kiekkopyhättö. Sen uumeniin sukelsimme tällä kertaa. Siellä niitä mestaruusviirejä roikkui rivissä.

Meidän rauhassa kikostellessa esitystämme pystyyn oli Lahden jäähallissa hieman erilainen tunnelma. Lämpöä oli päässyt syntymään Pelicansin ja Hifk:n välisessä ottelussa oikein kunnolla. Ja penalttia oli jaettu ennätysmäärät. Piti oikein tarkastaa tietolähteistä, että mikä on jääkiekon tarkoitus, tavoite ja tehtävät. Ilmeisesti olivat nyt menneet puurot ja vellit taas kerran oikein kunnolla sekaisin. Jääkiekon tarkoitus kun on toimittaa kiekko vastustajan maaliviivan ylitse niin, ettei vastustaja pysty samaan suoritukseen omassa päässä. Tavoitteena on tehdä niitä maaleja enemmän kuin vastustaja ja voittaa näin ne pelit. Jääkiekon tehtävä onkin sitten liikunnanriemun kautta luoda yhteisöllisiä ja kansallisia onnistumisentunteita seurakannattajien ja kansojen keskuudessa. Nuo Lahden tapahtumat olivat jotain aivan muuta. Käsityksemme mukaan nyrkkitappelut eivät kuulu jääkiekkoon. Jos nyrkkeillä haluaa, kannattaa ostaa hanskat, riisua paita ja mennä kehään. Siellä saa nyrkkeillä.

pyrotekniikkaharjoitukset. Tarkoituksena ei mitenkään ollut aiheuttaa HK-areenalle materiaalista haittaa pommittamalla tai aikaansaada mitään viranomaisoperaatiota räjähdysaineiden suhteen. Sellaisia pikku paukkuja vain ruuvailtiin tehosteiksi lavarakenteisiin.Lämpöä oli meillekin luvassa illan kuluessa. Keikan yhteydessä pidettiin tulevaa Hartwall-areenan keikkaa varten pommitreenit. Siis sellaiset 

Pommipalaveri

Iänenkoeituksessa vielä hieman hinkattiin kapellimestarin johdolla stemmoja ja sitten alkoi pyrovalmennus. Nauhoitettiin pommimiehelle muutama video niistä paikoista joihin iskeä ja sitten esiteltiin bändille hieman minkälaisia paukkuja on tulossa. Myöhemmin käytiin sitten takahuoneessa vielä pommipalaverissa ne paikat läpi, missä jotain tapahtuu. Näin olisivat kaikki tietoisia ettei kurkista mikään ylimääräinen kalsariin kesken keikan.

Pohdittiin sitten ruokailussa porukalla viisaat päät yhteen lyötyinä, että mitenköhän on, mahtaako Turku palaa taas tänään noista meidän pommeista. Kuuluisa on nimittäin se legendaarinen Turun palo. Neljäntenä päiwänä syyscuuta 1827 kävit näet niin, että kauppias Carl Gustav Hellmanin talossa pääsi tulikukko irti. Kauppias Hellmannin ollessa matkoilla Tukholmassa syttyi hänen nawettansa palamaan. Syytettynä tulen huolimattomasta käsittelystä oli ensin palvelijatar Maria Vass. Myöhemmin voitiin kuitenkin todeta walkean päässeen syttymään Hellmannin naapuritalon sawupiipusta tulleista kipinöistä.

Turun tuomiokirkon kellot soittivat walkean päässeen irti, mutta kaupungin porvariston ollessa markkinoilla Tampereella (no joku järki on sentään ollut jo tuolloin turkulaisilla) ja Turun ylioppilaiden ollessa lomalla, jäi venäläisten sotilaiden avun varaan kaupunki. Komennus tulikukon taltuttamiseksi meni kuitenkin enemmänkin ryöstelyksi joten niin pääsi walkea lewiämään hallitsemattomaksi. Aiemmin olivat turkulaiset onnistuneet polttamaan kaupunkinsa jo 30 kertaa. Nyt kuitenkin tuli tuhosi 11 000 turkulaisen kodin talven tehdessä tuloaan. Henkensä menetti 27 ihmistä ja parisataa sai vammoja 4.- 5.9.1827 riehuneessa palossa. Sittemmin kaupunki on tulikukolta säästynyt.

Näitä ynnäillessä Mikki Hiiri osoitti taas kerran, että oli aika marssittaa popparit lavalle. Väkeä oli kertynyt kuin pipoa lehtereille. Tuotantoporras ilmoitti summittaiseksi luvuksi 5600 katsojaa illan esitykselle. No niin… Viikonlopun saldoksi saadaan sen kuuluisan Ojalan laskuopin mukaan sitten 10 600 katsojaa. (Luvut eivät ole tarkkoja toim. huom.) Intro siis pyörimään, soitto kulkemaan ja pommit paukkumaan.

Ilman suurempia murheita kulki illan anti. Perinteisesti duetoidessaan Suvin kanssa on Olli tavannut esitellä neidin ja toivonut pääsevänsä edes vierailemaan taustalaulajaksi nuoren neidin omalle juhlakiertueelle kymmenen vuoden kuluttua. Annikan kanssa esitetyssä duetossa on Ollilla taas ollut tapana sanoa tai laulaa jotain Annikalle. Tänään kuulimme pätkän Elton Johnin ja Bernie Taupinin säveltämästä ja sanoittamasta 1970 ilmestyneestä ”Your Songista”. Leskisen Juice siihen käännöstekstin teki ja kyseinen kappale löytyy ainakin Mustajärven Paten Lago Nero soololevyltä vuodelta 1988. ”Sinun laulusi” soi illassa pienoisena ekstrana. Kaunis laulu, joten laitetaanpa Ikurin Ukkometson esittämään versioon Youtube-linkki tähän perään.

http://www.youtube.com/watch?v=XQuCJEtIqI8

Samaisen kappaleen on levyttänyt myös ainakin Alwari Tuohitorvi vuonna 1972 singlenä. Tosin ei Leskisen sanoittamana. Ähtäristä alkunsa saaneen Alwari Tuohitorven lannanlevittäjät säesti muuten Jukka Kuoppamäkeä ennen oman uransa alkamista. Tätäkin bändiä tuottanut Sundqvistin Mika on muuten bassotellut tuossa bändissä. Ja Seppo ”Kala” Alajoki ja Seppo Tammilehto ovat sen riveissä esiintyneet.

Loppuun vielä paikallinen keikkajärjestäjä ja tilaisuuden promoottori ojensi Ollille Kultalevyn tehdyistä keikoista kuluvan juhlakiertueen kunniaksi. Niin päättyi ilta Turussa, joten oli aika pakata tavarat kiireen vilkkaa ja kiirehtää takaisin Tampereelle nyt kun Myllysiltakin on tamperelaisvoimin rakennettu uudelleen. Ettei vain pääsisi tarttumaan se kuuluisa Turun tauti.