1.6. Kauhava, Tiikeri
Ei voinut muuta todeta kun unensekaiseen olotilaan iskostui Elviksen ilmoitus siitä, että Horrori oli päässyt karkuun. Voiko olla kamalampaa herätystä aamutuimaan kuin ystävän hätääntynyt soitto. Nyt täytyisi järjestää kiireesti jonkinlainen etsintäoperaatio. Miksi juuri nyt? Juuri nyt kun operatiivinen toiminta oli juuri alkamassa. Viiden kuukauden tauon jälkeen pitäisi lähteä liikkeelle, niin eikö juuri silloin tapahdu jotain tällaista.
Kun kaikki mahdolliset
viranomaistahot oli saatu aktivoitua ja hälytettyä apuun perustettiin
väliaikainen operaatiokeskus Elviksen verstaalle. Poliisin, palokunnan,
armeijan, eläinlääketieteen, elintarvikehygienian ja
ympäristönsuojeluviranomaisten kokoonnuttua verstaalle, seinälle ripustettiin
massiivinen Etelä- Suomen kartta ja siihen nuppineuloilla merkittiin paikat,
joista Horroria kannattaisi aikaisempien havaintojen pohjalta etsiä. Iskuryhmät
laitettiin liikkeelle, mutta varmuuden vuoksi päätettiin Tampereen ympäristön
pääteiden varsille järjestettiin vielä liikennesulut.
Sulkualueen ulkopuolelle
järjestettiin myöskin varmuudenvuoksi kaukopartioita haravoimaan
pääkulkureittejä. Tällaisen partion onnistuikin tavoittaa Horrori Parkanon
tietämillä kävelemästä. Niin innoissaan oli keikkojen alusta oli ollut
tuotemyyntimme edustaja, ettei ollut malttanut odottaa auton lähtemistä vaan
aloittanut matkanteon jalkaisin. Jo edellisenä iltana. Suuntana oli kuulemma
ollut Kauhava ja yökerho Tiikeri.
Reenaa, reena.. että mahdut porukkaan |
Hieno homma tuli todettua.
Onneksi tilanne raukesi nopsaan ja päästiin askareeseen. Tai olihan sitä jo
askarreltu tovi tätä periodia
varten. Ensin heräteltiin bussi varastolta, inventoitiin ja tarkistettiin
kaikki kamat, että ovat tallella ja kuosissa. Ja pitihän sitä hieman
harjoitella. Siispä kamat pydeen Akun tehtaalle Ylöjärvelle ja reenaamaan. Ensi
treenasi tekninen osasto kamojen pystytystä ja sitten oli bändin vuoro
harjoitella omaa osaamisalaansa. Laitteet siis vireeseen ja sitten porukalla
hämmästeltiin uutta etupääntiskiä. Siis mikseriä. Sitä yleisölle ääntä tarjoavaa.
Kummasteltiin siinä samalla uutta miksaajaakin. Edellinen siirtyi ansiokkaan
uran jälkeen oikeisiin töihin ja kytkeskelee nykyään sähköjohtoja oikeassa
järjestyksessä niihin pistorasioihin.
Suvin ja Ollin joskus
aikaisemmin tekemä 64 biisin lista keikoilla soitetuista biiseistä esiin ja
mietintään että missä järjestyksessä käydään läpi. Ja mitä otetaan mukaan.
Lopulta päädyttiin aakkoselliseen järjestykseen ja treenit käyntiin.
Pitkin päivää käytiin
biisejä läpi, kunnes ehtoon korvalla päätettiin lähteä välillä hieman elpymään
kotiin. Aamusta bändi palaa paikalle valokuvaajan kanssa ja ottaa uudet
promokuvat tulevia koitoksia varten. Ymmärrettävistä syistä tekniikan poikia
pyydettiin pysymään poissa paikan päältä tuon ajan, etteivät vain vahingossakaan
liimautuisivat filmille jonkun takaa kurkkimaan. Sitten harjoitukset taas
käyntiin ja loppu lista läpi. Kamat kasaan ja ajatukset kohti Kauhavaa.
Johan tätä onkin odotettu,
mutta viiden kuukauden tauon jälkeen saatiin siis bussi liikkeelle ja kohti
Kauhavaa. Oikein mukavaa oli vaihdella kuulumisia samalla kun totuttelee selkää
ja persmusta taas bussin penkkiin.
Hienoa oli palata takaisin
tielle. Hypnoottinen keskiviiva vilkkuu ja osoittaa että matka etenee. Viimein
matkamittariin oli kertynyt sen verran lukemia että voitiin todeta
asutuskeskuksen jossa oltiin olevan Kauhava. Kalevi Haapojan ja Antti Tuurin
maisemissa siis oltiin. Pohjanmaa ja Häjyt -elokuvat kertovat elämisestä näillä
seuduilla ja varsinkin Antti Tuurin Pohjamaa-sarjan kirjat. Tarkkaa kuvausta
elämisestä lakeudella eri aikoina.
Bussi parkkiin yökerho
Tiikerin viereen ja tyhjäksi. Tämä oli meillä päivän epistolana. Tavarat
harjoituksissa havaitun mukaan kasaan, ikään kuin lihasmuistista ja huttu
huuleen. Samalla kurvasivat paikalle tuotemyynnin Horrori ja hänen
kuljettajansa. Viime vuonna mukana ollut Santtu kurvaileepi pirssillä nykyisin
Tampereella, joten letukan komennon on ottanut taasen Pipsa.
Vielä pienet sound checkit
ja treeninpoikaset päälle ja ovet auki. Kyseinen ilta on huomisten
valmistujaisten vuoksi ehkä vuodenpäivistä huonoimmasta päästä järjestää
mitään, mutta silti paikalle saapui tilanteeseen nähden hyvin väkeä. Tietysti
enemmänkin olisi mahtunut, mutta kuitenkin. Discoteekki paukkumaan ja
odottelemaan.
Vihdoin koitti kauan ja
hartaasti odotettu hetki. Bändin pojat komennettiin takaisin lauteille
kuukausien tauon jälkeen. 18.12.11 oli Baltic Princessillä viimeksi porukka
potkittu soitantohommiin. Nyt kuin vasikat kevätlaitumelle painelivat popparit
soitintensa ääreen ja menoksi. ”Vie mut minne vaan” ja tauko oli ohitse.
Illan koittaessa sai myös
ensi-iltansa uudelta levyltä kappale ”Ei rakkaus kuole milloinkaan”. Tero
Roinisen ja Juha Tapion yhteistyöstä syntynyt kappale. Tämän Tapionhan kaikki
tuntee, mutta Roinisen Tero on uusi tuttavuus tälle porukalle. Deep Inside ja
GG Caravan bändeissä vaikuttaa tämä Roininen.
Saa nähdä sitten millaisen
statuksen tämä kappale yleisössä ajan mittaan aikaan saa. Kertosäe ainakin jää
soimaan päähän heti ensi kuulemalta. Muuten keikka oli tuttua ja turvallista
laulantaa vuosien varrelta. Kun illan aikana 17 kappaletta oli kahlattu läpi
oli aika esittää kiitos paikalle saapuneille ja todeta että siitähän se sitten
lähti. Hyvin oli muistissa systeemit. Tavarat enää autoon ja huomista
odottamaan. Huomenna olisi taas päivä uusi.
2.6.
Kalajoki, Merisärkkä
Aamutuimaan sitten ylös. Tuo
viiden kuukauden breikki oli saanut aikaan sellaisen efektin elimistössä, että
aamulla kellon näytettyä seitsemän aukeavat silmät. Meinaan, jotenkin sitä oli
tottunut oikeiden ihmisten elämään, eikä tällaiseen kukkumiseen öiseen aikaan.
No kyllä se rytmi tästä vielä kääntyy ja syyspuolella ollaan taas ihmeissään,
että kun aina on pimeää kun on valveilla.
Keräännyttiin siinä
porukalla sitten aamupalalle pölisemään päivän polttavia ja nyt oli aikaa
oikein porukalla vaihtaa kuulumisia kevään ajalta. Pölistiin aikamme, ennen
kuin todettiin, että olisi aika käydä eteenpäin. Ne kuuluisat Kalajoen hiekat
odottavat.
Jos eilinen päivä
onnistuttiin viemään läpi ilman ongelmia, lähti päivän askareet sitten hieman
hankalasti käyntiin. Eräs porukastamme onnistui nimittäin lukitsemaan itsensä
WC-tiloihin. Ja luonnollisesti ilman minkäänlaista mahdollisuutta hälyttää
apua. Onneksi tuo joku oli kuitenkin tekniseltä osastolta, joten ei huolta eikä
murhetta. WC:n lukko ensin osiksi ja sitten kasaan takaisin. Ja entistä
ehompana luonnollisesti.
Ei käynyt niin kuin Vaasassa
aikoinaan. Tarinan mukaan ensimmäisiä rock-musiikin vientiartikkeleita eli Hurricanes
oli tuolla Svea-mamman mailla kiertelemässä ja musiikillista ilosanomaansa
levittämässä. Paluumatkalla sitten tapahtui. Tuohon maailman aikaan
rockmuusikko ja poliisi olivat jatkuvasti ikään kuin tukkanuottasilla, jos
ilmaisu sallitaan. Sattui sitten niin tarinoiden mukaan, että nappasivat poliisit
Hurricanes-porukkaa hoteisiinsa. Laittoivat sitten kaksi tekniikanmiestä samaan
huoneeseen odottamaan jatkotoimia. Sattui vain niin, että tuossa huoneessa
sattui olemaan poliisiaseman sähkökeskus ja tälle kaksikolle oli unohtunut ruuvimeisseli
taskuun. Lopun saattaa arvata kun kaksikko hetken vartioimattomana siellä sai
huseerata. Saattoivat hieman sähköt nimittäin sekoilla tuon jälkeen.
Paikalle saavuttiin hyvissä
ajoin joten popparit majoitukseen ja laatikko-osasto hommiin. Paikalla on
nimittäin maankuulu ja hidas hissi. Nosto matkaa on kokonaista 1,5 metriä,
mutta silti tuolla keksinnöllä kestää kolmatta minuuttia suoriutua tuosta
reissusta kerrokseen ja takaisin. No aikansa kun suhaili saatiin tavarat
paikoilleen ja pydeen niin kuin isolla kirkolla sanotaan.
Äänet läpi ja odottelemaan.
Televisiosta seurattiin lähetystä Tampereen Keskustorilta, jossa YleXPop 2012
tapahtumassa ei kelit säälineet tapahtuman kasaajia. Varsinaisen keikan
alkaessa tapahtui sama ilmiö kuin Moskovan olympialaisissa 1980: keli kummasti
kuivui ja saatiin tapahtuma läpi vietyä onnellisesti.
Kovin oli kolea keli myös
rantahiekalla. Ei tehnyt tosiaankaan mieli makoilla rannalla. Onneksi,
nimittäin se Kalajoen hiekka takertuu ihmiseen tiukemmin kuin Horrori. Ei
meinaa lähteä millään pois. Horrorin saa iholta pois heittämällä palan
lenkkimakkaraa jonnekin jorpakkoon. Puskat vain pölisee kun lyhytkarvainen
lenkkimakkarannoutaja toimii.
Aika kului siis kuin jäitä
poltellen. Vihdoin koitti kuitenkin aika kirmauttaa orkesterin pojat lavalle ja
soitantohommiin. Suurta riemua oli taasen ilmassa, Kun ”Vie mut minne vaan”
polkaistiin käyntiin ja heti perään ”Pieni ihminen suuressa maailmassa” sai
vuoronsa.
Hetkeen aikaan ei oltukaan
vierailtu Kalajoen mutterisalissa. Viimeksi kun hietikolla vierailtiin oltiin
Juhannusjuhlilla Merisärkän takana aukeavalla rannalla. Silloin uutena
kappaleena soiteltiin ”Onnen hohteessa” kappaletta. Eilen ensi soittonsa saanut
”Ei rakkaus kuole milloinkaan” on siis tällä hetkellä esittelyssä olevaa uutta
materiaalia. Ja myöhemmin on lisää luvassa.
Samalla tavalla se aika
näköjään rullaa myös Kalajoen aika-avaruudessa. Ei yhtään sen hitaammin tai
nopeammin. Tästä voidaan siis päätellä että ainakaan suuria massoja ei liiku
Kalajoen suunnalla, jolloin ajan kulku hidastuisi. Tai näin voidaan päätellä
saksalaisen patenttitoimistovirkailijan suuresta ajatuksesta suppean
suhteellisuusteorian mukaan. Einsteinin ajatuksen pohjalta täytyi todeta, että
illan ajan kulku oli ollut vakio ja oli aika esittää illan viimeiset kappaleet,
pakata tavarat ja lähteä kotiin päin kikkailemaan.
Läpi öisen Pohjanmaan vei
reittimme utuisten pellon pientareiden päästä Hämeeseen ja tuttuun ja
turvalliseen petiin. Hienostihan tämä lähti vaikka aikamme makoiltiin.
8.6.
Ikaalinen Iskelmä Paratiisi
Se olisi sitten seuraavan
viikonlopun vuoro. Ja ohjelmassa tänään Ikaalinen ja Iskelmä Paratiisi. Matkaa
ruhtinaalliset 56 km pihasta pihaan. Eipä siis vaivannut kiire.
Hyvissä ajoin kuitenkin lähdimme
matkaan, sillä bussin ajoreitti tuonne Ikaalisten kylpylän takapihalle
kasattuun telttaan ei ole mikään moottoritie. Jos joudutaan sompaamaan,
nimittäin.
Bändihän on ahkeroinut koko
toukokuun studiossa äänittämässä uutta ja syksyllä ilmestyvää levyä. Tällä
hetkellä tilanne on sellainen, että biisien miksauksia aloitellaan, ideana nyt
niin, että tuottajakolmikosta Viitasen Jani aloittaa kappaleiden miksaamisen
Mikon ja Jaskan liittyessä myöhemmin mukaan. Saa nähdä toimiiko tämä tapa, vai
laitetaanko lapsi maailmalle jollekulle muulle miksattavaksi.
Erilaisia äänityksiä tehdään
vielä kaiken aikaa ja mm. tamperelaisen Sound of JJ -studion palveluita tullaan
myöhemmin käyttämään hyväksi. Tuota studiota pyörittää jo 70-luvulla Juicen
bändissä soitellut Nordlundin Juuso. Tosin miehen bassottelua on kuultu monessa
muussakin. Juicen Grand Slam yhtyeen jälkeisillä levyillä, samoin kuin
Tikanmäen Anssin projekteissa.
Mielenkiinnolla odotellaan
mitä aikaan saavat bändi taustajoukkoineen tällä kertaa. Tosin nyt oli aika
keskittyä elävään osaamiseen ja viihdyttämään paikalle saapunutta juhlakansaa.
Telaketju-orkesteri hyppyyttikin juhlakansaa bilemenollaan. Pohjanmaan syt..yst…tsy…sytdein…
painavin bilebändi hommissaan.
Kylpylän puolelle oli
järjestetty myös ohjelmaa. Siellä oikeat tanssibändit viihdyttivät oikeata
tanssikansaa. Teltan valtasi maailman toisiksi mukavin mies eli Juha Tapio.
Niin sitä mukavinta ei olla vielä tavattu, mutta täytyy se mahdollisuus antaa,
että hän jostain eteemme osuu.
Juha Tapion viihdyttäessä
kansaa, kasailtiin me tavarat valmiiksi lavan takana. Vuorossa oli siis kesän
ensimmäinen festariveto. Tavarat siis esivalmiiksi ja odottamaan. Ja kun Juha
Tapio porukoineen oli saanut osuutensa kuokittua oli vuorossa pienimuotoinen
mustapukuisten miesten muotinäytös. Eli vaihto. Tavarat sisään ja ulos ja kytkyyn.
Nopea linjojen tarkistus ja menoksi.
Bändi lauteille ja illan teltan
viimoinen esiintyjä hommiinsa. ”Vie mut minne vaan” ilmoille ja teltassa oli
taas tunnelmaa. Pienoisen ongelma oli saatu aikaan Mikon pianon kanssa. Meinaan
meni hieman ristiin nuo kytkennät, mutta onneksi sekin saatiin korjattua
suhteellisen nopeasti. Eli puolessa keikassa. Niinkin vaatimaton vika kun oli
kyseessä. No aina ei voi onnistua.
Tänään esitys vuoronsa
saivat paljon toivottu ”Karheaa ja kaunista” Jukin laulamana ja viimeisen
studiolevyn nimikappale ”Loisto”. Ja hieno oli boogie teltassa. Nythän orkka
alkaa oikein vertyä tähän touhuun. Ja kun vanhukset alkavat vertyä tarkoittaa
se sitä, että ilta alkaa olla ohitse. Loppuun vielä ”Kiitos ja kunnia” ja
”Rakkaus on lumivalkoinen”. Nyt olisi aika kiepauttaa kotiin ja alkaa
valmistautua huomiseen koitokseen Kaarinassa. Matkaan siis. Kotiseutukeikkojen
etu numero yksi: ajoissa kotona. Ei ole ehtinyt Aamulehti vielä tulla
painokoneesta ulos ja postiluukusta sisään.
9.6. Kaarina,
Saaristo Open
Jaaha!! Sitten suunnaksi
Varsinais-Suomi ja Kaarina. Saaristo Open festivaali olisi illan ohjelmassa.
Mitäs siinä sinne mennään minne toimistolta määrätään. Matkaan siis.
Kaarinahan on Turun Vantaa.
Siis samalla tavalla ison kaupungin kainalossa kuin on Vantaa ja Nokia
esimerkkeinä nyt mainittakoon. Tällä hetkellä kuumana käykin keskustelu Suomen
kuntien määrästä. Valtio on selvästi sitä mieltä, että kuntia on liikaa ja
niitä pitää karsia. Kuntia täytyisi yhdistää.
Aiemminhan tarjottiin mahdollisuutta
liittyä hyvällä yhteen, mutta kuntakentällä luonnollisesti sitä vastustettiin.
Nyt ilmassa leijuukin uhka, että jos ei hyvällä, niin sitten pahalla.
Ilmeisesti kohtapuoliin on tarkoitus julkistaa kriteerit, joilla kunta voi
jatkaa itsenäisenä yksikkönä toimimista. Ei muuten, mutta kohta taitaa olla
paljon kunnanjohtajia työttöminä.
Saas nähdä taas kuinka tuossakin
käy. Tosin ei nämä kuntaliitokset nyt niin uusia asioita ole. 2009 tehtiin
Suomessa yli 30 kuntaliitosta valtioneuvoston kunta- ja
palvelurakenneuudistuksen myötä. 1973 kävi myöskin suuri kato kuntalistalla
monen pienen kunnan liittyessä suurempaan kuntaan. Taustalla oli 60-luvun
lopulla vireillä ollut kuntauudistus. Tuolloin hallituksen asettama
virkamiestyöryhmä esitti lakia, joka mahdollistaisi pakkoliitokset. Tuosta
asiasta ei koskaan päästy eduskunnassa sopuun, mutta pakkoliitosten pelossa
pienet kunnat liittyivät isompiin.
Samoin katoa kuntakartalla
tapahtui myös jatkosodan loputtua, kun Maamme joutui sodan häviäjäosapuolena
alueluovutuksiin Neuvostoliitolle. Tuolloin kolme kaupunkia ja 42 kuntaa
luovutettiin kokonaan Neuvostoliitolle. Osittain alueitaan menettivät 23 kuntaa
tai kaupunkia. Niin se maailma muuttuu.
Mutta mitäpä me
kunnallisasioista nyt murehtimaan, edessä olisi keikan hoitaminen. Aiempina
vuosina on hieman tahtonut olla ongelmana keli Kaarinassa. Viime vierailulla
vettä vihmoi oikein urakalla ja maahan asti. Oli meinaan ukot kalsareita myöden
märkinä. Uitetut koirat saivat matkata kotiin. Kyllä oli äiti ylpeä pojastaan
joka ovesta astui sisään. Koko matkan ajan vierailtiin hermostuneesti eri
sääpalveluissa tuijottamassa sääennusteita. Saas nähdä kuin äijäin käy,
säilytäänkö kuivina tämä reissu.
Illan epistola Kaarinassa
oli muodostettu hieman raskaamman puoleiseksi. Siispä sekaan vaan, vaikka
musiikillinen anti ei mitään säröä olekaan. Pakollinen illan kevennys siis.
Illan musiikillisen
ilakoinnin aloitti säröisen melankolia lähettiläät Kouvostoliitosta eli
Viikate. Viikatteen purkaessa laitteitaan saavuimme paikalle. Autettiin hieman
miehiä mäessä ja kannettiin tavaroita bussia kohti. Pyydettiin samalla lupaa laittaa
CV:hen merkintää työskentelystä Viikatteen tieryhmässä. Ja lupahan tuli.
Ji-huu!!
Viikatteen keräiltyä
kamppeensa ja lähdettyä illan toisiin iltamiinsa könysivät lavalle Heinolan
punkakatemian rehtorit Sipe, Toni ja Parta-Sami. Sama kohtalo oli Apulannalla
edessä kuin Viikatteellakin. Kivenlahtirockiin johti heidän tiensä heti keikan
jälkeen. Toiset juhlat olivat pojilla edessä. Apulanta ilakoi aikansa ja
vetreytti juhlakansan tälle kokoonpanolle jota tässä edustetaan.
Eipä siis muuta kuin nupikat
kaakkoon ja kemmakat pystyyn. Illalle soittoaikaa oli järjestäjän puolesta
varattuna 90 min, joten illan antiin lisättiin muutama ylimääräinen kappale.
Ilmoille pääsi myös harvemmin kuultu ”Angelique”. Samoin Juki sai vetää neljä
biisiä illan kuluessa. ”Pudonneet” ja ”Karheaa ja kaunista” saivat tänään
vuoronsa.
Soitto soi ja vehkeet
temppuilivat. Ensin irtisanoi Daffyn kitaran lähetin sopimuksensa hetkellisesti
irti ja kun tuo ongelma oli ratkottu päätti Jukin basso vapautua hihnansa
ikeestä. Eipä tuollaista vikaa aiemmin olekaan eteen tullut ja taas tuli.
Viimein tuli aika luovuttaa
lava ulkomaan eläville. Ensin lavan valtasivat Uriah Heepin herrasmiehet. Pitkän päivätyön tehneet nämä
herrat rockmusiikin saralla. Bändin aloittaessa me olimme jo tosin jättäneet
festivaalialueen taaksemme ja matkasimme kotiin. Pari heeboa tosin jäi
aistimaan Heepin soittoa.
Tykästyivät sen verran nämä
britit tästä parivaljakosta, että kutsuivat heidät takahuoneeseensa
juhlistamaan bändin kitaristin Mick Boxin eilisiä syntymäpäiviä. Hauskaa oli
ollut näissä 65-vuotisjuhlissa. Onnea vaan koko porukalta.
Uriah Heepin jälkeen lavalle
nousivat vielä alankomaalainen Within Temptation. Vai pitäisikö sanoa
hollantilainen? No kuitenkin sieltä Euroopan mantereelta, missä kopsutellaan
puukengät jalassa tulppaanien ja juustojen keskellä merenpinnan alapuolella. Me
olimme tosin jo jossain Hämeen rajaseuduilla tuolloin, kotiin ei olisi enää
kuin pikku nyppy. Kelitkin suosivat. Vettä tuli, mutta sillai hillitysti.
Hieman tiuhuuttamalla nääs.
14.6.
Siikainen, Urheilukenttä
Jaahas… se olis sitten taas
uusi viikko ja uudet puuhat. Ja tälle päivälle Karppasen lähettämässä listassa
oli kirjoitettu Siikainen. Sinne siis. Tosin, ensin kartta käteen ja pieni
tarkistus, että minne.
Pohjois-Satakuntaan käy
tiemme. (Ei me nyt oikeesti niin uunoja oltu, ettei me tietty missä Siikainen
on, Höh!) Siikainen on pieni maalaisyhteisö Kankaanpään kainalossa. Pohjanmaan
ja Satakunnan villillä ja vapaalla rajaseudulla sijaitsee tämä kunta. Ovat
ottaneet tavaksi järjestää kesäkarkelot paikallisella urheilukentällä
vuosittain. Eipä siis muuta kuin matkaan.
Kuluneen viikon uutisissa
mainittiin musiikin saralta Happoradio jäävän tauolle. Vuodesta 2003
aktiivisesti toiminut bändi jää noin vuoden mittaiselle tauolle.
Lehdistötiedotteiden mukaan herrat aikovat ensin puolen vuoden ajan vain
lomailla ja sitten suunnata studioon uuden materiaalin kimppuun. Sen verran
aktiivisesti on kuulemma nyt askarreltu, että lomailuakin on välillä
kokeiltava. Ennen taukoa bändi on mahdollista tavata kuitenkin vielä Suomen turuilla
ja toreilla. Viimeiseen rypistykseen orkka nousee elokuun neljäntenä Helsingissä
Circuksessa.
Toinen musiikkimaailman
uutisista oli kuluneella viikolla Scorpions rumpalin James Kottakin kunto
bändin Nancyn keikalla. Monessa liemessä keitetty ameriikan rummuttaja oli
hieman herkistyneestä mielentilassa. Nautintoaineilla tosin oli asiaan hieman
vaikutusta. Tätä mies sitten pyyteli oikein julkisesti anteeksi. Mies ilmaisi
soittonsa olleen suoraan hanurista. Ja kun rumpalista on kyse, niin silloin ei
puhuta pirunkeuhkoista, eikä kurtusta. Katuvalla mielellä ilmoitti että
vastaavaa ei tule tapahtumaan enää koskaan.
Entinen valtakunnan
lippulaiva Nokia ilmoitti myös kuulumisiaan. Ei mitään mieltäylentävää olleet
uutiset. Nokian verkkarit saavat jättää naulaan nyt 3700 henkeä. Hiljaiseksi
vetää kylätien Salossa ja monessa
muussa paikassa. Näin ne sitten muuttuu suhdanteet ja kurssit. ”Tällaisina
aikoina.”
Matkan on kuitenkin pakko
jatkua ja meillä se koittaa edelleen kohti Siikaisia. Matkan varrella
huomioitiin eräs tienvarren taideteos. Itse asiassa Kankaanpäässä. Paikalliseen
liikenneympyrään oli rahdattu ruosteista rautaa erilaisiin muodostelmiin.
Aloitettiin samalla pienimuotoinen pohdinta, että montako vastaavanlaista
tilataideteosta maamme teidenvarsilta löytyy. Veikkaukset talteen ja
voittajaksi päätettiin julistaa syystauon alettua se, joka on lähimmäksi osunut
niistä mitä reissuillamme kohdataan.
Perille päästiin
onnellisesti joten bussilla suoraan jalkapallokentän poikki ja paikalle
rakennetun lavan kylkeen kiinni. Tavarat paikoilleen ja äänet läpi. Kaikki oli
osaltamme valmiina, joten tehtiin tilaa illan avausbändille. Porilaista
musiikkiosastoa myöskin oleva Jussi Haanpää & Jim Beat sai vallata nyt lava
rakennelman ja aloittaa illan.
Me vetäydyimme ensin
paikallisen Nuorisoseurantalon uumeniin kahvittelemaan paikalle kurvanneen
Ressun kanssa. Niin, kyseessä ei ollut tämä punaisen paronin kaveri, eikä se
entinen Bogart co. laulaja Turusta, vaan tämän bändin ensimmäinen miksaaja
sieltä 80-luvulta. Kertoi löytäneensä arkistoistaan ensimmäisen sopimuksensa
Yö-yhtyeen kanssa jota siinä hieman spekuloitiin.
Niin se aika kuluu ja
maailma muuttuu. Tässä päivässä lauteet lämmitellyt Jussi Haanpää & Jim
Beat halusivat esittää viimeisenä kappaleena Likaiset legendat. Mikäpä siinä
todettiin ja tavarat vaihtoon.
Mahtavan oloista oli olla
Siikaisten urheilukentällä. Aurinko laski länteen eli paistoi suoraan lavalle.
Se suorastaan hemmotteli paikalle saapuneita 1200:aa henkeä.
Mikäpä siinä muuta kuin
lavalle mars. Nyt riitti etuvaloa soittajille. Jopa niin paljon että kesken
soiton jouduttiin bussista kaivamaan poppareille aurinkolaseja että näkevät
instrumenttinsa. Oikein oli mukavaa lämpimässä ja aurinkoisessa illassa
soitantoa harrastaa.
Siikaisten kunta on nyt
ottanut tavaksi järjestää kesäisin tämän kaltaisen tapahtuman. Viime vuonna
Urheilukentän valtasi Popeda. Tuolloin paikalle oli uskaltautunut noin 800
henkeä. Eli yli mentiin tällä kertaa.
Vaikka aurinko paistoikin
oli avausbiisin jälkeen bändin mielestä heitettävä ”Vain varjot häntä seuraa”.
Ja tottahan se oli, tässäkin tapauksessa. Olihan ne varjot soittaja poikien
selkien takana. ”Laulu rakkaudelle” kappaleella hieman laulatettiin porukkaa ja
riemua riitti. Kaikille tasapuolisesti. Tämä on Suomen suvea parhaimmillaan.
Lämmintä, valoisaa ja hauskaa.
Aika kuitenkin taas kerran
koitti kerätä kimpsut ja kampsut. Pakata bussi ja kotiin päin. Huomenna
nimittäin on edessä tärkeä päivä. Matka koittaa Mikkeliin ja siellä vastassa Konde
Kontiainen.
Mukava oli matkata kotiin.
Oikein oli onnistunut ilta kaikin puolin.
15.6.
Mikkeli, Mikkeli soikoon
Ja sitten matkaan. Edessä
Mikkeli (tässä voisi taas hieman riimitellä alatyylisesti, mutta antaa nyt olla
vaan). Eipä siis muuta kuin matkaan.
Suunnaksi ensi Jyväskylä.
Jämsässä havahduttiin pienoiseen esteeseen. Olivatten laittaneet tien poikki ja
ohjasivat liikenteen Jämsän keskustan kautta. Aiheesta tietysti voi spekuloida,
että onko kyseessä oikeasti siltaremontti vaiko mahdollisesti viime syksyltä
tuttu elinkeinoelämän piristyskeino.
Emme jääneet kuitenkaan
Jämsään kuluttamaan ropposiamme, vaan jatkoimme sitkeästi kohti Jyväskylää ja
sieltä kurvaten Mikkeliin. Popparit hotelliin ja tekninen osasto keikkamestalle
pyörimään. Syynä oli paikalla jöötä pitävä Konde ja uusi savusauna.
Viidakkorumpu oli aiemmin päristänyt korviimme uutisen, että alla on uusi
kiesi. Sitä suunnattiin porukalla pällistelemään. Kiertäjiä oli auton ympärillä
kuin autokaupassa. Hieman renkaitakin potkittiin ja iskareita paineltiin.
Komea oli kiesi. Kovin
ihmeteltiin savupiipun pienuutta. Körssiä tuossa salamassa kuitenkin menee
toppa kaupalla. Ylpeä isäntä tosin hermostui meihin aikamme tuota ihmeteltyämme
ja komensi koko konkkaronkan telttaansa kaffen ääreen. Paljon oli kuulumisia
vaihdettavana.
Ylpeä yksiön omistaja |
Takahuoneessa, eli niin kuin
isossa maailmassa nimittävät backstage-alueella, nähtiin eräs toinenkin ihme.
Ylpeänä tuli Horrori esittelemään uutta hankintaansa. Kertoi ensin ostaneensa
yksiön Mikkelistä. Aikoi kuulemma mikkeliläistyä. Kertoi asunnon olevan suhteellisen
pienen, mutta riittävän hänen tarpeisiinsa vallan hyvin. Oli kuulemma
järvinäköala ja kaikki. Pyysi käymään nopeasti, ennen keikkaa. Porukalla sitten
lähdettiin kyläilemään ja kuiskittiin siinä matkalla, että olisi nyt hieman
aiemmin kertonut niin oltaisiin voitu ostaa jotain tupaantulijaislahjaksi.
”Ilo, onni, rauha, suola, leipä, kauha kodissanne olkoon aina” todettiin
kuorossa kunnes Horrori tempaisi bajamajan oven auki.
Hedelmäinen Juvalainen |
”Tuota… tää on vessa,
siirreltävä sellainen…” yritettiin siinä sitten hieman nolostuneina korjata
tilannetta, mutta ei. Naama loisti kuin hangon keksillä. Ja onnellinen oli
uuden asunnon ostanut. Halpakin oli ollut. Alle 5 euroa neliöltä, kuulemma.
Pyyteli kovin sisään astumaan, että kyllä hän kahvit keittäisi. Valiteltiin
hieman kiirettä kamojen kasauksessa. Soittoon oli vielä neljä tuntia aikaa, nyt
ei kyllä ehdittäisi. Joku toinen kerta sitten.
Kurvattiin kuitenkin suoraan
paikan catering-telttaan varsinaisen aarreaitan ääreen. Konde oli nimittäin
laittanut parastaan ja nyt Juvalaisesta Perinnesalaatista oli saatavilla
kesäinen versio. Sellainen hedelmällinen versio näet..
Samalla aukenivatkin paikan
portit ja yleisö alkoi valumaan sisälle. Illan aloitti duo pohjalta vetävä Aku
ja Monza. Yleisö alkoi valumaan paikalle, kuka nauttimaan musiikillisesta
annista, toinen taasen toisenlaisista tarjoiluista.
Kepeän iloittelun jälkeen
nopea kamojen vaihto ja uuden kuosin saanut Yölintu lauteille. Silmun veljesten
rinnalla soittelevat nyt uudet miehet. Muuten konsepti on aivan sama. Siispä vibraattoa
lauluun ja rautalankasoundia
kitarasta. Silmu veljekset Simo ja Matti ovat nyt saaneet rinnalleen Jukka
Harjun, Jari Luostarin ja Joni Leinon. Hieman mediassakin spekuloidulla tavalla
Heiskarin Kari, Kuusijoensuun Markus ja Kesä-Keijo siirtyivät Yölinnun
vahvuudesta uuteen kuosiin. Tai uuteen bändiin.
Yölinnun saatua settinsä
ohitse oli vuorossa taasen nopea kamojen vaihto ja linjacheck. Alkunauha
soimaan bändi lavalle. ”Vie mut minne vaan” tärähti ilmoille ja riehakkuus
saapui Mikkelin satamaan.
Konden kokko |
Kun soitto vuoron sai
kappale ”Niin paljon me teihin luotettiin” nähtiin lavan takana hiippailemassa
eräs hahmo, oudon kantamuksen kanssa. Konde oli hankkinut upouuden pallogrillin
johon mies tuikkasi tulen. Ihmettelimme hetkisen, että mikähän rituaali nyt on
käynnissä kun mies seistä toljottaa valkean edessä ja körssi sauhuaa. Ei kai
nyt miihinkään savolaiseen shamanismiin olla sekaannuttu.
Vastaus saatiin kuitenkin
hieman myöhemmin. Itse asiassa bändin veivatessa ”Rakkautta vain?” kipaletta.
Jostain kätköistänsä kantoi Konde grillin ääreen makkaraherkkuja ja pisti
grillikauden avajaiset porukalle. ”Nomikäettei” toteaisivat Kontiaisen Vesa ja
Hynysen Jouni kuorossa. Sehän passaa. ”Likaiset legendat”, ”Ihmisen poika” ja
pari vielä kerran kappaletta ilmoille, ennekuin paikallisen nimismiehen
paperille kirjaama mölylupa loppui. Tavarat kasaan ja kyytiin. Ja sitten
grillibileisiin. Ai ai että oli herkkua! (Tosin tässäkin täytyy muistaa, että jos
sattuu olemaan makkaran ystävä, niin silloin oli ai-ai olo. Kasvisruokavaliota
noudattaville ei tarjoilu välttämättä ollut ihan niin täyttä herkkua.)
Pitihän sitä sitten käydä
vielä jatkoilla nopeasti paikallisessa Wilhelm-ravintelissa kun illan isäntä
kovin toivoi. Oli vain niin ammuttu täyteen väkeä, että meinasi, ja menikin,
mennä hermo, joten suunnaksi kannatti ottaa hotelli. Huomenna olisi uudet
seikkailut edessä. Ja Joensuun seudun musiikin ystävien kunniapuheenjohtaja H.
Tietäväinen.
16.6. Joensuu,
Osuuskaupparock
”Ruokaa, ruokaa,
Suoli huokaan,
Napa hankaa
Selkärankaa”
Näissä kalevalaisissa
tunnelmissa aukeni silmät uuteen aamuun. Aikaa olisi vielä ollut köllötellä,
mutta keväisen tauon aikaan saama oikeiden ihmisten aikoihin eläminen pakotti
silmäluomet auki jo aamuvarhain. No, ei muuta kuin nokkimaan hotellin äitien
tekemää aamupalaa.
Eipä ihan hirveästi ehtinyt
kello eteenpäin kun oli vatsa täynnä erilaisia ravintoaineita. Mitäs sitten
tuli tuumailtua. No onneksi joku oli laittanut useita suomalaisen
elokuvataiteen klassikoita Youtube-palveluun, joten mainio Jari Tervon kirjaan
perustuva Tapio Piiraisen ohjaama ”Poliisin poika” katseluun.
Nopeasti vierähti taas
puolitoistatuntinen, vaan ei riittänyt vielä ajan kulku. Seuraavaan koitokseen
lähtemiseen oli vielä aikaa, joten olisi synti istua koko päivä sisätiloissa
ulkona vallitsevan hellesään aikana. Suunnaksi Mikkelin tori ja torikahvit.
Samalla voisi taas kerran poiketa katsomassa 9.8.1986 tapahtuneen
pommiräjähdyksen paikkaa Maaherrankadun ja Raatihuoneenkadun kulmauksessa.
Selin tuohon paikkaan seisoo Mannerheimin patsas. Tuli sitäkin siinä ihmeteltyä
ja räknäiltyä samalla, että montako Mannerheim-patsasta Suomessa mahtaakaan
olla. Helsingissä Mannerheim ratsastaa, Mikkelissä marssii ja Tampereella
katselee Leinolasta kaupungin suuntaan.
Monta on mieltä
Mannerheimistä maassamme. Milloin mielletään sodan sankariksi ja sodan
loppuajan presidentiksi, milloin valkoisten lahtaripäälliköksi. Monissa
liemissä on kuitenkin Mannerheim elämänsä aikana keitetty.
Venäjän keisarikunnan
kamarijunkkarin poika pääsi Suomen kadettikouluun, josta pienoisten vaikeuksien
kautta siirtyi Nikolain ratsuväkiopistoon. Mannerheim erotettiin
kadettikoulusta niskuroinnin ja kapinoinnin vuoksi, mutta onnistui pääsemään
tuohon ratsuväkiopistoon, josta valmistui hyvin arvosanoin. Myöhemmin onnistui
Mannerheim nousemaan myös Chevalierkaartiin, mistä hänet siirrettiin
Venäjän-Japanin sodan sytyttyä rintamalle Mantsuriaan. Sodan loputtua
Mannerheim palasi Suomeen, mutta lähti hyvinkin pian takasin Keski-Aasiaan
suuntautuneelle tutkimusmatkalle. Tämä matka oli tosin naamioitu
tutkimusmatkaksi sillä samalla siellä suoritettiin sotilaallista tiedustelua.
Keski-Aasian matkalta
palattuaan Mannerheim nousi Venäjän armeijan kenraalikuntaan ja edessä olivat
Ensimmäisen Maailmansodan taistelut. Mannerheimin osalta niitä käytiin
Puolassa, Ukrainassa ja Romaniassa. Ensimmäinen Maailmansota päättyi Euroopassa
sekasortoiseen aikaan, jossa mm. Venäjän keisarikunnan valta kaapattiin bolsevikeille
ja näin Mannerheimista tuli työtön. Samaan aikaan Suomessa alkoi
kansallismielisten ajamana itsenäistyminen ja kiristyneessä sisäpoliittisessa
tilanteessa Presidentti Svinhuvud nimitti maahan saapuneen Mannerheimin Suomen
sotilaskomitean puheenjohtajaksi. Sisäpoliittisen tilanteen seurauksena oli
Suomen sisällissota, jossa Mannerheimin johtamat valkoiset voittivat punaiset
”kapinalliset”.
Sisällissotaa seuranneen
ajan Mannerheim toimi erilaisissa luottamustehtävissä ja perusti esimerkiksi
edelleen toiminnassa olevan Mannerheimin lastensuojeluliiton. Mainilan-laukauksista
26.11.1939 alkunsa saanut Talvisota syttyi 30.11.1939 ja Mannerheimistä tuli
puolustusvoimien ylipäällikkö ja edelleen Tasavallan Presidentti 4.8.1944
Neuvostoliiton suurhyökkäyksen aikana. Maaliskussa 1946 Mannerheim erosi
Presidentin tehtävistä ja muutti Sveitsiin jossa hän kuoli 27.1.1951.
Kaiken tuon historiallisen
pohdinnan aikana tuli huomattua, että kellohan on jo noin ja me olemme vasta
näin. Matkaan siis kohteena Joensuu ( Joe´s Mouth på engelska). Tosin matkaan
lähteminen tuotti hieman ongelmaa, sillä eräät joukostamme olivat hieman
juhlistaneet eilisen onnistunutta konserttia. Tämä juhliminen näkyi sitten
pienoisena aamu-unisuutena.
Kun kaikki oli saatu kyytiin,
alkoi matka. Kahvit sovittiin juotavaksi Varkaudessa Severi Suohosella. Kyllä…
Severi Suhosella. Se on huoltoasema joka on nimetty Esa Pakarisen luoman
legendaarisen hahmon mukaan. Seisoopa tuolla huoltoasemaalla näköispatsas
tuosta hahmosta ja aina sitä pelästyy yhtä lujaa.
Mutta matkamme kohde oli
Joensuu, sinne siis. Paikallisen Hotelli Kimmelin takapihalle oli järjestetty
tämä Osuuskaupparock. Koko päivän on jännitetty sääennusteiden edessä, että
miten mahtaa käydä, mutta toistaiseksi kaikki näyttää hyvältä. Lavalla hillui
saapuessamme tyttö pohjoisesta eli Suvi Teräsniska. Lähtisi täältä Mikkeliin Konden
bileisiin soittelemaan vielä. Suvin lopetettua nopeat kuulumisten vaihdot,
jotka päättyivät yllätykseen. ”Mennään pojat syömään”. Ei hällä niin kiire
ollutkaan kuin oletimme, joten cateringiin mars.
Keskusteltiin siinä
sivistyneesti mm. edellä mainitusta Mikkelin-räjähdyksestä. Kunnes iski shokki.
”Mikä Mikkelin räjähdys?” Suvi kysyessä. Siinä viisi vanhempaa (lue kokeneempaa)
teknisen puolen tyyppiä hieman nieleskeli havaittuaan, että puhutaan
tapahtumasta mitä kaikki eivät tosiaankaan muista. Ei voi muistaa, koska ei
ollut syntynyt vielä kun tuo tapahtuma oli sattunut. Shokkireaktiona alkoi
niveliä särkeä, pumpusta ottaa ja alkoi vessakysely. Mihin ne kaikki vuodet
ovat menneet??? Eläke täältä tullaan. Noin puolentoista minuutin vaivaantuneen
hiljaisuuden jälkeen tilanne onnistuttiin laukaisemaan kaivamalla älypuhelin
taskusta. Haetaas täältä. Pienoisen epävarman ja hapuilevan hetken jälkeen Suvi
nappasi puhelimen ja sanoen että ”annas mää näytän”!
Ja niin oli sukupolvet
kohdanneet toisensa. Toisilla muistitietoa asiasta, toisilla kirjattua tietoa
bittiavaruudesta. Käsiteltiin siinä samalla Mathias Rustin lento Moskovaan
vuodelta 1987 ja Tsernobylin voimalan räjähdys vuodelta 1986. Kertoi jopa yksi
porukastamme olleensa keikalla itänaapurissa tuon mossahduksen jälkeen ja sen
aiheuttamista rajamuodollisuuksista. Että näin.
Hyvästeltiin ystävä vielä Kimmelin
etupihalla kun Suvi joukkoineen lähti kohti Mikkeliä. Pyydettiin samalla viemään
Kondelle terveiset. Ikävähän tuota tulee.
Siis Suvia, kun hän ei syksyn kiertueelle tule mukaan, Konde kyllä
tulee.
Eihän siinä muuta kuin
hommiin. Viikolla ilmoituksen keikkatauolle jäämisestä antanut Happoradio
paiskoi lavalla menemään settiään. Suvi poistui kaupungista ja samalla alkoi
sade. Lavan takana virrannut Pielisjoki oli hilkulla tulvia yli äyräidensä.
Suomen suvi on kyllä hienoa aikaa. Happoradion setin aikana oli aikaa kasailla
vehkeitä ja haastatella Eläkeläiset -yhtyeen jäseniä. Ihasteltiin
humpparumpalin bassorumpua, joka oli koivutuohinen. Hieno oli peli.
Happoradion lopetettua vaihtoivat
ripsaan humppasoittimet lavalle ja yltyvässä vesisateessa alkoi humppamusiikin
taika toimia. Yleisö viihtyi hyvin kosteasta kelistä huolimatta. Raivoisan
humppailun jälkeen taasen nopea vaihto. Vesisade vain yltyi ja ei niin mieltä
ylentävää oli katsella alueelta poispäin virtaavia sateenvarjoja. Vielä kun
eräs nuorimies ilmaisi eturivistä mielipiteensä ”ELÄKELÄISET O RAUTTAA, YÖ O PERSEESTÄ”
oli tunnelmat hyvinkin mieltä ylentävät. Tosin meillä ja Eläkeläisten porukalla
oli hauskaa tuota vuodatusta kuunnellessa.
Mieleen vain hiipi ajatus
siitä mahtaako paikalle jäädä ketään kuuntelemaan esitystämme. Vielä muutama
minuutti ennen keikan alkua katseli viereisellä lavalla esiintyneen Steve n´ Seagulls-
yhtyeen esitystä kourallinen innokkaimpia. Alkunauhan käynnistyessä oli kenttä
taas täynnä. Jos ei muuta niin sateenvarjoja.
Vettä tuli kuin Esterin
sieltä, ilma on kuin morsian ja muut mietelauseet mielessä alkoi illan puhde.
Joensuulaisyleisö innostui varsin riehakkaaseen menoon vallitsevista
ympäristötekijöistä huolimatta. Täällä siis asuu villi ja vapaa kansa, joka ei
pienten vastoinkäymisten edessä nöyrry, vaan jatkaa ylväänä kohti uutta
huomista. Kelpasi siinä suuren yllätyksen luomassa tunnelmassa bändin paiskoa
menemään.
”Mustat päivät jäädä saa” ja
”Niin paljon me teihin luotettiin” saivat tänään vuoronsa setissä muiden
mukana. Kävi vain niin, että meinasi jäädä varsinainen setti lyhyeksi. No… encoreissa
sitten korjailtiin tapahtunutta vahinkoa. Nämä festarit kun ovat tapahtumia,
joissa joku muu sanoo, kuinka kauan soitetaan. Milloin se alkaa ja milloin
loppuu.
Yhä yltyvässä sateessa oli
aika kiittää joensuulaisyleisöä ja toivottaa heidät tervetulleeksi syksyn
kiertueella Carelia-saliin. 27.10. karavaanimme tuonne Careliaan pysähtyy.
Kiitokset vielä järjestäjille ja nokka kohti Tamperetta. Ensi viikolla olisi
Juhannus, joten valoa tienpäälle piisaa tällä hetkellä. Sadekin loppui
matkalla. Sinänsä harmittavaa, olisi nyt vain pitänyt Joensuunkin kuivana.
Matkalla kuunneltiin
syksyllä ilmestyvän ”Pelko ja Rakkaus”-levyn ensimmäistä singlejulkaisua. Tai
ensimmäistä miksausta tuosta tulevasta ”Pelko ja Rakkaus” –singlestä. Single
julkaistaan kesällä myöhemmin. Oikein hienolta kuulosti jo nyt tuo kipale,
kuultavaksi vain jää miten se sitten lopulta miellyttää tuottajakaksikon
korvaa. Ja teidän.
Yö kiittää!!! |