torstai 6. lokakuuta 2011

ULKOMAITA MYÖTEN ON REISSUSSA KULJETTAVA

29.9. Matkapäivä Tallinnaan

Jaahas! Se olisi sitten niin kuin hetki jolloin kaiken pitäisi olla valmista. Pari edellistä päivää kontattiin vielä pitkin bussin lattioita rättien kanssa ja tehtiin muitakin viimeisiä säätöjä. Niinhän se tahtoo olla, että se viimehetken paniikki on se paras motivoija.

Kaiken pitäisi kuitenkin olla valmista. Eipä siinä sitten muuta kuin kone käyntiin ja liikkeelle. Tarkoituksena oli matkustaa keikkapaikalle hyvissä ajoin ja alustavissa suunnitelmissa oli
vielä aloittaa ensimmäisen keikan kasaaminen paikan päällä jo illasta, mutta Nokia Kontserdimajan lavalla esiintyi illalla entinen ammattisotilas Englannista, James Blunt. Ei sitten onnistunut se viritys, mutta matkaan lähdettiin kuitenkin hyvissä ajoin.


Taas kiekui kukko aamuvarhaisella, mutta ei nyt sentään hötkyilemään alettu. Tovin olivat työläiset arbeeteissaan veivanneet tulosta bruttokansantuotteen eteen, ennen kuin oli meidän vuoro lähteä liikkeelle ja antaa osamme valtion isoihin lukuihin. Porukka bussiin ja matkaan.
Lehtikatsaus
Suuri oli jälleennäkemisen riemu porukan kokoontuessa bussiin. Juhlakiertueen kunniaksi toi Daffy mukanaan omista oikeista omenoista puristettua, takuutuoretta omenamehua. Sillä sitten skoolattiin porukalla alkavan kiertueen kunniaksi. Puhetta vuoden omenasadosta riittikin ja oikeaoppisen omenanviljelyn saloihin tutustuttiin pienimuotoisessa puutarhanhoitoon viittaavassa seminaarissa.


Hyvinkäällä oli vuorossa pakollinen pysähdys. Kiertuemanageri Kontiainen kun napattiin kyytiin sieltä. Nyt olisi taas joku pitämässä kuria ja järjestystä sekä ohjeistamassa porukkaa miten liikutaan. Eikä muuta kuin terminaaliin odottamaan laivaa.


Nyt ei viipynyt viisumi Tallinnan, ei hukattu lanttumme hallintaa, vähän kyllä taottiin sormia pöytään kuin nuorempi Charlie Watts. Nopealla lauttayhteydellä ylitse Suomenlahden ja oltiinkin ulkomailla. Vitsailtiin siinä sitten Euroopan rundista joka nyt kylläkin typistyi yhteen keikkaan.


Matkamuonaa
Viru-hotelliin majoitukseen koitti reittimme. Nyt eivät oikein perinteiset olot vastaanottaneet matkaajia. Aikas hulppeat olivat näköalat, nääs, huoneista Tallinnan ylle. Peittyi vain kaupunki valitettavasti sumuun, joka ei ollut katsojan pään sisällä vaan Suomenlahden yltä kaupunkiin leviävää utua. No toivottavasti huomenna pääsisi hieman ihastelemaan näkymää paremmin. Nyt jos joskus pystyi maistamaan sitä glamouria, edes kerrankin elämässään. Hienot olivat maisemat, varsinkin vanhankaupungin suuntaan.
Keikkapaikka yöllä...



Tallinnan historia alkaa jostain 1219 vuodelta, jolloin tanskalaiset valtasivat kaupungin ja jonkinlaisen linnoituksen sinne etuvartioasemakseen rakensivat. 1285 kaupunki liittyi kuitenkin Hansaliittoon ja oli Riian kanssa yksi idänkaupan keskuksia tuolloin. 1561 kaupungin valtaansa ottivat ruotsalaiset ja 1721 valta vaihtui jälleen, jolloin komennon kaupungissa otti Venäjän keisarikunta.


Vanhaakaupunkia yöllä...
Viimevuosituhannella alkoi kuitenkin tapahtua Suomenlahden molemmilla puolilla. Venäjän keisarikunnan romahdettua ja maan muuttuessa vallankumouksessa Neuvostoliitoksi, Suomenlahden ympärysvaltioiden itsenäistymispyrkimykset alkoivat tuottaa tulosta. Suomen itsenäistyttyä 1917 myös Viro itsenäistyi 1918 saksalaisten hyökättyä Viron kautta Venäjälle Ensimmäisessä Maailmansodassa. Euroopan myllerryksissä 1939 Viro kuitenkin taipui Neuvostoliiton ukaasiin kiristyvässä Euroopan tilanteessa ja vältti näin Talvisodan kaltaiset tapahtumat. Vuonna 1940 Neuvostoliitto otti vallan maassa ja Viro liitettiin Neuvostoliittoon. Neuvostoliiton romahtaessa 1991 ja Euroopan kahtia jakaneen aatteellisen ajattelun sekoittuessa Viro itsenäistyi jälleen ja Tallinnasta tuli uudelleen maan pääkaupunki.

Eli vanhassa kauppapaikassa ja maan pääkaupungissa oltiin. Kun aikaakin oli, lähdettiin aistimaan vanhan hansakaupungin tunnelmaa Tallinnan vanhaankaupunkiin. Täytyy sanoa, että mahtava paikka kuljeskella ja katsella. Käytiin porukalla sitten syömässä tuolla historiallisella alueella. Kello kävi kuitenkin uhkaavasti ja huomisen tietäen ajoissa piti kipittää maate. Muuten huomisesta tulisi kammottava päivä. Nyt sai jäädä paikalliseen elämään tutustuminen muiden harteille. Täytyy kai tulla joskus paremmalla ajalla katselemaan paikkoja.


Samaan aikaan ei sitten muita nukkumaan menijöitä oikein ollutkaan kuin eläkeläisryhmiä. Näin se menee välillä tämä kulttuurivaihto.


30.9. Tallinna, Nokia Kontserdimaja

Hansakaupunki
Aamusta pitikin ponkaista sitten aikaisin ylös ja liikenteeseen. Nyt ei voinut jäädä petiin loikoilemaan. Hommia oli rutkasti edessä ja tärkeä päivä tiedossa. Samat eläkeläisryhmät joiden kanssa tuli tungettua itsensä hissiin eilen illalla olivat taas siellä hississä. Väkisin tuli mieleen ilkikurinen ajatus, josko he olivat koko yön ajelleet hisseillä ylös alas. Olivat kuitenkin sen verran virkeän oloisia että ajatus palasi nopeasti takaisin reaalimaailmaan. Tulivat vain aamiaiselle samanaikaisesti. Voi mahdoton kuinka kesti se leikkeleiden ja juustojen valitseminen. Meinasi oikein itsekin ikääntyä siinä odotellessa. No koittaa kai se aika joskus, että itsekin pääsee elämään kiireetöntä elämäntahtia.

Eväs vain äkkiä naamariin ja menoksi. Aamuyhdeksältä piti olla nykimässä Kontserdimajan ovea jo auki. Ja aukesihan se. Suoraan kadulta päästiin lavalle, joten tavarat vain nopeasti esiin ja kikostamaan tulevaa ensi-iltaa pystyyn.



James Blunt on poistunut talosta... olkaa hyvät !

Kello siinä sitten päätti ottaa pienoisen spurtin ja ennen kuin huomasikaan tultiin ilmoittamaan, että ruokailu olisi nyt. Ja heti perään lavalle tulisivat soittajat tekemään äänenkoeistusta. Kokeilivat ja säätivät aikansa soittoaan ja kuunteluitaan, kunnes vetäytyivät siistiytymään tulevia juhlallisuuksia varten.

Tästä se lähtee

Paikalla oli kutsuvierastilaisuutena järjestetty uuden ”Kiitos ja Kunnia 30v.” juhlakokoelman ja Rantasen Ipen toimittaman ”Likaiset Legendat – 30 vuotta Yötä” -kirjan julkistamistilaisuudet.Samalla oikein virallisesti juhlittiin Loisto-viinin markkinoille tuloa. Kolminkertaiset juhlat siis. Kutsuvieraita oli kokoontunut Kontserdimajan sisuksiin järjestettyyn pressitilaisuuteen. Kiitossanoja vaihdettiin ja maljoja nosteltiin. Mikko säesti ja Olli lauloi kappaleita. Ollin mikrofonin jalka tosin oli jotenkin tutunoloisessa asennossa ja kun aikansa mietti, löytyi se yhtymäkohta; Mötorheadin Lemmy Kilmisterillä mikkistandi sojottaa muuten aivan samalla tavalla.
Ja tämmönen siitä tuli
Ölly Lindmister


Paikalle oli saapunut myös mediaa kuvaamaan bändin touhuja. MTV3 teki ”45 minuuttia” -ohjelmaansa osuutta juhlallisuuksista, Iskelmäradio raportoi juhlista, Seura-lehti teki juttua… ei siinä oikein pysynyt perässä.


Kun juhlallisuudet olivat ohitse, oli viimeisten venytysten aika. Puoli kahdeksalta aukenivat ovet saliin ja huh-huh sitä yleisöryntäystä. Tasan kahdeksalta pyörähti intro käyntiin ja menoksi.

Soundcheck
Kaikki se hermostuneisuus joka takahuoneessa oli ollut ennen keikkaa purkautui nyt. Onneksi energia purkautui oikean suuntaisesti ja soittamiseen. Energistä soittoa tarjolla hyvät ihmiset !!! Ainoa tilastollinen ja harmillinen tappio saatiin aikaan erään langattoman laitteen ilmoitettua itsensä sairaslomalaiseksi. Nopeasti oli ensimmäinen puoliaika kuokittuna ja pieni tauko oli aiheellinen.


Epe pitää puhetta
Toisen osuuden alkamista saatiinkin sitten hetki odottaa. Tekniikka ja soittajat olivat kyllä valmiina, mutta osa katsojista ei vielä ollut. Kunhan saatiin kaikki paikalle virvokkeiden ääreltä päästiin jatkamaan. Nopeasti ja ilman suurempia konkeloita saatiin taas soitto soimaan. Mitä nyt mikrofonien kanssa sekoiltiin ja niiden jalkojen.

Setit koostuvat nyt niistä isoista lauluista vuosien varrelta. Uskomattoman pitkään tuntui ilta kestävän, mutta tulihan lopulta niiden kumarrusten aika ja kiitosten. Illan lopuksi ojennettiin levy-yhtiön puolesta vielä kokoelmalevyn myynnistä kultalevy. Päivässä oli kyseinen kokoelma myynyt kultalevyyn oikeuttavan määrän. Kyseinen kultalevy jää jonnekin Tallinan Kontserdimajan seinälle roikkumaan kiitokseksi järjestelyistä. Esittipä Olli toiveenkin kiitospuheessaan. Toivoi pään nyt olevan auki ja suomalaisten bändien vierailevan paikassa kuukausittain. Mahtavat ovat ainakin puitteet.

Päiväohjelma

Vuorossa olikin sitten armoton tavaroiden keräily. Takahuoneeseen oli myös roudareille ilmestynyt kangaskassit joissa noita juhlinnanaiheena olevia tuotteita oli. Tavarat vain piiloon bussin perään ja menoksi. Suuntana hotelli.


Faneille omistetun illan päätti Hotelli Virun alakerrassa olevassa yökerhossa nuori neiti Suvi Teräsniska yhtyeineen. Harmi vaan, että olivat ehtineet kerätä soittimensa pois kun viimeiset työläiset paikanpäälle ehtivät. Ei auttanut eturivistä huutelu, ei saatu bändiä saati Suvia enää lavalle.

Täytyi siis mennä nukkumaan. Jotenkin siinä oli päivälle ehtinyt kertyä mittaa jo tarpeeksi. Huomenna olisi edessä kotimatka.

Ei kommentteja: