KAINUUN SALOMAILTA LAPIN LUMOON

7.10. Vuokatti, Holiday Club Katinkulta Areena

Kotiinkin selvittiin ulkomailta. Ja miksi ei oltaisi selvitty. Ei sitä nyt ihan ekaa kertaa maan rajojen ulkopuolella oltu. Kunniallakin vielä saatiin toimitettua kotiovelle asti porukkaa, vaikkakin Tammelantorilla oli kuulemma nähty jonkinlainen Taiteiden yö -tapahtuma. Torin tapahtumat olivat keskittyneet tanssitaiteeseen ja eräänlaiseen performanssitaiteeseen. Kovin kummoinen tarjonta ei tuolla kulttuurinsaralla ollut, mutta sentään jonkinlaista jazz-tanssia oli tapahtumassa esitetty.

Tuliaiset vietiin kotiin ja sitten valmistauduttiin uuteen viikkoon ja uusiin keikkoihin. Tuli siinä sitten viikolla huomattua, että joku on ehtinyt vaihtamaan ulkona väriavaruutta. Kaiketi sitä sitten kulkee kaupunginkatuja niin omissa ajatuksissa, ettei ympäristöään ehdi huomioida. Nyt vain kiinnitti jalkakäytäville kertyneet keltaiset lehdet huomion ja kun rupesi katselemaan tarkemmin ympärilleen, niin… Maisema on muuttunut syvänvihreästä kirkkaankeltaiseksi.

Maapallo on matkalla kohti kiertoratansa läheisintä pistettä Aurinkoomme nähden. Ja vauhdilla. Paradoksaalista on tietysti se, että kun Telluksemme matkaa lähemmäs omaa tähteään ja lämmönlähdettään, elämän perustaa, ilmat täällä pohjolan perukoilla viilenevät. Herää tietysti kysymys, että johtuuko tästä paradoksaalisuudesta kansakuntamme yleisesti tunnustettu melankolinen mielenlaatu. En tiedä. Ja jos tietäisin, niin miten sen uskottavasti kaikille muille kertoisin ja perustelisin että tohtorinhatun saisin? Kun ei aina viitsisi ruveta väittelemään asioista.

Oli miten oli, syksy on saapunut. Puutarhojen ja metsien sadot on nyt toivottavasti kerättynä talteen ja kylmän ja pimeän talven varmuusvarastot on kerättynä. Toinen vaihtoehto on sitten seikkailla talven aikana kauppojen aarrevarastojen uumenissa.

Me kuitenkin pakkasimme itsemme bussiin ja käänsimme nokan kohti pohjoista. Musiikillisen ilosanoman levittäminen tapahtuisi viikonlopun aikana Vuokatissa ja Rovaniemellä. Maileja ja kilometrejä olisi siis edessä, joten mitäs sitä muuta kuin pedaali pohjaan. (Ei oikeasti, sillä länsimaisen demokraattisen yhteiskuntarakenteen hyväksymien normien mukaan tiealueille on määrätty yhteiskunnan lainsäädännössä nopeusrajoituksia joita on noudatettava. Niin ainakin me teimme.)

Matka kun oli tiedossa ja keskimääräinen nopeuskin pystyttiin niistä päättelemään aika joka bussissa tuli viettää. Aikaa siis oli. Ihan suhteellisuusteorian murtamiseen ei kuitenkaan ryhdytty eikä aikasiirtymiä keksimään, mutta matematiikkaa ja fysiikkaa kertailtiin. Nyt aiheena oli sähkö fysikaalisena ilmiönä, sen suureet ja siihen liittyvät matemaattiset ongelmanratkaisuyhtälöt. Kului se aika niinkin.

Muutakin aikaa oli, joten kuluneen viikon uutisista keskusteltiin. Suomalaisen televisioviihteen legenda Teija Sopanen oli kuollut vaikean sairauden murtamana. Vanhemmalle, eli diplomaattisesti ilmaistuna kokeneemmalle, kansalle Teija tuli tutuksi ensin Suomen neitona ja elokuvatähtenä ja myöhemmin televisiokuuluttajana. Meille keski-ikäisille, eli kokeilleille, Teija tuli tutuksi ”Teijan keittiössä”- ohjelmasta, jossa ruuanlaiton yhteydessä ihanne-isoäidin haastateltavina oli julkisuudenhenkilöitä. Kuluneella viikolla myös yksi Apple-yhtiön perustajista ja entinen toimitusjohtaja Steve Jobs menehtyi vaikean sairauden murtamana. 

Kotimaisessa musiikkielämässä kulunut viikko toi myös uutisia. Suurlähettiläät päättivät pistää syksyn keikkojen jälkeen pillit pussiin ja lopettaa bändinsä. Mediassa palstatilaa sai myös Chisun tulevan levyn julkistaminen. Tamperelainen Radio 957 toi myös kuultavaksi Popedalta uusia kappaleita heidän lokakuussa julkaistavalta uudelta Voitto-levyltään. 

Suomalaisten bändien osalta syksy onkin varsin mielenkiintoinen uusien julkaisujen osalta.

Tällaisia pohdittiin ja harrastettiin matkalla Tampereelta Vuokattiin. Johonkin väliin ahdettiin vielä eräiden pakolliset keskustelut Hurriganesista. Itse asiassa siihen hetkeen kun Jyväskylä ohitettiin ja kiertuemanageri Kontiainen bussiin hyppäsi. Mutta näin saavuttiin Sotkamoon ja Vuokattiin. Kylpylähotelli Katinkultaan, jossa järjestettiin Ruskafest-tapahtuma.

Ja kun kerran saavuttiin kohteeseen tarkoitti se sitä että bussi tyhjäksi poppareista ja tavaroista. Popparit ruokailuun ja tavarat lavalle järjestykseen. Nyt kun ollaan konserttikiertueella pidetään normaaleista keikkaperiodien keikoista poiketen aina äänentarkastamistilaisuus. Näin kaikki, myös vierailevat artistit, saavat sanoa mielipiteensä ja mielihalunsa omiin kuunteluihinsa. Kiirekin meinasi tulla, sillä ovet paikkaan aukenivat jo hyvissä ajoin ja illan housebändinä toimiva Kainuu All Stars odotti omaa kasausvuoroaan.

Illan avasikin sitten tämä Antti Matikaisen johtama pumppu. Monenmoista hittiä esittivät kyseisen poppoon porukka lämmitellen yleisön ”Kiitos ja kunnia” - kiertueen ensimmäiselle kotimaan keikalle. 1300 henkeä oli kokoontunut paikalle juhlistamaan fotosynteesin loppumisesta johtuvan lehtivihreän hajoamisen ja muiden väriaineiden aikaansaaman lehtipuiden väriloiston juhlaa.

Ulkona alkoikin bloosata kesän loppumisen kunniaksi sellainen puhuri, että löyhästi puissa roikkuvat lehdet irtoilivat ja lähtivät vetovoimalain vastaisesti liikkeelle vaakasuoraan. Sisällä tuo puhuri ei kuitenkaan haitannut juhlakansaa. Kainuu All Stars olikin verrytellyt illan yleisön jäsen norjiksi, joten bändi lauteille.

Nyt kun ei vielä oltu omilla vehkeillä liikkeellä oli pientä kikostamista saada esityksestä teknisesti kiertueen konseptiin sopiva. Mutta hyvin siitä selvittiin. Ja bändi pani parastaan. Kiertueen hittikimara sykähdytti tässä illassa kainuulaisia juhlijoita. Ja hyvinhän se ensimmäinen kotimaan veto meni. Loppujen lopuksi. Pientä säätöä kuitenkin jäi huomisen varaan.

Nopeasti vain tavarat bussin perään ja nukkumaan. Huominen tulee olemaan pitkä päivä. Kellokin oli jo livahtanut pitkälle sydänyön puolelle. Nukkumatin kanssa vietettävä aika jäisi tänään lyhyeksi.

8.10. Rovaniemi, Lappi Areena

”No, huh huh!” – tuli todettua, kun silmänsä sai auki. Myrskytuuli puhalsi suoraan lännestä Nuasjärven ylitse niin, että tukka lähti päästä. Tämä myrskytuuli oli trooppisen hurrikaanin jälkeisiä ja nyt täällä Kainuun sydänmailla. Tuulen siemen oli ollut hurrikaani Ophelia. Se oli kehittynyt jossain aavalla ulapalla Karibian saariryhmän edustalla Atlantin-valtamerellä.

Tällaisia myrskytuulia syntyy, kun merivesi on tuolla tropiikissa hohkaa lämpöä ylöspäin. Alkavat sitten ilmamassat pyöriä pyörteenä ja tuuli kiihtyy. Enemmän näitä tuulia pelätään tuolla Ameriikan mantereella, jossa täydessä vauhdissa puhaltavat tuulet saavat suuriakin vahinkoja aikaan. Nyt vain Ophelian reitti meni suoraan pohjoiseen valtameren selkää, ennen tiukkaa käännöstä itään. Vahinkoja ei syntynyt siis lännessä vaan täällä idässä. Onneksi suuremmilta tuhoilta säästyttiin. Tuulessa oli siis karibialaisia rytmejä jos oikein tarkkaan kuunteli. Mutta lämpöä ei ollut yhtään, nappasi nimittäin tuuli mukaansa pohjoisnavalta kylmää ilmaa ohi kulkiessaan. Äkkiä siis bussiin suojaan.

Ja matkaan. Suuntana Rovaniemi. Bussissa olikin tällä kertaa oikein koko poppoo, pois lukien tuotemyynnin väki. Ja ahdasta oli. No sopu sijaa antaa sanoivat siat ruuhella. Nyt tosin voisi sanoa, että kyllä sopu sijaa antaa sanoivat popparit bussissa. Rattoisasti matkattiin taas kohden uusia seikkailuja. Kaiken maailman ajanvietettä harrastettiin matematiikasta musiikkiin. Käsitöitä ei tosin tehnyt kukaan. Niin hartaasti siinä harrastettiin kaikkea, että epähuomiossa meni eräs tienviitta ohitse. Huomattiin sitten vasta Utajärvellä, että tuli tällainen kiertotie valittua. Joku oli nimittäin ruuvannut Rovaniemi-kyltin irti Paltamossa, missä piti kääntyä Puolangan, Pudasjärven ja Ranuan suuntaan. Liekö taustalla olleet Meri-Lapin kuntien elinkeinoasiamiehet. Saadaan näin niitä matkailueuroja omiin kuntiin. Nähtäväksi jää mihin tämä kauppapoliittinen sodanjulistus johtaa.

AAAAAA!!!!

Eipä siinä siis mitään. Jätettiin kahvieurot tällä kertaa toisille paikkakunnille, kuin aiemmin oli suunniteltu. Ja oli reittivalinnassa sekin hyöty, että oli jotain nähtävää. Esimerkiksi taas kerran se Oulu. Hieman matkanteko viivästyi kierron takia, joten popparit vain nopeasti autosta ulos hotellilla ja Lappi Areenalle.

Ounasvaaran kupeeseen on onkin kasvanut Lapin Urheiluopiston kylkeen varsinainen liikunnallinen keskittymä. Erilaisia harjoitushalleja on rakennettu vieriviereen. Myös ulkoliikuntapuitteet Ounasvaaralla ovat parhaat mahdolliset. Pihassa tavattiinkin hiihtoporukka rullasuksilla. Aivojen synapseissa syntynyt mielleyhtymä sauvakävelyyn ja siihen ”Hei sukset unohtui” huudahdukseen saikin turpavärkin aukeamaan. Suusta lipsahtanut lausahdus, ” Hei, teiltä on unohtunut lumi”, saikin hieman ristiriitaisen vastaanoton porukassamme. Toikka nimittäin lupasi ruoskia juhlallisesti hiihtämistä harrastuksena arvostelleen roudarin keikan lopuksi. Tapahtuisi kuulemma lavalla yleisön edessä.  Tänään jäähallissa vietettäisiin siis hieman erilaisia juhlia kuin RoKi:n otteluissa.

Aamuvarhaisella olivat paikalle saapuneet laitetoimittajan väki. Kolmesta rekasta oli tyhjätty areenan täydeltä tavaraa ja niistä kasailtu nyt ensimmäisen kerran nähtävissä ollut juhlakattaus. Tallinnaan ja Vuokattiin tuo kattaus ei yksinkertaisesti olisi mahtunut, joten ensi-ilta koettaisiin tänään. Bussin perä tyhjäksi ja soittimet ruotuun oli ohjelmanumerona seuraavaksi.

Tavarat kasaan ja nopeat linjojen tarkistukset ennen soundcheckin alkua. Huttukin ehdittiin heittämään nopeasti huuleen, ennen kuin popparit saatiin lavalle. Taas oli tilaisuus kaikilla päästä vaikuttamaan kuunteluihinsa ennen keikkaa. Toki keikan aikanakin joudutaan namikkaa ruuvaamaan, mutta on sentään jonkinlainen lähtökohta olemassa.

Eikä sitten muuta kuin esiintymiskuteet niskaan ja viimeiset venytykset. Ovet aukenivat sopivasti saliin ja ensimmäiset katsojatkin alkoivat kipittää paikan päälle. Lievää jännitystä oli ilmassa. Kuinkahan tässä käy. Pieniä teknisiä juttuja on ollut aiemmilla keikoilla, mutta niistä on kunnialla selvitty.

Kello 20.00 pyörähti intro käyntiin ja menoksi. Nyt nämä keikat kulkevat kolmenkymmenen vuoden aikana kertyneiden isojen kappaleiden mukaan. Tarkoituksena on että iltaan kuuluu niitä isoja kappaleita vuosien saatosta. Erilaisia ohjelmanumeroita esitetään ja hauskaa pidetään. Palataan niihin biiseihin sitten myöhemmin, jos muistetaan, ettei kaikki jännitys kaikkoa.

Väliajalla haukataan hieman happea ja Juvalaista perinnesalaattia. Ensimmäinen setti kun loppui lähti lavalta kaikki juosten kohti takahuonetta jossa tätä herkkua oli tarjolla. Heikoimmat meinasivat jäädä jalkoihin kun ryntäys kohti catering huonetta alkoi. Siinä Hullujen Päivien ryntäys ei ollut mitään kun porukka ryntäsi kohden kulinarista nautintoa.

Taas kerran kun elimistön tarvitsemat hiilihydraatit, proteiinit, rasvat, hivenaineet, vitamiinit ja muut oli tankattu hipsittiin takaisin esiintymisareenalle. Oikeasti tuon tauon tarkoitus on päästää yleisöä hieman virkistäytymään ja helpottamaan oloaan. Tauko ei niinkään lähde orkesterin tarpeista. Mutta kun nykyään eletään tehokkuutta ja synergiaa vaativassa yhteiskunnassa, niin kannattaa hoitaa nuo asiat samalla kerralla. Virkistää ja vilvoitella sekä yleisöä, että orkesteria samanaikaisesti.

Toinen setti käyntiin kun kaikki on valmiina. Yleisö ja orkesteri. Ja hittikimara jatkukoon. Ensimmäiseen settiin mahtuu noin tunnin verran kimaraa ja toiseen settiin sitten hieman enemmän. Ja yleisö tykkäsi. Lapissa kun oltiin sai raikuvimmat alpoodit yhtyeen oma Lapinnoita, Kolarinkultakurkku ja riivinrautojen nuorikko, nuori neiti Suvi Teräsniska. Huuto hallissa oli nimittäin melko infernaalinen kun neidin nimi mainittiin.

Arviolta 1800 henkeä sai tuon metelin aikaiseksi. Ja kun nyt ollaan suhdanteita ja tuloksia vertailevassa yhteiskunnassa, niin tuo tarkoittaa kasvua edelliseen vierailuun Loistokiertueella oli 12,5%. Taloustiedettä huomaattehan.

Kovin tyytyväinen oli myös Areenan toimitusjohtaja illan antiin. Kertoi seuranneensa ilmastoinnin hiilidioksidipitoisuus mittareista, että väkeä oli ollut. Jos nyt keskivertona lasketaan, että konsertin aikana uloshengitysilmaa tuotettiin n. 1800 henk * 180min * 12 (hengitystaajuus) * 0,35 l  = 1 360800 l = 1360,8 m3. Tästä taas seuraa, että illan uloshengityksen synnyttämää hiilidioksidia oli litroina kuutiossa ilmaa 1000l/m3 * 136,08/100 = 1360,8l/m3. Eli illan uloshengityksen synnyttämää hiilidioksidia oli yhteensä 1360,08m3 * 1360,08l/m3 = 1 851776,64 l. Hiilidioksidin ollessa kaasuna sen omanaispaino 1.98 kg/m3 elikkä illan hiilidioksidi määräksi saadaan 935,240 kg. Täytyy istuttaa puu, sillä hiilidioksidi on kasvihuonekaasu.

Kaukana, ja tavoittamattomissa, on kuitenkin Rovaniemen oman pojan Mr. Lordin yleisöennätys. Euroviisuvoittojuhliin kerääntyi väkeä 4000 henkeä, ja se on paljon. Niin väkenä kuin hiilidioksidi kiloina.

Ja keikkakin kulki. Viimeisten iskujen jälkeen loisti kaikkien kasvoilta ilme joka kertoi kaiken. Nythän tämä sujuu ja kivaa oli. Kaikilla. Yleisö nautti täysin siemauksin sille tarjottua musiikillista iloittelua ja bändi nautti soittamisesta. Hanat olivat ikään kuin auki. Tästä on hyvä jatkaa seuraavissa mittelöissä. Nyt vaan nopeasti kilkkeet kasaan ja levolle.

Nopeasti tavarat bussin perään ja pois alta. Laitetoimittajan rekat jo rouskuttivat vaativasti pihalla. Ne halusivat kuormaa vaunuunsa ja tienpäälle. Kolme tuntia keikan lopusta olivat tavarat rekoissa ja henkilöstö nukkumassa.

Sellaisena pienenä aasinsiltana illan lopusta päivän avaukseen, jossa pohdittiin metereologista ilmiötä nimeltä hurrikaani, englanniksi hurricane, illan seminaariaiheeseen. Aikoinaan Suomessa vaikutti bändi nimeltä Hurriganes. G siihen nimeen tuli koska se oli räleempi sillai. Hurriganesin fanitus on jotain käsittämätöntä. Siitä hyvä esimerkki on bändimme Hurriganes-ryhmä.

Pete, Konde ja Aki jotka ovat nähneet oikean Hurriganesin keikkoilla vuosilta 1971-88 yhteensä 129 kertaa ja siihen lisäksi 30 myöhäisempää vetoa. Töissä, järjestämässä tai roudarina, kaiken kaikkiaan 65 keikalla. Meinaan kun se keskustelu alkaa, niin olo on kuin… Saturnuksenmiehellä savonkielisessä sähkötekniikan seminaarissa. Njet poni maju! Ei ymmärrä! Pakko mennä maate. Huomenna ajeltaisiin kotiinpäin – Äiti - minä vaellan…