MATKAAN VAMOS!!!

1.6. Turku, Kooma

Saatiin ne paitamyynnin tyypitkin puhuttua alas puusta. Käytettiin siinä kyllä houkuttimena myös lautaselle jätettyä Mustaamakkaraa ja silakoita. Suostuivat tällä keinolla laskeutumaan alas ruokailuun, jolloin kiinniotto onnistui ilman suurempia haavereita. ”Horrori” kyllä pääsi puraisemaan yhtä meistä, mutta vesikauhurokotteella siitä selviää (toivottavasti).

Matkaan siis Vamos! Eilinen päivä kului vielä viimeisiä huoltohommia tehdessä. Puhalleltiin lamppuja puhtaaksi ja luututtiin bussia. Petaushommia ja sen sellaista. Kaikki oli siis valmiina tai ainakin melkein. Tavarat kyytiin ja menoksi.

Onnistuttiin saamaan se keväinen pikkuriesakin pois, eli savukoneesta tullut palaneenkäry. Taika-aineena toimi metaanikarboksyylihappo ( C₂ H₄O₂ ). Ei mitään hirveän vaarallista ainetta veteen sekoitettuna. Jokaisen perheenäidin yleispuhdistus- ja säilöntäaine eli etikka hoiti homman.

Matkamme koitti taasen kohti Turkua. Näin oli Karppanen päättänyt. Ei nyt tosin itse, sillä olihan auttavana elimenä ollut myös paikallisen ravitsemusliikkeen ohjelmavastaava, joka orkesterin oli tilannut esiintymään. Turkuhan on Tampereen läntisenä satama-alueena tunnettu väestökeskittymä Varsinais-Suomessa. Paikkakunta toimii tänä vuonna Euroopan kulttuuripääkaupunkina yhdessä Tallinnan kanssa.

Näinhän se sitten menee, kun kulttuuri saapuu kaupunkiin. Ensimmäinen ihmishahmo, joka Turun kaupungin rajojen sisällä havaittiin, kantoi mäyräkoiraa mukanaan, toinen nojaili flegmaattisen oloisena bussikatokseen ja kolmas laski vesiään tien vieressä. Kulttuuritapahtumaa kerrakseen. Emme jääneet ottamaan selvää, olivatko kyseiset näytökset performanssitaiteellisia ohjelmanumeroita jossain kesätapahtumassa vai kesätapahtumaan matkaavia kulttuurinnälkäisiä kansalaisia. Samapa tuo.

Esiintymisareenana toimi tuttu ja turvallinen Kooma. Tällä kertaa yläkerrassa ei ollut orkesteria tanssittamassa, niin kuin aiemmilla kerroilla tapana on ollut. Kertoivat paikanpäällä henkilökunta, että niin sanottu humppapuoli on mennyt nykyään aika hiljaiseksi.

Tavarat ja miehet olivat siis kunnossa, joten bussin perä tyhjäksi ja roinat kasaan. Hetki siinä meni muistellessa, että miten nämä kilkkeet kuuluikaan laittaa. Onnistui kuitenkin. Eivät olleet ihan jääneet ajatukset lomille.

Kun kaikki oli paikallaan, oli aikaa taas odottaa. Eräs paikallinen tuttava lähti lomansa kunniaksi ystävällisesti oppaaksi, kun heräsi ajatus käydä katsomassa Mäen Reijoa ja Valtaojan Eskoa paikallisessa Uudessa Apteekissa. Kirjallisuudesta tuttu paikka nimittäin. Eivät olleet paikalla, joten jäivät nekin turkulaisihmeet näkemättä. Tosin molemmat herrat ovat kyllä syntymänihmeen kokeneet muualla. (Onnekseen!! Voiko olla pahempaa ihmiskohtaloa kuin huomata olevansa syntyperäinen turkulainen??)

Hyvissä ajoin alkoivat myös popparit kerääntymään takahuoneeseen. Kertoivat tekniikan porukalle terveisensä Lissabonin reissulta. Mitä kaikkea oli nähty ja koettu reissussa. Miten oli kuvaussessio onnistunut ja sitä rataa. Pyysivät vielä samalla varaamaan kalenteriin yhden lisäpäivän syksyn juhlakiertueelle. Olivat päättäneet tehdä toisen risteilykeikan kun ensimmäinen oli myyty loppuun. Aikoivat samalla tehdä hieman lisätienistiä pestautumalla kansimiehiksi laivaan kyseisen risteilyn ajaksi. Mikko ja Jaska olivat jo varanneet ajan tatuointiliikkeeseen, sillä pitäähän kunnon merikarhulla ankkuritatuointi olla.

Tekniikan porukka taas kertoi terveisensä omalta lomaretkeltään. Bändi muuten palkitsi orjaosastoa hyvin menneestä keväästä lomamatkalla. Ostivat kullekin kertalipun Tampereen liikennelaitoksen busseihin. Matkalahjakortit käytettiin orjien keskuudessa rantalomailuun. Ajeltiin linjalla 23 Hervantaan ja käytiin Suolijärven rannassa. Meinasi tulla vain kiire, että ehditään tunnin voimassaoloajan aikana kiertämään kaikki paikalliset nähtävyydet ja ehditään vielä paluubussiin.

Puoliltaöin oli sitten aika komentaa POP-henkilöstö lavalle ja katsoa miten soitto soi loman jälkeen. Siitä se lähti mihin Vapun aattona Riihimäellä jäätiin. ”Vie mut minne vaan” aloitti illan musiikillisen ilottelun lämpenevässä Koomassa. ”Yötä vastaanottamaan” jatkoi illan antia. Eipä paljon lomailu näkynyt orkesterin otteissa. Tosin olivathan herrat pari viikkoa studiossa, joten lihasmuisti ei ollut päässyt heikentymään.

Niin, paitsi… Yhtyeen laulusolistin alaselkään oli pesiytynyt sellainen jumi. Ei tupajumi vaan lihaskramppi. Se taas ilmoitti itsestään säteilemällä alas jalkaan, eli Iskias-vaivahan se Ollilla oli. Jalka välillä meinaa pettää alta, samalla kun joku työntää puukkoa  persposkeen. Liekö Jaska löytänyt Lissabonista sellaisen voodoo-kaupan. Tökkii naulalla soiton aikana Ollin-nuken kankkuun järjettömällä neulalla.

Hikihän siinä taas kerran tuli kaikilla osallisilla. Lämpötila nousi tasaisesti ja hauskaa näytti olevan kaikilla osapuolilla. Varsinaisen setin päättivät ”Loisto” ja ”Lumivalkoinen rakkaus”. Yleisön pyynnöstä vielä ne ”Da Capo!” kappaleet. Orkesterin ilakointi lavalla päättyi ”Likaisiin legendoihin” ja ”Ihmisen poikaan”.

 

Keikan jälkeen taas laitteisto nippuun ja bussin perään. Yöksi siirryttiin Lahteen. Huomenissa olisi ohjelmoituna kalenteriin Rantasalmella tapahtuva esiintyminen, joten puolitettiin edessä olevaa matkaa hieman tällä yösiirtymällä.

Matkalla bussissa pidettiin ajanvietteeksi kansainvälistä politiikka, Euroopan historiaa sekä kansallisia konflikteja käsittelevä seminaari. Seminaarin aiheena oli Irlannin itsenäistymis- ja yhdistymisprosessi Euroopan kansallisissa konflikteissa. 

 

2.6. Rantasalmi, Jäähalli

Tuli sitten huomattua taas kerran tämä Telluksemme elliptinen kiertorata ja akselikallistuma. Ruvetaan olemaan kauimmaisessa pisteessä kiertoradallamme Auringosta ja kesä on viimeinkin saapunut Pohjolan perukoille.

Yöaikaan kun saapui hotelliin, oli ulkona valoisaa kuin keskipäivällä. Eli nyt ei tule sitä yötä ollenkaan. Joulukuussa taasen yö on jatkuva, kuten Levillä puoli vuotta sitten huomattiin. Ja nyt aina kun on hereillä tai yrittää mennä nukkumaan, on valoisaa. Joulukuussa taas aina on pimeää, oli hereillä tai ei. Yrittäkää tässä nyt sitten elää tasapainoista ja seesteistä elämää.

No, kuitenkin. Hotelliimme oli ystävällisesti varattu hieman yöpalaa matkamiehille. Sämpylät nopeasti naamaan ja nukkumaan. Heräteltiin siinä samassa se kuuluisa kukko hommiinsa.

Nopea uutiskatsaus kertoi, että maamme parlamenttivaalien jälkeiset hallitusneuvottelut eivät oikein meinaa ottaa tulta. Mahtaakohan Juhannuksena maassa olla hallitusta? Virkamiehiä nyt kuitenkin kulkee ministeriöissä pelaamassa pasianssia, kun ei oikein meinaa olla hommapuuhaa.

Puolenpäivän jälkeen oli taas edessä valtatie. Matkalla pohdittiin äidinkielemme kieliopin vaativuutta. Erilaisia kieliopillisia näkemyksiä vaihdeltiin ja kertailtiin mielessämme, että miten ne ”tiivit” nyt menivätkään. Hämmästeltiin samalla, että miten jotkin oikeinkirjoitusasut voivat olla mahdollisia.

Matkalla sitten nähtiin suoranainen liikkuva ihme. Juvalla nimittäin vastaan tuli liikkuva savusauna. Ja satavarmasti maailman nopein sellainen. Mitähän paikalliset katsastusviranomaiset ovat saaneet lahjuksiksi, että tuollainen keksintö tiellä saa liikkua?

Tutun tumman hahmon savun seasta hahmotettuaan, päätti savusaunankuljettaja tervehtiä tuttuja miehiä. Kontiaisen Vesahan se siinä roikkui vastaantulevan Mondeon ikkunasta puoliksi ulkona. Tai oikeastaan kolme metriä pitkä käsi, johon on liitetty lumilapion kokoinen kämmen tuli samalla kaistalla vastaan. Ei muuta kuin puhelimet kuumaksi ja sopimaan tapaamista illan kuluessa, naapurissa kun oltiin keikalla.

Konde oli ollut inventoimassa kylttivarastoaan. On järjestämässä Mikkelissä Mikkeli Soikoon -tapahtumaa seuraavana viikonloppuna. Järjestelyt olivat loppusuoralla ja H-hetki koittamassa. Aikamoiset kinkerit kuulemma luvassa.

Tapahtumapaikkana Rantasalmella oli paikallinen jäähalli. Suur-Savohalli oikealta nimeltään, jos nyt oikein käsitettiin. Paikalle oli odotettavissa järjestäjän mukaan noin tuhat henkeä illanviettoon. Tapahtuma oli Rantasalmella vuosittain järjestettävä konserttitilaisuus. Aiempina vuosina esiintyjänä ovat olleet ainakin Agents ja Yölintu. Nyt vuorossa oli yhdeksäs konsertti.

Paikalle oli jo tilaajan toimesta Gaia Musicin porukka toimittanut laitteiston. Kyseessä oli siis backline-keikka. Puoli perää tyhjäksi tavaroista ja paikoilleen. Tunti oli aikaa, sillä bändi halusi pitää paikalla iänenkoijeistuksen eli tämän bändin osalta harjoitukset.

Porukka harjoitteli uusia ”Yhteinen elokuu” ja ”Tällaisina aikoina” kappaleita. Totesivat herrat samalla että kokeilevat kiskaista keikalla ”Tällaisina aikoina” kappaleen. Sen verran hyvin harjoitus onnistui. Muistelivat samalla miten Jukin laulama ”On mennyt yö” kappale on säilynyt lihasmuistissa. Eräs fysioterapiaa hallitseva henkilö tuli kampeamaan Ollin kankkujumia pois. Hiki päässä siinä väännettiin porilaista harjaterästä erilaisiin asentoihin. Auttoikin hieman.

Keikka alkoikin illalla hyvin aikaisessa ajankohdassa. Oikeastaan oikein hyvään aikaan, kun puhteeseen päästiin jo iltakahdeksalta. Tilaisuus oli istumakonsertti, joten keikka päätettiin aloittaa hieman tunnustellen äänenpaineita ”Laulu rakkaudelle” -tyylisellä iloittelulla. 

Joku oli tosin toivonut, että bändi räjäyttäisi paikat jäähallissa, mutta päättivät pojat kuitenkin asian eettisten, moraalisten sekä taloudellisten haittojen vuoksi jättää ne räjäytyshommat muille. Tarpeellinen pytinki kuitenkin se jäähalli on. Keikka kuitenkin lähti pienimuotoisen tunnustelun jälkeen lentoon ja sellaista musiikillista hekumaa jakaen.

”Tällaisina aikoina” sai nyt sitten sen ensiesityksensä julkisesti. Single kappaleesta julkaistaan myöhemmin ilmoitettavana ajankohtana. Eiköhän tuo kesän kuluessa soitossa ole muutenkin, joten jos ennakkokuuntelua haluaa, niin keikalle kuulostelemaan että mahtuuko settiin. Monien tuttujen ja turvallisten sekaan Juki lauloi edelliseltä ”Loisto”-levyltä tutun ja aiemmin kerratun ”On mennyt yö” kappaleen.

Tämäkin ilta alkoi päättymään ajallaan ja lopuksi bändi tuuttasikin niihin Gaia Musicin kaiuttimiin ”Rakkaus on lumivalkoisen”. Sinne se jäi nyt muhimaan ja odottamaan, että ne kaiuttimet pakataan Kotiteollisuuden bussiin. Voivat siellä vertailla ”Lumivalkoinen” ja Kotiteollisuuden ”Iankaikkinen”, että ovatko ne sointukierrot kertosäkeissä samoja. On siinä kaiuttimien sielunelämä koetuksella.

Kun bussi oli pakattu, hurautettiin nopeasti hotellille. Siinä pihamaalla pidettiin vielä pienimuotoinen seminaari bussissa. Seminaarissa käsiteltiin suomalaista yhteiskuntarakennetta vuoden 1918 tapahtumien jälkeen. Kun seminaarimme, ”Suomi sodassa ja rauhassa”, yhteiskunnan muutos itsenäisyydenajan Suomessa kansallisenkonfliktin seurauksena, oli käsitelty oli aika siirtyä majoitukseen.

Hotellin ravintolassa musiikkiesitystä piti Taurus -niminen porukka. Osa joukoistamme katsastikin bändin toimissaan. Sitten olikin kipin kapin kiire huoneeseen katsomaan televisiosta alkanutta Blade Runner-elokuvaa. Ongelmaksi muodostui vain se, että kun tuollaista elokuvaa yrittää seurata postikortin kokoisesta televisiosta ja silmälasit ovat hukassa, niin väkisin siinä siristellessä meni silmät kiinni. Ei päästy tälläkään kertaa elokuvan loppuun.

3.6. Isokyrö, Kalliojärvi

Puolilta päivin sitten taas liikenteeseen. Matkaan kohti Pohjanmaata ja Isokyröä. Hotellin pihassa havaittiin vielä kivelle kiivennyt hahmo, joka muistutti erästä tekniikan nestoria. Yritettiin puhua kivenpäältä pois ja bussiin, ennen kuin tajuttiin, että turha tässä on puupäälle puhua. Kirjaimellisesti. Kyseessä oli nimittäin puuveistos. Tästä yhdennäköisyydestä johtuen päätettiin lakittaa kyseinen veistos ansaitsemallaan kunnia-arvolla.

Matka koitti halki Suomen, nyt poikittaissuunnassa. Oli taas sitä aikaa odottaa. Tuli siinä sitten matkan ratoksi väkästeltyä viime kevään kuvien kanssa, josko niistä saisi taas aikaan jonkinlaista galleriaa firman sivuille.

Suolahdella matkamme katkaisi yllättäen tiellä poikittain ollut juna. Oli ottanut kyytiinsä paikalliselta tehtaalta muutaman Valtion Metallin jälkeläisen. Matkalla olivat jonnekin, pelloille pörräämään. Tosin vielä oli aika matkustaa junassa. Hetki siinä hämmästeltiin, että vaihteet ovat oikeassa asennossa ja juna suvaitsee liikkua pois tieltä.

Maisema vaihtui pikkuhiljaa alavampaan ja alavampaan. Viimein saavuttiin aakeelle laakeelle ja sinne Isoohonkyrööhön. Tuurin Antti on näitä maisemia ja ihmisiä ansioituneesti kuvannut kirjoissaan. Täytyisi varmaan kerrata ne tärkeimmät teokset jälleen kerran.

Vuosi sitten vapunaattoa juhlittiin samaisessa paikassa, eli Kalliojärven camping-alueella. Paikka siis tuttu. Ja tuttuja oli vastassa sisälläkin, sillä samalla lavalla esiintyisi Parkanon keikalta tuttu Rytmimania.

Kovin meinasi mennä ahtaaksi paikat taas, mutta pienen pähkäilyn jälkeen saatiin tavarat sovitettua lavalle. Ihmeteltiin vain että miten Rytmimanian yli puolet isompi artistiporukka mahtuu lavanpuoliskolleen, kun kuuden soittajan ahtaminen jo meinasi käydä työstä ja kävikin.

Keikan alkua odotellessa, kävi orkesterin bussin tehnyt Teuvan mies Ukkonen morjestamassa porukkaa ja kyselemässä kuulumisia. Mikäs tässä, todettiin. Bussi toimii kuin munuainen. Pientä vaivaa välillä, mutta pääsääntöisesti hyvin.

Aikanaan tuli aika vaihtaa soittajat lavalla ja sähköt. Paikassa oli tuota sähköä kahdelle bändille vähän turhan hintsusti, joten vaihdeltiin pistoketta keskenämme siinä vuorojen vaihtuessa. Ja ei kun alkunauha pyörimään ja orkesteri lavalle.

Illan avasi viimeaikainen avausralli ”Vie mut minne vaan”. Niin oli iltapuhde käynnissä bändin osalta. Orkesteri jakoi musiikillista ilottelua soittamalla ”Kuorotytön” ja hetken soittamatta olleen ”Angeliquen”. Tällaisilla eväillä musiikin nälkäisiä ravittiin Kalliojärven lämpimässä ja hikisessä illassa.

Vaikka kyseinen ilta on huomisten valmistujaisjuhlien vuoksi varmasti yksi vuoden epäkiitollisimmista järjestää minkään sortin kekkereitä, oli paikalle saapunut ihmeen runsas lukuinen pohjalaisjoukko illanviettoon. Loppuun vielä ”Likaiset legendat” ja ”Ihmisen poika” ja Rytmimania pääsi jatkamaan illan musiikkitarjontaa.

Kun soitot oli osaltamme soiteltu ja tavarat pakattu, lähdettiin jouten matkaan. Suuntana jo tässä vaiheessa Nivala. Huomenna olisi esiintymistilaisuus paikallisessa Puustelli-ravintolassa. Siinä sitä sitten ajeltiin läpi öisen Pohjanmaan. Usvakiehkuroita nousi vähäisten vesistöjen pinnoilta, jota matkalla nähtiin. Aamuaurinko nousi kuitenkin ajoissa ja tappoi usvan. Päätti sitten vielä oikein häikäistäkin. Pohjanmaan lakeutta parhaimmillaan.

Kahtena edellisenä päivänä olleet suhteellisen raskaat seminaariluennot vaihtuivat perjantain kunniaksi kevyempää viihdykkeeseen. Viihdyttäjänä toimi Youtubesta löydetty Frederikin ”Aino ja Reino” -video.

Viimein koitti hetki, jolloin päästiin majoitukseen ja sai painaa päänsä tyynyyn sekä unohtaa kavalan maailman. Samaan aikaan paikalliset viljelijät aloittivat kuitenkin jo työskentelynsä traktoreillaan. Niin ne menee, aamujen ja iltojen virkut ja torkut ristiin toimissaan.

4.6. Nivala, Puustelli

Päivä oli ehtinyt jo puoleen ja aamuvuorolaisten työpäivä alkoi olla lopuillaan, kun unenverho antoi viimein periksi yötyöläisiltä. Päivästä olisi taas kerran odotettavissa kykkimistä ja kahvittelua.

Koitti se aika viimein, että lounaspöytiä voitiin siirtää syrjään ja kasata illan musiikkiantiin tarvittava laitteisto niille varattuun tilaan. Taas siinä hieman jouduttiin kikostelemaan ja hahmottelemaan, että miten tämä tästä sujuu ja porukka lauteille mahtuu, mutta loppujen lopuksi kaikki sinne saatiin.

Ja taas oli aikaa odottaa. Sauna lämpimäksi ja hikoilemaan, kun ei muuten ollut kuuma. Pelkkä ajatustoiminta sai aikaan hillittömän hikoilun. Maatamme on viimepäivinä hellitty puuduttavalla hellejaksolla. Toisaalta saivatpa kaikki valmistujaisjuhliaan viettävät oikein hienon päivän juhlilleen. Pienoinen sadekuuro tosin raikasti oloa mukavasti iltapäivällä Nivalassa.

Niin, onnea vaan kaikille valmistuneille. Vietettiin taas kerran päivää jolloin uusia ylioppilaita saatiin lauma maahamme. ”Lunta paskahuussin katolla” toteaisivat ilkeämieliset. Samoin eri alojen ammattilaisia valmistui työvoimavajetta paikkaamaan. Toivottavasti löytyy itse kullekin se oikea paikka aloittaa valtion verokassan kartuttaminen.

Viimein oli tehdaskävelyt käveltynä ja tuli aika johdattaa Pop-henkilöstö vuosien saatossa tutuksi tulleelle Puustellin lavalle. Illan kuluessa ”Lasisilmä” ja ”Kuuhullut” saivat vuoronsa tulla esitetyksi niistä kappaleista, joita keikkojen aikana vaihtuu. Yleisöstä esitetyt toiveet ”Kulkuripojasta” ja ”Sinisestä planeetasta”  eivät soitossa ole hetkiin olleet, joten ne toiveet jäivät toteuttamatta. Ei löydy lihasmuistista näitä kipaleita.

Jälleen kerran iltapuhde alkoi loppumaan ajallaan. Oli aika kiittää ja kumartaa paikalle saapuneita kuulijoita ja ne ”En gång till” -kappaleet ilmoille. ”Onnen hohteessa” ja ”Lumivalkoinen” kehiin orkesterin toimesta ja kilut ja kalut kasaan.

Keikan jälkeen tehtiin taas kerran tietynlainen ennätys, kun tavarat olivat kolmessa vartissa kasassa ja bussin perässä. Meinasi vain käydä pieni köpähölä ja yksi soittajista meinasi unohtua Nivalaan. Alustavassa tiedustelussa oli roudausajaksi arvioitu tunti ja vartti, mutta jotenkin sitä vanhatkin vielä jaksoivat. Kotimatka saattoi alkaa pienen sakkailun jälkeen.

Tarkoitus oli siis ajaa yöllä kotiin ja niin siinä toimittiinkin. Ihmisten ollessa aamutoimissaan saatiin bussi Tampereella parkkiin ja ensimmäinen koitos oli ohitse. Hieman reilut 1600 kilometriä oli taas pyöritetty bussin mittariin. Eli ei mikään varovainen aloitus, vaan heti täysillä toimeen.

Sunnuntaipäivä kului hieman horteessa. Jotenkin tekniikan viikonloppua vaivannut  asioiden unohtelu pakotti heräämään jo aikaisin iltapäivällä. Jukille piti kaivaa bussinperästä basso, jota mies tarvitsi tulevalla viikolla Tukholmassa OZ-kuvioissa.

Siinä bussin perää tyhjätessä hieman ihmetystä herätti, kun poliiseja pyörii nurkissa niin maan paljon. Olikohan Tasavallan Presidentti tulossa vierailulle vai mikä on. Selvisi sitten se syykin illan mittaan. Kotinurkissa oli tehty veritekoja reissumme aikana ja uhri oli osina paikallisissa roskiksissa. Että näin meillä alkoi tämä kesä.