MUUMIMAAN MUSISOINTIA

24.6.2011 Tampere - Kalajoki - Tampere välillä


Lisäiltiin tämmönen tänne ajankuluksi. Siis kun tätä aikaa tässä taas on, niin tämä tekstintynkä. Hyvää Juhannusta vaan kaikille. Muistakaa pitää sepalus kiinni, kännissä ei rattiin, ei tapella eikä uunoilla muutenkaan niin että päädytte iltapäivälehtiin. Nauttikaa keskikesän yöttömästä yöstä!!!


T: Pojat bussista

10.6. Naantali, Kaivohuone

Ihmeiden aika ei ole ohitse!! Vai oliko se nyt ihme, muuttuihan Kaanaassakin vesi viiniksi, mutta perjantaiaamuna valtasi epäusko pienen janoisen ihmisen. Oliko nukutun yön aikana tapahtunut sukupolvien välillä vallanvaihto? Oliko pepsi-maxi-sukupolvi vallannut maailman ja kaapanneet sen yhteiskuntarakenteet? Vesihanasta tuli nimittäin colajuomaa.

Tarkempi analyysi kuitenkin osoitti, että tuo hanasta valuva neste ei haissut, eikä maistunut colalta. Joko vesiputki oli pamahtanut poikki, palokunta pumppaa järjettömästi vettä jossain tulipaloon, tai sitten on tapahtunut Nokiat. Pienen mediatiedustelun jälkeen ilmeni, että paikallinen runkovesijohto oli irtisanonut sopimuksensa omistajansa kanssa. Maassa siis rauha ja ihmisillä hyvä tahto edelleen. Pisuille ja pesuille jonnekin muualle, kirkkaisiin vesiin. Kotoisen kaakelikomeron sai nyt unohtaa.

Ei meinaa löytyä hallitusta maahan, ei sitten millään. Näyttää olevan käynnissä se vaihe kasvussa ja kehityksessä, että kuka saa leikkiä kenenkin kanssa. Kaverit vaihtuvat hiekkalaatikolla päivästä riippuen ja santa lentää. Samaan aikaan eduskunnassa vastavalitut edustajat hyppivät vauhditonta pituutta ja kolmiloikkaa koettaen saada aikansa kulumaan.

Meillä ei ollut ongelmia ajankäytön suhteen. Bussissa oli rutiinihuollossa havaittu eräs suurempi ongelma, joka huonolla tuurilla olisi saattanut katkaista perjantain siirtymisen keikkapaikalle. Bussi tehohoidossa ja meillä kelloon tuijottelua ja odotusta, että miten käy? Saivat kuitenkin Ristinarkun ihmeukot bussin sovittuun aikaan ajokuntoon, eikä tarvinnut aloittaa suunnitelmaa B. Matkaan siis.

Kalenterissa luki Naantali ja konsertoimistilana paikallinen Kaivohuone. Merenrannassa sijaitseva 1800-luvun lopun baalipaikka. Kustavilaisuutta ja rokokoota yhdistelevä huvittelupaikka jokaisen äänimiehen unelmalla, eli kivisillä seinillä.

Merenlahden toisella puolella kesämökkeilyä harrastaa muuten Tasavallan Presidentti. Ei ollut Tarja mökillään nyt, huomenissa oli kuulemma tulossa mökkikautensa avaamaan ja grilliin tulet virittelemään. Lähellä sijaitsi myös toinen nähtävyys eli Muumimaailma. Toivottavasti eivät sekoa keskenään.

Alkuun pientä päänvaivaa aiheutti soittokamojen sisään saaminen. Se annettakoon kuitenkin anteeksi paikan suunnitelleille, sillä tuskin rakennusvaiheessa 1868 osattiin ajatella, että paikan musiikki-ilottelusta tulevaisuudessa vastaavat orkesterit liikkuvat lähes 15-metrisillä linjamobiileilla.

Eivätkä nykyiset paikalliset vossikkakuskitkaan sitä näemmä ole huomanneet. Sen kaltainen oli erään tolppa-apinan pop-kohtaus kyseisen kulkuvälineen nähdessään.

Onneksi paikalle oli saapunut myös mies Maskusta, joka saa kädet taskusta. Porrasroudauksesta huolimatta saatiin tavarat tonteilleen ja toimimaan ripeästi. Päälle painoi taas kerran järjestäjän antama aikataulu, oli kuulemma tulossa ranskalaisia ruokailemaan. Hikinen puhde piti siis suorittaa ajallaan ja kainalot märkinä, ympäristöolosuhteita huomioon ottamatta.

Siinä sitä sitten oli aikaa taas odotella ja ihmetellä. Paettiin hellettä ja hikoilua bussiin, jonka Afrikkaa muistuttanut ilmasto ei kyllä helpottanut oloa yhtään. Luonnollisesti sähköihin autoa ei saanut kytkettyä, eikä sitä käynnissäkään voinut pitää. Takahuoneena toiminut siivouskomeron kokoinen huone rupesi nanosekunnissa muistuttamaan turkkilaista höyrysaunaa, joten oli vain kärvisteltävä ja hikoiltava jossain.

Tänään eivät turkulaiset puksuttaneet paikalle höyrylaivoillaan nauttimaan päänsäryn, horkan ja luuvalon parantavaa terveysvettä, kuten entisaikoina oli tapana. Porukalla tahtoi olla toisenlaiset terveysvedet laseissa, jotka ainakin aiheuttavat päänsärkyä, jos ei muuta. Illan musiikki- ja viihdetarjonnasta ei vastannut entisaikojen suositut ”Maskun musiikki” -orkesteri, eikä herra Fichelbergin saksalaisorkesteri. Tänään salin seinät kuulisivat hieman erilaisia suosikkilaulelmia.

Saapuivat soittajat ajoissa tähänkin maan kolkkaan, Juki suoraan länsinaapurista. Oz oli esiintynyt päivällä aiemmin Sweden Rockissa. Hyvä oli kuulemma ollut meininki. Viimein ilta antoi merkkejään siihen suuntaan, että olisi aika päästää illan DJ kahville ja pistää orkesteri töihinsä. Tarvittavat varmistukset, että kaikki ovat valmiina ja paikalla, alkunauha soimaan ja soittajat tienaamaan soppaansa.

Tuttuja lauluja vuosien varrelta ja ne kaksi uutuutta. Lauluja rakastamisen vaikeudesta ja yksinjäämisen tuskasta, pettymyksestä ja pelosta. Oikein kivoja laulun aiheita kesäillassa. No, oli setissä myös ”Tie sydämeeni” sellaisena positiivisena ja iloa tuottavana yllätyksenä.

Kesken konsertin havaittiin ikkunasta pihamaalla varsin viranomaispitoista toimintaa. Paikallisia kiirabeja syöksyi pimenevästä illasta paikalle. Oli paloautoa ja poliisimaijaa erilaisten terveystoimen sanitääripirssien seassa. Saapui oikein vispilälekurikin, tosin autolla. Oli kuulemma joku yrittänyt pummilla sisään ja tippunut suoraan henkilökunnan taukotilaan. Kirurgi kiittää ja fracturaa yhteen liittää. Onnea vaan ja menestystä. Seuraava koppilyöjä mailanvarteen, kiitos.

Loppuun vielä ”Lumivalkoinen” ja ”Pettävällä jäällä” ja oli aika pienten jälkihikien. Ihan kuin keikan aikana ei olisi tarpeeksi tullut sitä eritettä luovutettua. Laulusolisti tosin paleli keikan aikana ja kyseenalaisti lavalle laitetut tuulettimet. Pakkasilma tuli kuitenkin talon ilmastointilaitteesta, joka yllättäen heräsi toimimaan kesken keikan.

Viimein tavarat oli pakattu ja kotimatka saattoi alkaa. Tuli siinä hieman nuuhkittua itseään ja mietittyä että miten ihminen voi tuoksua tältä. Kotiin kun pääsisi olisi edessä yösuihku. Niin, tai aamusuihku. Ensimmäiset työläiset silloin jo heräilevät askareisiinsa, kun kotiovensa kulkija aukaisee.

11.6. Ikaalinen, IskelmäParatiisi

Elvis soitti hätääntyneenä aamusta ja herätti. Oli unohtanut vallan, että tuotemyynnin tyypit saattavat villiintyä päästessään Ikaalisten suuntaan. Oli antanut heille luvan majoittua ranchilleen. Tiesihän mitä siitä seurasi. Tällä kertaa eivät olleet kiivenneet puuhun, vaan löytyivät maakellarista. Luulivat olevansa ovelia vaihtamalla piilopaikkaansa. Mökkikompleksin pihassa esiin nostettu banaaniterttu sai heidät kuitenkin paljastamaan piilopaikkansa. Hommiin siis.

Vuorossa oli kuluvan kesän ensimmäinen festivaaliesiintyminen. Ikaalisten kylpylän yhteyteen oli kasailtu IskelmäParatiisi-tapahtuma. Soitanto tapahtuisi kylpylän takapihalla olevassa teltassa. Onneksi oli taas välistä hieman tuota hellettä ilmassa. Hikinen olisi siis urakka tänäänkin edessä.

Tapahtuman järjestäjät olivat varanneet esiintymisaikaa tunnin verran. Samassa teltassa esiintyivät myös Juha Tapio ja Laura Voutilainen yhtyeineen. Juha Tapio siellä esitti settiään saapuessamme pelipaikalle. Kovin oli hikistä porukkaa kun lavalta astelivat. Juha Tapio on muuten tulossa syksyn kiertueelle vierailemaan Hartwall Areenan kinkereihin.

 

On tehnyt myös biisejä tälle pumpulle Juha. Jonkinlaiseksi ihailijaksi tunnustautuu ja niitä kappaleita pöytälaatikossa oli jo valmiina, kun Olli Kuolematon-levyä varten asiaa tiedusteli. Vaatimattomana miehenä Juha lupasi jotain yrittää, eikä heti kertonut että esim. ”Pettävällä jäällä” siellä laatikossa odottaa. Pisti sitten myöhemmin tulemaan, että ”tämmösiä sain aikaan”.

Voutilaisen Laura toimii kesän keikkojensa ohella Tampereella Musiikkiteatteri Palatsissa Blues Brothers-musikaalissa. Varsin kiireinen on hänen kalenterinsa kun sitä tuolta kotisivuilta katsoo. Keikkoja ja näytöksiä on ihan kiitettävästi sinne laitettu.

Kun sitten Voutilaiset olivat lavalla ja Tapion auto pakattuna oli aika siirtää bussi luukulle ja kaivaa tarvittavat kilkkeet esiin. Lavan sivussa alustava kasaus ja kahville. Tuttuja olikin kertynyt takahuoneena toimineeseen mökkiin. Bändi oli myös viimein saapunut paikalle. Olli nyppäistiin johonkin Ylen haastatteluun ja muu porukka haastatteli toisiaan, että mitä vajaan vuorokauden aikana oli ehtinyt tapahtumaan. 

Sitten olikin kiire vaihtoon. Puolessa tunnissa lopullinen kasaus ja linja-check. Luurit pojille korviin ja menoksi. Bändille teroitettiin vielä, että kyseessä on tunnin setti, eli heti täysillä. Ikään kuin pikamatka tällä kertaa. Ja olihan sitä energiaa vielä tämänkin ikäisen porukan esiintymisessä. Kyytiä saivat uudet ja vanhat kappaleet. Vanhojen tuttujen sekaan ujuttivat herrat nämä uutuudet ”Onnen hohteessa” ja ”Tällaisina aikoina”.

Hyvinhän se tunti sitten vierähtikin näiden rallien kanssa. Juki vielä ilahdutti väkeä kiskaisemalla ”Deadlinen” ja ”Oikeen enkelin”. Hieman ylikin meni soittoaika, mutta onneksi loppupäässä oli hieman varanttia varattuna. Loppuun vielä ”Lumivalkoinen”  ja vuoden 2011 IskelmäParatiisi-tapahtuma oli saanut päätöksensä.

Järjestäjän mukaan oli paikalle saapunut odotuksiin nähden hyvinkin runsaslukuinen yleisö. Olihan tapahtuma kolmena päivänä tarjonnut esiintyjinä Varjokuvaa, Mikko Mäkeläistä Myrskylyhtyineen, Mattilan Annelia, Unelmavävyjä, Teräsniskan Suvia, Mattia ja Teppoa, Kaija Koota, Antti Raiskia, In The Moodia, Juha Tapiota, Voutilaisen Lauraa ja sitten tätä poppoota.

Tavarat taas kerran kasaan ja kotia päin kikkaileen. Tapahtumakesä oli tältä vuodelta avattuna tällä kertaa näissä kinkereissä. Kerrankin olisi ajoissa kotona, siis ennen Aamulehteä.