Yhden Yön tarina

25.2. Seinäjoki, Viihdemaailma Ilona

Ja pakkaset vaan jatkuu. Tosin lauantaille luvattiin jo jotenkin inhimillisempää, lännestä saapuvan säärintaman myötä. Toivossa on hyvä elää totesi lapamato, aikoinaan… sai sitten kuitenkin häädön, niin kutsutun matokuurin.

Pakkasjakso on tuonut esille ongelman bussin kanssa. Bussin seistessä viikon parkissa, tahtovat virrat vähentyä. Kontiaisen Vesan Möykäriksi nimeämä laite vaatiikin sitten tietynlaista tehohoitoa käynnistyäkseen. Kontiainen muuten kastoi bussin möykäriksi samaan aikaan, kun Mustien Enkeleiden laulusolisti ja vara-Patena tunnettu Aaltosen Jussi, nimesi bussin nimellä Loisto-risteilijä. Tämä tapahtui siis Loisto-levyn julkistamisen aikaan. Rakkaalla lapsella on monta nimeä. 

Matkaan kuitenkin päästiin, taas pienen jumppaamisen jälkeen. Matkamme johti kohti Pohojanmaata – Notta!! Ristus mää sanon, Seinäjokia. Keikkapaikkana illan aikana toimisi viihdekeskus Ilona. Uusi tuttavuus keikkapaikoissa meille.

Viihdekeskus Ilona on kokonaisuutena noin tuhat henkeä nielevä kompleksi siinä rautatieasemaa vastapäätä. Ei välttämättä tarvita taksia jos VR:n palveluilla paikkakunnalle saapuu. Tai tietysti, jos haluaa, niin voi sitäkin käyttää. Orkan pojista eräs trio saapui paikkakunnalle junalla. Katsoivat sitten Google mapsista reittiä rautatieasemalta keikkapaikalle. Oli ollut kovin pitkän oloinen. Lieko ollut tietokone väärinpäin sylissä, mutta suvereenisti pamauttivat herrat taksiin rautatieasemalla. Taksi suhautti kadun yli ja vot!!! Oltiin perillä. Hieman oli hymyilyttänyt renkiä ja asiakkaita.

Ravintola on rakennettu entiseen autotalliin. Alkuunsa jotenkin sekavan oloinen kompleksi, mutta kun selvin päin siellä liikkui, sai kyllä jonkinlaisen kuvan kompleksin rakenteesta. Baaria baarin perään. Soittotila olikin sitten aikas intiimin oloinen, yleisö jopa pääsi lavansivusta orkesterin laitteisiin kiinni.

Keikka lähtikin sitten liikkeelle ihmeellisellä pörinällä. Tai pörinää oli lähinnä soittajien korvissa, itse asiassa kaikilla oikeassa korvassa. Joku katsojista onnistui lähdössä katkaisemaan yhden piuhan. Räpelöi siinä samalla hieman soittovehkeitä ihan ohimennen. Kummasti sitten suivaantui, kun järjestyksenvalvojaa pyydettiin ohjaamaan henkilö jonnekin muualle seuraamaan soitantaa. Olisi kai halunnut antaa osansa illan taiteelliseen osuuteen… tiedä häntä.

Jos nyt kuitenkin kerron erään karvaan totuuden. Niitä vehkeitä ei keikoille raahata hajotettaviksi. Oikeaan paikkaan kaatunut neste voi maksaa sen 8000 e, mitä maksoi yksi kuuluisa oluttuoppi aikoinaan Kauhajoella. Mikseri sanoi POKS-POKS-POKS. Sen jälkeen bändi saikin lähteä lavalta. Ei tullut ääni enää läpi laitteista. Ei oikein sähkölaite tykännyt sinne menneestä olusesta. Ja vaihtovehkeitä, niitä kun ei ihan joka nurkassa pyöri. Saattaa se soitto loppua ennen kuin ehtii alkaakaan.

Tai jos nyt tapaatte kotona pitää esim. siiderilaseja tietokoneenne päällä, niin siitä vaan. Kukin tavallaan, mutta älkää kuitenkaan tehkö sitä keikalla bändin laitteiden kanssa. Voi mennä monen ilta pilalle.

Tulipa sitten tämän keikan aikana tapahtuneeksi sellainenkin vahinko, että  katkesi Jukilta bassosta kieli. Sitä ei olekaan tapahtunut aikoihin, ei edes muista koska. Sateenkaaren pää -kipale kun alkoi, niin lähti kieli kiinnikkeestään kuin hauki rannasta.

Kaikki siinä sitten hieman ihmettelivät ensin, että mihinkäs se Juki jäi aloituksesta. Ei jäänyt, mutta lähti. Vaihtamaan bassoa takavasemmalle. Loppuporukka sitten viihdytti yleisöä muutaman tahdin soittamalla kyseistä kappaletta ikään kuin ylä-äänirekisteristä, ennekuin saatiin basso ja solisti mukaan.

Taas kerran nousi iltamien lämpötila kovin korkealle. Hikirauhaset huusivat hoosiannaa, kun lämpöä haihdutettiin. Kuuma oli. Bändi paiskoi biisejään ja yleisö näytti nauttivan. Siinä se illan kuvio, pääosin.

26.2. Oulu, Nightclub Tähti

Ja sitten oli vuorossa esiintymistilaisuus Suomen Oulussa.  Orjaosasto oli tuupannut tavarat bussiin keikan loputtua. Siis yöllä Seinäjoella. Ei muuta kuin aamulla huttu huuleen ja valtatielle… mars!!!

Oulussa keikkapaikkana toimi tutuksi muodostunut Nightclub Tähti. Entinen Foxia. Rivakka kiihdytys tavaroiden kanssa ylämäkeen ja hop!!! Ollaankin toisessa kerroksessa. Iso sali ja iso lava.

Taas kerran muodostui illan esiintymisestä ympäristöoloiltaan varsin kuuma. Mitähän tuo lämmönsäätelykeskus tuolla aivojen sopukoissa on viimeaikoina tuuminut tästä sahaamisesta. Toivottavasti pallomme olosuhteet pysyvät jotenkin paremmin kurissa, kuin nämä vaihtelut keikan ja ulkoilman välillä. Vaikka nyt ilmojen herra armahtikin meitä leudolla tuulahduksella jostain Atlantilta – Kiitos!!! Kyllä jo riittikin tuntemukset Siperiasta.

No keikkahan taas kulki. Bändi paiskoi settiä eteenpäin kuin heinämies korsia seipäälle. Hikihän siinä tuppaa tuleen. Aloitusbiisinä nyt vaihteeksi Täältä tulee yö niminen kipale. Muuten oikeastaan niitä peruskappaleita. Niitä kappaleita mitä siihen esitettävien listaan on kertynyt vuosien saatossa. Hyvin näytti taas kerran katsojille kelpaavan. Johtopäätöksenä siis, että näitä biisejä siis halutaan kuulla yleisön puolesta. Ja niitä orkesteri sitten esittää.

Tällä kerralla illan päätti Parrasvalot. Yleisöstä oli tullut tällainen toive. Eihän siinä taas kerran mitään. Ilta päättyi tällä kertaa tähän kappaleeseen. Rivakka tavaroiden purku ja bussiin pakkaaminen.

Maaliskuun alussa oli Ilta-Sanomissa  esillä Oulun paikallisen kiekkojoukkueen tekemä huippukallis sopimus pakin kanssa. Helpotus oli, kun todettiin Daffyn nousevan bussiin keikan jälkeen. Ei aiemmista uhkailuista huolimatta sopimusta ollut syntynyt, ainakaan tämän joukkueen kanssa.

Sitten vain matkaan. Pitkin öistä valtatietä, kotia kohti.

Huomautuksena vielä tänne loppuun. Tätä tekstiä viimeisteltäessä sujahti Oulu taas kerran ohitse. Nyt nokka on pohjoiseen. Orkesterin tiedustelujoukot olivat jo matkalla hiihtokeskuksia kohti. Ensimmäiselle Lapin pätkälle. Rukalle itse asiassa.

Matkatessa kun on aikaa ja valtatiellä mittaa, katselin tätä viime viikonlopun touhun tekstiä. Muuna oheistoimintana olivat erilaiset elokuvat mm. Todellisen rock-ikonin eli Mötorhead keulahahmon Lemmyn elokuva. Samoin muutama muu viihdepläjäys.

Niin… ja Kotiteollisuus – yhtyeen uusin hengentuotos. Aivan loistavan levyn sitten pukkasivat ulos. Taas kerran huomautuksella, jos tykkää. Salaisuutena kerrotaan, että nykyryhmästä löytyy sitten kaksi, jotka tykkäävät. Tuntomerkkeinä lyhyimmät hiukset.

Pahoittelut samalla, että sellainen pieni piuhan pätkä jäi kaikessa kiireessä Tampereelle. Täytyy lisätä kuvia tuolta edellisviikonlopulta tähän juttuun myöhemmin. Ja kunhan tämänkin saa liitetyksi sinne bittiavaruuteen. Anteeksi!!!