KARJALASTA KAJAHTAA JA SORSAPUISTO SOI!!!

4.11. Lappeenranta, Jäähalli

Jaaha jaaha, se olisi taas paluu sorvin ääreen. Ei auta muu kuin pyöräyttää kone käyntiin ja laittaa lastu lentämään. Karjalan kunnaille koittaisi tiemme. Saimaan rannoille, Lappeenrantaan. Näin on tänään ohjelmoitu gregoriaaniseen allakkaamme. Tämä ajanlaskumenetelmä on muuten ollut kansallamme käytössä jo vuodesta 1753. Ruotsi-Suomen aikoihin käyttöön otettu allakka. Eli aika pitkään ollaan oltu jo samassa kalenterikierrossa. Ei ole tarvinnut etsiä luonnonmerkeistä kulloinkin elettävää aikaa.

Se on sitten lämmin syksy tehnyt pienet kepposet. Keli ei meinaa jäähtyä normaaliin tapaan ollenkaan vaikka tuo kalenteri käänteleekin sivujaan niin, että suhina käy. Kepposet ovat kelit tehneet ainakin Lapin hiihtokeskuksille. Ei ole ollut tarpeeksi pakkasta, itse asiassa ei ollut varmaan pakkasta lainkaan, puhumattakaan lumesta Lapin lumossa. Ehkä suurimman yksittäisen tappion joutuu kärsimään Levi. Kun ei saatu sitä lunta taivaalta, eikä tykeistäkään. Jouduttiin sitten mutkamäen MM-sarjan osakilpailu Levillä perumaan. Lehdistön mukaan puhutaan jostain noin miljoonan euron tappiosta syyssäiden vuoksi.

Tuli sitten julki se viime kerralla aprikoitu musiikin tuottajien virallinen lista. Meinaan männä viikolla pukkasivat Tähkän Lauri, Popeda ja taustalaulajana tällä turneella touhuava Teräsniska uudet hengentuotteensa kaiken kansan kuultavaksi. Tuli sitten aprikoitua listan kärkipaikkaa Lahden keikan resuamisen yhteydessä. Ja pieleen meni niin että soi. Ei ollut toimittaja tehnyt kunnon taustatyötä jorinoidensa eteen, sillä kärkipaikan valloitti loppukesästä ajasta iäisyyteen siirtynyt Sorsakosken Topi. Tästä nuhteet toimittajalle, joka tietysti puolustautuu vetoamalla kiireisiin. Höpöhöpö!!!

???

Turhaa olisi ollut jättää Veikkaukselle määräraha-anomusta. Tuli jätettyä kuitenkin ja niinhän siinä kävi, että meni pieleen sekä viikon lottorivi kuin hiljaa mielessä hahmoteltu Virallisen Listan kärki. Topi siis kiilasi kärkeen imussaan turkulaistunut Teuvanmies Lauri Tähkä. Suvi oli sitten heti kolmantena ja ilman palkintosijaa jäi tällä kertaa Popeda Voitto-albumillaan.

Virallisenlistan kärkikymmenikön ulkopuolelle jäi tällä kertaa marraskuun alussa platinarajan ylittänyt Kiitos ja Kunnia-kokoelmalevy. Edelle kiilasi Valtosen Lassin ensilevytys. Idols-formaatissa pyörähtänyt Lassi päätti aikanaan jossain vaiheessa nostaa hommasta kytkintä ja aloittaa oman uransa. Ei ole siis korrektia puhua Idols-Lassista vaan Valtosen Lassista. Kannukset ovat kuitenkin tuossa levyssä. Eiväthän kaikki Vatikaanissakaan käyneet tai siellä asuvat ole Paaveja. Listalle ilmestyi myös Kotiteollisuuden Kotiteollisuus (Kalevan Miekka-painos). Neljällä aiemmin julkaisemattomalla kappaleella ja viidellä elävästä esityksestä taltioidulla kappaleella maustettu tuotos Kotiteollisuus-levystä. Tuolta levyltä löytyy kappale ”Pappi puhuu” josta trio julkaisi myös videon. Tuo Konnunsuon vankilassa kuvattu video on nähtävissä ainakin KT-vision kautta.

Mutta huolimatta suurista pohdinnoista oli aika kipittää bussille ja lähteä liikkeelle. Porukka kyytiin ja kohti Kotiteollisuuden kotikenttää. Meinasi vain käydä sellainen pieni köpähölä lähtiessä, että Porist matkannu Jussi meinas jääd rannal ruikuttaa. Oli ollut vaihteeksi bussi myöhässä Porista päin. Ei siinä sitten kukaan huomannut oikein ottaa lukua ja kun kello näytti sata, nytkähti kiertueajoneuvo liikkeelle. Huomattuaan tämän päästi Jussi sisäisen Haile Gebreselassiensa irti ja juosta kipitti bussin kiinni. Melkoinen kirivaihde oli kuulemma ollut miehellä hetken päällä. Että näin.

Matkaan siis päästiin kuitenkin kunnialla. Eikä muuta kuin usvaa putkeen ja kohti Karjalaa. Matkaa ja aikaa taas oli siunaantunut molempia hyvinkin kiitettävästi. Aikaa oli siis vaikka mihin. Pohdittiin siinä matkalla sitten ääneen helleenien rahahuolia. Kreikassa on nimittäin oikein varsinainen sekametelisoppa käynnissä. Tai pitäisikö puhua oliivikeitosta? Ei meinaa oikein talousasiat onnistua entiseltä maailmanmahdilta. Muun Euroopan hermot alkaa olla kovin kireällä kun zorbasta tanssitaan ja ouzoa naukkaillaan, mutta ei lähde kansantalous nousuun. Verot vaan jätetään maksamatta ja polttopulloja viritellään. Pääministeri Papandreous venkoilee viimeisillä voimillaan pallillaan ja huonolta näyttää.

Ja samaan aikaan naapurissa vanha irstailija ja kulinaristien kulinaristi Berlusconi mamma-miattelee kun valtionvelka vaan kasvaa. Huhujen mukaan ovat keränneet italiaanot velkaa nuppia kohti 40000 €. Suomessa vastaava nuppia kohti oleva velka on pauttia rallaa 16 000 €. Eihän tuo nyt paha ero ole – paitsi että Italiassa väkeä on siinnyt rontin viiden miljoonan sijaan rapiat 60 miljoonaa. Siinä on eroa. Puhutaankin jo 2320 miljardin erosta veloissa. Moro!!!

Eli pieniä on vielä vipit meillä – toistaiseksi! Saa nähdä kuinka käy Brysselissä kun taas vääntävät ja kääntävät valtioita kuriin ja ruotuun. Hommansa kullakin. Ei muuta kuin bussin perä tyhjäksi ja roinat ruotuun, perille päästiin. Moving Lightin porukka olikin tehnyt hommansa melkein valmiiksi, joten sekaan vaan. Ravattiin siinä käytävällä roininemme samaan aikaan erilaisia virvokkeita tuovan kuljettajaparin kanssa. Hämmästeltiin siinä toistemme touhuja ja kuulumisia vaihdeltiin. Mietittiin kumman homma on loppujen lopuksi tärkeämpää, mutta päädyttiin tulokseen, että jonkinlaisessa symbioosissa näissäkin hommissa eletään.

Tuli siinä huomattua samalla että onpa hallissa holotna. Ihan piti kaivaa pipa päähän ja varoa kompuroimasta rotvallin reunoihin. Tippa meinasi väkisinkin muodostua nenän päähän siinä askarrellessa. Jäänpinta hohkasi sen verran hyvin kylmää peittolevyistä huolimatta. Samalla jäällä ovat aikoinaan kurvailleet muuten myös Lalli Partinen, Petri Skriko ja Heikki Mälkiä. Tai kyllä se nyt välillä on sulatettu, mutta sillai kuvainnollisesti. Toivottavasti meno on ollut liukkaampaa kuin meidän laahustus tönköksi jäätyneillä jaloilla.

Ja sitten vaan odottamaan kun roinat olivat kytkyssä. Ensin tosin ruokailuun - mars! Sputnikkien keittiöemännät olivatkin laittaneet parastaan peliin. Siis ruokaan. Tuli siinä samalla katseltua, että Sputnikkien fani-kaupassa oli Saipa-tuotteiden lisäksi myynnissä Kotiteollisuuden nimikkokiekkoja. Hetken tuli emmittyä, mutta kun mitään oikeaa käyttötarkoitusta ei lötälle keksinyt, niin jäi ostos tekemättä. Samalla painoi äänenpaineentarkastus kyllä niskaan, että kiirekin meinasi tulla.

Paikallisena yhteistyökumppanina toimi muuten tämä vuonna 1948 perustettu Saimaan Pallo. Olivat järjestäneet jokaiselle lahjaksi ja kotiin viemisiksi vielä ”Idän ihmeen” tuotteet pukuhuoneisiin. Saipa – pyyhkeet odottivat siellä ottajaansa. Anteeksi nyt heti tässä vaiheessa, mutta siinä kiireessä tuo lahjus jäi nappaamatta mukaan kun sitten kotimatka koitti. Ihan oikeasti se unohtui. Toisin oli niillä meidän porukan Ilves-kannattajilla jotka eivät jostain syystä sitä voineet ottaa mukaan.

Ja kun kello näytti ensimmäisen erän peliajan täyttyneen pyörähti intro käyntiin. Eikun menoksi. Taas oli menoa ja meininkiä. Siinä rytäkässä ja soittamisen riemussa meinasi nimittäin laulusolisteista Ollilta tipahtaa housut jalasta. Mies on nimittäin aloittanut sellaisen kuntokuurin, että meinaa ja loppuukin vyöstä reiät. Kiloja on karissut kiitettävästi ja niinhän siinä kävi, että meinasi olla liian suuret housut täytettäväksi, kun vyö lipsahti auki. Siinähän sitä olisi ollut retosteltavaa sitten.

Poutpourre

Ilta sujui muuten hyvinkin suunnitellusti. Niitä suuria lauluja rakkaudesta, kuolemasta, yksinjäämisestä ja muista mukavista asioista kuului illan antiin. Laulajia lavalla nähtiin viisi ja tunnelma vaihteli haikeasta balladista riehakkaaseen rytkeeseen. Joku siinä mainitsi, että meno olisi yleisössä ollut vaisu, mutta kun asiaa tarkasteltiin siitä näkökulmasta, että takana oli kuitenkin hurmokseen yltänyt Porin keikka, sai asia oikean mittasuhteen. Bändi nimittäin nautti soittamisesta ja yleisö viihtyi. Eli täysin väärä oli havainto se.

Ainoa pieni tilastollinen haitta oli Jukin bassolaitteissa ilmennyt pätkiminen keikan alkupuolella. Menoa se ei haitannut, mutta vikaa ei heti löytynyt vaan vaihdettiin ”langalliseksi” tuo laitteisto. Ja meno vaan parani. Viimein tuli hetki kiittää paikalle saapunutta yleisöä ”syvällä” ja ”ryhdikkäällä” kumarruksella. Tavarat kasaan ja kotiin päin nokka nopsaan. Huomenna olisi edessä kokoontuminen Tampere-talon lehtereille ja viihdyttää sinne saapuvia katsojia. Syvä kumarrus Lappeenrannan vapaalle kansalle, jota paikan päälle oli kertynyt jotakuinkin 2500 henkilöä. Eli hieman enemmän oli juhlijoita näissä 30-vuotisjuhlissa kuin kaupungin omien poikien 20-vuotisjuhlissa viime keväänä. Mutta eiköhän se Kotiteollisuus omissa kolmekymppisissään sitten tuosta mene ohitse, niin että heilahtaa.

Pitkä ja pimeä oli matka kotiin. Sen suuremmitta kommelluksitta päästiin taas kotipahnoille makoilemaan loppuyöksi. Toisin oli taas kuulemma mennyt matka tuossa kuuluisassa ”savusaunassa”. Miten se nyt yksinkertaisesti on mahdollista, että kun se trio, joka sinne liikennevälineeseen sulloutui, jossain liikkuu niin aina sattuu ja tapahtuu?? Taas kerran jouduin pyytämään Kondelta kirjallisen raportin illan tapahtumista, kun ei siitä savonkielisestä selostuksesta oikein saanut koko kuvaa.

   

5.11. Tampere, Tampere-talo

!

”Nyt on sitten teillä pojat hommat isolla” oli ensimmäinen lausahdus kun Tampere-talon oven avasi. Paikan tutuksi muodostuneista hemmoista totesi yksi nimittäin näin. Oli kuulemma talon ison salin näyttämöaukko kuusimetriä liian pieni tähäntouhuun. Ansiokkaasti olivat aamusta aikaisin ahertaneet laitetoimittajan työläiset kuitenkin kahden rekan sisältämät tarvikkeet lavalle kasanneet. Viimeisiä laittelivat kasaan kun bussia luukulle soviteltiin.

Meinasi vain olla pihamaalla ahdasta kun viides keikkabussi peruutteli paikoilleen. Tampere-talon käyttöaste oli nimittäin kohdillaan kyseisenä lauantai-iltana. Tämä ryhmä valtasi ison salin, pienessä salissa oli menossa NääsNääsNews-revyy tähtinään Puntti Valtonen, Aku Sajakorpi, Antti Majanlahti ja Helena Rängman. Ja ihan niin kuin siinä ei olisi ollut kaikki, oli Sorsapuisto-salissa tarjolla musiikkia hieman raskaammasta päästä Machine Headin, Bring Me The Horizonin, Devil Driverin ja Darkest Hourin tahdissa. Siksi tämä keikkabussien invaasio kyseisellä alueella.

No just!!!

Käytiin sitten vuoroin vierailuilla, ainakin tekniikanväen kesken, katsomassa hieman miten ameriikanpoijaat ja suomentyypit hommiansa hoitavat. Ihmeteltävää siinä oli kummallakin vuoroillaan. No, ei ollut ihan oikeasti. Morjesteltiin nyt vaan puolin ja toisin.

Eikä siinä auttanut muu kuin nykäistä tavarat paikoilleen ja laittaa kytkyyn. Kello kävi jääväämättömästi kohden sitä hetkeä, jolloin salin ovet aukeavat ja yleisö pääsee sisälle. Nopea ruokailu vielä ennen äänien tarkisteluja. Sitten oli taas aikaa odottaa. Teputeltiin siinä edestakaisin ja potkittiin niitä näkymättömiä kiviä ajankuluksi. Höpöteltiin niitä näitä ja jotkut hieman lähtivät ulkoilemaankin. Niin kuin yksi taustalaulajistamme. Kylmä viima tosin pakotti aiottua aiemmin pois Sorsapuiston kävelytieltä. Onneksi. Oli nimittäin sitten käsittänyt väärin konsertin alkamisajankohdan ja saapui varttia ennen alkua paikalle lenkiltään. Eikä millään meinannut uskoa että viisitoista minuuttia ja alkaa. Kun sitten viimein uskoi kollegaansa tulikin niinsanotusti kiire. Mutta hyvin ehti…

Porukka lavalle ja menoksi, sanoi Annie Lennoxi. Siitä jatkettiin mihin eilen jäätiin. Ja yleisö eli ja jännitti matkassa, tunnelmaa oli taas vaikka muille jakaa. Lauluja vuosien varrelta jotka ovat jääneet elämään ihmisten mieliin. Perinteiseen tapaan ensimmäinen setti kesti noin tunnin. Vuorossa oli seuraavaksi virvoitteluun ja vilvoitteluun käytettävä väliaika. Tuolloin oli hyvä tilaisuus maistaa pieni palanen Sascher-kakkua ja nauttia kupponen mokkaa. Meinaisi vain taas hieman mennä ensimmäinen setti poskelleen, kun taas oli ongelmia housujen kanssa. Nyt Hakulisella. Ei ollut vyötä ja joutui pitämään housuistaan kiinni esiintymisensä ajan. Sanoi vain myöhemmin, että hieman haittasi keskittymistä. No sattuuhan sitä, mutta pitäisikö hommata soittajille kurahousut huomiseksi, niin ei tule ”läheltä piti” -tilanteita. Tai sitten pitää pistää Elvis asialle kehittelemään bändin nimeä kantavat henkselit, josko niillä pysyisi pöksyt paremmin ylhäällä.

Hienossa illassa kello kävi vääjäämättä. Ilta alkoi hämärtymään ja esiintymisaika loppumaan. Päävokalistilla on nyt muodostunut tavaksi lausua jotain kaunista ja koskettavaa Annika Eklundille heidän duetoidessaan. Tänään kysymykseksi asettui, halusiko Annika kuulla tamperelaisen rakkaudentunnustuksen. Kyseessä on enemmän Länsi-Tampereelta tuleva ilmaisu, kuin se kuuluisa hervantalainen versio. Annikan vastattua myöntävästi saikin koko juhlakansa kuulla runon.

”Kuka sukseni vei?


Porkat myös yksintein?


Hei, mis on mun pipo,
sekä tupakit?


Eihän mul oo mittää!
Kuka verkkarit vei?



Olen kovin onneton.


Miltei syyntakeeton.


Kyllä mua nyt pännii,
koko juttu tää.


Kaalissa polttaa.


Kohta se räjähtää”

Kaunista, niin kaunista. Ja perään porilainen rakkaudentunnustus, missä neito kaapattiin syliin ja kannettiin paikalleen samaan tyyliin kuin Kikan aikoinaan esittämässä kappaleessa Apinamies.

Perinteitä täynnä ovat muuten nämä Tampere-talon vierailut. Perinteisiin kuuluvat niin sanotut ”Vetolaatikkovierailut” ja ”Mäyräkoirien ulkoilutukset”. Mitä nämä manööverit sitten ovat, ne jääkööt suljetun piirin sisään. Ilta sai kuitenkin manöövereistä huolimatta arvoisensa päätöksen ja seisaaltaan suosiota osoittavalle yleisölle oli poppareiden hieno kumartaa.

Huomenna jatkuisi elävän musiikin esittäminen samaisessa paikassa, joten virrat pois laitteista ja oli aika hengähtää. Nyt ei ollut kiirettä mihinkään.

Huomattiin siinä samalla, että kalenteriimme oli merkittynä tälle päivälle pyhäpäivä. Kyseessä oli siis Pyhäinpäivä. Kristillisten pyhimysten, marttyyrien ja vainajien muistopäivä. Kalevankankaan hautausmaalla ainakin oli jo tulessa sellaista kynttiläliikehdintää, kun siitä ohitse kulki. Ihmiset veivät kynttilöitä haudoille. Päivä sekoitetaan usein myös Halloweenin, jota tuolla ison meren takana juhlitaan pukeutumalla kauhuasusteisiin ja lapset kiertelevät ”karkki vai kepponen” -sloganin kanssa. Halloween on itse asiassa Pyhäinpäivän aattona oleva juhla. Päivän juhlinta on alunperin ollut muinaisten kelttiläisten maiden sadonkorjuujuhla ja talven alkamisen päivä jolloin vainajien henkien uskottiin liikkuvan.

Eli puurot ja vellit olivat taas hieman sekaisin. Ainakin osalla. Kaupungilla hiihteli nimittäin kyseisen juhlan teemaasuihin pukeutuneita juhlijoita. Eli väärä päivä tai sitten juhlinta oli alkanut jo eilen ja kotiin ei ollut ehtinyt vaihtamaan vaatetustaan. Toisaalta, meiltäkin jäivät Halloweenit juhlimatta eilisen Lappeenrannan reissun johdosta. Päätettiin siis lähteä pistäytymään paikallisessa parilla. Ja perinteistä yksi oli vielä jäljellä. ”Ja onko mikään muuttunut??” kuvasarja tarvitsi jatkoa. Kyseessä on erään tamperelaisen ravitsemusliikkeen eräässä pöydässä otettu kuva. Siitä ehkä joskus toisten, jossain muussa yhteydessä.

6.11. Tampere, Tampere-talo

Ja sama ralli jatkuu. Ei muuta kuin kipin kapin Tampere-talolle. Edessä olisi uusi ilta ja uusi yleisö. Tosin oli joukossa kuulemma niitäkin jotka hankkivat lipun kaikille kolmelle illalle ja nauttivat musiikillisesta annista täysillä.

Voittaja!!

Virrat päälle aparaatteihin ja odottelemaan, että alkaisi soundcheck. Vaihdeltiin kuulumisia siinä samassa. Hyvin olivat menneet illan Halloween-juhlat. Tuotemyynnistä sillä Horrorilla jopa niin hyvin, että oli voittanut jossain paikassa paraspukukisan, vaikkei ollut tehnyt mitään. Kävellyt vain suoraan siitä tiskiltä illan rientoihin. Sitä sitten porukalla hämmästeltiin, että miten se oli mahdollista. Sitä siis sattuu ja tapahtuu kun aikansa touhutaan.

Porukka kokoontui äänentarkastuksiin hyvissä ajoin. Ongelmaksi muodostui nyt vain se, että jonkinlainen pöpön pirulainen oli pesiytynyt Ollin kurkun perille joka tarkoittaa sitä että ääni ei tahdo riittää. Ongelmaksi muodostui varsinkin ”Tällaisina aikoina” kappaleen tietyt osat. Kun hätä on suuri on apukin lähellä. Taustalaulajista Miina kaivettiin jo toistamiseen pelastamaan tilanne. Skädämin kappale, jota Frogley siinä bändissä laulajana ollessaan ja sitten Yöhön liityttyään lauloi keikoilla, kaivettiin muistista esiin ja eetteriin. Solistina nyt Miina Mikkonen. Lady Yöksikin kutsuttu porilainen.

Pohtivat siinä bändissä aikansa, että mistä tää lähtee. Onko kyseessä Bb, Am vai joku muu. Katsoivat sitten ihmeissään kun tekniikanpuolelta ilmoitettiin että se lähtee H:sta. ”Hän sinuun katsoo…”. Ei se mistään Big Brotherista lähde, eikä ennen keskipäivää 12-tuntisessa kellossa. Nythän on jo iltapäivä.

Muutakin pohdittavaa saatiin kuulla. Erään soittajan poika 5 v. oli todennut ennen eilistä keikkaa, että ette te edes osaa soittaa. Paitsi Kangasjärven Mikko osaa. Viiltävä analyysi jatkui myös keikan aikana tämän nuoren herran tiedusteltua äidiltään, että miksi isä soittaa roskapönttö päässä? Aika viiltävää kritiikkiä on siis esitetty.

No siitäkin selvittiin jotenkin, eli huttu huuleen ja odottelemaan. Illan esiintymiseen oli vielä hyvin aikaa, joten kolmiloikkakisat pystyyn. Eikä parane tulokset ei. Täytyy varmaan unohtaa koko laji. Onneksi kello kuitenkin kävi ja taas saatiin komentaa popparit lavalle. Ensimmäinen setti käyntiin ja menoksi. Sunnuntaipäivä, mutta ei se menoa haitannut. Ainakaan yleisössä. Hyvin ottivat vastaan tarjoillut hittikipaleet. Ensimmäinen puoliaika meni ihan kuin siivillä ja taas oli aika Sascher-kakun ja kahvin.

Itse kurvasimme takahuoneeseen hörppäämään kupposet kuumaa. Tarjoiluvaunua katsellessa tuli kiinnitettyä huomiota siihen, että myös täällä oli tarjolla Juvalaista Perinnesalaattia, mutta mutta… Ei ollut kelvannut samaan tapaan kuin aiemmin. Se oli sellainen gourmet-kokin tekemä. Körssin- ja hienaromit puuttuivat ja leikkaussuunta ja -jälki olivat väärät. Ja tarjoilulämpötila oli liian viileä. Ei oltu siis tutustuttu reseptiin huolella. Yritys-hyvä-kymmenen kuitenkin.

Ja kotio päin

Toinen setti käyntiin ja menoksi. Tällä kiertueella ensiesitys ”Katujen kuningattarelle”, muuten biisilista samana. Tänään sen toisen dueton yhteydessä kuultiinkin pätkä Ollin ja Mikon esittämänä Juice Leskinen Slam-yhtyeen levyltä ”Ajan henki” Ila Louerannan tulkitseman ”Syys”-kappaleen tunnelmia. Oli kuulemma tullut Ollilla mieleen kävelylenkillä Sorsapuistossa.

Kun kello sitten taas koitti sata, oli aika kumartaa syvään paikalle saapuneille ja kiittää hienon illan kulusta. Huomenna jatkuisi toiminta vielä kerran tällä estradilla. Eipä siinä muuta kuin hieman arkisempaa päälle ja esiintymismeikit pois ja kotiin kikkaileen. Olipas taas päivä. Jotenkin tuntuu, että tässä ihan ikääntyy samalla.

7.11. Tampere, Tampere-talo

Hyvin nukutun yön jälkeen oli taas aika kammeta itsensä ylös, ulos, muttei lenkille. Meni meinaan sen verran myöhään herääminen. Loinalaukkaa piti kiirehtää verstaalle arbeetin ääreen. Tuli siinä sitten mietittyä samalla oikein ääneenkin, että miksei nää kaikki keikat voisi olla vaikkapa täällä samassa paikassa peräkkäisinä iltoina. Pääsis niin pal helpomal. Aikansa kun sitä siinä pohti päätyi kuitenkin tulokseen, että on se parempi kun maisema välillä vaihtuu.

Ja sitten taas virrat vehkeisiin ja katsastus että kaikki on kunnossa. Hyvältä näytti ja kaikki toimi, vaikka paikalla olikin vieraillut esivaltaa turvaamistoimissaan. Päättäjiä oli nimittäin kuulemma vieraillut talossa, olipa Horrori tehnyt erään kanssa kaupatkin. Eli nyt sitten bongailemaan kuka kulkee näissä vermeissä.

Päivällä oli Olli ilmoittanut bändin naisväelle, että vartti aikaa ja kaikki rivissä hotellin respaan. Toimitti leidit siitä paikalliselle kosmologille ajatuksella että piikki on auki. (Eikun kosmetologille. Pienen sanakirja tarkastelun jälkeen tuli huomattua, että ei kosmologille eikä kosmonautille vaan kosmetologille.) Huuto ja mekastus oli kuulemma ollut hetken aivan kamala kun hoitoja oli valittu. Ei tosin sellaista perinteistä huutoa, että eikö naama kelpaa muuten. Olivat kuulemma olleet hirveän otettuja tästä huomion osoituksesta.

Naamat loistivat leideillä kuin se kuuluisa Naantalin aurinko, kun porukka saapui soundcheckiin. Tarkistus-varmistus-tyyliin mentiin tällä kertaa tämä koeistus. Tampere-talon tekniikan puolelta tuli nimittäin ukaasi, että kuudelta piti olla hiljaista Emmerdalen vuoksi. Eli ruokailuun mars!

Laulukoe

Ruokailun jälkeen olikin sitten taas aikaa odottaa. Siinä odotellessa päättä kapellimestari Kangasjärvi pitää taustalaulajille laulukokeet. Pianon kansi auki ja kukin vuorollaan esittämään kappale. Oikein vanhanliiton kansakoulumeiningillä. Pääsivät sitten kaikki kyllä läpi tuosta yksinlaulukokeesta, joten kuorotyttö, kuorotäti ja kuoro… hmmm… ”mummo” saivat luvan vetää esiintymisvermeet niskaansa ja luvan laittaa lanteet liikkeelle.

Ja taas kerran lavalle. Ensimmäisen setin aikana jännitettiin hieman miten se Ollin ääni kestää pienen pöpön kurimuksessa. Itse asiassa hyvin kesti ja äänentuottaminen hieman paranikin illan kuluessa. Joten ei kun eteenpäin esityksessä. Poutpourren jälkeen taas pieni virkistävä ja vilvoitteleva tauko kahvin ja Sascher kaakun parissa. Ja toiseen settiin mars!

Meno salissa taas kerran yltyi maanantai-illasta huolimatta oikein hyväksi. Ei tullut tästä illasta mitään maanantaimatineaa, vaan aikas rento ja menevä rypistys ikimuistoisten parissa. Vuorollaan lauloivat Olli, Jussi, Juki, Suvi, Miina ja Annika lavalla kappaleita vuosien varrelta. Ja aivan yllättäen seisoivat pop-henkilöt taas rivissä lavan etureunalla kumartamassa illan yleisölle. Ilta oli taas kerran saatu päätökseen. Nyt olikin sitten aika kerätä releet kasaan ja pakata kuljetuskalustoon odottamaan ensiviikon Savon retkeä.

Takana oli nyt sitten kolme loppuunmyytyä iltaa Tampere-talossa. 1800 henkeä oli kertynyt joka illalle seuramaan esityksiä. Eli nopealla päässälaskutoimituksella saadaan katsojamääräksi yhteensä pauttiarallaa 5400. Eikös näin ole?? Joka tapauksessa kolme loppuunmyytyä iltaa oli takana. Perjantaina olisi kuitenkin uudet seikkailut edessä.

Tämmöisiä tällä kertaa. Nyt on kuitenkin Yleisen Virkaehtosopimuksen mukaisen loman vuoro. Ei kun aurinkorannoille mars! Nimittäin tästä kirjoittelusta. Kauhean väännön ja melkeinpä vanhan ajan Tupo-neuvotteluja muistuttaneiden keskustelujen jälkeen saatiin ratkaisu aikaan. Piti siinä hieman uhata jo työtaistelutoimillakin ennekuin päätettiin porukalla, että hankitaan seuraavalle viikonlopulle vuosilomansijainen kirjoittelemaan näitä raportteja tänne. Kukapa muukaan siitä runsaslukuisesta hakijajoukosta vs. blogistiksi valittiinkaan kuin Konde. Minä poistun nyt tietokoneen ääreltä VES:n mukaiselle vuosilomalla ja Konde raportoi sitten tuolta Kuopiosta tapahtumia ja sattumia.