IHA HYVI PYSTYY!!!!

28.10. Lahti, Lahti Areena

”Hip hei ja taas mennään!” totesi Eino-setä kun veneestä putosi. Anteeksi nyt sitten heti alkuun, että tämä raportointi hieman kesti. Juvalaisen Perinnesalaatin taitaja ja tekijä nimittäin taitteli allekirjoittaneen sormet sellaisiin kolmoisschlutzeihin että moro. Aristaa hieman nimittäin näpytellessä näitä näppäimiä. Syynä ei ollut se, että paljastin Juvalaisen Perinnesalaatin syvimmän olemuksen, vaan se että erheytin miehen turhalle Varkauden reissulle Hurriganes-äänitteistä kehitetyllä valheella. Olipa nyt sentään päässyt käymään Severi Suhosella kahvilla ja nähnyt taas kerran tehtaan piiput, jotka suoltavat savua korkeuksiin. Siinä oli ollut Juvan miehellä taas ihmettelemistä. Onneksi molekyylibiologit ovat kehitelleet lääketeollisuudelle sellaiset yhdisteet että taittuu pahin kolotus nakeista. Joten tässä hieman raporttia menneen viikonlopun tapahtumista.

Pari viikkoa on nyt hypitty porukalla vauhditonta pituutta ja kolmiloikkaa eikä tuloskunto nouse. Nyt täytyy ruveta miettimään kiellettyjen lisäaineiden käyttämistä lajitreenien ohella tai sitten lopettaa koko homma. Onneksi tämä pieni mietintätauko on ohitse ja Lahteen käy tie. Takaisin sorvin ääreen olisi taas paluu. Se olisi sitten tänään tarjolla Päijät-Hämettä. Tai ei me siitä nyt niin ehditä nauttimaan, vaan enemmänkin tarjoillaan kulttuurin puolta sitä janoaville. Musiikillisen esityksen parissa. Vai pitäisikö nyt puhua audio-visuaalisesta presentaatiosta kokonaisuutena. Sen verran on tavaraa nyt mukana noilla keikoilla.

Aamusta aikaisin oli alkanut rakentaminen Lahti Areenalla. Laitetoimittajana toimivan Moving light Oy:n kaverit olivat aamusta aikaisin jo nykimässä hallin ovia auki ja purkamassa rekkoja, kun bändin porukka vielä eli poissa pahasta maailmasta ja unten mailla. Tai ainakin melkein kaikki. Osa porukasta kun ei ole aamu-unisia vaan kuuluu siihen kukkoa herättelevään porukkaan. Aamusta on kuitenkin hyvää aikaa tehdä vielä viime hetken valmistelut ennen liikkeelle lähtöä.

Yhden aikoihin suunnattiin sitten nokka kohti Päijät-Hämettä ja Lahtea. Täytyi oikein muistella vielä tarkkaan, että tulihan kaikki mukaan. Lähinnä meinaan niitä tavaroita joita annettiin lainaan eri käyttötarkoituksiin. Kaiketi se henkilöstö paikalle osaa ilman holhousta. Tai sitten ei.

Viikon uutisaiheena on nyt sitten ollut Libyan johtajan Muammar bin Mohammad bin Abdussalam bi Humayd bin Abu Manyar bin Humayd bin Nayil al Fuhsi Gaddafin eli tuttummin Muammar Gaddafin kuolema. Naapurimaasta Tunisiasta saivat alkunsa tapahtumat, jotka johtivat yhden aikamme despootin kuolemaan. Nimittävät näitä tapahtumia Arabikevääksi tai Jasmiinivallankumoukseksi. Tunisialainen nuori vihanneskauppias näet tuskastui poliisien mielivaltaan ja korruptioon. Nämä kun takavarikoivat miehen velaksi ostamat vihannekset. Joulukuussa 2010 teki Mohamed Bouazizi polttoitsemurhan Sidi Bouzidin kaupungissa. Tästä alkoi kansannousu, joka ensin kaatoi Tunisian hallituksen, myöhemmin valta vaihtui Egyptissä ja Libyassa alkoi sisällissota. Myös Syyriassa, Jemenissä, Saudi Arabiassa ja Bahrainissa on ollut väkivaltaisia levottomuuksia. Tämän sisällissodan seurauksena kapinalliset kaappasivat vallan Libyassa ja onnistuivat löytämään pakomatkalla olleen Muamar Gaddafin piiloutuneena viemäriputkeen. Vallankaappaajalta oli nyt kaapattu valta ja siinä tohinassa lähti sitten myös henki. Paljon kiistelty ja monessa mukana ollut johtaja on poissa. Gaddafi onkin saanut varsin kaksijakoisen maineen urallaan. Milloin hän on ollut terrorismin rahoittajan maineessa, milloin liennytyksen tuojana. Joka tapauksessa Natolla oli myös osansa tässä kahakassa ilmatoiminnan myötä.

Niin ne sitten kaatuvat mahtavimmatkin despootit. Gaddafi löydettiin piiloutuneena viemäriin, Saddam Hussein taasen maakuopasta piilosta aikoinaan. Niin katoaa maallinen mammona ja kulta sitten kun valtaa vaihdetaan isojen poikien leikeissä. Ja isojen poikien ja isojen tyttöjen leikkejä leikitään myös Euroopassa. Kreikka on nyt hieman niin sanotusti elänyt yli varojensa ja konkurssi kolkuttelee ovella. Muut euromaat yrittävät pelastaa mitä pelastettavissa on ja sanelevat siinä samassa hieman ehtoja miten hommaa siellä Sorbas-maassa pitäisi hoitaa ettei kaikilta mene luottotiedot. No eihän se sitten taas sovi kreikkalaisille yhtään että joku muu sanelee. Saa nähdä miten tässä nyt sitten käy kun naapurimaa Italia on kanssa hieman holtittomasti hoitanut valtionkassaansa.

Meillä oli toisenlaiset leikit edessä, eikä niissä kuvioissa ihan kyllä maailmanhistoriaa kirjoiteta. Lava, äänikalusto ja valot olivat valmiina kun paikalle päästiin. Kiipparit ja Jaska muistettiin hakea studiolta matkaan ja Daffyn kanssa he valtasivat bussin poppariosaston. Arikin löytyi lenkkipolulta matkaan mukaan ja Mikko oli saapunut sopivasti Sloveniasta matkoiltaan. Riivinraudoista Annika ja Miina olivat paikalla ajallaan, mutta Suvi ilmoitti hieman myöhästyvän. Kertoi kyllä saapuvansa Lahteen juuri silloin kun sovittu soundcheck alkaisi, mutta olisi tuolloin vasta paikallisella rautatieasemalla. Jos VR suo. Olli ja Jukikin ilmeistyivät hyvissä ajoin paikalle joten kööri oli kasassa.

Konden keittiö

Konden keittiö oli myös iskussa ja kiertueen tuotantopäällikkö katseli myhäillen  miten hommat järjestyvät. Ei muuta kuin bussin perä tyhjäksi ja tavarat paikoilleen. Popparitkin alkoivat valua paikanpäälle sopivasti. Konde komensi soittajaporukan vielä ruokailuun, ennen kuin päästettiin heitä lavalle sekoittelemaan valmistuvia systeemejä. Ja kun lupa annettiin juoksivat popparit lavalle kuin vasikat kevätlaitumelle. Soittamisen into oli taasen kova. Ei kun kuoroharjoitukset pystyyn ja äänenkoeistuksia hoitamaan.

Kun sitten saatiin houkuteltua popparit takaisin takahuoneeseen lupaamalla, että saavat kyllä vallata lavan takaisin hieman myöhemmin. Olisi aika vaihtaa hieman esiintymiskuteita niskaan ja ruokkia myös roudarit. Ja käydä katsastamassa Konden keittiön antimet. Juvalaista Perinnesalaattia ei vielä näkynyt, mutta mokkaa sentään sai. Ja ei kun odottelemaan.

Naapurihallissa paikalliset pelikaanit pelailivat kiekkoa pääkaupungin narripaitoja vastaan. Hieman mietittiin mahtaako tuo peli vaikuttaa illan yleisömäärään, mutta kun kello koitti sata ja oli aika aloittaa, oli Lahti Areenalle saapunut noin 2400 illan viettäjää. Eipä siinä muuta kuin intro soimaan ja popparit paikoilleen.

Tekstiili

Soitannon tuoksinnassa tarvittiin oikein järjestysmiestäkin. Nyt tosin kuljettamaan yleisössä ollut Olli-lakana johtajan toiveesta lavalle. Ja ”alpoodit” olivat taas mahtavat. Olivat jotkut nähneet hieman vaivaa ja askarrelleet sellaisen Lindholm aiheisen… jonkun kankaan palasen, ei se ollut pyyhe, eikä lakana mutta joku se oli. Hienon näköinenkin se oli täytyy myöntää. Ensimmäisen setin loppuun vielä se riivinrautojen sävelsalaatti ja välitunnin aika.

Meni siinä hieman aikaa, eikä virkistystauolle ehtinyt ajoissa. Viisi minuuttia riitti ja Juvalainen Perinnesalaatti oli hävinnyt. Ei ollut lautasilla muuta kuin murut jäljellä. Muikeat oli ilmeet kafeteeriasta poistuvilla henkilöillä ja suupielestä pilkotti vielä eväiden rippeet. No mokkamuki mukaan ja takaisin arbeetin ääreen. Biisilistassa oli tapahtunut yhden kipaleen muutos, mutta jätetään se biisilista vieläkin rauhaan. Palaamme siihen myöhemmin. Toinen setti käyntiin ja menoksi.

Yllättävän hyvin kaikki meni pienen tauon jälkeen. Ei vaikuttanut soittajan sormiin pieni lomailu juurikaan. Oikein oli viihdyttävä ilta joka päättyi sitten aikoinaan siihen 2000-luvun suureen kappaleeseen. Loppuun vielä kumarrukset ja outro esille. Tavarat kasaan ja Lahden yö oli osaltamme ohitse. Nokka käännettiin kohti kotia. Kaikki uni mitä olisi saatavilla olisi käytettävä hyväkseen. Huomenna on kuitenkin edessä paluu juurille ja huhujen mukaan väkeä olisi tulossa oikeinkin paljon.

Paluumatkalla ihmeteltiin sitten taas kerran lyhyttä ohikiitävää hetkeä. Tumma hahmo sujahti ohitse hirveän savupilven saattelemana. Melkein jo otettiin yhteyttä hälyytyskeskukseen ajoneuvopalosta, ennen kuin tajuttiin, että Kondehan se siinä pamautti ohitsemme savusaunallaan. Jonomuodossa siis majoitukseen, niin kuin köyhän talon porsaat.

 

29.10. Pori, Karhuhalli

Aamulla taas pyyhittiin Nukkumatin jätökset pois silmäkulmista ja alkoi ajatusten kohdentaminen Poriin ja Karhuhalliin. Ensin tosin pakolliset aamunavaustoimet. Kolme kuppia kahvia, ”aamusami” ja uutiskatsaus. Tampereella oli ollut hieman toimintaa palokunnan pojilla kun auto oli palanut maanalaisessa autosuojassa eli parkkihallissa. Aikansa kun siinä ynnäili informaatiota, tuli huomattua, että tuo parkkihalli sijaitsee suoraan sen hotellin alla, mihin meidän porukkaa oli yöksi majoittuneena. Siis niitä pitkänmatkalaisia. Siis viidakkolinjalaisia. He jotka eivät päässeet kotiin yöksi aikataulujen vuoksi.

Nopea puhelintarkistus, että miten yö oli mennyt. Olivat kuulemma viettäneet osan yöstä pihalla katselemassa kuinka palosotilaat taistelevat tulikukkoa vastaan Mansessa. Konden vuorokausi oli muutenkin onnistuneen oloinen, kun mies tapahtumistaan savonkielellä vaahtosi. Päädyin pyytämään kirjallisen raportin viimeisen kahdentoista tunnin tapahtumista, jotta jonkinlaisen kokonaiskuvan niistä pystyisimme muodostamaan. Tässä se nyt sitten on:

Lahdesta lähdettiin ajamaan puolenyön aikoja kohti Tampesteria. Niin polkaisi Vesa-poika Mondeon iloiseen hyrinään, aijai, komiaa settiä. Kyydissä tulivat Vajaakosken Valojumala Aki ja mies Turuust´, ”Iha hyvi pystyy” Pete. Matkamusana meillä tässä lotjassa on vain kaikkein parasta tarjolla, eli kuunneltiin uutta Popedaa. Niin sitä taas kelkottiin pitkin yötä kuolemaa halveksuen kohti majapaikkaa. Jokaisen tutkatolpan kohdalla tuli painettua jarrua niin, että Peten pää ilmestyi takapenkiltä Aksun ja minun väliin vaikka muu keho istui penkissä, ja Peten jakaus oli kerta laakista sekaisin. Musiikki soi tietysti lujaa ja pohdittiin Aksun kanssa, että huomenna kyllä käydään Epesiltä ostamassa uusin Ronski Gangin levy ”The Elevens”. Sitä sitten kuunneltaisiin seuraavana yönä niin, että tuntuu. Välillä Aksu huomauttaa, jumalauta miten kuuma täällä autossa on, tännehän sulaa. Pöh, sopiva lämpötila, sillä on vaan alkanut miesten vaihdevuodet, hymähdän. Kun Pete valittaa samaa, alan funtsia että nää jätkät on edellisessä elämässään olleet eskimoita. Näille pitää olla kylmää ja pakkasta.

Vähän ennen Tampesteria se sitten taas tapahtui, niin kuin vanhalle piialle. Huomio herpaantui ja viimeinen tutkatolppa välähti. Oltiin 70 km alueella ja mittarissa oli vajaat 90 kilsaa. Hieman ennen tolppaa Aki nosti kätensä, kun vanhat hallitsijat ja sanoi fläshhhh. Ja mitä tapahtui? Tolppa välähti ja kirosanojen määrä omalta osalta oli luokkaa riittävä, sillä sakko on tulossa postissa. Aloin epäillä tuota Vajaakosken Valomiehen velhomaisuutta. Kun hän ajattelee ja nostaa kätensä niin valot alkaa toimia myös katulampuissa ja tutkatolpissa. Aionkin tarkkailla tuota miestä sivusilmällä hieman enemmän tämän kiertueen ajan. Tää jätkä on saatava johonkin Harry Potteriin tai Taru Sormusten Herraan velhoksi. Kaikki valot tottelee tuota shamaania. Ei muuta kuin kartiomainen hattu päähän niin vot.

Saavuttiin Sokos Hotel Villaan pihaan. Paikoitusalue oli todella ”edullinen”. Toimii koko yön, joka tarkoitti ettei seuraavana päivänä tarvinnut pajatsoa pelata sillä kaikki kolikot hupenivat parkkimittariin meiltä kaikilta. Jumalauta, että on kallista pysäköintiä. Nopeat körssit ja eikun hotellihuoneeseen. Kahdelta Vesa-poika möyhi tyynyn, laittoi unimyssyn päähänsä, kävi sikiöasentoon peukalo suussa ja alkoi lutkuttaa. Nyt väsyttää Savon poikaa ja mä putoan uniin kauheimpiin. Mikään ei piristä pientä mieltä niin hyvin kuin pikku painajaiset. Eikä niin pientä hommaa, etteikö sitä vituiksi saa menemään, sillä tunnin syvän unen jälkeen, heräsin jumalattoman kovaan kuulutukseen: ”Huomio huomio, tämä on palohälytys. Hissienkäyttö on kielletty, tiedotamme asiasta lisää”. Sama englanniksi ja ruotsiksi, kiitos. Ja tämä kuulutus toistui varmaan sata kertaa. Hyvästi yöunet. Oloasuhousut jalkaan ja olin yhtä äkäinen kuin Zed Poliisiopisto –elokuvissa. Tiedättehän sen pienen mylvivän jengipomon, josta tuli poliisi. Samalla soundilla tuli Vesa-pojan suusta mölinää ja karjuntaa. Sitten soittaa Aksu. ”Mitä kuppaat? Etkö ymmärrä, se on palohälytys nyt. Tule alas, täällä on paikoitusalue täynnä paloautoja ja miehiä, jopa ambulanssikin on paikalla”. Rappusia pitkin matkaan alas, ja ensimmäinen ajatus on, onko meidän ”missä palaa” Teemu siellä paikalla letku käsissä, kypärä päässä ja maskit naamalla antamassa ohjeita, kuinka meidän täytyisi toimia. Ja todentotta, siellähän oli varsinaiset markkinat meneillään. Ulkona Aksun kanssa ihmeteltiin meininkiä ja porukkaa oli tullut huoneista alakertaan ja ulos körssille. Vain yksi puuttui. Missä on ”iha hyvi pystyy” Pete. Aksu soittamaan hänelle. Miten helevetissä sinä voit nukkua siellä vaikka on palohälytys?, kummastelee Aksu. Vastaus oli: ”Iha hyvi pystyy”. No, lopulta myös Pete saapuu alas. Siinä sitä meni puolitoista tuntia iloisesti ulkona. Lopulta joku henkilökunnasta tuli ilmoittamaan, että siellä olisi tarjolla kahvia ja mehua. No, lähetään ottamaan vähän kahvia sisälle,ehdotin johon Aksu totesi: ”Vitut, minulla on lonkero ja tupakkia”. No, eihän siinä sitten mitään.

Ilmeni, että parkkihallin alimmassa kerroksessa on auto/autoja tulessa. Jälkeenpäin saatiin kuulla, että yksi auto paloi ja muutama auto kärsi kosmeettisia haittoja, sekä savuhaittoja. Savua tuli pihalle ilmastointihormista niin että riitti. Lopulta hälytys meni ohi ja käytiin sisällä ottamassa evästä. Ja kun huoneisiin päästiin takaisin, niin eihän sitä nyt saanut millään unenpäästä kiinni. Ei tietenkään, johan tämä yö menisi muuten makoiluksi.

Aamulla olikin aamupalalla kaksi päivänsädettä, eli Aksu ja Konde. Tästä se on mukava käynnistää päivä. Onneksi Epesiltä löytyi tuo Ronski Gangin levy. Siitä saatiin lisää virtaa. Ja on muuten loistava rokkilevy. Matka Poriin alkoi klo.11.00.

Vesa Konde Kontiainen

Eli aina sattuu ja tapahtuu kun Konden kanssa touhuaa. Lähdettiin sitten loppuporukka kelkkomaan paria tuntia myöhemmin perästä. Suuntana siis länsi rannikko ja Pori. Paikka mistä tämän porukan tarina on alkanut kolmekymmentä vuotta sitten. Tuulinen rannikkokaupunki joka tunnetaan… ööö… Jazzeista, Ässistä, Rosenlewistä, Dingosta, Yöstä ja täysin valjastamattomasta voimasta, porilaisuudesta. Niin totta kuin se onkin. Jos ovessa lukee vedä, se työnnetään auki ja mieluummin vielä saranapuolelta. Jos jossain on aita, on se porilaiselle vain tilapäinen hidaste hänen kulkureitillään jonka yli tarvitsee vain kiivetä matkallaan.

Lasketeltiin sitten Hämeestä Satakuntaan leppeässä syyssäässä. Ei meinaa oikein ilmat jäähtyä. Olo on kuin Englannissa. Kosteaa ja sumuista. Mutta kaiketi se talvi sieltä taas tulee ja syksyn selän taittaa. Ihan varmasti. Ihmeteltävää vain riittää kun apilat kukkii ja pajunkissat tunkee ilmoille. Kärpäset pörrää edelleen pyrkien kylläkin sisälle hieman lämmittelemään. Haistavat ilmeisesti lähestyvän talven.

Karhuhalli pönötti omalla paikallaan, ei ollut oikein mikään muuttunut. Paitsi nyt taas kerran se roudausovi. Pyörittiin sitten hieman ympyrää ennekuin oikia uksi löytyi. Kontiainen seisoi vastassa lapa pystyssä. Ja sen päiväinen ripitys viimeisen vuorokauden tapahtumista. Korvat punaisena kuunneltiin siinä hetki ja tavarat sisään. Sisäänroudaus ei ollut mitenkään helpoimpia suorittaa. Baana oli kyllä suora, mutta sillä oli mittaa sitten jonnin verran. Tuli siinä sitten lenkkeiltyä oikein urakalla. Onneksi oltiin kuitenkin sen verran ajoissa että ehdittiin.

Supermarkettia kasailtiin samaan aikaan hallin vastakkaiselle seinustalle. Paitamyyjistä se horrorin kaveri vietti muuten merkkipäiviään. Salassa oli keräilty pientä pesämunaa miehelle tulevaisuutta varten.

Tavarat taas kerran kasaan ja valmistautumaan soundcheckiin. Popparit valuivat kukin vuoroillaan ruokailusta joten päästiin hirveän nälän saattelemana aloittamaan äänen paineiden tarkistukset. Paikalla alkoi kuitenkin yksityistilaisuus, joten tuo homma jouduttiin keskeyttämään ennenaikaisesti hiljaisuuden vuoksi. Ei muuta kuin ovet auki ja yleisö sisään, kaikki oli valmiina.

Naapurissa hikoilivat patapaidat kalakukon purijoita vastaan. ( Hö-Höö!!! Nyt tarkkuutta!!!! Ei ollup Kalapa vastasa vua JYPPI. Ja pataan tuli Patapaidoille 0-2. Hieman sitten kriittisyyttä näihin juttuihin. kirj.huom. 8.11.2011). Ennakkoon oli ilmoitettu, että ovimyyntiin ei juuri ollut jäänyt lippuja. Ennakkomyynti oli ollut niin massiivista, että paikka täyttyisi. Vain muutama lippu oli jäänyt ovimyyntiä varten ja hyvinkin aikaisessa vaiheessa sai tuotantopäällikkö viedä Loppuunmyyty laput ovelle. Eli katto ja seinät tulivat vastaan tällä kertaa. Eihän siinä sitten mitään. Täysi tupa ja kotikenttä-keikka.

Ja niinhän siinä sitten kävi, että kun soiton aika läheni ruuhkautui samalla myös yleisön sisääntulo. Jono vain venyi ja venyi. Opastivat sitten hitaaksi hämäläiseksi muuttunutta pohjalaista, että Ässien peli oli juuri vasta loppunut. Väkeä oli tulossa sieltä vaikka kuinka ja paljon. Eihän siinä mitään. Tuotannossa tehtiin päätös, että aloitusta on pakko viivästyttää, jotta väki olisi sisällä. 38 minuuttia ennakkoon ilmoitetusta pyörähti sitten show käyntiin. NYT teksti esiin ja neljännellä liikkeelle. Olli sitten vielä kohteliaasti pyyteli anteeksi ja pyysi yleisöä taputtamaan itselleen, ja varsinkin heille jotka olivat tulleet paikalle ajoissa ja jaksoivat odottaa. Ja hirveä riemuhan siitä syntyi. Ei ollut etelänmaiden kuumaverisyydestä tietoakaan.

Sama ilmiö on muuten nähty kerran aiemminkin. Ja Porissa. Sonisphere-konsertissa 2010 iski paikallinen sääilmiö eli trombi festivaalin alueelle. Valitettavassa tapauksessa menehtyi yksi ihminen sitten myöhemmin sairaalassa. Loukkaantuneitakin tuli useampi. Ongelmaksi tuon tapahtuman osalta muodostui vain se, että yksi lavarakennelma nitkahti, jolloin se jouduttiin laittamaan käyttökieltoon. Myrskysade kasteli myös Mötley Cruen ja Alice Cooperin backlinit käyttökelvottomiksi. Erilaisten säätöjen jälkeen Mötley Crue joutui tuolloin perumaan keikkansa, mutta Alice Cooperin porukka sai tarvittavat laitteet lainaan Slayerilta ja pääsivät vetämään keikkansa kasi tuntia myöhässä. Tapahtuma myöhästyi tuolloin kaksi tuntia, mutta kiltisti suomalaiset jaksoivat odottaa epätietoisessa odotuksessa joudutaanko koko tapahtuma perumaan. Kiitos näistä kuulu kaikille yleisössä olleille. Niin Sonisphere tapahtumassa, kuin Karhuhallissa. Kiitos teille. Illasta muodostui siis ikimuistoinen ja hyvä ilta.

Lahja

Menoa ja meininkiä riitti. Hakulinen toi illan esiintymiseen ekstravieraaksi tyttärensä Ellinooran laulamaan sopraanoa ”Parrasvalot” kappaleeseen. Kylmäpäinen veto nuorelta neidiltä nousta lavalle melkein kylmiltään, kun 4500 katsojaa kannustaa.

Lavan taakse saapui myös delegaatio Ässien kiekkoporukasta. Ojensivat Ollille Ässien pelipaidan johon oli juhlan kunniaksi laitettu nimeksi Yö ja numeroksi 30. Illan viimeiseen kappaleeseen Olli vetäisikin paidan päälleen ja ilta sai arvoisensa lopun.

Ilta oli ohitse, joten tavarat kasaan ja kotiin päin. Tuli siinä matkalla mietittyä, että miltä mahtoi tuntua illan juhlakalusta tulla 30 vuoden jälkeen esiintymään ”kotiin” täpötäyden Karhuhallin yleisölle, kun tehoste paljasti viimein yleisön. Vastaukseksi tuli yksinkertaisesti tekstiviestitiedustelun jälkeen viesti ”Arvaa, meinasin hajota”.