LAPISSA, VAAN EI LOPUSSA

21.4. Saariselkä, Tunturihotelli

Aamulla kun heräsi, tuli sitten katseltua hotellihuoneen kattoa Saariselällä. Tai ei se mikään aamu enää ollut. Puoltapäivää kävi kello tuolloin. Yöllä oltiin saavuttu perille, karvan alta tuhat kilometriä ajeltuamme.

Matkoja suunnitellessa oli tapahtunut jokin köpähölä ( =moka, kämmi, pienoinen erhe tms.), joten melkein koko porukka matkusti bussilla ylös. Pitkästä aikaa tällä viissiin. Mikko tosin jäi vielä Tampereelle, eilen illalla oli ollut Palatsi-teatterilla Beatles-musikaalin viimeinen näytös. Tulisi sitten lentäen perässä. Samoin tekisi pomo. Porukkaa oli siis bussissa, niin kuin Ilveksen maalilla.

Eilistä matkantekoa väritti pienimuotoinen ongelma bussin kanssa. Matkamittarin anturi vaihdelaatikon päästä ilmoitti, että nyt riitti reissaaminen. Hänen osaltaan homma saa olla tässä. Johan tässä on melkein miljoona kilometriä tiedotettu nopeudesta kuljettajaa. Siirtyi anturi eläkkeelle kesken matkan ja lopetti hommansa. Samalla aiheutui hieman ikävää nykimistä, kun rajoitin eleli omaa elämäänsä, puuttuvan nopeustiedon kanssa.

Matkan aikana sitten ihmeteltiin vikaa. Pistettiin porukka ruokailemaan Pihtiputaalla Takkatupaan ja tekniikka hämmästelemään vikaa läheisessä Volvo-huollossa. Asianosaavat asentajat olivat jo lähteneet kotiin, joten vastaava paikka löytyisi Oulusta. Sinne siis. Hieman Oulun ukot raapivat päätään, kun kerrottiin mitä vikaa on. Ongelma kuitenkin paikallistui nopeasti ja pienen varikkokäynnin jälkeen matka jatkui.

Matkalla puitiin vielä viime viikonlopun parlamenttivaaleja ja niiden tulosta. Kansa on puhunut ja nyt poliittisilla liikkeillä alkaa lupausten lunastus tai vaihtoehtoisesti selitysten keksiminen, miksi aiemmin sanottu ei enää pädekkään. No tulevaisuus näyttää, miten uusi parlamenttimme ja hallituksemme maan asioita hoitaa. Meillä olisi omat pikku hommamme hoidettavina, joten hommiin.

Keikkapaikka oli tuttu ja turvallinen Tunturihotelli ja siellä se Lutto-ravinteli. Edellisenä iltana väkeä oli viihdyttänyt Abelius Sikatemian polvihousupojat eli Jean S. Näin olen ymmärtänyt, että jostain musiikkiyliopiston syövereistä tämä poppoo on alkunsa saanut.  Kuulemamme mukaan, kovin niukasti oli ollut porukkaa kyseistä ryhmää katsomassa. Tosin väki oli vielä matkalla Pääsiäisen viettoon Lapin lumoon.

Tulevan kesän keikat muuten löytyvät nyt sitten tuolta Karppasen sivuilta. Tosin muutoksia voi vielä tulla, kun koskaan ei tiedä mitä tapahtuu. Muistissa on hyvinkin helmikuinen rakennuspalo Rukalla. Mutta tuollaisilla päivillä ja tuollaisilla paikoilla ryhmämme rymyää ensi kesän aikana.

Menneellä viikolla Kauppalehti uutisoi taas kerran suomalaisten bändien tuloksista. Klamydian-yhtyeen jakamat osingot olivat päässeet nyt talousaviisiin. Artikkelissa kerrottiin, että palkkatuloja jäsenille oli maksettu maltilla, mutta osinkoja sitäkin enemmän. Tosin niissäkin verottajan koura kahmaisee omansa. Jutun otsikkoa katsellessa mieleen hiipi eittämättä ajatus, että mitä miettii se ulkomaalaistaustainen ja suomen kieltä hieman hallitseva henkilö, joka ei välttämättä tunne suomalaista musiikkikenttää ja joka lukee tuon otsikon. Siis veneerinen sairaus saa osinkoja. Lääketeollisuudeltako???

Eletään niitä aikoja taas, kun verottaja muistaa, joko hyvällä tai pahalla. Jännityksellä odotetaan suomalaisissa kodeissa, että mitenkäs nyt käy. Saako Jouluksi lapsille lahjoja vai pannaanko petäjäistä pöytään. Erilaisia vähennyksiä tulisi keksiä, joita ei kuitenkaan hyväksytä ja valmiiksi kaluttu luu jää käteen.

Päivää meitä aiemmin oli Lappiin saapunut myös ”Ikurin turpiini” joukkoineen. Popeda oli myös pohjoisessa keikoilla. Kovin ynnäiltiin, että ehtiikö sitä ryhmää ollenkaan tapaamaan reissussa. Olivat muuten voittaneet kilvanajon pohjoiseen, tosin Karppanen oli antanut heille etulyöntiaseman päivää aiemmalla keikalla.

Keikkapaikkana Lutto on vanha tuttu. Nyt ei tarvinnut hämmästellä, että miten homma rakennetaan, vaan että miten homma rakennetaan, että kaikki mahtuvat lavalle. Vanhasta muistista kaivettiin jonkinlainen pohja, miten kannattaa toimia ja tavarat paikoilleen. Millimetrihommiksi meni taasen, mutta mahtuivat sentään.

Tunturihotelli on varsinainen ravintolakompleksi. Rakennus kun sisältää kolme eri ravintolaa kaiken kaikkiaan. Toisissa ravintoloissa tanssikansaa viihdyttivät Tropicana ja Jettiset. Puolilta öin sitten passitettiin meidän porukka Luton lavalle.

Parkanossa Jukin bassolähettimessä ollut mehiläinen oli nyt pesiytynyt Daffyn kitaran lähettimeen. Nopea vaihto ensin varalähettimeen joka järjesti myötätuntolakon ja löi persuksensa penkkiin. Siitä vielä vaihto piuhaan, joka toimi ikään kuin rikkurina signaalinsiirtäjien porukassa ja suostui toimimaan. Vikaa sitten ihmeteltiin porukalla, epäiltiin jopa, että naapurivallan sotavoimat harjoittivat häirintää. Vika sitten kyllä löytyi ihan muualta.

Taas kerran saatiin keikka kunnialla käyntiin sähläilystä huolimatta. Illan aikana tarjoili laulu- ja soitinyhtye yleisölleen ”Mustat päivät jäädä saa”, ”Kuorotyttö” ja ”Karheaa ja kaunista” nimisiä kappaleita.

Kun soitot oli soitettu ja jäljet siistitty osaltamme, oli aika siirtyä taas unimaailmaan. Huomenissa jatkuisi matka läpi Lapin.

22.4. Äkäslompolo, Äkäshotelli

Ei nyt ihan Juha Mieto, mutta lähes sellainen näky kohtasi aamulla hotellin ovella rentun, joka teki lähtö keikkamatkalle. Sukset ja sauvat käsissä, numerolappu rinnassa, mitali kaulassa ja kunniakirja kädessä käveli vastaan mieshenkilö. Oikea hiihtäjä. Sopivasti se hiihtokisoista tuttu räkäklimppi vielä poskella. Saariselällä oli käynnissä Vaskooli-hiihto tapahtuma. Ilmeisesti kevään viimeisiä sellaisia. ”Joko riitti tältä vuodelta?”, oli pakko kysyä. ”Nyt riitti” tuli vastaus.

Päivä paistoi hyvinkin komeasti ja lämmintä oli. Hiihtoladulla riitti kuhinaa hiihtotapahtuman osalta. Me emme kuitenkaan osallistuneet siihen vaan ”Luku!” ja ”Vaunu Mars!” komennot annettiin. Matka koitti kohti Äkäslompoloa.

Sodankylässä poikettiin Nesteelle kahville. Jo perinteeksi muodostunut tapahtuma. Toinen vaihtoehto olisi ollut paikallinen Shell-huoltamo, mutta hyvä niin, että kahvit päätettiin juoda Nesteellä. Matkaamme tarttui nimittäin kotimaisia elokuvaklassikoita noin kympin hintaan per kappale. Ostettiin matkaviihteeksi ”Lampaansyöjät”, ”Lentsu” ja ”Siivoton juttu” -nimiset elokuvat.

Bussi kun nytkähti liikkeelle, katsottiin nopeasti elokuvien kestot ja arvioitu matka-aika. Porukalla päädyttiin Heikki Kinnusen ja Leo Lastumäen tähdittämään Lampaansyöjiin. Huovisen Veikon kirjaan perustuva vuonna 1972 tehty filmatisointi. Aivan klassinen tarina ja hieno kuvaus tuosta ajasta.

Elokuva ja matka päättyivät juuri sopivasti samaan aikaan. Nopea laitteiston kasaus, kunhan käynnissä olleet monotanssit loppuivat. Hieman oli aikataulussa kirimistä, kun ravintolan päivällinen puski päälle. Hieman meni linjojen tarkistus päivällisen päälle. Ja nyt ei kyseessä olleet mitkään fitness-kisat, vaan niitä ääniä tarkisteltiin. Anteeksi aiheuttamamme häiriö.

Illan aloitti monotansseista tuttu Dry Capri. Yleisön lämmitellessä paikkojaan illan esiintymistä varten lämmitteli bändi jäseniään takahuoneessa. Jotenkin deja-vu-ilmiön tavoin keskustelivat soittajat syksyllä ilmestyvän kokoelmalevyn uusista biiseistä. Ihan niin kuin tämä sama ilmiö olisi tapahtunut aiemminkin ja vielä samassa paikassa. Bändillä on varattuna studio toukokuun keikkatauon aikana, jolloin noita biisejä on tarkoitus työstää.

Kun tanssi oli tanssittu, marssitettiin bändi lauteille jonossa kuin köyhän talon porsaat. Alkunauha pyörimään ja perinteiset kätten puristukset ja ”Vie mut minne vaan” ilmoille.  Soitto soi ja hauskaa näytti olevan. Olipa yleisössä eräs tv-kasvokin. ”Satukirjan sankari” ja ”Se kerran kirpaisee” otettiin bändin toimesta pienestä unholasta ohjelmistoon.

Kun taas kerran ”Lumivalkoinen” oli päättänyt illan, koottiin kimpsut ja kampsut kasaan huomista keikkaa varten. Haasteltiin vielä paikan ravintolapäällikön kanssa pohjoisen väkimääristä. Uskottava se on, että etelän hyvä lumitilanne on vaikuttanut kotimaan matkailuun. Ja vielä, kun näitä kärsimyspyhiä lähellä on työväen ja opiskelijoiden vuoden päätapahtuma, ei se voi olla vaikuttamatta Lapin matkailuun. Väkeä oli kuitenkin tullut iltaa viettämään hieman vajaat 700 henkeä.

Paikalla vietettiin myös Jukin synttäreitä. Nyt ei ollut saatavilla pikaruokaravintolan juhlapöytää, joten keikan jälkeen päätettiin kokoontua paikan aulabaariin, jossa kukin sai hankkia joko Sinisen enkelin tai sitruunasoodan sateenvarjolla. Kippis ja onnea!!! Yhteislaulua ei viritelty, ymmärrettävistä syistä. 

23.4. Levi, Hullu Poro Areena

Puoliltapäivin taas kokoonnuttiin yhteen ja lähdettiin matkaan. Takana oli hyvin nukuttu yö ja ravitseva aamiainen. Rumpalimme tosin oli taas kerran painunut hiihtolenkille. Mies hiihtää 30 km:n lenkin, vaikka välistä puuttuu pätkiä latuakin. Kunnioitettava suoritus. Tällä viikolla porukastamme ainoa, joka on hiihdellyt.

Matkaa oli tehtävänä taas ruhtinaalliset puolensataa kilometriä. Ajoissa oltiin siis liikkeellä ja Levillä. Siinä sitä sitten olikin taas tehtävää, poltella niitä jäitä ja odotella, että jotain alkaisi tapahtumaan. Harrastuksiin kuuluivat tällä kertaa puissa roikkuminen, vauhditon pituushyppy ja kolmiloikka, tulitikun heitto ja kyykkyhippa. Viimein saapui kuitenkin Hullu Poro Areenan juokseva tekniikkaguru päästämään miehet piinasta ja töihin.

Hei vaan!! Ja taas oli tavarat kasassa. Nyt alkoikin odottaminen uudelleen. Ruokailun kautta majoituksiin katselemaan kellon kulkua. Ajan kulumista yritettiin nopeuttaa katselemalla Youtuben maailmasta vanhoja musiikkivideoita ja Pulkkisen sketsejä. Kuluuhan ne päivät niinkin.

Odottavan aika on pitkä ja kaikki mielenpiristäminen koitetaan keksiä. Kuten nyt esimerkiksi kylpeminen ja astrobiologiaan tutustuminen. Pianisti ei malttanut luopua lainaksi saamastaan kirjasta, vaan meni kylpyyn sivistyäkseen samanaikaisesti. Tietäähän sen kuinka siinä kävi. Hätääntynyt soitto myöhemmin kirjan omistajalle ja tiedustelu mahtoiko opuksella olla huomattavaa tunnearvoa? Ja eikun kuivattelupuuhiin.

Porekylpyynkin porukkaa meni aikaa tappaakseen. Viimein koitti kuitenkin aika kokoontua tuttuun ja turvalliseen takahuoneeseen. Vielä viimehetken kuulumisten vaihto ja bändille luurit korviin. Taas marssi porukka jonossa esiintymisareenaa kohden.

Illan keikkaan bändi sisällytti poreammeessa tehdyt toivomukset ”Tia-Maria” ja ”Kuorotyttö”. Kovin oli menevän sorttista porukkaa yleisössä. ”Laulu rakkaudelle” ja  ”Kuuhullut” tulivat ikään kuin tilauksesta ja hauskaa riitti. Yleisössä nähtiin jopa lomaa viettävä Paula Koivuniemi. Myöhemmin selvisi vielä, että Paulakin on levyttänyt Popedan ”Yö” -kappaleen. Olisiko ollut mahdollista pieneen vierailuun? No, tämä selvisi meille vasta liian myöhään.

Taas kerran kerittiin tavarat bussin perään huomista varten. Areenalla huomenissa esiintyisi Fintelligens, samalla kun Yllästunturin valloittaisivat Karppasen komentamina Yö ja Popeda. Tosin eri puolilla tunturia. Ikään kuin saarrettaisiin se tunturi tamperelaisten toimesta.

24.4. Ylläs, Taiga-Jim

Taas oli puolen päivän korvilla kulkumiehillä lähtö tienpäälle. Ajeltiin samoja jälkiä takaisin, joita eilen oli matkattu. Pääskystä varmempana kesän merkkinä nähtiin aito ja oikea ”safetycar”. Maanteillämme liikkuva turva-auto, joka kerää porukan yhteen. Tiedättehän sellaisia jäähallin kokoisia lasikuitukoppeja, jotka rakennetaan jonkun alitehoisen Tranisitin päälle, tai sitten niitä vedetään sellaisilla perä maata viistävillä henkilökuljetusvälineillä.

Nyt tämä turva-auto pamahti suoraan eteemme joltain tienvieren varikolta. Bussin jarrut huusivat pyhien kunniaksi hoosiannaa, kun yhteentörmäystä yritettiin välttää. Ja ohittaa ei tietenkään saa, eikä pysty kun turva-auto ajaa keskiviivan päällä. Mieluusti vielä nopeusrajoitusta hitaammin.

Onneksi minkäänlaista varikonläpiajorangaistusta ei seurannut, vaan kyseinen turva-auton kuljettaja huomasi ilmeisesti tehneensä ajovirheen tultuaan radalle katsomatta vasemmalle. Hillitön oli nakutus Transistorin moottorissa, kun pyrkivät pääsemään vauhtiin ja häpeillen alta pois.

Taiga-Jim onkin nyt muodostunut tutuksi paikaksi, kun vierailuja tässä kevään kuluessa on kertynyt. Bussin perästä vain tarvittavat roippeet esiin ja kamat kasaan. Samalla lähtöä tekivät eiliset esiintyjät. Toisen vuosituhannen viikingit oivat tulleet ja lähtivät valloitusretkensä jälkeen. Korkeilla koroilla varustettu salainen puutarha lähti matkaan. Eilen yleisöä olikin viihdyttänyt Scandinavian Hunks ja High Heels Show-ryhmät. 

Takahuoneessa, kun aikaa taas kerran oli, keskityttiin ensin suomalaisen elokuvan huippuhetkiin. Kai Lehtisen ja Pertti Koivulan tähdittämä ”Siivoton juttu” sai toimia naurun irrottajana hiljenevässä illassa. Aivan mahtava raina lama-Suomessa yksityisyrittäjinä toimivista kaveruksista, joilla kaikki ei ihan aina mene putkeen. Ei mikään amerikkalainen menestystarina siis.

Kun elokuva oli katsottu huudettiin takahuoneessa hiljaisuus, sillä tarkoitus oli matkustaa bussilla yön yli kotiin. Kotimatka menee yöllä ajettuna noin kaksi tuntia nopeammin, kuin päiväajona. Vähemmän niitä turva-autoja mukana liikenteessä.

Ennen illan esiintymistä huomioitiin, että kovin pienilukuinen joukko oli saapunut viettämään iltamia. Sama oli kuulemma tunturin toisella puolella esiintyvällä Popedalla. Tietysti asiaan vaikutti se, että pääsiäisloma oli loppumassa ja suurin paluuliikennepäivä tulisi olemaan huominen. Porukka oli näköjään valmistautumassa töihinpaluuseen majoituksissaan. Mutta eihän siinä mitään.

Varttia vaille puoliyö komennettiin taas bändi lavalle. Nyt oli tarjolla toisenlaisia korkoja ja lantion liikkeitä kuin eilen. Eikä öljyttyjä ylävartaloita ollut tarjolla. Nyt esiintyvät ropat olivat marinoitu toisenlaisissa liemissä kuin eiliset.

Harvalukuinen, mutta sitäkin innokkaampi yleisö piiskasi bändiä parhaimpaansa. Vaikka se yleisöstä useamman kerran toivottu ”Kuorotyttö” jäikin nyt soittamatta, paiskoi bändi menemään parhaimpiaan. ”Pettävällä jäällä”, ”Särkynyt enkeli” ja viimeisinä biiseinä perinteiset ”Likaiset legendat” ja ”Ihmisen poika”. Yleisön pyynnöstä vielä ”Loisto” ja ”Rakkaus on lumivalkoinen”.

Rips-raps kerättiin tavarat ja bussin perää kohti. Nyt tajuttiin, että täältä pääsee muutakin reittiä pitkin pois, kuin sen karaokepaikan läpi. Tavarat nopsaan bussin perään, matkaan lähtijöistä luku ja pykälä silmään.

Nyt oltiin Popedaa edellä, sillä huhujen mukaan lähtisivät liikkeelle vasta huomenissa. Mikäs siinä oli matkaa tehdessä. Kilometri kilometrin jälkeen koti lähestyi. Aurinko nousi tuoden uuden aamun mukanaan. Kevään ensi kuovit nokkivat eineitään tienvieren pelloilla. Hienoa oli reissumiehen palata kotiin halki keväisen Suomen.