PELKO JA RAKKAUS 2012

3. – 4.9.2012  Huoltopäivä, TOP-SECRET HOME BASE

Jaahas!!! Se rupeis oleen niitä aikoja, kun ohjelmatoimistossa suunnitteilla ollut Pelko ja Rakkaus 2012 konserttitalokiertue alkaa olemaan huulilla. Enää ei voida katsella papereilla pelkästään tulevia kuvioita, vaan on otettava härkää sarvista ja laatikoita kahvoista. On alettava hommiin.

Siispä tekniikan ukot kasaan ja huoltohommiin. Niin… ja nainen. Kiertueen tekninen henkilökunta kun on vahvistunut myös eräällä kauniimman sukupuolen edustajalla. Samainen leidi muuten hoiteli viimesyksyisen Kiitos ja Kunnia – 30 Vuotta Likaisia Legendoja -kiertueen video-ohjauksen sinne screeneille. Sellainen rastaletti Kallion gimma.

Nyt tehtäisiin hieman taiteellisemmalla otteella töitä. Screenit tulevat kyllä roikkumaan tälläkin kiertueella, mutta niiden tarkoitus on olla merkittävänä osana kokonaisuutta. Kiertueen visuaalisessa ilmeessä on nyt näytillä paljon kaikenlaista. Eli ei pelkkää livekuvaa tällä kertaa tarjoilla.

Tulevan kiertueen visuaalisesta ilmeestä vastaavat valosuunnittelija ja video-ohjaaja kasasivat työpisteen hallin lattialle. Ja tietysti ihan keskelle kolmen hehtaarin hallia. Alkoivat alustavasta biisilistasta kappale kerrallaan rakentamaan tulevaa kiertuetta. Minkälainen kappale ja miltäköhän tämä voisi näyttää.

Valopuolen kolmas hemmo otti valopiuhat esiin, tarkisti ne ja pakkasi ehjät takasin. Ne joissa jotain vikaa oli, saivat tuta kuuman kolvin kosketuksen, kunnes signaali kulki moitteettomasti lävitse. Lamput putsattiin samalla niihin kertyneistä pölyistä.

Äänipuolen hemmot kaivoivat tiskinsä esiin ja alkoivat naputella tulevia kanavia tiskeihin. Niin ja erilaisten kolinoiden ja pörinöiden syyt etsittiin kaiuttimista, samalla kun ulkopuolta hieman siistittiin. Ja kyllä niihinkin hieman uutta ilmettä haettiin.

Ahkeroitiin siinä muutama tunti huoltohommia ja sitten olikin aika palaveerata lopullisesti kiertueen tulemiset ja menemiset, majapaikat ja muonitukset. Istuttiin alas pöydän ääreen ja valittiin oikein sihteeri. Kirjattiin kaikki huomiot tulevan kiertueen osalta ja muodostettiin niistä muistio. Sähköpostit sitten ohjelmatoimistoon ja Kondelle, jonka tulisi katsomaan peräämme ja hoitaisi kaiken muun paitsi miksauksen, valot, monitorit ja kuvahommat.

Tehtiin samalla vielä lopulliset laskelmat siitä että mitä tarvitaan ja kuinka paljon. DMX- ja XLR-piuhat, viuhkat ja haut, kaapelit ja komerot muuttuivat tarvikeluetteloiksi. Sitten olikin aika hieman oikaista ja lepuutta raajoja.

Huomenna katsotaan vielä loput hommat kasaan. Onneksi on vielä päivä aikaa kokeilla ja kolvata.

Kun kaikki oli huollettuna, hajaannuttiin vielä pariksi viikoksi keräilemään voimia ja tarvikkeita. Samalla annettiin ajatusten virrata. Suunnitelmat saivat vielä pyöriä jossain alitajunnan syövereissä ja muodostua toteuttamiskelpoisiksi ideoiksi. Suuriin muutoksiin ei enää ollut aikaa. Lähtölaskenta oli alkanut. Pelko ja rakkaus 2012 kiertueen alkuun 31 päivää.

   

26. – 28.9. TREENIT, Tampereen Golfhalli, Tampere

26.9.

Huoltopäivän jälkeen onkin maassamme liikkunut vinhaan tahtiin, niin sähköpostit kuin puhelinliikenteen bitit. Kaikki on pitänyt tarkistaa ja varmistaa ja vielä tehdä varmistuksen varmistus. Sopimukset on tehty ja paikat varattu jo aiemmin. Nyt ei enää ole perääntymisen mahdollisuutta.

Ja parina viime päivänä ovat sitten maanteillä pyörineet myös kumipyörät. Tarvittavat tavarat ovat vaeltaneet kohti Tamperetta. Nyt alkaa nimittäin olemaan niin huulilla syksyn konserttisalikiertue. On aika kenraaliharjoitusten.

Kolme päivää käytetään siihen, mihin saksalainen Rammstein käytti neljä kuukautta. Heillä nyt tosin on hieman isommalla hommat ja kun niitä pommeja on niin paljon. Siellä pitää popparin tietää missä saa missäkin vaiheessa seistä. Muuten tulee paukku peppuun. Ja se pamaus tapahtuu housujen ulkopuolella.

Mutta nyt kaikki olimme yhdessä koossa taas. Viime syksyn Kiitos ja kunnia – 30 Vuotta Likaisia Legendoja -kiertueen harjoituksista tuttu Green Golf Areena toimii harjoituspaikkana.

Tosin nyt nimi on Tampereen Golfhalli. Mitäpä siitä. Niin ne nimet vaihtelee tutuissakin paikoissa. Tekniikka valui paikalle sovittuun aikaan ja oli aika aloittaa askareet. Ei muuta kuin hallista sivuovi auki ja kuorma-auto tyhjäksi. Tekniikan kokonaisvahvuus tälle kiertueelle tulee nyt sitten olemaan seitsemän henkeä.

Äänisuunnittelun hoitaa ja miksaajana ääninäytteensä antaa nyt rookie-konserttisalikiertueelle lähtevä Henkka. Tosin onhan Henkalla nyt noita keikkoja aina Japania ja Kiinaa  myöten takana, joten ihan noviisi hän ei puikoissa ole. Monitoreissa jatkaa itse roudarien patriarkka Timo. Ja kolmantena äänipuolen hemmona on backlinerina Aleksi. Viime kesän löytöjä. Lordin ja CMX:n kanssa kiertänyt kitarateknikko. Bloodpitissä itsekin bassolla taitellut tämä kitarahemmo. Ja varsin peloton, kun Lordin kanssa on uskaltanut kiertää. Ei pelkää poika siis hirviöitä.

Visuaalisesta ilmeestä vastaa valomies Aki. Nyt lamppuja tulee olemaan ennätyksellinen määrä näihin konserttisaleihin. Tokihan lamppumäärässä viimesyksyinen Kiitos ja Kunnia kiertue oli niin massiivinen, ettei sitä ihan heti tulla ylittämään.

Hippotizer-operaattorina toimii stadingimma Mia. Sieltä tulee sitten kaikenlaista animaatiota ja kuvaa screeneille keikan aikana. Ja Mian vasempana kätenä Robocam-operaattorina Pete. Niin ja sitten himmenninmiehenä ja apubacklinerina Teme. Tällä porukalla pyöritetään teknisesti läpi tämä sirkus.

Paikalle hurautti myös Konde. Kiertumanagerina ja yleisseppänä tulee toimimaan Juvan mies. Pisti ensi töikseen oikein kunnon kahvit tulille ja tuli sitte kättelemään porukan. Tästä on hyvä alkaa.

Kupletin juoni on tänään nimittäin sellainen, että kaikki rakennetaan valmiiksi ja huomenna treenataan. Rakentaminen aloitetaan tänään siis käytännössä nollasta. Se mitä huoltopäivänä saatiin aikaiseksi toimii hyvänä pohjana. Nyt oli kuitenkin aika rakentaa piuhoitukset ja laitteistot valmiiksi.

Kovin pitkäksi päivä venyikin, ennekuin tuli aika sammuttaa valot. Kaikki oli kuitenkin valmiina. Takalinja oli saatu ylös ja siihen screenit, valot ja maskausrätit kiinni. Lavanpinta oli valmiina ja PA-systeemi. Ääniä oli päästy kokeilemaan, ja soittajat olivat tuoneet soittimiaan paikan päälle. Niitä oli ehditty hämmästelemään ja paikoilleen laittamaan. Samalla oli poppareille tehty luurikuunteluun soundcheck.

Valot olivat kytkyssä ja ohjelmointi käynnissä. Kaikki oli siis hyvällä mallilla. Jalat pahukset meinasivat olla vain kovin kipeänä päivän seisoskelusta asvalttialustalla ja laatikoiden välillä edestakaisin käppäilystä.

Vatsassa hölskyi arviolta 1,5 litraa Konden keittämää, aivan loistavaa kahvia. Ja kahvillahan on valitettavana sivuoireena piristäminen. Tuosta piristävästä vaikutuksesta huolimatta pakko oli paneutua maaten heti kotiin päästyään. Huomenna harjoitusrulijanssi jatkuisi läpimenoharjoituksina. Eräänlaiseksi väkisinmakaamiseksi meni alkuyö siis. Joskus loppuyöstä ajatukset viimein peittyivät unen harsoon.

Pelko ja Rakkaus -kiertueen alkuun 7 päivää.

27.9.

Aamulla puoli kymmeneltä (Kyllä… kymmenen on jo aikainen aamu musiikkityöläisille) kokoonnuttiin taasen pelipaikalle. Kaikki oli valmiina, joten kun kaikki olivat yhes koos ja kuulumiset oli vaihdettu Cafe Konden kuuluisan mokan ääressä, oli aika aloittaa päivän askareet.

Ensi lavalle marssitettiin taustalaulajat. Heille piti tehdä myös luurikuuntelucheck. Kun mimmit olivat saaneet korviinsa haluamansa äänet oikeassa balanssissa, aloitettiin varsinainen harjoittelu. Tälle kiertueelle taustalaulajiksi lähtevät Leidi Yö Miina Mikkosen lisäksi Annika Eklund ja Riikka Lehtonen. Pääsääntöisesti mennään kahdella taustalaulajalla, mutta ovatpa kaikki kolmekin joskus lavalla yhtäaikaisesti. Riikka ja Annika vuorottelevat.

Bändin väki kävi kappale kappaleelta kaikki biisit vielä kerran lävitse. Mikko ja Olli olivat valinneet jo hyvissä ajoin kappaleista listan joita kiertueella esitettäisiin. Kukin soittajista oli katsonut kappaleita valmiiksi kesän kuluessa. Bändi oli jo pariin kertaan käynyt treenikämpällä biisejä parin päivän jaksoissa läpi. Tällä kiertueella kappalaisiin otetaan sellainen akustisempi kosketus, joten sovituksia ja soitto-otetta on jouduttu hiomaan enemmän kuin normaalisti.

Nyt oli kyseessä kenraaliharjoitukset. Nyt kaikki osaset kootaan yhteen ja päästään näkemään minkälainen soppa näistä aineksista syntyy. Kaikki olivat paikalla joten ei muuta kuin härkää sarvista, hommia riitti.

Tekniikan väki puuhaili omia hommiaan ja antoivat kyllä välillä palautetta myös bändille. Ja bändi tekniikalle. Suunnitelmissa olleet valaistus- ja videoideat kokeiltiin samalla. Tehtiinpä paikan päällä viimeisiä silauksia vielä eräisiin videopresentaatioihin.

Välillä haukattiin hieman evästä ja taas jatkettiin. Kun kaikki biisit oli käyty lävitse ja ohjelmisto oli saatu kellotettua lävitse istuttiin porukalla alas ja vedettiin harjoitusten saldo yhteen. Vielä hakusessa olleet kappaleet harjoiteltiin lävitse, sitten olikin pitkäksi venynyt päivä takana.

Hyvältä näytti kokonaisuus. Päivä oli sujunut kuitenkin vielä sen verran hyvään tahtiin, että päätettiin purkaa laitteistot valmiiksi. Tavarat paikoilleen laatikoihin ja laatikot kuorma-autoon. Huomenna kun ei enää harjoiteltaisi. Kaikki olisi nyt valmiina. Ainakin melkein.

Joitain yksittäisiä tavaroita pitää vielä noutaa ja sitten olisi aika aloittaa varsinainen touhuaminen.

Pelko ja Rakkaus -kiertueen alkuun 6 päivää.

28.9.

Vapautunut treenien purkupäivä olikin sitten hyvä käyttää treenipaikan siivoamiseen ja puuttuvien tavaroiden hankkimiseen. Viisi päivää on vielä aikaa, ennen kuin karavaani aloittaa kulkemisensa.

Viimeisetkin hankinnat tulee olla suoritettuna ja kaikki valmiina. Rovaniemellä on turha kysyä, että missä se on mistä harjoituksissa puhuttiin. Rovaniemeltä kaikkia puutteita ei välttämättä pystytä hankkimaan.

Taas kerran kävi tuttu ovi Ultimakella. Ja muutaman musiikkiliikkeen ovi. Ohjelmatoimistolla piti käydä myös ja… kertyihän noita paikkoja. Tämä päivä  meni siis asioiden ajelemiseen.

Pelko ja Rakkaus -kiertueen alkuun 5 päivää.

3.10. Matkapäivä

Jipii!!!

”On vihdoin tullut aika!

Lähteä eteenpäin,

pian entinen ei paina,

Sen jätän tänne näin”

(Timo Rautiainen)

Rautiaisen Timon ensimmäiseltä soololevyltä Sarvivuori löytyvän kappaleen Eteenpäin tahdissa marssittiin kohden bussia. Bussi seisokin jo Telakalla parkissa. Viimeinkin kiertue oli alkamassa. Oli aika suunnata ensimmäiselle keikkapaikalle. Nokka kohti Rovaniemeä. 

Kun kyseessä on konserttisaleissa tapahtuva keikka ja aikainen aloitus, joudutaan keikkapaikkakunnallekin suuntaamaan aikaisin. Vielä kun kyseessä on kiertueen  avauskonsertti, täytyy varata vielä hieman lisäaikaa, jotta kaikki varmasti saadaan ajoissa kasaan ja satavarmasti toimimaan.

Paikanpäälle Rovaniemen Korundiin oli sovittu mentäväksi klo 9, jotta kaikki saadaan varmasti ensi-illassa toimimaan. Tämä tarkoitti taas sitä, että oli järkevämpää lähteä päivää aikaisemmin liikenteeseen ja nukkua Rovaniemellä kunnon yöunet, kuin matkustaa yön yli ja aloittaa konsertin kasaaminen niin kutsutuilla samoilla silmillä.

Matka sujuikin ilman ihmeellisiä koukeroita. Perinteisesti Pihtiputaalla poikettiin hieman haukkaamaan evästä paikassa, joka mainostaa, että heillä on nelostien paras seisovapöytä. Ja hyvä se onkin. Ei se pöytä, vaan sen pöydän antimet.

Jos nyt satutte sillä suunnalla liikkumaan ja muukin murkina kiinnostaa kuin hampurilaisateriat suolenmutkan huutaessa evästä, niin hieman jarrua ja vilkku vasemmalle ennen Pihtipudasta. Suosittelemme.

Matka muuten kulutettiin pohtiessa tulevaa syksyä ja sen kuvioita. Tekniikan miehistö mietti parhaita tapoja toimia, että keikat saadaan luontevasti tehtyä ja vedettyä lävitse. Popparit harjoittelivat ja kertasivat kappaleiden sovituksia. Varsinkin taustalaulajat joutuivat paneutumaan uusiin nuotituksiin. Heidän osuudet kun olivat melkeinpä kaikki sovitettu uudelleen.

Tuttujen ja turvallisten maisemin läpi kulki reittimme. Ei oltu ensimmäistä kertaa popparia kyydissä tällä baanalla. Maisema vilisti ja hämäläiset korpimaisemat vaihtuivat ensin Keski-Suomen kumpuileviin maastoihin. Keski-Suomesta laskeuduttiin alavalle Pohjanmaalle, josta matkasimme Kemijoen varren laaksojen,  vaarojen ja tunturimuodostelmien lävitse kohden Rovaniemeä.

Tosin niin kauan kun valoisaa riitti, pystyi niitä maisemiakin katselemaan. Muuten matkattiin pimeyden halki. Viimein tuli pimeydestä eteemme valonpilkahdus joka oli Rovaniemi. Sinne siis ja hotellin pahnoille pitkäkseen. Nyt olisi aika levätä, sillä tositoiminta alkaa pian. Harjoitukset ovat ohitse.

Huomenna kello 19.00 alkaisi tämä kiertue virallisesti. Ensin lähtisi soimaan Chris de Burghin ”When Winter Comes” introna. Sitten lavalle marssivat Mikko, Jaska ja Olli ja aloittavat kappaleen ”Rakkaus ei kuole milloinkaan”.

Uudelta marraskuussa ilmestyvältä Pelko ja rakkaus levyltä löytyy tämä Tero Roinisen ja Samu Wuoren säveltämä ja Juha Tapion sanoittama kaunis rakkauslaulu. Tai siis… kaunis laulu rakkauden puutteesta. Ensiesityksensä tämä kappale sai 1. kesäkuuta Kauhavan Tiikerissä. Tällä kiertueella siitä kuullaan akustinen versio, jolla konsertti alkaa.

Pelko ja rakkaus kiertueen alkuun 19 tuntia 45 minuuttia.

4.10. KORUNDI, Rovaniemi

Pelko ja Rakkaus -kiertueen alkuun 11 tuntia 15 minuuttia.

Herätyskello soittaa korutonta sävelmäänsä. Ei auta, pakko on nousta ja aloittaa päivän askareet. Ensin hieman viileää vettä kasvoille ja sitten murkinalle. Mitähän hyvää tämän hotellin aamiainen tarjoaa??

Sitten vain suunnaksi keikkapaikka. Popparit  jäävät vielä hieman hiomaan soittotaitojaan hotellille, kun bussiin raahautuu tekniikan väki. Kuorma-auto olikin kurvannut jo hotellilta kohden Korundia.

Korundi on meille uusi tuttavuus konserttitalojen sarjassa. 1933 valmistunut postiautovarikko oli Toisesta Maailmansodasta niitä harvoja rakennuksia jotka säilyivät saksalaisten joukkojen vetäytyessä Lapista. Saksan poijjaat kun olivat kovin huolimattomia valkean kanssa kotiinpäin lähtiessään. Polttivat käytännössä koko Lapin. Postiautovarikkoa laajennettiin sodan jälkeen, joten koko Rovaniemi yhdistyy nyt Korundissa. Tiiliä laajennukseen kerättiin ympäri kaupunkia syntyneistä raunioista.

1986 tilat saneerattiin Rovaniemen taidemuseon käyttöön ja vuosina 2009 – 2010 tehtyjen muutostöiden aikana tilaan rakennettiin konserttisali Lapin kamarimusiikkiorkesterin käyttöön. 

340 ihmistä mahtuu tähän konserttisaliin, mihin me yritimme ahtautua. Varsin ahtaaksi meni tavaroiden pystytys alkuvaiheessa kun tila mikä oli käytettävissä oli lavan pinta. Siihen kaikki yrittivät sitten samaan aikaan ahtautua tavaroinensa. No löydettiin jonkinlainen konsensus ja tavarat saatiin paikoilleen.

Haastateltiin talon henkilökuntaa talventulosta. Vielä oli kovin syksyistä Rovaniemelläkin. Kertoi tuottaja, että hänen lapsuudessa pysyvä lumi tuli keskimäärin lokakuun puolessa välissä. Nyt tuohon aikaan on jäljellä enää kymmenen päivää. Lohdutettiin kyllä, että ehtiihän tuo, mutta kovin oli pessimistinen hän. Maa kun ei ollut jäässä kunnolla niin ei kuulemma tule lumi pysymään maassa. Saa nähdä miten käy, tosin me olemme jo jossain muualla silloin.

Hitaasti, mutta varmasti saatiin tavarat paikoilleen ja bändille varattuun pitkään soundcheckiin päästiin käsiksi. Kun äänet olivat kohdillaan oli aika hieman haukata evästä, ja mikä olisikaan sopinut paremmin Lapissa kun oltiin kuin savuporokiusaus.

Ruokailun yhteydessä vietettiin varsinaista pikkujoulujuhlaa. Horrori raahasi takahuoneeseen kolme isoa pahvilaatikkoa. Pienoisen epätietoisuuden jälkeen uskaltauduttiin avaamaan paketit ja niistäpä ilmestyi koko tekniikan väelle uusi kuosi. Uudet työvaatteet. Väritykseltään yllättäen mustat. Jee!!!

Savuporokiusauksen laskeutuessa tehtiin vielä viimeiset tarkistukset, ennen kuin oli aika päästää illan yleisö paikoilleen. Lähes tuvan täydeltä porukkaa oli saapunut kiertueen avaukseen. Hienoista hermostuneisuutta oli havaittavissa kun odoteltiin, että kaikki lipun ostaneet olivat löytäneet istuimensa.

Viimein koitti aika, jolloin Mikko, Jaska ja Olli saapuivat paikan lavan taakse pukeutuneina parhaimpiinsa. Kaikki hermostuneisuus oli kadonnut. Nyt koitti H-hetken aika. Oli aika aloittaa Pelko ja rakkaus 2012 konserttisalikiertue.

Chris de Burghin säveltämän intron jälkeen marssivat pojat lavalle ja  herkistelivät kappaleella ”Rakkaus ei kuole milloinkaan”. Vihdoinkin oli päästy tositoimiin.

Ensimmäisessä setissä kuultiin myös kappale ”Pelkkää helinää”.  Levyltä Rakkaus on lumivalkoinen löytyy tuo Ollin säveltämä ja Hanhiniemen Paulin sanoittama kappale. Kertomus raskaan taakan kantaneesta ihmisestä, joka on viimein tajunnut omien voimavarojensa riittämättömyyden ja oman kuolevaisuutensa. Surullinen, mutta samalla kaunis kappale.

Keikan jälkeen totesivat kuitenkin, että vaikka biisi onkin kaunis kaikessa surullisuudessaan, on se liian raskas. Kappale oli ensiesityksensä jälkeen pakko jättää biisilistalta pois. Sen aika tulee joskus toisella kertaa.

Näin oli saatu kiertue käyntiin. Lievää jännittämistä oli vielä havaittavissa, mutta kyllähän se tästä karisee, kun kunnolla saadaan rattaat pyörimään. Ja tekniikka toimimaan. Pientä murhetta kun ilmeni jo heti lähdössä video-ohjausjärjestelmän kanssa. Oli aika työntää tavarat takaisin kuorma-autoon ja siirtyä yöpuulle. Huomenna olisi uusi päivä, uusi konsertti ja uusi yleisö.

Nukkumaan mennessä tuli sitten vielä ihmeteltyä konserttisalin nimeä. Ei muuta kuin internet auki ja hakukoneeseen korundi. Ja löytyihän se sieltä. Korundi on alumiinioksidin (Al₂O₃) kiteinen muoto. Puhtaana väritön mineraali, mutta epäpuhtaudet tuovat siihen erivärisävyjä. Läpinäkyviä karmiininpunaisia kutsutaan rubiineiksi ja muun värisiä kiviä safiireiksi. Korundi on maapaloon toiseksi kovinta mineraalia timantin jälkeen. Korundia löytyy Lapin maaperästä ja sitä löytyy usein kullanhuuhdonnan yhteydessä.

5.10. KUUSAMOTALO, Kuusamo

Aamulla kello soitti taas hieman turhan aikaisin. Tai mikä nyt on aikaisin, voidaan kai kysyä. Maataloustöissä olevat kun ovat jo pitkään askarelleet karjansa kanssa. Mutta turhan aikaisin meille, kun näissä kisoissa konserttisalissa meinaa mennä kellon ympäri ja puolilta öin pääsee makoilemaan. Eikä uni silloin vielä oikein meinaa tulla. Ei auta, eteenpäin on mentävä. Aamiaiselle, huttu huuleen ja baanalle.

Reippaan näköistä musiikkityöläistä alkoi virrata samaan aikaan aamupalalle. Ja harvinaisen aikaisessa vaiheessa. Lähtö oli taas hyvissä ajoin musiikkityöläisen mittapuulla.

Bussin vierellä odotellessa pisti silmään outo luonnon oikku. Kaksi vierekkäistä pihlajapuuta, jotka nököttivät siinä kadun varressa. Eivät kuitenkaan olleet ne Juha Tapion laulusta tutut kaksi vanhaa puuta sateen pieksemää. Nuoria versoja vielä siihen mittakaavaan, vaikka sade olikin ehtinyt kostuttaa.

Toinen pihlaja oli nimittäin antanut jo talvelle periksi ja varastoinut lehtivihreänsä varteensa. Puu oli kirkkaan keltainen ja kantoi oksillaan punaisia marjaterttuja. Ja vieressä noin kahden metrin etäisyydellä toinen pihlaja oli syvänvihreässä sotisovassaan ikään kuin uhmaten lähestyvää talvea. Ikään kuin se ei aikoisi luovuttaa vaan taistelisi hamaan loppuun saakka tietäen kohtalonsa.

Tätä näkyä ihmetellessä lähdettiin jatkamaan matkaa Kemijokivartta ylävirran suuntaan. Taas ajeltiin joen muovaamassa laaksossa. Jotenkin kostean syksyn sekä syvien ja tummien värisävyjen piirtyminen verkkokalvoille jylhissä maisemissa sai aikaan mielleyhtymän syntymisen 90-luvun suosikkisarjan alkuteksteihin. Ja tuttu melodia alkoi vielä soimaan päässä, kun vesipisarat hakkasivat tuulilasia.

Jotenkin oli varsinaiset Twin Peaks -tunnelmat. Tätä tunnelmaa vahvistivat vielä joen vastarannalla olevien jylhien vaaramuodostelmien eteen leijailleet valkeat sumupilvet. Pilvet roikkuivat muutenkin alhaalla, kun nuo yksinäiset pilvenhattarat seikkailivat metsien edessä kuin hädissään sutta pakenevat lampaat. Ja vettä satoi.

Se ei haitannut kuitenkaan tien vierelle ruokailemaan saapuneita poroja. Kaikessa rauhassa ne märehtivät jäkäläateriaansa vaivautuen vain juuri ja juuri mulkaisemaan ohi ajavia autoja. Aina silloin tällöin saattoi joku innostua ja järjestää kollegoilleen näytöksen lompsimalla tielle. Jolkottellen ajoradan suuntaisesti. Otetaanpa etelän miehiltä hieman vauhtia pois hetkeksi.

Aikansa kun poukkoilee porojen tahtiin koittaa matkalla kuin matkalla hetki jolloin päästään perille. Viimein edessä oli Kuusamo, Kainuun korpimaiden puristuksissa oleva kaupunki. Salomaiden synkkyyteen valonsa tuova keskittymä.

Popparit hotellille ja Kuusamotalolle. Nyt oli onneksi hieman enemmän tilaa touhuta. Ja helppo oli orjien kaivaa tavarat esille. Talosta löytyi vielä sopivia linjoja millä nostaa takalinja ylös. Helpottaa kummasti hommaa.

Taas touhuttiin aikamme. Tavarat löysivät paikkansa omaan tahtiinsa. Lamput syttyivät  ja soittimet heräsivät valmiina antamaan äänensä. Kaikki alkoi valmistua ja oli aika hieman nauttia paikallista Karjalanpaistia ja perunasosetta.

Maittavan aterian jälkeen oli aika tehdä soundcheck ja vaihtaa hieman parempaa päälle. Perinteisesti Olli hilpaisi hieman ulkoilemaan ja keräilemään ajatuksiaan ennen esiintymistä. Ja mokka maistui esiintyjälämpiössä.

Kellon osoittaessa iltaseitsemää oli aika aloittaa illan esiintyminen. Lähes täysi Kuusamotalo antoi lavalle marssivalle aloitustriolle valtaisat aplodit. Ilta Kuusamossa oli alkanut ja oli aika esittää kappaleita vahvoista tunteista.

Ensimmäisen setin toisena kappaleena esittivät Mikko, Jaska ja Olli kappaleen ”Särkyvää”. Elokuussa 2001 ilmestyneellä singlellä ja kokoelmalevyllä Legenda syyskuussa 2001 julkaistu kappale. Ollin sävellys ja Hanhiniemen Paulin sanoitus myöskin tässä kappaleessa. Kertomus vahvasta ja väkevästä  tunteesta menettää rakkautensa ja rakkaansa.

Suuren suosion saanut kappale, joka viime syksyn Kiitos ja Kunnia kiertueella huipentui Ollin ja Suvin duettoon. Ja tuon kiertueen viimeisellä keikalla suuriin kyyneliin, kun lintu lensi pesästään. Suvi teki viimeisen keikkansa Yön taustalaulajana.

Koskettava kappale, jossa nyt hieman dramatiikkaa käyttäen Annika tai Miina duetoivat tällä kiertueella. Kesken kappaleen syvän violettiin asuun pukeutunut laulaja lipuu lavalle aloittaen takaviistosta laulannan. Niin kuin suojelusenkeli laskeutuisi paikalleen ja lausuisi sanomansa.

Väkevien tulkintojen jälkeen oli aika kiittää Kuusamoa. Syvä kumarrus. Bändin pikaisesti raikastautuessa ja rynniessä nimmarisessioon aloittivat tekniikan ihmelapset oman osuutensa. Tavarat kasaan ja paikoilleen. Laatikot järjestykseen ja kuorma-autoon. Karavaanin oli jatkettava matkaansa.

Nyt oli aika hieman huilata. Huomenna olisi edessä taas uusi matka ja uusi koitos.

6.10. KUHMOTALO, Kuhmo

Ja taas kutsuu tie. Ei muuta kuin pitkälle korpimatkalle taasen. Tällä tiellä ei paljon nähtävää ole. Tai miten sen nyt ottaa.

Kuusamon ja Kuhmon välillä on sentään nähtävillä ensin hieman pelottavan oloinen Reijo Kelan taideteos Hiljainen kansa. Ja kun Suomussalmella on nautittu kahvit on vuorossa Raatteentie.

Raatteentiellä käytiin alkuvuodesta 1940 Suomen ja Neuvostoliiton välillä kuuluisa Raatteentien taistelu. Tuossa taistelussa Neuvostoliiton joukot hyökkäsivät Raatteentietä pitkin aikomuksenaan halkaista Suomi kahtia. Suomen joukot onnistuivat kuitenkin motittamaan eli saartamaan Neuvostoliiton joukot Raatteentielle, mihin puna-armeijan 44. divisioona tuhottiin.

Tuolle tielle päättyi usean Ukrainalaisen miehen elämä. Sodan raadollisuutta; siinä missä toinen taistelee vapaudestaan ja itsenäisyydestään, menettää toinen suuren joukko-osaston.

Suomalaiset ”motit” ovatkin päässeet kuuluisuuteen ulkomaisia joukkoja myöten.

Tätä sotahistoriaa kertaillessa saavuttiin Kuhmoon. Ja Kuhmossa on Kuhmotalo ja Kuhmotalossa Lentua-sali, joka aina sinne saapuessa mykistää ihmisen. Niin vaikuttava on tuo puurakenteinen sali. Aivan mahtava paikka kerta kaikkiaan.

Eipä muuta kuin hommiin. Tavarat kuorma-autosta paikoilleen ja kasaan. Rupeaa pikkuhiljaa tämä homma sujumaan. Välillä on hyvä piipahtaa Café Kondessa maistamassa kuppi mokkaa. Aah!

Ja kun kaikki oli paikoillaan kipitettiin ruokailuun. Ruokailussa porukan vilpittömän kiittelyn saivat paikalliset uunijuurekset. Käytiin oikein yhteistuumin kiittelemässä emäntää tuosta herkusta. Oli kyllä niin maittavaa että…

Sitten olikin taas aika avata ovet, päästää yleisö paikoilleen ja aloittaa illan musisointi. Ollin, Mikon ja Jaskan aloitettua keikan kahdella triokappaleella, oli aika pyytää lavalle koko bändi ja aloittaa isomman bändin soitto.

”Kuin sävel oisi hän” oli illan kolmas kappale. Ollin akillesjänteen katkettua jalka kipsissä säveltämä kappale. Sanoituksesta vastaa jälleen kerran Pauli Hanhiniemi, hovisanoittaja. Kaunis ja herkkä melodia johon Hanhiniemi on nivonut sanoituksen kaipuusta.

Ilta oli hyvässä vauhdissa. Ensimmäisen setin soittamiseen aikaa kuluu noin tunti. Tämän jälkeen on aika pitää pieni tauko jolloin virkistäydytään hieman virvokkeiden parissa. Toiletissakin ehtii piipahtamaan, jos soiton aikana on alkanut alavatsaa pakottamaan siihen malliin.

Bändi vaihtaa hieman vaatetusta ja aloittaa toisen setin. Nyt hieman räväkämmin. Nousukiitoa keikan loppua kohden. Ja kun ne 24 biisilistoihin kirjoitettua kappaletta on soitettu lävitse, on aika kiittää illan yleisöä.

Taas oli aika purkaa juuri kasaan saatu systeemi. Tätähän tämä touhu on. Pyörät pyörii ja karavaani kulkee. Tavarat siirtyvät paikasta toiseen, menevät kasaan, bändi tarjoaa parastaan ja tavarat lähtevät taas liikkeelle.

Illalla päätettiin sitten vielä piipahtaa paikallisessa ravitsemusliikkeessä. Pari sivistynyttä kuraa oli kiertuemanun käsky. Ja se kannatti, sillä paikalla omaa showtansa veti DJ Nite. Nopeat tervehtimiset ennekuin mies hyppäsi takaisin levylautasensa ääreen.

Hauskaa näytti porukalla olevan ja se on pääasia. Aika koitti kuitenkin että oli mentävän lepuuttamaan. Päivällä oli kuitenkin ollut mittaa sen verran. Huomenna olisi vielä kotimatka edessä. Hyvinhän tämä touhu on lähtenyt käyntiin.

7.10. Matkapäivä

Aina ei voi tietysti voittaa, tuli aamusella tuumittua, kun sängystä pomppasi ylös. Kuhmo kun ei ole varsinainen metropoli, oli kaupungin menomestana toimineen yökerhon disconjumputus hieman hankaloittanut matkamiehen lepäämistä hotellin pahnoilla.

Tänään oli kuitenkin jälkijoukkojen tarkoitus matkustaa takaisin kotiin viiteen päivään venyneestä reissusta. Ei muuta kuin aamiaiselle. Ja sitten matkaan.

Aamiaisella istui kuitenkin DJ Nite, mikä sai lähdön hieman viivästymään. Miehen jutut menneiden vuosien kommelluksista Danny-Showssa ja Hurriganes-kiertueilla olivat… niin uskomattomia kuunnella.

Vedet valuivat silmistä, kun mies kertoi tarinaa siitä, miten Danny jäi tanssipaikan kattoon roikkumaan kesken shown. Tai miten Dannyn rumpali muuttui yhdellä iskulla lumivalkoisesta sysimustaksi. Ja mitä tapahtuikaan legendaarisessa käärmeshowssa?

Ja porukkamme Hurriganes ryhmä kun laskeutui nelinkontin miehen eteen ja aloitti ylistyslaulunsa. Kuin muslimit rukoushetkenään kumartelivat he Dj Niten suuntaan lausuen mantraansa. Yritä nyt sitten saada fanilaumaa lähtemään Cisse Häkkisen Cadillacin omistajan kimpusta.

Voi veljet!!! Pakko oli pyyhkiä silmäkulmat naurunkyynelistä, raastaa ryhmä itkeviä miehiä lattialta ja lähteä tien päälle. Näkee edes tien, kun ajelee kohden kotia. Kotiväkeäkin olisi nimittäin kiva nähdä. Toivottavasti tulee joskus toinen hetki ja aikaa kuunnella Niten turinoita. Sen verran paljon niihin on mahtunut elämänkokemusta ja sattumuksia teillä ja turuilla.

Hyvä ajokeli ja hyvä tie, kotiin päin vie. Pyörät pyörivät ja matka etenee. Matkalla tuli sitten pohdittua 9.7.2004 julkaistulla Vares-elokuvan soundtrackillä ja heinäkuussa 2004 julkaisulla singlellä olevan ”Rakkauden vahvistama” kappaleen sanomaa. Niin, löytyyhän tuo kappale myös Kuolematon-levyltä.

Ollin ja Kangasjärven Mikon säveltämä kappale johon Hanhiniemi on tehnyt koskettavat sanat. Kertomus suuresta tunteesta mitä rakkauden möykky rinnassaan kulkeva ihminen kokee.

Valitettavasti nyt vain ajanpuutteen vuoksi joutuivat bändiläiset jättämään tämän kappaleen pois setistä. Meinaan kun loppuu muuten kellosta ne tuntikolot, jos kaiken meinaa soittaa.

No, muutaman päivän lepuutuksen jälkeen olisi vuorossa taas uudet paikat joihin tämä kiertue suuntaa. Nyt olisi kuitenkin aika miettiä miten homma lähti käyntiin ja täytyykö jotain muutoksia vielä tehdä.