MINÄ LÄHDEN POHJOIS-KARJALAAN... JA OULUUN, VAIHDAN SULAKKEET MITTARITAULUUN

2.12. Joensuu, Joensuu Areena

Aamusta taas kerran piti hieman ihmetellä sijaintiaan tällä telluksella. Oli nimittäin hieman outo ympäristö katsella kun herätyskello vaatimalla vaati orientoitumaan aikaan ja paikkaan. Miksi kello kilkatti puoli seitsemältä ja missä oltiin??

Kello soitti siksi, että aamupalalle on hyvä suunnistaa heti kuumien kulhojen ääreen, jolloin ruuhkat olivat pienemmät. Ja Joensuu oli paikka jossa oltiin. Näinhän se meni, kuten aiemmin sovittiin. Kuteet siis päälle ja puuron perään. Eivät oikein tykkää kyttyrää jos lähtee aataminasusteessa aamiaiselle.

Taktisesti päissämme oli nimittäin ajateltu, että Joensuuhun kannattaa lähteä jo illalla. Näin tulevan viikonlopun kilometrikaaoksesta selvitään kunnialla. Päivistä olisi tullut yksinkertaisesti liian pitkiä muutoin. Joten eilen oli startattu illalla liikkeelle ja yö vietetty hotellin pahnoilla maaten.

Tunnel of ... eikun to körssi

Se on sitten talvi tulossa. Viimeinkin. Ja mistä sen tietää? Siitä nolosta tilanteesta mihin eilen aamusta tuli jouduttua. Ei… ei yllättänyt talvi autoilijaa, kuten joka vuosi median mukaan tapahtuu. Kyllä ne keliolosuhteet osaa katsoa kalenterista jos vain haluaa. Vai mitä Pasanen???

http://www.youtube.com/watch?v=2x_eoM8AnEQ

No kuitenkin. Miettikääpä tilannetta, jossa astelette lähellänne olevaan automarkettiin ja tuulikaapissa konttii perse pystyssä joku jamppa tuijotellen taskulampulla jonnekin liukuoven rakoon. No näin kävi toimittajalle.

Meinaan kun nälkä on sellainen vaiva, että se sanoo tappavansa jollei syö. Painelin sitten eilisaamuna tällaiseen kaikkea myyvään elintarvikeliikkeeseen ostoksille. Siinä käytävällä teputellessa kipitti myyrä pitkin lattiaa. Nopean tilanne arvion jälkeen tulin tulokseen, että talvi tulee, kun myyrät ja hiiret tunkevat rakennuksiin lämmön perässä. Toinen johtopäätös oli, että yleisen hygieniatason vuoksi tuo myyrä tulee toimittaa ulos. Ja kolmanneksi mielessä, että se täytyy tehdä hellävaraisesti. Pyysin läheisen palvelutiskin asiakaspalvelijalta roskista, mihin vangita tämän metsänelävän. Katsoi sitten hieman kummeksuen kulkijaa käytävällä. Perusteltuani asianlaidan, roskis työnnettiin käteeni ilman karsastusta. Paineli vain tämä pikku pötikkä hirveällä kiireellä sinne liukuoven alle piiloon ja tavoittamattomiin. No, ukko nelikontin ja tiirailemaan josko se veijari siellä jossain luurailisi. Ei löytynyt, mutta kun noin parikymmentä aamun asiakasta olivat ihmetelleet siinä ohi kulkiessaan tätä suurta nöyryyttä jota maalainen osoitti automaattisesti toimiville oville, tuli mieleen vain, että onko tässäkään nyt mitään järkeä. Konttia nyt tässä tuulikaapissa. Sinne jäi myyrä jonnekin rakenteisiin talven viimaa pakoon. Talvi tulee, oletteko valmiina?

Eilistä matkaa väritti totaalisen nöyryytyksen lisäksi myös Radio Suomen Hurriganes-ilta. Eräiden vannoutuneiden vaatimuksesta bussiin järjestettiin kuuntelumahdollisuudet tätä iltapuhdetta varten. Täysi kahden tunnin hiljaisuus vallitsi näiden valittujen keskuudessa. Ainoat kommentit olivat vain käskevät ”Rätisee!!!” huudot. No anteeksi… Ihan noihin maastonmuotoihin ja niistä johtuviin radion kantoaallon heikkenemiin ei pystytä vaikuttamaan. Tai pystytään, mutta tuo ohjelma ehtii loppua ennen sitä. Eteenpäin bussin oli sentään yritettävä, muuten lepoaikatavoitteista joudutaan luopumaan. Varsinkin jos jäädään tienposkeen ohjelmaa kuuntelemaan.    

Ajoissa oltiin sittenkin Joensuussa (in Joe´s Mouth på engelska), joten vaaka-asentoon oli hyvä kellistää itsensä. Onneksi matkan aikana ei alkanut minkäänlainen Hurriganes-herätysilta, jossa väkisin käännytettäisiin väkeä tuohon religioon. Melkomoinen instituutio on tästä triosta muodostunut. No, Hurriganesissa on puolensa, olivathan he oikeasti ensimmäisiä suomalaisia tuossa touhussa. Ja suksee on ollut järjetön. Päättivät poijaat illan kuluessa perustaa muuten sellaisen tribuuttibändin kyseessä olevalle orkesterille. Nimeltään tämä pumppu on sitten Jurriganes. Seuratkaa paikallista ilmoittelua. Saattavat oikein aktivoitua keikkailemaankin.

Iltapuhdetta oikolukijalle

Itä-Suomen ja miksei koko maan ylpeys Nightwish julkaisi muuten männäviikolla uuden levyn. Imaginarium-nimeä kantava tuotos on nyt sitten saatavilla kauppojen levyhyllyiltä. Jonkinlaisesta hysteriasta voidaan kai puhua, kun tuo eepos julkaistiin, sillä bändi järjesti levyn julkaisun jakamalla nimikirjoituksia siihen vuorokauden vaihtuessa. Innokkaimmat fanit jonottivat mediatietojen mukaan tilaisuuteen säätä uhmaten kellon ympäri. Sen verran täytyy nyt sanoa; menee toimittajan saamattomuuden piikkiin, että minkäänlaista levyarvostelua ei voida tehdä. Ei ole nimittäin tullut hankittua kyseistä tuotosta. Mutta jos nyt yhtään osaa Holopaisen ja kumppaneiden tuotantoa arvuutella, niin jotain mahtipontista ja täyteläistä tuotantoa on julkaistu. 

Meidän oli kuitenkin aika juosta pakolliset asiat ennen keikkaa. Bussissa on nimittäin ollut hieman sähköinen tunnelma viime reissuilla. Eilen onnistuttiin paikallistamaan tuo sähköisyyden aiheuttaja. Näet kun sähkölaitteet toimivat oikeasti savulla. Ja kun se savu sieltä laitteesta tulee ulos niin enää ei toimi. Eri laitteet sitten sisältävät tätä savua erilaisia määriä riippuen tietenkin laitteen koosta. Joskus sitä savua tulee näkyviä määriä, joskus vain hajuna. Näin oli käynyt bussimme eräälle audiolaitteelle. Kipitettiin sitten kaupungin katuja etsien tarvittavia osia vian korjaamiseen. Ei löydetty. Ei ollut Joensuun ostosmahdollisuuksissa tarvitsemiamme tarvikkeita. Täytyy siis siirtää huolto myöhempään ajankohtaan.

Ettäs kehtaavat

Joten Areenalle mars, illan viihdytyspaketti odotti. Joensuun areena onkin aiemmilta kiertueilta tuttu paikka. Suurta hauskuutta on aina sisään mennessä kohdistaa katse kattoon, jossa komeilee varmaankin maailman suurin räävitön ilmiö. Suunnitteluvaiheessa on kattopalkkeihin piirretty sellainen kirkkoveneeksikin kutsuttu kuvio, joita piirrellään joka paikkaan. Tuolla ilmestyksellä on vain mittaa 15 m. Jos saan veikata on kaiken tämän takana lähistöllä majaileva Kotiteollisuus-basisti Janne Hongisto.

Ilmestystä ei voinut kuitenkaan jäädä ihastelemaan pidempään vaan hommiin oli alettava. Tosin ensin kurvasimme Konden keittiöön, josta kutsuvasti leijaili tuoreen mokan tuoksu. Kuppi kuumaa naamassa olevasta aukosta sisään ja menoksi. Alustavan tiedon mukaan noin 3500 pohjois-karjalaista saapuisi paikalle illan viettoon. Ei siis saanut jäädä maiskuttamaan Konden keittiön nurkkaan sinne varattuja herkkuja.

Supermarket

Perinteiset koeistukset ja huttu huuleen, kun kikostaminen oli saatu siihen malliin. Kurvattiin ruokailuun, mutta huomattiin matkan varrella Horrorin ja Santun pystyttämä Elvis Rockshop. Sinne siis vierailemaan, varsinkin kun näytti olevan avoimet ovet. Yllättäen olivat jo nykimässä ruokalan ovea auki hirveällä raivolla. Me sitten porukalla hieman hauskuutimme itseämme sillä taululla jossa pystyi kuvaamaan itsensä Yö-yhtyeen kanssa.

Niin… kuten paikanpäällä olleet ehkä huomasivatkin, siinä supermarketin nurkalla oli sellainen valtava plakaati, jossa saattoi ikuistaa itsensä yhtyeen kera. Hakulisen hahmolla oli kasvojen kohdalla oli aukko. Siitä sai sitten työntää oman päänsä läpi ja ikuistaa itsensä.

Todellinen syy miksi juuri Jussi kasvot puuttuivat oli ihan oikeasti tietokonevirus. Valokuvia printtaavan firman koneella majaili näet sellainen mato, että täysin sattumanvaraisesti se vaihtoi koneen sisällä prosessoitavissa kuvissa jonkun kasvot Horrorin vastaaviin. Oli näet nimittäin ajatellut hän printtaavansa muutamia kuvia itsestään ja toimittanut tuohon liikkeeseen. Tulivat sitten ilman kasvoja takaisin nämä tilatut tuotteet. Sellainen valkoinen läntti oli pään kohdalla. Näitä, tietoteknisesti ajateltuna, irtopäitä vaeltelee nyt sitten sillä koneella, joka noita tulosteita tekee. Iskee sitten sisuksistaan niitä naamoja vähän minne sattuu.

Juoruja

Tämä meidän tuloste kun saapui ennen kiertuetta ja paketti avattiin, niin hämmennys oli suuri joukossamme. Oltiin jo heittämässä koko mainosta roskiin, mutta onneksi Jaska ja Mikko muistivat nähneensä reissuillaan jossain huvipuistossa sellaisen kuvan jossa sai esiintyä voimamiehenä. Siispä sakset käteen ja hommiin. Leikattiin tuo kohta irti ja toimitettiin Särkänniemeen Kummitusjunaan sellaiseksi pelotteeksi. Kuulemma siellä ei enää uskalla huoltomiehetkään liikkua.   

Kun sitten aikansa oli pelleilty siirryttiin varsinaiseen asiaan ja konsertin toteuttamiseen. Eli kitarat vireeseen ja kaikki paikoilleen, oli aika aloittaa Kiitoksen ja Kunnian jako Pohjois-Karjalaan.

Kovin oli energinen show bändiltä. Siinä mentiin eikä meinattu. Ja yleisö viihtyi. Tosin välillä illan kuorotytöt hieman tirauttivat suolaista tunnetta silmäkulmasta soitannon herkillä hetkillä. Soitannon tuoksinnassa huomasi Olli yleisössä nuoren neidin joka oli askarrellut sellaisen plakaatin jolla halusi kertoa mielipiteensä bändistä. Välillä tahtoi vain tuo teksti olla ylösalaisin juhlinnan ohessa. Olli sitten pyytämään tuota upeaa plakaatia itselleen. Ei olisi nuori fani halunnut luopua siitä, mutta antoi kuitenkin. Hieman jopa pahoitti mieltään. No mieli parani huomattavasti kun eräs roudareista passitettiin viemään vaihtokaupaksi neidille Toikan Arin rumpukapulat. Niillä oli sitten mukava naputella soitannon ohessa tahtia. Ja tuo taideteos on muuten sitten tallella. Ei tarvitse surra.

Ja hieman oli hämminkiä myös Hakulisen Jussin lauluäänen kanssa. Ei oikein meinannut aueta oikeisiin oktaaveihin aluksi. Mies myös hieman valitteli kurkun kipeyttä. Se on taas se aika, kun pöpöt jyllää elimistöissä. Jussi kertoi muuten olleensa hieman hämmentynyt erään suomalaisen tanssibändin levyttämästä Joutsenlaulusta. Ei oikein kuulemma iskenyt kappaleen tekijään. Harmissaan oli mies tästä.

Niin, nyt kun turnee alkaa olla niin sanotusti melkein loppuun taputeltu, niin laitetaanpa tähän kiertueen biisilista. Tällaisilla kipaleilla yleisöä on viihdytelty mailla ja mannuilla, turuilla ja toreilla.

Ensimmäinen osuus

1.Intro

2. Likaiset legendat

3. Särkynyt enkeli

4. Kuorotyttö

5. Laulu rakkaudelle

6. Tia-Maria

7. Sunnuntaisin kuolee kuninkaat ( Jussi )

8. Joutsenlaulu ( Jussi )

9. Oikee enkeli ( Juki )

10. Onnen hohteessa

11. Ihmisen Poika

12. Potpourré ( Likat ja Olli )

- Tuhat kilometriä luotasi

- Lasisilmä

- Kuuhullu

-Kiertolainen

- Satelliitit

-En rakasta sua enää

 -Laulu meille kahdelle

Hieman happea, kahvia, Sascher kaakkua ja Juvalaista Perinnesalaattia

Toinen osuus

1. Vie mut minne vaan

2. Niin paljon me teihin luotettiin

3. Tie sydämeeni

4. Tällaisina aikoina  ( Tarvittaessa Katujenkuningatar ( Miina ))

5. Särkyvää  ( Duetto feat. Suvi Teräsniska )

6. Hän tanssi kanssa enkeleiden ( Jussi )

7. Parrasvalot ( Jussi )

8. Deadline ( Juki )

9. Yötä vastaanottamaan

10. Pettävällä jäällä ( Duetto feat. Annika Eklund )

11. Loisto

Encore eli Da capo eli En gang till eli We want more eli ”Soita Paranoid”-kappaleet

Kiitos ja kunnia

Rakkaus on lumivalkoinen

Mikäs tää villitys nyt on

Keikan jälkeen kävikin sitten pienoinen suhina. Likat oli nimittäin buukattu läheiseen Hotelli Kimmeliin keikalle. Teräsniskan Suvin bändi toimi taustabändinä tässä esityksessä. Kiireen vilkkaa toimitettiin tyttäret paikalle konsertoimaan. Perässä loinivat myös muutamat bändiläiset katsastamaan tuota esitystä. Ja orjien kohtalo oli mitä oli. Tavarat oli toimitettava nopeasti laatikoihinsa sillä valtatie kutsui ja huominen Oulun kasaus. 

Laitetoimittajan jäädessä vielä keräilemään tavaroita suunnisti bändin oma tekninen henkilöstö suuntansa eilen lämmitetyille pahnoille maaten. Tosin Hotellin baarin kautta. Tämä myös bändin pomolle tiedoksi. Yhteisellä sopimuksella otettiin sivistyneet oluet unilääkkeeksi. ”Ja poika maksaa”. Alkoi muuten sitten työyhteisön sisällä se pojittelukin viimein. Sivistyneet huurteiset kitusiin ja maate. Huomenna pitäisi kuitenkin herättää ensin itsensä ja sitten bändi ja lopuksi kukko kiekumaan. 

3.12. Oulu, Ouluhalli

On kaksi asiaa jotka ovat kyllä armottomia. Ne ovat herätyskello ja WC:n peili aamulla. Ne kertovat korutonta kieltään ikääntymisestä. Toinen soi aina päivä päivältä aiemmin ja toinen ilmoittaa taakse jätettyjen päivien määrän. Mutta eipä ollut aikaa kauhistella itseään peilistä vaan eteenpäin oli suunnattava. Ensin tietysti kylmään suihkuun (aamulla kaikki vesi mikä suihkusta tulee on kylmää) ja sitten syömään.

Alaan perehtyneet kertovat, että aamiainen on päivän tärkein ateria. Eli aamun ravintoaineet naamaan. Proteiinit, hiilihydraatit, rasvat, vitamiinit, kivennäisaineet ja hivenaineet ruoansulatuskanavaan, karkea hienonnus hampailla ja syljen entsyymit sekaan ja sitten imeytymään. Tielle sydämeen pitää kuulemma syödä hyvin äitien tekemää ruokaa että jaksaa.

Aamulla tulikin sitten huonoja uutisia Hakulisen Jussin mukana huoneesta. Ääni oli siinä kunnossa, ettei laulaminen tänään onnistuisi. Jollei nyt mitään ihmeellistä parantumista tapahdu. Tilannetta jäätiin seuraamaan jännittyneinä, että mitenköhän tässä oikein käy loppu viimein. Miinan ääni oli myöskin vähän niin ja näin, eli kuumaa juomaa ja troppeja tarvittaisiin.

Matkaan siis. Suuntana Pohjois-Pohjanmaa ja Oulu. Arvoisat matkustajat: ”Täällä puhuu koneen valekapteeni. Tervetuloa lennolle.” Tarvittavat paperit ja lentolupakirjat on hankittu Pietarilaiselta torilta sopuhintaan, lentokokemus olematon. Sää matkalla käsittääksemme kuiva, mutta pilvinen. Hienoista töyssähtelyä saattaa olla luvassa. Kiinnittäkääpä ne istuinvyöt, niin katsotaan mistä tämä vehje lähtee käyntiin. OHO!!

No onneksi ei kuitenkaan. Onneksi ollaan tukevasti maan pinnalla. Ei muuta kuin nielemään maantietä. Samaan aikaan joensuulaiset vielä vetelivät hirsiä oikein urakalla. Matkaa oli edessä vaikka kuinka ja paljon. Edeltä käsin oli startannut eräs hyvin tunnettu kulkuväline kahden hengen miehistöllä, ikäänkuin tiedustelemaan matkan varrella olevia keliolosuhteita. Ilmeisesti tällä duolla oli autossaan hieman tylsää kaiken Ronski Gangin ja Hurriganesin kuuntelun ohessa, sillä aivan arvaamatta pamahti toimittajan puhelimeen multimediaviesti.

Piti oikein huolestua kun sen avasi. Sain nimittäin lauletun joulutervehdyksen tuosta violetista salamasta. Oliko nyt kuitenkin käynyt niin, että herrojen maailmankuva ei enää kuulunut yhteisön normaalin piiriin? Olivatko riivaajat saaneet otteen tästä kaksikosta? Ei-niin-kauniita lauluesityksiä kauneimmista joululauluista saapui multimediaviesteinä jatkuvalla syötöllä. Ei… älkää pelätkö. Niitä ei koskaan julkaista, eikä tuota Sisä-Suomen Mattia ja Teppoa pyydetä studioon tekemään ”Joulun Ilosanomaa” -levytystä. Pettyneenä luulin Joulun illuusioiden loppuvan sen punanutun tarinan paljastumiseen, mutta nyt…. Kaikki se tulevan juhlan kauneus mureni noihin bitteihin.

(Niin anteeksi kaikille tämän tekstin viipyminen. Nuo saamani laulelmat olivat niin traumaattinen kokemus, että menetin työkykyni hetkellisesti. Ne aiheuttivat täydellisen Tabula Rasa-ilmiön. Voin vain vedota raportoinnissani täydelliseen hetkelliseen työkyvyttömyyteen. Ja sitten takaisin tuonne Valtatielle 22 ja Paltamoon.)

Paltamossa päätettiin sitten juoda oikein kunnon kahvit. Tarjontaa kun ei ihan hirveästi tällä välillä ole. Bussikin vaati menovettä, joten poikettiin paikalliselle huoltoasemalle jossa ystävällinen henkilökunta olikin jo suhauttanut p… eikun pihauttanut sumpit matkalaisille. Samaan aikaan kurvasivat paikalle myös virkavallan edustajat. Poliisi siinä katselivat hetken bussiamme ja tiedustelivat onko kyseessä keikkabussi. Kun vastasimme asian näin olevan tiedusteli hän että minkä yhtyeen. Kerrottuamme että kyseessä on Yö-yhtye, kertoi mies vaimonsa olleen eilisellä keikalla ja tykänneen kovasti. Ei siinä sen kummallisempaa dramatiikkaa siis ollut. Ansaitulle kahvitauolle tuo pari poikkesi. Poliisihaalarinkin sisällä on ihmisruumis joka tarvitsee ruokaa ja juomaa pärjätäkseen. Ja kupin kahvia silloin tällöin piristykseksi. Juotiin siinä sitten porukalla kahvit ja turistiin niitä näitä. Ei meillä kaikilla ole Poliisia kohtaan antipatiaa.

Matkaan oli kuitenkin käytävä pienoisen tauon jälkeen. Aikataulu painoi tiukasti päälle. Matkalla sitten taas pohdittiin kiertolaisen kohtaloa. Kotona Tampereella astelisi Pakkahuoneen lavalle viime kesänä comebackin tehnyt Sielun Veljet. Vastaanotto Ilosaarirockissa oli ollut niin mahtava, että päättivät sitten tässä syksyllä puhdistaa telakalla pölyttyneet soittimensa oikein kunnolla ja järjestää kiertueen. Julkaisivat uuden biisinkin ja kokoelmalevyn. No näkemättä jäi sekin nyt sitten taas, tuli vain tuumailtua. Ennakkotietojen mukaan tuvantäydeltä oululaisia olisi illalla tulossa viihdyttämään itseään pimeän syksyn keskellä Pikkujoulu Piknikkiin. Sinne siis. Tehtävämme ja määrämme oli olla siellä. Näin oli sovittu.

Kaupungin ylpeys

Tämän illan epistola olisikin sitten seuraavanlainen. Illassa esiintyisi muitakin artisteja kuin tämä poppoo. Illan aloittaisi Henry Ojutkankaan trio kepeällä bluesmusiikillaan. Sitten lavan valtasi kaupungin vahvistuksemme Suvi Teräsniska. Sitten ohjelmassa olisi tämän porukan esitys ja illan päättäisi Popeda.

Eihän siinä mitään muuta kuin lämä tiskiin ja mestoille. Tosin tien päällä huomasi, että se tamperelainen myyrä torstaiaamuna oli ollut oikeassa. Täällä jossain oli jo lunta.

Rakennettavaa Oulussa oli yllin ja kyllin tiedossa, joten mitään lumienkeleitä ei voinut jäädä tien viereen kuitenkaan tekemään. Popparit pistettiin perillä artistikuljetuksella hotelliin pyörimästä jaloista ja apinamiehen raivolla aloittivat tekniikan tyypit kasauksen. Suvin bändin piti päästä kasaamaan myös tavaransa ja koeistamaan äänet.

Jossain vaiheessa sitten siunaantui hetki jolloin voitiin nopeasti heittää päivällinen naamariin. Tosin täytyy sanoa että se ruokailu jouduttiin juoksemaan läpi siihen tahtiin että Michelin-kokit olisivat masentuneet. Niin ei ruokailla. Ruuan makua pääsi aistimaan vasta myöhemmin röyhtäilyn yhteydessä. Nopean ruokailun aiheuttama haitta, ei moukkamaisuutta. Ja silloin oli jo myöhäistä kiittää kokkia maistuvasta ateriasta. Olivat ehtineet poistua talosta.

Suvi Teräsniska yhtyeineen

Ilta alkoi VIP-tilaisuudella johon Henry Ojutkankaan trio järjesti taustamusiikkia soitannollaan. Täytyy sanoa että herkällä kädellä ja hienolla soundilla vetivät settinsä läpi. Ja tavarat nopeasti vaihtoon sillä seuraavaksi lavan valtasi Kolarin kultakurkku Suvi Teräsniska. Johan rupesi yleisökin lämpenemään.

Suvin setin aikana selvisi myös ettei Hakulisen Jussi pysty tänään esiintymään äänensä kanssa. Settilista esiin ja muutokset pohdintaan. Tarvittavat muutokset tehtiin ja kun kyseessä on nyt yhden setin esitys, niin Olli otti esittääkseen kaksi Jussin biiseistä. Jukille listaan lisättiin yksi kappale ja Miina… Niin taas kerran katsottiin takaoikealle ja esiin kaivettiin Miina ja ”Katujen kuningatar”. Luottopakki ikään kuin hän on. Ei aina ajoissa paikalla mutta kuitenkin. Hommansa hoitaa niin A1-luokassa, että ei ole tosi.

Siinä Suvin soitellessa bändeineen saapui paikalle myös Popeda. Olihan siitä jo viikko kun viimeksi oli tavattu, mutta voi sitä jälleennäkemisen riemua. Popedan bussissa saapui myös itse Elvis ja pisti Yön tuotemyynnin viereen kasaan Popedan vastaavanlaisen putiikin. Siinä oli oikein varsinainen supermarket. Riemu tosin loppui lyhyeen kun oli aika komentaa bändi lavalle. Ja taas mentiin. Jussin poissaolo näkyi setissä niin, että Olli lauloi ”Sunnuntaisin kuolee kuninkaat” kappaleen alkusetissä ja lopuksi ”Joutsenlaulun”.

Keikan aikana jännitettiin Helsingissä käynnissä olevaa Robert Heleniuksen nyrkkeilyottelua. Pistevoitto kehässä tuli, mutta eriäviä mielipiteitä asiasta on kyllä esitetty hyvinkin paljon myöhemmin. Jonkinlaista showta oli jo punnitustilaisuudessa ollut. Pitäisiköhän tuossakin lajissa palata antiikin aikaisiin sääntöihin jossa nyrkkeillään niin kauan kunnes vastustaja luovuttaa tai on kykenemätön jatkamaan. Silloin olisi kyseessä reilu peli.

Illan kovimmat aplodit keräsi muuten Ollin ja Suvin duetto ”Särkyvää” kappaleessa. Ne eivät meinanneet loppua millään. Ja samaan aikaan nämä kokeneemmat taustatytöt vetistelivät. Miina kääntyi katsomaan erästä roudaria ja kertoi ettei voi ollenkaan katsoa koska muuten tulee itku. Eli tästä voidaan vetää johtopäätös, että tuo roudari on pelle. Pelle kun tuo ihmisille iloa jolloin hymyillään. Surua ilmaistaan itkemällä.

No mutta... Oma laatikko 

Piti sitten oikein selvittää varsinaisen setin jälkeen, että mitä siellä tavataan vetistellä. On kuulemma niin hieno ja herkistävä hetki se Ollin ja Suvin duetto, tuli vastaus. Paikalle saapuneet noin kuusituhatta ihmistä halusivat kuitenkin nähdä bändin vielä kerran. Joten encore. ”Kiitos ja Kunnia” ilmoille ja perään se lumivalkoinen. Aikataulu oli tiukka, joten äkkiä komennettiin bändi pois lauteilta ja purkuhommiin. Popeda ruopi jo innoissaan soittamaan.

Illan päätti siis Ukkometso porukoineen. Harmi vain, että keikka jäi osalta porukasta näkemättä, kun niitä kamoja piti pakata bussin perään. Viimeiset tavarat saatiin pois vasta kun Popeda oli päättänyt illan. Sitten olikin aika nukkumaanmenon. Onneksi hotellin televisio suolsi nonstoppina Ice Age 3 -elokuvaa. Todella sopivaa viihdettä nukkumaan mentäessä. Huomenissa olisi tarkoitus matkata kotiin ja uusiin seikkailuihin.