Viimeinkin hallitusneuvotteluissa edistytty ja jonkinlainen salkkujako on tehty. Nyt sitten sopiikin käydä Naantalissa kumartamassa ja painua kesälomille. Hallitusneuvottelijat kertoivat tekemästään salkkujaosta puolueiden kesken. Nyt sitten jää nähtäväksi kuka mitäkin salkkua puolueensa päätöksellä saa kantaa seuraavan kauden.
Eli töitä oli tehty Säätytalolla. Meillä oli ohjelmassa hieman erilaiset työt ja neuvottelut, eikä suuria jakoja tehty, ei jaettu edes rukkasia. Matkaan lähdettiin jonnekin Keski-Suomen ja Savon rajamaille. Kartasta piti varmistaa oikea maakunta. Etelä-Savoon siis. Kangasniemi ja Syvälahden lava olivat osoitteena kesäkuisessa perjantai-illassa.
Kuluneella viikolla Helsingin Sanomat uutisoi paljon puhutuista radiosoittolistoista. Tai oikeastaan radiosoittolistoilla menestyneistä artisteista. Eppu Normaali oli soinut tiuhaan sekä valtakunnallisissa, että kaupallisissa radioissa.
Kaupallisten radioiden listalta löytyi tämäkin bändi, sillä karvan alta 13000 kertaa oli orkesterin kappale soinut radiokanavilla viime vuonna. Kotimaisista radiosoittoa listan mukaan olivat saaneet eniten Eput, Jenni Vartiainen, Yö, Juice ja Irina.
Kovia nimiä oli ulkomailta mukana. Lady Gagan, Madonnan, Michael Jacksonin, Bon Jovin ja Bruce Springsteenin kaltaisten megatähtien kappaleita oli listan mukaan kiitettävästi hinkattu radiosoitossa tässäkin Telluksen kolkassa.
Oletteko koskaan muuten miettineet, miten rajoittunutta on englanninkielisten musiikin kuuntelu? Eiväthän he oikein voi kuunnella kuin omaa ”suomipoppiaan”. Siis kun meillä on Suomenkielinen osasto ja sitten nämä englanninkieltä ääntävät artistit vaihtoehtoina pääsuuntauksista.
Tänään oli orkesterin historian ensimmäinen esiintyminen Kangasniemen Syvälahden tanssilavalla. Paikkaa 35 vuotta pyörittänyt herrasmies tämän kertoi. Oli toiminut paikassa aiemmin myös tiskijukkana, kun Hurriganes tyyppisiä Rock-iltoja järjestettiin. Monenlaisia esiintyjiä oli vuosien varrelle paikassa vieraillut, mutta ensimmäisen kerran saapui tämä porukka Syvälahden poukamaan. Eli kokemusta ei siis ollut, mutta onneksi paikkaa oli siunattu hyvillä olosuhteilla kasailla illasta esitettävää ohjelmistoa varten laitteita.Pikku hiljaa alkoi parkkipaikalle kerääntyä autoja ja hyttysiä. Tai olihan niitä hyttysiä siellä jo valmiina jossain metsän kätköissä ja paljon. Tulivat vain heti esiin, kun haistoivat uloshengityksen hiilidioksidin. Tuntui olevan enemmän kuin kiinalaisia näitä inisiöitä. Mutta minkä sitä aineenvaihdunnalleen mahtaa ja ei henkeäkään viitsi pidätellä kovin pitkään. Jokin tehtävä niillä hyttysilläkin on, se ei vain illan aikana selvinnyt mikä.
Paikalle saapui myös mies Juvalta. Lupasi ensimmäisenä repiä blogin kirjoittajalta kynnet irti yksitellen. Tämän jälkeen siirryttäisiin hampaisiin ja lopulta lähtisi pää. Juurineen ruuvattaisiin irti ja potkaistaisiin Syvälahden aaltoihin. Kun bussi ympäri oli juostu pakomatkaa 56 kierrosta vastapäivään ja 36 kierrosta myötäpäivään, selvisi suivaantumisen syy. Savusaunaksi nimitetyn kulkuvälineen katsastus oli mennyt kerrasta läpi, kehuilla ja ilman lahjuksia. Leppyi Konde lopulta, kun mieliharmin aiheuttanut kirjoittaja lupasi imuroida ja vahata tuon kulkuvälineen. Sitten puhuttiinkin taas sulassa sovussa muista asioista.
Järjestäjä oli ilmoittanut ennakkomarkkinoinnissa esiintymisen alkavan kello 23.00. Tämä taas sai aikaan sen, että porukkaa alkoi paikalle saapua oikeastaan vasta tuolloin. Keikanalkua oli siis järkevämpää siirtää hieman, että kaikki halukkaat pääsivät sisään. Jälleen kerran, ennakkoon ilmoitetusta poiketen, myöhästyneenä alkamaan päässyt keikka ei johtunut bändistä.Kun järjestäjän puolesta katsottiin että oli otollinen aika aloittaa illan elävänmusiikinesitys, marssi bändi lavalle. ”Vie mut minne vaan” tärähti ilmoille niin, että katossa akustointilevyinä olleista Styrox-levyistä leijaili silppua. Ei kuitenkaan niin lujaa soitettu, että ne olisivat hajonneet. Äänenpaineen vaihtelu sai levyjen sahauksessa irronneet irtomurut leijailemaan kuin talven ensimmäiset lumenhiput. Hitaasti leijuen ja laskeutuen maahan.
Illan kuluessa hetken soitosta pois olleista kappaleista saivat vuoronsa ”Täältä tulee yö” ja se Popedan ”Yö”. Hikiseksi muodostui tämäkin iltapuhde ja hyttysiä riitti. Onneksi vain salin ulkopuolella. Pienoisena yllätyksenä tuli Mikolle ja Jaskalle illan viimeisenä esitetty ”Enkelille”. Nyt ei ollut nuori neiti Teräsniska paikalla, vaan vokaaliosuuksista vastasi alkuperäinen laulaja.Näin oli tämäkin paikka kokenut ensikosketuksensa näille soinnuille ja sooloille, mitä tämä bändi soittelee. Tavarat kasaan ja kotiin päin. Puulaveden rannat vaihtuvat huomenissa Pyhäjärven vastaaviin. Siis sen Pyhäjärven, jonka naapurijärven jäällä legendan mukaan Lalli ojensi piispa Henrikkiä aikoinaan uskonasioissa. Meillä oli vielä katseltavana välillä sen toisen Pyhäjärven rantoja kotikonnuilla.
18.6. Eura, Sieravuori
Aamulehden Valo-liite uutisoi viime viikolla, kun sen aamukahvilla viimein käteeni sain, kesän ahkerimmat festivaaliesiintyjät. Tämän kesän ehdoton festivaalituttu on Paleface, jonka löytää 30:stä kesätapahtumasta. Listalla kärkeen kiilaa myös Apulanta sekä Petri Nygård yli kahdellakymmenellä vedolla.
Listaa tutkiessa tuli huomioitua, että monenlaista kesätapahtumaa on tiedossa taas Suomineidon kupeilla. Suomalaiseen kesään kuuluu entisten lavatanssien sijaan nykyään enenevissä määrin pystyttää teltta ja tarjota keskikaljaa sekä kuseskelumahdollisuus. Aina ei tosin tarvita niitä Bajamajoja, vaan puistojen istutukset saavat kyllä oman osuutensa ravinne-aineista. Tieteen Kuvalehti kirjoitti taannoin artikkelin hieman erilaisesta arkeologiasta. Tutkivat nykyihmisten aikaansaannoksia ja tapahtumia maakerroksissa muutamalta viime vuosikymmeneltä. Lähihistorian kartoitusta siis. Tekivät havainnon Roskilden festivaalialueelta, että paikallisesti löytyi korkeampia fosfaattipitoisuuksia, kuin suursikaloiden ympäriltä. Että näin, syyn voitte arvata miksi.
Harvinaisinta herkkua taas kotimaan kamaralla tarjoavat esiintymisten suhteen ulkomailla leivänpäällisiään tienaavat Children of Bodom, Sunrise Avenue sekä Disco Ensamble. Vain yhtä tai kahta esiintymistä tarjoillaan näiltä porukoilta tämän kesän aikana kotimaassa.
Karppasen keväällä toimittamassa listassa oli tälle ryhmälle tehtävänä 29 esiintymistilaisuutta kesäkaudella. Muutama kapakkakeikka, 19 kesätapahtumaa ja loput erilaisia tanssilavoja. Hieman vaihtelua siis baarien nurkissa pyörimiseen. Ja näkee niitä tuttuja naamoja ja kuulee kuulumisia. On taas aika, kun muusikot liikkuvat ja käyvät soittimiin. Ja muusikoiden perässä parveilevat aina roudarit odotellen armopaloja ja tähteitä muusikoiden ruuista. Matkamme koitti Euraan kohti Sieravuoren lomakeskusta. Tuttu paikka aiemmilta vuosilta. Täällä Räsäsen Riku loi pohjan RMJ-tapahtumalle. Tänä kesänä perinteinen RMJ-vierailu jää tekemättä, sillä tapahtumaa ei järjestetä. Unajalla kuitenkin tapahtuu Unajan Juhannus-kekkereissä. Tavarat siis kasaan, kun pelipaikalle saavuttiin ja huttu huuleen. Jostain syystä oltiin vain paikalla niin kovin ajoissa .
Aikaa kun taas kerran oli siunaantunut, kulutettiin sitä orjaporukalla bussissa. Ihmeteltiin erästä painovoimalait kumoavaa ilmestystä. Kun yhteisymmärrystä ilmiön syistä ei saatu aikaan, aloitettiin uskonnollistieteellinen seminaari synnistä. Ja heti, ennekuin tulee minkäänlaisia väärinkäsityksiä kenellekään, nuo kaksi yllä mainittua asiaa eivät liittyneet mitenkään toisiinsa.Kuolemansynneistä käytiin asiallista ja faktatietoon perustuvaa keskustelua, kunnes soittajat ilmestyivät paikalle. Filosofinen keskustelu oli syytä unohtaa ja keskittyä töihin. Kun Mikki Hiiri viimein suostui nostamaan molemmat kädet ranteessa suoraan ylös, ohjattiin bändi lavalle.
Hikinen tuli tämänkin illan musiikkituokiosta. Sunnuntaille kääntyneessä illassa saivat ”Lasisilmä” ja ”Viivy aamukuuteen” vuoronsa tulla ääniksi aistittuina. Loppuun vielä ”Lumivalkoisen” lisäksi ”Pettävällä jäällä” tunnelmointipalana. Takahuoneena toiminut tila oli sen verran ahtaan oloinen, että tällainen portaittainen poistuminen oli aiheellinen tapa lopettaa illan musisointi. Urkuri tosin ajatteli auttaa laatikko-osastoa ja kurvasi suoraan sähkökeskukselle. Tai sitten ei ollut mies tyytyväinen soittimensa saamaan siniaaltoon ja kävi kurkkaamassa vaiheet. Tyytyväisen oloista porukkaa marssi salista ulos. Tavarat kasaan ja menoksi oli ajatuksena. Tosin samalla alkoi paikan karaoke. Jotain käsittämätöntä saatiin kuulla heti alkuun. Jopa niin hämmentävää kuultavaa oli esitetty ”Jerry Cotton”, että osa soittajista palasi takahuoneesta katsomaan tätä… hmmm… miten tämän nyt ilmaisisi… korrektisti… musiikillista, jos sanoisin hyvinkin uudet ulottuvuudet tarjonnutta esitystä. Tämän esityksen kuultuaan ei voi muuta kuin todeta, että eikö THL ( Terveyden ja Hyvinvoinnin Laitos ) voisi millään kieltää karaokea ympäristölle vaarallisena ja haitallisena. Tavarat siis rip rap kasaan ja kotiin toipumaan koettelemuksesta.
24.6. Kalajoki, Kalajoen Juhannus
Jaaha! On se aika vuodesta, kun päivä on pisimmillään. Syksyä kohti ollaan menossa. Sateet ja viimat odottavat. Pimeys laskeutuu haudaten luonnon tumman viittansa alle. Tosin ei nyt ihan vielä. Vielä on aikaa ”Mambailla”, mutta kuitenkin. Päivä lyhenee, ilma viilenee.
Alkuviikosta tuli suru-uutisia tuolta ison meren takaa oikein urakalla. Ensin ajasta iäisyyteen siirtyi Clarence Clemons. Bruce Springsteen & E-street Bandin saksofonisti. Yleisön suosikkiesiintyjä tuossa legendaarisessa orkesterissa. Järjettömät olivat muuten suosionosoitukset Olympiastadionilla, kun kyseinen pumppu esiintyi ja Clarence esiteltiin. Monista yhteyksistä tunnettu puhaltaja. Viimeksi oli mukana Lady Gagan levyllä.
Heti perää Jackass-ryhmästä tuttu Ryan Dunn oli siirtynyt myös taivaalliseen esiintyjäporukkaan. Vauhtia oli ollut huomattavasti yli suositusten ja ajokuntokaan ei sopiva, kun Porchella liikkeelle lähti. Jälki oli sitten uutiskuvissa sen näköistä, kuin vain voi olla. Koskahan se viimein opitaan, että kännissä ei kannata rattiin tarttua. Ja se, että vauhti tappaa, ei matka.
Mediaan pääsi myös uutinen Japanista. Siellä oli luotu fiktiivinen pop-tähti. Yhtyeen muiden jäsenten kasvonpiirteitä oli imuroitu tietokoneelle ja kuvankäsittelyohjelmalla luotu orkesteriin uusi jäsen. Onnistuuhan ne hommat niinkin. Huhujen mukaan samalla saarella suuressa suosiossa on myös täysin virtuaalinen artisti, jonka hologrammiesiintymiset ovat hyvinkin suosittuja.
Tässä porukassa ei viruaalihahmoja bussiin noussut, kun keskikesän juhlaa aloitettiin työstämään. Matka koitti kohti Kalajokea ja Kalajoen Juhannus -tapahtumaa. Kyllä olivat oikeaa lihaa ja verta kaikki bussiin nousseet. Vaihteeksi koko porukka mukana. Tänä juhannuksena eivät voi Kalajoki tai Himos mainostaa Yöttömän Yön juhlaa.
Matkaa tehtiin leppoisissa merkeissä. Jopa niin leppoisissa, että ensimmäiseltä kahvipaikalta piti oikein varta vasten hakea soittajia autoon, oli kuitenkin keikka heitettävänä. Porukka istui kahvilla kaikessa rauhassa kuin sunnuntaipäivää viettäen. Kauhavalla katseltiin ikkunasta paikallisen Lentäjien Juhannus -juhlaan kuulunutta lentonäytöstä. Melko liki toisiaan ajelivat poijjaat niillä valtion vempeleillä. Härmässä poikettiin sitten kahville paikalliselle huoltamolle ja pihassa huomattiin pienimuotoinen ongelma. Bussi perhana tiputti öljyä. Siinä sitä sitten hämmästeltiin porukalla, että mistä tämä vuoto tulee ja onko vuotava öljy moottoriöljyä vai hydrauliikkaöljyä. Eikä aikaa kulu kuin kaksikymmentä sekuntia, niin paikalle kurvaa mies Mersulla ja kysyy tarvitaanko apua. Tällaista ei välttämättä koe ruuhka-Suomessa.
Matkaa oli kuitenkin pakko jatkaa, sillä keikka oli hoidettavana. Lisää öljyä säiliöön ja menoksi. Viimein saavuttiin juhannusrientoihin. Mieltä ylentävää oli huomata, että lavalle tapahtuva liikenne kulkee suoraan yleisön läpi. No, jotenkin siitäkin selvittiin ja pelipaikalle päästiin. Ruotsinmaalta oli lavalle saapunut Pandora, joka heitti keikkaansa kun saavuimme. Jouduttiin illan aikana oikein ojentamaan auttava käsi tälle Pandoralle. Ei olisi muuten päässyt sieltä lavalta pois, kun oli kengissä 15 cm korot.
Täytyy sanoa, että se esitys oli mykistävä. Siis… nyt ei kyllä osaa sanoa yhtään oliko se hyvä vai huono, mutta spektaakkeli se oli ainakin. Myöhemmin lehdistössä mainittiinkin tanssityttöjen yläruumiin paljastelusta ja preservatiiviin pukeutuneesta aataminasusteista mieshenkilöstä. Kaikkea sattui ja tapahtui tuon tunnin aikana.
Kun tavarat oli saatu kasaan ja aikaakin oli vielä hetki Nygårdin paiskoessa settiään, painuttiin taas kahville. Catering-alueella odottikin yllätys. Konserttikiertueiden taustalaulaja Miina Mikkonen oli myös saapunut paikalle. Korvat punaisena kuunteli kansankynttilä Nygårdin esitystä. Sai kuitenkin parempaa tekemistä kun huomasi tuttuja. Otti korvasta kiinni ja talutti lavuaarille. Kädet oli pesemättä ja kynsien alla likaa. Ja nenääkin näki jonkun kaivavan. Siinä sitä sitten oltiin taas arestissa koko porukka. Ja syksyllä sama kurimus jatkuu, kun juhlakiertue aloitetaan. Riivinrautoja on vielä tulossa kolme. Annika Eklund, Miina Mikkonen ja Suvi Teräsniska aloittavat sen päiväisen räpätyksen ja kurinpalautuksen.
Nygårdin lopetettua vaahtobileensä oli aika vaihtaa esiintyjää. Moppia tarvittiin oikein urakalla. Nopea vaihto ja bändi valmiiksi. Tunti oli aikaa näillä festivaaleilla soitella. Paleface aloittaisi läheisessä teltassa heti kun tämä lava hiljenee.
Hämmästys oli suuri, kun aiemmin epäiltiin bändin kuulumista näihin juhliin. Porukkaa oli hyvinkin kiitettävästi lavan eteen kertynyt ja nuoresta iästä huolimatta osasivat vielä laulujen sanat. ”Vie mut minne vaan”, ”Tia-Maria” ja uusin ”Onnen hohteessa” kyllä taittuivat yleisöltä kuin tyhjää vaan. Tämän vuoksi ei siis menestytä Lotossa. Errare humanum est.
Nopeasti vierähti sekin tunti kylmässä Perämeren viimassa. Oli aika antaa vuoro Palefacelle teltassa, neljä minuuttia myöhässä, mistä vilpitön anteeksipyyntö sinne. Kolme vuosikymmentä on hankalaa puristaa tuntiin. Tavarat kasaan ja kotimatkalle.
Kotiin päästiin siis hyvissä ajoin. Ensimmäiset aamuvuorolaiset olivat olleet jo tovin sorvinsa ääressä kun viimein tuttu ja turvallinen ovi sulkeutui kulkijan takana. Nopea uutiskatsaus vielä ennen nukkumattia. Suru-uutiset rapakon takaa eivät loppuneet. Nyt Columbona tuttu Peter Falk oli siirtynyt pohtimaan rikkeitä autuaammille rikospaikoille.
25.6. Jämsä, HimosJuhannus
Kun nukkumatin heittämästä tökötistä oli viimein loppunut vaikuttava aine ja unen verho raotti otteensa herättäen nukkujan armottomaan todellisuuteen, oli aika taas aloittaa askartelu ja hämmästellä maailman menoa. Vuorossa olisi HimosJuhannus Jämsässä. Ja kokolailla festivaalin epäkiitollisin esiintymisaika. Kolme päivää ovat juhlat jatkuneet ja kolmisenkymmentä esiintyjää lavalle noussut. Meidän vuoro olisi vartin yli yksi yöllä, eli koko festivaalin päätös. Taas kerran mieleen hiipi ajatus josko paikalla on enää ketään, kun lavalle bändi nousee. Jaksaako juhlakansa vielä? Ja vettäkin luvattiin säätiedostuksissa niin että soi.
Paitamyynnistä Horrori lahjoi lähtemään, lupasi 20 euroa jos paikalle saavutaan. Joten pakko oli kammeta itsensä pystyyn ja valmistautua lähtöön, joka tänään taas olisi harvinaisen myöhäinen ajankohta. Tosin myöhään tultiin kotiin eilen, joten samapa tuo. Saamatta jäivät kuitenkin nekin rahat jotka luvattiin. Päälavalla olisi soitantohommat siinä mallissa, että Nygårdin Petri oli tuonut shownsa myös Himokselle. Kun lava oli siivottu vaahdosta, johdattaisi lauteille porukkansa Ikurin Turpiini. Popedan pläjäyksen jälkeen vuorossa oli kiekkohuumaa Pojun merkeissä, jonka lyhyen esiintymisen jälkeen oli vuorossa kuluneen vuoden komeetta Jenni Vartiainen.
Paikalle päästyämme huomattiin, että juhannuksen viettoon Himokselle oli saapunut väkeä ihan simona. Jo valtatielle näki, että porukkaa oli tosiaankin siunaantunut näille juhlille. Ja sateen uhkakin oli ikäänkuin väistymässä.Kotiteollisuuden Ukonhaudaksi nimetty bussi oli tehnyt sopivasti stopin lavan taakse. Vaihdelaatikko tai ohjaustehostin oli sanonut sopimuksensa irti Lappeenrannan miesten kanssa. Huoltoliike oli kuulemma tulossa hakemaan bussia pois, kun ehtisivät. Eräänlaista bussi-tetristä siinä jouduttiin harrastamaan viisitoistametrisillä palikoilla, että kamoja saadaan lavalle ja sieltä pois. Yritettiin hoputtaa Popedan aina niin ripeää tekniikkaryhmää jaloista pois. Ei oikein ottanut tulta. Veljellistä ilkkumista enemmänkin.
Huolta ja murhetta oli omankin bussin kanssa. Vaihteistosta löytyi klappia ja laatikko avattaisiin ensi viikolla. Tulevan viikon keikat täytyy hoitaa, joten vuokra-auto alle ja toivotaan, että asiansa osaavat huoltohemmot saavat laatikon kuosiin. Pakettiautohommia siis luvassa.Siinä makasivat kaksi vaivaista peräkkäin. Pimenevässä illassa. Oli Ruotsin maalla aikoinaan sorvailtu sellaiset rattaat vaihteistoihin, että suomalaisessa rock-liikehdinnässä ei meinaa pinnat pysyä matkassa. Mutta soittohommiin oli tarkoitus alkaa.
Taas kerran tavarat kasaan ja kuppi kahvia. Bändikin alkoi kokoontumaan pelipaikalle. Sitten vaan odottelemaan vaihtoa. Samalla oli aikaa katsastaa Jennin esiintymistä. Vaihtoaikaa orkesterien välillä oli hyvinkin ruhtinaallisesti sillä festivaalin ohjelma oli aikataulutettu sopivasti päälavan ja rantalavan välillä nonstop-tyyliin, jolloin soitto soi ja bändejä pystyi katsastamaan koko ajan.
Romut siis vaihtoon, kun Jenni settinsä lopetti ja nopea kytky sekä linjojen koeistus. Tarkalleen ajallaan lähti alkunauha pyörimään. Aiemmin ilmassa ollut pelko katsojien paikalla pysymisestä oli turhaa. Lavan edusta oli täynnä juhannusjuhlijoita. ”Vie mut minne vaan” ilmoille ja kansalla oli hauskaa. Niin lavalla kuin yleisössä. Ja sitten vaan niitä vuosien saatossa kertyneitä lauluja ilmoille.
Nopeasti vierähti taas aika soittamisen riemussa. Keikan aikana huomattiin kyllä yksi megaluokan moka tekniikan toiminnassa. Ruhtinaallisesta vaihtoajasta huolimatta unohtui laulusolistille tarkoitetut neljä vesipulloa toimittaa oikealle paikalleen, siihen rumpuraiserin kulmalle.Syyllinen kaivettiin esiin ja huutoäänestyksen jälkeen asianomainen kiinnitettiin Sinuhe Egyptiläisen hengessä alastomana riippumaan lavan takaseinään, jossa ohikulkijat saivat kivittää ja sylkeä kyseisen rikkeen tehnyttä. Näin toimii oikeus ja sanktiot tässä yhteisössä. Asianomainen vapautettaisiin ensi viikolla piinastaan. Jos muistetaan.
