Yö Blogi

AALLOILLE ITÄMEREN, SEN LAHDELLE SUOMEMME NIEMEN

2012-02-14T03:05:00.001-08:00

16.12. - 17.12. m/s Baltic Princess YÖ-risteilyt

”On mulle jo kauan laulanut hiljaa Poseidon

ja kutsu on soinut kauneimman merenneidon

on pilviin pois jo linnut lentäneet

on kauan jo velloneet kauan on velloneet veet”

(Leskinen Pauli Matti Juhani )

Akinna

Kyllä vain. Kyllä vain. Pitkään on tunnettu suolaisten pärskeiden tuoksu nenässä. Merille olisi lähtö edessä. Kutsusoittoaan tosin on lähinnä tuo puhelin soinut. Erilaisia tehtäviä on sadellut ja erilaisia hommia siunaantunut. Säädelty vielä kaiken maailman pikkujuttuja tulevien risteilyjen eteen. Juhlien virallinen finaali olisi edessäpäin. Tiukka aikataulukin saatiin, joten hyvissä ajoin piti mennä Telakalla nököttämään ja odottamaan alkavaa meriseikkailua. Kohta on vesille laskun aika.

Käytiin vielä vahvistamassa ne ankkuritatuoinnit, jotka viime vuonna otettiin, että varmasti näkyy. Merikarhuja nääs. Kap Hornin kiertäjät tunnistaa muuten korvarenkaista. Puhuvat papukaijat käytiin hankkimassa ja puujalkojakin sorvailtiin muutamat varastoon valmiiksi. Niin ja koukkuja taiteltiin ja silmälappuja ommeltiin vielä matkaa varten. Ja se piraattilippu. Sitten vain Telakalle ja kohti uutta uljasta seikkailua Poseidonin valtakunnan aalloille.

Porukat bussiin ja menoksi. Pienoista hämminkiä oli vielä loppumetreillä edessä parin henkilön passien kanssa. Eipä se ollutkaan tiedossa kuin yli vuoden, että tuota henkilöllisyyden ja kansalaisuuden osoittavaa matkustusasiakirjaa tarvitaan, kun kerran valtakunnanrajoja ylitetään näillä reissuilla. Vaikka tässä nyt Schengensopimuksen alaisissa maissa ollaankin, niin hyvä olisi, että voimassa olisi Poliisin myöntämä asiakirja jolla henkilöllisyys voidaan todentaa. No, toimiston väen ansiokkaan toiminnan ansiosta Kaartilta saivat asiakirjansa noutaa. Moottoritielle siis. Ja Hyvinkäällä pieni pysähdys, mistä kyytiin napattiin aito ja oikea savolainen kaveri. Loput lompsisivat kyytiin satama-alueelta.

Satamassa oltiinkin hyvissä ajoin katselemassa, kun paatti peruutti laituriin parkkiin. Osa porukastamme oli kyllä jo ollut seilaamassa ennakkoon yhden välin. Ei kuitenkaan rakkaudesta meri-ilmastoon, vaan rakentamassa tulevaa risteilykattausta. Juhlakiertueen kunniaksi ja loppuunmyytyjen laivojen vuoksi hieman extraa oli luvassa ahtaalle yökerhon lavalle. Ja tiukoille aikatauluille. Näin olivat kaikki koottuna kasaan ja meriseikkailu saattoi alkaa. ”Reivatkaa märssypurje! Ruoria paarpuuriin! Kääntäkää kokkaa kohden maininkia!”

Viimein peruutti kapteeni onnistuneesti laivan laituriin. Pyysi vielä, että jos ohjastaminen ja navigointi jätettäisiin kuitenkin heille, ammattilaisille. Ei auttanut vaikka kuinka pyydettiin, että josko vähän saisi kokeilla. Luukut aukesivat ja edellisen risteilyn vieraat saapuivat laivasta. Tiedä sitten muistuttivatko taivasta tunnelmat. Näkemättä jäi myös, ruikuttiko rannalla tiukalla kannalla myös viranomaiset. Vai oliko kenties vuorossa labradorinnoutajan vapaapäivä ja viskaalit rannalla lomailemassa. Se mikä huomattiin, oli kerrankin erään safety carin keula. Kapteeni Mustajärvi komensi porukkansa laivasta ulos. Olivat eilisiltana olleet ilahduttamassa risteilyvieraita. ”Som Moro!” Ja lapa pystyyn. Siis käsi.

Bussi siis parkkiin laivan ruumaan ja popparit pois jaloista pyörimästä. Nyt alkaisi kiireessä tapahtuva rypistys. Tarvittavat roinat äkkiä esiin ja yökerhoon. Paatille oli kuitenkin ohjelmoitu lähtöaika ja matkustajat ruopivat jo malttamattomina terminaalissa. Risteilemään oli päästävä.

Kikostelu kamojen kanssa jatkuikin vielä keikkapaikan puolella, kun portit laivaan avautuivat ja koneille tarjottiin kierroksia. Juhlan kunniaksi kiekaistiin muutama sointu Lemmenlaivan teemaa ilmoille. Kaksitoistaääninen oli tuo kuoro. Kuudesta suusta väärin ajoitetuilla äänillä, eikö siitä silloin tule kaksitoista.

“Love, exciting and new

Come aboard, we're expecting you

Love, life's sweetest reward

Let it flow, it floats back to you”

Nuorimmille lukijoille tiedoksi, että Lemmenlaiva oli 80-luvulla Suomessa pyörinyt televisiosarja. Niin… kyllä. Siihen aikaan kun kanavan televisiossa joutui vielä kääntämään napista television päästä. Ei ollut kaukosäätimiä. Toisin kun nyt. Ja joka laitteelle omansa. Jos ette usko, niin katsokaa internetistä.

Jotta joku roti säilyi risteilyohjelmassa, niin viralliset avajaissanat kävi lausumassa Olli. Toivotteli tervetulleeksi risteilyvieraat ja hieman kertoi kupletin juonesta. Muisti vielä muistuttaa erästä roudaria pukupussistaan, joka oli kyllä tallella, mutta vain väärässä paikassa. Eli ei huolta illan esiintymisasusteesta. Tallella oli.

Illalliskattaukset esiin ja pianisti Andrus Rannaääre pianonsa ääreen. Yritettiin vielä viimemetreillä saada laivan pianistia ja Kangasjärven Mikkoa aloittamaan sellainen hip-hop- ja rap-piireistä tuttu battle.Pianobattle. Eivät suostuneet, vaikka luvattiin kantaa soittimet framille. Olisivat soitelleet kilpaa erilaisia juttuja. Kertoivat menevänsä mieluummin Elviksen tax free putiikkiin, jossa kiertueen virallisia tuotteita oli myynnissä.

Risteilyohjelman mukainen Yö-anti alkoikin sitten varsinaisesti laivan Iskelmäbaarista. Siellä alkoi Salmen Vexin ja Karppasen väen tuomitsema karaokeskaba. Siellä interneksissä olevassa naamakirjassa oli syksyn aikana ollut jonkinlainen kilipailu, josta parhaimmisto oli valkattu osallistumaan Yö-aiheiseen karaokekilipailuun. Kilipailussa jäniksinä toimivat bändin jäsenet. Vetoapua kilpailijoille tarjosivat vuoroillaan Daffy, Jugi ja Toikan Ari. Erittäin jäätäviä vetoja oli kuulemma olleet nämä esitykset. Varsinkin Ari Toikan esittämä ”Ihmisen poika” sai jopa bändin laulusolistin jalat tutisemaan. Meinaako Arska hivuttautua takaa ohitse ja keulille?

Trubamolli??

Baltic Pubissa vuoronsa sai hieman myöhemmin Hakulisen Jussi duo. Ensin kansaa oli lämmitellyt trubaduuri Samuli Mäkelä. Trubaduurit eli minnelaulajat muuten esittävät iloisia kappaleita. Jos valikoimassa on surullisia kappaleita on muusikko tuolloin trubamolli. Trubaduuri perinnehän onkin varsin vanha. 1000-luvulta saakka. Trubaduuri oli tuolloin kappaleiden sanoittaja, säveltäjä ja esittäjä. Lähinnä ritariromantiikkaa käsitteleviä kappaleita keskiajalla. 1200-luvulla painui tämä taiteen lajin unholaan. Nykyäänhän trubaduuri on lähinnä yksin esiintyvä soittaja ja laulaja. Gummeruksen Suomalaisen Sivistyssanakirjan mukaan nykyaikainen trubaduuri on (lemmen)laulaja, joka säestää itseään kitaralla.

Peltosen Akin kanssa Hakulinen esittää niitä hieman harvinaisempia Hakulisen Jussin kappaleita. Kitarat ja haitari periaatteella. Toki niitä tunnetuimpiakin esitettiin. Jos ja kun nyt arvioitsee illan fasiliteetteja, niin pienoinen hama syntyi siinä, että Jussi Hakulinen Duo oli tuolla Baltic Pubissa esiintymässä. Paikka oli yksinkertaisesti liian pieni niin suurille lauluille.

Vuosien saatossa Jussilta on syntynyt näitä suuria kappaleita. Usein lavaltakin kuulluista spiikeistä on selvinnyt, että mistään iloisista asioista Jussi ei niitä kappaleita välttämättä tee. Nyt kuluneen syksyn aikana tulikin jutusteltua Jussin kanssa useampaankin kertaan hänen tavastaan työstää lauluja. Kertoi jutelleensa joskus Kauko Röyhkän kanssa biisien tekemisestä. Röyhkä oli todennut Jussi metodin olevan hyvinkin työläs. Tiedustellessani asiaa tarkemmin, kertoi Jussi olevansa nimenomaan kvalitatiivinen lauluntekijä. Ei kvantitatiivinen tai toiminnallinen. Nimesimmekin Jussin vuosien saatossa tekemät kappaleet yläkategoriaan ”Hakulisen stoalainen passio saaga”. Niin suuren työn takana ovat nuo kappaleet olleet. Ja varsin kärsimyksellisiä ne suurimmat laulut tahtovat olla. Joskus jos olisi aikaa voisikin tehdä syväluotaavan analyysi matkan Jussin biiseihin.

Hyvä esimerkki työstämisen vaikeudesta on Loisto-levyn levytyksen aikana syntynyt kappale. Sävellys oli olemassa, mutta sanoitusta ei Hakulinen saanut aikaan. Ei vaikka kuinka yritti. Pyysi sitten apua henkilöltä, johon oli juuri tutustunut. Tämä Satakuntalaislähtöinen taiteen monilahjakkuus sitten sanoitti kappaleen. Bändin saadessa tuon kappaleen viimemetreillä studioon tapahtui niin sanottu ketsuppipullo-ilmiö. Kaksi tuntia ja biisi oli valmis. Tulppa ikään kuin aukesi ja loppu olikin silkkaa virtaa.

Ensin kappaleesta muodostui keikkajyrä, sitten radio-hitti ja lopulta Iskelmä-Finlandia voittaja. Nyt tuo kappale on saanut kaikkien työläisten tuntemaan itsensä arvokkaaksi palaseksi koneistoissaan. Jonkinlaisesta työläisten kansallislaulusta voidaan kai puhua. Niin moni siihen pystyy työnsä puolesta samaistumaan. Nyt tuon kappaleen otsikko lukee kiertueen taustakankaassa, se on kiertueen nimi ja se on viimeisimmän kokoelma-levyn nimi.

Ja laiva kallistaa vasemmalle

Tiedä sitten uskoiko Herra Ylppö itsekkään mihin kappaleen sanoitus johti, kun sen Hakuliselle lähetti. Jälkeenpäin on hyvä olla viisas, mutta monta onnellista sattumaa mahtuu tuohonkin tarinaan. Lopputulos oli kuitenkin se että pikkuhiljaa alkoivat risteilyvieraat suunnistamaan kohti laivan yökerhoa jossa Gebardi-yhtye alkoi lämmittelemään tunnelmaa. Laulusolisteinaan heillä häärivät Miina, Annika ja Suvi. Oli aika aloittaa juhlakiertueen huipennus. Täpötäyteen ahdetun fanilaivan keikka. ”Kiitos ja Kunnia – 30 vuotta likaisia legendoja” kiertueen toiseksi viimeinen veto.

Kun risteilystä aikoinaan sovittiin, pääsi käymään niin, että kysyntä oli ollut suurempaa kuin tarjonta. Kysynnän ja tarjonnan lakien mukaan päättivät järjestää vielä toisen risteilyn juhlan kunniaksi. Näin kaikki halukkaat pääsisivät mukaan ja Itämeren aalloille seilaamaan. Siksi tätä Suomenlahtea ylitellään tässä joulun alla oikein urakalla. Ja ohjelmaa piisasi.

Gebardin pojat pienelle tauolle ja verhot kiinni. JA daamit vaihteiden vaihtoon ja meikin korjaamiseen. Tosin pulinaksi ja kälätykseksi se taas kerran meni. Pienoista säätämistä kulisseissa ja kun kello oli noin ja me vasta näin, oli aika toimia. Eipä muuta kuin keikka käyntiin. Intro pyörimään ja verhot auki. Varsin riehakkaissa merkeissä sitä iltaa sitten vietettiin. Aiemmilla keikoilla tutuksi tulleiden kahden setin sijaan vedettiin kaikki biisit nyt putkeen. Pienoisia muutoksia listaan oli tehty, sillä kaksi tuntia ja vartti on pitkä aika kaikille osapuolille viettää aikaa saunaa muistuttavassa ympäristössä.

Lämpötila meinaan huitaisi heti keikan alkusi tappiin. Olo oli kuin Afrikassa. Kuuma, kostea ja hikinen. Jouduttiinpa siinä hieman järjestelemään ison maailman tyyliin vilvoittelua porukalle. Kylmää vettä ämpäriin ja pyyhe millä jäähdyttää ylikuumenevaa pannua. Siis päätä. Biisit vaihtuivat, samoin askelkuviot ja lanneliikkeet. Tunnelma vaihtui kulloinkin tarjotun kappaleen mukaan. Ne suurimmat kappaleet ilmoille päästettiin taas kerran. Hauskaa oli, mutta niin kuin aina aiemminkin on aika lopettaa ilta ja päästää muut esille.

Palataksemme
korkokeskusteluun...

Virolainen Perinnesalaatti

Riehakkaasti sujuneen parituntisen jälkeen oli aika päästää Gebardin taas kiitolaukkaan ja valloilleen. Me väistyimme nyt takavasemmalle. Huomenna ohjelma jatkuisi hyvinkin aktiivisesti järjestävällä osapuolella, joten ei oikein pitkään voinut jäädä kiertueen loppumista juhlimaan. Sen aika olisi huomenna, kun huominen päätös keikka on onnellisesti takana päin. Joten hyttiin siis.

Tosin takahuoneeksi valjastetussa kabinetissa oli kuitenkin käytävä nopeasti nokkimassa jotain ravintoainetta. Ja vaihtaa nopeasti kuulumiset keikan jälkeen. Ja sitten maate. Hytin televisiota selaillessa tuli huomattua, että toistivat siellä 20-vuotisjuhlista tehtyä Dvd:tä. Toki muutakin oli tarjolla. Kätevästi hytin televisiosta näkyi myös pieniä otoksia laivan eri ravintoloista. Gebardi soitteli settiään yökerhossa ja diskossa harrastettiin aerobiciä. Muualla oli toiminta jo ehtinyt hiljentyä. Oli siis aika laittaa silmät kiinni ja antaa uneeeeeeeeeeeeeeeeeluwb..

"Arvoisat matkustajat..."

”ARVOISAT RISTEILYVIERAAT!!!! MAIHINNOUSU ON ALKANUT!!!! Cor -niminen elin ponnahti samalla irti rintaontelosta ja pyrki nousemaan henki- ja ruokatorven muodostamasta aukosta ulos. Meinaan pitääkö sen kuulutuksen tulla kolmeasataa desibeliä. Varsinkaan kun aikomuksena ei ole nousta maihin välillä. Laivahan oli jo eilen illalla saapunut satamaan, mutta risteilyvieraiden maihinnousu tapahtuu näin aamuaikaan. Eli ostoksille siis. Ne jotka ennättävät.

Aamukahville oli jouduttava ja sitten olikin ohjelmassa ”Intimissimo”-keikan äänenkoeistus. Mokat naamaan ja mestoille. Aloittivat tuotemyynnissä samalla myös myynnin näin aamutuimaan.

Yö oli kaikilla mennyt hyvinkin maltillisesti. Tai ei ihan. Eräs yhteisömme jäsen oli nähnyt yöllä Sun-discossa näyn. Savupilven keskellä kirkkaassa valossa hän oli näyssä seissyt. Pukeutuneena valkoiseen pukuun. Valkoisen puvun alla oli ollut kirkkaan punainen kauluspaita, jonka massiiviset kaulukset olivat levittyneet rintamuksille kuin runsaasti virtaavan joen suistomaat. Valkoiset puvun housut olivat ylhäältä tiukat paljastaen kantajansa muodot kuin ylämaiden tunturit. Valtavat lahkeet olivat levittyneet korkeakorkoisten kenkien päälle kuin sirkusteltat. Diskoteekin kaiuttimista oli kutsuvasti jytkyttänyt diskomusiikki kutsuen kaikkia paikalla olijoita tanssilattialle värivalojen loisteeseen… ”A-A-A AA- staying Alive!!!”. Runsaan afrotyylisen kampauksen sisään hiipi tanssimania. Ei ollut epäilystäkään kuka oli illan diskokuningas.

Tänään ei ollutkaan sitten ihan kuningas olo. Kaikilla meinaan. Illan discokuningasta hieman ramaisi vielä, joten Intimissimo-trio typistyi Intimissimo-duoon. Ääntentarkistuksessa. Luvattiin asianomaiselle illalla uudet tanssit. Sillä saatiin häneen liikettä, sillä ohjelma jatkui.

Seuraavana vuorossa oli nimikirjoitus-sessio. Kaikki halukkaat saivat tulla pyytämään bändiltä nimikirjoitukset. Valtaisa oli jono juhlakaluja tapaamaan. Naapurikabinetissa kävi kauppa, ei pimeä sellainen, vaikka myyjät hieman pimeitä olivatkin. Siksi siellä on niitä kohdevaloja tuomassa lisää valoa pimeyden ytimeen.

Kun nimikirjoitukset oli jaettu, antoi laivankapteeni määräyksen irrottaa köydet ja lähteä kohti Helsinkiä. Samalla aloitettiin yökerhossa (joka nyt tietysti ja luonnollisesti on muuttunut päiväkerhoksi) Intimissimo keikka Ollin, Mikon ja Jaskan tähdittämänä. Puoliakustisissa tunnelmissa herkistellen niitä kappaleita, mitä varsinaisilla keikoilla jäi puuttumaan. Intimissimo setissä paikkansa saivat

Taikasanat

Rakkauden vahvistama

Voin luopuu mistä vaan

Kuin sävel oisi hän

Kun saapuu yö

Unohtaa

Olet mun

Yö

Hengissä

Tosin Intimissimo päättyi hieman Jean Pierre Kusela ja Puppe -tyyliseen ilotteluun. Ensin eräs Loiri-cover ja sitten ”Sydämeeni Joulun teet”.

Paluumatkalla oli myös mahdollisuus Yö-aiheiseen karaokeen, pianisti Andrus Rannaäären musisointiin ja Jussi Hakulinen Duon kera viihtymiseen. Viime metrien ohjelmana järjestettiin myös hyväntekeväisyyshuutokauppa. Siinä erilaisia bändin lahjoittamia tuotteita vuosien varrelta laitettiin myyntiin, Vexi Salmen toimiessa meklarina. Tuon huutokaupan tuotto lahjoitettiin lyhentämättömänä Tampereen Yliopistollisen Sairaalan Lastenpsykiatrian klinikalle.

Levy-yhtiön edustajat pitivät vielä pienimuotoisen kabinettitilaisuuden, jossa orkesterille ojennettiin platinalevyt ”Kiitos ja kunnia- 30 v juhlakokoelmasta”. Samassa tilaisuudessa orkesterin jäsenille ojennettiin myös kirjat. Tätä kymmenen kappaleen painosta ei muuten uusita. Kyseessä on se kirja jonka levy-yhtiö Emi Finland Oy / Poko Records keräsivät fanien tervehdyksistä juhliaan viettävälle bändille. Nuo kirjat jaettiin nyt bändin jäsenille. Kiitossanat lausuttiin kuluneesta ajasta ja hieman tulevaisuudestakin puhuttiin maljapuheissa.

Saatiin sitten hieman merenkäyntiäkin siihen paluumatkalle. Oikein mukavasti keinutti paattia jostain kaukaa saksanmaalta puhaltava tuuli. Ei se tuuli muuten sitä laivaa keinuttanut, vaan ne aallot, jotka tuulessa syntyvät. Helsingissä päästiin sentään sataman suojaan.

Oli aika vaihtaa matkustajat laivaan. Paatti parkkiin ja vanhat matkaajat ulos ja uudet sisään. Ja taas jatkui touhuaminen. Edellisen risteilyn tuomalla kokemuksella näet. Nyt ei tosin tarvinnut purkaa showta ja kasata uudelleen. Laivan siivoustauon aikana oli siis hyvää aikaa sulkea hetkeksi silmät ja levähtää. Tai käydä saunassa.

Väenvaihto

Loppuunmyynti

Koitti nimittäin aika, että portit aukenivat uudelleen ja uusi risteily alkoi. Nyt mukaan oli kutsuttu myös joukko kutsuvieraita. Toki heitä eilisellä keikallakin oli ollut, mutta nyt koitti tavallaan kiertueen ja juhlien loppu, viimeinen puristus ja karonkka. Tuolta akateemisesta maailmasta tutuksi tullut on tämä karonkka -sana. Perinteisesti väitöstilaisuutensa pitänyt tohtori järjestää karonkan ystäville ja väitöskirjaan osallistuneille. Jostain venäjänkielestä on johdettu tuo karonkka -sana. Tarkoittanee kruunajaisia. Oli siis aika viettää juhlallisuuksien kruunajaiset. Meillähän ei tietysti mitään kunnianimityksiä jaettu, mutta kiitospuheita pidettiin. Lyhyesti ja ytimekkäästi, sillä kello kävi.

Ensi naksautti sormiaan hieman pianisti Andrus ja äänensä avasi myös trubaduuri Mäkelä. Pyöräytettiin käyntiin karaokeskabat ja Hakulinen duo lauteille. Gebardi ja likat lauteille myöskin. Ne joilla oli vielä aikaa tuhlattavana ennen viimeistä rypistystä, ehtivät kierrellä hieman laivan uumenissa olevissa boutiqueissa. Tarjolla oli hajusteita, matkamuistoja ja nautintoaineita. Niin… ja viimeistä kertaa oli auki myös Horrorin ja Santun basaari. Takuuvarmoja kopiotuotteita Elviksen rockshopista siis tarjolla. Mutta ei taatusti alennettuun hintaan.

Yökerhossa tunnelma alkoikin tiivistymään. Oli aika aloittaa illan esiintyminen. Syksyn raskaat askeleet olivat takana päin ja edessä viimeinen puristus. Hilpeät tunnelmat sekoittuivatkin samalla tiettyyn haikeuteen. Tässäkö sitä nyt oltiin?? Takana visio, yli vuoden suunnittelu, harjoitukset ja keikat. Iloisissa ja riehakkaissa tunnelmissa keikka aloitettiin. Kaikkien kasvoilla kiilsi tyytyväinen hymy. Oikein oli mukavaa hieman hullutella viimeisen vedon kunniaksi. Taustalaululeideille kiinnitettiin nimikoidut ilmapallot mikkitelineisiin ja kulisseista erilaisia ilveilyjä harrastettiin.

Riemukasta revittelyä siis juhlan kunniaksi. Tähän iltaan kiteytyy bändin 30 vuoden ura. Tunnelmaa!!! Kaikki kuitenkin muuttui kuin salamaniskusta Olli ja Suvin ”Särkyvää” duetossa. Tai sen loputtua. Tiedossa on ollut, että 13.7.2006 Oulun Rotuaari Pikinikillä lavalle bändin kanssa ensikerran noussut Suvi Teräsniska teki viimeisen keikan yhtyeen taustalaulajana. Nousujohteisen uran aloittanut nuori neiti jatkaa tästä eteenpäin omillaan. Olo oli kuin lintuemolla, joka katselee poikasensa tasapainoilua pesänreunalla ennen ensilentoa. Kyllähän tämä linnunpoikanen lentää osaa, se tiedetään jo. Kuinka pitkälle siivet kantavat, sen näyttää aika. Alku on ainakin lupaava ja nuoren neidin tuntien jalat kyllä pysyvät maassa. Haikeutta oli kuitenkin ilmassa jo kappaleen aikana. Kyyneleet silmissä lauloi Suvi kappaleen joka päättyi pitkään ja kyynelten kostuttamaan halaukseen lavalla. Loppukeikka olikin sitten yhtä nieleskelyä ja kyynelten kuivattelua. Tasaisena virtana sai kantaa nessuja tekniikan väki lavan naisväelle.

Ja pyyhkeitä mikserille. Pitikin nyt sitten sattua, mutta viimeinen keikka, niin joku onnistui kippaamaan puoli tuoppia mallasjuomaa sinne tietokoneen sisälle. Tietäähän sen nyt kuinka siinä käy. Ei se sen jälkeen toimi enää. Tai jos ette usko, niin kaatakaa nyt sinne koneenne sisään neljänneslitra nestettä. Mieluummin jotain hieman sokeripitoista, jotta se tarttuu niihin piirikortteihin paremmin ja saa aikaan oikosulkuja niiden komponenttien välille. Jos laite sen jälkeen toimii normaalisti niin hyvä, jos ei, niin ei voi mitään. No näin kävi sille miksauspöydälle. Tuhoja selvitellään myöhemmin. Ja niiden hintaa. Ääni tuli pöydästä läpi, mutta muuta ei sitten pystynytkään tekemään. Joten se siitä.

Ilta päättyi ”Lumivalkoisen” jälkeen syvään kumarrukseen. Kiitos teille matkustamisesta mukanamme. 30 vuotta on nyt kierrelty maita ja mantuja, toreja ja torppia. Nyt alkaisi pieni tauko ja sitten uudet seikkailut.

Kangasjärvi on kuulemma parempi

Ensin kipitettiin siis takahuoneeseen nostamaan asiaan kuuluvat maljat ja kiittämään yhteistyöstä kaikkia osapuolia. Sitten olikin aika hieman hellittää krakaa ja suunnata ravintolan puolelle nauttimaan baarimestarien tekeleistä. Tarjolla oli nimittäin juhlaan kuuluvia juomia. Tarjolla oli Olli-colaa (Light-cola jäillä), MMM (Mikon Mukava Muki), Jugi-juomaa, Jari-vettä, Arskan omenaenergiaa, Daffyn dislettä ja Topparin Tömäystä. Nyt oli aika juhlia. Taas päästiin yökerhossa ja discossa nauttimaan erilaisista tanssiesityksistä.

Aamusta kokoonnuttiin keräilemään tavarat pois lavalta ja siirrettiin ne bussin perään suojaan. Intissimoa varten vielä jätettiin koskettimia lavalle, mutta muuten tavarat odottamaan aikaa parempaa. Ja huoltoa. Tämä oli nyt tässä sitten tällä kertaa näin.

Paluumatkalla oli vielä mahdollisuus piipahtaa karaokessa laulunäytteensä antamassa tai Jussi Hakulinen Duoa kuuntelemassa. Varsinainen bändin jäsenten tarjoama musiikillinen ilottelu päättyi Ollin, Mikon ja Jaskan Intimissimoon. Herkällä otteella esittivät lauluja. Varsinainen yllätysveto oli kuitenkin se, että kiertueen viimeisen kappaleen esitti Kangasjärven Mikko. Jaskan säestyksellä Mikko soitti pianollaan ja lauloi John Lennonin kappaleen ”Imagine” vuodelta 1971. Tämän huikaisevan herkkupalan jälkeen oli aika kerätä tavarat lavalta, vuorossa olisivat seuraavat esiintyjät. Me palaamme asiaan myöhemmin.

Ostakkee ostakkee

Verhot lavan eteen ja huutokauppa käyntiin. Nyt myynnissä olivat loput artikkelit ja meklarina jälleen Vexi Salmi. Hyvin tekivät tavarat kauppaansa ja kaiken kaikkiaan kahden huutokaupan saldoksi saatiin mahtavat 4650 euroa. Tulevan vuoden alussa tämä summa käydään TAYS:n Lasten psykiatrian klinikalle luovuttamassa. Kiitos kaikille osallistuneille.

Muisto siltä ajalta

Juuri ennen satamaan saapumista pidettiin vielä kiertueen lopputilaisuus. Tilaisuudessa kaikille kiertueen toteutukseen osallistuneille jaettiin muistoksi kiertuetaulut. Vielä viimeiset kiitospuheet ja ässänä hihasta työyhteisön hankkima lahja Ollille. Laineen Timpalta oli pyydetty aiheeseen sopivaa piirustusta, joka valtavien aplodien saattamana ojennettiin juhlien pääsankarille. 30 vuotta ja 3 kuukautta oli kulunut tuolloin Yö-yhtyeen ensimmäisen ja viimeisimmän keikan välillä. Malminpään koululta m/s Baltic Princessille.

Tytöt vielä ojensivat patruunalle oman kiitoksensa. Sitten olikin aika kiiruhtaa kohti autokantta ja bussia. Laiva olisi juuri satamassa ja risteilyt olisi risteilty. Edessä oli kotimatka. Kovin se vielä keikutti kun tuuli osui sillain sopivasti siihen satama-altaaseen, laituriin ajettaessa. Sen verran varovaisesti piti laivan ohjastajien ottaa saapuminen , että aikataulusta myöhässä tultiin maihin. Mutta enää ei ollut kiire. Kotiin päin oltiin matkalla.

Muisteltiin siinä sitten niitä kaiken maailman sattumuksia mitä vuosien varrelle oli mahtunut ja niille naurettiin. Moottoritien tarjoama matka vain loppui kesken, joten osa porukasta päätti jatkaa muisteluaan kaupungin yössä. Sinne heidät jätettiin, torin laitaan.

Laivalla oli myös päässyt sen sorttinen tanssikipinä iskemään porukkaan, että päättivät tänään vuorossa olevan kelttiläisten ja pohjois-amerikkalaisten rivitanssien festivaalin. Näin siis kuulemma oli tapahtunut, sillä 20:34 sunnuntai-iltana voitiin todeta vain ”Kiitos ja kunnia!”. Se oli nyt sitten siinä. Iso diesel pysähtyi ja juhlat oli juhlittu. Takana oli 7416 km maantietä ja 510 km meritietä. Nyt kun kerran ollaan kokeneita merenkävijöitä, niin sehän on siis 275,38 meripeninkulmaa. Niin ja olihan siellä myös raideliikenteessä ja ilmailuliikenteessä matkattuja kilometrejä, mutta mitäpä niistä. Useampi kumpaakin.

Huomenissa alkaisi siivoaminen. Varsinaista juhlapaikkaa kun ei näillä synttäreillä ollut, niin ei voida sillä lailla perinteisesti kokoontua rääppiäisiin sinne luuttuamaan lattioita. Porukka hajaantuu nyt tahoilleen. Edessä on ensin joulu ja sitten uusivuosi. Ja sitten uudet kujeet.

KIITOS JA KUNNIA TEILLE!!!!

J. Karppanen Oy: Karppanen, Emmi ja Veikko – (Mahtavaa työtä!); EMI Finlandin ja Pokon porukoille ( Epe ja Markku varmaan hoitavat terveiset perille); Taija Holm ja ProPromotion Oy (hirveen vaikee sanoa nopeesti toi firman nimi); Elvis Rockpaidat, Satu & Santeri; Kari Lahtinen; Tuotantoyhtiö Legenda Oy: Tommi Lepola; Tikanmäet: Anssi, Maarit, Eemil ja Eljas; Ultimake Oy: Markku ja Markus; Roland Suomi: Ari Hujanen ja Veijo Laine; Premier ja Paiste Soitin-Laine; Tommi Laine; DLX Deluxe music Tampere; Vesa Sytelä; Vesa ”KONDE” Kontiainen; Moving Light Oy: Jykä, Homer, Miia, Panu, Smoju, Pete, Ville, Mäksä; Kumipyörille Suomen Keikkabussit Oy: Einari; Oy Easymiles Ab: Hamid; Valova: Kari, Tommi, Pate,; Oy Pyroman Finland Ltd: Markku, Teppo ja Mika ;YLE : Timo vietkö kuvaustiimille terveiset; TomFloor Production Oy: Tomi Pietilä Matka-Vekka Tiina Hynynen ja kumppanit; Juha Tapio; Aki Peltonen; Gebardi: Visa, Pasi^{potenssiin kaksi, eikun kolme}, Tumppu (mää oon nähnyt sen Bumtsi-Bumissa ), Matti, Veli-Pekka ja Kalle; Tampereen Palolaitoksen sukeltajat ry: J-P

Kaikkien esiintymispaikkojen henkilökunta ja Local-crew:t, järkkärit ja muu henkilökunta….

ENNEN KAIKKEA KIITOS TEILLE KAIKILLE FANEILLE, OLITTE PAIKALLA HALUSTA TAI VAIMON PAKOTTAMINA. TÄMÄ ON OLLUT JOTAIN KÄSITTÄMÄTÖNTÄ JA USKOMATTOMAN HIENOA.

TAPAAMISIIN KESÄLLÄ 2012.

Lapsen kasvattamiseen tarvitaan koko kylä

2012-02-06T02:16:00.000-08:00

Vihdoin tuli se hetki, kun oli aika luovuttaa 30-vuotiskiertueen juhlaristeilyjen hyväntekeväisyyshuutokauppojen tuotto Tampereen Yliopistollisen Sairaalan Lastenpsykiatriselle klinikalle. Kiertueen jälkeenhän orkesteri katosi pitkin maita ja mantuja ja kukin tykönään pohdiskeli mennyttä syksyä. Paluu arkeen on ollut karu, mutta väistämätön.

Perjantaina 3. helmikuuta otimme siis suunnan Tampereen Teiskontielle. Ollin mukaan lähtivät Emmi ja graafikko-Kari, joka lupasi tuurata virallista Yö-kuvaajaa tämän vetäessä lonkkaa Kangasalla. Katsotaan nyt tuleeko tästä meikäläisen blogin kirjoittamisestakaan mitään, on meinaan Suuret Saappaat täytettävänä. No, puujalkavitsikirja esiin ja ei kun tarinoimaan..

TAYS:in Q-rakennus löytyi kohtuullisen helposti. Auto parkkiin ja tällä kertaa muistimme jopa ruokkia parkkimaksumittaria kourallisella kolikoita, joten kotiinviemisiltä vältyttiin. Sisällä meitä odotti vastaanottokomitea, klinikan Ylihoitaja Mika Virtanen sekä nuorisotyöntekijä Kati Toiviainen. Virtanen toimii myös klinikan lahjoitustoimikunnan puheenjohtajana, eli hänellä oli ajantasaisin tieto lahjoitusvarojen käytöstä.

Aloitimme vierailumme sunnuntain Runebergin päivän kunniaksi kahveilla ja tuoreilla Runebergintortuilla. Tässä on tehty jos jonkinlaista uudenvuodenlupausta ja herkkukieltoa, mutta eihän nyt näin hyvän asian vuoksi tarjottavista herkuista voinut kieltäytyä. Kiitokset TAYS:in kondiittorille, tarjoilut olivat erinomaiset!

Virtanen ja Toiviainen kertoivat meille klinikan toiminnasta sekä lapsista ja perheistä joiden kanssa he työskentelevät. Tiesittekö muuten, että nykyään jo 6% pirkanmaalaisista lapsista on tekemisissä klinikan kanssa tavalla tai toisella? Vuosittain he saavat satoja ja satoja yhteydenottoja, mutta kaikkia ei mitenkään pystytä auttamaan. Siinä sitten yhteisesti tulimme siihen johtopäätökseen, että jos aikuiset olisivat nykyään enemmän kiinnostuneita lapsistaan ja heidän ystävistään, ei ihan kaikkia näitä yhteydenottoja tarvittaisi. Sairaudet ovat sitten asia ihan täysin erikseen, mutta kun välinpitämättömyydestä johtuneista yhteydenotoista päästäisiin eroon, niin pystyttäisiin sairauksien hoitamiseenkin keskittymään ihan eri tavalla! Tehdäänkö niin, että tästä lähtien jokainen kysyy omalta lapseltaan, naapurin lapselta tai vaikka työkaverin lapselta, että mitä kuuluu ja onko kaikki hyvin? Lapsen kasvattamiseen tarvitaan koko kylä, kuten vanha viisaus kuuluu.

Saimme myös kunnian kurkistaa hieman klinikan päivittäiseen toimintaan sekä kuulla niistä asioista, joita lahjoitusvaroilla tehdään. Lahjoitusvarat ohjataan klinikalla erityisesti lasten ja perheiden virkistystoiminnan järjestämiseen. Lahjoitusvaroin klinikka on pystynyt järjestämään esimerkiksi retkiä Heurekaan tai Seitsemisen kansallispuistoon, remontoimaan erityisen musiikkihuoneen ja hankkimaan sinne soittimet, sisustamaan Pehmolan, erityisen majanrakennushuoneen tai aistihuoneen, jossa harjoitellaan toisen koskettamista ja yhdessä olemista.

Musiikkihuone viimeistään sulatti sydämemme. Varsinkin kun Kati kertoi musiikkiesityksistä, joita lapset yhdessä ovat tehneet. Asialla on tietysti myös surullinen kääntöpuolensa - klinikalla ei ole varaa palkata musiikinopettajaa lapsille, joten musiikkiharrastus on aina opettajien omista taidoista ja haluista kiinni. Nyt klinikalla onneksi on siviilipalvelusmies, joka aina välillä opettaa lapsille musiikkia, mutta tilanne voisi olla myös parempi. Pohdiskelimme siinä sitten, että tässähän olisi loistava tapa tehdä hyväntekeväisyyttä esimerkiksi sellaisille bändeille, joilla ei ole varaa lahjoittaa rahaa: lahjoittaa aikaa ja osaamista! Olisiko tässä haasteen paikka? Tamperelaiset bändit, kaivautukaa ulos reeniluolistanne ja antakaa aikaanne lapsille!

Lapset olivat jo lähteneet viikonlopun viettoon kukin tahoilleen, mutta henkilökuntaa pääsimme tapaamaan. Oli ilo huomata, että vaikka he tekevät raskasta työtä, kukaan ei ollut katkera tai vihainen. Kaikki päinvastoin tuntuivat nauttivan työstään ja työyhteisöstään! Kati pahoitteli kuvaa joka lastenpsykiatriasta usein annetaan; tyhjä pihakeinu yksin sateessa. Hän vakuutti ettei tilanne ole niin huono, vaan he pärjäävät hyvin tiukista resursseista huolimatta. Päivääkään ei työstään kuulemma vaihtaisi. Kyllä siinä meni Porin mieskin hiljaiseksi ja silmäkulma kostui.

Ennen kuin koko homma meni yhteiseksi itkuhetkeksi, muistutti tytär lypsyhetken päättyneen ja oli aika pakata kimpsut ja kampsut ja päästää myös klinikan henkilökunta viikonloppulaitumille. Luovutimme vielä muistoksi taulun, johon kirjailtiin komea summa 4760,00 euroa sekä keikkabussiin kertyneet pehmoiset lahjat, jotka klinikalta löysivät paremman kodin. Kotimatka sujui mietteliäissä tunnelmissa, ja mikäli yhtään Ollia tunnen, tämä yhteistyö tulee jatkumaan. Sen verran mietteliäältä näyttivät päällikön kasvot..

---

Yö -yhtye juhli 30-vuotista taivaltaan syksyllä 2012. Tällöin järjestettiin myös kaksi juhlaristeilyä, joilla huutokaupattiin Yö -yhtyeen jäsenten henkilökohtaisia tavaroita ja aarteita vuosien varrelta. Uuden kodin saivat mm. Olli Lindholmin housut, Juki Lewiksen nahkaliivi sekä Kiitos ja kunnia -albumin kultalevy. Yhteensä huutokauppojen tuotto oli 4760,00 euroa ja se luovutettiin 3.2.2012 Tampereen Yliopistollisen Sairaalan Lastenpsykiatrian klinikalle.

Lisätiedot:

Emmi Nuorgam
J. Karppanen Oy
emmi(at)karppanen.fi
+358 44 730 7010
www.karppanen.fi

TERVEISIÄ SDATISTA...TSADIS...STADISTA! (Täällä junatkin kulkee teillä)

2012-02-02T09:29:00.000-08:00

10.12. Helsinki, Hartwall-areena

Se olisi sitten taas uusi keikkaviikonloppu edessä. Pääkaupunkiin koittaisi matka. Onneksi takana on tiukan viikonlopun jälkeen hyvin levätty viikko. Ja jännitetty. Tälle viikolle kun keikkoja ei ole kuin yksi..

Jonkinlaisena kiertueen The Keikkanakin pidetty Harwall Areena. Saas nähdä kuinka äijäin käy. Niin ja likkojen. Hjallis Harkimon ideoima areena, jonka seinällä on komeillut Victor Hartwallin perustaman juomajätin nimi. Lajinsa suurin on kuitenkin tämä Keski-Pasilan komistus. Ja sinne ronuaisimme nyt me. Maailmantähtien keikkapaikalle.

Se oli sitten muuten Itsenäisyyspäivä taas menneellä viikolla. Hyvinkin perinteisesti sitä sai vastaanottaa. Ensin jännitettiin vuosi postiluukun ääressä odottaen, että jokohan sieltä nyt kilahtaisi sellainen kutsu kekkereihin. Ei tullut tänäkään vuonna. Ei oltu harvojen ja valittujen joukossa. Ei auttanut muu kuin jäädä rannalle ruikuttamaan. Ei tullut Tarjasta ja Penasta niin tuttuja menneinä vuosina, että olisivat muistaneet.

Ääniaaltovarasto

Tammikuussa kun on sitten ne seuraavat vaalit, jossa isäntää tai emäntää sinne valitaan, niin pyytäisin ehdokkaita pistämään nimen ja naaman muistiin. On meinaan tuo veliverottaja käynyt sen verran ahkerasti kukkarolla. Tässä kun on kuitenkin ansiotyössä jo tovi painettu. Niistä saaduista tuloista pitää maksaa taas veroja. Ja sitten sillä jäljelle jääneellä osalla ostellaan kaikenmaailman ei-niin-tarpeellisia tavaroita, joista pitää taas maksaa veroja. On meinaan veroa veron perään, mitä tässä valtion kassaan kumotaan.

Kohtuulliselta siis tuntuisi, että kutsu tulisi. Eikä tarvittaisi muuta trahteeria kuin pari kuppia mustaa kahvia. Niillä pärjäisi komeasti. Voin vaikka maksaa kyseiset antimet sellaiseen kulhoon siinä pöydällä. Eikä tarvitse edes selostaa sisääntuloa, saati kuvata. Kuitenkin kun kyseessä on televisioiden ääreen kansakunnan pysäyttävä tapahtuma.

Näiden ”edustuskotibileiden” jälkeen medialla menikin sitten loppuviikko pohtiessa kunkin asuvalintaa ja kuka oli illan kuningatar. Käsittääkseni tilaisuudessa ei ollut osallisena kuninkaallisia, että se siitä. Kuka teki ja sanoi mitä ja kuinka joku hölmöili jossain.

Tietynlainen saturaatiopiste tuli kuitenkin ylitettyä heti televisiolähetyksen alusta saakka. ”Pitäkää tunkkinne!!!”, tuli huudettua nanosekunnin jälkeen ja kaivettua esiin Darwinin Lajien kehitys. Meinaan kun mitään muuta ei mistään tullut, kuin tuota kättelysaagaa. Sitä juhlintaa ja päivittelyä olisi sitten pitänyt katsella. Ensin tietysti tuli ronuttua pitkään laatikoilla etsien sopivaa viihdettä dvd-elokuvien muodossa. Mutta kun sellaista ei löytynyt, niin tulipa sitten tutustuttua herra Darwinin ajatuksiin.

Ei ollut nimi myöskään reservin ylennettävien listalla. Ei löytynyt vaikka kuinka haki. Jäi siis natsatkin saamatta. Täytyy varmaan soittaa ja kysyä, onko nimi poistettu ”Tornifirman” listoilta vai onko paperi jäänyt alimmaiseksi kasassa. Ei meinaa oikein sotilasura edetä. Täytyi siis tyytyä kohtaloonsa ja hiljentyä ensin perinteisesti Edvin Laineen ohjaaman Tuntemattoman sotilaan ääreen. Perinteeksi on muodostunut tämä Väinö Linnan romaaniin perustuva filmatisointi näin juhlapäivänä. Ja sitten kaivetaan varaston periltä TJ-kypärä päähän. Jos ei ole ollut ylioppilaslakki ahkerassa käytössä sen suuren päivän jälkeen, niin vastaavasti armeijan harmaista kotiutumisen yhteydessä askarreltu ”Tänään jäljellä 0 aamua” päähine on. Se päässä on otettava Itsenäisyyspäivän paraatia vastaan kotona olohuoneessa.

Varajärjestelmä

Mutta juhlat on juhlittu. Nyt olisi aika jatkaa askartelua. Hieman hakusessa oli vain maaseudun miehiltä ajoreitti tuonne Hjalliksen luomukseen. Löytyihän se, vaikka paikallisilla rekkakuskeilla olikin hauskaa. No… Stadissa junatkin kulkee keskellä katuja, niin ei sitä aina ihan osu.

Se oli sitten Hjallis järjestänyt kenttämiehille hieman pientä hommapuuhaa. Pari päivää sitten areenan valloitti Deep Purple, tänään olisi vuorossa Yö. Huomenna kentällä viilettäisivät Jokerit ja Saipa SM-liiga ottelussa ja ylihuomenna paikalle saapuisi itse Sir Paul McCartney. Niin juuri… Se Beatles-hemmo. On meinaan Kangasjärven Mikolla ollut hieman jäsentämistä ajatuksissa. Hän ja Paul samalla lavalla. Tosin eri aikaan, mutta kuitenkin.

Eli sellaiset pienet kaukalosulkeiset oli pojilla tiedossa. Tavaraa vaihtuu päivittäin. Tänään paikalle saapui myös YLE. He vetävät keikan niin sanotusti narulle eli talteen. Sekä kuvaa että ääntä. Myöhemmin päästään sitten oikein televisioon. Ja Dvd-julkaisu tuosta tulee myös. Käsittääksemme. Eipä muuta kuin tavarat äkkiä paikoilleen. Soundcheck ja kameraharjoitus pitää kuitenkin pitää ajoissa. Ettei tuu kiire.

Isolla lavalla isoilla kamoilla

Äkkiä siis tavarat bussin perästä esiin ja lavan suuntaan. Hämmästys oli suuri ja pisti maaseudunmiehen oikein pysähtymään. Nyt on hommat isolla, nyt on. Oli meinaan lavarakennelma sitä kokoluokkaa, että jos meinaa lavan läpi kävellä, niin täytyy ottaa matkaan eväät. Ja passi. Meinaan toisen reunan on pakko olla jo vieraan vallan alaisuudessa. Mopohan tänne pitää hankkia, millä pikku asioita saa hoitaa.

Siinä sitä sitten taivasteltiin aikamme ja kello kävi. Aikeissa oli laittaa Ollille viesti, että nyt on hommat isolla, mutta samassa mies kurvasikin pelipaikalle. Ja roudarit puhutteluun. Supisi jotain salamyhkäistä näille ja porukka nyökytteli ympärillä kuin lauma käkikellon käkiä. Ja eikun hommiin.

Nakke Nakuttaja

Kiire meinaisi kuitenkin tulla. Ainakin Miinalla joka juoksi suoraan äänenkoeistukseen. Tuli suoraan nimittäin hääkeikalta. Hyvin ehti kuitenkin. Tuli ikään kuin etusuoralla rinnalle ja ohitse. Oli muuten käynyt kampaajalla hankkimassa itselleen hieman sellaisen postpunkin kampauksen.

Hieman kiireellä paikalle kurvasi myös Juha Tapio, tällä keikalla vierailevana laulajana oleva laulaja-lauluntekijä. Nopeasti vain äänet kaikilta ulos ja kaikkien korviin, sillä Ylen kameraharjoitus painoi päälle. Kyllä ne nyt oikeasti osaa niitä käyttää, ettei se kameraharjoitus sitä tarkoita. Enemmänkin se on sellainen tapahtuma, jossa kaikki synkronisoidaan keskenään ja katsovat hieman niitä viimeisiä ajolinjoja. Eli harjoitus käyntiin ja sitten porukka nopeasti maskiin.

H-hetki

Yritettiin saada tiukan maskeerausaikataulun lomaan uitettua bändin roudareillekin jonkinlaiset ajat ilmeen ehostamiseen. Hieman maansa myyneen näköisenä otti maskeeraaja kädestä kiinni ja talutti Areenan puusepänverstaalle. Kysyi puukittiä pakkelointiin ja tasohöylää. Miksiköhän.

Vastaan käveli myös Horrori. Vieno hymy kasvoillaan. Oli tulossa myös tuolta puusepänverstaalta. Hieman siinä hämmästeltiin muuttunutta ulkomuotoa, mutta ei oikein keksitty syytä. Pirkko Liinamaan harmaa sävy on ollut hiuksissa jo aiemminkin. Kakkulat on samat, juu… jotain tässä nyt on mitä ei huomata… ”hetkinen sulla on uudet sukat!!! ... Jess!! … Onneksi olkoon - voi kun ne pukee hyvin.”

Mitäs tässä oikein lukee

Pienoine episodi syntyikin sitten tyttöjen pukuhuoneessa. Tarkkaan ei ole tiedossa, kumpi kyllästyi osaansa, silitysrauta vai Suvin esiintymisasuste. Eivät tykänneet toisistaan, sillä tuloksena oli reikä esiintymisasusteessa ja sulanutta töhnää silitysraudan pohjassa. Vakuuttelivat kovin, että oli sulanut sekunnissa, kun porukan miesväki hieman epäili, että oliko silitysrauta unohtunut siihen päälle. Ensin kuultiin kunniamme ja sitten salamana hävisivät nuori neiti Teräsniska ja kokeneempi neiti Mikkonen jonnekin. Puolen tunnin kuluttua palasivat mukanaan uusi esiintymisasuste.

Kaikki oli siis kunnossa. Ovet saliin voitiin aukaista. Ennakkoon ilmoitettu noin 9000 henkilöä konkretisoitui vasta kun meni ulos katsomaan minkälaista liikehdintää siellä tapahtuu. Väkeä lappasi tulemaan kokoajan vain lisää. Tuo väkimäärä on melko pitkä jonona meinaan. Tappituntumalla jos laitetaan kaikki seisomaan yhteen jonoon ja varataan itse kullekin tilaa sellaiset 40 cm, jolloin ei ole ihan edessä olevassa kiinni, tulee jonolle mittaa 360 km.

Ja mitäs tässä tapahtuu??

Ei muuta kuin kaikki paikoilleen ja menoksi. Suuri yllätys oli katsoa tippuvan verhon takaa sitä väkimäärää mikä paikalle oli kerääntynyt. Niitä ihmisiä vain oli ja oli. No mitäpä siitä tätä on haluttu ja tätä saatu. Pommit paukkuivat, musiikki soi ja kansa viihtyi. Odotetusti hieman venyneen ensimmäisen setin jälkeen oli hyvä hieman haukata happea ennen illan jatkumista.

Ensimmäisessä setissä sai illan vieras Juha Tapio vuoronsa tulla duetoimaan Ollin kanssa kappaleensa ”Ohikiitävää” ja vastavuoroisesti soolona lurauttaa kappaleen ”Kuin sävel oisi hän”. Täynnä iloisia yllätyksiä oli siis ilta tänään, täällä ja nyt.

Väkee!!!

Illan suurimman yllätyksen koki kuitenkin taustalaulajista Mikkosen Miina. Ennen keikan alkua kuiskutti Olli tekniikan väen korviin, että tänään Miina saa elämänsä tilaisuuden. Miinalle ja bändille ei saanut kertoa, että Miinan bravuuri, ”Katujen kuningatar” oli lisätty settiin.

Toisessa setissä alkoikin yllättäen Olli duetoituaan Suvin kanssa ”Särkyvää”, spiikata seuraavaa kappaletta kehiin. Ensimmäisenä Ollin spiikin ymmärsi Suvi, joka alkoi suputtaa Miinan korvaan jotain. Mikkimanuna toiminut roudari löi Miinalle soolomikin käteen ja saatesanoiksi ”Ole hyvä, sinun vuorosi”.

Lady Yö

Hyvin pitkän, rauhallisen ja syvän sisäänhengityksen jälkeen, kasvoillaan ilme, joka kertoi täydellisestä keskittymisestä sekä hirvittävästä ajatustyöstä, asteli Miina parrasvaloihin ja aloitti numeronsa. ”Hän sinuun katsoo läpi karvaiden kyynelten, tuntematta tuskaa…”

Aivan täydellinen suoritus. Ja niin kylmäpäinen suoritus kuin vain voi olla 9000 hengen edessä. Loppuun vielä Miinalta Jussi Hakulisen esittelevä spiikki ja takaisin paikoilleen. Näin toimii todellinen ammattilainen.

Taustalaulajien korokkeelle astelikin sitten Miina, joka näytti kuin olisi hypännyt ensimmäisen kerran benji-hypyn. Tai laskuvarjolla. Hirveän tunnemyrskyn ja onnistumisen tunteen kokenut ”Lady Yö”. Oikeasti meinasivat polvet pettää ja suusta pääsikin lause ”Jumalaut minkä teki”.

Tunteikas ilta Hartwall-areenalla sai arvoisensa päätöksen kun ”Rakkaus on lumivalkoinen” päätti illan. Silloin lähti myös täydeltä laidalta pommiryhmän tekeleitä. Ilta oli saanut arvoisensa päätöksen. Äkkiä vain tekniikan väki hommiin, sillä huomenna vuoroaan odottivat narripaidat ja sputnikit. Tavarat kasaan ja autoihin. Kiitokset vielä kaikille ja… Huh huh!!

Porukkaa jäi Helsinkiin juhlistamaan hyvin onnistunutta iltaa. Bussissa oli siis tilaa matkata. Nähtiinpä heti alkumatkasta myös ilmestys jossa eräs rock´n´roll fani hieman kyseenalaisesti roikkui ohiajavasta autosta eväspullonsa kanssa. Taisi olla miehellä hieman ”Tsugu Way” käynnissä.

Hieman oli omituinen olo kun bussi oli pakattu ja kotiin päin kurvailtiin lähes suoralla moottoritiellä. Ilta oli kaikin puolin onnistunut rutistus. Liekö nappiin mennyt ilta ennätysyleisön edessä vai kiertueen kolmanneksi viimeinen veto aiheuttanut lievää haikeutta. Jossain syvällä torson alueella tuntui käsittämätön paineen tunne, jota ei osannut selittää.

Ähäkutti… muistui sitten mieleen, että nythän on menossa Kuun pimennys. Sehän tässä kuuhullua hieman vaivaa. Näille leveyksille olisi nyt nähtävää tiedossa. Harmi vaan, että vettä sataa kaatamalla taivaan täydeltä. Eli ei näy tuo ihmeellisyys.

Ollaan siis tilanteessa, missä Telluksemme kiertorata osuu suoraan Aurinkomme ja Kuun väliin. Auringon valoa heijastava Kuu pimenee, kun Maapallon varjoon joutuu. Tai ei se nyt ihan kokonaan pimene, kun ilmakehä taittaa spektrin pisimmät aallonpituudet punaisen ja oranssin kuitenkin Kuuhun. Väri muuttuu tumman punaiseksi. Pilvessä on kuitenkin Kuu, joten ei pääse havainnoimaan Danjonin asteikolla Kuun kirkkautta pimennyksen aikaan. Täytyy siis satsata seuraavaan maassamme näkyvään pimennykseen 28.8.2015. Ja jatkaa matkaa kotiin.

MINÄ LÄHDEN POHJOIS-KARJALAAN... JA OULUUN, VAIHDAN SULAKKEET MITTARITAULUUN

2012-01-08T09:14:00.000-08:00

2.12. Joensuu, Joensuu Areena

Aamusta taas kerran piti hieman ihmetellä sijaintiaan tällä telluksella. Oli nimittäin hieman outo ympäristö katsella kun herätyskello vaatimalla vaati orientoitumaan aikaan ja paikkaan. Miksi kello kilkatti puoli seitsemältä ja missä oltiin??

Kello soitti siksi, että aamupalalle on hyvä suunnistaa heti kuumien kulhojen ääreen, jolloin ruuhkat olivat pienemmät. Ja Joensuu oli paikka jossa oltiin. Näinhän se meni, kuten aiemmin sovittiin. Kuteet siis päälle ja puuron perään. Eivät oikein tykkää kyttyrää jos lähtee aataminasusteessa aamiaiselle.

Taktisesti päissämme oli nimittäin ajateltu, että Joensuuhun kannattaa lähteä jo illalla. Näin tulevan viikonlopun kilometrikaaoksesta selvitään kunnialla. Päivistä olisi tullut yksinkertaisesti liian pitkiä muutoin. Joten eilen oli startattu illalla liikkeelle ja yö vietetty hotellin pahnoilla maaten.

Tunnel of ... eikun to körssi

Se on sitten talvi tulossa. Viimeinkin. Ja mistä sen tietää? Siitä nolosta tilanteesta mihin eilen aamusta tuli jouduttua. Ei… ei yllättänyt talvi autoilijaa, kuten joka vuosi median mukaan tapahtuu. Kyllä ne keliolosuhteet osaa katsoa kalenterista jos vain haluaa. Vai mitä Pasanen???

http://www.youtube.com/watch?v=2x_eoM8AnEQ

No kuitenkin. Miettikääpä tilannetta, jossa astelette lähellänne olevaan automarkettiin ja tuulikaapissa konttii perse pystyssä joku jamppa tuijotellen taskulampulla jonnekin liukuoven rakoon. No näin kävi toimittajalle.

Meinaan kun nälkä on sellainen vaiva, että se sanoo tappavansa jollei syö. Painelin sitten eilisaamuna tällaiseen kaikkea myyvään elintarvikeliikkeeseen ostoksille. Siinä käytävällä teputellessa kipitti myyrä pitkin lattiaa. Nopean tilanne arvion jälkeen tulin tulokseen, että talvi tulee, kun myyrät ja hiiret tunkevat rakennuksiin lämmön perässä. Toinen johtopäätös oli, että yleisen hygieniatason vuoksi tuo myyrä tulee toimittaa ulos. Ja kolmanneksi mielessä, että se täytyy tehdä hellävaraisesti. Pyysin läheisen palvelutiskin asiakaspalvelijalta roskista, mihin vangita tämän metsänelävän. Katsoi sitten hieman kummeksuen kulkijaa käytävällä. Perusteltuani asianlaidan, roskis työnnettiin käteeni ilman karsastusta. Paineli vain tämä pikku pötikkä hirveällä kiireellä sinne liukuoven alle piiloon ja tavoittamattomiin. No, ukko nelikontin ja tiirailemaan josko se veijari siellä jossain luurailisi. Ei löytynyt, mutta kun noin parikymmentä aamun asiakasta olivat ihmetelleet siinä ohi kulkiessaan tätä suurta nöyryyttä jota maalainen osoitti automaattisesti toimiville oville, tuli mieleen vain, että onko tässäkään nyt mitään järkeä. Konttia nyt tässä tuulikaapissa. Sinne jäi myyrä jonnekin rakenteisiin talven viimaa pakoon. Talvi tulee, oletteko valmiina?

Eilistä matkaa väritti totaalisen nöyryytyksen lisäksi myös Radio Suomen Hurriganes-ilta. Eräiden vannoutuneiden vaatimuksesta bussiin järjestettiin kuuntelumahdollisuudet tätä iltapuhdetta varten. Täysi kahden tunnin hiljaisuus vallitsi näiden valittujen keskuudessa. Ainoat kommentit olivat vain käskevät ”Rätisee!!!” huudot. No anteeksi… Ihan noihin maastonmuotoihin ja niistä johtuviin radion kantoaallon heikkenemiin ei pystytä vaikuttamaan. Tai pystytään, mutta tuo ohjelma ehtii loppua ennen sitä. Eteenpäin bussin oli sentään yritettävä, muuten lepoaikatavoitteista joudutaan luopumaan. Varsinkin jos jäädään tienposkeen ohjelmaa kuuntelemaan.

Ajoissa oltiin sittenkin Joensuussa (in Joe´s Mouth på engelska), joten vaaka-asentoon oli hyvä kellistää itsensä. Onneksi matkan aikana ei alkanut minkäänlainen Hurriganes-herätysilta, jossa väkisin käännytettäisiin väkeä tuohon religioon. Melkomoinen instituutio on tästä triosta muodostunut. No, Hurriganesissa on puolensa, olivathan he oikeasti ensimmäisiä suomalaisia tuossa touhussa. Ja suksee on ollut järjetön. Päättivät poijaat illan kuluessa perustaa muuten sellaisen tribuuttibändin kyseessä olevalle orkesterille. Nimeltään tämä pumppu on sitten Jurriganes. Seuratkaa paikallista ilmoittelua. Saattavat oikein aktivoitua keikkailemaankin.

Iltapuhdetta oikolukijalle

Itä-Suomen ja miksei koko maan ylpeys Nightwish julkaisi muuten männäviikolla uuden levyn. Imaginarium-nimeä kantava tuotos on nyt sitten saatavilla kauppojen levyhyllyiltä. Jonkinlaisesta hysteriasta voidaan kai puhua, kun tuo eepos julkaistiin, sillä bändi järjesti levyn julkaisun jakamalla nimikirjoituksia siihen vuorokauden vaihtuessa. Innokkaimmat fanit jonottivat mediatietojen mukaan tilaisuuteen säätä uhmaten kellon ympäri. Sen verran täytyy nyt sanoa; menee toimittajan saamattomuuden piikkiin, että minkäänlaista levyarvostelua ei voida tehdä. Ei ole nimittäin tullut hankittua kyseistä tuotosta. Mutta jos nyt yhtään osaa Holopaisen ja kumppaneiden tuotantoa arvuutella, niin jotain mahtipontista ja täyteläistä tuotantoa on julkaistu.

Meidän oli kuitenkin aika juosta pakolliset asiat ennen keikkaa. Bussissa on nimittäin ollut hieman sähköinen tunnelma viime reissuilla. Eilen onnistuttiin paikallistamaan tuo sähköisyyden aiheuttaja. Näet kun sähkölaitteet toimivat oikeasti savulla. Ja kun se savu sieltä laitteesta tulee ulos niin enää ei toimi. Eri laitteet sitten sisältävät tätä savua erilaisia määriä riippuen tietenkin laitteen koosta. Joskus sitä savua tulee näkyviä määriä, joskus vain hajuna. Näin oli käynyt bussimme eräälle audiolaitteelle. Kipitettiin sitten kaupungin katuja etsien tarvittavia osia vian korjaamiseen. Ei löydetty. Ei ollut Joensuun ostosmahdollisuuksissa tarvitsemiamme tarvikkeita. Täytyy siis siirtää huolto myöhempään ajankohtaan.

Ettäs kehtaavat

Joten Areenalle mars, illan viihdytyspaketti odotti. Joensuun areena onkin aiemmilta kiertueilta tuttu paikka. Suurta hauskuutta on aina sisään mennessä kohdistaa katse kattoon, jossa komeilee varmaankin maailman suurin räävitön ilmiö. Suunnitteluvaiheessa on kattopalkkeihin piirretty sellainen kirkkoveneeksikin kutsuttu kuvio, joita piirrellään joka paikkaan. Tuolla ilmestyksellä on vain mittaa 15 m. Jos saan veikata on kaiken tämän takana lähistöllä majaileva Kotiteollisuus-basisti Janne Hongisto.

Ilmestystä ei voinut kuitenkaan jäädä ihastelemaan pidempään vaan hommiin oli alettava. Tosin ensin kurvasimme Konden keittiöön, josta kutsuvasti leijaili tuoreen mokan tuoksu. Kuppi kuumaa naamassa olevasta aukosta sisään ja menoksi. Alustavan tiedon mukaan noin 3500 pohjois-karjalaista saapuisi paikalle illan viettoon. Ei siis saanut jäädä maiskuttamaan Konden keittiön nurkkaan sinne varattuja herkkuja.

Supermarket

Perinteiset koeistukset ja huttu huuleen, kun kikostaminen oli saatu siihen malliin. Kurvattiin ruokailuun, mutta huomattiin matkan varrella Horrorin ja Santun pystyttämä Elvis Rockshop. Sinne siis vierailemaan, varsinkin kun näytti olevan avoimet ovet. Yllättäen olivat jo nykimässä ruokalan ovea auki hirveällä raivolla. Me sitten porukalla hieman hauskuutimme itseämme sillä taululla jossa pystyi kuvaamaan itsensä Yö-yhtyeen kanssa.

Niin… kuten paikanpäällä olleet ehkä huomasivatkin, siinä supermarketin nurkalla oli sellainen valtava plakaati, jossa saattoi ikuistaa itsensä yhtyeen kera. Hakulisen hahmolla oli kasvojen kohdalla oli aukko. Siitä sai sitten työntää oman päänsä läpi ja ikuistaa itsensä.

Todellinen syy miksi juuri Jussi kasvot puuttuivat oli ihan oikeasti tietokonevirus. Valokuvia printtaavan firman koneella majaili näet sellainen mato, että täysin sattumanvaraisesti se vaihtoi koneen sisällä prosessoitavissa kuvissa jonkun kasvot Horrorin vastaaviin. Oli näet nimittäin ajatellut hän printtaavansa muutamia kuvia itsestään ja toimittanut tuohon liikkeeseen. Tulivat sitten ilman kasvoja takaisin nämä tilatut tuotteet. Sellainen valkoinen läntti oli pään kohdalla. Näitä, tietoteknisesti ajateltuna, irtopäitä vaeltelee nyt sitten sillä koneella, joka noita tulosteita tekee. Iskee sitten sisuksistaan niitä naamoja vähän minne sattuu.

Juoruja

Tämä meidän tuloste kun saapui ennen kiertuetta ja paketti avattiin, niin hämmennys oli suuri joukossamme. Oltiin jo heittämässä koko mainosta roskiin, mutta onneksi Jaska ja Mikko muistivat nähneensä reissuillaan jossain huvipuistossa sellaisen kuvan jossa sai esiintyä voimamiehenä. Siispä sakset käteen ja hommiin. Leikattiin tuo kohta irti ja toimitettiin Särkänniemeen Kummitusjunaan sellaiseksi pelotteeksi. Kuulemma siellä ei enää uskalla huoltomiehetkään liikkua.

Kun sitten aikansa oli pelleilty siirryttiin varsinaiseen asiaan ja konsertin toteuttamiseen. Eli kitarat vireeseen ja kaikki paikoilleen, oli aika aloittaa Kiitoksen ja Kunnian jako Pohjois-Karjalaan.

Kovin oli energinen show bändiltä. Siinä mentiin eikä meinattu. Ja yleisö viihtyi. Tosin välillä illan kuorotytöt hieman tirauttivat suolaista tunnetta silmäkulmasta soitannon herkillä hetkillä. Soitannon tuoksinnassa huomasi Olli yleisössä nuoren neidin joka oli askarrellut sellaisen plakaatin jolla halusi kertoa mielipiteensä bändistä. Välillä tahtoi vain tuo teksti olla ylösalaisin juhlinnan ohessa. Olli sitten pyytämään tuota upeaa plakaatia itselleen. Ei olisi nuori fani halunnut luopua siitä, mutta antoi kuitenkin. Hieman jopa pahoitti mieltään. No mieli parani huomattavasti kun eräs roudareista passitettiin viemään vaihtokaupaksi neidille Toikan Arin rumpukapulat. Niillä oli sitten mukava naputella soitannon ohessa tahtia. Ja tuo taideteos on muuten sitten tallella. Ei tarvitse surra.

Ja hieman oli hämminkiä myös Hakulisen Jussin lauluäänen kanssa. Ei oikein meinannut aueta oikeisiin oktaaveihin aluksi. Mies myös hieman valitteli kurkun kipeyttä. Se on taas se aika, kun pöpöt jyllää elimistöissä. Jussi kertoi muuten olleensa hieman hämmentynyt erään suomalaisen tanssibändin levyttämästä Joutsenlaulusta. Ei oikein kuulemma iskenyt kappaleen tekijään. Harmissaan oli mies tästä.

Niin, nyt kun turnee alkaa olla niin sanotusti melkein loppuun taputeltu, niin laitetaanpa tähän kiertueen biisilista. Tällaisilla kipaleilla yleisöä on viihdytelty mailla ja mannuilla, turuilla ja toreilla.

Ensimmäinen osuus

1.Intro

2. Likaiset legendat

3. Särkynyt enkeli

4. Kuorotyttö

5. Laulu rakkaudelle

6. Tia-Maria

7. Sunnuntaisin kuolee kuninkaat ( Jussi )

8. Joutsenlaulu ( Jussi )

9. Oikee enkeli ( Juki )

10. Onnen hohteessa

11. Ihmisen Poika

12. Potpourré ( Likat ja Olli )

- Tuhat kilometriä luotasi

- Lasisilmä

- Kuuhullu

-Kiertolainen

- Satelliitit

-En rakasta sua enää

-Laulu meille kahdelle

Hieman happea, kahvia, Sascher kaakkua ja Juvalaista Perinnesalaattia

Toinen osuus

1. Vie mut minne vaan

2. Niin paljon me teihin luotettiin

3. Tie sydämeeni

4. Tällaisina aikoina ( Tarvittaessa Katujenkuningatar ( Miina ))

5. Särkyvää ( Duetto feat. Suvi Teräsniska )

6. Hän tanssi kanssa enkeleiden ( Jussi )

7. Parrasvalot ( Jussi )

8. Deadline ( Juki )

9. Yötä vastaanottamaan

10. Pettävällä jäällä ( Duetto feat. Annika Eklund )

11. Loisto

Encore eli Da capo eli En gang till eli We want more eli ”Soita Paranoid”-kappaleet

Kiitos ja kunnia

Rakkaus on lumivalkoinen

Mikäs tää villitys nyt on

Keikan jälkeen kävikin sitten pienoinen suhina. Likat oli nimittäin buukattu läheiseen Hotelli Kimmeliin keikalle. Teräsniskan Suvin bändi toimi taustabändinä tässä esityksessä. Kiireen vilkkaa toimitettiin tyttäret paikalle konsertoimaan. Perässä loinivat myös muutamat bändiläiset katsastamaan tuota esitystä. Ja orjien kohtalo oli mitä oli. Tavarat oli toimitettava nopeasti laatikoihinsa sillä valtatie kutsui ja huominen Oulun kasaus.

Laitetoimittajan jäädessä vielä keräilemään tavaroita suunnisti bändin oma tekninen henkilöstö suuntansa eilen lämmitetyille pahnoille maaten. Tosin Hotellin baarin kautta. Tämä myös bändin pomolle tiedoksi. Yhteisellä sopimuksella otettiin sivistyneet oluet unilääkkeeksi. ”Ja poika maksaa”. Alkoi muuten sitten työyhteisön sisällä se pojittelukin viimein. Sivistyneet huurteiset kitusiin ja maate. Huomenna pitäisi kuitenkin herättää ensin itsensä ja sitten bändi ja lopuksi kukko kiekumaan.

3.12. Oulu, Ouluhalli

On kaksi asiaa jotka ovat kyllä armottomia. Ne ovat herätyskello ja WC:n peili aamulla. Ne kertovat korutonta kieltään ikääntymisestä. Toinen soi aina päivä päivältä aiemmin ja toinen ilmoittaa taakse jätettyjen päivien määrän. Mutta eipä ollut aikaa kauhistella itseään peilistä vaan eteenpäin oli suunnattava. Ensin tietysti kylmään suihkuun (aamulla kaikki vesi mikä suihkusta tulee on kylmää) ja sitten syömään.

Alaan perehtyneet kertovat, että aamiainen on päivän tärkein ateria. Eli aamun ravintoaineet naamaan. Proteiinit, hiilihydraatit, rasvat, vitamiinit, kivennäisaineet ja hivenaineet ruoansulatuskanavaan, karkea hienonnus hampailla ja syljen entsyymit sekaan ja sitten imeytymään. Tielle sydämeen pitää kuulemma syödä hyvin äitien tekemää ruokaa että jaksaa.

Aamulla tulikin sitten huonoja uutisia Hakulisen Jussin mukana huoneesta. Ääni oli siinä kunnossa, ettei laulaminen tänään onnistuisi. Jollei nyt mitään ihmeellistä parantumista tapahdu. Tilannetta jäätiin seuraamaan jännittyneinä, että mitenköhän tässä oikein käy loppu viimein. Miinan ääni oli myöskin vähän niin ja näin, eli kuumaa juomaa ja troppeja tarvittaisiin.

Matkaan siis. Suuntana Pohjois-Pohjanmaa ja Oulu. Arvoisat matkustajat: ”Täällä puhuu koneen valekapteeni. Tervetuloa lennolle.” Tarvittavat paperit ja lentolupakirjat on hankittu Pietarilaiselta torilta sopuhintaan, lentokokemus olematon. Sää matkalla käsittääksemme kuiva, mutta pilvinen. Hienoista töyssähtelyä saattaa olla luvassa. Kiinnittäkääpä ne istuinvyöt, niin katsotaan mistä tämä vehje lähtee käyntiin. OHO!!

No onneksi ei kuitenkaan. Onneksi ollaan tukevasti maan pinnalla. Ei muuta kuin nielemään maantietä. Samaan aikaan joensuulaiset vielä vetelivät hirsiä oikein urakalla. Matkaa oli edessä vaikka kuinka ja paljon. Edeltä käsin oli startannut eräs hyvin tunnettu kulkuväline kahden hengen miehistöllä, ikäänkuin tiedustelemaan matkan varrella olevia keliolosuhteita. Ilmeisesti tällä duolla oli autossaan hieman tylsää kaiken Ronski Gangin ja Hurriganesin kuuntelun ohessa, sillä aivan arvaamatta pamahti toimittajan puhelimeen multimediaviesti.

Piti oikein huolestua kun sen avasi. Sain nimittäin lauletun joulutervehdyksen tuosta violetista salamasta. Oliko nyt kuitenkin käynyt niin, että herrojen maailmankuva ei enää kuulunut yhteisön normaalin piiriin? Olivatko riivaajat saaneet otteen tästä kaksikosta? Ei-niin-kauniita lauluesityksiä kauneimmista joululauluista saapui multimediaviesteinä jatkuvalla syötöllä. Ei… älkää pelätkö. Niitä ei koskaan julkaista, eikä tuota Sisä-Suomen Mattia ja Teppoa pyydetä studioon tekemään ”Joulun Ilosanomaa” -levytystä. Pettyneenä luulin Joulun illuusioiden loppuvan sen punanutun tarinan paljastumiseen, mutta nyt…. Kaikki se tulevan juhlan kauneus mureni noihin bitteihin.

(Niin anteeksi kaikille tämän tekstin viipyminen. Nuo saamani laulelmat olivat niin traumaattinen kokemus, että menetin työkykyni hetkellisesti. Ne aiheuttivat täydellisen Tabula Rasa-ilmiön. Voin vain vedota raportoinnissani täydelliseen hetkelliseen työkyvyttömyyteen. Ja sitten takaisin tuonne Valtatielle 22 ja Paltamoon.)

Paltamossa päätettiin sitten juoda oikein kunnon kahvit. Tarjontaa kun ei ihan hirveästi tällä välillä ole. Bussikin vaati menovettä, joten poikettiin paikalliselle huoltoasemalle jossa ystävällinen henkilökunta olikin jo suhauttanut p… eikun pihauttanut sumpit matkalaisille. Samaan aikaan kurvasivat paikalle myös virkavallan edustajat. Poliisi siinä katselivat hetken bussiamme ja tiedustelivat onko kyseessä keikkabussi. Kun vastasimme asian näin olevan tiedusteli hän että minkä yhtyeen. Kerrottuamme että kyseessä on Yö-yhtye, kertoi mies vaimonsa olleen eilisellä keikalla ja tykänneen kovasti. Ei siinä sen kummallisempaa dramatiikkaa siis ollut. Ansaitulle kahvitauolle tuo pari poikkesi. Poliisihaalarinkin sisällä on ihmisruumis joka tarvitsee ruokaa ja juomaa pärjätäkseen. Ja kupin kahvia silloin tällöin piristykseksi. Juotiin siinä sitten porukalla kahvit ja turistiin niitä näitä. Ei meillä kaikilla ole Poliisia kohtaan antipatiaa.

Matkaan oli kuitenkin käytävä pienoisen tauon jälkeen. Aikataulu painoi tiukasti päälle. Matkalla sitten taas pohdittiin kiertolaisen kohtaloa. Kotona Tampereella astelisi Pakkahuoneen lavalle viime kesänä comebackin tehnyt Sielun Veljet. Vastaanotto Ilosaarirockissa oli ollut niin mahtava, että päättivät sitten tässä syksyllä puhdistaa telakalla pölyttyneet soittimensa oikein kunnolla ja järjestää kiertueen. Julkaisivat uuden biisinkin ja kokoelmalevyn. No näkemättä jäi sekin nyt sitten taas, tuli vain tuumailtua. Ennakkotietojen mukaan tuvantäydeltä oululaisia olisi illalla tulossa viihdyttämään itseään pimeän syksyn keskellä Pikkujoulu Piknikkiin. Sinne siis. Tehtävämme ja määrämme oli olla siellä. Näin oli sovittu.

Kaupungin ylpeys

Tämän illan epistola olisikin sitten seuraavanlainen. Illassa esiintyisi muitakin artisteja kuin tämä poppoo. Illan aloittaisi Henry Ojutkankaan trio kepeällä bluesmusiikillaan. Sitten lavan valtasi kaupungin vahvistuksemme Suvi Teräsniska. Sitten ohjelmassa olisi tämän porukan esitys ja illan päättäisi Popeda.

Eihän siinä mitään muuta kuin lämä tiskiin ja mestoille. Tosin tien päällä huomasi, että se tamperelainen myyrä torstaiaamuna oli ollut oikeassa. Täällä jossain oli jo lunta.

Rakennettavaa Oulussa oli yllin ja kyllin tiedossa, joten mitään lumienkeleitä ei voinut jäädä tien viereen kuitenkaan tekemään. Popparit pistettiin perillä artistikuljetuksella hotelliin pyörimästä jaloista ja apinamiehen raivolla aloittivat tekniikan tyypit kasauksen. Suvin bändin piti päästä kasaamaan myös tavaransa ja koeistamaan äänet.

Jossain vaiheessa sitten siunaantui hetki jolloin voitiin nopeasti heittää päivällinen naamariin. Tosin täytyy sanoa että se ruokailu jouduttiin juoksemaan läpi siihen tahtiin että Michelin-kokit olisivat masentuneet. Niin ei ruokailla. Ruuan makua pääsi aistimaan vasta myöhemmin röyhtäilyn yhteydessä. Nopean ruokailun aiheuttama haitta, ei moukkamaisuutta. Ja silloin oli jo myöhäistä kiittää kokkia maistuvasta ateriasta. Olivat ehtineet poistua talosta.

Suvi Teräsniska yhtyeineen

Ilta alkoi VIP-tilaisuudella johon Henry Ojutkankaan trio järjesti taustamusiikkia soitannollaan. Täytyy sanoa että herkällä kädellä ja hienolla soundilla vetivät settinsä läpi. Ja tavarat nopeasti vaihtoon sillä seuraavaksi lavan valtasi Kolarin kultakurkku Suvi Teräsniska. Johan rupesi yleisökin lämpenemään.

Suvin setin aikana selvisi myös ettei Hakulisen Jussi pysty tänään esiintymään äänensä kanssa. Settilista esiin ja muutokset pohdintaan. Tarvittavat muutokset tehtiin ja kun kyseessä on nyt yhden setin esitys, niin Olli otti esittääkseen kaksi Jussin biiseistä. Jukille listaan lisättiin yksi kappale ja Miina… Niin taas kerran katsottiin takaoikealle ja esiin kaivettiin Miina ja ”Katujen kuningatar”. Luottopakki ikään kuin hän on. Ei aina ajoissa paikalla mutta kuitenkin. Hommansa hoitaa niin A1-luokassa, että ei ole tosi.

Siinä Suvin soitellessa bändeineen saapui paikalle myös Popeda. Olihan siitä jo viikko kun viimeksi oli tavattu, mutta voi sitä jälleennäkemisen riemua. Popedan bussissa saapui myös itse Elvis ja pisti Yön tuotemyynnin viereen kasaan Popedan vastaavanlaisen putiikin. Siinä oli oikein varsinainen supermarket. Riemu tosin loppui lyhyeen kun oli aika komentaa bändi lavalle. Ja taas mentiin. Jussin poissaolo näkyi setissä niin, että Olli lauloi ”Sunnuntaisin kuolee kuninkaat” kappaleen alkusetissä ja lopuksi ”Joutsenlaulun”.

Keikan aikana jännitettiin Helsingissä käynnissä olevaa Robert Heleniuksen nyrkkeilyottelua. Pistevoitto kehässä tuli, mutta eriäviä mielipiteitä asiasta on kyllä esitetty hyvinkin paljon myöhemmin. Jonkinlaista showta oli jo punnitustilaisuudessa ollut. Pitäisiköhän tuossakin lajissa palata antiikin aikaisiin sääntöihin jossa nyrkkeillään niin kauan kunnes vastustaja luovuttaa tai on kykenemätön jatkamaan. Silloin olisi kyseessä reilu peli.

Illan kovimmat aplodit keräsi muuten Ollin ja Suvin duetto ”Särkyvää” kappaleessa. Ne eivät meinanneet loppua millään. Ja samaan aikaan nämä kokeneemmat taustatytöt vetistelivät. Miina kääntyi katsomaan erästä roudaria ja kertoi ettei voi ollenkaan katsoa koska muuten tulee itku. Eli tästä voidaan vetää johtopäätös, että tuo roudari on pelle. Pelle kun tuo ihmisille iloa jolloin hymyillään. Surua ilmaistaan itkemällä.

No mutta... Oma laatikko

Piti sitten oikein selvittää varsinaisen setin jälkeen, että mitä siellä tavataan vetistellä. On kuulemma niin hieno ja herkistävä hetki se Ollin ja Suvin duetto, tuli vastaus. Paikalle saapuneet noin kuusituhatta ihmistä halusivat kuitenkin nähdä bändin vielä kerran. Joten encore. ”Kiitos ja Kunnia” ilmoille ja perään se lumivalkoinen. Aikataulu oli tiukka, joten äkkiä komennettiin bändi pois lauteilta ja purkuhommiin. Popeda ruopi jo innoissaan soittamaan.

Illan päätti siis Ukkometso porukoineen. Harmi vain, että keikka jäi osalta porukasta näkemättä, kun niitä kamoja piti pakata bussin perään. Viimeiset tavarat saatiin pois vasta kun Popeda oli päättänyt illan. Sitten olikin aika nukkumaanmenon. Onneksi hotellin televisio suolsi nonstoppina Ice Age 3 -elokuvaa. Todella sopivaa viihdettä nukkumaan mentäessä. Huomenissa olisi tarkoitus matkata kotiin ja uusiin seikkailuihin.

KANSALAISET! MEDBÖRJÄRE! UUDENVUODEN EXTRA

2011-12-31T08:53:00.000-08:00

Tampereella 31.12.2011

HJULAPATAA!!!! KAIKKI ÄIDIN PIKKU RAKETINRÄJÄYTTÄJÄT!!!!

Jos nyt hieman saa plagioida tuota Ikurin turbiinia tähän alkuun. Ja vaikka ei saisikaan, niin tein sen jo, että se siitä. Valitukset asiasta voi osoittaa Juvan Shellin nurkkapöytään nimimerkillä ”Rikoomies Rantasalmelta”. Se olisi sitten vuoden viimeinen päivä menossa. Tämä vuosi olisi sitten taputeltu kohta puoliin ja voidaan siirtää sinne muistojenlaatikkoon.

Huomenna eletään jo uutta vuotta, joka tarkoittaa sitä, että kaikkiin kaavakkeisiin pitää oppia rustaan vuosiluvuksi 2012. Mutta se on huomisen murheita se. Eletään nyt ensi kunnialla tämä vuosi loppuun, ennekuin aletaan kiilaamaan ensivuoden puolelle.

Se olisi sitten 2011 melkein valmis. Ei toteutuneet ne uhkakuvat, joita Neljä Ruusua orkesteri maalaili vuonna 1992 Haloo albumillaan olleella ”2011” kappaleella. Ei tarvittu kaasunaamareita kaupungilla, eikä happikaappeja sisäiseen gameettien luovuttamiseen ja uimaankin päästiin. Niin… ja Aurinkokin oli paikoillaan. Valitettavasti vain joidenkin lasten asema vähän tahtoo olla niin ja näin. Aina ei sitä parasta turvaa tosiaankaan löydy muualta kuin sieltä keräyslippaasta, joten jos nyt ensi vuotta ajatellen sovittaisiin jotain muuta linjaa porukalla? Käykö?

Heitti sitten muuten pienoisen myterin tuossa vuoden loppusuoralla. Puita kaatui ja kellään ei ollut kivaa. Sitä makaa 120 miljoonan euron edestä puutavaraa pitkin ja poikin Suomen maata. Ja aika usein juuri sähkölinjoilla. Meni meinaan sähköt monesta paikkaa, eikä niitä kaikkia ole vieläkään saatu toimitettua takaisin. Ja mediassa keskustellaan ja osoitellaan nyt syyttävällä sormella porukalla toisiaan ja mietitään, että miten tämä on mahdollista.

No… Jossain tuolla Pohjois-Atlantilla syntyi syvä matalapaineen keskus, joka liikkui itään. Norjassa tuon Dagmar-myrskyn arvioidaan olevan kolmanneksi pahin viimeisen viidenkymmenen vuoden aikana. Ruotsin yli yhä itään liikkunut matalapaineenkeskus iski maahamme Tapaninpäivänä aamusella keskituulen ollessa yli 20 m/s eli 1200 m/min eli 72 km/h. Melko lujaa vai mitä? Korkein mitattu tuulenpuuska oli ollut 31,5 m/s. Ja Kaskisissa keskituuli myrskyssä oli ollut 28,5 m/s. Ei oo ihme ettei puut pysy pystyssä. Ja ne sähkölinjat kun nyt edelleen on ilmajohtoja, niin paukkuuhan niitä, kun tukkipuuta lentää päälle.

Ongelmaksi on muodostunut vain yhteiskuntamme tämänhetkinen sähköriippuvuus. Pakasteet sulaa ja pirtit kylmenee. Ja viihde-elektroniikkahan ei myöskään toimi, eikä puhelimet. Joutuu siis ihan oikeasti viettämään aikaa ihmisten kanssa. Saas nyt vaan nähdä käykö niin, kuin tuolla ameriikan mantereella tarinan mukaan. Siellä kun meni eräästä kaupungista sähköt päivänä eräänä, oli seurauksena kymmenen kuukauden päästä synnytyslaitoksella ruuhkaa. Se nähdään nyt sitten tuolla syys - lokakuun korvilla.

Niin, se on taas aika keksiä niitä lupauksia tulevalle vuodelle. On sitten meinaan vedetty taas kaiken maailman herkkua tässä menneellä viikolla. Ruuansulatuskanava on ihmeissään sen kaiken höystön edessä mitä sinne on tungettu. Ja kaikkea kun ei kuitenkaan käytetä, on se kätevää varastoida elimistöön. Läskiksi. Näin toimii aito ja ehta luomuelimistö. Varastoi energiaa hyvinä aikoina huonoja aikoja varten. Valitettavasti se nyt ei vain sovi tähän tämän päivän terveysihanteeseen, joten niistä varastoista on päästävä eroon. Siinä yksi lupaus, joka kuitenkin jää suorittamatta.

Ja sitten ne väkijuomat… juu… niin juuri… ja tammikuu kun on ohitse, niin narks ja hörps kiirii ympäri fennoskandiaa taas. Ja körssistä luopujat. Just joo… Eiköhän taas kerran ole parempi, että kaikki me lupaamme vain olla lupaamatta mitään, mitä ei voida pitää.

Sitten onkin aika sulattaa hieman tinaa ja kipata se vesiämpäriin. Ohi siitä menee kuitenkin osa osuen kalusteisiin ja iholle. Eikä satu yhtään. Siitä osasta, joka nyt sitten sattui osumaan sinne vesiämpäriin, voidaan heijastaa varjo seinälle ja ennustaa tulevaa vuotta. Toimii ihan varmasti. Meinaan sitä valuuttaa on useampana vuonna luvannut, mutta ei ole tilille asti löytänyt ne tinataalat.

Sitten onkin aika, kaikista silmälääkäreiden, kirurgien, poliisien ja turvatekniikankeskuksen varoitteluista huolimatta, lähteä pienessä tinassa ammuskelemaan niitä raketteja. Ja luonnollisesti ilman suojalaseja. Palaa nimittäin pikkusen rahaa taivaan tuuliin niissä pommeissa. Ja muutama kämppä samalla siinä touhussa. Ilta kuudelta alkaa virallisesti ensin varovainen häirintätulitus, joka puolen yön aikana kiihtyy varsinaiseksi tykistökeskitykseksi. Ja lemmikit painavat hännät koipien välissä ja mahat kuralla sänkyjen alle piiloon. Lähtee siinä paukutuksessa illan aikana muutama sormi ja silmäkin. Käsikirurgit ja silmälääkärit kiittävät ja taas Kela korvaa.

Huomenissa sitten heräillään tukanjuuri kipeänä kuuntelemaan Mäntyniemen emännän puhetta. Paitsi tietysti ne uutterat, jotka juhlakansaa ovat holhonneet ja huoltaneet eri tavoin viimeisten tuntien aikana. Tätä sorttia uransa viimeisen televisiopuheen pitää Tarja. Kiittelee kaiketi kamalasti kuluneesta ja kaivaa joitain epäkohtia esiin yhteiskunnastamme. Ei ne kuitenkaan mihinkään muutu. Paitsi vuoden päästä sen ”Med smörgåssare” sanoo joku muu. Se mikä on kanssa on varmaa, niin huomenna kaikki on kalliimpaa. Verottaja tulee, verottaja nappaa, verottaja ei muuten kuuntele Abbaa.

Mutta niin kuin tuli todettua, ne on huomisen murheita ne. Tässä pitäisi nyt jotenkin vetää yhteen tuo kulunut vuosi. Jaahas…

Näitä aikoja se oli kun tämän blogin pitämisestä alettiin puhua. Ei toimittaja muista, mutta näihin aikoihin. Paljon on mahtunut asiaa vuoteen. Japanissa järisi maa ja Euroopassa talous. Oli kylmää ja kuumaa keliä, ei meinattu saada ”Jytkyn” jälkeen hallitusta kasaan, oli vuotoa ja skandaalia, bändejä perustettiin ja hajotettiin, levyjä julkaistiin ja kiertueita tehtiin… Kuka niitä nyt enää oikein muistaa. Jos nyt kiinnostaa, niin lukekaa historiikeista.

Tällä porukalla keikkoja oli reilut 80 viime vuonna. Kuluneen vuoden aikana reissattiin Saariselkä – Tallinna välillä ja kansaa viihdytettiin. Varovainen arvio on, että katsoja määrä on jossain 100 000 kieppeillä. Tarkkaa väkimäärää ei pysty sanomaan, kun ei sen naksun kanssa tullut oltua kaikkia vastassa. Kolmekymppisiä vietettiin ison kiertueen merkeissä, joka kahteen laivaan lopetettiin. Uusia biisejä tuli ulos neljä sillä kokoelmalevyllä ja sen sellaista.

Ensi vuosi tuo uudet hommat eteen, eli bändi painetaan studioon ja keikoillekin saavutaan sitten kesällä. Syksyllä on luvassa jotain… hmmm… no näette sitten. Että, tuota ja joo… Ei kai tässä nyt sitten muuta.

PAITSI TIETYSTI ETTÄ

Älkää hölmöilkö tänäänkään ratissa, ravintolassa tai missään!

Mekään emme hölmöile, varsinkaan ilotulitteiden kanssa. Annamme ammattilaisten hoitaa asian. Siis sen ilotulituksen, ei hölmöilyä. Oy Pyroman Finland Ltd hoitaa homman turvallisesti ja näyttävästi.

http://www.youtube.com/watch?v=UUJIMd7ssds

HALUAMME TOIVOTTAA HYVÄÄ, ONNELLISTA, ILOISTA JA MENESTYKSELLISTÄ UUTTAVUOTTA 2012 KAIKILLE SÄÄDYILLE!!!

EXTRA JOULUBLOGI

2011-12-24T00:33:00.000-08:00

24.12.2011 Tampereella

Hei kaikki Joulupukin pikku apulaiset!!!

On taas se aika vuodesta. Parin tunnin kuluttua Suomen Turussa yks jeppe kiipee parvekkeelle julistamaan Joulurauhan. Sitä sitten tuijotetaan televisiosta, mutta ei se rauha siitä ala. Perheen äidit painaa päämärkänä ohimosuonet pullottaen Jouluherkkuja pöytiin. Muutama tiukka sana pääsee, kun hermo palaa ja uuneissa vähän muutakin.

Keikkarintamalla bussit ovat suunnistaneet kotiin lepäämään jakaen soittajat ja roudarit koteihinsa pukkia odottamaan. Kaikille ei kuitenkaan koita juhlapyhiä, joten Kiitos ja Kunnia niille, jotka töissään pyhät viettävät. Tämä koskee nyt sitten kaikkia ammattiryhmiä, emme ala erittelemään. Mutta töissä on porukka näinäkin pyhinä.

Viime viikot on nyt sitten painettu selkä vääränä erilaisia kauppoja lävitse kauheassa ruuhkassa. Herkkuja on kannettu kotiin ja imuri on huutanut hoosiannaa. Ei sitä Daavidin poika laulua, mutta moottori punaisena on saanut painaa hooveri. Kuusimettälläkin on rämmitty ja taas on ilmaston muutosta vauhditettu, kun niitä puita on katkottu ja sisälle kannettu.

Soitteli juuri äsken bändin pomo Olli tuolta kaukoidästä lomamatkaltaan. Pyysi välittämään Jouluterveiset kaikille tasapuolisesti. Pyysi samalla hakemaan Mikon ja Jaskan studiolta pois Joulun viettoon. Ovat työstämässä siellä keväällä julkaistavaa DVD:tä. Daffy pakeni maaseudun rauhaan Jouluksi ja lähetti sieltä Postiautolla terveiset. Noudamme ne matkahuollosta heti seuraavana arkena.

Se ei sitten tullut valkoista Joulua. No tämä helpotti sen verran haravointityötämme, ettei Toikan Aria tarvinnut etsiä maastosta hiihtoladuilta. Saatiin nimittäin tehdä haravointi mukavasti autolla ajellen ja lenkkipolkuja kierrellen. Ei meinaan tykkää oikein nuo hiihtäjät, jos siinä latu-uralla autolla ajelee. Lähetti kanssa kovasti kaikille terveisiä, kun Joulusaunaa ruvettiin puhumaan.

Porista saapui myös puhelu. Jos siitä murteesta nyt jotain ymmärsi, niin oli puhelimen toisessa päässä Hakulisen Jussi, joka omal taval sen Joulun toivotti. Ihmeteltiin siinä miksi se pukki roikkuu taas naru kaulassa kuusessa.

Tyttäristä Suvi käänsi keulan kohti pohjoista ja "Hei mummoa". Molemmat mummot on esitelty, mutta en kirveelläkään muista kumpi on kumpi. Terveiset molemmille täältä etelästä. Kun kerran sieltä niitä terveisiä tänne pyydettiin lähettämään. Samoin lähettivät Miina Porist ja Annika Sibbosta Jouluterveiset.

Juki taasen valmisteli lomalle lähtöä. Soitti tuolta lentokentältä ja pyysi siinä terveisensä kertomaan. Juvalta saapui myös puhelu. Siellä malttamattomana istui mies uuninluukun edessä ja tuijotti siellä muhivaa kinkkua. Kertoi ohjelman olevan hieman yksitoikkoinen, mutta kiinnostava. Kerrottiin sitten että parempia ruokaohjelmia tulee televisiosta, sieltä olohuoneesta.

Tekniikan pojille olikin sitten varattu ohjelmaan hieman teknistäavunantoa. Keli kun on mikä on, soitteli tuolta Sallasta sellainen ukko ja pyysi apua. Reki ei kuulemma kulje, kun ei ole lunta. Järjestettiin sitten erilaisia pyörä virityksiä hälle.

Pyysi vielä yhtä palvelusta. Kiire painaa päälle kuulemma ja viime Joulusta oli jäänyt hieman ikävä maku, kun eräs hyvin tuntemamme oli päässyt puraisemaan. Vuosi olikin mennyt antibioottikuurilla. Kädessä ollutta tulehdusta oli hoidettu pois. Lupasimme auttaa ja toimitimmekin Horrorin lahjan perille. Paketti sisälsi muuten kolme pakettia Sinistä-lenkkiä, paketin näkkileipää ja konjamiini pullon. Sellaisen pienen, minibaari kokoisen. Hieman murisi annettaessa mutta leppyi kyllä kun sai käteensä. Ja tulihan sieltä lopulta myös hymy ja kiitos.

Näin ikään...

Haluammekin kiittää kaikkia kuluneesta vuodesta ja toivottaa hyvää ja rauhallista Joulua!!!

JYSKÄSTÄ ULKOSATAMAAN

2011-12-16T05:29:00.000-08:00

25.11. Jyväskylä, Paviljonki Areena

Henkisesti raskaan, jopa traumaattisen kotimatkan jälkeen onkin viikko mennyt lähinnä sängyn alla piilossa. Loppuviikosta sentään uskaltautui sieltä pois, sillä tien päälle oli lähdettävä. Keski-Suomessa olisi illan ilakoinnit tiedossa. Painajaisiin ei enää ilmestynyt klovnimeikein varustettu Horrori hokemaan mantramaista ”Siitäs sait… Ha!” hokemaansa, joka aina päättyi infernaaliseen nauruun. Edellisen yön oli jopa pystynyt nukkumaan kokonaan. Olipas kokemus.

Riittääkö nää nyt ihan varmasti??

Siispä… tukka ojennukseen ja antiperspirantti kainaloon ja urille mars! Tosin tuo raikastautuminen on loppuviimein ihan turhaa hommaa. Meinaan pukkaa taas kohta hiki, kun alkaa kamojen kanssa resuaminen. On sentään kuitenkin yritetty ja se riittäköön.

Matkaa ei tälle viikonlopulle pääse kertymään ihan hirveästi, eli sellaisia pikku pistoja vain nämä esiintymiset. Siispä uutiskatsaus nopeasti käyntiin ennenkuin alkaa varsinainen askartelu. Menneellä viikolla mediaa ja kansaa ovat puhuttaneet valelääkärit. Eli plasebolisenssiaatit. Näitä lääketieteellisessä ”opiskelleita” on nyt löytynyt niin Helsingistä, kuin Tampereeltakin.

Arman Alizad, tiedättehän tämän vaatturin ja mediapersoonan? Viimeaikoina kiertänyt maailmaa tutustumassa erilaisiin taistelulajeihin ja siinä samassa otellut ammattilaisia vastaan. Hän jossain radiohaastattelussa kertoi kokemuksia tuolla itärajan takana tapahtuneesta kuvausmatkasta. Venäjä on kuulemma maa, jossa mikään ei toimi, mutta kaikki järjestyy. Näin tässäkin tapauksessa.

Nämä valelääkärit ovat tilailleet niitä tutkintotodistuksia tuolta Venäjältä. Hintahaitari on pyörinyt käsittääksemme jossain 500 – 10 000 euron välillä. Ongelmalliseksi tämänkertaisen jupakan tekee se, että terveydenhuollon ammattilaisia valvova viranomainen Valvira on nyt töpeksinyt oikein urakalla. Heidän rekistereihinsä lähetettyjen tutkintotodistusten aitoutta ei ole tarkistettu, joten nämä henkilöt ovat ikään kuin olleet virallisia ammatinharjoittajia väärin perustein. Että näin… Kuka valvoisi valvojaa??

Safety Car

No matkamittari keräsi kilometrejä ja baana aukeni edessä. Kunnes taas kerran eteemme ilmestyi tulppa. Nyt ei kyseessä ollut kuitenkaan sellainen virallinen safetycar vaan pauttiarallaa 15 metrinen harmaa pötkö. Popeda se siinä taivalsi keikkamatkallaan Kuopioon. Veljellisesti tietysti soitimme heti etummaiseen bussin että voisivatko herrat ystävällisesti siirtyä syrjään edestämme, että pääsisimme ajoissa perille. Lupasivat avata autossa nitro-hanan tai vaihtoehtoisesti painaa Ritari Ässästä tuttua Turbobuust-nappulaa, etteivät olisi jaloissa. Sompailtiin sitten porukalla Patalahden vanhalle Essolle tauolle ja vaihtelemaan kuulumisia. Voi sitä jälleennäkemisen riemua.

Illan yleisö

Aikataulu painoi kyllä sen verran päälle, että jätimme Popedan poijjaat noutopöydän ääreen ihmettelemään tarjontaa ja jatkoimme matkaa. Hommahan menisi muuten pelkäksi seurusteluksi. Paviljonkiin oli kiirehdittävä.

Hieman hankalan peruutusoperaation jälkeen päästiin töihin. Aiemmin käytössä ollut oviaukko nimittäin ei ollut enää käytössä. Paikanpäälle oli tulossa niin paljon väkeä, että lavarakennelmaa oltiin jouduttu peruuttamaan aiemmin totutusta. Tehy ja Jyväskylän Sote (ilmeisesti sosiaali – ja terveystoimi) nimittäin järjestivät pikkujoulunsa keikan yhteydessä. Eipä muuta kuin tervetuloa Hermannin-nuorisoseuralle.

Tavarat kasaan ja odottelemaan. Kaikki valmiina illan koitosta varten. Huttu huuleen… mitäs… Nuori neiti Teräsniska istui pöydän päässä ja osoitteli LED-taskulampulla yhtä ruokailijaa. Tarkemmin katsottaessa kyseessä olikin toinen seuraajaheitinmies. Täytyi oikein mennä varmistamaan oliko Suvi päättänyt kostaa valopallomiehelle keikkojen aikaisen kirkkaan valon sohottamalla nyt ruokailevaa roudaria suoraan silmiin. Ei ollut. Taustalaulajan toimenkuvaa oli laajennettu niin että valaisi tämän roudarin ruokailua. Salaatissa oli nimittäin niitä ”kitkerään makuusia marjoja joota reikkalaaset laittaa joka ruokahan. Niitäkin on joku joskus maistanut ja nyt niitä on joka paikassa.”

Sovittuna oli myös, että Olli vierailee Tehyn tilaisuudessa sanomassa muutaman sanan. Suvi halusi liittyä mukaan, sillä neitihän haaveilee työskentelevänsä terveydenhuoltoalalla myös. Suvin äiti on nimittäin kyseisen alan ammattilainen ja verenperintö vetää myös neitiä alalle. Poistuivat siitä ohjattuna sanansa sanomaan, eikä mennytkään pitkään, kun jostain hallin perukoilta kuului järjetön huuto. Olivat ilmeisen tyytyväisiä vieraisiinsa nämä Tehyläiset.

Pientä huolta ja murhetta siinä odotellessa aiheutti Hakulisen saapuminen paikalle. Mies taivalsi läpi tuulen ja tuiskun, mutta kun herra Murphy laittaa sormensa peliin niin tietäähän kuinka siinä käy. Mies oli Porissa unohtunut ajatuksiinsa niin, että lähdön hetki meni hieman kintaalle niin sanotusti. Eikä matkan tekokaan sitten sujunut ihan oppikirjan mukaan. Onneksi mies ilmestyi paikalle ajoissa ja taas kerran oltiin yhes koos, joten…

Introduction käyntiin ja kaikki paikoilleen. Tämän kiertueen areenakeikoilla, missä vaan tilaa on, on bändi aloittanut sellaisen verhon takaa. Tälle verholle on heijastettu kuvakollaasia bändissä nyt soittavista jäsenistä. Lähtevät lapsuudesta ja päättyvät Ollin kuviin. Taustalla soi Tikanmäen Anssin sovittama intro- eli alkusoittonauha, jossa on Yön kappaleita vuosien takaa. Anssi on antanut introssa uuden ilmeen kappaleille ”Häät”, ”Laulu meille kahdelle”, ”En saanut sua pilviin”, ”Pilvenpiirtäjät”, ”Satelliitit” ja ”Joutsenlaulu”.

Intron pyöriessä kankaan takana bändi asettuu paikoilleen ja neljännellä käyntiin. YY-KAA-KOO ja menoksi. Samalla etummainen kangas tipahtaa ja bändi jää soittamaan harson taakse. Yleisön reaktiot ovat olleet mielenkiintoista katsottavaa. Ensimmäisen kankaan tipahdettua yleisö reagoi välittömästi keikan alkuun. Koukku on kuitenkin siinä, että on olemassa toinenkin kangas, jonka takaa ensimmäinen kappale kiskaistaan ilmoille. Harson takana ja paikoillaan seisovat soittajat painavat menemään. Toisen biisin alussa tämä läpinäkyvä harso tipahtaa, ja katso, keikalla onkin taas uusi alku.

Jaa... tulihan sitä väkee

Kun se toinen harso oli tipahtanut, aukeni eteen varsinainen yleisömeri. Piti oikein käydä kysäisemässä tuotannosta väkimäärää. Sellanen viis tonnia oli vastaus. Eivät menneet hukkaan paikalle järjestetyt viivelinjat. Saatiin ääni kantamaan hallin perille saakka. Normistäkillä olisi jäänyt kuulematta takariviltä illan anti. Paviljongilla kun ei tuota korkeutta niin hirveästi ole että sitä äänentoistoa saisi tarpeeksi korkealle roikkumaan.

Väki ja bändi viihtyi. Mikäs siinä paiskoessa kiivaimmassa pikkujouluajassa settiä menemään, tuumivat bändiläiset ja soitto maistui. Aika kuitenkin riensi ilakoinnin mukana, joten tuli aika lopettaa ja kumartaa illan yleisölle. Ja outro soimaan.

Hiljaisuuteen johtava loppusoitto siis tämä outro. Saarivaltakunnan anglikaanisesta kielestä johdettu termi, missä aiemmin esillä ollut intro ja out yhdistetään noin näppärästi. Tämän kiertueen outrossa Tikanmäen sovituksen ovat saaneet ”Rakkaus on lumivalkoinen”, ”Vieraskirja”, ”Pettävällä jäällä” ja ”Parrasvalot”. Ja taas hieman kuvia vuosien varrelta. Näin päättyi ilta Jyväskylässä. Oli aika kerätä tavarat ja suunnata Suomen Turkuun. Nyt tosin kiertäen lähtöruudun kautta, eli Tampereelle unille.

Kotiin matkattiin läpi öisen pohjoishämäläisen maiseman. Kiertueen puoliväli oli ohitettu viimeviikonloppuna jossain Kokkolan ja Seinäjoen välillä. Oikein mukavasti on mennyt touhut tällä turneella. Tätä pohtiessa tulikin mieleen miten vaivatonta homma on nyt ollut. Ainoa suuri mysteeri on, että mikä on paukkupissa???

26.11. Turku, HK Areena

Uusi aamu ja uusi epistola edessä. Ennen puoltapäivää luomet auki, vaikka hieman väkisin, ja bussi liikkeelle. Turussa nimittäin odottaisivat uuden yleisön immeiset. Eli hehkutulpat kuumaksi ja kone käyntiin. Eteenpäin olisi jouduttava. Ei saa jäädä sänkyyn makaamaan.

Kokoontuminen taas kerran Telakalle. Paradoksaalista eikö?? Yleensä kun bändi menee telakalle ei tapahdu mitään. Tässä poppoossa kun mennään Telakalle, lähdetään keikalle. Selvennyksen vuoksi, niin tuo Telakka on ravintola Tampereella, jonka edestä tavataan lähteä liikkeelle. Ei siis sieltä Telakalta vaan siitä edestä. Vähän niin kuin helpoin paikka kaikille halukkaille saapua paikan päälle ja könytä Möykkärin uumeniin.

Kovin olivat uupuneen näköisiä paikalle saapuneet. Varsinkin hotellimajoituksessa olleet. Epäiltiin muulla porukalla tietysti, että nyt se kuuluisa Joro olisi vaatinut jäljilleen Tampereen yöhön. Väärin meni. Vaikka porukkaa oli piipahtanut kylällä, oli väsymyksen takana vähän arkisempi asia.

Poppoo oli näet majoitettu läheiseen Villa-hotelliin. Sisustuksen yhteydessä joku asiansa osaava oli tähän vanhaan viljamakasiiniin tehtyyn hotelliin sitten kiinnittänyt huoneen seinälle lampaan kuvan. Jotenkin liittyy kuulemma siihen Villa-teemaan. Anyway, sanois amerikkalainen tähän väliin. Tuo lammas oli sitten tuijotellut lepäävää ensin sillai tarkkaillen, sitten tuijottaen ja lopulta psykopaattisesti toljottaen. Oli kuulemma ruvennut vaivaamaan porukkaa siihen malliin, että yöllä oli taulua yritetty peittää peitoilla ja muilla, jotta pystyisivät valvovan silmän alla nukkumaan väsyneet matkaajat.

No, ei sentään häirinnyt valoisuus nukkumista. Muut olivat syyt. Eipä häiritse tuolla Utsjoellakaan valoisuus enää yöpuulle kävijää. Se painui sitten aurinko mailleen tänään samoihin aikoihin kuin me lähdimme matkaan. Nousee seuraavan kerran ensivuonna. Tammikuun 17. Kello 11.57.

”Aurinko kun päätti retken,

siskoistaan jäi jälkeen hetken

päivänsäde viimeinen.

Hämärä jo mailleen hiipi,

päivänsäde kultasiipi

aikoi juuri lentää eestä sen…”

Se on siis yö Utsjoella. Kaamos on hiipinyt jostain pohjoisesta ja taittanut päivän selän. Hiipi vielä hetken etelää kohden, ennenkuin Telluksemme saavuttaa elliptisen kiertoratansa käännöspaikan singahtaen samantien uudelle kierrokselle. Ja kas.. myös kaamos väistyy taas vuodeksi. Tai ainakin aiemmin on näin tapahtunut. Arviolta 4,5 miljardia kertaa.

Miina Magia

Että jos nyt jostakusta tuntuu oma työ hieman yksitoikkoiselta, niin miettikääpä tuota maapallon hommaa. Vuodesta toiseen kiertää Aurinkoa ympäri ja siinä samassa oman akselinsa ympäri. Kun nyt on arvioitu viisaiden kesken, että Maalle on ikää kertynyt tuo 4 500 000 000 vuotta. Ja siihen päälle 365 kierrosta itsensä ympäri vuodessa, voidaan arvioida että niitä kierroksia on kaiken kaikkiaan kertynyt sitten sellaiset 164 250 000 000 kappaletta. Ei ihme jos hieman huippaa. Sopii nimittäin kokeilla tuollaista pyörimistä. Samaan aikaan sitten heitellään kivillä, erikokoisilla sellaisilla ja lujaa. Ole siinä sitten, kun vielä pinnoitetaan populaatiolla joka repii, raastaa ja raiskaa pintaa.

Kakkonen

Ja matka jatkui. Tylsää kun taas kerran oli, pidettiin eräänlaiset hattukestit bussin uumenissa. Erilaisilla päähineillä kisailtiin paras hattu ja rooli kisassa. Voitto meni tuonne taustalaulajaosastolle. Onneksi vanha pääkaupunki avautui kuitenkin eteemme ja niin myös sen ylpeys HK-areena. Päästiin tuollaisista roolileikeistä. TPS:n kotikaukalo. Monta mestaruutta nähnyt kiekkopyhättö. Sen uumeniin sukelsimme tällä kertaa. Siellä niitä mestaruusviirejä roikkui rivissä.

Meidän rauhassa kikostellessa esitystämme pystyyn oli Lahden jäähallissa hieman erilainen tunnelma. Lämpöä oli päässyt syntymään Pelicansin ja Hifk:n välisessä ottelussa oikein kunnolla. Ja penalttia oli jaettu ennätysmäärät. Piti oikein tarkastaa tietolähteistä, että mikä on jääkiekon tarkoitus, tavoite ja tehtävät. Ilmeisesti olivat nyt menneet puurot ja vellit taas kerran oikein kunnolla sekaisin. Jääkiekon tarkoitus kun on toimittaa kiekko vastustajan maaliviivan ylitse niin, ettei vastustaja pysty samaan suoritukseen omassa päässä. Tavoitteena on tehdä niitä maaleja enemmän kuin vastustaja ja voittaa näin ne pelit. Jääkiekon tehtävä onkin sitten liikunnanriemun kautta luoda yhteisöllisiä ja kansallisia onnistumisentunteita seurakannattajien ja kansojen keskuudessa. Nuo Lahden tapahtumat olivat jotain aivan muuta. Käsityksemme mukaan nyrkkitappelut eivät kuulu jääkiekkoon. Jos nyrkkeillä haluaa, kannattaa ostaa hanskat, riisua paita ja mennä kehään. Siellä saa nyrkkeillä.

pyrotekniikkaharjoitukset. Tarkoituksena ei mitenkään ollut aiheuttaa HK-areenalle materiaalista haittaa pommittamalla tai aikaansaada mitään viranomaisoperaatiota räjähdysaineiden suhteen. Sellaisia pikku paukkuja vain ruuvailtiin tehosteiksi lavarakenteisiin.Lämpöä oli meillekin luvassa illan kuluessa. Keikan yhteydessä pidettiin tulevaa Hartwall-areenan keikkaa varten pommitreenit. Siis sellaiset

Pommipalaveri

Iänenkoeituksessa vielä hieman hinkattiin kapellimestarin johdolla stemmoja ja sitten alkoi pyrovalmennus. Nauhoitettiin pommimiehelle muutama video niistä paikoista joihin iskeä ja sitten esiteltiin bändille hieman minkälaisia paukkuja on tulossa. Myöhemmin käytiin sitten takahuoneessa vielä pommipalaverissa ne paikat läpi, missä jotain tapahtuu. Näin olisivat kaikki tietoisia ettei kurkista mikään ylimääräinen kalsariin kesken keikan.

Pohdittiin sitten ruokailussa porukalla viisaat päät yhteen lyötyinä, että mitenköhän on, mahtaako Turku palaa taas tänään noista meidän pommeista. Kuuluisa on nimittäin se legendaarinen Turun palo. Neljäntenä päiwänä syyscuuta 1827 kävit näet niin, että kauppias Carl Gustav Hellmanin talossa pääsi tulikukko irti. Kauppias Hellmannin ollessa matkoilla Tukholmassa syttyi hänen nawettansa palamaan. Syytettynä tulen huolimattomasta käsittelystä oli ensin palvelijatar Maria Vass. Myöhemmin voitiin kuitenkin todeta walkean päässeen syttymään Hellmannin naapuritalon sawupiipusta tulleista kipinöistä.

Turun tuomiokirkon kellot soittivat walkean päässeen irti, mutta kaupungin porvariston ollessa markkinoilla Tampereella (no joku järki on sentään ollut jo tuolloin turkulaisilla) ja Turun ylioppilaiden ollessa lomalla, jäi venäläisten sotilaiden avun varaan kaupunki. Komennus tulikukon taltuttamiseksi meni kuitenkin enemmänkin ryöstelyksi joten niin pääsi walkea lewiämään hallitsemattomaksi. Aiemmin olivat turkulaiset onnistuneet polttamaan kaupunkinsa jo 30 kertaa. Nyt kuitenkin tuli tuhosi 11 000 turkulaisen kodin talven tehdessä tuloaan. Henkensä menetti 27 ihmistä ja parisataa sai vammoja 4.- 5.9.1827 riehuneessa palossa. Sittemmin kaupunki on tulikukolta säästynyt.

Näitä ynnäillessä Mikki Hiiri osoitti taas kerran, että oli aika marssittaa popparit lavalle. Väkeä oli kertynyt kuin pipoa lehtereille. Tuotantoporras ilmoitti summittaiseksi luvuksi 5600 katsojaa illan esitykselle. No niin… Viikonlopun saldoksi saadaan sen kuuluisan Ojalan laskuopin mukaan sitten 10 600 katsojaa. (Luvut eivät ole tarkkoja toim. huom.) Intro siis pyörimään, soitto kulkemaan ja pommit paukkumaan.

Ilman suurempia murheita kulki illan anti. Perinteisesti duetoidessaan Suvin kanssa on Olli tavannut esitellä neidin ja toivonut pääsevänsä edes vierailemaan taustalaulajaksi nuoren neidin omalle juhlakiertueelle kymmenen vuoden kuluttua. Annikan kanssa esitetyssä duetossa on Ollilla taas ollut tapana sanoa tai laulaa jotain Annikalle. Tänään kuulimme pätkän Elton Johnin ja Bernie Taupinin säveltämästä ja sanoittamasta 1970 ilmestyneestä ”Your Songista”. Leskisen Juice siihen käännöstekstin teki ja kyseinen kappale löytyy ainakin Mustajärven Paten Lago Nero soololevyltä vuodelta 1988. ”Sinun laulusi” soi illassa pienoisena ekstrana. Kaunis laulu, joten laitetaanpa Ikurin Ukkometson esittämään versioon Youtube-linkki tähän perään.

http://www.youtube.com/watch?v=XQuCJEtIqI8

Samaisen kappaleen on levyttänyt myös ainakin Alwari Tuohitorvi vuonna 1972 singlenä. Tosin ei Leskisen sanoittamana. Ähtäristä alkunsa saaneen Alwari Tuohitorven lannanlevittäjät säesti muuten Jukka Kuoppamäkeä ennen oman uransa alkamista. Tätäkin bändiä tuottanut Sundqvistin Mika on muuten bassotellut tuossa bändissä. Ja Seppo ”Kala” Alajoki ja Seppo Tammilehto ovat sen riveissä esiintyneet.

Loppuun vielä paikallinen keikkajärjestäjä ja tilaisuuden promoottori ojensi Ollille Kultalevyn tehdyistä keikoista kuluvan juhlakiertueen kunniaksi. Niin päättyi ilta Turussa, joten oli aika pakata tavarat kiireen vilkkaa ja kiirehtää takaisin Tampereelle nyt kun Myllysiltakin on tamperelaisvoimin rakennettu uudelleen. Ettei vain pääsisi tarttumaan se kuuluisa Turun tauti.

MISS' LAAJA AUKEE POHJANMAA

2011-12-08T23:46:00.000-08:00

Tampereella 9.12.2011

NO HIP HEI TAAS!!!

Ja anteeksi taas kerran, että kesti päivitykset. Syitä on monia joten ne niistä. Ei jäädä selittelemään urheiluruutuun miksi näin kävi, vaan leuka rintaan ja kohti uusia vastoinkäymisiä.

Kaikista uhkailuista huolimatta saatiin sentään jotain kuvia tästä reissusta tänne. Laatu vain ei ole kovin hyvä. Ei tietenkään, kun ensin piirrettiin lyijykynällä muistin varasta luonnokset ja sitten erilaisilla kuvankäsittely- ja kaappausohjelmilla niitä rakenneltiin. Että tämmösiä tällä kertaa...

Ja sitten vain Pohjanmaan suuntaan kerronnallisessa muodossa. Luvassa ei kuitenkaan ole mitään Antti Tuurin tasoista kerrontaa päivistä Pohjanmaalta.

18.11. Kokkola, Jäähalli

No ni!! Lomat olisi sitten tältä erää lusittu. Eli koneen ääreen jälleen. Lomamatkaa ei kuitenkaan ehtinyt pitämään, eikä aurinkorannoista nauttimaan, vaan kyllä se aika pääsorvin ääressä kului. Ja niin kuin Konden raportista huomaa, Kuopiossa työmatkalla käytiin. Kesti vain hieman orientoitua takaisin näyttöpäätetyöskentelyyn ja siksi tässä taas hieman laahataan. Kuopion reissun jälkeen vietettiin nimittäin taas sitä päivää jolloin perheenpäätä muistettiin edes vartin verran aamulla. Paasilinnan Arton sairastuttua jäi vuosittainen Paasilinna-päivitys saamatta, mutta onneksi maamme kaakkoiskulmalla syntymän ihmeen kokenut pseudonyymi Ilkka Remes oli julkaissut uuden jännitysteoksen. ”Teräsleijonan” ääreen uppoutuessa meinasi muu maailma unohtua. Joten tässä vaiheessa pakko hieman mainostaa. Suosittelemme sekä Arto Paasilinnan sekä Ilkka Remeksen tuotantoon tutustumista. Syväluotaavana analyysina vain yksikertaisesti siitä syystä, että ovat niin hyviä.

Pyydän nyt kuitenkin huomioimaan Konden esittämän piikittelyn tuolta Kuopion reissusta erästä nutipäätä kohtaan. Ja varsinkin siihen laulelmaan, joka kuultiin bussin perää tyhjennettäessä. Ei se niin kauhea ollut kuin Konde antaa ymmärtää. Tosin myönnetään samalla, ettei se myöskään mikään kaunis esitys ollut. Huomaa kyllä, että ”savusaunassa” vietetty aika on syövyttänyt savonmiehen aivoihin vain Ronski Gangin, Hurriganesin ja Peer Güntin sointukulkuja. Tietysti on ymmärrettävää, että ylipainehoito se tuossakin toimii. Katalyyttinä toimii kaiketi nikotiini. Tai sitten kielimuuri on vain niin syvä, koska Konde ei tunnistanut Juha Tapion tuotannosta lainattua ”Ohikiitävää” kipaletta. Sanat nyt kyllä hieman muuttuivat, koska kipale pölähti esittäjänsä päähän emeritusroudarin valitettua hiekan tarttumista jalkoihin juuri rampin kohdalla. Mutta se siitä…

Tai ei sittenkään… Levylaulajaa ei tosiaankaan tuosta tyypistä saa. Toisin kuin eräästä savolaisesta. Onneksi tuo ilmoille päästetty esitys ei kantautunut kappaleen alkuperäisesti esittävän ja luovuutensa siihen laittaneen Juha Tapion korviin. Esitys olisi nimittäin varmasti murentanut hänen maailmansa. Sama jos kävisi hitleröimässä vaikkapa Mona Lisan Louvressa. Sen sorttinen häväistys kaikessa vilpittömyydessään tuo esitys kuitenkin oli, että kotimatkan ajaksi sidottiin syytetty kollektiivipäätöksellä bussin kardaaniakseliin kiinni. Sai sitten sanktiona pyöriä siinä muutaman tuhat kierrosta kotimatkalla. Eli hieman tarkemmin räknättäessä matkan kestäessä Kuopio – Tampere välillä noin neljä tuntia eli 240 minuuttia ja kierrosluvun ollessa keskimäärin noin 1500 rpm tulee tuosta arvioiduksi kierrosmääräksi 360 000 kierrosta asianomaiselle pyöriä akseliinsa sidottuna.

Mutta, mutta… kalenterissa ja kiertuepaidassa oli kirjoitettuna tälle päivälle matka Kokkolaan. Kokkolan Jäähalli olisi esiintymisareenana illan kemmakoissa. Ja sitten matkaan. Viime viikonlopun kollektiivisesta rangaistuksesta aiheutunut sisäkorvan tasapainoelimen häiriö ja vertigo olikin sopivasti loppunut joten dieselkone käyntiin, porukka kyytiin ja menoksi.

Matkaa oli taas edessä, joten ajantappohommiin. Päädyttiin siinä sitten joutessamme pitämään yhteiskuntatieteiden alaista seminaaria aiheesta maahanmuuttajien kohtelu skandinavisessa lastenkirjallisuudessa ja terveen työläisjärjen käyttö asioiden suhteutuksessa. Iltalehti nimittäin uutisoi taannoin saksalaisesta tutkimuksesta, jossa on todettu Astrid Lindgrenin Peppi Pitkätossu-kirjojen olevan näkyvästi rasistisia. Itse Peppi Pitkätossu ei tutkijan mielestä ole rasistinen, mutta tarinat sisältävät rasistisia viittauksia. Esimerkkinä mainitaan Pepin isän n……kuninkuus. Että näin! Pitäisiköhän nyt kuitenkin muistaa, että Peppi Pitkätossu-kirjat julkaistiin 1946–1948 välisenä aikana. Tai siis kolme Peppi-romaania ilmestyi tuolloin, useita kuvakirjoja onkin sitten ilmestynyt myöhempinä aikoina. Emme kyllä itse ole olleet paikan päällä katsomassa maailman menoa maailmansodan jälkeisessä yhteiskunnassa, mutta jos saamme olettaa, niin maailma ja ihmisten maailmankuva on tuolloin ollut hyvinkin erilainen. Yhteiskunnan normit ja tiedostavuus on ollut kerta kaikkiaan toista maata. Samoin normit. Olihan 50-luvulla eräässä länsimaassa vallalla erittäinkin voimakas kommunismin pelko ja voimakas rotuerotteluajattelu, omine lieveilmiöineen. Tai 30-luvun oppikirjat, miten niissä asiat ilmaistaankaan. Jos nyt kuitenkin olemme väärässä, niin anteeksi että olemme kasvaneet yhteiskunnassa jossa Tarzan, Peppi Pitkätossu ja Mustanaamio olivat lasten suosikkihahmoja ja herkkuina nautittiin L…-Pekkaa, N……suukkoja ja samalla kun luettiin Tintin seikkailuista Kongosta. Rasistisen leiman ovat nämä kaikki saaneet nyky-yhteiskunnassa. Seminaarin loppulauselmaksi kirjattiinkin sitten kannanotto ettei historiaa kannata muuttaa, kun ei sitä pysty, mutta oppikaamme siitä.

Ja vielä ennen kuin kukaan tuomitsee meitä rasistisiksi, haluamme kiistää sen ehdottomasti. Sen verran täytyy nyt jokaisen muistella historiaa taaksepäin, että ihmisen kehitys on alkanut jostain Saharan eteläpuolisesta Afrikasta. Oletettavasti populaation kasvusta johtuva migraatio ruuanhankinnan perässä on saanut kansat tänne pohjolaankin vaeltamaan. Hyvin oletettavaa on myös vaalean ihonvärimme olevan geneettisen mutaation aikaan saamaa. Tosin täytyy taas kerran talven kynnyksellä todeta, että jotain on esi-isiemme ajattelussa ollut pahasti vialla, kun ovat tänne suunnanneet. Ihminen eli Homo Sapiens on kuitenkin trooppinen eläin. Luotu kulkemaan tasaisemmissa ja lämpimimmissä ilmastoissa. Tasalämpöisiä kun olemme ja ilman tuuheaa karvapeitettä varustettuna.

Tekninen palaveri

Näitä pohtiessa tulikin sitten hetki, jolloin bussi parkkeerasi Kokkolan jäähallin pihaan. Kaikki olikin taas kerran valmiina, joten bussin perä tyhjäksi ja romut lavalle. Popparit oli jätetty hetkeksi hotellille pyörimästä jaloista, joten hyvissä ajoin oltiin valmiina. Ainakin melkein. Hienoinen hurina oli pesiytynyt kamoihin ja ongelmaa ratkottaessa menikin tovi, mutta saatiinpas ne mehiläiset laitteista ajoissa pois. Nopea äänenpaineen tarkistus ja ruokailuun mars.

Tällä pätkällä onkin päässyt tutustumaan suomalaisen jääkiekkoilun eri joukkueiden historioihin. Onhan suurin osa esiintymisistä ollut jäähalleissa. Tänään ihailtiin Kokkolan Hermeksen pelaajakavalkadia. Hermeshän pelailee kiekkoa tuolla Suomi-sarjassa ja onkin siinä ollut monen kiekkoilijan farmikomennuspaikkana ennen liigaan nousua ja ulkomaan komennuksia. Ehkä ei niin kiekko-orientoituneille ihmisille tutuin heistä lienee Jukka Hentunen joka tuolla jäällä on kurvaillut. Onhan siellä monia muitakin, mutta kasvattiseurahan Hermes on monelle kiekko tähdelle ollut. Tuli siinä ruokailun yhteydessä katseltua josko Jukka ”Mano” Alkulan nimi tai kuva olisi jossain vilahtanut, mutta ei. Tuttu mies nääs. Paikalle pyyhälsi kasseineen myös Lapinnoita Suvi Teräsniska. Hieman puuskutti nuori neiti, kun oven avasi. Totesi matkanneensa Oulusta paikalle VR:n kalustolla ja jotenkin yllättävää oli, ettei kaikki ollut taas mennyt ihan putkeen. Ehti kuitenkin ja kaikki olivat siis yhes koos.

Huttu oli huulessa joten odottelemaan. Halli alkoikin täyttymään ja H-hetki läheni. Ennen showta lojuttiin takahuoneessa, jossa huomattiin, että tuotantoportaassa oli lisättynä esimies vahtimaan meidän toimia. Tämä taas tarkoitti sitä että porukka istui penkeillään kuin Kiven Seitsemän veljestä lukkarin kuulustelussa. Korvantakuset ja kämmenet hikoilivat. Ja kukaan ei uskaltanut puhua pukahtaa ilman että mitään kysyttiin. Paikalla oli kuri ja järjestys.

Tasan 20.02 alkoi illan esitys. Kaksi minuuttia myöhässä, mistä vilpitön anteeksipyyntö kaikille. Ei aina voi voittaa, mutta kun tulis edes joskus toiseksi. Show liikkeelle ja menoksi. Paikalle oli saapunut innokas joukko seuraamaan illan musiikillista iloittelua. Harmi vaan, että kuvaaja-urpåmme oli kaiken kiireen keskellä unohtanut kameran laturinsa Tampereelle, joten niiden tunnelmien tallentaminen sitten jäi tällä kertaa. Huomenissa asian tiimoilta käytäisiin käräjät jossa asian omaiselle jaettaisiin ansaitsemansa sanktio.

Kuvausmahdollisuuden puute ei kyllä sitten haitannut bändiä yhtään. Jotain vapauttavaa oli viikon aikana tapahtunut sillä soitto soi entistä rennommin.

Ensimmäinen setti kuokittiin onnellisesti läpi ja oli aika vilvoittaa ja virvoittaa paikalle kokoontuneita ihmisiä. Hirveä kiire ja kipitys oli taas lavan suunnasta takahuoneeseen Juvalaisen Perinnesalaatin ääreen. Soittajat pyyhivät suupieliään ja vaihtelivat esiintymisvaatteitaan, kun tekniikan porukka ehti paikan päälle työehtosopimuksen mukaiselle kahvitauolle. Eipä muuta kuin takaisin tonteille ja toiseen settiin.

Meno jatkui lavalla ja salissa. Voisi jopa sanoa että ehkä kiihtyikin hieman. Positiivisessa mielessä, ainakin pääpiirteittäin. Kello kävi ja biisit vaihtuivat. Samoin solistit. Taas kerran koitti aika kiittää paikalle tulleita ja kumartaa syvään. Illan anti oli tarjoiltu ja juhlakiertue paikalla vieraillut. Kokkolaan palataan uudelleen; missä merkeissä ja millä aikataululla, se jää nähtäväksi. Kevät kun on nyt sovittuna lomailuajaksi ja kesällä sitten jatketaan soitantohommia.

Juhlat oli taas tältä erää juhlittu, joten tavarat kasaan huomista varten ja karavaani liikkeelle. Tässä tapauksessa se tarkoittaa sitä, että bändin tekniikka yrittää ehtiä alta pois kun Moving Lightin porukka alkaa purkamaan kalustoa. Bändin vehkeet bussin perään ja äkkiä luukulta pois, sillä pihassa rouskuttaa vaativasti jo rekkoja, odottaen kuormaa kärryynsä. Rekat haluavat liikkeelle, sillä rekat tykkää, että niillä ajetaan. Ja karavaani kulkee yön yli kohti seuraavaa paikkaa jossa jo malttamattomasti odottavat että uusi kasaus alkaa.

Me väistimme suosiolla sivuun ja jäimme yöpymään Kokkolaan. Kirjautuminen hotelliin ja sitten olikin vuorossa akateeminen väitöstilaisuus paikallisen Amarillon loosissa. Kielitieteellinen väitöstilaisuus järjestettiin aiheesta subjektiivinen vai objektiivinen kerronta suomenkielisessä raportoinnissa yhteisön toiminnasta. Taas kerran jäi se kuuluisa hattu saamatta (toim. huom.)

Varsin vilkas oli ohjelmatarjonta myös konsertin jälkeen. Nähtiinpä paikalla myös toiminnallinen pro gradu-työn palautus teatterikorkeakoulun tanssitaiteen linjalle. Tosin väitöstilaisuuteen osallistui kuitenkin huomattavasti enemmän väkeä ja mikäpä siinä. Harvoin kai niitä hylättyjä tuossa vaiheessa enää tulee. Ilman hattua siis kohti majapaikkaa miettimään unohtaako koko väikkärin vai parantaako sitä myöhemmin esitettäväksi. Tuo gradu esitys oli kuulemma mennyt paremmin ja hyväksytty kiitettävin arvosanoin. No, huomenna päivä uusi.

19.11. Seinäjoki, Areena

Aamusta sitten kömmittiin aamupalalle, kuka mihinkin tahtiin. Ensimmäiset kolkuttelivat ovia jo puoli kahdeksalta, viimeisten kiiruhtaessa paikan päälle juuri ennen sulkemista. Osa porukasta kulki hyvinkin ryhdikkäästi, toisten ollessa kumarassa eilisen Pro Gradu-esityksen jäljiltä. Mutta mitäpä siitä. Matkaan piti lähteä kuitenkin ryhdistä huolimatta.

Hämmästeltiin siinä matkalla Pedersöressä, nyt jo toistamiseen eilisen Kokkolaan saapumisen lisäksi, Anders Wiklöf Areenaa. Tai lähinnä sitä, että kuka on Anders Wiklöf. No tietokilpailu pystyyn ja veikkaukset vetämään. Kun kupongit oli tehty kaivettiin oikea vastaus esiin internetistä. Anders Wiklöf on sukujuuriltaan Pohjanmaalta kotoisin oleva, mutta Ahvenanmaalla syntynyt taloustieteiden tohtori, joka on luonut omaisuutensa käytännössä tyhjästä. Ålandsbankenin ja monen muun toiminnassa mukana oleva herra. On sitten tukenut liikuntaa ja kulttuuria huomattavilla summilla. Sukujuurilleen rakennutti tuon jäähallin. Siitähän se lähti visailubuumi.

Ja kun tuo ongelma oli saatu ratkaistua oli vuorossa seuraava tietokilpailu. Nyt kulkusuunnassamme tien oikealle puolelle jäi teollisuuslaitos jonka seinään on kirjoitettu Mirka. Kaikilla oli asiasta mielestään varma tieto joten arvaukset ilmoille ja faktat taas esiin netistä. Hirveä kalapaliikki kuka tiesi eniten kyseisestä tuotemerkistä. Pisteidenlaskijan painajainen. Oy KWH Mirka Ltd on 1943 Onni Aulon perustama tuotemerkki joka myöhemmin on fuusioitunut tuohon KWH-yhtymään. Yhtiö on tunnettu hiomavälineistään, mutta yllätyksenä taitaa tulla se, että suurin osa myynnistä tapahtuu ulkomailla.

Tietokilvan ylituomari

Ja seuraavana tietokilpailukohteena olikin Alahärmässä Lillbackan Jorman luoma imperiumi. Löytyy oma karting-rata, huvipuisto ja erilaisia teollisuustiloja. Viimeisenä kulkusuunnassamme kantatien varressa nökötti lentokenttää muistuttava rekkaterminaali. Melkoinen imperiumi on konepajasta kasvanut vuosien saatossa.

Niin se matka sujui erilaisten Kuka-Mitä-Hä?-kilpailujen parissa ja aivan yllättäen Seinäjoki avautuikin eteemme. Tuttu paikka aiemmilta konserttikiertueilta tämä areena, joten ovi auki ja bussi sisään. On meinaan Pohjanmaalla hieman suuremmalla hommat. Niitä harvoja keikkapaikkoja joissa auton saa sisään ja ihan lavan välittömään läheisyyteen. Perä tyhjäksi ja laitteisto pystyyn.

Sitten taas odottelemaan. Samalla kokoontui tulevia käräjiä varten syyttäjän ryhmä miettimään tulevaa sanktiota kameransa laturin unohtaneelle syytetylle. Väliajalla nuijittaisiin tuomio. Yleensä nämä syyttäjien rangaistusvaatimukset ovat menneet kerrasta läpi.

Siinä odotellessa järjestettiin samalla myös eräänlainen tehoetsintä, sellainen CSI-sarjasta tuttu rikospaikkatutkinta. Tuotemyynnin Horrorin sellainen pieni pussukka oli mystisesti kadonnut. Pussukassa tietysti tärkeimmät eli mobiilitelefooni ja eurovaluutat, mutta myöskin Horrorin körssit. Pienoinen paniikki siinä oli jo syntyä kun laskeva nikotiinitaso sai aikaan aggressiivista käyttäytymistä. Ehti nimittäin puraisemaan taas kerran yhtä kiertuehenkilökuntaan kuuluvaa. Nyt jalkaan. Saatiin kyllä Horrori liekaan hetkeksi kiinni ja onneksi sitten ennen ovien avaamista rauhoitettua hänet kylmillä Käriste-makkaroilla. Niitä kun viskoi aikansa tuotemyynti tiskin taakse, niin loppui se murina viimein.

Tuo kyseinen pussukka löytyi sitten muuten Keski-Pohjanmaalta myöhemmin illan kuluessa. Älkää kysykö miten ja miksi se sinne oli hukkunut, mutta sieltä se löytyi. Me olimme kuitenkin suunnistaneet koko ajan poispäin.

Mieleen tuli myös tämän työn pienoinen ongelmakohta. Stratovarius olisi ollut keikalla Tampereella, mutta me olimme täällä lakeudella. Kotipelto joukkoineen viettävät nyt Jörg Michaelin jäähyväiskiertuetta. Saksalainen rummuttaja jättää nyt kiertämisen muille ja siirtyy muihin töihin musiikkibisneksessä. No näkemättä jäi sekin show. Meillä olisi edessä omamme.

Kello osoitti taas aikaa jolloin oli aika pamauttaa intro käyntiin. Heti alussa huomattiin, että lavan on vallannut hyvinkin energinen Olli. Todellista irroittelua nähtiin pomon otteissa. Kertoi vain että on niin hieno esiintyä kun kaikki toimii. Mies hyppi ja pomppi kuin nuorempi kollega esityksessään.

Niin… homma toimii nyt niin kuin munuainen. Eli hommat on pohkeessa. Ei mitään turhia säätöjä vaan hommat kasaan ja menoksi. Bändi on iskussa ja tekniikka toimii. Niin no… joo

Totta kai samalla siellä Ollin kurkussa on joku pöpö joka hieman rajoittaa laulamista. Pienen pohdinnan jälkeen tuli ilmoitus, että toisessa setissä Mikkosen Miina esittää Katujen Kuningattaren. ”Tällaisina aikoina” -kappaleessa ei kaikkiin ääniin päästä. Ja ollaanhan sillä seudulla, missä Rockheart ja Frogley tuon kappaleen synnyttivät ja kauhajokelainen Skädäm levytti. Myöhemmin kipales otettiin mukaan myös Yö-yhtyeen repertuaariin. Luonnollisesti siksi, että Frogley rumpujen takana bändissä aikansa oli.

Ensimmäinen setti oli ohitse ja oli aika virvoittaa mieltä ja ruumista. Kaikilla hyvä mieli. Paitsi tietysti syytetyllä, joka katse maahan taittuneena taivalsi kohti takahuonetta. Hartiat kumarassa, voimattoman koputuksen saa aikaan raskaan oven pintaan. Oven takaa viimeistä tuomiota enteilevä ääni ”SYYTETTY ASTUKOON SISÄÄN!!!”.

Pukuhuoneen ovesta katsottaessa vasemmalla seisoi käräjien syyttäjä. Syyttäjänä tänään toimi nuori nainen. Suoraan ovea vastapäätä istui tuomaristo. Kolme pitkänlinjan vaikuttajaa. Pukuhuoneen oikealle seinustalle oli kokoontunut valamiehistö, kolmen naisen ja kahdeksan miehen sanaton joukko. Katseet kaikilla valmiina naulitsemaan syytetyn seinälle roikkumaan alastomana ja ylösalasin käännettynä. Päätuomarina toiminut harjateräksen oloinen mies pyysi astumaan tuomariston eteen. Tuo Via Dolorosa oli asteltava vaikka syytetty tunsi ettei sydän enää toiminutkaan. Yhtään ainutta supistusliikettä ei tuo elin suostunut tekemään. Kaikkien paikallaolijoiden katseet olivat nauliintuneet syytettyyn, joka vapisevin jaloin asteli matkansa. Uskaltamatta katsoa silmiin ketään huoneessa olevaa, syytetty saavutti Golgatansa, pysähtyi ja katsoi entistä syvemmälle varpaisiinsa.

Syyttäjä

Tuomari pyysi syyttäjää lukemaan syytekohdat ja esittämään rangaistusvaatimuksensa. Tummaan mekkoon, nahkasaappaisiin ja muodikkaisiin silmälaseihin verhoutunut nuori nainen aloitti puheensa. ”… unohtanut törkeällä tavalla kameransa laturin kotiin… vailla minkäänlaista vastuuntuntoa ja katumusta… aiheuttaen yhteisölle mittavat taiteelliset ja viihteelliset vahingot…” Syyttäjänä toimineen nuoren naisen sanat kaikuivat syytetyn päässä. Syytetty tiesi ettei tämä päättyisi hyvin. Kaikista mahdollisista syyttäjistä ennalta tiukimmaksi tunnettu nuori nainen jatkoi syytekohtien lukemista. ”Vaadin yhteisön minulle antamin valtuuksin syytetylle rangaistukseksi 15 000 euron sakkorangaistusta ja 6 kuukauden eristyksissä matkustamista tuleville keikoille bussin peräosassa. Vaihtoehtoisesti edellä mainitsemani rangaistusvaatimus voidaan muuntorangaistuksina suorittaa joko loppukiertueen ajan matkustamisella juvalaisen Ford Mondeon takakontissa juomakorien seassa taikka vaihtoehtoisesti kovennettuna rangaistuksena kotimatkaan tuotemyynnin autossa Horrorin kanssa.”

Tuomaristo esitti vielä yhteenvetona syyttäjän esittämät syytekohdat ja rangaistusvaatimukset valamiehistölle ja pyysi heitä harkitsemaan rangaistusta huolellisesti. Valamiehistö nousi seisomaan ja puheenjohtajansa kautta viestitti ratkaisun olevan selvä. Oikeuden palvelijana toiminut paikallinen järjestysmies toimitti suljetun kirjekuoren tuomaristolle.

Kylmän nihkeä hiki virtasi pitkin syytetyn harmaata ihoa. Tuomariston nyökkäillessä yhtenäisesti kaikkien muiden paitsi syytetyn kasvoille nousi infernaalinen hymy. ”Syytetty tuomitaan menettämään vapautensa ja matkustamaan kotiin tuotemyynnin autossa Horrorin seurassa. Tästä tuomiosta ei voi valittaa ja se pannaan täytäntöön välittömästi konsertin loputtua. Istunto on päättynyt, kiitos kaikille.”

Tuomion luvun aikana syytetyn jalat olivat pettäneet ja hän jäi lattialle makaamaan. Jalat eivät enää kantaneet tulevan sanktion taakkaa. Muiden paikalla olleiden kätellessä toisiaan ja kehuessaan oikeaa ratkaisua, syytetty makasi lattialla kyeten tuskin hengittämään. Kyyneleet eivät suostuneet valumaan silmistä eikä tajunta sammumaan. Syytetty toivoi vain joko heräävänsä jostain kauheasta unesta, tai sitten kaiken sammuttavaa tajuttomuutta. Syytetyn tietoisuus ei kuitenkaan sammunut. Valamiehistön, syyttäjän ja tuomariston kävellessä tuomitun ylitse, korvissa kaikui vain iloinen nauru ja ilo toiseen settiin suuntaavien ihmisten elämästä.

Tuomitun päässä ei pyörinyt kuin ajatus siitä, että miksi kaikista rangasitusvaihtoehdoista juuri tuo oli haluttu nuijia pöytään. Viimein huoneeseen laskeutui hiljaisuus. Voimaton tuomittu uskalsi viimein avata silmänsä. Horrorin diabolisesti hymyilevä naama loisti takahuoneen ovesta. ”Siitäs sait… Ha!”

”EEEEEIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIII!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!”

PYÖRÄT NE LAULOIVAT: "KUOPIJOON KÄY TIE!"

2011-11-15T09:28:00.000-08:00

KUOPIO 11.11.2011

Jaahas!!??

Kas niin, Konde se täällä taas pölisee. Toimittajan käsi kun kramppasi ja jätkä alkoi ulvoa lomastaan kirjoittamisen suhteen, päätin kirjoittaa muisteloitamme Kuopion keikasta. Katsokoon pulipää nyt rauhassa kaikki Pelastajat-sarjan dvd-boxit ja pitäköön kättään jääkylmässä pesuvadissa joka on täytetty Pirkanmaan sammutusvedellä.

Kiertue on sujunut tähän asti erinomaisesti. Yleisöä on ollut paljon, homma on pelittänyt ja orkesteri on ollut upeassa iskussa. No mikä ettei. Ei se väärin ole.

Suvi ja HIFK-sukat

Perjantaiaamuna Mondeo pärähti käyntiin, raideriostokset paikallisesta kaupasta ja matka Kuopioon alkoi klo. 11.00. Allekirjoittaneelle tämä keikka oli ns. kotikeikka, mikä tarkoitti että yöpymisiä hotellissa ei tarvita. Vanha viisaus kuuluu: oma koti kullan kallis,hotellihuone se vasta perhanan kallis onkin.

Kuopioon ajaminen vaatii tarkkaavaisuutta, sillä Juva-Kuopio- väli on tykitetty täyteen tutkatolppia. Ja kysehän on puhtaasti liikenneturvallisuudesta, ei mistään rahastamisesta. Uskoo ken tahtoo. Jos liikenneturvallisuudesta olisi kysymys, niin miksi sitten moottoriteillä ei ole tutkatolppia, sillä siellähän sitä ajetaan vauhdikkaammin. Alkuviikosta Pirkanmaan Poliisilaitos muisti Kondea 100 euron rikesakkolapulla. Tuli ajettua 70 km alueella 86 kilsaa. Kiitosta vaan postista. Rahat eivät tule tilille tämän vuoden puolella, joten pikkujoulurahasto ei kartu tältä vuodelta. Voitte odottaa saamisianne vasta ulosoton kautta, sillä yhtään sakkoa en tule maksamaan eräpäivään mennessä, en ikinä!

Porilainen nuorisokuoro hekumoi

Matkalla muistelin edellistä viikonloppua, joka oli mieletön monella muotoa. Oltiin Lappeenrannassa, jossa oli sumua kuin nakkikioskilla aamuyöllä olevalla viiden promillen puistokemistillä. Tietystihän sitä ajettiin yöllä Tampereelle. Totta kai vaan kelkkomaan yötä vasten kuolemaa halveksuen. Huolestuneena seurasin keliä ja onneksi se sumu haihtui, kuin vanhan pojat haaveet naistentansseissa. Vaan kommelluksitta matka ei sujunut. Ei tietenkään. Kyydissäni tuli Vajaakosken Valojumala Aksu sekä Turun lahja maailmalle Pete. Pystytäänköhän meidän autossa kuuntelemaan kunnon musaa? Iha hyvi pystyy, sillä Mondeossa kuunneltiin vain parasta A1-luokkaa olevaa musaa, esim. The Ronski Gangia (The Elevens ja 2 cd:n tuplakokoelmaa), Hurriganesia, Peer Guntia jne. Jokaisella päät nytkyi ja välillä oli nyrkki pystyssä, kun Ronski Gangin uutta levyä diggailtiin.Tunnelma oli katossa, ja meikäläisen pää oli myös kiinni auton katossa. Sen verran matalia nää Ford Mondeo-merkkiset urheiluautot on. Matkalla möykäri ohitti meidät kuin ohjus. Päätin pysyä kannassa,jotta voisi itsekin ajaa vähän reippaammin.

Evästä ennen esitystä

Pysähdyttiin Hollolan St 1:lle tauolle. Möykärihän meni menojaan Tampereelle. Otin höyrymakkaran perunasalaatilla ja kahvia, aijai, komiaa settiä. Oikea kasvisruokailijan painajainen. Oli nälkä ja tuli otettua aivan liian suuri pala suuhun ja perskules, nielasin pureksimatta makkaranpalan. Makkara jäi kurkkuun kiinni. Yritin niellä sitä, mutta ei liiku makkara mihinkään, eikä tule myöskään ulos. Alkoi happi loppua ja tuli hemmetinmoinen hätä. Vauhdilla vessaan ja elämäni pisimmät 15-20 sekuntia. Sormet kurkkuun ja onneksi sain makkaran pois kolmannella yrittämällä. Tukehtuminen oli lähellä. Olin kuin hauki kuivalla maalla. Onneksi vessaan ei tullut tavallisia taunoja, sillä varmasti niillä olisi mennyt paskat housuun, kun Savon poika haki ilmaa. Takaisin pöytään, jossa kaksi päivänsädettä katsoivat lasittuneena eteensä. Ei siinä jätkien maailma paljoa hetkahtanut. Ford Mondeon sisälämpötila oli tehnyt tehtävänsä ja jätkät oli kuin puulla päähän lyötyjä. Tuskin herrat edes huomasivat mitään, mitä oli tapahtua. Itsellä silmät valui vettä ja vieläkin yskitti. Mutta makkaran söin loppuun ja join kahvin, kerran oli maksettu. Ihan varmuuden vuoksi niin kuin vanhalla piialla on tissit. Lopulta Aksu totesi: Sinä poltat ihan liikaa. Pete ei sanonut mitään, oli vaan viluisen näköinen ja tuijotti seuraavaa pöytää. Jumalauta, meinasin tukehtua makkaranpalaan, siitä tämä yskiminen ja silmien vuotaminen. Siinäpä keskustelumme. Matka jatkui ja empaattisuus saavutti automme, kun Aksu kysyi kymmenen kilometrin jälkeen, et kai sä vaan kuole? No en, totesin ja laitettiin Peer Gunt soimaan.

Knden keittiön vieraat

Ja mitä muuta jäi edellisestä viikonlopusta muuten mieleen. Upeat, loppuunmyydyt Tampere-talon keikat, jossa kaikki toimi. Tampere-talo on upea paikka, missä on loistava henkilökunta; Stenari, Sidi ja kumppanit. Mieleen jäi myös Kalervo Kummola, Puntti Valtonen(joka oli d-sisäänkäynnissä sunnuntaina pelkkä Tappara-pyyhe päällään ja toivotti tervetuloa ja Armian Joppe, joka on todella mukava nuori mies. Oli ilo tutustua häneen. Lisäksi paikalla Heleniuksen Epe ja Kiven Karri. Hienoja miehiä molemmat!

Näinpä se matka Kuopioon meni hujauksessa, kun itsekseni nauroin ja mesosin. Vain navigaattorinainen välillä pulputti vaaran paikoista. Opasti Kondea painamaan jarrua, ettei vaan taas räpsähdä. Tällä rundilla saa räpsähtää vain huikeat valot lavalla. Se passaa, muu ei.

Kylymä!!

Kuopion Jäähalli eli Niiralan monttu on yksi Suomen kylmimmistä jäähalleista. Paikka toimii KalPan kotiluolana, josta pisteitä ei niin vain viedä. Ei muuta kuin auto monttuun ja tavaran purkuun. Onneksi reitti oli lyhyt. Paikalla olikin Moving Lightin aina uuraat ja ahkerat hemmot työssään. Rekkoja oli rivissä kuin yöhuoltamon pihassa. Meidän möykäri saapuu vasta klo. 14.15. Tässähän on aikaa ruhtinaallisesti, joten nou hätä.

Pihalla vastaan tulee Olli ja vaihdamme viikon kuulumiset. Olli, Hakulisen Jussi ja kiertueen tuotantopäällikkö Vesa Sytelä olivat tulleet paikan päälle jo torstai-iltana. Kuopion jäähalli on selkeäkulkuinen ja Sytelä on laputtanut reitin hyvin selväksi. Ei tarvii hortoilla.

Paikalle saapui myös tuotemyynnin porukka eli Satu ja Santeri. Toivat tullessaan meille tilaamamme ” Iha hyvi pystyy”- t-paidat. Lisäksi olin laittanut kuriirin asialle. Tuolle Vajaakosken miehelle piti hommata semmoinen velhon hattu, sillä on se meidän Aksu sellainen velho noiden valojen kanssa, ettei voi kuin ihastella. Suomen paras ja piste! Ja jätkän velhomaiset taidot sain huomata, kun mies nostelee käsiä ja johan alkaa välähdellä. Valojen herra! Aksu ilahtui saamastaan hatusta ja lupasi pitää sitä päässään, kun matkaamme taas kohti uusia keikkapaikkoja. Tiedusteli, mahtuuko Mondeossa olemaan asianmukainen velhon hattu päässä. Mahtuu, kaadetaan selkänojaa vaikka alemmas, mutta mahtuu.

Bussi saapuu ja alkaa armoton roudaus. Siinä sitä laatikko saa kyytiä. Ja tuntuu kuin laatikot pistävät itseensä vauhtia ilman, että niitä tarvitsee työntää. Syynä on se, että Teemu saa Popstars-kohtauksen ja alkaa ” laulamaan”, ilman että kukaan pyytää. Mitään niin hirveää en ole koskaan kuullut. Tästä jätkästä ei voi tulla levylaulajaa. Aikoinaan oli Laulava Talonmies Sepi Kumpulainen, onko tää meidän Teemu sitten Laulava Palonmies, heh heh. Aloin jopa kaipaamaan Johanna Tukiaisen ja Matti Nykäsen tuotantoa, sillä heidän tulkinnat alkaa kuulostaa tähän verrattuna salonkikelpoiselta tavaralta. Katselen hieman kulmien alta Teemua. Onkohan se katsellut viikolla sitä Pelastajat- tv-sarjaa dvd:ltä jopa liikaa? Pakko, ei tuota voi muuten selittää. Näin ne korvat sai taas 150 desibelin vuosihuollon aikaan. Ja kerrottakoon, että kappale jonka hän tulkitsi, ei ollut Kylän suurin kypärä ja letku letkeä, eli Junnu Vainion Tulta päin vaan jotain käsittämätöntä japania, tana.

Bändi ruokailuun klo. 16.30, samoin roudarit jonka jälkeen olikin vuorossa soundcheck, joka on yleensä 5 laulun mittainen. Paikalle saapuu myös Hakulisen Jussi. Suvi sen sijaan ei ehdi soundcheckiin. Hän tulee myöhemmin paikoille. Kaikki muut on mestoilla.

Ovet aukeaa perinteiseen areenakeikka- malliin klo. 18.30. Tänään onkin luvassa ryhmää niin että riittää, lähes 3500 maksanutta saapuu paikan päälle ihastelemaan Yön showta.

Ennen keikkaa istutaan ja ihmetellään, ja odotetaan. Tytöt valmistautuu keikkaan omassa pukuhuoneessa, mistä kuuluu välillä kikatusta. Ripsivärin laittaminen öögaan on iloinen asia. Popparit ovat omassa kopissa ja Yön crew omassa. Tosin catering on tässä kopissa, joten poppareita käy nauttimassa kahvia ja sen sellaista. Tässä vaiheessa iltaa ei vielä tarjoilla juvalaista perinnesalaattia. Vasta ensimmäisellä tauolla ja keikan jälkeen. Käytävän varrella on punttisali, suoraan popparien pukuhuonetta vasta päätä. Ainakin Olli kävi puntilla.

Välillä Kuopion jäähallissa pärähtää palohälyttimet soimaan. Näen sieluni silmin, kuinka Teemu tarkkailee tilannetta. Aha, mies tuumii ja ottaa pitkiä askeleita, katse pälyilee ja mies tekee mielessään evakuointisuunnitelmaa, mutta hälytys on turha.

Ennen keikkaa käytävälle tulee mies, jota en tunne ensihätään. Puhelee parista Vip-tilaisuudessa, minne Olde tulee. Joo, näin on. Ai niin, minä olen Pasi Kuivalainen esittelee mies itsensä, legendaarinen maalivahti ja hyvä sellainen. Ai perhana, sorry etten heti hokannut. Sen verran hidasta on tuo järjenjuoksu maalaispojalla. Ei se mitään, nauraa Pasi. Jos oisin laittanut maskin päähän, oisit varmaan tuntenut. Kyllä. Nolostun ja punastun. Siinä on maalaispojan pää taas punaisena kuin Japanin lippu. Minun taas kannattaisi laittaa maski naamalle, ettei kukaan tunne.

Kaksi Vip-tilaisuutta menee mukavasti. Pasi haastattelee Ollia ja jengi kuuntelee tarkkaavaisesti. Tunnelma on leppoisa ja Olli saa lahjaksi KalPan historiikin, mikä onkin paras seurahistoriikki, mitä on julkaistu.

Ollin ääni on paremmassa kunnossa ja mies on siitä iloinen. Illan keikka alkaa klo. 20.00. Luvassa on ensin tunnin setti ja viittä vaille kahdeksan lähdemme marssimaan kohti lavaa. Siellä Timo Alfonso jo meitä odottaakin. Päiväkäsky Sytelältä, kättä lippaan, perinteiset kättelyt ja intro alkaa pyörimään. Ensimmäinen kappale "Likaiset legendat" vedetään ja kakkosbiisin, "Särkynyt enkeli", alussa rämähtää kera kunnon valopläjäyksen eli se on taas FLÄSH!!

Yleisö on jakautunut aika jännästi. Molempien sivujen istumakatsomot ovat täynnä, samoin pääty, mutta permannolle mahtuisi väkeä reippaasti enemmänkin. Setti toimii kuin junan vessa. Ja hyvä setti se onkin. Yleisö pitää näkemästään ja kuulemastaan. Ykkössetti kestää tunnin ja 2 minuuttia päälle.

Tauko on 30 minuuttia ja bändi on hyvällä tuulella. Mikäs on ollessa. Asiat kulkee, soitto toimii, valot ovat megahyvät ja yleisö on hyvin mukana. Soittajat tekee työnsä mainiosti ja Olli on takuuvarmasti hyvä. Tytöt ihastuttavat miespuolista yleisöä, ja varmasti myös naaraspuolisiakin. Mietin, onkohan Mikko ja Jaska soittaneet koskaan väärin. Ei varmastikaan ikinä. Toikka on tarkin rumpali, mitä tiedän. Loistava soittaja, yksi Suomen parhaimmista rumpaleista. Daffy tuikkaa kitarallaan soolot hienosti ja Juki on itsevarmuus ja aina tyylikäs jätkä niin lavalla kuin siviilissäkin. Kyllä tämä orkesteri on huikean hyvä, siitä ei kahta sanaa.

Kakkossetti alkaa klo. 21.40. Encoreina tulee Kiitos ja kunnia sekä Rakkaus on lumivalkoinen. Kestää 1 tunnin ja 12 minuuttia, siis encoreineen. Illan keikka oli siinä. Mitä jäi mieleen? Hyvä ilta, ammattitaidolla tehtyä työtä, upeita lauluja, fiksusti laadittu keikkasetti ja hieno yleisö. Tuntuu hyvältä Yön puolesta, ovat ansainneet tämän ja samoin yleisö. Ei tällaista showta ole Suomessa nähty. Tähän on nähty niin paljon aikaa ja vaivaa,että äkkinäinen ei uskoisi.

Hyvillä mielin pakkasin tavaroita autoon. Matka kohti Varkautta alkoi klo. 23.45 ja möykäri starttasi kymmenen minuuttia myöhemmin. Varkauteen Z-1:een olin buukannut keikalle Lappeenrantalaisen Kotiteollisuus- yhtyeen, jonka keulakuva on kuulemma valittu joskus sexsymboliksi. Tuo vuoden 1968 Mr.Finland(ainakin siltä se näyttää), Hynynen, on laihtunut niin rajusti, että epäilen Järvi-Suomen Portin repivän lihat Hynysestä tähän Kotiteollisuus-makkaraan. Iloinen jälleennäkeminen,sillä morjestan jätkiä takahuoneessa keikan jälkeen. Ja KT:n takahuoneessa jos näkee naisia, voi olla varma että unta näkee. No woman, no cry! Ja unta näkee Vesakin, kun saapuu Juvalle klo.04.00. Ai, jumalauta, kun on ihmisen ruoto vähän kipeä. No, viikko aikaa laittaa keho kuntoon. Matkamme jatkuu perjantaina kohti Kokkolaa, ja siitä kirjoittaakin se lomalainen lisää.

”Muista aina liikenteessä, tutkatolppa onpi eessä. Silti reipas aina mieli, kohtiKokkolaa mennessä on”.

Vesa Konde Kontiainen

KARJALASTA KAJAHTAA JA SORSAPUISTO SOI!!!

2011-11-11T08:09:00.000-08:00

4.11. Lappeenranta, Jäähalli

Jaaha jaaha, se olisi taas paluu sorvin ääreen. Ei auta muu kuin pyöräyttää kone käyntiin ja laittaa lastu lentämään. Karjalan kunnaille koittaisi tiemme. Saimaan rannoille, Lappeenrantaan. Näin on tänään ohjelmoitu gregoriaaniseen allakkaamme. Tämä ajanlaskumenetelmä on muuten ollut kansallamme käytössä jo vuodesta 1753. Ruotsi-Suomen aikoihin käyttöön otettu allakka. Eli aika pitkään ollaan oltu jo samassa kalenterikierrossa. Ei ole tarvinnut etsiä luonnonmerkeistä kulloinkin elettävää aikaa.

Se on sitten lämmin syksy tehnyt pienet kepposet. Keli ei meinaa jäähtyä normaaliin tapaan ollenkaan vaikka tuo kalenteri käänteleekin sivujaan niin, että suhina käy. Kepposet ovat kelit tehneet ainakin Lapin hiihtokeskuksille. Ei ole ollut tarpeeksi pakkasta, itse asiassa ei ollut varmaan pakkasta lainkaan, puhumattakaan lumesta Lapin lumossa. Ehkä suurimman yksittäisen tappion joutuu kärsimään Levi. Kun ei saatu sitä lunta taivaalta, eikä tykeistäkään. Jouduttiin sitten mutkamäen MM-sarjan osakilpailu Levillä perumaan. Lehdistön mukaan puhutaan jostain noin miljoonan euron tappiosta syyssäiden vuoksi.

Tuli sitten julki se viime kerralla aprikoitu musiikin tuottajien virallinen lista. Meinaan männä viikolla pukkasivat Tähkän Lauri, Popeda ja taustalaulajana tällä turneella touhuava Teräsniska uudet hengentuotteensa kaiken kansan kuultavaksi. Tuli sitten aprikoitua listan kärkipaikkaa Lahden keikan resuamisen yhteydessä. Ja pieleen meni niin että soi. Ei ollut toimittaja tehnyt kunnon taustatyötä jorinoidensa eteen, sillä kärkipaikan valloitti loppukesästä ajasta iäisyyteen siirtynyt Sorsakosken Topi. Tästä nuhteet toimittajalle, joka tietysti puolustautuu vetoamalla kiireisiin. Höpöhöpö!!!

???

Turhaa olisi ollut jättää Veikkaukselle määräraha-anomusta. Tuli jätettyä kuitenkin ja niinhän siinä kävi, että meni pieleen sekä viikon lottorivi kuin hiljaa mielessä hahmoteltu Virallisen Listan kärki. Topi siis kiilasi kärkeen imussaan turkulaistunut Teuvanmies Lauri Tähkä. Suvi oli sitten heti kolmantena ja ilman palkintosijaa jäi tällä kertaa Popeda Voitto-albumillaan.

Virallisenlistan kärkikymmenikön ulkopuolelle jäi tällä kertaa marraskuun alussa platinarajan ylittänyt Kiitos ja Kunnia-kokoelmalevy. Edelle kiilasi Valtosen Lassin ensilevytys. Idols-formaatissa pyörähtänyt Lassi päätti aikanaan jossain vaiheessa nostaa hommasta kytkintä ja aloittaa oman uransa. Ei ole siis korrektia puhua Idols-Lassista vaan Valtosen Lassista. Kannukset ovat kuitenkin tuossa levyssä. Eiväthän kaikki Vatikaanissakaan käyneet tai siellä asuvat ole Paaveja. Listalle ilmestyi myös Kotiteollisuuden Kotiteollisuus (Kalevan Miekka-painos). Neljällä aiemmin julkaisemattomalla kappaleella ja viidellä elävästä esityksestä taltioidulla kappaleella maustettu tuotos Kotiteollisuus-levystä. Tuolta levyltä löytyy kappale ”Pappi puhuu” josta trio julkaisi myös videon. Tuo Konnunsuon vankilassa kuvattu video on nähtävissä ainakin KT-vision kautta.

Mutta huolimatta suurista pohdinnoista oli aika kipittää bussille ja lähteä liikkeelle. Porukka kyytiin ja kohti Kotiteollisuuden kotikenttää. Meinasi vain käydä sellainen pieni köpähölä lähtiessä, että Porist matkannu Jussi meinas jääd rannal ruikuttaa. Oli ollut vaihteeksi bussi myöhässä Porista päin. Ei siinä sitten kukaan huomannut oikein ottaa lukua ja kun kello näytti sata, nytkähti kiertueajoneuvo liikkeelle. Huomattuaan tämän päästi Jussi sisäisen Haile Gebreselassiensa irti ja juosta kipitti bussin kiinni. Melkoinen kirivaihde oli kuulemma ollut miehellä hetken päällä. Että näin.

Matkaan siis päästiin kuitenkin kunnialla. Eikä muuta kuin usvaa putkeen ja kohti Karjalaa. Matkaa ja aikaa taas oli siunaantunut molempia hyvinkin kiitettävästi. Aikaa oli siis vaikka mihin. Pohdittiin siinä matkalla sitten ääneen helleenien rahahuolia. Kreikassa on nimittäin oikein varsinainen sekametelisoppa käynnissä. Tai pitäisikö puhua oliivikeitosta? Ei meinaa oikein talousasiat onnistua entiseltä maailmanmahdilta. Muun Euroopan hermot alkaa olla kovin kireällä kun zorbasta tanssitaan ja ouzoa naukkaillaan, mutta ei lähde kansantalous nousuun. Verot vaan jätetään maksamatta ja polttopulloja viritellään. Pääministeri Papandreous venkoilee viimeisillä voimillaan pallillaan ja huonolta näyttää.

Ja samaan aikaan naapurissa vanha irstailija ja kulinaristien kulinaristi Berlusconi mamma-miattelee kun valtionvelka vaan kasvaa. Huhujen mukaan ovat keränneet italiaanot velkaa nuppia kohti 40000 €. Suomessa vastaava nuppia kohti oleva velka on pauttia rallaa 16 000 €. Eihän tuo nyt paha ero ole – paitsi että Italiassa väkeä on siinnyt rontin viiden miljoonan sijaan rapiat 60 miljoonaa. Siinä on eroa. Puhutaankin jo 2320 miljardin erosta veloissa. Moro!!!

Eli pieniä on vielä vipit meillä – toistaiseksi! Saa nähdä kuinka käy Brysselissä kun taas vääntävät ja kääntävät valtioita kuriin ja ruotuun. Hommansa kullakin. Ei muuta kuin bussin perä tyhjäksi ja roinat ruotuun, perille päästiin. Moving Lightin porukka olikin tehnyt hommansa melkein valmiiksi, joten sekaan vaan. Ravattiin siinä käytävällä roininemme samaan aikaan erilaisia virvokkeita tuovan kuljettajaparin kanssa. Hämmästeltiin siinä toistemme touhuja ja kuulumisia vaihdeltiin. Mietittiin kumman homma on loppujen lopuksi tärkeämpää, mutta päädyttiin tulokseen, että jonkinlaisessa symbioosissa näissäkin hommissa eletään.

Tuli siinä huomattua samalla että onpa hallissa holotna. Ihan piti kaivaa pipa päähän ja varoa kompuroimasta rotvallin reunoihin. Tippa meinasi väkisinkin muodostua nenän päähän siinä askarrellessa. Jäänpinta hohkasi sen verran hyvin kylmää peittolevyistä huolimatta. Samalla jäällä ovat aikoinaan kurvailleet muuten myös Lalli Partinen, Petri Skriko ja Heikki Mälkiä. Tai kyllä se nyt välillä on sulatettu, mutta sillai kuvainnollisesti. Toivottavasti meno on ollut liukkaampaa kuin meidän laahustus tönköksi jäätyneillä jaloilla.

Ja sitten vaan odottamaan kun roinat olivat kytkyssä. Ensin tosin ruokailuun - mars! Sputnikkien keittiöemännät olivatkin laittaneet parastaan peliin. Siis ruokaan. Tuli siinä samalla katseltua, että Sputnikkien fani-kaupassa oli Saipa-tuotteiden lisäksi myynnissä Kotiteollisuuden nimikkokiekkoja. Hetken tuli emmittyä, mutta kun mitään oikeaa käyttötarkoitusta ei lötälle keksinyt, niin jäi ostos tekemättä. Samalla painoi äänenpaineentarkastus kyllä niskaan, että kiirekin meinasi tulla.

Paikallisena yhteistyökumppanina toimi muuten tämä vuonna 1948 perustettu Saimaan Pallo. Olivat järjestäneet jokaiselle lahjaksi ja kotiin viemisiksi vielä ”Idän ihmeen” tuotteet pukuhuoneisiin. Saipa – pyyhkeet odottivat siellä ottajaansa. Anteeksi nyt heti tässä vaiheessa, mutta siinä kiireessä tuo lahjus jäi nappaamatta mukaan kun sitten kotimatka koitti. Ihan oikeasti se unohtui. Toisin oli niillä meidän porukan Ilves-kannattajilla jotka eivät jostain syystä sitä voineet ottaa mukaan.

Ja kun kello näytti ensimmäisen erän peliajan täyttyneen pyörähti intro käyntiin. Eikun menoksi. Taas oli menoa ja meininkiä. Siinä rytäkässä ja soittamisen riemussa meinasi nimittäin laulusolisteista Ollilta tipahtaa housut jalasta. Mies on nimittäin aloittanut sellaisen kuntokuurin, että meinaa ja loppuukin vyöstä reiät. Kiloja on karissut kiitettävästi ja niinhän siinä kävi, että meinasi olla liian suuret housut täytettäväksi, kun vyö lipsahti auki. Siinähän sitä olisi ollut retosteltavaa sitten.

Poutpourre

Ilta sujui muuten hyvinkin suunnitellusti. Niitä suuria lauluja rakkaudesta, kuolemasta, yksinjäämisestä ja muista mukavista asioista kuului illan antiin. Laulajia lavalla nähtiin viisi ja tunnelma vaihteli haikeasta balladista riehakkaaseen rytkeeseen. Joku siinä mainitsi, että meno olisi yleisössä ollut vaisu, mutta kun asiaa tarkasteltiin siitä näkökulmasta, että takana oli kuitenkin hurmokseen yltänyt Porin keikka, sai asia oikean mittasuhteen. Bändi nimittäin nautti soittamisesta ja yleisö viihtyi. Eli täysin väärä oli havainto se.

Ainoa pieni tilastollinen haitta oli Jukin bassolaitteissa ilmennyt pätkiminen keikan alkupuolella. Menoa se ei haitannut, mutta vikaa ei heti löytynyt vaan vaihdettiin ”langalliseksi” tuo laitteisto. Ja meno vaan parani. Viimein tuli hetki kiittää paikalle saapunutta yleisöä ”syvällä” ja ”ryhdikkäällä” kumarruksella. Tavarat kasaan ja kotiin päin nokka nopsaan. Huomenna olisi edessä kokoontuminen Tampere-talon lehtereille ja viihdyttää sinne saapuvia katsojia. Syvä kumarrus Lappeenrannan vapaalle kansalle, jota paikan päälle oli kertynyt jotakuinkin 2500 henkilöä. Eli hieman enemmän oli juhlijoita näissä 30-vuotisjuhlissa kuin kaupungin omien poikien 20-vuotisjuhlissa viime keväänä. Mutta eiköhän se Kotiteollisuus omissa kolmekymppisissään sitten tuosta mene ohitse, niin että heilahtaa.

Pitkä ja pimeä oli matka kotiin. Sen suuremmitta kommelluksitta päästiin taas kotipahnoille makoilemaan loppuyöksi. Toisin oli taas kuulemma mennyt matka tuossa kuuluisassa ”savusaunassa”. Miten se nyt yksinkertaisesti on mahdollista, että kun se trio, joka sinne liikennevälineeseen sulloutui, jossain liikkuu niin aina sattuu ja tapahtuu?? Taas kerran jouduin pyytämään Kondelta kirjallisen raportin illan tapahtumista, kun ei siitä savonkielisestä selostuksesta oikein saanut koko kuvaa.

5.11. Tampere, Tampere-talo

”Nyt on sitten teillä pojat hommat isolla” oli ensimmäinen lausahdus kun Tampere-talon oven avasi. Paikan tutuksi muodostuneista hemmoista totesi yksi nimittäin näin. Oli kuulemma talon ison salin näyttämöaukko kuusimetriä liian pieni tähäntouhuun. Ansiokkaasti olivat aamusta aikaisin ahertaneet laitetoimittajan työläiset kuitenkin kahden rekan sisältämät tarvikkeet lavalle kasanneet. Viimeisiä laittelivat kasaan kun bussia luukulle soviteltiin.

Meinasi vain olla pihamaalla ahdasta kun viides keikkabussi peruutteli paikoilleen. Tampere-talon käyttöaste oli nimittäin kohdillaan kyseisenä lauantai-iltana. Tämä ryhmä valtasi ison salin, pienessä salissa oli menossa NääsNääsNews-revyy tähtinään Puntti Valtonen, Aku Sajakorpi, Antti Majanlahti ja Helena Rängman. Ja ihan niin kuin siinä ei olisi ollut kaikki, oli Sorsapuisto-salissa tarjolla musiikkia hieman raskaammasta päästä Machine Headin, Bring Me The Horizonin, Devil Driverin ja Darkest Hourin tahdissa. Siksi tämä keikkabussien invaasio kyseisellä alueella.

No just!!!

Käytiin sitten vuoroin vierailuilla, ainakin tekniikanväen kesken, katsomassa hieman miten ameriikanpoijaat ja suomentyypit hommiansa hoitavat. Ihmeteltävää siinä oli kummallakin vuoroillaan. No, ei ollut ihan oikeasti. Morjesteltiin nyt vaan puolin ja toisin.

Eikä siinä auttanut muu kuin nykäistä tavarat paikoilleen ja laittaa kytkyyn. Kello kävi jääväämättömästi kohden sitä hetkeä, jolloin salin ovet aukeavat ja yleisö pääsee sisälle. Nopea ruokailu vielä ennen äänien tarkisteluja. Sitten oli taas aikaa odottaa. Teputeltiin siinä edestakaisin ja potkittiin niitä näkymättömiä kiviä ajankuluksi. Höpöteltiin niitä näitä ja jotkut hieman lähtivät ulkoilemaankin. Niin kuin yksi taustalaulajistamme. Kylmä viima tosin pakotti aiottua aiemmin pois Sorsapuiston kävelytieltä. Onneksi. Oli nimittäin sitten käsittänyt väärin konsertin alkamisajankohdan ja saapui varttia ennen alkua paikalle lenkiltään. Eikä millään meinannut uskoa että viisitoista minuuttia ja alkaa. Kun sitten viimein uskoi kollegaansa tulikin niinsanotusti kiire. Mutta hyvin ehti…

Porukka lavalle ja menoksi, sanoi Annie Lennoxi. Siitä jatkettiin mihin eilen jäätiin. Ja yleisö eli ja jännitti matkassa, tunnelmaa oli taas vaikka muille jakaa. Lauluja vuosien varrelta jotka ovat jääneet elämään ihmisten mieliin. Perinteiseen tapaan ensimmäinen setti kesti noin tunnin. Vuorossa oli seuraavaksi virvoitteluun ja vilvoitteluun käytettävä väliaika. Tuolloin oli hyvä tilaisuus maistaa pieni palanen Sascher-kakkua ja nauttia kupponen mokkaa. Meinaisi vain taas hieman mennä ensimmäinen setti poskelleen, kun taas oli ongelmia housujen kanssa. Nyt Hakulisella. Ei ollut vyötä ja joutui pitämään housuistaan kiinni esiintymisensä ajan. Sanoi vain myöhemmin, että hieman haittasi keskittymistä. No sattuuhan sitä, mutta pitäisikö hommata soittajille kurahousut huomiseksi, niin ei tule ”läheltä piti” -tilanteita. Tai sitten pitää pistää Elvis asialle kehittelemään bändin nimeä kantavat henkselit, josko niillä pysyisi pöksyt paremmin ylhäällä.

Hienossa illassa kello kävi vääjäämättä. Ilta alkoi hämärtymään ja esiintymisaika loppumaan. Päävokalistilla on nyt muodostunut tavaksi lausua jotain kaunista ja koskettavaa Annika Eklundille heidän duetoidessaan. Tänään kysymykseksi asettui, halusiko Annika kuulla tamperelaisen rakkaudentunnustuksen. Kyseessä on enemmän Länsi-Tampereelta tuleva ilmaisu, kuin se kuuluisa hervantalainen versio. Annikan vastattua myöntävästi saikin koko juhlakansa kuulla runon.

”Kuka sukseni vei? 

Porkat myös yksintein? 

Hei, mis on mun pipo, sekä tupakit? 

Eihän mul oo mittää! Kuka verkkarit vei?  

Olen kovin onneton. 

Miltei syyntakeeton. 

Kyllä mua nyt pännii, koko juttu tää. 

Kaalissa polttaa. 

Kohta se räjähtää”

Kaunista, niin kaunista. Ja perään porilainen rakkaudentunnustus, missä neito kaapattiin syliin ja kannettiin paikalleen samaan tyyliin kuin Kikan aikoinaan esittämässä kappaleessa Apinamies.

Perinteitä täynnä ovat muuten nämä Tampere-talon vierailut. Perinteisiin kuuluvat niin sanotut ”Vetolaatikkovierailut” ja ”Mäyräkoirien ulkoilutukset”. Mitä nämä manööverit sitten ovat, ne jääkööt suljetun piirin sisään. Ilta sai kuitenkin manöövereistä huolimatta arvoisensa päätöksen ja seisaaltaan suosiota osoittavalle yleisölle oli poppareiden hieno kumartaa.

Huomenna jatkuisi elävän musiikin esittäminen samaisessa paikassa, joten virrat pois laitteista ja oli aika hengähtää. Nyt ei ollut kiirettä mihinkään.

Huomattiin siinä samalla, että kalenteriimme oli merkittynä tälle päivälle pyhäpäivä. Kyseessä oli siis Pyhäinpäivä. Kristillisten pyhimysten, marttyyrien ja vainajien muistopäivä. Kalevankankaan hautausmaalla ainakin oli jo tulessa sellaista kynttiläliikehdintää, kun siitä ohitse kulki. Ihmiset veivät kynttilöitä haudoille. Päivä sekoitetaan usein myös Halloweenin, jota tuolla ison meren takana juhlitaan pukeutumalla kauhuasusteisiin ja lapset kiertelevät ”karkki vai kepponen” -sloganin kanssa. Halloween on itse asiassa Pyhäinpäivän aattona oleva juhla. Päivän juhlinta on alunperin ollut muinaisten kelttiläisten maiden sadonkorjuujuhla ja talven alkamisen päivä jolloin vainajien henkien uskottiin liikkuvan.

Eli puurot ja vellit olivat taas hieman sekaisin. Ainakin osalla. Kaupungilla hiihteli nimittäin kyseisen juhlan teemaasuihin pukeutuneita juhlijoita. Eli väärä päivä tai sitten juhlinta oli alkanut jo eilen ja kotiin ei ollut ehtinyt vaihtamaan vaatetustaan. Toisaalta, meiltäkin jäivät Halloweenit juhlimatta eilisen Lappeenrannan reissun johdosta. Päätettiin siis lähteä pistäytymään paikallisessa parilla. Ja perinteistä yksi oli vielä jäljellä. ”Ja onko mikään muuttunut??” kuvasarja tarvitsi jatkoa. Kyseessä on erään tamperelaisen ravitsemusliikkeen eräässä pöydässä otettu kuva. Siitä ehkä joskus toisten, jossain muussa yhteydessä.

6.11. Tampere, Tampere-talo

Ja sama ralli jatkuu. Ei muuta kuin kipin kapin Tampere-talolle. Edessä olisi uusi ilta ja uusi yleisö. Tosin oli joukossa kuulemma niitäkin jotka hankkivat lipun kaikille kolmelle illalle ja nauttivat musiikillisesta annista täysillä.

Voittaja!!

Virrat päälle aparaatteihin ja odottelemaan, että alkaisi soundcheck. Vaihdeltiin kuulumisia siinä samassa. Hyvin olivat menneet illan Halloween-juhlat. Tuotemyynnistä sillä Horrorilla jopa niin hyvin, että oli voittanut jossain paikassa paraspukukisan, vaikkei ollut tehnyt mitään. Kävellyt vain suoraan siitä tiskiltä illan rientoihin. Sitä sitten porukalla hämmästeltiin, että miten se oli mahdollista. Sitä siis sattuu ja tapahtuu kun aikansa touhutaan.

Porukka kokoontui äänentarkastuksiin hyvissä ajoin. Ongelmaksi muodostui nyt vain se, että jonkinlainen pöpön pirulainen oli pesiytynyt Ollin kurkun perille joka tarkoittaa sitä että ääni ei tahdo riittää. Ongelmaksi muodostui varsinkin ”Tällaisina aikoina” kappaleen tietyt osat. Kun hätä on suuri on apukin lähellä. Taustalaulajista Miina kaivettiin jo toistamiseen pelastamaan tilanne. Skädämin kappale, jota Frogley siinä bändissä laulajana ollessaan ja sitten Yöhön liityttyään lauloi keikoilla, kaivettiin muistista esiin ja eetteriin. Solistina nyt Miina Mikkonen. Lady Yöksikin kutsuttu porilainen.

Pohtivat siinä bändissä aikansa, että mistä tää lähtee. Onko kyseessä Bb, Am vai joku muu. Katsoivat sitten ihmeissään kun tekniikanpuolelta ilmoitettiin että se lähtee H:sta. ”Hän sinuun katsoo…”. Ei se mistään Big Brotherista lähde, eikä ennen keskipäivää 12-tuntisessa kellossa. Nythän on jo iltapäivä.

Muutakin pohdittavaa saatiin kuulla. Erään soittajan poika 5 v. oli todennut ennen eilistä keikkaa, että ette te edes osaa soittaa. Paitsi Kangasjärven Mikko osaa. Viiltävä analyysi jatkui myös keikan aikana tämän nuoren herran tiedusteltua äidiltään, että miksi isä soittaa roskapönttö päässä? Aika viiltävää kritiikkiä on siis esitetty.

No siitäkin selvittiin jotenkin, eli huttu huuleen ja odottelemaan. Illan esiintymiseen oli vielä hyvin aikaa, joten kolmiloikkakisat pystyyn. Eikä parane tulokset ei. Täytyy varmaan unohtaa koko laji. Onneksi kello kuitenkin kävi ja taas saatiin komentaa popparit lavalle. Ensimmäinen setti käyntiin ja menoksi. Sunnuntaipäivä, mutta ei se menoa haitannut. Ainakaan yleisössä. Hyvin ottivat vastaan tarjoillut hittikipaleet. Ensimmäinen puoliaika meni ihan kuin siivillä ja taas oli aika Sascher-kakun ja kahvin.

Itse kurvasimme takahuoneeseen hörppäämään kupposet kuumaa. Tarjoiluvaunua katsellessa tuli kiinnitettyä huomiota siihen, että myös täällä oli tarjolla Juvalaista Perinnesalaattia, mutta mutta… Ei ollut kelvannut samaan tapaan kuin aiemmin. Se oli sellainen gourmet-kokin tekemä. Körssin- ja hienaromit puuttuivat ja leikkaussuunta ja -jälki olivat väärät. Ja tarjoilulämpötila oli liian viileä. Ei oltu siis tutustuttu reseptiin huolella. Yritys-hyvä-kymmenen kuitenkin.

Ja kotio päin

Toinen setti käyntiin ja menoksi. Tällä kiertueella ensiesitys ”Katujen kuningattarelle”, muuten biisilista samana. Tänään sen toisen dueton yhteydessä kuultiinkin pätkä Ollin ja Mikon esittämänä Juice Leskinen Slam-yhtyeen levyltä ”Ajan henki” Ila Louerannan tulkitseman ”Syys”-kappaleen tunnelmia. Oli kuulemma tullut Ollilla mieleen kävelylenkillä Sorsapuistossa.

Kun kello sitten taas koitti sata, oli aika kumartaa syvään paikalle saapuneille ja kiittää hienon illan kulusta. Huomenna jatkuisi toiminta vielä kerran tällä estradilla. Eipä siinä muuta kuin hieman arkisempaa päälle ja esiintymismeikit pois ja kotiin kikkaileen. Olipas taas päivä. Jotenkin tuntuu, että tässä ihan ikääntyy samalla.

7.11. Tampere, Tampere-talo

Hyvin nukutun yön jälkeen oli taas aika kammeta itsensä ylös, ulos, muttei lenkille. Meni meinaan sen verran myöhään herääminen. Loinalaukkaa piti kiirehtää verstaalle arbeetin ääreen. Tuli siinä sitten mietittyä samalla oikein ääneenkin, että miksei nää kaikki keikat voisi olla vaikkapa täällä samassa paikassa peräkkäisinä iltoina. Pääsis niin pal helpomal. Aikansa kun sitä siinä pohti päätyi kuitenkin tulokseen, että on se parempi kun maisema välillä vaihtuu.

Ja sitten taas virrat vehkeisiin ja katsastus että kaikki on kunnossa. Hyvältä näytti ja kaikki toimi, vaikka paikalla olikin vieraillut esivaltaa turvaamistoimissaan. Päättäjiä oli nimittäin kuulemma vieraillut talossa, olipa Horrori tehnyt erään kanssa kaupatkin. Eli nyt sitten bongailemaan kuka kulkee näissä vermeissä.

Päivällä oli Olli ilmoittanut bändin naisväelle, että vartti aikaa ja kaikki rivissä hotellin respaan. Toimitti leidit siitä paikalliselle kosmologille ajatuksella että piikki on auki. (Eikun kosmetologille. Pienen sanakirja tarkastelun jälkeen tuli huomattua, että ei kosmologille eikä kosmonautille vaan kosmetologille.) Huuto ja mekastus oli kuulemma ollut hetken aivan kamala kun hoitoja oli valittu. Ei tosin sellaista perinteistä huutoa, että eikö naama kelpaa muuten. Olivat kuulemma olleet hirveän otettuja tästä huomion osoituksesta.

Naamat loistivat leideillä kuin se kuuluisa Naantalin aurinko, kun porukka saapui soundcheckiin. Tarkistus-varmistus-tyyliin mentiin tällä kertaa tämä koeistus. Tampere-talon tekniikan puolelta tuli nimittäin ukaasi, että kuudelta piti olla hiljaista Emmerdalen vuoksi. Eli ruokailuun mars!

Laulukoe

Ruokailun jälkeen olikin sitten taas aikaa odottaa. Siinä odotellessa päättä kapellimestari Kangasjärvi pitää taustalaulajille laulukokeet. Pianon kansi auki ja kukin vuorollaan esittämään kappale. Oikein vanhanliiton kansakoulumeiningillä. Pääsivät sitten kaikki kyllä läpi tuosta yksinlaulukokeesta, joten kuorotyttö, kuorotäti ja kuoro… hmmm… ”mummo” saivat luvan vetää esiintymisvermeet niskaansa ja luvan laittaa lanteet liikkeelle.

Ja taas kerran lavalle. Ensimmäisen setin aikana jännitettiin hieman miten se Ollin ääni kestää pienen pöpön kurimuksessa. Itse asiassa hyvin kesti ja äänentuottaminen hieman paranikin illan kuluessa. Joten ei kun eteenpäin esityksessä. Poutpourren jälkeen taas pieni virkistävä ja vilvoitteleva tauko kahvin ja Sascher kaakun parissa. Ja toiseen settiin mars!

Meno salissa taas kerran yltyi maanantai-illasta huolimatta oikein hyväksi. Ei tullut tästä illasta mitään maanantaimatineaa, vaan aikas rento ja menevä rypistys ikimuistoisten parissa. Vuorollaan lauloivat Olli, Jussi, Juki, Suvi, Miina ja Annika lavalla kappaleita vuosien varrelta. Ja aivan yllättäen seisoivat pop-henkilöt taas rivissä lavan etureunalla kumartamassa illan yleisölle. Ilta oli taas kerran saatu päätökseen. Nyt olikin sitten aika kerätä releet kasaan ja pakata kuljetuskalustoon odottamaan ensiviikon Savon retkeä.

Takana oli nyt sitten kolme loppuunmyytyä iltaa Tampere-talossa. 1800 henkeä oli kertynyt joka illalle seuramaan esityksiä. Eli nopealla päässälaskutoimituksella saadaan katsojamääräksi yhteensä pauttiarallaa 5400. Eikös näin ole?? Joka tapauksessa kolme loppuunmyytyä iltaa oli takana. Perjantaina olisi kuitenkin uudet seikkailut edessä.

Tämmöisiä tällä kertaa. Nyt on kuitenkin Yleisen Virkaehtosopimuksen mukaisen loman vuoro. Ei kun aurinkorannoille mars! Nimittäin tästä kirjoittelusta. Kauhean väännön ja melkeinpä vanhan ajan Tupo-neuvotteluja muistuttaneiden keskustelujen jälkeen saatiin ratkaisu aikaan. Piti siinä hieman uhata jo työtaistelutoimillakin ennekuin päätettiin porukalla, että hankitaan seuraavalle viikonlopulle vuosilomansijainen kirjoittelemaan näitä raportteja tänne. Kukapa muukaan siitä runsaslukuisesta hakijajoukosta vs. blogistiksi valittiinkaan kuin Konde. Minä poistun nyt tietokoneen ääreltä VES:n mukaiselle vuosilomalla ja Konde raportoi sitten tuolta Kuopiosta tapahtumia ja sattumia.

IHA HYVI PYSTYY!!!!

2011-11-04T10:08:00.000-07:00

28.10. Lahti, Lahti Areena

”Hip hei ja taas mennään!” totesi Eino-setä kun veneestä putosi. Anteeksi nyt sitten heti alkuun, että tämä raportointi hieman kesti. Juvalaisen Perinnesalaatin taitaja ja tekijä nimittäin taitteli allekirjoittaneen sormet sellaisiin kolmoisschlutzeihin että moro. Aristaa hieman nimittäin näpytellessä näitä näppäimiä. Syynä ei ollut se, että paljastin Juvalaisen Perinnesalaatin syvimmän olemuksen, vaan se että erheytin miehen turhalle Varkauden reissulle Hurriganes-äänitteistä kehitetyllä valheella. Olipa nyt sentään päässyt käymään Severi Suhosella kahvilla ja nähnyt taas kerran tehtaan piiput, jotka suoltavat savua korkeuksiin. Siinä oli ollut Juvan miehellä taas ihmettelemistä. Onneksi molekyylibiologit ovat kehitelleet lääketeollisuudelle sellaiset yhdisteet että taittuu pahin kolotus nakeista. Joten tässä hieman raporttia menneen viikonlopun tapahtumista.

Pari viikkoa on nyt hypitty porukalla vauhditonta pituutta ja kolmiloikkaa eikä tuloskunto nouse. Nyt täytyy ruveta miettimään kiellettyjen lisäaineiden käyttämistä lajitreenien ohella tai sitten lopettaa koko homma. Onneksi tämä pieni mietintätauko on ohitse ja Lahteen käy tie. Takaisin sorvin ääreen olisi taas paluu. Se olisi sitten tänään tarjolla Päijät-Hämettä. Tai ei me siitä nyt niin ehditä nauttimaan, vaan enemmänkin tarjoillaan kulttuurin puolta sitä janoaville. Musiikillisen esityksen parissa. Vai pitäisikö nyt puhua audio-visuaalisesta presentaatiosta kokonaisuutena. Sen verran on tavaraa nyt mukana noilla keikoilla.

Aamusta aikaisin oli alkanut rakentaminen Lahti Areenalla. Laitetoimittajana toimivan Moving light Oy:n kaverit olivat aamusta aikaisin jo nykimässä hallin ovia auki ja purkamassa rekkoja, kun bändin porukka vielä eli poissa pahasta maailmasta ja unten mailla. Tai ainakin melkein kaikki. Osa porukasta kun ei ole aamu-unisia vaan kuuluu siihen kukkoa herättelevään porukkaan. Aamusta on kuitenkin hyvää aikaa tehdä vielä viime hetken valmistelut ennen liikkeelle lähtöä.

Yhden aikoihin suunnattiin sitten nokka kohti Päijät-Hämettä ja Lahtea. Täytyi oikein muistella vielä tarkkaan, että tulihan kaikki mukaan. Lähinnä meinaan niitä tavaroita joita annettiin lainaan eri käyttötarkoituksiin. Kaiketi se henkilöstö paikalle osaa ilman holhousta. Tai sitten ei.

Viikon uutisaiheena on nyt sitten ollut Libyan johtajan Muammar bin Mohammad bin Abdussalam bi Humayd bin Abu Manyar bin Humayd bin Nayil al Fuhsi Gaddafin eli tuttummin Muammar Gaddafin kuolema. Naapurimaasta Tunisiasta saivat alkunsa tapahtumat, jotka johtivat yhden aikamme despootin kuolemaan. Nimittävät näitä tapahtumia Arabikevääksi tai Jasmiinivallankumoukseksi. Tunisialainen nuori vihanneskauppias näet tuskastui poliisien mielivaltaan ja korruptioon. Nämä kun takavarikoivat miehen velaksi ostamat vihannekset. Joulukuussa 2010 teki Mohamed Bouazizi polttoitsemurhan Sidi Bouzidin kaupungissa. Tästä alkoi kansannousu, joka ensin kaatoi Tunisian hallituksen, myöhemmin valta vaihtui Egyptissä ja Libyassa alkoi sisällissota. Myös Syyriassa, Jemenissä, Saudi Arabiassa ja Bahrainissa on ollut väkivaltaisia levottomuuksia. Tämän sisällissodan seurauksena kapinalliset kaappasivat vallan Libyassa ja onnistuivat löytämään pakomatkalla olleen Muamar Gaddafin piiloutuneena viemäriputkeen. Vallankaappaajalta oli nyt kaapattu valta ja siinä tohinassa lähti sitten myös henki. Paljon kiistelty ja monessa mukana ollut johtaja on poissa. Gaddafi onkin saanut varsin kaksijakoisen maineen urallaan. Milloin hän on ollut terrorismin rahoittajan maineessa, milloin liennytyksen tuojana. Joka tapauksessa Natolla oli myös osansa tässä kahakassa ilmatoiminnan myötä.

Niin ne sitten kaatuvat mahtavimmatkin despootit. Gaddafi löydettiin piiloutuneena viemäriin, Saddam Hussein taasen maakuopasta piilosta aikoinaan. Niin katoaa maallinen mammona ja kulta sitten kun valtaa vaihdetaan isojen poikien leikeissä. Ja isojen poikien ja isojen tyttöjen leikkejä leikitään myös Euroopassa. Kreikka on nyt hieman niin sanotusti elänyt yli varojensa ja konkurssi kolkuttelee ovella. Muut euromaat yrittävät pelastaa mitä pelastettavissa on ja sanelevat siinä samassa hieman ehtoja miten hommaa siellä Sorbas-maassa pitäisi hoitaa ettei kaikilta mene luottotiedot. No eihän se sitten taas sovi kreikkalaisille yhtään että joku muu sanelee. Saa nähdä miten tässä nyt sitten käy kun naapurimaa Italia on kanssa hieman holtittomasti hoitanut valtionkassaansa.

Meillä oli toisenlaiset leikit edessä, eikä niissä kuvioissa ihan kyllä maailmanhistoriaa kirjoiteta. Lava, äänikalusto ja valot olivat valmiina kun paikalle päästiin. Kiipparit ja Jaska muistettiin hakea studiolta matkaan ja Daffyn kanssa he valtasivat bussin poppariosaston. Arikin löytyi lenkkipolulta matkaan mukaan ja Mikko oli saapunut sopivasti Sloveniasta matkoiltaan. Riivinraudoista Annika ja Miina olivat paikalla ajallaan, mutta Suvi ilmoitti hieman myöhästyvän. Kertoi kyllä saapuvansa Lahteen juuri silloin kun sovittu soundcheck alkaisi, mutta olisi tuolloin vasta paikallisella rautatieasemalla. Jos VR suo. Olli ja Jukikin ilmeistyivät hyvissä ajoin paikalle joten kööri oli kasassa.

Konden keittiö

Konden keittiö oli myös iskussa ja kiertueen tuotantopäällikkö katseli myhäillen miten hommat järjestyvät. Ei muuta kuin bussin perä tyhjäksi ja tavarat paikoilleen. Popparitkin alkoivat valua paikanpäälle sopivasti. Konde komensi soittajaporukan vielä ruokailuun, ennen kuin päästettiin heitä lavalle sekoittelemaan valmistuvia systeemejä. Ja kun lupa annettiin juoksivat popparit lavalle kuin vasikat kevätlaitumelle. Soittamisen into oli taasen kova. Ei kun kuoroharjoitukset pystyyn ja äänenkoeistuksia hoitamaan.

Kun sitten saatiin houkuteltua popparit takaisin takahuoneeseen lupaamalla, että saavat kyllä vallata lavan takaisin hieman myöhemmin. Olisi aika vaihtaa hieman esiintymiskuteita niskaan ja ruokkia myös roudarit. Ja käydä katsastamassa Konden keittiön antimet. Juvalaista Perinnesalaattia ei vielä näkynyt, mutta mokkaa sentään sai. Ja ei kun odottelemaan.

Naapurihallissa paikalliset pelikaanit pelailivat kiekkoa pääkaupungin narripaitoja vastaan. Hieman mietittiin mahtaako tuo peli vaikuttaa illan yleisömäärään, mutta kun kello koitti sata ja oli aika aloittaa, oli Lahti Areenalle saapunut noin 2400 illan viettäjää. Eipä siinä muuta kuin intro soimaan ja popparit paikoilleen.

Tekstiili

Soitannon tuoksinnassa tarvittiin oikein järjestysmiestäkin. Nyt tosin kuljettamaan yleisössä ollut Olli-lakana johtajan toiveesta lavalle. Ja ”alpoodit” olivat taas mahtavat. Olivat jotkut nähneet hieman vaivaa ja askarrelleet sellaisen Lindholm aiheisen… jonkun kankaan palasen, ei se ollut pyyhe, eikä lakana mutta joku se oli. Hienon näköinenkin se oli täytyy myöntää. Ensimmäisen setin loppuun vielä se riivinrautojen sävelsalaatti ja välitunnin aika.

Meni siinä hieman aikaa, eikä virkistystauolle ehtinyt ajoissa. Viisi minuuttia riitti ja Juvalainen Perinnesalaatti oli hävinnyt. Ei ollut lautasilla muuta kuin murut jäljellä. Muikeat oli ilmeet kafeteeriasta poistuvilla henkilöillä ja suupielestä pilkotti vielä eväiden rippeet. No mokkamuki mukaan ja takaisin arbeetin ääreen. Biisilistassa oli tapahtunut yhden kipaleen muutos, mutta jätetään se biisilista vieläkin rauhaan. Palaamme siihen myöhemmin. Toinen setti käyntiin ja menoksi.

Yllättävän hyvin kaikki meni pienen tauon jälkeen. Ei vaikuttanut soittajan sormiin pieni lomailu juurikaan. Oikein oli viihdyttävä ilta joka päättyi sitten aikoinaan siihen 2000-luvun suureen kappaleeseen. Loppuun vielä kumarrukset ja outro esille. Tavarat kasaan ja Lahden yö oli osaltamme ohitse. Nokka käännettiin kohti kotia. Kaikki uni mitä olisi saatavilla olisi käytettävä hyväkseen. Huomenna on kuitenkin edessä paluu juurille ja huhujen mukaan väkeä olisi tulossa oikeinkin paljon.

Paluumatkalla ihmeteltiin sitten taas kerran lyhyttä ohikiitävää hetkeä. Tumma hahmo sujahti ohitse hirveän savupilven saattelemana. Melkein jo otettiin yhteyttä hälyytyskeskukseen ajoneuvopalosta, ennen kuin tajuttiin, että Kondehan se siinä pamautti ohitsemme savusaunallaan. Jonomuodossa siis majoitukseen, niin kuin köyhän talon porsaat.

29.10. Pori, Karhuhalli

Aamulla taas pyyhittiin Nukkumatin jätökset pois silmäkulmista ja alkoi ajatusten kohdentaminen Poriin ja Karhuhalliin. Ensin tosin pakolliset aamunavaustoimet. Kolme kuppia kahvia, ”aamusami” ja uutiskatsaus. Tampereella oli ollut hieman toimintaa palokunnan pojilla kun auto oli palanut maanalaisessa autosuojassa eli parkkihallissa. Aikansa kun siinä ynnäili informaatiota, tuli huomattua, että tuo parkkihalli sijaitsee suoraan sen hotellin alla, mihin meidän porukkaa oli yöksi majoittuneena. Siis niitä pitkänmatkalaisia. Siis viidakkolinjalaisia. He jotka eivät päässeet kotiin yöksi aikataulujen vuoksi.

Nopea puhelintarkistus, että miten yö oli mennyt. Olivat kuulemma viettäneet osan yöstä pihalla katselemassa kuinka palosotilaat taistelevat tulikukkoa vastaan Mansessa. Konden vuorokausi oli muutenkin onnistuneen oloinen, kun mies tapahtumistaan savonkielellä vaahtosi. Päädyin pyytämään kirjallisen raportin viimeisen kahdentoista tunnin tapahtumista, jotta jonkinlaisen kokonaiskuvan niistä pystyisimme muodostamaan. Tässä se nyt sitten on:

Lahdesta lähdettiin ajamaan puolenyön aikoja kohti Tampesteria. Niin polkaisi Vesa-poika Mondeon iloiseen hyrinään, aijai, komiaa settiä. Kyydissä tulivat Vajaakosken Valojumala Aki ja mies Turuust´, ”Iha hyvi pystyy” Pete. Matkamusana meillä tässä lotjassa on vain kaikkein parasta tarjolla, eli kuunneltiin uutta Popedaa. Niin sitä taas kelkottiin pitkin yötä kuolemaa halveksuen kohti majapaikkaa. Jokaisen tutkatolpan kohdalla tuli painettua jarrua niin, että Peten pää ilmestyi takapenkiltä Aksun ja minun väliin vaikka muu keho istui penkissä, ja Peten jakaus oli kerta laakista sekaisin. Musiikki soi tietysti lujaa ja pohdittiin Aksun kanssa, että huomenna kyllä käydään Epesiltä ostamassa uusin Ronski Gangin levy ”The Elevens”. Sitä sitten kuunneltaisiin seuraavana yönä niin, että tuntuu. Välillä Aksu huomauttaa, jumalauta miten kuuma täällä autossa on, tännehän sulaa. Pöh, sopiva lämpötila, sillä on vaan alkanut miesten vaihdevuodet, hymähdän. Kun Pete valittaa samaa, alan funtsia että nää jätkät on edellisessä elämässään olleet eskimoita. Näille pitää olla kylmää ja pakkasta.

Vähän ennen Tampesteria se sitten taas tapahtui, niin kuin vanhalle piialle. Huomio herpaantui ja viimeinen tutkatolppa välähti. Oltiin 70 km alueella ja mittarissa oli vajaat 90 kilsaa. Hieman ennen tolppaa Aki nosti kätensä, kun vanhat hallitsijat ja sanoi fläshhhh. Ja mitä tapahtui? Tolppa välähti ja kirosanojen määrä omalta osalta oli luokkaa riittävä, sillä sakko on tulossa postissa. Aloin epäillä tuota Vajaakosken Valomiehen velhomaisuutta. Kun hän ajattelee ja nostaa kätensä niin valot alkaa toimia myös katulampuissa ja tutkatolpissa. Aionkin tarkkailla tuota miestä sivusilmällä hieman enemmän tämän kiertueen ajan. Tää jätkä on saatava johonkin Harry Potteriin tai Taru Sormusten Herraan velhoksi. Kaikki valot tottelee tuota shamaania. Ei muuta kuin kartiomainen hattu päähän niin vot.

Saavuttiin Sokos Hotel Villaan pihaan. Paikoitusalue oli todella ”edullinen”. Toimii koko yön, joka tarkoitti ettei seuraavana päivänä tarvinnut pajatsoa pelata sillä kaikki kolikot hupenivat parkkimittariin meiltä kaikilta. Jumalauta, että on kallista pysäköintiä. Nopeat körssit ja eikun hotellihuoneeseen. Kahdelta Vesa-poika möyhi tyynyn, laittoi unimyssyn päähänsä, kävi sikiöasentoon peukalo suussa ja alkoi lutkuttaa. Nyt väsyttää Savon poikaa ja mä putoan uniin kauheimpiin. Mikään ei piristä pientä mieltä niin hyvin kuin pikku painajaiset. Eikä niin pientä hommaa, etteikö sitä vituiksi saa menemään, sillä tunnin syvän unen jälkeen, heräsin jumalattoman kovaan kuulutukseen: ”Huomio huomio, tämä on palohälytys. Hissienkäyttö on kielletty, tiedotamme asiasta lisää”. Sama englanniksi ja ruotsiksi, kiitos. Ja tämä kuulutus toistui varmaan sata kertaa. Hyvästi yöunet. Oloasuhousut jalkaan ja olin yhtä äkäinen kuin Zed Poliisiopisto –elokuvissa. Tiedättehän sen pienen mylvivän jengipomon, josta tuli poliisi. Samalla soundilla tuli Vesa-pojan suusta mölinää ja karjuntaa. Sitten soittaa Aksu. ”Mitä kuppaat? Etkö ymmärrä, se on palohälytys nyt. Tule alas, täällä on paikoitusalue täynnä paloautoja ja miehiä, jopa ambulanssikin on paikalla”. Rappusia pitkin matkaan alas, ja ensimmäinen ajatus on, onko meidän ”missä palaa” Teemu siellä paikalla letku käsissä, kypärä päässä ja maskit naamalla antamassa ohjeita, kuinka meidän täytyisi toimia. Ja todentotta, siellähän oli varsinaiset markkinat meneillään. Ulkona Aksun kanssa ihmeteltiin meininkiä ja porukkaa oli tullut huoneista alakertaan ja ulos körssille. Vain yksi puuttui. Missä on ”iha hyvi pystyy” Pete. Aksu soittamaan hänelle. Miten helevetissä sinä voit nukkua siellä vaikka on palohälytys?, kummastelee Aksu. Vastaus oli: ”Iha hyvi pystyy”. No, lopulta myös Pete saapuu alas. Siinä sitä meni puolitoista tuntia iloisesti ulkona. Lopulta joku henkilökunnasta tuli ilmoittamaan, että siellä olisi tarjolla kahvia ja mehua. No, lähetään ottamaan vähän kahvia sisälle,ehdotin johon Aksu totesi: ”Vitut, minulla on lonkero ja tupakkia”. No, eihän siinä sitten mitään.

Ilmeni, että parkkihallin alimmassa kerroksessa on auto/autoja tulessa. Jälkeenpäin saatiin kuulla, että yksi auto paloi ja muutama auto kärsi kosmeettisia haittoja, sekä savuhaittoja. Savua tuli pihalle ilmastointihormista niin että riitti. Lopulta hälytys meni ohi ja käytiin sisällä ottamassa evästä. Ja kun huoneisiin päästiin takaisin, niin eihän sitä nyt saanut millään unenpäästä kiinni. Ei tietenkään, johan tämä yö menisi muuten makoiluksi.

Aamulla olikin aamupalalla kaksi päivänsädettä, eli Aksu ja Konde. Tästä se on mukava käynnistää päivä. Onneksi Epesiltä löytyi tuo Ronski Gangin levy. Siitä saatiin lisää virtaa. Ja on muuten loistava rokkilevy. Matka Poriin alkoi klo.11.00.

Vesa Konde Kontiainen

Eli aina sattuu ja tapahtuu kun Konden kanssa touhuaa. Lähdettiin sitten loppuporukka kelkkomaan paria tuntia myöhemmin perästä. Suuntana siis länsi rannikko ja Pori. Paikka mistä tämän porukan tarina on alkanut kolmekymmentä vuotta sitten. Tuulinen rannikkokaupunki joka tunnetaan… ööö… Jazzeista, Ässistä, Rosenlewistä, Dingosta, Yöstä ja täysin valjastamattomasta voimasta, porilaisuudesta. Niin totta kuin se onkin. Jos ovessa lukee vedä, se työnnetään auki ja mieluummin vielä saranapuolelta. Jos jossain on aita, on se porilaiselle vain tilapäinen hidaste hänen kulkureitillään jonka yli tarvitsee vain kiivetä matkallaan.

Lasketeltiin sitten Hämeestä Satakuntaan leppeässä syyssäässä. Ei meinaa oikein ilmat jäähtyä. Olo on kuin Englannissa. Kosteaa ja sumuista. Mutta kaiketi se talvi sieltä taas tulee ja syksyn selän taittaa. Ihan varmasti. Ihmeteltävää vain riittää kun apilat kukkii ja pajunkissat tunkee ilmoille. Kärpäset pörrää edelleen pyrkien kylläkin sisälle hieman lämmittelemään. Haistavat ilmeisesti lähestyvän talven.

Karhuhalli pönötti omalla paikallaan, ei ollut oikein mikään muuttunut. Paitsi nyt taas kerran se roudausovi. Pyörittiin sitten hieman ympyrää ennekuin oikia uksi löytyi. Kontiainen seisoi vastassa lapa pystyssä. Ja sen päiväinen ripitys viimeisen vuorokauden tapahtumista. Korvat punaisena kuunneltiin siinä hetki ja tavarat sisään. Sisäänroudaus ei ollut mitenkään helpoimpia suorittaa. Baana oli kyllä suora, mutta sillä oli mittaa sitten jonnin verran. Tuli siinä sitten lenkkeiltyä oikein urakalla. Onneksi oltiin kuitenkin sen verran ajoissa että ehdittiin.

Supermarkettia kasailtiin samaan aikaan hallin vastakkaiselle seinustalle. Paitamyyjistä se horrorin kaveri vietti muuten merkkipäiviään. Salassa oli keräilty pientä pesämunaa miehelle tulevaisuutta varten.

Tavarat taas kerran kasaan ja valmistautumaan soundcheckiin. Popparit valuivat kukin vuoroillaan ruokailusta joten päästiin hirveän nälän saattelemana aloittamaan äänen paineiden tarkistukset. Paikalla alkoi kuitenkin yksityistilaisuus, joten tuo homma jouduttiin keskeyttämään ennenaikaisesti hiljaisuuden vuoksi. Ei muuta kuin ovet auki ja yleisö sisään, kaikki oli valmiina.

Naapurissa hikoilivat patapaidat kalakukon purijoita vastaan. ( Hö-Höö!!! Nyt tarkkuutta!!!! Ei ollup Kalapa vastasa vua JYPPI. Ja pataan tuli Patapaidoille 0-2. Hieman sitten kriittisyyttä näihin juttuihin. kirj.huom. 8.11.2011). Ennakkoon oli ilmoitettu, että ovimyyntiin ei juuri ollut jäänyt lippuja. Ennakkomyynti oli ollut niin massiivista, että paikka täyttyisi. Vain muutama lippu oli jäänyt ovimyyntiä varten ja hyvinkin aikaisessa vaiheessa sai tuotantopäällikkö viedä Loppuunmyyty laput ovelle. Eli katto ja seinät tulivat vastaan tällä kertaa. Eihän siinä sitten mitään. Täysi tupa ja kotikenttä-keikka.

Ja niinhän siinä sitten kävi, että kun soiton aika läheni ruuhkautui samalla myös yleisön sisääntulo. Jono vain venyi ja venyi. Opastivat sitten hitaaksi hämäläiseksi muuttunutta pohjalaista, että Ässien peli oli juuri vasta loppunut. Väkeä oli tulossa sieltä vaikka kuinka ja paljon. Eihän siinä mitään. Tuotannossa tehtiin päätös, että aloitusta on pakko viivästyttää, jotta väki olisi sisällä. 38 minuuttia ennakkoon ilmoitetusta pyörähti sitten show käyntiin. NYT teksti esiin ja neljännellä liikkeelle. Olli sitten vielä kohteliaasti pyyteli anteeksi ja pyysi yleisöä taputtamaan itselleen, ja varsinkin heille jotka olivat tulleet paikalle ajoissa ja jaksoivat odottaa. Ja hirveä riemuhan siitä syntyi. Ei ollut etelänmaiden kuumaverisyydestä tietoakaan.

Sama ilmiö on muuten nähty kerran aiemminkin. Ja Porissa. Sonisphere-konsertissa 2010 iski paikallinen sääilmiö eli trombi festivaalin alueelle. Valitettavassa tapauksessa menehtyi yksi ihminen sitten myöhemmin sairaalassa. Loukkaantuneitakin tuli useampi. Ongelmaksi tuon tapahtuman osalta muodostui vain se, että yksi lavarakennelma nitkahti, jolloin se jouduttiin laittamaan käyttökieltoon. Myrskysade kasteli myös Mötley Cruen ja Alice Cooperin backlinit käyttökelvottomiksi. Erilaisten säätöjen jälkeen Mötley Crue joutui tuolloin perumaan keikkansa, mutta Alice Cooperin porukka sai tarvittavat laitteet lainaan Slayerilta ja pääsivät vetämään keikkansa kasi tuntia myöhässä. Tapahtuma myöhästyi tuolloin kaksi tuntia, mutta kiltisti suomalaiset jaksoivat odottaa epätietoisessa odotuksessa joudutaanko koko tapahtuma perumaan. Kiitos näistä kuulu kaikille yleisössä olleille. Niin Sonisphere tapahtumassa, kuin Karhuhallissa. Kiitos teille. Illasta muodostui siis ikimuistoinen ja hyvä ilta.

Lahja

Menoa ja meininkiä riitti. Hakulinen toi illan esiintymiseen ekstravieraaksi tyttärensä Ellinooran laulamaan sopraanoa ”Parrasvalot” kappaleeseen. Kylmäpäinen veto nuorelta neidiltä nousta lavalle melkein kylmiltään, kun 4500 katsojaa kannustaa.

Lavan taakse saapui myös delegaatio Ässien kiekkoporukasta. Ojensivat Ollille Ässien pelipaidan johon oli juhlan kunniaksi laitettu nimeksi Yö ja numeroksi 30. Illan viimeiseen kappaleeseen Olli vetäisikin paidan päälleen ja ilta sai arvoisensa lopun.

Ilta oli ohitse, joten tavarat kasaan ja kotiin päin. Tuli siinä matkalla mietittyä, että miltä mahtoi tuntua illan juhlakalusta tulla 30 vuoden jälkeen esiintymään ”kotiin” täpötäyden Karhuhallin yleisölle, kun tehoste paljasti viimein yleisön. Vastaukseksi tuli yksinkertaisesti tekstiviestitiedustelun jälkeen viesti ”Arvaa, meinasin hajota”.

JUVALAINEN PERINNESALAATTI

2011-10-23T02:37:00.000-07:00

23.10.2011 Tampereella

No Terve kaikille!!!

Niin kuin ehkä huomattu on, että näissä juhlakiertueen touhuissa on nyt pieni tauko. Mistään dramaattisesta syystä emme nyt kuitenkaan taukoile. Aikataulu vain rakentui tämänkaltaiseksi tällä kertaa. Aina kun on olemassa näissäkin hommissa se meistä riippumaton syy.

Joka tapauksessa pieni hengähdystauko on ohjelmoituna juhlallisuuksien keskelle. Takana ovat nyt Tallinnan avauskekkerit ja pohjoiseen suuntautunut ruskaretki. Nyt sitten pyöritäänkin pääosin täällä eteläisessä Suomessa. Näillä suunnitelmilla mennään siis tästä eteenpäin.

Nyt kun on menossa sitten eräänlainen hengähdystauko, jolloin operatiivisella kentällä ei tapahdu mitään, niin laitetaan jotain kuulumisia ja paljastuksia tänne edes. ”Kiitos ja kunnia” kokoelmalevy 2000-luvun hiteistä on nyt kolmatta viikkoa tuolla virallisella listalla kärkiviisikossa. Edelle ovat kiilanneet vuoroillaan uusilla albumeillaan Chisu ja Juha Tapio sekä Hevisaurukset – Räyh ja Murr!! Ja viimeisimpänä viime kesältä tuttu Kaija Koo. ”Likaiset legendat - kolmekymmentä vuotta Yötä” kirja on nyt ollut luettavissa kolmen viikon ajan. Huhupuheita liikkuu painoksen ehtymisestä.

Aivan ensimmäiseksi täytyy laittaa viimekertaisiin Rovaniemen seikkailuihin pieni korjaus. Perusteena on bändin kotisivuilta vieraskirjasta löytynyt viesti:

Nimi :	OLLI YÖ
	23. lokakuuta 2011 8:47:09
Viesti :	Kiitos Teemu blogistasi mutta korjaus Rovaniemen konsertin jälkeiseen lepoon. Menitte Amarilloon keikyälle,ette nukkumaan. Ei saa antaa disinformaatiota.

Näinhän siinä kävi, mutta ei oltu pitkään ja vain minä ja Pete mentiin. Ja mekin lähdettiin hotellihuoneesta jonne oltiin tultu bussista. Vilpittömänä tarkoituksena oli Hurriganes aiheisen seminaarin jälkeen mennä nukkumaan, mutta päätimme kuitenkin kutsusta piipahtaa. Tämän jälkeen menimmekin porrastetusti takasin huoneeseen seuraamaan Yleisradion teksti-tv:n uutisointia Tampereen Nekalassa riehuneesta tulipalosta. Ja sitten nukkumaan. Eli informaatio oli kuitenkin ollut oikeaa, mutta raportointi loppuikin liian aikaisin.

Paitsi tietysti jos nyt ihan tarkkoja ollaan, niin Keikyä on aiemmin ollut kunta joka kuului Satakuntaan ja vuonna 1981 kuntaliitoksessa Kiikan kanssa aloittivat yhteiselon Äetsän kuntana. Nykyäänhän Keikyä kuulu Sastamalan kaupunkiin. Keikyällä ei ole Amarilloa ja matka Rovaniemi - Keikyä - Rovaniemi olisi ollut yhteensä 1493 kilometriä ja matkaan olisi mennyt yhteensä 16 tuntia 34 minuuttia. Aamulla kuitenkin oltiin bussiin nousemassa Rovaniemellä. Taksilla tuo matka olisi kustantanut yhteensä 1076,667 €, perusmaksun ollessa 8,60 € ja kahden matkustajan kilometritaksan ollessa 1,43 €. Eli ei oltu Keikyällä, oltiin keikyällä.

Ja mitäs muuta sitten vielä tauon touhuja… Niin, Olli kiirehti katsastamaan Ranskanmaalle Versailles-bändiä ja sitä miten siellä touhutaan tuollaisen tuotannon kanssa. Jaska nappasi taas mukaansa kasan soittimia ja sulkeutui studioon tuotantotehtäviin. Tokaisi vain mennessään, että muistakaa tulla hakemaan pois sitten ennen Lahden vetoa. Arista näkyi vain vilahdus urheilutakin selästä kun lenkkipolut kutsuivat. Ja sieltä teatteriin. Hakulisen Jussi näytti naamaltaan sen verran arvoitukselliselta, että liekö mielessä pyörinyt taas uuden kappaleen idea. Nähtäväksi jää.

Mikko hahmottelee tulevien projektien tuotantokuvioita ja hyppäsi lentokoneeseen. Suuntana tällä kertaa Ljubljana Sloveniassa. Juki on touhuillut erilaisten sävellysprojektien keskellä. Nähtäväksi jää, tai oikeastaan kuultavaksi, minkäslaisia biisejä sitä syntyy ja mihin käyttöön ne parhaiten sopivat. Daffy on nähty viilettävän Länsi-Tampereen katuja upouudella fillarilla. Tämmöisiä täällä nyt sitten puuhaillaan. Ai niin…

Suvi julkaisee 26.10. uuden albuminsa ”Pahalta piilossa”. Samaisena päivänä tyrkätään ulos myös Popedan uusi ”Voitto”-albumi ja Lauri Tähkän uuden ajan ”Polte”. Saa nähdä listasijoitukset, ennustamaan en ala. Sillä mikään ei ole niin vaikeaa kuin ennustaminen, varsinkaan tulevaisuuden ennustaminen. Tauon aikana Suvi on urakoinut omia keikkojaan. Annika Eklund on sulkeutunut studioon valmistelemaan tulevaa albumiaan. Mikkosen Miina on paiskonut keikkoja Kermassa. Vai Kermalla?

Niin ja tekniikan porukka on nyt viimeaikoina keskittynyt pohtimaan Faradayn häkin ja Fermin paradoksin saloja. Syksyn viimeinen moposafarikin pidettiin ja loppuaika onkin sitten keräilty pulloja, että päästään sitten taas lunastamaan tuotemyynnin tyyppien bingokupongit ja Satu ja Santtu töihinsä. Huhupuheiden mukaan palkinnoiksi olisi tällä kertaa ostettu sillipurkkeja ja sukkahousuja. Joten jos keksitte jotain käyttöä niille, niin ilmoittakaa.

Paljon on nyt sitten tullut kyselyitä, jopa mediankin osalta, kiertueittemme polttoaineena toimivan juvalaisen perinnesalaatin reseptistä. Tuon tarkoin varjellun reseptin perään ovat kyselleet niin yleishyödylliset yhteisöt Martta-liitosta Leijoniin kuin jopa Suomen hiihto- ja triathlonmaajoukkueiden huoltojoukot. Puolustusvoimien huoltojoukkojen esikunta on myös tiedustellut tuon energiapommin perään.

Pitkän ja vakaan harkinnan jälkeen aion syyllistyä Juudas Iskariotin tekoon ja paljastaa kaikkein suurimman salaisuuden. En tee sitä hopearahoista, enkä maineesta. Tarkan ja pitkän harkinnan jälkeen päädyin ratkaisuun yksistään siitä syystä, että sisälläni asuu kuitenkin suuri ja humaani sielu. Kaiken tämän teille paljastan vain kansakunnan edun vuoksi. Kaiken tämän paljastan myös siksi, että uskon maailman kaikkien kansojen yhteisymmärryksen löytyvän viimein tämän herkun äärellä.

Kannan teostani koituvat vastuukysymykset ylpeänä ja selkä suorana. Tulen kärsimään sanktioni aikoinani, enkä ajattele tulevaa pahalla. Olen tulevan rangaistukseni ansainnut olkoonkin se kuinka kauhea tahansa.

Ensimmäinen paljastus on, että tuon herkun alkuperäinen nimi oli Jumalainen Perinnesalaatti. Tapahtui vain pieni kirjoitusvirhe, jossa (kaikeksi onneksi) m vaihtui v:hen. Mikä tässä on sitten onnellinen tapahtuma? Tämän herkun syntyhetket vievät meidät Savoon ja Juvalle. Sieltä tämä kaikki on saanut alkunsa.

Tämän herkun voimalla ovat nousseet erilaiset ääni- ja valojärjestelmät tapahtumiin. Tämän herkun voimalla on kuulijoille tarjoiltu kansakunnan muistiin jääviä klassikkokappaleita Popedalta, Yöltä, Kotiteollisuudelta, CMX:ltä, Viikatteelta, Irinalta, Jenni Vartiaiselta, Yölinnulta, Neljän Suoralta, Pensseli Sedältä ja monilta monilta muilta. Tämä herkku ja taiteen polttoaine on Juvalainen Perinnesalaatti.

Juvalainen Perinnesalaatti

(Sisältää tuotemainintoja, mutta ne ovat olennainen osa herkkua. Muiden aineosien käyttö kielletty ehdottomasti)

Tarvikkeet hankitaan lähimmästä mahdollisesta elintarvikeliikkeestä. Huom. Jos elintarvikeliikkeellä on elitistinen maine niin ei silloin.

2. Tarvikkeet kuljetetaan nautintapaikalle lujaa kulkevalla, lämmittimet täysillä puhaltavalla kulkuneuvolla joka mieluusti on täynnä körssinsavua. Kuljetuksen ajaksi tarvikkeet varastoidaan elintarvikeliikkeen muovipusseihin.

3. Nautintapaikalla tarvikkeet piilotetaan hetkeksi ikään kuin piiloon, mutta näkyville kuitenkin. Kaikenlainen esivalmistelu on ehdottomasti kielletty.

4. Tarvikkeet:

- Tylsä keittiöveitsi

- Muurarin apulaisen karaistuneet kädet. Mielellään kolmen tiilen kokoa olevat

- Ehdottomasti pahvilautasia

- HK:n Sinistä lenkkiä ( Riittävästi: Eli 500g * nauttija )

- Valio Oltermanni juustoa (Ehdottomasti valmisviipalepakkauksista)

- Kirsikkatomaatteja

- Kotimaista kurkkua

- Turun sinappia (sitä mitä nykyään tehdään Puolassa, ehdottomasti)

5. Valmistus:

- Otetaan syvä kyykkyasento

- Leikkuulaudan käyttö ehdottomasti kielletty. HK:n sininen (ja sitten ei mitään lighti-versiota vaan aitoa ja ehtaa) kuoritaan tylsällä keittiöveitsellä käsissä. Tämän jälkeen HK:n sininen katkaistaan keskeltä poikki ja syntyneet pötköt pilpotaan pituussuunnassa neljään osaan. Missään nimessä eivät saa olla leikkausjäljeltään symmetrisiä.

- Valio Oltermanni juustopakkaus avataan ja kipataan juustot pahvilautaselle. Tämäkään ei saa olla sitten mitään kevytkamaa ja lautasen tulee olla eri kuin se mihin HK:n Sininen menee.

- Kirsikkatomaatit huuhtaistaan nopeasti WC:n käsienpesualtaan hanan alla ja kaadetaan pahvilautaselle. Taas eri lautaselle

- Kurkku huuhdellaan nopeasti samaisen käsienpesualtaan hanan alla. Syvä kyykkyasento ja kurkusta päät poikki. Kurkku keskeltä poikki ja pötköt leikataan käsissä pituussuunnassa kuuteen osaan. Ei symmetrisiin. Ja asetellaan pahvilautaselle, Taas kerran eri lautaselle, kuin muut aineosat.

- Avataan sinappituubi valmiiksi

- Asetellaan jollekin tasolle. Pöytäliinat tms. koristeet äkkiä pois. Hyvä taso on esimerkiksi jäähallin pukusuojan penkki.

6. Nautitaan askeettisissa olosuhteissa. Hyviä paikkoja ovat edellä mainitut jäähallien pukusuojat tms. Urheilutilojen pukusuojat. Huomioitavaa on että tilassa tulisi olla hienoinen, pistävä ja rakenteisiin imeytynyt hien haju. Toinen varsin hyvä paikka herkun nauttimiseen on ravitsemusliikkeiden takahuoneet, joissa orkesterit valmistautuvat esityksiin. Kaikenlainen lämmittäminen on ehdottomasti kielletty. Nautitaan sormin, ei ruokailuvälineitä, ei missään nimessä. Napostellaan mielihalujen mukaan. Voi tehdä kierron kurkku, juusto, tomaatti, HK tai sitten keskittyä vain yhteen osaan kerrallaan. Huuhdellaan alas joko kahvilla tai kivennäisvedellä. Kahvi on erittäin suotava vaihtoehto.

Näillä eväillä jaksaa kyllä rankemmankin reissun. Sisältää nimittäin kaikkea mitä elimistö tarvitsee.

Nyt kun olen paljastanut salaisuuksista suurimman, haluan vielä helpottaakseni tulevaa Salaattigate-esitutkintaa paljastaa valmiiksi, miten tämä salainen resepti hankittiin. Tämä tarkoin varjeltu salaisuus oli taltioituna yhtä tarkoin, kuin Coca-Colan alkuperäinen resepti.

Suurta kavaluutta käyttäen vuosien ajan loin reseptin haltijaan luottamussuhteen. Vuosien saatossa ujuttauduin reseptinhaltijan läheisyyteen vakoilijana, joka onki salaisen reseptin itselleen. Reseptin hankintaa varten taltioitiin vuosien ajan lukematon määrä video- ja äänitallenteita. Väsymättömällä tarkkailulla ongittiin tietoon reseptin ainesosia. Näiden tarkkailutoimien jälkeen tehtiin vielä viimeisenä suuri Operaatio S. Operaation harhautusliikkeenä käytettiin suurta peiteoperaatiota: ilmoitettiin Hurriganesin ennen julkaisemattomia tallenteita löytyvän varkautelaiselta kirpputorilta. Kun onneton uhri nielaisi tuon valheellisen syötin ja lähti matkaan, iskettiin hänen työhuoneeseen. Tämä työhuone oli pitkään ollut tarkkailun alaisena. Täsmäiskulla onnistuttiin löytämään Juvalaisen Perinnesalaatin resepti piilotettuna erään vuoden ´77 Suosikin väliin. Tuo resepti kuvattiin mikrofilmille ja kaikki tavarat palautettiin paikoilleen. Tämän jälkeen suoritettiin vetäytymisliike Lappeenrannan kautta Tampereelle, jossa mikrofilmille tallentuneet tiedot purettiin. Näiden tietojen yhteissummana pystyttiin julkaisemaan edellä mainittu resepti.

Lopuksi haluaisin vedota vielä parilla seikalla ihmisten väliseen hyvään ja lähimmäisten rakkauteen. Ensinnäkin; ne meidän tuotemyynnin tyypit. Jos haluatte voittaa heidän vilpittömän luottamuksen ja välttää kulmahampaiden näyttelyn ja murinan. Jos haluatte välttää teitä kohti esitetyt vihamielisyydet. Voitte ostaa heidän luottamuksen kylmällä lenkkimakkaralla. Niin mekin toimimme.

Ja vielä ihan lopuksi tältä erää. Suomen luonto elää nyt aikaa, jossa kaikki valmistautuvat edessä olevaan pitkään, pimeään ja kylmään talveen. Luonto ikään kuin seisahtuu työntäyteisen kesän jälkeen hetkeksi ja odottaa. Se odottaa talvea. Kohta tuuli tuo terveisensä jostain kaukaa pohjoisnavalta. Hyinen tuuli pyörittää lunta vasten kulkijan kasvoja. Kalsa tuuli pureutuu luihin ja ytimiin. Kaikki luonnon kauneus peittyy vitivalkoiseen lumeen. Luonto seisahtuu ja jää odottamaan. Eletään armotonta aikaa, josta vain vahvimmat ja parhaiten varustautuneet selviävät. Ei voida muuta kuin odottaa kevättä ja aurinkoa, sen ensimmäisiä säteitä jotka lämmittävät kulkijan mielen taas edessä olevaan kesään ja lämpöön. Edessä on kuitenkin aika jolloin kaikki käpertyvät pesiinsä etsimään lämpöä talven armottomuutta vastaan. Siksi, Kansalaiset! Vetoan teihin!!!

http://www.youtube.com/watch?v=--NLryYStCM

KAINUUN SALOMAILTA LAPIN LUMOON

2011-10-13T08:48:00.000-07:00

7.10. Vuokatti, Holiday Club Katinkulta Areena

Kotiinkin selvittiin ulkomailta. Ja miksi ei oltaisi selvitty. Ei sitä nyt ihan ekaa kertaa maan rajojen ulkopuolella oltu. Kunniallakin vielä saatiin toimitettua kotiovelle asti porukkaa, vaikkakin Tammelantorilla oli kuulemma nähty jonkinlainen Taiteiden yö -tapahtuma. Torin tapahtumat olivat keskittyneet tanssitaiteeseen ja eräänlaiseen performanssitaiteeseen. Kovin kummoinen tarjonta ei tuolla kulttuurinsaralla ollut, mutta sentään jonkinlaista jazz-tanssia oli tapahtumassa esitetty.

Tuliaiset vietiin kotiin ja sitten valmistauduttiin uuteen viikkoon ja uusiin keikkoihin. Tuli siinä sitten viikolla huomattua, että joku on ehtinyt vaihtamaan ulkona väriavaruutta. Kaiketi sitä sitten kulkee kaupunginkatuja niin omissa ajatuksissa, ettei ympäristöään ehdi huomioida. Nyt vain kiinnitti jalkakäytäville kertyneet keltaiset lehdet huomion ja kun rupesi katselemaan tarkemmin ympärilleen, niin… Maisema on muuttunut syvänvihreästä kirkkaankeltaiseksi.

Maapallo on matkalla kohti kiertoratansa läheisintä pistettä Aurinkoomme nähden. Ja vauhdilla. Paradoksaalista on tietysti se, että kun Telluksemme matkaa lähemmäs omaa tähteään ja lämmönlähdettään, elämän perustaa, ilmat täällä pohjolan perukoilla viilenevät. Herää tietysti kysymys, että johtuuko tästä paradoksaalisuudesta kansakuntamme yleisesti tunnustettu melankolinen mielenlaatu. En tiedä. Ja jos tietäisin, niin miten sen uskottavasti kaikille muille kertoisin ja perustelisin että tohtorinhatun saisin? Kun ei aina viitsisi ruveta väittelemään asioista.

Oli miten oli, syksy on saapunut. Puutarhojen ja metsien sadot on nyt toivottavasti kerättynä talteen ja kylmän ja pimeän talven varmuusvarastot on kerättynä. Toinen vaihtoehto on sitten seikkailla talven aikana kauppojen aarrevarastojen uumenissa.

Me kuitenkin pakkasimme itsemme bussiin ja käänsimme nokan kohti pohjoista. Musiikillisen ilosanoman levittäminen tapahtuisi viikonlopun aikana Vuokatissa ja Rovaniemellä. Maileja ja kilometrejä olisi siis edessä, joten mitäs sitä muuta kuin pedaali pohjaan. (Ei oikeasti, sillä länsimaisen demokraattisen yhteiskuntarakenteen hyväksymien normien mukaan tiealueille on määrätty yhteiskunnan lainsäädännössä nopeusrajoituksia joita on noudatettava. Niin ainakin me teimme.)

Matka kun oli tiedossa ja keskimääräinen nopeuskin pystyttiin niistä päättelemään aika joka bussissa tuli viettää. Aikaa siis oli. Ihan suhteellisuusteorian murtamiseen ei kuitenkaan ryhdytty eikä aikasiirtymiä keksimään, mutta matematiikkaa ja fysiikkaa kertailtiin. Nyt aiheena oli sähkö fysikaalisena ilmiönä, sen suureet ja siihen liittyvät matemaattiset ongelmanratkaisuyhtälöt. Kului se aika niinkin.

Muutakin aikaa oli, joten kuluneen viikon uutisista keskusteltiin. Suomalaisen televisioviihteen legenda Teija Sopanen oli kuollut vaikean sairauden murtamana. Vanhemmalle, eli diplomaattisesti ilmaistuna kokeneemmalle, kansalle Teija tuli tutuksi ensin Suomen neitona ja elokuvatähtenä ja myöhemmin televisiokuuluttajana. Meille keski-ikäisille, eli kokeilleille, Teija tuli tutuksi ”Teijan keittiössä”- ohjelmasta, jossa ruuanlaiton yhteydessä ihanne-isoäidin haastateltavina oli julkisuudenhenkilöitä. Kuluneella viikolla myös yksi Apple-yhtiön perustajista ja entinen toimitusjohtaja Steve Jobs menehtyi vaikean sairauden murtamana.

Kotimaisessa musiikkielämässä kulunut viikko toi myös uutisia. Suurlähettiläät päättivät pistää syksyn keikkojen jälkeen pillit pussiin ja lopettaa bändinsä. Mediassa palstatilaa sai myös Chisun tulevan levyn julkistaminen. Tamperelainen Radio 957 toi myös kuultavaksi Popedalta uusia kappaleita heidän lokakuussa julkaistavalta uudelta Voitto-levyltään.

Suomalaisten bändien osalta syksy onkin varsin mielenkiintoinen uusien julkaisujen osalta.

Tällaisia pohdittiin ja harrastettiin matkalla Tampereelta Vuokattiin. Johonkin väliin ahdettiin vielä eräiden pakolliset keskustelut Hurriganesista. Itse asiassa siihen hetkeen kun Jyväskylä ohitettiin ja kiertuemanageri Kontiainen bussiin hyppäsi. Mutta näin saavuttiin Sotkamoon ja Vuokattiin. Kylpylähotelli Katinkultaan, jossa järjestettiin Ruskafest-tapahtuma.

Ja kun kerran saavuttiin kohteeseen tarkoitti se sitä että bussi tyhjäksi poppareista ja tavaroista. Popparit ruokailuun ja tavarat lavalle järjestykseen. Nyt kun ollaan konserttikiertueella pidetään normaaleista keikkaperiodien keikoista poiketen aina äänentarkastamistilaisuus. Näin kaikki, myös vierailevat artistit, saavat sanoa mielipiteensä ja mielihalunsa omiin kuunteluihinsa. Kiirekin meinasi tulla, sillä ovet paikkaan aukenivat jo hyvissä ajoin ja illan housebändinä toimiva Kainuu All Stars odotti omaa kasausvuoroaan.

Illan avasikin sitten tämä Antti Matikaisen johtama pumppu. Monenmoista hittiä esittivät kyseisen poppoon porukka lämmitellen yleisön ”Kiitos ja kunnia” - kiertueen ensimmäiselle kotimaan keikalle. 1300 henkeä oli kokoontunut paikalle juhlistamaan fotosynteesin loppumisesta johtuvan lehtivihreän hajoamisen ja muiden väriaineiden aikaansaaman lehtipuiden väriloiston juhlaa.

Ulkona alkoikin bloosata kesän loppumisen kunniaksi sellainen puhuri, että löyhästi puissa roikkuvat lehdet irtoilivat ja lähtivät vetovoimalain vastaisesti liikkeelle vaakasuoraan. Sisällä tuo puhuri ei kuitenkaan haitannut juhlakansaa. Kainuu All Stars olikin verrytellyt illan yleisön jäsen norjiksi, joten bändi lauteille.

Nyt kun ei vielä oltu omilla vehkeillä liikkeellä oli pientä kikostamista saada esityksestä teknisesti kiertueen konseptiin sopiva. Mutta hyvin siitä selvittiin. Ja bändi pani parastaan. Kiertueen hittikimara sykähdytti tässä illassa kainuulaisia juhlijoita. Ja hyvinhän se ensimmäinen kotimaan veto meni. Loppujen lopuksi. Pientä säätöä kuitenkin jäi huomisen varaan.

Nopeasti vain tavarat bussin perään ja nukkumaan. Huominen tulee olemaan pitkä päivä. Kellokin oli jo livahtanut pitkälle sydänyön puolelle. Nukkumatin kanssa vietettävä aika jäisi tänään lyhyeksi.

8.10. Rovaniemi, Lappi Areena

”No, huh huh!” – tuli todettua, kun silmänsä sai auki. Myrskytuuli puhalsi suoraan lännestä Nuasjärven ylitse niin, että tukka lähti päästä. Tämä myrskytuuli oli trooppisen hurrikaanin jälkeisiä ja nyt täällä Kainuun sydänmailla. Tuulen siemen oli ollut hurrikaani Ophelia. Se oli kehittynyt jossain aavalla ulapalla Karibian saariryhmän edustalla Atlantin-valtamerellä.

Tällaisia myrskytuulia syntyy, kun merivesi on tuolla tropiikissa hohkaa lämpöä ylöspäin. Alkavat sitten ilmamassat pyöriä pyörteenä ja tuuli kiihtyy. Enemmän näitä tuulia pelätään tuolla Ameriikan mantereella, jossa täydessä vauhdissa puhaltavat tuulet saavat suuriakin vahinkoja aikaan. Nyt vain Ophelian reitti meni suoraan pohjoiseen valtameren selkää, ennen tiukkaa käännöstä itään. Vahinkoja ei syntynyt siis lännessä vaan täällä idässä. Onneksi suuremmilta tuhoilta säästyttiin. Tuulessa oli siis karibialaisia rytmejä jos oikein tarkkaan kuunteli. Mutta lämpöä ei ollut yhtään, nappasi nimittäin tuuli mukaansa pohjoisnavalta kylmää ilmaa ohi kulkiessaan. Äkkiä siis bussiin suojaan.

Ja matkaan. Suuntana Rovaniemi. Bussissa olikin tällä kertaa oikein koko poppoo, pois lukien tuotemyynnin väki. Ja ahdasta oli. No sopu sijaa antaa sanoivat siat ruuhella. Nyt tosin voisi sanoa, että kyllä sopu sijaa antaa sanoivat popparit bussissa. Rattoisasti matkattiin taas kohden uusia seikkailuja. Kaiken maailman ajanvietettä harrastettiin matematiikasta musiikkiin. Käsitöitä ei tosin tehnyt kukaan. Niin hartaasti siinä harrastettiin kaikkea, että epähuomiossa meni eräs tienviitta ohitse. Huomattiin sitten vasta Utajärvellä, että tuli tällainen kiertotie valittua. Joku oli nimittäin ruuvannut Rovaniemi-kyltin irti Paltamossa, missä piti kääntyä Puolangan, Pudasjärven ja Ranuan suuntaan. Liekö taustalla olleet Meri-Lapin kuntien elinkeinoasiamiehet. Saadaan näin niitä matkailueuroja omiin kuntiin. Nähtäväksi jää mihin tämä kauppapoliittinen sodanjulistus johtaa.

AAAAAA!!!!

Eipä siinä siis mitään. Jätettiin kahvieurot tällä kertaa toisille paikkakunnille, kuin aiemmin oli suunniteltu. Ja oli reittivalinnassa sekin hyöty, että oli jotain nähtävää. Esimerkiksi taas kerran se Oulu. Hieman matkanteko viivästyi kierron takia, joten popparit vain nopeasti autosta ulos hotellilla ja Lappi Areenalle.

Ounasvaaran kupeeseen on onkin kasvanut Lapin Urheiluopiston kylkeen varsinainen liikunnallinen keskittymä. Erilaisia harjoitushalleja on rakennettu vieriviereen. Myös ulkoliikuntapuitteet Ounasvaaralla ovat parhaat mahdolliset. Pihassa tavattiinkin hiihtoporukka rullasuksilla. Aivojen synapseissa syntynyt mielleyhtymä sauvakävelyyn ja siihen ”Hei sukset unohtui” huudahdukseen saikin turpavärkin aukeamaan. Suusta lipsahtanut lausahdus, ” Hei, teiltä on unohtunut lumi”, saikin hieman ristiriitaisen vastaanoton porukassamme. Toikka nimittäin lupasi ruoskia juhlallisesti hiihtämistä harrastuksena arvostelleen roudarin keikan lopuksi. Tapahtuisi kuulemma lavalla yleisön edessä. Tänään jäähallissa vietettäisiin siis hieman erilaisia juhlia kuin RoKi:n otteluissa.

Aamuvarhaisella olivat paikalle saapuneet laitetoimittajan väki. Kolmesta rekasta oli tyhjätty areenan täydeltä tavaraa ja niistä kasailtu nyt ensimmäisen kerran nähtävissä ollut juhlakattaus. Tallinnaan ja Vuokattiin tuo kattaus ei yksinkertaisesti olisi mahtunut, joten ensi-ilta koettaisiin tänään. Bussin perä tyhjäksi ja soittimet ruotuun oli ohjelmanumerona seuraavaksi.

Tavarat kasaan ja nopeat linjojen tarkistukset ennen soundcheckin alkua. Huttukin ehdittiin heittämään nopeasti huuleen, ennen kuin popparit saatiin lavalle. Taas oli tilaisuus kaikilla päästä vaikuttamaan kuunteluihinsa ennen keikkaa. Toki keikan aikanakin joudutaan namikkaa ruuvaamaan, mutta on sentään jonkinlainen lähtökohta olemassa.

Eikä sitten muuta kuin esiintymiskuteet niskaan ja viimeiset venytykset. Ovet aukenivat sopivasti saliin ja ensimmäiset katsojatkin alkoivat kipittää paikan päälle. Lievää jännitystä oli ilmassa. Kuinkahan tässä käy. Pieniä teknisiä juttuja on ollut aiemmilla keikoilla, mutta niistä on kunnialla selvitty.

Kello 20.00 pyörähti intro käyntiin ja menoksi. Nyt nämä keikat kulkevat kolmenkymmenen vuoden aikana kertyneiden isojen kappaleiden mukaan. Tarkoituksena on että iltaan kuuluu niitä isoja kappaleita vuosien saatosta. Erilaisia ohjelmanumeroita esitetään ja hauskaa pidetään. Palataan niihin biiseihin sitten myöhemmin, jos muistetaan, ettei kaikki jännitys kaikkoa.

Väliajalla haukataan hieman happea ja Juvalaista perinnesalaattia. Ensimmäinen setti kun loppui lähti lavalta kaikki juosten kohti takahuonetta jossa tätä herkkua oli tarjolla. Heikoimmat meinasivat jäädä jalkoihin kun ryntäys kohti catering huonetta alkoi. Siinä Hullujen Päivien ryntäys ei ollut mitään kun porukka ryntäsi kohden kulinarista nautintoa.

Taas kerran kun elimistön tarvitsemat hiilihydraatit, proteiinit, rasvat, hivenaineet, vitamiinit ja muut oli tankattu hipsittiin takaisin esiintymisareenalle. Oikeasti tuon tauon tarkoitus on päästää yleisöä hieman virkistäytymään ja helpottamaan oloaan. Tauko ei niinkään lähde orkesterin tarpeista. Mutta kun nykyään eletään tehokkuutta ja synergiaa vaativassa yhteiskunnassa, niin kannattaa hoitaa nuo asiat samalla kerralla. Virkistää ja vilvoitella sekä yleisöä, että orkesteria samanaikaisesti.

Toinen setti käyntiin kun kaikki on valmiina. Yleisö ja orkesteri. Ja hittikimara jatkukoon. Ensimmäiseen settiin mahtuu noin tunnin verran kimaraa ja toiseen settiin sitten hieman enemmän. Ja yleisö tykkäsi. Lapissa kun oltiin sai raikuvimmat alpoodit yhtyeen oma Lapinnoita, Kolarinkultakurkku ja riivinrautojen nuorikko, nuori neiti Suvi Teräsniska. Huuto hallissa oli nimittäin melko infernaalinen kun neidin nimi mainittiin.

Arviolta 1800 henkeä sai tuon metelin aikaiseksi. Ja kun nyt ollaan suhdanteita ja tuloksia vertailevassa yhteiskunnassa, niin tuo tarkoittaa kasvua edelliseen vierailuun Loistokiertueella oli 12,5%. Taloustiedettä huomaattehan.

Kovin tyytyväinen oli myös Areenan toimitusjohtaja illan antiin. Kertoi seuranneensa ilmastoinnin hiilidioksidipitoisuus mittareista, että väkeä oli ollut. Jos nyt keskivertona lasketaan, että konsertin aikana uloshengitysilmaa tuotettiin n. 1800 henk * 180min * 12 (hengitystaajuus) * 0,35 l = 1 360800 l = 1360,8 m3. Tästä taas seuraa, että illan uloshengityksen synnyttämää hiilidioksidia oli litroina kuutiossa ilmaa 1000l/m3 * 136,08/100 = 1360,8l/m3. Eli illan uloshengityksen synnyttämää hiilidioksidia oli yhteensä 1360,08m3 * 1360,08l/m3 = 1 851776,64 l. Hiilidioksidin ollessa kaasuna sen omanaispaino 1.98 kg/m3 elikkä illan hiilidioksidi määräksi saadaan 935,240 kg. Täytyy istuttaa puu, sillä hiilidioksidi on kasvihuonekaasu.

Kaukana, ja tavoittamattomissa, on kuitenkin Rovaniemen oman pojan Mr. Lordin yleisöennätys. Euroviisuvoittojuhliin kerääntyi väkeä 4000 henkeä, ja se on paljon. Niin väkenä kuin hiilidioksidi kiloina.

Ja keikkakin kulki. Viimeisten iskujen jälkeen loisti kaikkien kasvoilta ilme joka kertoi kaiken. Nythän tämä sujuu ja kivaa oli. Kaikilla. Yleisö nautti täysin siemauksin sille tarjottua musiikillista iloittelua ja bändi nautti soittamisesta. Hanat olivat ikään kuin auki. Tästä on hyvä jatkaa seuraavissa mittelöissä. Nyt vaan nopeasti kilkkeet kasaan ja levolle.

Nopeasti tavarat bussin perään ja pois alta. Laitetoimittajan rekat jo rouskuttivat vaativasti pihalla. Ne halusivat kuormaa vaunuunsa ja tienpäälle. Kolme tuntia keikan lopusta olivat tavarat rekoissa ja henkilöstö nukkumassa.

Sellaisena pienenä aasinsiltana illan lopusta päivän avaukseen, jossa pohdittiin metereologista ilmiötä nimeltä hurrikaani, englanniksi hurricane, illan seminaariaiheeseen. Aikoinaan Suomessa vaikutti bändi nimeltä Hurriganes. G siihen nimeen tuli koska se oli räleempi sillai. Hurriganesin fanitus on jotain käsittämätöntä. Siitä hyvä esimerkki on bändimme Hurriganes-ryhmä.

Pete, Konde ja Aki jotka ovat nähneet oikean Hurriganesin keikkoilla vuosilta 1971-88 yhteensä 129 kertaa ja siihen lisäksi 30 myöhäisempää vetoa. Töissä, järjestämässä tai roudarina, kaiken kaikkiaan 65 keikalla. Meinaan kun se keskustelu alkaa, niin olo on kuin… Saturnuksenmiehellä savonkielisessä sähkötekniikan seminaarissa. Njet poni maju! Ei ymmärrä! Pakko mennä maate. Huomenna ajeltaisiin kotiinpäin – Äiti - minä vaellan…

ULKOMAITA MYÖTEN ON REISSUSSA KULJETTAVA

2011-10-06T07:50:00.000-07:00

29.9. Matkapäivä Tallinnaan

Jaahas! Se olisi sitten niin kuin hetki jolloin kaiken pitäisi olla valmista. Pari edellistä päivää kontattiin vielä pitkin bussin lattioita rättien kanssa ja tehtiin muitakin viimeisiä säätöjä. Niinhän se tahtoo olla, että se viimehetken paniikki on se paras motivoija.

Kaiken pitäisi kuitenkin olla valmista. Eipä siinä sitten muuta kuin kone käyntiin ja liikkeelle. Tarkoituksena oli matkustaa keikkapaikalle hyvissä ajoin ja alustavissa suunnitelmissa oli

vielä aloittaa ensimmäisen keikan kasaaminen paikan päällä jo illasta, mutta Nokia Kontserdimajan lavalla esiintyi illalla entinen ammattisotilas Englannista, James Blunt. Ei sitten onnistunut se viritys, mutta matkaan lähdettiin kuitenkin hyvissä ajoin.

Taas kiekui kukko aamuvarhaisella, mutta ei nyt sentään hötkyilemään alettu. Tovin olivat työläiset arbeeteissaan veivanneet tulosta bruttokansantuotteen eteen, ennen kuin oli meidän vuoro lähteä liikkeelle ja antaa osamme valtion isoihin lukuihin. Porukka bussiin ja matkaan.

Lehtikatsaus

Suuri oli jälleennäkemisen riemu porukan kokoontuessa bussiin. Juhlakiertueen kunniaksi toi Daffy mukanaan omista oikeista omenoista puristettua, takuutuoretta omenamehua. Sillä sitten skoolattiin porukalla alkavan kiertueen kunniaksi. Puhetta vuoden omenasadosta riittikin ja oikeaoppisen omenanviljelyn saloihin tutustuttiin pienimuotoisessa puutarhanhoitoon viittaavassa seminaarissa.

Hyvinkäällä oli vuorossa pakollinen pysähdys. Kiertuemanageri Kontiainen kun napattiin kyytiin sieltä. Nyt olisi taas joku pitämässä kuria ja järjestystä sekä ohjeistamassa porukkaa miten liikutaan. Eikä muuta kuin terminaaliin odottamaan laivaa.

Nyt ei viipynyt viisumi Tallinnan, ei hukattu lanttumme hallintaa, vähän kyllä taottiin sormia pöytään kuin nuorempi Charlie Watts. Nopealla lauttayhteydellä ylitse Suomenlahden ja oltiinkin ulkomailla. Vitsailtiin siinä sitten Euroopan rundista joka nyt kylläkin typistyi yhteen keikkaan.

Matkamuonaa

Viru-hotelliin majoitukseen koitti reittimme. Nyt eivät oikein perinteiset olot vastaanottaneet matkaajia. Aikas hulppeat olivat näköalat, nääs, huoneista Tallinnan ylle. Peittyi vain kaupunki valitettavasti sumuun, joka ei ollut katsojan pään sisällä vaan Suomenlahden yltä kaupunkiin leviävää utua. No toivottavasti huomenna pääsisi hieman ihastelemaan näkymää paremmin. Nyt jos joskus pystyi maistamaan sitä glamouria, edes kerrankin elämässään. Hienot olivat maisemat, varsinkin vanhankaupungin suuntaan.

Keikkapaikka yöllä...

Tallinnan historia alkaa jostain 1219 vuodelta, jolloin tanskalaiset valtasivat kaupungin ja jonkinlaisen linnoituksen sinne etuvartioasemakseen rakensivat. 1285 kaupunki liittyi kuitenkin Hansaliittoon ja oli Riian kanssa yksi idänkaupan keskuksia tuolloin. 1561 kaupungin valtaansa ottivat ruotsalaiset ja 1721 valta vaihtui jälleen, jolloin komennon kaupungissa otti Venäjän keisarikunta.

Vanhaakaupunkia yöllä...

Viimevuosituhannella alkoi kuitenkin tapahtua Suomenlahden molemmilla puolilla. Venäjän keisarikunnan romahdettua ja maan muuttuessa vallankumouksessa Neuvostoliitoksi, Suomenlahden ympärysvaltioiden itsenäistymispyrkimykset alkoivat tuottaa tulosta. Suomen itsenäistyttyä 1917 myös Viro itsenäistyi 1918 saksalaisten hyökättyä Viron kautta Venäjälle Ensimmäisessä Maailmansodassa. Euroopan myllerryksissä 1939 Viro kuitenkin taipui Neuvostoliiton ukaasiin kiristyvässä Euroopan tilanteessa ja vältti näin Talvisodan kaltaiset tapahtumat. Vuonna 1940 Neuvostoliitto otti vallan maassa ja Viro liitettiin Neuvostoliittoon. Neuvostoliiton romahtaessa 1991 ja Euroopan kahtia jakaneen aatteellisen ajattelun sekoittuessa Viro itsenäistyi jälleen ja Tallinnasta tuli uudelleen maan pääkaupunki.

Eli vanhassa kauppapaikassa ja maan pääkaupungissa oltiin. Kun aikaakin oli, lähdettiin aistimaan vanhan hansakaupungin tunnelmaa Tallinnan vanhaankaupunkiin. Täytyy sanoa, että mahtava paikka kuljeskella ja katsella. Käytiin porukalla sitten syömässä tuolla historiallisella alueella. Kello kävi kuitenkin uhkaavasti ja huomisen tietäen ajoissa piti kipittää maate. Muuten huomisesta tulisi kammottava päivä. Nyt sai jäädä paikalliseen elämään tutustuminen muiden harteille. Täytyy kai tulla joskus paremmalla ajalla katselemaan paikkoja.

Samaan aikaan ei sitten muita nukkumaan menijöitä oikein ollutkaan kuin eläkeläisryhmiä. Näin se menee välillä tämä kulttuurivaihto.

30.9. Tallinna, Nokia Kontserdimaja

Hansakaupunki

Aamusta pitikin ponkaista sitten aikaisin ylös ja liikenteeseen. Nyt ei voinut jäädä petiin loikoilemaan. Hommia oli rutkasti edessä ja tärkeä päivä tiedossa. Samat eläkeläisryhmät joiden kanssa tuli tungettua itsensä hissiin eilen illalla olivat taas siellä hississä. Väkisin tuli mieleen ilkikurinen ajatus, josko he olivat koko yön ajelleet hisseillä ylös alas. Olivat kuitenkin sen verran virkeän oloisia että ajatus palasi nopeasti takaisin reaalimaailmaan. Tulivat vain aamiaiselle samanaikaisesti. Voi mahdoton kuinka kesti se leikkeleiden ja juustojen valitseminen. Meinasi oikein itsekin ikääntyä siinä odotellessa. No koittaa kai se aika joskus, että itsekin pääsee elämään kiireetöntä elämäntahtia.

Eväs vain äkkiä naamariin ja menoksi. Aamuyhdeksältä piti olla nykimässä Kontserdimajan ovea jo auki. Ja aukesihan se. Suoraan kadulta päästiin lavalle, joten tavarat vain nopeasti esiin ja kikostamaan tulevaa ensi-iltaa pystyyn.

James Blunt on poistunut talosta... olkaa hyvät !

Kello siinä sitten päätti ottaa pienoisen spurtin ja ennen kuin huomasikaan tultiin ilmoittamaan, että ruokailu olisi nyt. Ja heti perään lavalle tulisivat soittajat tekemään äänenkoeistusta. Kokeilivat ja säätivät aikansa soittoaan ja kuunteluitaan, kunnes vetäytyivät siistiytymään tulevia juhlallisuuksia varten.

Tästä se lähtee

Paikalla oli kutsuvierastilaisuutena järjestetty uuden ”Kiitos ja Kunnia 30v.” juhlakokoelman ja Rantasen Ipen toimittaman ”Likaiset Legendat – 30 vuotta Yötä” -kirjan julkistamistilaisuudet.Samalla oikein virallisesti juhlittiin Loisto-viinin markkinoille tuloa. Kolminkertaiset juhlat siis. Kutsuvieraita oli kokoontunut Kontserdimajan sisuksiin järjestettyyn pressitilaisuuteen. Kiitossanoja vaihdettiin ja maljoja nosteltiin. Mikko säesti ja Olli lauloi kappaleita. Ollin mikrofonin jalka tosin oli jotenkin tutunoloisessa asennossa ja kun aikansa mietti, löytyi se yhtymäkohta; Mötorheadin Lemmy Kilmisterillä mikkistandi sojottaa muuten aivan samalla tavalla.

Ja tämmönen siitä tuli

Ölly Lindmister

Paikalle oli saapunut myös mediaa kuvaamaan bändin touhuja. MTV3 teki ”45 minuuttia” -ohjelmaansa osuutta juhlallisuuksista, Iskelmäradio raportoi juhlista, Seura-lehti teki juttua… ei siinä oikein pysynyt perässä.

Kun juhlallisuudet olivat ohitse, oli viimeisten venytysten aika. Puoli kahdeksalta aukenivat ovet saliin ja huh-huh sitä yleisöryntäystä. Tasan kahdeksalta pyörähti intro käyntiin ja menoksi.

Soundcheck

Kaikki se hermostuneisuus joka takahuoneessa oli ollut ennen keikkaa purkautui nyt. Onneksi energia purkautui oikean suuntaisesti ja soittamiseen. Energistä soittoa tarjolla hyvät ihmiset !!! Ainoa tilastollinen ja harmillinen tappio saatiin aikaan erään langattoman laitteen ilmoitettua itsensä sairaslomalaiseksi. Nopeasti oli ensimmäinen puoliaika kuokittuna ja pieni tauko oli aiheellinen.

Epe pitää puhetta

Toisen osuuden alkamista saatiinkin sitten hetki odottaa. Tekniikka ja soittajat olivat kyllä valmiina, mutta osa katsojista ei vielä ollut. Kunhan saatiin kaikki paikalle virvokkeiden ääreltä päästiin jatkamaan. Nopeasti ja ilman suurempia konkeloita saatiin taas soitto soimaan. Mitä nyt mikrofonien kanssa sekoiltiin ja niiden jalkojen.

Setit koostuvat nyt niistä isoista lauluista vuosien varrelta. Uskomattoman pitkään tuntui ilta kestävän, mutta tulihan lopulta niiden kumarrusten aika ja kiitosten. Illan lopuksi ojennettiin levy-yhtiön puolesta vielä kokoelmalevyn myynnistä kultalevy. Päivässä oli kyseinen kokoelma myynyt kultalevyyn oikeuttavan määrän. Kyseinen kultalevy jää jonnekin Tallinan Kontserdimajan seinälle roikkumaan kiitokseksi järjestelyistä. Esittipä Olli toiveenkin kiitospuheessaan. Toivoi pään nyt olevan auki ja suomalaisten bändien vierailevan paikassa kuukausittain. Mahtavat ovat ainakin puitteet.

Päiväohjelma

Vuorossa olikin sitten armoton tavaroiden keräily. Takahuoneeseen oli myös roudareille ilmestynyt kangaskassit joissa noita juhlinnanaiheena olevia tuotteita oli. Tavarat vain piiloon bussin perään ja menoksi. Suuntana hotelli.

Faneille omistetun illan päätti Hotelli Virun alakerrassa olevassa yökerhossa nuori neiti Suvi Teräsniska yhtyeineen. Harmi vaan, että olivat ehtineet kerätä soittimensa pois kun viimeiset työläiset paikanpäälle ehtivät. Ei auttanut eturivistä huutelu, ei saatu bändiä saati Suvia enää lavalle.

Täytyi siis mennä nukkumaan. Jotenkin siinä oli päivälle ehtinyt kertyä mittaa jo tarpeeksi. Huomenna olisi edessä kotimatka.

UUSI KIERTUE, UUDET KUJEET

2011-09-26T11:14:00.000-07:00

KIITOS JA KUNNIA

30 VUOTTA LIKAISIA LEGENDOJA

Juhlakiertue kuulumisia

21.9. Tampere, Green Golf Areena

No niin… Lomat on lusittu ja aika oli sorvin ääreen paluun. Ei tämä nyt kuitenkaan ihan perus-lomiltapaluu ollut. Sillai kuin loma perinteisesti käsitetään. Ollaan mökillä eikä tehdä mitään, paitsi tietysti mökkeilyyn kuuluvia hommia. Kaiken maailman juttuja sitä tauolla väsäiltiin tulevan kiertueen eteen. Ei siis tuntunut oikein hirveän pahalta palata hommiin.

Se olisi sitten suuret juhlallisuudet edessä. 30 vuotta on nyt sitten maatamme kiertänyt tämän kaltainen poppoo. Porist poja tielle lähti, ukkoi vaihtui mut pyörät rullas. Tampereelle muuttivat miehet ja meno jatkui. Milloin oli myötämaata milloin vastamäkeä. Nyt ollaan tilanteessa, jossa juhlitaan pyöreitä vuosia. Juhlat ovat sen verran suuret, että päätti pomo satsata sitten oikein kunnolla. Tallinnasta lähtee juhlallisuudet käyntiin ja sitten Tallinnan laivalle lopetetaan kiertue. Ei heti paluumatkalla. Käydään kyllä maakunnissakin.

Ja kun kerran kyseessä on isot kemut pyöreiden juhlimikseksi, niin pitää sitten oikein ajatuksella harjoitella. Tavaraa on nyt sitten mukana niin paljon, että kun koko laatikkomäärä on tien päällä, pyörii pyörät bussin lisäksi kolmessa rekassa. Henkilöstöä ei vielä tullut ynnäiltyä, mutta täytyy kaivaa helmitaulu esiin ja räknätä.

Tästä se muotoutuu

Tämmönenki vielä löyty jostain

Päivän epistola olikin seuraavanlainen. Poppareille painotettiin jo hyvissä ajoin, että mitään asiaa pelipaikalle ei ole ennen iltaa. Ilmoitetaan kun saa tulla paikalle. Olisivat turhat hemmot pois jaloista pyörimästä. Aamupäivällä yhdeksältä aukesi rekasta perävaunun ovet ja laatikot alkoivat rullaamaan. Bändin oma tekniikka saapui paikalle hieman myöhemmin. Nyt toimitaan ikään kuin festivaalimeiningillä. Laitetoimittajana oleva Moving Light kasaa lavan, ääni- ja valokaluston. Oma porukka tuo paikalle sitten backlinen ja tiskit ja hoitaa sitten keikan läpiviennin.

Tänään siis kasattiin systeemi ensikerran läjään tehtyjen suunnitelmien pohjalta. Ei muuta kuin piirustukset esiin ja katsomaan minkälainen rakennelma siitä syntyy. Bändin oma tekniikka aloitti tiskiensä ohjelmoinnit hallin toisessa nurkassa. Lavaroudarit sitten odottivat ja keittelivät muille kahvia ja pelailivat golfia.

Sen verran annettiin bändin pojille myöten, että omat tavarat sai tuoda pelipaikalle ja vehkeensä käydä katsomassa läpi, jos jotain ihmeellistä mielessä oli. Viimein illan alkaessa hämärtää oli systeemi pystyssä ja tarvittavat soittimet saatiin asetella paikoilleen. Nopea linjojen tarkistus vielä läpi ja kotia päin kikkaileen. Kello oli jo pyörähtänyt kerran ympäri kun kaikki oli paikoillaan ja valmiina. Huomenna aamusta alkaisi paikalle virrata soittajia ja alkaisi varsinainen soundcheck.

22.9. Tampere, Green Golf Areena

Vireeseen

Aamusta tunne olikin sitten vallan mahtava. Tuntui niin kuin takana olisi se yö jota koskaan ei ollutkaan. Meinaan heti kun sai silmät eilen illalla kiinni, ilmoitti herätyskello aamun olevan ja sorvin kutsuvan. Moro! Nyt joku on käyttänyt ison kaukosäätimen skip-nappulaa ja hypännyt yön yli.

Eihän siinä sitten muuta kuin eineet naamariin ja takasin harjoituksiin. Tänään tarkoitus olisi tehdä soundcheckit, viimeiset varsinaiset harjoitukset ja läpivientitreenit. Nokka kohti Messukylää siis. Harjoituspaikan maisemissa taisteltiin verissä päin 24. – 25.3.1918 Tampereen taisteluissa. Valkoisten edellä perääntyneet punaiset vetäytyivät käytännössä ilman taisteluja Vilppulasta kohti Tamperetta, kunnes Kangasalla, Vatialassa ja Lempäälässä jouduttiin tulikosketuksiin. Messukylän kirkon luona alkoikin sitten varsinainen taistelu joka päättyi valkoisten miestappioihin ja punaisten vetäytymiseen kohti Tampereen keskustaa Kalevankankaalle ja Hipposradan suuntaan.

Soppari

Nyt oltiinkin sitten hieman toisenlaisella asialla ja rauhanomaisesti liikenteessä. Päivän ensimmäinen tehtävä olikin tirauttaa oikein hyvät kahvit kaikille paikalle saapuville. Ennakkoon oli bändille ilmoitettu mihin aikaan kunkin olisi suotavaa olla paikalla antamassa ja pyytämässä äänet monitorimiksaajalle ja etupäähän. Siis sinne saliääneen

Ensimmäisenä vuorossa oli rumpali A Toikka. Uudistettu rumpusetti oli jo eilen kasattu ja viimeiset säädöt kohdilleen. Kyseessä oli sitä pitkänlinjan paukutusta ja säätämistä ja virittelyä. Merkkailtiin samalla uuden setin paikkoja korokkeelle, jotta kasaaminen hieman nopeutuisi. Nyt hieman täytyy kuitenkin hakea uuden patteriston kanssa paikkoja.

Arska kun oli valmis marssi paikalle Juki. Säätöjä kuunteluihin ja etupäähän samoin kuin perästä saapuneelle Daffylle. Tuliaisina toi Daffy tullessaan uuden kitaran. Piti oikein hieraista silmiään, sillä salkusta paljastui melkein samanlainen Gibson kuin keikkakäytössä on totuttu viimeaikoina näkemään.

Pitkällisestä väännöstä huolimatta Jaska ei suostunut seisomaan kiertueella, mutta istuakaan ei annettu, joten päädyttiin sellaisen kompromissiin. Näette sitten kun paikalle saavutte. Koskettimet oikealle korkeudelle ja soundien säädöt kohdilleen.

Mikko tuli katsastamaan uutta soitintaan. Aiemmilla keikoilla tutuksi tullut peli oli tullut eläkeikään kesän aikana. Monet huollot tehnyt elektroniikkavelho oli kesän alussa antanut laitteelle DNR-päätöksen (Do Not Resuscitate). Enää ei tehohoitoja laitteelle kannattaisi antaa ja niinpä Tuuloksen keikan jälkeen pääsi laite Mikolle kotiin ansaitsemilleen eläkepäiville. Olihan tuo piano kiertänyt Suomea ansiokkaasti jo vuodesta 2000. Uudessa laitteessa äänet kohdilleen ja valmiina oli Mikko.

Reenaa reenaa...

Samassa soi puhelin pahaenteisesti. Arvoisa yleisö… Työyhteisömme sisäinen rauha on nyt hetkeksi menetetty. Riivinraudat ovat saapuneet paikkakunnalle. Piti vain hieman neuvoa puhelimitse, kunhan oli ensin pystynyt paikallistamaan kuulemansa perusteella missä arvon leidit seikkailevat: ”Tässä on tällainen harmaa kaksikerroksinen ihana puutalo, jossa on punaiset verhot keittiön ikkunassa ja ihanat pitsityyliset puuleikkaukset siinä ikkunan ympärillä, ja niin tuolla pihassa näyttää olevan aivan siis mielettömän ihana ruusupuska… No nyt pisteli kyllä toimittava henkilö hieman omiaan. Oikeasti se meni niin, että tuli oululainen kysymys ”Missä työ ootta?” Aikansa kun setvittiin saatiin myös leidit lavalle. Olivat näet lähistöllä sijaitsevan Golfkeskuksen pihassa. Suvi, Miina ja Annika saapuivat kuin tilauksesta paikalle. Siis ajallisesti.

Rauha oli nyt siis ohitse. Niin perusteellinen pulputus oli käynnissä. Saatiin sitten kanavoitua se äänenmuodostus oikeaan suuntaan eli mikrofoniin ja tarvittavat äänenkoeistukset tehtyä.

Riivinraudat

Paikalle kurvasi myös tämän kiertueen suurin juhlakalu. En nyt tarkoita fyysisesti vaan henkisesti. Oli napannut rautatieasemalta mukaansa kiertueella vierailevan ja laulun pari esittävän Hakulisen Jussin. Heiltäkin ääninäytteet miksereihin ja pienimuotoinen palaveri tulevan päivän ja tulevien keikkojen kulusta.

Alkuun harjoittelivat erästä vielä salaisuuden verhon taakse jäävää ohjelmanumeroa. Nyt koko porukka oli kerrankin paikalla. Kaikki soittajat olivat saaneet ennakkoon tarvittavat infot ja ajolinjat tapahtumien kulusta. Kun tuo ohjelmanumero oli otettu haltuun, ravittiin ruumiita. Pieni ruokatauko ja läpivientitreenit.

Kun kaikki olivat saaneet tarvittavat hiilihydraatit, proteiinit, rasvat, hivenaineet ja vitamiinit vatsalaukkuun, jossa jo syljen entsyymien aloittama ruuansulatusprosessi jatkui vatsahappojen sekoittumisella ruokamassaan, saaden aikaan ruokamassaan sitoutuneiden ravintoaineiden liukenemisen ennen sen työntymistä ohutsuoleen, josta liuenneet ravintoaineet pääsevät imeytymään verenkiertoon ja sitä kautta solujen aineenvaihdunnan polttoaineeksi, laitettiin sekuntikello käyntiin ja ensimmäinen biisi ilmoille. Mikä se on… se täytyy tulla itse paikanpäälle katsomaan ja kokemaan kun karavaani kulmillenne pysähtyy.

Ohjelmiston läpikäyntiin käytettiin iltapäivää pitkälle, kunnes todettiin kaiken olevan niin valmista, kuin vain voi kenraalissa olla. Soittaja- ja laulajaryhmä päästettiin kotiin miettimään suhteellisuusteorian mukaista ajan hidastumista voimakkaassa painovoimakentässä. Tekniikan porukka jäi taasen muistelemaan painovoimalain kumoamista hallitusti ja energian säilyvyyden lakeja, keräämällä kimpsut ja kampsut mukaan.

Huomenissa paikalle saapuisivat vielä laitetoimittajan väki keräämään omat tavaransa. Viimeiset voitelut on tehty ja nyt etsimään passia. Sitähän tarvitaan ensi viikolla.